Sarjakuva

Testailen uuden sarjakuvapiirroksen ulkonäköä..

Vera ja Vlad
Dakini sanoi, että tahtoisi nähdä piirroksiani, joten ryhdyin taas piirtämään. Minulla on tätä samaa sarjakuvaa satakunta sivua pöytälaatikossa, mutta tällä hetkellä ei inspiroi alkaa skannata niitä jokaista, enkä myöskään tahdo kantaa tussioriginaaleja jonnekin baaritapaamisiin, joten.. Mutta tätä uunituoretta tuotantoa jaksaa skannailla ja käsitellä sivu kerrallaan.

Tekniikasta sen verran, että kokeilen nyt eka kertaa tussin (huopakynä) ja lyijykynän (n.3B) yhdistämistä, saadakseni kuviin harmaasävyjä mukaan. Minun on hankala tuoda hahmojeni piirteitä riittävän herkästi esiin pelkällä tussilla, vaikka paljon on sitäkin tullut tehtyä. Käsityön jälkeen skannaan kuvat ja runnon niitä pikkuisen kuvankäsittelyohjelman filttereillä ja valaistuksen- sekä kontrastinsäädöillä, tavoitellen vähän karkeampaa ulkonäköä. Mielestäni se palvelee juonta ja henkilöhahmoja paremmin kuin kovin pehmoiset kuvat.

En ole vielä varma, miten Blogger taipuu sarjakuvan alustaksi, mutta katsotaan. Ainakin kuvat pitäisi pystyä selaamaan pötkössä läpi ilman, että jokaista pitää avata erikseen. Niistä on myös mahdollista nauttia ilman väliin kirjoittamaani kommenttiraitaa.
En koskaan käsikirjoita sarjakuvia etukäteen. Tässäkin tapauksessa piirsin ensimmäisen ruudun ja katsoin minne tarina lähti etenemään. Toki tunnen hahmot ja niiden motiivit hyvin, tiedän karkeasti ottaen mitä niiden elämässä on meneillään.
Jaha, ja jo kolmannella sivulla alkaa sattua! 
En tiedä, enkä oikeastaan halukaan tietää, onko tuollaisia terässormuksin vahvistettuja nahkakäsineitä olemassakaan. Ajatus tuli eräästä nuoren miehen kirjoittamasta masokistisesta novellista, jossa Domme vetää lättyyn terässormuksia käsissään.
Lipsahti vähän rajuun suuntaan heti alkuun.. 

Paitsi ilmeiden, myös kehonkielen pohtiminen ja kuvaaminen on hauskaa. Verrataanpa näiden kahden edellisen sivun esittämää tapaa joko nauttia täysillä lämmöstä tai kyhjöttää lauteilla kiusaantuneena. Jos joku muuten sanoo, että sarjakuvahahmot muistuttavat aina jossain määrin piirtäjäänsä, niin otetaanpa huomioon se kaikki aika, joka vietetään käsipeilin ääressä omia naamanilmeitä tutkien!


Piirsin loppuun tuon yllä olevan sivun, jonka olin aloittanut yli vuosi sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti