tiistai 18. kesäkuuta 2019

Hyvää kesää kaikille!

Lyhyesti vain nyt laitan, että minulla ei ole ollut aikaa eikä sopivaa hetkeä upota bloggaamiseen. Kirjoittaminen tänne vaatii tietyn rauhan ja mielentilan. Juuri nyt se ei ole ollut mahdollista.

Halusin kuitenkin kirjoittaa, että kaikki menee ihan hyvin, työtä tehdään ja kesälomaa odotetaan RedCatherinen kanssa. Joitain blogiaiheita on mielessäni viivähdellyt, vielä ne eivät ole tänne löytäneet.

Ei muuta kuin hyvää kesää kaikille ja palataan!

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Omistamisesta suhteessa

Tunteeni parisuhdetta, omistussuhdetta ja sen merkitystä kohtaan on muuttunut. Se on muuttunut ihan itsestään. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja tärkeältä suuntautua omaa parisuhdetta kohti, mielenkiintoa ei juuri ole herunut ulkopuolelle, pervoasioissa.

Kun aloimme tapailla RedCatherinen kanssa, sanoin hänelle, että minun on tärkeää säilyttää oma vapauteni esimerkiksi bileissä. Minun on voitava edelleen katsastaa mitä on meneillään ja osallistua haluni mukaan. Minulla ei vain ole sen jälkeen ollut kauheasti kiinnostusta siihen. Joskus olemme ohimennen keskustelleet, voisiko olla hauska sessioida sen ja sen kanssa kolmistaan, mutta asia on aina jäänyt. Soolotouhuja muiden kanssa en ole juurikaan harrastanut, ainakaan ilman RC:n läsnäoloa. Olen nykyään tarkempi itse, että kaikki on varmasti sovittua ja hyväksyttyä. Tuntuu hyvältä, että RC on aktiivisesti kiinnostunut, missä minä menen ja mitä teen. En halua koetella rajoja, joista ei ole erikseen sovittu. Hän ei ota asioita olankohautuksella kuitenkaan, enkä sitä toivo. Mieluummin keskinäinen kriisi kuin välinpitämättömyys!

Emme ole varsinaisesti sopimalla sopineet omistuskuviota välillemme, se on vain muodostunut, rakkaus lähtökohtanaan. Suhteemme alussa en edes etsinyt Dommea itselleni, vaan tyttöystävää. Se, että asiat menivät näin pitkälle ja D/s-suuntaan oli vain onnellisen yhteensopimisen tulosta. Aika ajoin hämmästelen itsekin, miksi olen kallistunut niin vahvasti monosuhteen puolelle, vaikka alussa oli puheet ihan muuta. Varmaan johtuu rakkauden kemiasta ja siitä, että suhde on niin intensiivinen, ettei ole aikaa/energiaa/halua lähteä laajentamaan. Huomaan myös itsessäni vartiointihalua ja mustasukkaisuuden leiskahduksia. Sosiaalisessa elämässä olemme muutaman kerran joutuneetkin tilanteisiin, joissa hyvin primitiivinen aggressio toisen puolesta on nostanut päätään. Mutta tämä on oikeastaan jo toinen aihe, joka liittyy uinuneisiin piirteisiin minussa, joita tämä suhde on herättänyt.

Tuntuu oikein hyvältä ja turvalliselta olla vahvan Dommen omistama. Samalla minä omistan hänet.
RedCatherine on huolehtivainen ja huomioonottava. Hän ennakoi tarpeitani: ruokaa, kahvia, liikuntaa, alkoholia ... seksiä. Tai kenties kuria, piiskaa. Hän pitää huolen, että minulla on kaikki hyvin. Ja minä puolestani teen hommia, että pärjäämme ja että hänellä olisi hyvä olla.

Kun on sopiva hetki, hän pukee kaulaani nahkaisen pannan, mutta joka hetki muutenkin olen ihan yhtä omistettu ja hänen käskyvallassaan, onnellisena.

---

Kaksi ja puoli kuukautta jyllännyt eron jälkeinen sekava ja raskas elämäntilanne alkaa osoittaa asettumisen merkkejä. Meillä on kohta oma yhteinen koti järjestyksessä, RedCatherinella ja minulla, sekä vuoroviikoin lapsella, joka on minulle hyvin läheinen ja tuleekin luoksemme aina mielellään. Kovimmat ihmissuhdejärkytykset/ siunailut/ huokailut alkavat olla ohitettu. Kaikki tietävät, ovat sitten mitä mieltä mielivät. Kaapittelut ovat vihdoin ohi. Eipä se oikeastaan meidän arjessa tunnu, aamupuuroa keitellään samalla tavalla, tiesi mirjatäti tai ei, kenen kanssa kattila jaetaan. Omat raha-asiat ja niiden tasapaino mietityttää paljon enemmän, mutta ei se raha maailmasta lopu, ja välillä sitä tännekin tippuu.

Nyt kun aurinko paistaa ja terveyskin palailee, voimme jälleen alkaa rentoutua ja löytää takaisin leikillisyyteen ja intohimoon, josta aiemminkin nautimme. Hetkeäkään en ole kaipaillut siihen mistä lähdin, päin vastoin. Huomaan olevani paljon motivoituneempi ja innokkaampi kuin ennen. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, roolini siinä tärkeämmältä.

---


maanantai 18. helmikuuta 2019

Kuulumisia rintamalta

Odotan jo kovin, että arkipäiväisyys palaisi elämäämme.

Puolitoista kuukautta on nyt ollut jatkuvia muutoksia, stressiä, järkytyksiä, selviämistä.. sairauttakin. Kolme viikkoa on tehty muuttoa, eikä loppua vielä näy. Sitä ovat hidastaneet jalan murtuminen, flunssat ja nyt viimeksi ärhäkkä mahatauti. Tässä pelissä ei mitään saada ilmaiseksi. Ja kun tavarat saadaan lopulta oikeille sijoilleen ja avaimet luovutettua, voi alkaa jännääminen, onko meillä taloudelliset edellytykset asua niin kuin ollaan ajateltu ja onko asunnon kunto sitä mitä pitäisi vai sitä mistä meitä on varoiteltu.

Elämänjäristys, se voisi olla oikea sana. En edes ota tähän esiin kanssaihmisten reagointeja, todellisia tai oletettuja, joita on ollut pakko sysiä syrjään, jättää ajattelun ulkopuolelle, itseä suojellakseen. Mm. heitin suoraan roskapostiin sukulaistädiltä tulleen meilin, sillä minulla ei ollut henkisiä rahkeita avata sitä ja katsoa, mitä mieltä hänkin tästä nyt on. Olisiko pitänyt jaksaa? En kumminkaan nyt ole itsekään riittävän vahva kantamaan muitten tunnereaktioita ja vastaamaan jokaikiseen. Omissa ja tärkeimmissä läheisissäkin on tekemistä.

Kinkyelämämme on nyt jossain kuopassa, odottamassa. Se on mukana, mutta erilaisena. D/s-suhteemme on nyt lähinnä sitä, että minä autan, minä hoidan. Se on ihan ok. Minä voin tehdä asioita muitten puolesta, tykkään siitä jopa, kunhan syynä ei ole yksinomaan se, ettei toinen viitsi. D/s on eri tilanne, palveleminen on ihanaa kun siihen liittyy dominanssi. Kun toisella on kipsi jalassa, on jokainen yksinkertainenkin homma vaivan takana. Keppien kanssa ei voi vaikkapa kantaa mitään käsissään. Minä olen kädet, minä kannan, minä teen.

Ensi kertaa kinkyhistoriassani en ole merkannut kalenteriin tulevia kinkytapahtumia. Tuntuu, että koko elämä on joka tapauksessa paussilla. Pakollisia töitä on vaikka miten paljon, nyt ei huvimenoja mietitä. Lapsen huoltajuusasiakin on sopimatta, siitä sitten näkisi pitkälle etukäteen, milloin on vapaata, milloin ei. Tämä blogi ei ole oikea paikka näille asioille, mutta mainitaan nyt, että olen iloinen siitä, että työskentelypaikkani takaa sen, että näen lasta lähes päivittäin joka tapauksessa. Enhän minä toki hänestä eroon halunnutkaan.

Olimme me sentään RedCatherinen kanssa Uniformal-bileissä mukana. Olin jo viime vuoden puolella lupautunut pitämään siellä uusien infoa ennen bileitä, ja sen nakin halusin toki hoitaa. Samaten alkoi tuntua, että kunnon katko kaikkeen vakavaan olisi paikallaan. Vetäydyimme siitä lähes koko bileiksi takaloosin sohvalle keskenämme tunnelmoimaan, sillä siellä RC sai mukavan kohoasennon kipsilleen ja ei tarvinnut hermoilla, tulisiko joku tönäisemään kipeää jalkaa. Pitkästä aikaa kykenin rentoutumaan ja aloin tuntea valtavaa halua puuhailla hänen kanssaan.
Bileiden yksityisen loosin hämärässä, musiikin jytistessä, ulkopuolella lukuisia ystäviämme, olimme turvassa kaikelta paskalta, jonka läpi meidän on kahlattava pyrkiessämme kohti yhteistä tulevaisuutta, elämään sellaisina kuin olemme ja tahdomme olla.

torstai 31. tammikuuta 2019

Eron jälkeen uutta kohti

Olen eronnut Herra Huusta. Ja olen muuttamassa yhteen RedCatherinen kanssa.

Tämä ratkaisu on pitkällisen prosessin tulos, eikä mitenkään helppo.

---

Vuodenvaihteessa ymmärsin lopulta, että minun on tehtävä tämä päätös. Tilanne ei ollut enää rehellinen, minulla alkoi olla lähinnä torjuvia, huonoja tunteita entistä puolisoani kohtaan. En voinut pakottautua rakastamaan, saati olemaan intiimissä suhteessa. Mikään minussa ei enää sitä halunnut. Pelkäsin ennalta hetkiä, jolloin minun piti olla kahden kotona HH:n kanssa. Ei siksi että mitään erityistä olisi tapahtunut, vaan ihan vain se ajatus.

Koitin miettiä muitakin ratkaisuja, kun elämä talossa kolmen aikuisen kesken kumminkin sujui ihan ok. HH oli kuitenkin jossain kohtaa sanonut, että hän hyväksyy tilanteen vain, jos kokee olevansa puolisonani tasaveroinen RC:n kanssa. Hän tuskin lähtisi kämppis-tyyppisiin ratkaisuihin, ainakaan pidemmäksi aikaa, vaikka olin sanonut aika suoraankin, että katselisit sinäkin itsellesi muuta seuraa, minusta tuskin on sinulle enää sellaista. Miehenä, joka ei oma-aloitteisesti keskustele ihmissuhteista tai tunteista, Herra Huu antoi omasta puolestaan tilanteen kellua eteenpäin epämääräisenä. Minua alkoi sisältä kalvaa yhä enemmän, sillä hänen läsnäolonsa aiheutti ärtymystä ja epämukavuutta minussa. Lopulta tuntui, että itse asiassa passiivisesti annan hänen elää valheessa, kun en saa sanottua, että suhteemme on minun puoleltani ollut ohi jo pidemmän aikaa.

Minun näkökulmastani (hänen mielestään voi olla toisin) on meidän suhteemme ollut varsin sisällyksetön jo vuosia. Eräs yhteinen tuttumme minulle kommentoikin, että ihmetteli miksi yhä olen HH:n kanssa, kun me selvästi ollaan vain kavereita joilla on yhteinen lapsi. Niinpä! Minusta on tuntunut jo pitkään, että olen hänelle kotitöiden tekijä & vastuunkantaja, sekä että (hetero)seksuaalinen uskollisuuteni on häntä varten ikäänkuin varalla, vaikkei sille paljoa käyttöä olekaan. Superlaimea ja epätasa-arvoinen parisuhde kaikenkaikkiaan. Sen jälkeen, kun D/s kuihtui väliltämme, lähti oikeastaan lopulta kaikki.

Täytyy nyt vielä sanoa, että suhteemme ei ollut läpeensä huono, HH:ssa on paljon hyviä, kunnioitettavia ominaisuuksia, kuten luotettavuus ja turvallisuus. Se ei vain ikävä kyllä ole riittänyt tuomaan minulle tunnetta, että meidän kahden välillä olisi jotain merkityksellistä, erityistä. Olisin voinut käyttää omasta ainoasta elämästäni loppupuolen jatkamalla ihan kivassa suhteessa, mutta sitä minä en nyt tehnyt. Toivon todella, että tämä loppurepäisy saisi hänessäkin aikaan heräämistä tähän elämään sieltä rakkaan tietokoneen uumenista ja parhaassa tapauksessa jotain aidompaa kuin mitä minä voin tarjota.

---

RedCatherine ei ole syy sille, että meillä alkoi jo vuosia sitten mennä huonommin Herra Huun kanssa. Onhan minulla ennen häntäkin ollut mm. yksi vakituinen tyttöystävä, sekä suuri halu harrastaa ulkopuolisia sessioita ja seksuaalista toimintaa. Suhteeni RC:hen, yhdessä asuttu kesä ja kaikki elämäämme kuuluva, on kuitenkin antanut minulle rohkeuden päättää vanha suhde. Lopullinen ratkaisu vaati tavallista enemmän harkintaa ja kanttia, sillä elämäni nivoutuu epätavallisen tiiviiksi kasaksi omaisuutta, työtä ja sukulaisia, josta lähteminen on tosi hankala jo ihan toteuttaa. Vieläkin prosessit ovat kesken, mutta meillä sentään on jo avaimet uuteen omaan asuntoomme RC:n kanssa. Vähitellen elämä saa ajautua uudelle uralle. Tätä helpottaa isosti, että emme ole päätyneet HH:n kanssa riitoihin. Koitan omalta osaltani pitää pelin siistinä, se on lopulta kaikkien etu.

Kulunut tammikuu on ollut elämäni vaikeimpia, työläimpiä ja stressaavimpia. Nyt kun katson itseäni, ihmettelen, miten hyvin tunnun kuitenkin selvinneen tähän asti. Eroaminen muka vakaasta parisuhteesta ja aikomus muuttaa yhteen naisystävän kanssa ei ole tuonut minulle pelkkää pään silitystä ihmisiltä. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen outcast ja tulen olemaan. En tosin piittaa siitä ihan hirveästi enää tällä iällä. Minulle tärkeimpiin ihmisiin panostan, muut saavat olla. Esimerkkinä kerron, että kun Facebookissa ilmoitin avaintenkuvan kera muutosten tulevan elämääni, alkoi kommenttiketjussa "tukiryhmä" miehelleni, jossa hänelle toivotettiin voimia. Kukaan näistä ei toivottanut voimia minulle. Onneksi kaverilistaa on helppo perata ja se kannattaakin tehdä aika ajoin.
Perkuun jälkeen ilmoitin sitten ison asian, että minä ja RedCatherine olemme jatkossa avoliitossa, ja se keräsikin runsaasti peukkua ja sydäntä. Kukaan ei kehdannut tulla aukomaan, jos vaikka kulmiaan kohottelivatkin salaa, pelkkää positiivista jopa ihmisiltä, joilta en sitä niin odottanut.

Meillä on nyt valtavan kiireinen kuukausi edessä, kun tällä hetkellä on avaimet kolmeen eri asuntoon, joista pitäisi kaapia kokoon yksi yhteinen koti. Vitsailemme, että maaliskuussa sitten ehditään huilia. Pääosin ollaan pärjätty, vaikka henkistä prässiä on runsaasti, kun kaiken päälle RC loukkaantui ja joutuu kulkemaan kepeillä sen kuutisen viikkoa, eikä pysty kaikkeen mitä tahtoisi. Onneksi D/s-asetelmamme on näin päin että minä palvelen, muuten tässä pääni poksahtaisi lopullisesti, kun RC joutuisi passaamaan minua. Pystymme kommunikoimaan, puhumaan tunteista ja molemmilla on tahto päästä eteenpäin ja yli vaikeista hetkistä. Suuntamme on kohti taatusti uudenlaista kevättä.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Muunsukupuolinen?

Maalasin valkeat viiksikarvani näkyviin ripsivärillä.

Tutkin uteliaana, miltä se näyttää, missä viiksieni rajat kulkevat. Kamalat amisviikset, en tykkää sellaisista. Näytin elähtäneeltä imurikauppiaalta. Tukka vielä sivujakaukselle päältä: näytin isältäni. Pesin kaiken pois.
Tuntui kuitenkin kivalta, salaisella tavalla.

---

Olimme lähdössä ulos keikalle, perheen aikuisväki: minä, Herra Huu, RedCatherine. Koitin laittautua valmiiksi. Illan teemaan olisi sopinut hyvin karjatyttö-look, farkut ja edestä sidottu flanellipaita, harkitsin sitä. Jotenkin kivan näköinen kyllä, tykkään country-tyylistä. Sovitin sen jälkeen uutta kirpparilöytöäni, harmaanvihreää farkkutyylistä liiviä, ilman paitaa alla. Näytin tosi butchilta. Tuntui ihan sikana paremmalta kuin femmeily.
Meikkasin, laitoin rajausta silmiin ja ripsiväriä. Katsoin peilistä korostettuja ripsiäni hetken. Tajusin, että fiilis meni taas väärään suuntaan, pesin ripsarit pois ja laitoin vain kevyet rajaukset. Olin valmis iltaan.

---

Ostin valikoiman nilkkasukkia, sellaisen yhteen nidotun nipun. Muut ovat hyvänvärisiä, maanläheisiä sävyjä. Yhdessä on ikävä kyllä pinkit varret joissa kimalletta. Tökkää ihan julmetusti. Ei ongelmaa, voin tarjota ne RedCatherinelle, hän lupasi ottaa sukat käyttöön.

---

Tää on tämmöistä, en tiedä. Kai tälle on termikin, muunsukupuolisuus. Se ehkä sopii minuun. Nykyään rastitan kyselyissä mies/nainen/muu sen viimeisen.
Lisääkö ilmiöistä puhuminen niitten yleisyyttä? Olen jo tämän ikäinen, 40+, ja olen pärjäillyt ikäni naisroolissani. En ole koskaan kokenut sitä täysin omaksi, mutta tällä on menty. Ei ole ollut vaihtoehtoja, ei mitään muunsukupuolisuutta ole kantautunut korviini ennen kuin viime vuosina. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä enemmän identiteettini vahvistuu siihen suuntaan. Sitä vaikeammalta paluu mihinkään naiselliseen alkaa tuntua. "Naiset" alkavat tuntua yhä enemmän muilta. En kyllä toisaalta koe itseäni miehenäkään, haahuilen näitten binääristen ääripäiden välillä.

---

BDSM-urani huonoimpia kokemuksia oli, kun minut käskettiin pukeutumaan pitsialushousuihin, stay-uppeihin ja korkokenkiin (eivät olleet omiani) ja minua valokuvattiin. Se oli olevinaan sessio, mutta sitä ei purettu mitenkään, kenelläkään ei ollut vastuuta, kaikki vain häipyivät. Minut jätettiin seisomaan yksin noihin vetimiin, jouduin lopettamaan tilanteen itse riisuutumalla. Minulla oli valtavan paha olla. Olin suostunut tilanteeseen alistumismielessä, mutta tapa millä se jäi ilmaan roikkumaan ja minut jätettiin yksin pellevetimiini oli henkisesti kauhea. Tilanne ei ehkä ulospäin ollut kovin kummoinen, mutta olin etukäteen nimenomaan kertonut, etten pidä tällaisista asusteista, joten osapuolten olisi pitänyt ymmärtää, miten rajoilla mentiin.

Jälkihoito meni sitten niin, että itkin rajusti, vaadin valokuvat poistettavaksi ja heitin kaulapantani päin Herra Huuta. (Ellei pysty pitämään huolta subista julkisessa tilanteessa, voi jättää dominoinnit sikseen, kuten se sitten myöhemmin jäikin.)

Sain tästä kokemuksesta entistä vahvemman vieroksunnan kaikkea rimpsunrömpsyä kohtaan, jota naispuolisille on tarjolla.

---

Huomaan itsekin, että joudun paljolti tutkimaan muunsukupuolisia tunteitani negaatioiden kautta. Mistä EN pidä, mikä minua EI miellytä. Johtuu kai kulttuuristamme, johon joka puolella törmää.

Vaatekaupat ovat selkein esimerkki. Joudun katsomaan ja kopeloimaan läpi lukuisia naistenvaatteita löytääkseni omiani, sopivan neutraaleja, mutta sellaisia jossa olisi jotain ideaa, särmää. Selkeitä linjoja, skandinaavista tai itämaista; ei rusetteja, pitsejä, syviä V-leikkauksia, vyönauhoja, helmoja. Voi olla jotain leikillistä, kuten isot retroprintit, raidat, hauskat värit, mutta jättäkää pois pinkki, glitteri, tyttöprintit.

Alusvaateosastolla olen kuin jossain femmelinnakkeessa, kielletyssä budoaarissa jonne kurkistelen. Joka puolella hempeitä värejä ja pitsejä! Kohti törröttäviä topattuja liivejä. Aggressiivista naisenergiaa joka rönsyää ja kyselee, missä vika kun ei kiinnosta verhoutua näihin. Antakaa minulle vaatekauppa, jossa voin hengittää!

---

Joskus nuorena ajattelin, että sitten aikuisena täytyy varmaan muttua ja ottaa käyttöön jakkupuku, sukkahousut ja korkokengät. No arvatkaa oliko helpottava tajuta jossain kohtaa aikuisuutta, että EI TARVITSE. Minun ei koskaan tarvitse pukea päälleni naisen univormua, edellä kuvailemaani kokonaisuutta, joka tuntuu minusta hyvin vastentahtoiselta. Olin raahannut tällaista epämääräistä ajatusta mieleni pohjalla vuosikymmeniä, vasta kun kaivoin sen päivänvaloon, tajusin sen olevan aivan turha.

Minun ei tarvitse muuttaa itseäni, kun en tähän päivään mennessäkään ole sellaiseksi malliesimerkkinaiseksi muuttunut, kuin kuvittelin kaikille olevan pakollista jossain kohtaa. Kulttuurikin on muuttunut, moninaisuutta on enemmän, raamit ovat vapaammat meille kaikille. Olen siitä äärettömän onnellinen. Työ- ja vapaa-aikapiirissä jossa itse vaikutan, ulkonäkö ja käytöskoodit ovat varsin sallivat. Kinkypiirit tietysti paremminkin kannustavat erilaisuuteen, kaikenlaiseen kokeiluun, jopa enemmän kuin minulla on rahkeita.

---

Ulkonäkö on päivittäisiä valintoja siitä, missä viihtyy, ja miten itsensä muille esittää, mutta sukupuolikokemus on paljon muutakin.

Lyhyesti, nautin kun saan RedCatherinen seurassa ottaa toisenlaista roolia, kuin mihin olen aiemmin tottunut. Saan avata oven, kantaa kasseja, auttaa takin päälle, tuolin alle, toimia autokuskina, maksaa ravintolassa, viedä tanssiessa... Osa tästä on D/s alistumista toisen palvelukseen, mutta eikö kuulostakin tutulta roolitukselta?
Sitten taas Herra Huun seurassa otan enemmän tasaveroista roolia, en sentään asetu itse femmen osaan passattavaksi.

Ala jolla työskentelen, on perinteisesti miesten. Ei enää nykyään, mutta niistä ajoista ei ole kauan. Käsittelen ns. kovia materiaaleja luovasti. Minulla on juotosvälineet, pystyporakone, listaleikkuri, metallisirkkeli... (Minulla ei ole toimivaa ompelukonetta.) Rakastan omaa alaani ja olen hyvä siinä. Toimin suorassa kontaktissa asiakkaisiini ja hekin vaikuttavat tyytyväisiltä. Minun on helppo omaksua reippaan asiakaspalvelijan rooli, eikä siinä haittaa jos vanhat äijät vähän tytöttelee. Se on heidän poistuvaa kulttuuriaan, he eivät muutu, maailma muttuu.

Vanhemman roolissa olen aika leikillinen, melko rento. Sillä tavalla vanhanaikainen, että muistelen mitä hyvää oli omassa lapsuudessani 70-80-luvuilla ja otan sieltä vaikutteita parhaani mukaan.

Kotitöiden tasa-arvo on meillä päin persettä, sillä mies on laiskempi tekemään kuin minä. Jouduin ohjailemaan ja kehoittelemaan häntä. Usein on paljon kätevämpää vain tehdä itse ja tykkäänkin olla tehokas ja puuhata. RC tekee yhtä paljon kuin minä, ellei enemmänkin, silloin kun on paikalla. Hän komentaa puolestaan minua.

---

Teki hyvää taas kirjoittaa auki vähän ajatuksia.
Ehkä joku joka lukee, kokee samaistumista. Toinen taas voi hämmästellä, miten erilaisia olemme, kaikki.



Tässä vielä TED Talk video, jossa nuori tyyppi kertoo omista kokemuksistaan:


torstai 27. syyskuuta 2018

Library of Lust -ilta

Sain pyynnön kerätä Turun seudulta kasaan kinkyjä, hyviä tyyppejä, joita kiinnosti lähteä Sexpon järjestämään Library of Lust -iltaan. Tarkoitus oli, että me kinkyt olisimme illan ajan niin sanottuja eläviä kirjoja, joita tässä kansainvälisen konferenssin illanvietossa mukana olevat seksologit voisivat lainata. Konsepti oli minulle entuudestaan tuttu vain etäältä, näitä elävä kirja -teemojahan voi olla vaikka mitä, kuten jokin kiinnostava ammatti, erimaalaisuus, vammaisuus, uskonto... tällä kertaa se oli valtavirrasta poikkeava seksuaalisuuteen liittyvä teema tai asia.

Sain kasaan kontaktieni kautta kuusi kinkyä ja paikalla oli lisäksi eräs avointa suhdetta edustava henkilö muista ympyröistä. Olimme etukäteen antaneet itseämme kuvaavan listan avainsanoja, joista oli sitten poimittu mahdollisimman kattava otanta kirjastoa varten. Nimikylttiemme lista oli siis aika satunnainen otos, eikä minulla esimerkiksi ollut masokistia mainittu ollenkaan, vaikka pidän sitä kaiken kinkyyden lähtökohtana itselläni. Muita valittuja avainsanoja olivat mm. little, switch, sadist, masochist, submissive, BDSM-relationship, ropes, biting, dominating.

Meitä oli kannustettu pukeutumaan näyttävästi, mikä itselläni vähän tökkäsi, sillä katsoin että olimme tulleet puhumaan asiaa, emme olemaan sirkusnumero. Noh, kaikki olivat ratkaisseet asian omalla tavallaan, minulla ja RedCatherinella oli aika normaali bilevaatetus, jossa viihdyimme hyvin.


Nimikorttimme sekä paikalla jaettu esite.

Paikan päällä kohtasimme suuren määrän nauravia ja häliseviä seksologeja eri maista. Olin itse kuvitellut tapahtumaa jotensakin enemmän intiimiksi, kirjastomaiseksi. Ainakin voi todeta, ettei paikalla pönötetty, vaan pidettiin hauskaa! Minua ei kauheasti jännittänyt, mutta pieni huoli oli, tulenko väen joukossa kuulluksi, entä osaanko englantia niin hyvin, että pystyn kommunikoimaan sillä näitä asioita. En ole puhunut kieltä juurikaan missään pitkään aikaan, kuunnellut kyllä runsaasti. Tahdoin myös heti kärkeen selvittää järjestäjien kanssa nämä perusasiat, että meitä ei saa valokuvata eikä muuten taltioida, eikä yhdistää meitä näihin asioihin mm somessa. Järjestäjätaho oli fiksu ja ilmoitti tästä viipymättä kaikille vieraille. Samalla nousi vieraiden joukosta esiin näkökulma, että ahdasmielisistä maista saapuvat henkilöt toivoivat omalle kohdalleen samaa menettelyä. Jokaisen kaappia on syytä kunnioittaa.

Alkuun kuuntelimme Tiia Forsströmiä. Tiedän ihmisen, mutta en ollut tiennyt, että hän miehensä kanssa on harkiten ja tarkoituksella tullut omin nimin ja kasvoin julkisuuteen kolmisen vuotta sitten. Heidän tapauksessaan tämä koskee lähinnä julkista seksityön tekemistä (BDSM-studio, neuvontatyö, kirja aiheesta yms.). He olivat odottaneet jonkinlaista paskamyrskyä, mutta mitään ei ollut kuulunut, lukuun ottamatta herttaista kirjelmää joltain uskovaiselta, joka halusi pelastaa heidän sielunsa. Ihan hyvin kävi ja kunnioitettava päätös!

Sitten alkoi parituntinen hässäkkä ja puheensorina, kun kirjojen lainailu lähti käyntiin. Kävin noin neljä keskustelusessiota pienten ryhmien kanssa, englanniksi pääasiassa. Ensimmäinen lainaaja oli keskieurooppalainen vanhempi miesoletettu. Vertailimme kokemuksia siitä, miten asetelma toimii, kun S/M-tilanteet haetaan vakisuhteen ulkopuolelta. Minulla ei ollut hänelle oikein mitään uutta valistettavaa, joten se jutustelu oli tasapuolista.

Toisten lainaajien kanssa olin enemmän "piinapenkissä", joskin nautin joka hetkestä ja puhuin kuin ruuneperi. Erityisesti mieleen jäi eräs aasialaistaustaiselta vaikuttava kanadalainen naisoletettu, joka katsoi minua suoraan ja silmät suurina, kun kerroin kinkyelämäni kiemuroita. Hän ei tiennyt ennalta juurikaan BDSM-asioista, enkä tiedä menikö hänellä todella jakeluun, että nautin kivusta ja komentelusta Emäntäni taholta ja toisaalta, että mieheni ei ole kiinnostunut etsimään omaa ulkopuolista seksiseuraa, vaikka hänellä sauma siihen olisikin. Ja että asutaan isolta osin kaikki kimpassa. Hän todella tuijotti, voi niitä silmiä! Täytyy sanoa, että olin elementissäni. En oikein osaa sanoa, miksi tuntuu hyvältä selittää näitä asioita ventovieraille. Normaalistihan en hae huomiota elämäntavallani, en hiero sitä kenenkään naamalle. Ehkä jotenkin tällainen etäännytetty tilanne toimii minulla paremmin. Se antaa itsellekin niin paljon, vaikka toki samoja asioita tuli kelattua aika moneen kertaan. Vieraille korville tuli myös sanottua ääneen juttuja, joita en lähipiirissäni voi julkituoda niin suoraan, että siinä mielessä sain tuulettaa omaa päätänikin samalla.

Pari tuntia vierähti nopeasti mielenkiintoisissa keskusteluissa ja kyselyissä. Lopulta istuimme RedCatherinen ja parin muun kinkyn kanssa väsyneinä mutta tyytyväisinä plyysisohvilla, syöden kolmioleipiä ja juoden colaa, joita meille tarjottiin. Pääasiassa kaikilla oli ollut positiivisia kokemuksia haastateltavana olosta. Asiaan vaikutti varmasti paljon se, että tilanne oli suljettu vain tietylle segmentille ihmisiä, heillä oli jo jotain pohjatietoja ja keskimääräistä avarampi asenne seksuaalisuuteen ja suhteisiin liittyviä asioita kohtaan, sekä että monet heistä toimivat terapeutteina ja olivat tottuneet vuorovaikutukseen kuuntelemalla ja kyselemällä. Monet meistä sanoivat, että voisivat lähteä vastaavaan uudelleenkin mukaan, ja nopeasti ideoitiin, kuinka Turun Baletin miitteihin voisi integroida vastaavia nimilappuja, joilla halukkaat vakkarijäsenet voisivat osoittaa kiinnostustaan keskustella tietyistä aiheista uusien kanssa. Aionkin viedä tätä asiaa eteenpäin heti ensi kokouksessa.

Rentouduin lopussa, kun RedCatherine löi minua raipalla muutamia kertoja kiivaasti käsivarteen. Se tuntui todella hyvältä hektisen illan päätteeksi. 

---

Pitkään pohdittuani, olen päättänyt lopettaa Turun Baletin hallituksessa toimimisen nyt kolmannen kauteni jälkeen. Päätös ei ollut yksinkertainen, sillä tiedän Baletin tarvitsevan jokaisen aktiivinsa, ja nykypäivänä yhdistysten hallituksiin ei muutenkaan tunnu olevan kovasti tunkua. Ihmiset käyvät mielellään säännöllisesti tapahtumissa, mikä on hyvä sekin, mutta niiden järjestely ja organisaatio kaiken sen takana vaatii omat tekijänsä. Katson, että olen itse tehnyt osani tähän mennessä kuntoon.

Aktiivina aion edelleen jatkaa ja uskoisin, että energiani riittääkin paremmin toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen, kun säännöllinen hallitusvastuu jää pois. Edellä kuvattu seksologien elämyksellinen koulutustilaisuus on sen tyyppistä toimintaa, mikä minua erityisesti kiinnostaa. Tällaisen yhteiskunnallisen kinkymyönteisyyden kehittämisen ohella kaikki enemmän tai vähemmän kreisit esitykset ja demot tapahtumiimme ovat ehdottomasti minun juttuni.


Hyvää alkanutta syksyä kaikille, bloggailemisiin!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Seuraavat 6 viikkoa nämä säännöt

Tykkään rajoituksista, säännöistä. Ne voivat koskea muutakin, mutta meillä on ollut RedCatherinen kanssa käytössä nyt syömiseen ja juomiseen liittyviä, "oraalisia" rajoituksia. Näitä on ollut jo pidempään, en edes muista miten kauan. Tipattomasta tammikuusta saakka kaiketi? Välillä on ollut taukoja, jolloin kaikki nauttiminen on vapaata riistaa.

Eilen maanantaina alkoi syyskuun lopulle kestävä uusi jakso, jonka RC saneli minulle, toki mielipiteitäni kuunnellen. Olen pyytänyt häntä lakkovahdiksi itselleni ja hän on mielihyvin suostunut. Homma ei menekään niin, että hänen pitäisi minua vahtia, vaan sanella alussa ehdot ja joko kehua tai rangaista tarvittaessa. RC on itsekin ottanut osaa lakkoihini, myötätunnosta kenties tai koetellakseen itseään, mutta voin vallan hyvin katsoa vierestä, kun hän nauttii jotain minulta kiellettyä. Se on itse asiassa todella stimuloivaa, alistavaa.

Tämänkertainen lakkoni on aika monikohtainen, siksi se onkin kirjattuna jääkaapin oveen, että molemmat muistavat mitä määrättiin:

- Karkit on kielletty kokonaan, mukaanlukien suklaat ja muut makeistuotteet. RedCatherine meinasi, että voisin pitää kerran viikossa vapaan päivän tästä, mutta torjuin ajatuksen itse. Karkit ovat heikko kohtani, en tarvitse niitä. Syöminen lähtee tietyissä tilanteissa käsistä, tätä tapaa ei mielestäni tarvitse ruokkia yhtään.
- Sipsit ja nachot ovat kiellettyjä. Säännöstä vapautus vain meksikolaisravintoloiden annokset, joihin nachot kuuluvat. En henk koht kauheasti syö näitä kumpiakaan, mutta karkkihimolla on taipumus kohdistua sipseihin, joten hyvä että nekin on nyt kielletty.
- Leivonnaisten ostaminen kotiin kielletty. Sallittuja ovat vain kotona leivotut, kuten pullat, kakut ja piirakat. Tähän päädyttiin, koska RC ensinnäkin leipoo mielellään, eikä leivonnaisten liika syönti ole minulle ongelma. Poikkeuksena ostokiellosta ovat kahvilakäynnit.
- Alkoholi. Niin. Tähän ehdotin täyttä vapautta, mutta en saanut. Tykkään ottaa olutta tai viiniä silloin tällöin esim. iltapäivällä kokatessani tai myöhään illalla. Haen siitä mukavaa rentoutunutta oloa. Joskus toki tykkään ottaa enemmänkin. RC saneli nyt, että saan ottaa alkoholia yhtenä päivänä viikossa vapaasti + yhden annoksen rentoutumiseen jonain toisena päivänä.

Uskon, että pystyn noudattamaan tätä disciplineä seuraavat 6 viikkoa. Nämä ovat asioita, joista annan mielelläni vallan pois itseltäni. Minua stressaa vähemmän kieltäytyä totaalisesti kuin koettaa tasapainoilla ja/tai repsahtaa. Lisäksi tuntuu hyvältä olla Emännän asettamien rajoitusten alla 24/7, vastuussa suoraan hänelle.

Huijaanko näissä? En koskaan, se ei kuulu kuvioon, eikä mielentilaan. Päin vastoin, olen valmis tiukempaan kuriin kuin RC minulta vaatisi. Se on osa alistuvaa mielentilaani, että sääntöjä on noudatettava pilkulleen. Muuten ne vesittyvät, teho menee. On tietynlainen ponnistus noudattaa 6 viikkoa putkeen melko tiukkoja rajoituksia, en tee sitä ns kevyellä asenteella, vaan tosissani. Se ei tarkoita, että pingottaisin päivittäin, vaan että tahdon sääntöjen olevan selvät ja että rikkomuksista on seuraamukset.

Jos rikon jotain vahingossa tai tieten tahtoen, tulee minulle tavattoman epämukava olo. En pysty jatkamaan ennen kuin asia on selvitetty. Tottakai tunnustan asian itse, josta RC tietää minun tarvitsevan rangaistukseni. Näin on käynyt vain pari kertaa, vahingossa, kun olen unohtanut säännöt jossain uudenlaisessa tilanteessa. Mutta mitään tekosyitä ei tässä leikissä ole. Minulle on luvattu ruoskaa ja sitä on tullut. Riittävän kova rangaistus on pelote ja motivaattori pysyä aisoissa.