torstai 31. tammikuuta 2019

Eron jälkeen uutta kohti

Olen eronnut Herra Huusta. Ja olen muuttamassa yhteen RedCatherinen kanssa.

Tämä ratkaisu on pitkällisen prosessin tulos, eikä mitenkään helppo.

---

Vuodenvaihteessa ymmärsin lopulta, että minun on tehtävä tämä päätös. Tilanne ei ollut enää rehellinen, minulla alkoi olla lähinnä torjuvia, huonoja tunteita entistä puolisoani kohtaan. En voinut pakottautua rakastamaan, saati olemaan intiimissä suhteessa. Mikään minussa ei enää sitä halunnut. Pelkäsin ennalta hetkiä, jolloin minun piti olla kahden kotona HH:n kanssa. Ei siksi että mitään erityistä olisi tapahtunut, vaan ihan vain se ajatus.

Koitin miettiä muitakin ratkaisuja, kun elämä talossa kolmen aikuisen kesken kumminkin sujui ihan ok. HH oli kuitenkin jossain kohtaa sanonut, että hän hyväksyy tilanteen vain, jos kokee olevansa puolisonani tasaveroinen RC:n kanssa. Hän tuskin lähtisi kämppis-tyyppisiin ratkaisuihin, ainakaan pidemmäksi aikaa, vaikka olin sanonut aika suoraankin, että katselisit sinäkin itsellesi muuta seuraa, minusta tuskin on sinulle enää sellaista. Miehenä, joka ei oma-aloitteisesti keskustele ihmissuhteista tai tunteista, Herra Huu antoi omasta puolestaan tilanteen kellua eteenpäin epämääräisenä. Minua alkoi sisältä kalvaa yhä enemmän, sillä hänen läsnäolonsa aiheutti ärtymystä ja epämukavuutta minussa. Lopulta tuntui, että itse asiassa passiivisesti annan hänen elää valheessa, kun en saa sanottua, että suhteemme on minun puoleltani ollut ohi jo pidemmän aikaa.

Minun näkökulmastani (hänen mielestään voi olla toisin) on meidän suhteemme ollut varsin sisällyksetön jo vuosia. Eräs yhteinen tuttumme minulle kommentoikin, että ihmetteli miksi yhä olen HH:n kanssa, kun me selvästi ollaan vain kavereita joilla on yhteinen lapsi. Niinpä! Minusta on tuntunut jo pitkään, että olen hänelle kotitöiden tekijä & vastuunkantaja, sekä että (hetero)seksuaalinen uskollisuuteni on häntä varten ikäänkuin varalla, vaikkei sille paljoa käyttöä olekaan. Superlaimea ja epätasa-arvoinen parisuhde kaikenkaikkiaan. Sen jälkeen, kun D/s kuihtui väliltämme, lähti oikeastaan lopulta kaikki.

Täytyy nyt vielä sanoa, että suhteemme ei ollut läpeensä huono, HH:ssa on paljon hyviä, kunnioitettavia ominaisuuksia, kuten luotettavuus ja turvallisuus. Se ei vain ikävä kyllä ole riittänyt tuomaan minulle tunnetta, että meidän kahden välillä olisi jotain merkityksellistä, erityistä. Olisin voinut käyttää omasta ainoasta elämästäni loppupuolen jatkamalla ihan kivassa suhteessa, mutta sitä minä en nyt tehnyt. Toivon todella, että tämä loppurepäisy saisi hänessäkin aikaan heräämistä tähän elämään sieltä rakkaan tietokoneen uumenista ja parhaassa tapauksessa jotain aidompaa kuin mitä minä voin tarjota.

---

RedCatherine ei ole syy sille, että meillä alkoi jo vuosia sitten mennä huonommin Herra Huun kanssa. Onhan minulla ennen häntäkin ollut mm. yksi vakituinen tyttöystävä, sekä suuri halu harrastaa ulkopuolisia sessioita ja seksuaalista toimintaa. Suhteeni RC:hen, yhdessä asuttu kesä ja kaikki elämäämme kuuluva, on kuitenkin antanut minulle rohkeuden päättää vanha suhde. Lopullinen ratkaisu vaati tavallista enemmän harkintaa ja kanttia, sillä elämäni nivoutuu epätavallisen tiiviiksi kasaksi omaisuutta, työtä ja sukulaisia, josta lähteminen on tosi hankala jo ihan toteuttaa. Vieläkin prosessit ovat kesken, mutta meillä sentään on jo avaimet uuteen omaan asuntoomme RC:n kanssa. Vähitellen elämä saa ajautua uudelle uralle. Tätä helpottaa isosti, että emme ole päätyneet HH:n kanssa riitoihin. Koitan omalta osaltani pitää pelin siistinä, se on lopulta kaikkien etu.

Kulunut tammikuu on ollut elämäni vaikeimpia, työläimpiä ja stressaavimpia. Nyt kun katson itseäni, ihmettelen, miten hyvin tunnun kuitenkin selvinneen tähän asti. Eroaminen muka vakaasta parisuhteesta ja aikomus muuttaa yhteen naisystävän kanssa ei ole tuonut minulle pelkkää pään silitystä ihmisiltä. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen outcast ja tulen olemaan. En tosin piittaa siitä ihan hirveästi enää tällä iällä. Minulle tärkeimpiin ihmisiin panostan, muut saavat olla. Esimerkkinä kerron, että kun Facebookissa ilmoitin avaintenkuvan kera muutosten tulevan elämääni, alkoi kommenttiketjussa "tukiryhmä" miehelleni, jossa hänelle toivotettiin voimia. Kukaan näistä ei toivottanut voimia minulle. Onneksi kaverilistaa on helppo perata ja se kannattaakin tehdä aika ajoin.
Perkuun jälkeen ilmoitin sitten ison asian, että minä ja RedCatherine olemme jatkossa avoliitossa, ja se keräsikin runsaasti peukkua ja sydäntä. Kukaan ei kehdannut tulla aukomaan, jos vaikka kulmiaan kohottelivatkin salaa, pelkkää positiivista jopa ihmisiltä, joilta en sitä niin odottanut.

Meillä on nyt valtavan kiireinen kuukausi edessä, kun tällä hetkellä on avaimet kolmeen eri asuntoon, joista pitäisi kaapia kokoon yksi yhteinen koti. Vitsailemme, että maaliskuussa sitten ehditään huilia. Pääosin ollaan pärjätty, vaikka henkistä prässiä on runsaasti, kun kaiken päälle RC loukkaantui ja joutuu kulkemaan kepeillä sen kuutisen viikkoa, eikä pysty kaikkeen mitä tahtoisi. Onneksi D/s-asetelmamme on näin päin että minä palvelen, muuten tässä pääni poksahtaisi lopullisesti, kun RC joutuisi passaamaan minua. Pystymme kommunikoimaan, puhumaan tunteista ja molemmilla on tahto päästä eteenpäin ja yli vaikeista hetkistä. Suuntamme on kohti taatusti uudenlaista kevättä.