maanantai 18. kesäkuuta 2018

Ajatuksia ennen FIGHT / FUCK -esitystä

Huomenna kesän ykkösbileet, Turun Baletti: Siveyden rauniot.

Lähdin tällä kertaa mukaan bileiden illan ensimmäiseen esitykseen. RedCatherine kysyi minua lavalle kanssaan ja minun oli helppo myöntyä; saan esiintymisestä itsekin niin paljon. Hänellä oli idea jengitappelu-tyyppisestä, yksinkertaisesta mutta voimakkaan draamallisesta juonesta. Kun keskustelimme asiasta, havaitsimme kiihtyvämme ajatuksesta, että mukana olisi oikea ase, suuri veitsi. Se oli aluksi vain teräväreunainen fantasia, mutta muuttui vähitellen todeksi. Puukkotappelu teräaseen kera, ilman myönnytyksiä. Talomme kellarista löytyi täydellinen rekvisiitta, vanha terältään 15-senttinen Mora, armeijamallisella tupella. Puukko oli kuulunut Herra Huun isoisälle, nyt se tulisi lavalle kanssamme.

En ole mikään tappelija, enkä ole koskaan ollutkaan. Tykkään silti vääntää vastaan ja olla fyysinen kumppaniani kohtaan. Petomainen, eläimellinen. Tahdoin ammentaa tätä puoltani lavaroolissani. Asenne saattoi olla kohdallaan, mutta tarvitsin harjoitusta osatakseni jotain ja tehdäkseni sen turvallisesti. Into yhdistettynä osaamattomuuteen on vaarallinen yhdistelmä. Minun oli saatava parempi tuntuma siihen, mihin kehoni pystyy, miten voin tapella ja mitä toinen kestää. Päätimme esiintymisestä useaa kuukautta ennen, joten ehdimme treenata näitä asioita RC:n kanssa.

Olemme kevään ja alkaneen kesän kuluessa liikkuneet varsin monipuolisesti. Koiralenkkien lisäksi olemme mm. kokeilleet parkouria, karatea, uintia, pallopelejä, leikkipainia nurmikolla, pyöräilyä, geokätköilyä.. Olen oppinut oikean tekniikan potkaista vastustajaa ja tehdä torjuntoja käsivarsia käyttämällä. Opin jopa tekemään ukemin takaperin, mitä en ole ikinä osannut, palaten pyörähdyksen jälkeen jaloilleni! Ensin trampoliinilla, sitten nurmikolla ja lopuksi betonilattialla.

En sano harjoitelleeni pelkästään esitystä varten, toki olen harjoitellut itseäni varten ensisijassa, että olisin ruumiillisesti kunnossa ja valmis kaikkeen. Haluan olla sitä perheeni takia, työni takia; D/s-suhteemme takia. Kuten olen ennenkin kuvaillut, subin identiteettini on aktiivinen ja toimiva, palveleva, mutta myös ruumiillisesti haastava. RedCatherine on D/s-suhteemme dominoiva osapuoli, mutta joutuu puolustamaan paikkaansa Alfana aika-ajoin. Hänessä on riittävästi lujuutta, sinnikkyyttä ja särmää, jotta voin iskeä häntä vastaan ja hävitä ilman teeskentelyä. Silloin on helppoa ja iloista alistua.

Kaikki nivoutuu yhteen elämässämme: esitystreenit, liikunta, D/s-kinky-pervo-seksi-sadomasokismi, leikillisyys, hellyys ja huolenpito...

---

Meillä oli hetki aikaa hänen luonaan, olimme kahden.
RedCatherine halusi koittaa erästä stunttia, noin 3-senttisen puisen harjanvarren katkaisua käsivoimin hartioitaan vasten. Puu oli uutta ja tavattoman lujaa, no olihan se valikoitu juuri harjanvarren haastavaan tehtävään. Makailin sängyllä ja katsoin lumoutuneena, miten hän piti puusta kiinni levitetyin käsivarsin ja painoi sitä lapojaan vasten. Hän ponnisteli ja jäntevä vartalo näytti niin kauniilta. Puu taipui vain vähän eikä antanut periksi. Hän katseli sitä käsissään ja pohti hetken. Sitten hän otti sen vielä kerran käsittelyyn, painoi voimiensa takaa ja äkkiä kuului korvat lukkoon lyövä pamaus:

Kuva: Tetris
Hetki oli helpottunut ja latautunut, mikä voimannäyttö! Olin vaikuttunut ja kiihtynyt, masokistinen, halukas alistuen ottamaan mitä vain. Pyysin häntä lyömään minua juuri katkenneella puolikkaalla ja hän tekikin sen. Makasin vatsallani sängyllä ja nautin iskujen tunteesta pakaroillani. Olin innokas ja valmis ottamaan enemmänkin, lujempaa. Sen sijaan hän työntyi minuun takaa, työnsi sormensa sisääni. Nautin siitä, mutta vielä hullumpaa tuli mieleeni: seuraavaksi pyysin häntä panemaan minua harjanvarrella. Hetki oli sekavan kiimainen, olimme molemmat kaivanneet jo tovin kunnon sessiointia. Hän suojasi nopeasti varrenpään kumilla ja täytti toiveeni. En olisi voinut olla onnellisempi saamastani käsittelystä.
(Jälkeenpäin pyysin nöyränä anteeksi, että olin ohjaillut hetkeämme vaativilla pyynnöilläni.)

---


Harjanvarsi, toinen kappale kuin tämä, päätyi esitykseemme, mutta tulee olemaan erilaisessa roolissa, toisena aseena.
Bileet on loppuunmyyty, lippuja kysellään yhä somessa, jos joku luopuisi omastaan. Nämä dress code bileet ovat Baletilta jälleen voimannäyttö, jota on valmisteltu monella taholla, minä yhtenä osasena mukana. Jään jännityksellä ja innolla odottamaan iltaa.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Opettajattaren keppi

Tetris:



Työnnät koronakeppiä kurkkuuni. Makaat lähellä minua, näen vain toisen silmäsi, jonka katse on seisahtunut, kiivas. Käsivartesi kaartuu ylleni, pitelet keppiä pystysuorassa hampaitteni välissä. Tarkkailet. Liikahdan. Saisit työntää jo syvemmälle. Laita se tuntumaan, laita minut yökkäämään! Rakastan vaaraasi: jos tahtoisit tehdä, olisin avuton.

Et tee mitään, hetki seisahtuu pitkäksi aikaa.
Tilanne laukeaa, vedät kepinpään pois nielustani. Se tuntui hurjalta ja hyvältä, vastaan ettei sattunut kun kysyt. Lähdet kanssani älyttömyyksiin kun haemme nautintojamme, se huumaa minut keksimään ja uskaltamaan.

 "Kaheli" sanot.
Olemme kai kumpikin.

---

Pelasimme aikamme kuluksi koronaa, omaa kotibiljardiamme. Halusimme rentoutua ja otella toisiamme vastaan, olimmehan hetken kaksin talossa. Koitimme saada nappuloitamme lyötyä pussiin, sinulla tietenkin punaiset nappulat, RedCatherine: meidän pieniä värikoodijuttujamme.

Pelini kulki hyvin ja aloin johtaa. Silloin aloit leikitellä kepilläsi, vajaa metrisellä sileällä, paljon pelatulla puukepillä, joka kapeni kauniisti lyömäpäätään kohti. Naputtelit sitä tietyllä tavalla reiteesi ja välillä uhkaavasti kämmeneesi. Olin juuri hahmottelemassa seuraavaa lyöntiäni kun huomasin mitä teit. Virnistit ja katsoit minuun, ja minä kuumenin kuin katkaisijasta vääntäen. Saatoin tuntea, miten jalkovälini alkoi kihelmöidä ja minun tuli kuuma. Viaton peliväline muuttui kädessäsi ankaraksi rankaisuvälineeksi ja minä nöyräksi uhriksi. Kaikki vanhat opettajatar-piiskaa-oppipoikaa -fantasiani roihahtivat liekkiin kesken pelin.

Sain kerättyä keskittymiseni sen verran kasaan, että napsin nappulani ensimmäisenä pois laudalta. Kättelimme pelilaudan yli. Vaikka rakastat voittamista, olet myös hyvä häviäjä.
Minun mieleeni olivat kuitenkin jääneet kytemään aikaisemmat näkymät ja tulin viereesi kiehnäämään ja rohkeasti kyselemään, miltäköhän tuollainen keppi ehkä tuntuisi...

Panit minut kumartumaan sängyn päälle ja levittämään jalkojani. Löit sisäreisiin, sillä varoit jättämästä näkyviä jälkiä tällä kertaa. Sain pitää vaatteeni, hyvä juttu, sillä se onkin minulle kiihottavampaa kuin alastomuus. Minulla sattui olemaan polviin käärityt maastohenkiset housut, joka sopi oikein hyvin fantasiaani oppipojasta saamassa rangaistustaan. (Mistä lie sekin tullut, että tässäkin fantasiassa minähahmo on nimenomaan poika, ei koskaan tyttö). Tällaiset pikkuseikat ovat omiaan lietsomaan fettaria minussa täyteen vauhtiin. Sinä osaat tietojesi ja intuitiosi avulla käsitellä minua niin että uskallan tuoda esiin näitä syvimpiä, erikoisempia halujani, oikeita paalujuuria kinkyydessäni. Et säikähdä vaan innostat!


Piiskaaminen karttakeppiä muistuttavalla välineellä tuntui ihanalta ja olisin mielelläni ottanut sitä myös takamukselleni, mutta rajoite saneli nyt näin. Lopetettuasi olin hyvin kiihottunut kaikesta. Seisoimme sängyn vierellä sylityksin eläen vielä äskeistä. Painoit tunnustellen koronakepin housujeni jalkoväliä päin ja aloit hitaasti runkata sitä klitoristani vasten. Siirsin itseäni parhaaseen asentoon kepin varrella ja nautin kiivaasti. Fantasiani kuohuivat päässäni kun kätesi liikkui nopeammin ja sain orgasmin, joka lennätti minut selälleni sängylle haukkomaan happea.

Jatkoimme sängyllä, annoit minun nauttia koronakepistä ja kuvitelmistani, että olet ankara opettajattareni, monin tavoin. Toki kuvitelmissani henkilöhahmot päätyvät sänkyyn vain minähahmon omissa märissä haaveissa, mutta sen fantasian muistelu tuotti minulle upeita kiksejä, ja toivottavasti sait kiimaisesta hulluudestani iloa sinäkin.

---

Olen saanut monenlaisia orgasmeja, nauttinut sinusta ja omasta mielikuvituksestani. Lepäämme ja katselemme vaitonaisina keppiä, joka tähän kaikkeen innosti, pyörittelet sitä ilmassa. Olen yhä tunnelmissa, kyllä, minun tekee mieli ottaa tuota vähän sisääni, millä tavalla tahansa. Ajatus on vasta muodostumassa, en tahdo sanoa sitä ääneen. Katson sinua silmiin, teen jotain, ehkä kurotun hivenen. Sivelet kepin kärjellä ohimennen kasvojani. Nuolaisen sitä kielelläni, ohjaan sillä tavoin sisään. Annat kätesi vajota, keppi painuu hitaasti syvemmälle suuhuni. Miten syvälle se voi mennä? Tilanne on minusta äärettömän kiehtova, eri tavalla kiihottava, vähän kuin verileikit. Kepin pää vaipuu kieleni yli ja sen taakse. Näytän kai oudolta, seivästetyltä ehkä. Katseestasi näen, että koet jotain sinäkin. Olet tavattoman hiljaa ja liikkumaton. Hetki on outo ja latautunut, koemme eräitä parhaita omituisuuksiamme.

Kahelit.




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Rintani

En välitä vähääkään rinnoistani. Aina ei ole ollut ihan näin, eikä tulevasta voi tietää, mutta nyt... ei.

Hain juuri kaupasta erästä tiettyä, toppaamatonta rintaliivimallia, jonka tiesin itselleni sopivaksi. Ostin niitä muutamat kerralla, sovittamatta. Rintaliivien ostaminen on sen tason tuskaa, ettei sitä kestä turhan usein. Tällä tavoin sitä pystyy keventämään. Malli, yksinkertainen musta. Koko, 80C. Pienentynyt hoikistuttuani yhden koon, josta olen iloinen. Ajattelin heittää menemään kaikki vanhat, topatut liivini, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. En tahdo korostaa rintojani, ne eivät ole minulle sellainen asia.

Välillä mietin, olenko muka ainoa rinnat omaava henkilö, joka ei tahdo tekeytyä alusvaatteissaan naiselliseksi. Pitsit, rusetit  ja hempeät värit saavat minut vaivaantumaan. Kun näen sitä kamaa rivikaupalla ympärilläni, minusta alkaa tuntua, että tirkistelen. En näe itseäni siinä valikoimassa, näen jonkun jota voisin haluta. Missä ovat minun alusvaatteeni?

Viime syksynä, vähän ennen kuin tapasin RedCatherinen, minulla oli erityisen haastava jakso. Toisesta rinnastani alkoi vuotaa verta. Jokainen vähääkään aiheesta googlaillut tietää, että se on eräs rintasyövän oireista. Onneksi pääsin suhteellisen nopeasti tutkimuksiin, ensin ultraäänikuvaukseen, sitten tarkempaan galaktografiaan. Ehdin jännittää ja kelata läpi kaikki skenaariot parin viikon aikana. Rinta tuntui oikein ärsyttävän minua olemassaolollaan; se voisi lopulta rikkoa minut kokonaan. Lopputulema oli, että mitään ei löytynyt, verta oli nyt vain sattunut vuotamaan useamman viikon. Helpotus, toki. Tahdoin taas unohtaa koko rinnat, poistaa ne mielestäni.

Kun on jonkun äiti, on käyttänyt rintojaan muuhunkin kuin seksileluina. Ne saavat toisen merkityksen. Imettäminen on melkoinen sirkus ja tasapainottelua maidonnousun, tyhjennyksen ja mahdollisten tulehdusten välillä. Ketkä ovat sen kokeneet, tietävät sen kuumottavan, kivikovan tunteen, kun rinnat ovat täynnä.
Minua ei haluta kirjoittaa tästä enempää, vaikka se olikin omalla tavallaan hyvä (ja pitkä) jakso elämässäni. Pervotouhuissa sitten myöhemmin huomasin, että maidonteko ei rinnoilta heti unohdukaan. Puristeluleikit päätyivät valkeisiin pisaroihin. Ei kiva. Mielikuvat ihan väärään suuntaan taas. Turn off.

Olen koittanut nauttia rinnoistani. Ne ovat ihan mukavat ja nätit, ei siinä mitään. Vuosia olen ottanut vastaan rintoihin kohdistuvaa hyväilyä. Se ei ole kamalasti koskaan sytyttänyt, mutta niin on kuulunut tehdä. Myöhemmin olen vastaanottanut kipua rintojeni kautta. Kipu on kipua, mutta se että kohteena ovat olleet rinnat, ei ole tuonut kauheasti lisäbuustia. Takapuoli on minulle se eroottinen kipujuttu.

Enää en tahdo että rintoihini kosketaan. (Vain Herra Huu saa koskea ja häntäkin tulee tönittyä pois). RedCatherinelle kerroin heti alussa, etten nauti rintojen koskettelusta. Ne voisi mieluummin jättää kokonaan huomiotta. Hän onkin tehnyt niin ja minä nautin kiitollisena. Saan paremmat kiksit kaikesta, kun tämä hankala kehonalue jätetään sivuun. En toki saa mitään hepulia, jos joku asiaa tietämätön koskee, mutta en anna leikkien mennä sen pidemmälle.

Olen leikitellyt ajatuksella, että rinnat häipyisivät kokonaan kehostani. Ne ovat eräs terveysriski (kasvaimet) ja niiden merkitys minulle on vähäinen. Realiteetti kuitenkin on, että kehoni mittasuhteet asettuvat paljon kivammin kohdilleen, kun rinnat ovat mukana ylävartalossa. Tuovathan ne myös oman apunsa kaikenlaiseen asiointiin muiden ihmisten, etenkin miesten kanssa, se on vain fakta. Tasapainottava koristearvo niillä on edelleen.
Mutta koko on pienentynyt ja minä iloitsen!


perjantai 4. toukokuuta 2018

Nokille ei hypitä

Tarina:
Kolme tyyppiä nai eri puolilta Suomea.

Yksi otti vaimon hämeestä. Kun hän tuli häiden jälkeen ensimmäisenä iltana töistä kotiin, ei ruokaa näkynyt missään. Hän keskusteli nuorikkonsa kanssa ja seuraavana iltana olikin ruoka pöydässä tiettyyn kellonaikaan.

Toinen otti vaimon savosta. Häiden jälkeen hän palasi töistä kotiin, eikä ruokaa näkynyt. Hänkin joutui ohjeistamaan vaimoaan, ja jo seuraavana iltana homma toimi kuten haluttiin.

Kolmas otti pohjalaisen vaimon. Hän palasi töistä väsyneenä ja nälkäisenä kuten muutkin, eikä ruokaa ollut missään. Hänkin päätyi puhuttelemaan tuoretta vaimoaan.
Seuraavana päivänä ei näkynyt mitään.
Eikä sitä seuraavana.
Kolmantena päivänä hän näki jo sen verran, että pystyi tekemään itselleen voileivän.
---


Tämän opettavaisen tarinan kertoi minulle RedCatherine valaisemaan oman eteläpohjalaisen perimänsä luonteenpiirteitä.


Tokihan tämänkin piti sitten konkretisoitua tänään:
Palasimme työkeikalta nälkäisinä, pää kahvinpuutteesta ja alhaisesta verensokerista kiristäen. RedCatherine alkoi laitella lounasta samalla kun minä jatkoin töitä. Poikkesin siitä keittiöön hänen luokseen ja hän halasi minua hellästi.
- Tässä ei nyt halailut auta, tarviin sapuskaa, totesin haastavasti.

Hups, löysin itseni keittiön lattialta hänen polvensa alta.

Rakastavasti mutta jämerästi esitetty vastaveto töykeilevään käytökseen. Homma meni lopulta leikittelyksi, sillä olin ihan valmis alistumaan ruokapalani eteen ja muutenkin. Jos olisin vääntänyt vastaan ja kiukutellut, hän olisi vienyt tilanteen aivan niin pitkälle kuin se olisi vaatinut. Siihen on hyvä luottaa. Juuri siksi alistun hänelle mielelläni ja (yleensä) tottelen. Rakastan omaa eteläpohjalaista puoliskoani.


torstai 26. huhtikuuta 2018

Onnellinen kevät

Hmm, edellinen bloggaukseni sadistin ja masokistin eroista sai vastakaikua, josta kyllä hätkähdin. Eivät kai muutkin tekstin lukeneet kuvitelleet, että kirjoitin sen  jotenkin pahoissa aikeissa, kuten kommentoinut henkilö?

Toki teksti oli rankkaa satiiria etenkin masokisteista/alistuvista, mutta se oli myös itseironiaa, luenhan itseni täysin tähän ryhmään kuuluvaksi. Kuvailin itsestäni löytyviä piirteitä. Itsekkyys, riippuvaisuus, nautinnonhaku... tunnistan ne kaikki. Mutta ne eivät määritä minua eivätkä muitakaan ihmisenä noin muuten. Meissä on niin paljon muutakin. Eikä toisaalta kaikille masokismi edes ole tätä, vaan jotain ihan muuta. Kaiken pyrin sisällyttämään disclaimereihini, mutta se ei kai sitten riitä?

Jos käy sensuroimaan liikaa spontaania ajatusvirtaansa, teksti käy tylsäksi, ja siihen en taida silti lähteä.

Se siitä.

----

Meneillään on hyvin onnellinen, rakastunut kevät. Kun näin kirjoittaa, tuntuu että pitäisi jotenkin laittaa päätä pensaaseen, ettei saisi sanoa. Aina ei kuitenkaan ole ollut tunnelmat näin hyviä, joten nyt kun vaihteeksi on, tahdon sen reilusti sanoa. Ja kun itsellä on hyvä olla, jakaisi mielellään samaa muillekin. Kuitenkin tietynlainen hajamielisyys ja uuteen kumppaniin keskittyminen ehkä tekee paremminkin vetäytyneen vaikutelman. Ja sitä kai tässä ollaankin, tällä hetkellä. Loputtomiin venyvät hetket RedCatherinen kanssa, emmekä huomaa ajan kuluvan..

Tänään tapasin ensi kertaa hänen vanhempansa, kävimme nelistään rauhallisessa ravintolassa syömässä. Tilanne jännitti toki etukäteen, mutta meni mielestäni hyvin. Tavallaan tapasin toiset appivanhempani.
Meidän juttumme on totta, vaikka tiettyjen tahojen suuntaan yhä kaapittunutta onkin. Kaikkea ei voi kertoa kaikille läheisille. Onneksi on ystävät, jotka tietävätkin sitten suunnilleen kaiken. Heidän seurassaan pystyy hengittämään vapaammin. Olemme onnellisia teistä, olette arvokkaita.

Meillä oli molemmilla syntymäpäivät nyt keväällä. Olemme melkein ikätovereita, ja sama oinas-merkkikin meillä on, vaikkei luonne-eroista uskoisi, jos joku nyt horoskooppeja uskoo. Hauskaa viihdettä ainakin vertailla kuvauksia. Joka tapauksessa, salainen syntymäpäivälahjatoiveeni oli, että voisimme kerätä makuuhuoneesta pois hankalan kenttäsängyn ja yksinkertaisesti kömpiä kaikki kolme samaan parivuoteeseen. Se oli haaveeni, jonka toteutumista epäilin. Tunnen molemmat puolisoni ja näin tiettyjä ongelmia asetelmassa. Sanottakoon nyt vielä, että Herra Huu ja RedCatherine ovat vain kavereita, melkein-perheenjäseniä, tai jotain sellaista keskenään. Molemmilla on myös omistajantunteita minua kohtaan, kuten kuuluukin. Miten kimpassa nukkumisesta tulisi mitään?

Mutta se toteutui! Juttelin varovasti ensin toiselle, sitten toiselle, ja kumma kyllä vastustusta ei ilmennyt. Olen niin tyytyväinen..! Nukun onnellisena keskellä kun jaamme vuoteen. Emäntä toisella puolen, isäntä toisella. Mikä vain taitaa olla mahdollista.

Olin tänään ihan sikamaisen onnellinen, kun tein omia töitäni ja samaan aikaan RedCatherine emännöi keittiössämme ja leipoi kaikkea hyvää. Kun poikkesin kahvilla, hän nappasi minua kauluksesta ja runttasi vasten seinää. Suutelimme ja hyväilimme toisiamme, kunnes hänen oli huolehdittava taas kokkauksistaan. Hän ihan vapaaehtoisesti hakeutuu osaan, jossa hallitsee keittiötä ja komentelee minua siellä(kin). Harteiltani nostetaan roolitaakka, että minun pitäisi muka larpata emäntää talossa, koska asiat. En ole koskaan pitänyt tästä roolista, annan sen mielihyvin pois, se sopiikin RedCatherinelle niin paljon paremmin. Hän on oikein vakuuttava ja suloinen esiliinassa, jota en koskaan suostunut pitämään. Vaarallisella tavalla suloinen.
Olen jopa fetisoinut kaulimen hänen kädessään, se näky menee suoraan jalkoväliin.

----





torstai 5. huhtikuuta 2018

Sadistin ja masokistin ero

Tetris:



Sadistin ja masokistin ero. (Viihteellinen teksti)


Otsikko on hiukan huvittava, kaikkihan tietävät mikä näiden kahden ero on. Sadisti tykkää satuttaa ja masokisti tykkää kivusta.

Tämän lisäksi olen havainnut tietynlaisia yhteneväisiä piirteitä ihmisissä, jotka määrittävät itsensä pääasiassa sadisteiksi tai masokisteiksi. Pohjaan ajatelmani vain omiin kokemuksiini ihmisistä.
Ja kuten kaikille kinkylukijoille on selvää, sadistillahan tarkoitetaan tässä yhteydessä sovitusti tapahtuvaan satuttamiseen tai muuhun toisen ihmisen koettelemiseen mieltymystä tuntevaa henkilöä.

Itse masokistina olen päässyt lähemmäs sadisteja kuin toisia masokisteja. Ja koska olen mahdollisimman todenmukaiseen kokemukseen pyrkivä, olen nimenomaan ollut kiinnostunut toisen elämysten aitoudesta. Arvostan, jos joku on selvästi ns. aito sadisti minun silmissäni. Esim. itse en ole oikein minkäänlainen sadisti. Voin piiskata toisia, voin tukistaa, kynsiä ja raapia, mutta elämykseni ei mene sen syvällisemmäksi, eikä minulla ole erityistä tarvetta näihin toimiin. Oikeastaan, toimintani tähtää usein lähinnä sadistin härnäämiseen itseni kimppuun.

Vältän muuten käyttämästä termiä "seksuaalinen sadisti", sillä aina tilanne ei ole edes seksuaalinen. Samoin kuin masokismi, uskon sadisminkin voivan esiintyä ilman suoraa yhteyttä seksiin, kiihottumiseen.

Henkilökohtaisesti pidän aitona sadistina henkilöä, joka ulkoisista olosuhteista riippumatta fantasioi toisen satuttamisella. Tällainen sadisti tekee mitä tekee omista lähtökohdistaan, ei siksi että toinen pyytää. Sadistilla on oltava omat halut ja ehkä jopa tarve. Kuka tahansa pystyy tekemään asioita, mutta aito sadisti haluaa tehdä asioita.

En tarkoita, että olisin luokittelemassa ihmisiä, vaikka sitä juuri teenkin. Tarkoitan, että itse saan parhaat tunnelmat, kun minulla on aavistus toisen omista motiiveista. Sellainen vain olen. Olen hyvin herkkä tässä. Pienet vihjeet kertovat eniten. Aito sadisti ei esimerkiksi tarvitse mitään sen monimutkaisempaa toteuttaakseen tilannetta, ei sidontapaikkoja tai riiputtimia. Ei edes välineitä, mitään kättä pidempää. Jos on halu, löytyy tapa! Aito sadisti ei myöskään jätä tilannetta kesken, ellei ole pakko. Päin vastoin, hän vie sitä pidemmälle, kurillinen uteliaisuus silmissään. Hän haluaa tehdä juuri näin, juuri nyt. Hän ei ole erityisen herkkä kuuntelemaan pieniä vastaväitteitä ja vikinöitä, vaan innostuu lisää. Ja hän pitää kohdettaan silmällä kuin vaaniva haukka tai kissa.

Aito sadisti on uskomattoman empaattinen ja tarkkaavainen toista ihmistä kohtaan. Sadistilla on kiintein katse, suurin mielenkiinto toiseen ihmiseen. Hän tarkkailee, kyselee, keskustelee. Hän porautuu sisään sieluusi ja tarkastelee, mitä käyttökelpoista sieltä löytyy. Jos hänen alaansa kuuluu myös nöyryyttäminen, hän on erityisen näppärä nappaamaan tiedot heikoista kohdistasi ja hän muistaa ne erehtymättä. Eikä epäröi käyttää, hekumoiden.
Tämän kaiken hän tekee kuitenkin hyvällä maulla ja yhteisymmärrystänne vaalien. Hän ei tahdo satuttaa sinua liian syvältä, se ei enää kuulu leikkiinne. Hän ehkä osaisi ja voisikin, hänellä on työkalut siihen, mutta se ei kuulu onneksi asiaan. Hän tahtoo lähinnä horjuttaa sinua, saada sinut hämmentymään, sekoittamaan konseptisi ja nolaantumaan sopivasti. Se on hänestä hauskaa ja mielenkiintoista ja palvelee hänen toiveitaan.

Minä nautin, kun minulle tehdään juuri noin, sopivasti.

Hyvät sadistit ovat usein älykkäitä, seurassa kohteliaita ja hyvätapaisia ihmisiä. He ovat usein hyvin lämpimiä ja huomioivia ihmissuhteissaan. Näin ainakin minun tuntemani henkilöt. Heidän sadistinen puolensa tekee heistä kiehtovia, väläykset heidän silmissään, kun aihetta lähestytään.

Aito, hyvä sadisti on masokistille kullanarvoinen löytö. Heitä on harvassa.


Entä millaisia ovat masokistit?

Tämä on hankalampaa, koska kuten sanoin, olen vähemmän kohdannut itse henkilökohtaisesti masokisteja sessiotilanteissa. Katsellut toki, mutta sekin on eri asia kuin olla itse vuorovaikuttamassa mukana. Voin antaa vain jotain linjanvetoja ihmisistä, joita pidän alistuvina masokisteina, mukaanlukien itseni.

Masokismi ja alistuvuus ovat luonteeltaan omaan napaan kääntyviä piirteitä. Mun tunteet, mun tunnelmat, mitä mä koen, millai mä tunnen, mä, mä, mä... Masokisti ei paljoa piittaa sadistin tunteista, kunhan hän itse saa, oikealla tavalla ja riittävästi. Hän ei edes katso toista, eikä aina kykene kuuntelemaankaan. Hän kietoutuu itseensä sessiossa, sitä ennen ja sen jälkeen. Masokisti rakastaa omaa transsiaan ja eskapismiaan, toinen on hänelle väline joka sen tuottaa ja tarjoilee.

Ihanaa, kun saa itse vain heittäytyä ja ottaa vastaan, tarvitsematta edes tehdä päätöksiä, paeten jopa vuorovaikutuksen taakkaa. Nähköön toinen kaiken vaivan, suunnitelkoon session ja toteuttakoon sen, sekä ottakoon vastuun jälkihoidosta. Passiivisella on onnellista. Jos jotain menee vikaan, katse kääntyy sadistiin.

Jos kaikki menee hyvin, masokisti hehkuttaa kyllä kiintymystään, jopa ihailuaan. Oli teillä sitten jonkin sortin suhde tai ei. Saatat saada todella uskollisen tyypin seuraasi. Masokistin katse kääntyy sinuun, kun hänen alkaa taas tehdä mieli. Jos hän on aktiivista sorttia, hän laittaa viestiä ja koittaa kovasti saada seuraavaa sessiota sopimaan kalenteriinsa. Hän haluaa lisää samaa lajia, hänen täytyy saada sitä lisää, tahdoit tai et.

No, oikeasti, masokistit ovat monesti hyvin sympaattisia ja humoristisia tyyppejä. Pakkohan se on olla, kun on julkisesti näyttänyt takamustaan ja kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, mistä pidät. He saattavat olla vähän lapsekkaita, söpöileviä, jollain tavoin myös arkoja ja alttiita nopeasti reagoimaan toisen toiveisiin. Tai he ovat sitä sorttia, joka tykkää kiusoitella ja haastaa. Tämä kaikki tulee esiin erityisesti silloin, kun omia piirteitään ei tarvitse kätkeä, eli kinkyporukassa. Alistuva masokisti on omimmillaan, kun hänellä on rinnallaan joku/joitain jotka pitävät häntä käskyn alla, edes jollain tasolla. Kaulapannassa, hihnassa, vierellä polvillaan, siliteltävänä, puhuteltavana, piiskattavanakin joskus. Tosin, tällöin hän keskittyy tilanteeseen ja itseensä. Masokisti voi olla aika tylsää seuraa, hän ei kykene aina antamaan paljoa itsestään. Toisaalta, hän on onnellinen kun hänen ei tarvitse.


Varmasti on paljon sadisteja ja masokisteja, jotka eivät tunnista tästä itseään. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin! Ihmisillä on valikoimaa löytää omia vastaparejaan. Tämä teksti onkin enemmän viihdettä kuin faktaa, mutta ei vitsiä, jossa ei olisi puolet totta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kinkyä arkipäivää

Tetris:


Tulee kirjoitettua eniten siitä, mitä tapahtuu harvoin, ehkä vain kerran. Isoista jutuista. Kuitenkin jokainen päivä voi sisältää pienempiä kinkyjä merkityksiä, sellaisia jotka pitävät elämän kiinnostavana. Osa tapahtuu muiden kanssa, livenä tai somessa, osa on yksityistä, jota kuitenkin voi halutessaan jakaa. Pienet asiat ovat usein jopa todempia kuin spektaakkelimaiset äärihetket.

Kun jokin asia todella kiinnostaa ja resonoi oman minän kanssa, siitä tuntuu avautuvan loputon spektri alaotsikoita, joista löytää lisää omaa maailmaansa. Kiinnitämme huomiomme asioihin, jotka koemme omaksemme. Tämä jatkuu niin, että meille alkaa tulla eteen yhä enemmän sitä, mihin suuntaamme. Jos ei ole mitään estettä tarttua näihin juttuihin, alkaa elämänpolku muovautua kyseiseen suuntaan ihan konkreettisesti. Toiset sanovat, että saamme sen mitä toivomme. Toiset käyttävät magiaa, toiset uskontoa, toiset meditaatiota tai jotain muuta suunnatakseen toiveitaan. Kaikki nämä toimivat. Kinky elämäntapa on vain yksi mahdollinen suunta. Mitä enemmän sitä vastaanottaa, sitä enemmän siihen kietoutuu. Erikoisesta tulee jokapäiväistä.



RedCatherinen tavaroita. Kuva: Tetris

----

Samalla kun kirjoitan tätä, saan somessa viestinä alastonkuvan RedCatherinelta. Se on notkea, avoin kyykkyposeeraus saunan eteisestä. Hiukset valuvat melkein lattiaan. Hänen kasvonsa ovat ilmeettömät, katse kiinteä. Hän on kaunis ja vaarallinen. Oletettavasti hän nauttii tilanteesta, ei hän näin muuten tekisikään, lähettäisi tällaista minulle. Tekee taas jotain, mihin minusta ei olisi. Voin vain ihailla.

Näemme toisiamme lähes joka päivä. Kun emme ole yhdessä, vaihdamme viestejä. Välillä minulle tulee erossa ollessamme haikea olo, etenkin kun perheemme ruokapöydässä on yksi tyhjä paikka, tai kun käyn nukkumaan yksin kylmään sänkyyn. Meillä on hyvä olla yhdessä. Olemme hyvin sopuisia, ajatuksemme kulkevat paljolti samoja ratoja. Rakkaus ja molemminpuolinen kärsivällisyys sekä hyvä tahto paikkaavat hankalammat hetket. Ja kunnioitus!

Oltuamme kohta 5kk yhdessä tyttöystävinä sekä yhä enemmän D/s-suhteessa, ovat riidat laskettavissa yhden käden sormin. Siitä syystä, luettuani näitä blogitekstejä taaksepäin, minua alkoi häiritä välittyvä mielikuva, että suhteemme olisi kovinkin myrskyisä. Ei pidä paikkaansa. Ei myrskyä, mutta kiihkoa kyllä, ja se on eri asia. Halusin tuoda tekstiksi sitä jokapäiväisyyttä, mikä ei huippukohdista välity. Se ei tosin ole helppoa, sillä itse rakastan kiinnostavia yksityiskohtia, ja kaihdan latteita ympäripyöreyksiä. Miten leikata sopivia yksityiskohtia siitä, mikä pyörii ympärillä joka päivä?

----

Ystäväni ja työtoverini luonnehti kahvipöydässämme jotenkin niin, että häneltä on ottanut aikaa tottua arkiolemisemme epä-konventionaaliseen luonteeseen. Hän on itsekin hyvin kinky- ja queer-myönteinen (en muita lähelleni ottaisikaan enää), mutta tapamme elää ja työskennellä näissä samoissa tiloissa puoliksi julkisina ja puoliksi kaapissa entisin ja nyt uudistunein kokoonpanoin.. että siinä on tottumista. Samoin, kuin tavassamme keskustella, kun aihe vaihtuu lennossa vaikkapa huonekasvien hoidosta edellisten kinkybileiden muisteluun ja takaisin.

Otimme kommentit tyttöystäväni kanssa kehuna. Juuri tällainen on elämä, jonka olemme valinneet: kinky jokapäiväisyys, jokapäiväinen kinkyys.

----

Tänään pelasimme erän lautapeliä "Ticket to Ride" kolmistaan, Herra Huu, RedCatherine ja minä. Meidän piti oikeastaan viettää aikaa lapsemme kanssa porukalla, mutta lapselle tuli kaverimenoa ja jäimme kolmisin pelin ääreen. En ollut ajatellut sitä ihan näin, "junailla" meitä aikuisia saman junapelin pariin. Pelailu meni loppujen lopuksi hauskasti ja luontevasti, kuten niin moni muukin yhteinen tilanteemme sitä ennen. Syömme toisinaan kaikki yhdessä, RedCatherine on autellut Herra Huuta pienessä remonttihommassa kun olin itse estynyt, olemme käyneet nelisin elokuvissa; kerran jopa nukuimme samassa huoneessa. Lapsemme on kiintynyt omalla tavallaan tyttöystävääni, jolla on intoa ja voimia peuhata kunnolla alakouluikäisen hurjissa leikeissä.  Asiat ovat menneet ihmeenkin sujuvasti.

Olen näiden kuukausien aikana toiminut niin, että tähtäimessäni on ollut juuri tällainen hyvä rinnakkaiselo. Olen koettanut olla painostamatta tilanteita suuntaan tai toiseen, ainakaan liikaa. Olen koettanut kuunnella ja ottaa huomioon kaikkia osapuolia. Tämä on ollut ihanne, päämäärä, mutta myös pakko. Jos minun pitäisi valita, en voisi valita. Minulla on molemmat, Herra Huu ja RedCatherine, molemmat omalla korvaamattomalla tavallaan. Tavoitteeni on puolestani riittää heille molemmille, heidän toivomillaan tavoilla. Toistaiseksi tämä on toiminut.

Kun menen RedCatherinen seurassa hänen luokseen tai jonnekin rientoihin, olen täysin hänen. Se mitä välillämme tapahtuu, on meidän asiamme. Jälkiä jää, mutta Herra Huu ei tapaa kysellä, saattaapa vähän naurahdella. Hän on kiinnostuneempi siitä, että arkinen perhe-elämä ei liikoja häiriinny.

Kun olen kotosalla Herra Huun kanssa tai jossain ulkona, olen kuten ennenkin. Meillä on aika tavanomaista sopuisaa puolisoiden elämää nykyään, kinkytouhut ovat pitkällä tauolla. Voisin toisinaan kirjoittaa meistäkin, mutta olen kunnioituksesta RedCatherinea kohtaan jättänyt sitä väliin, koska tämä blogi on muodostunut meidän kahden projektiksi. Toisaalta materiaalia tulee helpommin meidän touhuistamme. Herra Huu ei uskoakseni näitä lue.

Kun olemme kaikki yhdessä, kunnioitamme toisiamme, emmekä käy erityisen intiimeiksi. Polyamoria-termein suhdemalli on nyt V-mallia, minä V:n liitoskohdassa. Samaten olen huomannut, että olemme toimineet tässä kohta puolisen vuotta suljetulla mallilla, herratietää se ei ole ollut aikomukseni, mutta en ole kaivannut muuta, eikä käsittääkseni kumpikaan puolisoistanikaan. Periaatteessa kaikilla on vapautensa touhuta, mutta kukaan ei ole ollut kiinnostunut sitä käyttämään.

Pyrin keskustelemaan kummankin kanssa erikseen ja sopimaan asioita ja aikatauluja fiksusti. Ihan joka kerta se ei onnistu. Olen loukannut jo sekä Herra Huuta että RedCatherinea huolimattomuudellani. Kumpaakin siitä kohtaa, jonka tiedän olevan paha heille. No olen vain erehtyväinen ihminen minäkin, juteltu on, riidelty, sovittu. Ei mitään yli-dramaattista onneksi. Eteenpäin päästään, ollaan aikuisia, kyetään katsomaan pikku kompastelujen yli. Hyvää tahtoa on puolin ja toisin, sillä pääsee pitkälle, eikä tällainenkaan suhdesekamelska ole mahdoton.

Arkemme jatkuu. Huomenna taas kaikki yhdessä saman katon alla.
Hyvää kevättä kaikille!