keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Muunsukupuolinen?

Maalasin valkeat viiksikarvani näkyviin ripsivärillä.

Tutkin uteliaana, miltä se näyttää, missä viiksieni rajat kulkevat. Kamalat amisviikset, en tykkää sellaisista. Näytin elähtäneeltä imurikauppiaalta. Tukka vielä sivujakaukselle päältä: näytin isältäni. Pesin kaiken pois.
Tuntui kuitenkin kivalta, salaisella tavalla.

---

Olimme lähdössä ulos keikalle, perheen aikuisväki: minä, Herra Huu, RedCatherine. Koitin laittautua valmiiksi. Illan teemaan olisi sopinut hyvin karjatyttö-look, farkut ja edestä sidottu flanellipaita, harkitsin sitä. Jotenkin kivan näköinen kyllä, tykkään country-tyylistä. Sovitin sen jälkeen uutta kirpparilöytöäni, harmaanvihreää farkkutyylistä liiviä, ilman paitaa alla. Näytin tosi butchilta. Tuntui ihan sikana paremmalta kuin femmeily.
Meikkasin, laitoin rajausta silmiin ja ripsiväriä. Katsoin peilistä korostettuja ripsiäni hetken. Tajusin, että fiilis meni taas väärään suuntaan, pesin ripsarit pois ja laitoin vain kevyet rajaukset. Olin valmis iltaan.

---

Ostin valikoiman nilkkasukkia, sellaisen yhteen nidotun nipun. Muut ovat hyvänvärisiä, maanläheisiä sävyjä. Yhdessä on ikävä kyllä pinkit varret joissa kimalletta. Tökkää ihan julmetusti. Ei ongelmaa, voin tarjota ne RedCatherinelle, hän lupasi ottaa sukat käyttöön.

---

Tää on tämmöistä, en tiedä. Kai tälle on termikin, muunsukupuolisuus. Se ehkä sopii minuun. Nykyään rastitan kyselyissä mies/nainen/muu sen viimeisen.
Lisääkö ilmiöistä puhuminen niitten yleisyyttä? Olen jo tämän ikäinen, 40+, ja olen pärjäillyt ikäni naisroolissani. En ole koskaan kokenut sitä täysin omaksi, mutta tällä on menty. Ei ole ollut vaihtoehtoja, ei mitään muunsukupuolisuutta ole kantautunut korviini ennen kuin viime vuosina. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä enemmän identiteettini vahvistuu siihen suuntaan. Sitä vaikeammalta paluu mihinkään naiselliseen alkaa tuntua. "Naiset" alkavat tuntua yhä enemmän muilta. En kyllä toisaalta koe itseäni miehenäkään, haahuilen näitten binääristen ääripäiden välillä.

---

BDSM-urani huonoimpia kokemuksia oli, kun minut käskettiin pukeutumaan pitsialushousuihin, stay-uppeihin ja korkokenkiin (eivät olleet omiani) ja minua valokuvattiin. Se oli olevinaan sessio, mutta sitä ei purettu mitenkään, kenelläkään ei ollut vastuuta, kaikki vain häipyivät. Minut jätettiin seisomaan yksin noihin vetimiin, jouduin lopettamaan tilanteen itse riisuutumalla. Minulla oli valtavan paha olla. Olin suostunut tilanteeseen alistumismielessä, mutta tapa millä se jäi ilmaan roikkumaan ja minut jätettiin yksin pellevetimiini oli henkisesti kauhea. Tilanne ei ehkä ulospäin ollut kovin kummoinen, mutta olin etukäteen nimenomaan kertonut, etten pidä tällaisista asusteista, joten osapuolten olisi pitänyt ymmärtää, miten rajoilla mentiin.

Jälkihoito meni sitten niin, että itkin rajusti, vaadin valokuvat poistettavaksi ja heitin kaulapantani päin Herra Huuta. (Ellei pysty pitämään huolta subista julkisessa tilanteessa, voi jättää dominoinnit sikseen, kuten se sitten myöhemmin jäikin.)

Sain tästä kokemuksesta entistä vahvemman vieroksunnan kaikkea rimpsunrömpsyä kohtaan, jota naispuolisille on tarjolla.

---

Huomaan itsekin, että joudun paljolti tutkimaan muunsukupuolisia tunteitani negaatioiden kautta. Mistä EN pidä, mikä minua EI miellytä. Johtuu kai kulttuuristamme, johon joka puolella törmää.

Vaatekaupat ovat selkein esimerkki. Joudun katsomaan ja kopeloimaan läpi lukuisia naistenvaatteita löytääkseni omiani, sopivan neutraaleja, mutta sellaisia jossa olisi jotain ideaa, särmää. Selkeitä linjoja, skandinaavista tai itämaista; ei rusetteja, pitsejä, syviä V-leikkauksia, vyönauhoja, helmoja. Voi olla jotain leikillistä, kuten isot retroprintit, raidat, hauskat värit, mutta jättäkää pois pinkki, glitteri, tyttöprintit.

Alusvaateosastolla olen kuin jossain femmelinnakkeessa, kielletyssä budoaarissa jonne kurkistelen. Joka puolella hempeitä värejä ja pitsejä! Kohti törröttäviä topattuja liivejä. Aggressiivista naisenergiaa joka rönsyää ja kyselee, missä vika kun ei kiinnosta verhoutua näihin. Antakaa minulle vaatekauppa, jossa voin hengittää!

---

Joskus nuorena ajattelin, että sitten aikuisena täytyy varmaan muttua ja ottaa käyttöön jakkupuku, sukkahousut ja korkokengät. No arvatkaa oliko helpottava tajuta jossain kohtaa aikuisuutta, että EI TARVITSE. Minun ei koskaan tarvitse pukea päälleni naisen univormua, edellä kuvailemaani kokonaisuutta, joka tuntuu minusta hyvin vastentahtoiselta. Olin raahannut tällaista epämääräistä ajatusta mieleni pohjalla vuosikymmeniä, vasta kun kaivoin sen päivänvaloon, tajusin sen olevan aivan turha.

Minun ei tarvitse muuttaa itseäni, kun en tähän päivään mennessäkään ole sellaiseksi malliesimerkkinaiseksi muuttunut, kuin kuvittelin kaikille olevan pakollista jossain kohtaa. Kulttuurikin on muuttunut, moninaisuutta on enemmän, raamit ovat vapaammat meille kaikille. Olen siitä äärettömän onnellinen. Työ- ja vapaa-aikapiirissä jossa itse vaikutan, ulkonäkö ja käytöskoodit ovat varsin sallivat. Kinkypiirit tietysti paremminkin kannustavat erilaisuuteen, kaikenlaiseen kokeiluun, jopa enemmän kuin minulla on rahkeita.

---

Ulkonäkö on päivittäisiä valintoja siitä, missä viihtyy, ja miten itsensä muille esittää, mutta sukupuolikokemus on paljon muutakin.

Lyhyesti, nautin kun saan RedCatherinen seurassa ottaa toisenlaista roolia, kuin mihin olen aiemmin tottunut. Saan avata oven, kantaa kasseja, auttaa takin päälle, tuolin alle, toimia autokuskina, maksaa ravintolassa, viedä tanssiessa... Osa tästä on D/s alistumista toisen palvelukseen, mutta eikö kuulostakin tutulta roolitukselta?
Sitten taas Herra Huun seurassa otan enemmän tasaveroista roolia, en sentään asetu itse femmen osaan passattavaksi.

Ala jolla työskentelen, on perinteisesti miesten. Ei enää nykyään, mutta niistä ajoista ei ole kauan. Käsittelen ns. kovia materiaaleja luovasti. Minulla on juotosvälineet, pystyporakone, listaleikkuri, metallisirkkeli... (Minulla ei ole toimivaa ompelukonetta.) Rakastan omaa alaani ja olen hyvä siinä. Toimin suorassa kontaktissa asiakkaisiini ja hekin vaikuttavat tyytyväisiltä. Minun on helppo omaksua reippaan asiakaspalvelijan rooli, eikä siinä haittaa jos vanhat äijät vähän tytöttelee. Se on heidän poistuvaa kulttuuriaan, he eivät muutu, maailma muttuu.

Vanhemman roolissa olen aika leikillinen, melko rento. Sillä tavalla vanhanaikainen, että muistelen mitä hyvää oli omassa lapsuudessani 70-80-luvuilla ja otan sieltä vaikutteita parhaani mukaan.

Kotitöiden tasa-arvo on meillä päin persettä, sillä mies on laiskempi tekemään kuin minä. Jouduin ohjailemaan ja kehoittelemaan häntä. Usein on paljon kätevämpää vain tehdä itse ja tykkäänkin olla tehokas ja puuhata. RC tekee yhtä paljon kuin minä, ellei enemmänkin, silloin kun on paikalla. Hän komentaa puolestaan minua.

---

Teki hyvää taas kirjoittaa auki vähän ajatuksia.
Ehkä joku joka lukee, kokee samaistumista. Toinen taas voi hämmästellä, miten erilaisia olemme, kaikki.



Tässä vielä TED Talk video, jossa nuori tyyppi kertoo omista kokemuksistaan:


torstai 27. syyskuuta 2018

Library of Lust -ilta

Sain pyynnön kerätä Turun seudulta kasaan kinkyjä, hyviä tyyppejä, joita kiinnosti lähteä Sexpon järjestämään Library of Lust -iltaan. Tarkoitus oli, että me kinkyt olisimme illan ajan niin sanottuja eläviä kirjoja, joita tässä kansainvälisen konferenssin illanvietossa mukana olevat seksologit voisivat lainata. Konsepti oli minulle entuudestaan tuttu vain etäältä, näitä elävä kirja -teemojahan voi olla vaikka mitä, kuten jokin kiinnostava ammatti, erimaalaisuus, vammaisuus, uskonto... tällä kertaa se oli valtavirrasta poikkeava seksuaalisuuteen liittyvä teema tai asia.

Sain kasaan kontaktieni kautta kuusi kinkyä ja paikalla oli lisäksi eräs avointa suhdetta edustava henkilö muista ympyröistä. Olimme etukäteen antaneet itseämme kuvaavan listan avainsanoja, joista oli sitten poimittu mahdollisimman kattava otanta kirjastoa varten. Nimikylttiemme lista oli siis aika satunnainen otos, eikä minulla esimerkiksi ollut masokistia mainittu ollenkaan, vaikka pidän sitä kaiken kinkyyden lähtökohtana itselläni. Muita valittuja avainsanoja olivat mm. little, switch, sadist, masochist, submissive, BDSM-relationship, ropes, biting, dominating.

Meitä oli kannustettu pukeutumaan näyttävästi, mikä itselläni vähän tökkäsi, sillä katsoin että olimme tulleet puhumaan asiaa, emme olemaan sirkusnumero. Noh, kaikki olivat ratkaisseet asian omalla tavallaan, minulla ja RedCatherinella oli aika normaali bilevaatetus, jossa viihdyimme hyvin.


Nimikorttimme sekä paikalla jaettu esite.

Paikan päällä kohtasimme suuren määrän nauravia ja häliseviä seksologeja eri maista. Olin itse kuvitellut tapahtumaa jotensakin enemmän intiimiksi, kirjastomaiseksi. Ainakin voi todeta, ettei paikalla pönötetty, vaan pidettiin hauskaa! Minua ei kauheasti jännittänyt, mutta pieni huoli oli, tulenko väen joukossa kuulluksi, entä osaanko englantia niin hyvin, että pystyn kommunikoimaan sillä näitä asioita. En ole puhunut kieltä juurikaan missään pitkään aikaan, kuunnellut kyllä runsaasti. Tahdoin myös heti kärkeen selvittää järjestäjien kanssa nämä perusasiat, että meitä ei saa valokuvata eikä muuten taltioida, eikä yhdistää meitä näihin asioihin mm somessa. Järjestäjätaho oli fiksu ja ilmoitti tästä viipymättä kaikille vieraille. Samalla nousi vieraiden joukosta esiin näkökulma, että ahdasmielisistä maista saapuvat henkilöt toivoivat omalle kohdalleen samaa menettelyä. Jokaisen kaappia on syytä kunnioittaa.

Alkuun kuuntelimme Tiia Forsströmiä. Tiedän ihmisen, mutta en ollut tiennyt, että hän miehensä kanssa on harkiten ja tarkoituksella tullut omin nimin ja kasvoin julkisuuteen kolmisen vuotta sitten. Heidän tapauksessaan tämä koskee lähinnä julkista seksityön tekemistä (BDSM-studio, neuvontatyö, kirja aiheesta yms.). He olivat odottaneet jonkinlaista paskamyrskyä, mutta mitään ei ollut kuulunut, lukuun ottamatta herttaista kirjelmää joltain uskovaiselta, joka halusi pelastaa heidän sielunsa. Ihan hyvin kävi ja kunnioitettava päätös!

Sitten alkoi parituntinen hässäkkä ja puheensorina, kun kirjojen lainailu lähti käyntiin. Kävin noin neljä keskustelusessiota pienten ryhmien kanssa, englanniksi pääasiassa. Ensimmäinen lainaaja oli keskieurooppalainen vanhempi miesoletettu. Vertailimme kokemuksia siitä, miten asetelma toimii, kun S/M-tilanteet haetaan vakisuhteen ulkopuolelta. Minulla ei ollut hänelle oikein mitään uutta valistettavaa, joten se jutustelu oli tasapuolista.

Toisten lainaajien kanssa olin enemmän "piinapenkissä", joskin nautin joka hetkestä ja puhuin kuin ruuneperi. Erityisesti mieleen jäi eräs aasialaistaustaiselta vaikuttava kanadalainen naisoletettu, joka katsoi minua suoraan ja silmät suurina, kun kerroin kinkyelämäni kiemuroita. Hän ei tiennyt ennalta juurikaan BDSM-asioista, enkä tiedä menikö hänellä todella jakeluun, että nautin kivusta ja komentelusta Emäntäni taholta ja toisaalta, että mieheni ei ole kiinnostunut etsimään omaa ulkopuolista seksiseuraa, vaikka hänellä sauma siihen olisikin. Ja että asutaan isolta osin kaikki kimpassa. Hän todella tuijotti, voi niitä silmiä! Täytyy sanoa, että olin elementissäni. En oikein osaa sanoa, miksi tuntuu hyvältä selittää näitä asioita ventovieraille. Normaalistihan en hae huomiota elämäntavallani, en hiero sitä kenenkään naamalle. Ehkä jotenkin tällainen etäännytetty tilanne toimii minulla paremmin. Se antaa itsellekin niin paljon, vaikka toki samoja asioita tuli kelattua aika moneen kertaan. Vieraille korville tuli myös sanottua ääneen juttuja, joita en lähipiirissäni voi julkituoda niin suoraan, että siinä mielessä sain tuulettaa omaa päätänikin samalla.

Pari tuntia vierähti nopeasti mielenkiintoisissa keskusteluissa ja kyselyissä. Lopulta istuimme RedCatherinen ja parin muun kinkyn kanssa väsyneinä mutta tyytyväisinä plyysisohvilla, syöden kolmioleipiä ja juoden colaa, joita meille tarjottiin. Pääasiassa kaikilla oli ollut positiivisia kokemuksia haastateltavana olosta. Asiaan vaikutti varmasti paljon se, että tilanne oli suljettu vain tietylle segmentille ihmisiä, heillä oli jo jotain pohjatietoja ja keskimääräistä avarampi asenne seksuaalisuuteen ja suhteisiin liittyviä asioita kohtaan, sekä että monet heistä toimivat terapeutteina ja olivat tottuneet vuorovaikutukseen kuuntelemalla ja kyselemällä. Monet meistä sanoivat, että voisivat lähteä vastaavaan uudelleenkin mukaan, ja nopeasti ideoitiin, kuinka Turun Baletin miitteihin voisi integroida vastaavia nimilappuja, joilla halukkaat vakkarijäsenet voisivat osoittaa kiinnostustaan keskustella tietyistä aiheista uusien kanssa. Aionkin viedä tätä asiaa eteenpäin heti ensi kokouksessa.

Rentouduin lopussa, kun RedCatherine löi minua raipalla muutamia kertoja kiivaasti käsivarteen. Se tuntui todella hyvältä hektisen illan päätteeksi. 

---

Pitkään pohdittuani, olen päättänyt lopettaa Turun Baletin hallituksessa toimimisen nyt kolmannen kauteni jälkeen. Päätös ei ollut yksinkertainen, sillä tiedän Baletin tarvitsevan jokaisen aktiivinsa, ja nykypäivänä yhdistysten hallituksiin ei muutenkaan tunnu olevan kovasti tunkua. Ihmiset käyvät mielellään säännöllisesti tapahtumissa, mikä on hyvä sekin, mutta niiden järjestely ja organisaatio kaiken sen takana vaatii omat tekijänsä. Katson, että olen itse tehnyt osani tähän mennessä kuntoon.

Aktiivina aion edelleen jatkaa ja uskoisin, että energiani riittääkin paremmin toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen, kun säännöllinen hallitusvastuu jää pois. Edellä kuvattu seksologien elämyksellinen koulutustilaisuus on sen tyyppistä toimintaa, mikä minua erityisesti kiinnostaa. Tällaisen yhteiskunnallisen kinkymyönteisyyden kehittämisen ohella kaikki enemmän tai vähemmän kreisit esitykset ja demot tapahtumiimme ovat ehdottomasti minun juttuni.


Hyvää alkanutta syksyä kaikille, bloggailemisiin!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Seuraavat 6 viikkoa nämä säännöt

Tykkään rajoituksista, säännöistä. Ne voivat koskea muutakin, mutta meillä on ollut RedCatherinen kanssa käytössä nyt syömiseen ja juomiseen liittyviä, "oraalisia" rajoituksia. Näitä on ollut jo pidempään, en edes muista miten kauan. Tipattomasta tammikuusta saakka kaiketi? Välillä on ollut taukoja, jolloin kaikki nauttiminen on vapaata riistaa.

Eilen maanantaina alkoi syyskuun lopulle kestävä uusi jakso, jonka RC saneli minulle, toki mielipiteitäni kuunnellen. Olen pyytänyt häntä lakkovahdiksi itselleni ja hän on mielihyvin suostunut. Homma ei menekään niin, että hänen pitäisi minua vahtia, vaan sanella alussa ehdot ja joko kehua tai rangaista tarvittaessa. RC on itsekin ottanut osaa lakkoihini, myötätunnosta kenties tai koetellakseen itseään, mutta voin vallan hyvin katsoa vierestä, kun hän nauttii jotain minulta kiellettyä. Se on itse asiassa todella stimuloivaa, alistavaa.

Tämänkertainen lakkoni on aika monikohtainen, siksi se onkin kirjattuna jääkaapin oveen, että molemmat muistavat mitä määrättiin:

- Karkit on kielletty kokonaan, mukaanlukien suklaat ja muut makeistuotteet. RedCatherine meinasi, että voisin pitää kerran viikossa vapaan päivän tästä, mutta torjuin ajatuksen itse. Karkit ovat heikko kohtani, en tarvitse niitä. Syöminen lähtee tietyissä tilanteissa käsistä, tätä tapaa ei mielestäni tarvitse ruokkia yhtään.
- Sipsit ja nachot ovat kiellettyjä. Säännöstä vapautus vain meksikolaisravintoloiden annokset, joihin nachot kuuluvat. En henk koht kauheasti syö näitä kumpiakaan, mutta karkkihimolla on taipumus kohdistua sipseihin, joten hyvä että nekin on nyt kielletty.
- Leivonnaisten ostaminen kotiin kielletty. Sallittuja ovat vain kotona leivotut, kuten pullat, kakut ja piirakat. Tähän päädyttiin, koska RC ensinnäkin leipoo mielellään, eikä leivonnaisten liika syönti ole minulle ongelma. Poikkeuksena ostokiellosta ovat kahvilakäynnit.
- Alkoholi. Niin. Tähän ehdotin täyttä vapautta, mutta en saanut. Tykkään ottaa olutta tai viiniä silloin tällöin esim. iltapäivällä kokatessani tai myöhään illalla. Haen siitä mukavaa rentoutunutta oloa. Joskus toki tykkään ottaa enemmänkin. RC saneli nyt, että saan ottaa alkoholia yhtenä päivänä viikossa vapaasti + yhden annoksen rentoutumiseen jonain toisena päivänä.

Uskon, että pystyn noudattamaan tätä disciplineä seuraavat 6 viikkoa. Nämä ovat asioita, joista annan mielelläni vallan pois itseltäni. Minua stressaa vähemmän kieltäytyä totaalisesti kuin koettaa tasapainoilla ja/tai repsahtaa. Lisäksi tuntuu hyvältä olla Emännän asettamien rajoitusten alla 24/7, vastuussa suoraan hänelle.

Huijaanko näissä? En koskaan, se ei kuulu kuvioon, eikä mielentilaan. Päin vastoin, olen valmis tiukempaan kuriin kuin RC minulta vaatisi. Se on osa alistuvaa mielentilaani, että sääntöjä on noudatettava pilkulleen. Muuten ne vesittyvät, teho menee. On tietynlainen ponnistus noudattaa 6 viikkoa putkeen melko tiukkoja rajoituksia, en tee sitä ns kevyellä asenteella, vaan tosissani. Se ei tarkoita, että pingottaisin päivittäin, vaan että tahdon sääntöjen olevan selvät ja että rikkomuksista on seuraamukset.

Jos rikon jotain vahingossa tai tieten tahtoen, tulee minulle tavattoman epämukava olo. En pysty jatkamaan ennen kuin asia on selvitetty. Tottakai tunnustan asian itse, josta RC tietää minun tarvitsevan rangaistukseni. Näin on käynyt vain pari kertaa, vahingossa, kun olen unohtanut säännöt jossain uudenlaisessa tilanteessa. Mutta mitään tekosyitä ei tässä leikissä ole. Minulle on luvattu ruoskaa ja sitä on tullut. Riittävän kova rangaistus on pelote ja motivaattori pysyä aisoissa.


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Ajatuksia ennen FIGHT / FUCK -esitystä

Huomenna kesän ykkösbileet, Turun Baletti: Siveyden rauniot.

Lähdin tällä kertaa mukaan bileiden illan ensimmäiseen esitykseen. RedCatherine kysyi minua lavalle kanssaan ja minun oli helppo myöntyä; saan esiintymisestä itsekin niin paljon. Hänellä oli idea jengitappelu-tyyppisestä, yksinkertaisesta mutta voimakkaan draamallisesta juonesta. Kun keskustelimme asiasta, havaitsimme kiihtyvämme ajatuksesta, että mukana olisi oikea ase, suuri veitsi. Se oli aluksi vain teräväreunainen fantasia, mutta muuttui vähitellen todeksi. Puukkotappelu teräaseen kera, ilman myönnytyksiä. Talomme kellarista löytyi täydellinen rekvisiitta, vanha terältään 15-senttinen Mora, armeijamallisella tupella. Puukko oli kuulunut Herra Huun isoisälle, nyt se tulisi lavalle kanssamme.

En ole mikään tappelija, enkä ole koskaan ollutkaan. Tykkään silti vääntää vastaan ja olla fyysinen kumppaniani kohtaan. Petomainen, eläimellinen. Tahdoin ammentaa tätä puoltani lavaroolissani. Asenne saattoi olla kohdallaan, mutta tarvitsin harjoitusta osatakseni jotain ja tehdäkseni sen turvallisesti. Into yhdistettynä osaamattomuuteen on vaarallinen yhdistelmä. Minun oli saatava parempi tuntuma siihen, mihin kehoni pystyy, miten voin tapella ja mitä toinen kestää. Päätimme esiintymisestä useaa kuukautta ennen, joten ehdimme treenata näitä asioita RC:n kanssa.

Olemme kevään ja alkaneen kesän kuluessa liikkuneet varsin monipuolisesti. Koiralenkkien lisäksi olemme mm. kokeilleet parkouria, karatea, uintia, pallopelejä, leikkipainia nurmikolla, pyöräilyä, geokätköilyä.. Olen oppinut oikean tekniikan potkaista vastustajaa ja tehdä torjuntoja käsivarsia käyttämällä. Opin jopa tekemään ukemin takaperin, mitä en ole ikinä osannut, palaten pyörähdyksen jälkeen jaloilleni! Ensin trampoliinilla, sitten nurmikolla ja lopuksi betonilattialla.

En sano harjoitelleeni pelkästään esitystä varten, toki olen harjoitellut itseäni varten ensisijassa, että olisin ruumiillisesti kunnossa ja valmis kaikkeen. Haluan olla sitä perheeni takia, työni takia; D/s-suhteemme takia. Kuten olen ennenkin kuvaillut, subin identiteettini on aktiivinen ja toimiva, palveleva, mutta myös ruumiillisesti haastava. RedCatherine on D/s-suhteemme dominoiva osapuoli, mutta joutuu puolustamaan paikkaansa Alfana aika-ajoin. Hänessä on riittävästi lujuutta, sinnikkyyttä ja särmää, jotta voin iskeä häntä vastaan ja hävitä ilman teeskentelyä. Silloin on helppoa ja iloista alistua.

Kaikki nivoutuu yhteen elämässämme: esitystreenit, liikunta, D/s-kinky-pervo-seksi-sadomasokismi, leikillisyys, hellyys ja huolenpito...

---

Meillä oli hetki aikaa hänen luonaan, olimme kahden.
RedCatherine halusi koittaa erästä stunttia, noin 3-senttisen puisen harjanvarren katkaisua käsivoimin hartioitaan vasten. Puu oli uutta ja tavattoman lujaa, no olihan se valikoitu juuri harjanvarren haastavaan tehtävään. Makailin sängyllä ja katsoin lumoutuneena, miten hän piti puusta kiinni levitetyin käsivarsin ja painoi sitä lapojaan vasten. Hän ponnisteli ja jäntevä vartalo näytti niin kauniilta. Puu taipui vain vähän eikä antanut periksi. Hän katseli sitä käsissään ja pohti hetken. Sitten hän otti sen vielä kerran käsittelyyn, painoi voimiensa takaa ja äkkiä kuului korvat lukkoon lyövä pamaus:

Kuva: Tetris
Hetki oli helpottunut ja latautunut, mikä voimannäyttö! Olin vaikuttunut ja kiihtynyt, masokistinen, halukas alistuen ottamaan mitä vain. Pyysin häntä lyömään minua juuri katkenneella puolikkaalla ja hän tekikin sen. Makasin vatsallani sängyllä ja nautin iskujen tunteesta pakaroillani. Olin innokas ja valmis ottamaan enemmänkin, lujempaa. Sen sijaan hän työntyi minuun takaa, työnsi sormensa sisääni. Nautin siitä, mutta vielä hullumpaa tuli mieleeni: seuraavaksi pyysin häntä panemaan minua harjanvarrella. Hetki oli sekavan kiimainen, olimme molemmat kaivanneet jo tovin kunnon sessiointia. Hän suojasi nopeasti varrenpään kumilla ja täytti toiveeni. En olisi voinut olla onnellisempi saamastani käsittelystä.
(Jälkeenpäin pyysin nöyränä anteeksi, että olin ohjaillut hetkeämme vaativilla pyynnöilläni.)

---


Harjanvarsi, toinen kappale kuin tämä, päätyi esitykseemme, mutta tulee olemaan erilaisessa roolissa, toisena aseena.
Bileet on loppuunmyyty, lippuja kysellään yhä somessa, jos joku luopuisi omastaan. Nämä dress code bileet ovat Baletilta jälleen voimannäyttö, jota on valmisteltu monella taholla, minä yhtenä osasena mukana. Jään jännityksellä ja innolla odottamaan iltaa.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Opettajattaren keppi

Tetris:



Työnnät koronakeppiä kurkkuuni. Makaat lähellä minua, näen vain toisen silmäsi, jonka katse on seisahtunut, kiivas. Käsivartesi kaartuu ylleni, pitelet keppiä pystysuorassa hampaitteni välissä. Tarkkailet. Liikahdan. Saisit työntää jo syvemmälle. Laita se tuntumaan, laita minut yökkäämään! Rakastan vaaraasi: jos tahtoisit tehdä, olisin avuton.

Et tee mitään, hetki seisahtuu pitkäksi aikaa.
Tilanne laukeaa, vedät kepinpään pois nielustani. Se tuntui hurjalta ja hyvältä, vastaan ettei sattunut kun kysyt. Lähdet kanssani älyttömyyksiin kun haemme nautintojamme, se huumaa minut keksimään ja uskaltamaan.

 "Kaheli" sanot.
Olemme kai kumpikin.

---

Pelasimme aikamme kuluksi koronaa, omaa kotibiljardiamme. Halusimme rentoutua ja otella toisiamme vastaan, olimmehan hetken kaksin talossa. Koitimme saada nappuloitamme lyötyä pussiin, sinulla tietenkin punaiset nappulat, RedCatherine: meidän pieniä värikoodijuttujamme.

Pelini kulki hyvin ja aloin johtaa. Silloin aloit leikitellä kepilläsi, vajaa metrisellä sileällä, paljon pelatulla puukepillä, joka kapeni kauniisti lyömäpäätään kohti. Naputtelit sitä tietyllä tavalla reiteesi ja välillä uhkaavasti kämmeneesi. Olin juuri hahmottelemassa seuraavaa lyöntiäni kun huomasin mitä teit. Virnistit ja katsoit minuun, ja minä kuumenin kuin katkaisijasta vääntäen. Saatoin tuntea, miten jalkovälini alkoi kihelmöidä ja minun tuli kuuma. Viaton peliväline muuttui kädessäsi ankaraksi rankaisuvälineeksi ja minä nöyräksi uhriksi. Kaikki vanhat opettajatar-piiskaa-oppipoikaa -fantasiani roihahtivat liekkiin kesken pelin.

Sain kerättyä keskittymiseni sen verran kasaan, että napsin nappulani ensimmäisenä pois laudalta. Kättelimme pelilaudan yli. Vaikka rakastat voittamista, olet myös hyvä häviäjä.
Minun mieleeni olivat kuitenkin jääneet kytemään aikaisemmat näkymät ja tulin viereesi kiehnäämään ja rohkeasti kyselemään, miltäköhän tuollainen keppi ehkä tuntuisi...

Panit minut kumartumaan sängyn päälle ja levittämään jalkojani. Löit sisäreisiin, sillä varoit jättämästä näkyviä jälkiä tällä kertaa. Sain pitää vaatteeni, hyvä juttu, sillä se onkin minulle kiihottavampaa kuin alastomuus. Minulla sattui olemaan polviin käärityt maastohenkiset housut, joka sopi oikein hyvin fantasiaani oppipojasta saamassa rangaistustaan. (Mistä lie sekin tullut, että tässäkin fantasiassa minähahmo on nimenomaan poika, ei koskaan tyttö). Tällaiset pikkuseikat ovat omiaan lietsomaan fettaria minussa täyteen vauhtiin. Sinä osaat tietojesi ja intuitiosi avulla käsitellä minua niin että uskallan tuoda esiin näitä syvimpiä, erikoisempia halujani, oikeita paalujuuria kinkyydessäni. Et säikähdä vaan innostat!


Piiskaaminen karttakeppiä muistuttavalla välineellä tuntui ihanalta ja olisin mielelläni ottanut sitä myös takamukselleni, mutta rajoite saneli nyt näin. Lopetettuasi olin hyvin kiihottunut kaikesta. Seisoimme sängyn vierellä sylityksin eläen vielä äskeistä. Painoit tunnustellen koronakepin housujeni jalkoväliä päin ja aloit hitaasti runkata sitä klitoristani vasten. Siirsin itseäni parhaaseen asentoon kepin varrella ja nautin kiivaasti. Fantasiani kuohuivat päässäni kun kätesi liikkui nopeammin ja sain orgasmin, joka lennätti minut selälleni sängylle haukkomaan happea.

Jatkoimme sängyllä, annoit minun nauttia koronakepistä ja kuvitelmistani, että olet ankara opettajattareni, monin tavoin. Toki kuvitelmissani henkilöhahmot päätyvät sänkyyn vain minähahmon omissa märissä haaveissa, mutta sen fantasian muistelu tuotti minulle upeita kiksejä, ja toivottavasti sait kiimaisesta hulluudestani iloa sinäkin.

---

Olen saanut monenlaisia orgasmeja, nauttinut sinusta ja omasta mielikuvituksestani. Lepäämme ja katselemme vaitonaisina keppiä, joka tähän kaikkeen innosti, pyörittelet sitä ilmassa. Olen yhä tunnelmissa, kyllä, minun tekee mieli ottaa tuota vähän sisääni, millä tavalla tahansa. Ajatus on vasta muodostumassa, en tahdo sanoa sitä ääneen. Katson sinua silmiin, teen jotain, ehkä kurotun hivenen. Sivelet kepin kärjellä ohimennen kasvojani. Nuolaisen sitä kielelläni, ohjaan sillä tavoin sisään. Annat kätesi vajota, keppi painuu hitaasti syvemmälle suuhuni. Miten syvälle se voi mennä? Tilanne on minusta äärettömän kiehtova, eri tavalla kiihottava, vähän kuin verileikit. Kepin pää vaipuu kieleni yli ja sen taakse. Näytän kai oudolta, seivästetyltä ehkä. Katseestasi näen, että koet jotain sinäkin. Olet tavattoman hiljaa ja liikkumaton. Hetki on outo ja latautunut, koemme eräitä parhaita omituisuuksiamme.

Kahelit.




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Rintani

En välitä vähääkään rinnoistani. Aina ei ole ollut ihan näin, eikä tulevasta voi tietää, mutta nyt... ei.

Hain juuri kaupasta erästä tiettyä, toppaamatonta rintaliivimallia, jonka tiesin itselleni sopivaksi. Ostin niitä muutamat kerralla, sovittamatta. Rintaliivien ostaminen on sen tason tuskaa, ettei sitä kestä turhan usein. Tällä tavoin sitä pystyy keventämään. Malli, yksinkertainen musta. Koko, 80C. Pienentynyt hoikistuttuani yhden koon, josta olen iloinen. Ajattelin heittää menemään kaikki vanhat, topatut liivini, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. En tahdo korostaa rintojani, ne eivät ole minulle sellainen asia.

Välillä mietin, olenko muka ainoa rinnat omaava henkilö, joka ei tahdo tekeytyä alusvaatteissaan naiselliseksi. Pitsit, rusetit  ja hempeät värit saavat minut vaivaantumaan. Kun näen sitä kamaa rivikaupalla ympärilläni, minusta alkaa tuntua, että tirkistelen. En näe itseäni siinä valikoimassa, näen jonkun jota voisin haluta. Missä ovat minun alusvaatteeni?

Viime syksynä, vähän ennen kuin tapasin RedCatherinen, minulla oli erityisen haastava jakso. Toisesta rinnastani alkoi vuotaa verta. Jokainen vähääkään aiheesta googlaillut tietää, että se on eräs rintasyövän oireista. Onneksi pääsin suhteellisen nopeasti tutkimuksiin, ensin ultraäänikuvaukseen, sitten tarkempaan galaktografiaan. Ehdin jännittää ja kelata läpi kaikki skenaariot parin viikon aikana. Rinta tuntui oikein ärsyttävän minua olemassaolollaan; se voisi lopulta rikkoa minut kokonaan. Lopputulema oli, että mitään ei löytynyt, verta oli nyt vain sattunut vuotamaan useamman viikon. Helpotus, toki. Tahdoin taas unohtaa koko rinnat, poistaa ne mielestäni.

Kun on jonkun äiti, on käyttänyt rintojaan muuhunkin kuin seksileluina. Ne saavat toisen merkityksen. Imettäminen on melkoinen sirkus ja tasapainottelua maidonnousun, tyhjennyksen ja mahdollisten tulehdusten välillä. Ketkä ovat sen kokeneet, tietävät sen kuumottavan, kivikovan tunteen, kun rinnat ovat täynnä.
Minua ei haluta kirjoittaa tästä enempää, vaikka se olikin omalla tavallaan hyvä (ja pitkä) jakso elämässäni. Pervotouhuissa sitten myöhemmin huomasin, että maidonteko ei rinnoilta heti unohdukaan. Puristeluleikit päätyivät valkeisiin pisaroihin. Ei kiva. Mielikuvat ihan väärään suuntaan taas. Turn off.

Olen koittanut nauttia rinnoistani. Ne ovat ihan mukavat ja nätit, ei siinä mitään. Vuosia olen ottanut vastaan rintoihin kohdistuvaa hyväilyä. Se ei ole kamalasti koskaan sytyttänyt, mutta niin on kuulunut tehdä. Myöhemmin olen vastaanottanut kipua rintojeni kautta. Kipu on kipua, mutta se että kohteena ovat olleet rinnat, ei ole tuonut kauheasti lisäbuustia. Takapuoli on minulle se eroottinen kipujuttu.

Enää en tahdo että rintoihini kosketaan. (Vain Herra Huu saa koskea ja häntäkin tulee tönittyä pois). RedCatherinelle kerroin heti alussa, etten nauti rintojen koskettelusta. Ne voisi mieluummin jättää kokonaan huomiotta. Hän onkin tehnyt niin ja minä nautin kiitollisena. Saan paremmat kiksit kaikesta, kun tämä hankala kehonalue jätetään sivuun. En toki saa mitään hepulia, jos joku asiaa tietämätön koskee, mutta en anna leikkien mennä sen pidemmälle.

Olen leikitellyt ajatuksella, että rinnat häipyisivät kokonaan kehostani. Ne ovat eräs terveysriski (kasvaimet) ja niiden merkitys minulle on vähäinen. Realiteetti kuitenkin on, että kehoni mittasuhteet asettuvat paljon kivammin kohdilleen, kun rinnat ovat mukana ylävartalossa. Tuovathan ne myös oman apunsa kaikenlaiseen asiointiin muiden ihmisten, etenkin miesten kanssa, se on vain fakta. Tasapainottava koristearvo niillä on edelleen.
Mutta koko on pienentynyt ja minä iloitsen!


perjantai 4. toukokuuta 2018

Nokille ei hypitä

Tarina:
Kolme tyyppiä nai eri puolilta Suomea.

Yksi otti vaimon hämeestä. Kun hän tuli häiden jälkeen ensimmäisenä iltana töistä kotiin, ei ruokaa näkynyt missään. Hän keskusteli nuorikkonsa kanssa ja seuraavana iltana olikin ruoka pöydässä tiettyyn kellonaikaan.

Toinen otti vaimon savosta. Häiden jälkeen hän palasi töistä kotiin, eikä ruokaa näkynyt. Hänkin joutui ohjeistamaan vaimoaan, ja jo seuraavana iltana homma toimi kuten haluttiin.

Kolmas otti pohjalaisen vaimon. Hän palasi töistä väsyneenä ja nälkäisenä kuten muutkin, eikä ruokaa ollut missään. Hänkin päätyi puhuttelemaan tuoretta vaimoaan.
Seuraavana päivänä ei näkynyt mitään.
Eikä sitä seuraavana.
Kolmantena päivänä hän näki jo sen verran, että pystyi tekemään itselleen voileivän.
---


Tämän opettavaisen tarinan kertoi minulle RedCatherine valaisemaan oman eteläpohjalaisen perimänsä luonteenpiirteitä.


Tokihan tämänkin piti sitten konkretisoitua tänään:
Palasimme työkeikalta nälkäisinä, pää kahvinpuutteesta ja alhaisesta verensokerista kiristäen. RedCatherine alkoi laitella lounasta samalla kun minä jatkoin töitä. Poikkesin siitä keittiöön hänen luokseen ja hän halasi minua hellästi.
- Tässä ei nyt halailut auta, tarviin sapuskaa, totesin haastavasti.

Hups, löysin itseni keittiön lattialta hänen polvensa alta.

Rakastavasti mutta jämerästi esitetty vastaveto töykeilevään käytökseen. Homma meni lopulta leikittelyksi, sillä olin ihan valmis alistumaan ruokapalani eteen ja muutenkin. Jos olisin vääntänyt vastaan ja kiukutellut, hän olisi vienyt tilanteen aivan niin pitkälle kuin se olisi vaatinut. Siihen on hyvä luottaa. Juuri siksi alistun hänelle mielelläni ja (yleensä) tottelen. Rakastan omaa eteläpohjalaista puoliskoani.