tiistai 12. maaliskuuta 2019

Omistamisesta suhteessa

Tunteeni parisuhdetta, omistussuhdetta ja sen merkitystä kohtaan on muuttunut. Se on muuttunut ihan itsestään. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja tärkeältä suuntautua omaa parisuhdetta kohti, mielenkiintoa ei juuri ole herunut ulkopuolelle, pervoasioissa.

Kun aloimme tapailla RedCatherinen kanssa, sanoin hänelle, että minun on tärkeää säilyttää oma vapauteni esimerkiksi bileissä. Minun on voitava edelleen katsastaa mitä on meneillään ja osallistua haluni mukaan. Minulla ei vain ole sen jälkeen ollut kauheasti kiinnostusta siihen. Joskus olemme ohimennen keskustelleet, voisiko olla hauska sessioida sen ja sen kanssa kolmistaan, mutta asia on aina jäänyt. Soolotouhuja muiden kanssa en ole juurikaan harrastanut, ainakaan ilman RC:n läsnäoloa. Olen nykyään tarkempi itse, että kaikki on varmasti sovittua ja hyväksyttyä. Tuntuu hyvältä, että RC on aktiivisesti kiinnostunut, missä minä menen ja mitä teen. En halua koetella rajoja, joista ei ole erikseen sovittu. Hän ei ota asioita olankohautuksella kuitenkaan, enkä sitä toivo. Mieluummin keskinäinen kriisi kuin välinpitämättömyys!

Emme ole varsinaisesti sopimalla sopineet omistuskuviota välillemme, se on vain muodostunut, rakkaus lähtökohtanaan. Suhteemme alussa en edes etsinyt Dommea itselleni, vaan tyttöystävää. Se, että asiat menivät näin pitkälle ja D/s-suuntaan oli vain onnellisen yhteensopimisen tulosta. Aika ajoin hämmästelen itsekin, miksi olen kallistunut niin vahvasti monosuhteen puolelle, vaikka alussa oli puheet ihan muuta. Varmaan johtuu rakkauden kemiasta ja siitä, että suhde on niin intensiivinen, ettei ole aikaa/energiaa/halua lähteä laajentamaan. Huomaan myös itsessäni vartiointihalua ja mustasukkaisuuden leiskahduksia. Sosiaalisessa elämässä olemme muutaman kerran joutuneetkin tilanteisiin, joissa hyvin primitiivinen aggressio toisen puolesta on nostanut päätään. Mutta tämä on oikeastaan jo toinen aihe, joka liittyy uinuneisiin piirteisiin minussa, joita tämä suhde on herättänyt.

Tuntuu oikein hyvältä ja turvalliselta olla vahvan Dommen omistama. Samalla minä omistan hänet.
RedCatherine on huolehtivainen ja huomioonottava. Hän ennakoi tarpeitani: ruokaa, kahvia, liikuntaa, alkoholia ... seksiä. Tai kenties kuria, piiskaa. Hän pitää huolen, että minulla on kaikki hyvin. Ja minä puolestani teen hommia, että pärjäämme ja että hänellä olisi hyvä olla.

Kun on sopiva hetki, hän pukee kaulaani nahkaisen pannan, mutta joka hetki muutenkin olen ihan yhtä omistettu ja hänen käskyvallassaan, onnellisena.

---

Kaksi ja puoli kuukautta jyllännyt eron jälkeinen sekava ja raskas elämäntilanne alkaa osoittaa asettumisen merkkejä. Meillä on kohta oma yhteinen koti järjestyksessä, RedCatherinella ja minulla, sekä vuoroviikoin lapsella, joka on minulle hyvin läheinen ja tuleekin luoksemme aina mielellään. Kovimmat ihmissuhdejärkytykset/ siunailut/ huokailut alkavat olla ohitettu. Kaikki tietävät, ovat sitten mitä mieltä mielivät. Kaapittelut ovat vihdoin ohi. Eipä se oikeastaan meidän arjessa tunnu, aamupuuroa keitellään samalla tavalla, tiesi mirjatäti tai ei, kenen kanssa kattila jaetaan. Omat raha-asiat ja niiden tasapaino mietityttää paljon enemmän, mutta ei se raha maailmasta lopu, ja välillä sitä tännekin tippuu.

Nyt kun aurinko paistaa ja terveyskin palailee, voimme jälleen alkaa rentoutua ja löytää takaisin leikillisyyteen ja intohimoon, josta aiemminkin nautimme. Hetkeäkään en ole kaipaillut siihen mistä lähdin, päin vastoin. Huomaan olevani paljon motivoituneempi ja innokkaampi kuin ennen. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, roolini siinä tärkeämmältä.

---