torstai 26. huhtikuuta 2018

Onnellinen kevät

Hmm, edellinen bloggaukseni sadistin ja masokistin eroista sai vastakaikua, josta kyllä hätkähdin. Eivät kai muutkin tekstin lukeneet kuvitelleet, että kirjoitin sen  jotenkin pahoissa aikeissa, kuten kommentoinut henkilö?

Toki teksti oli rankkaa satiiria etenkin masokisteista/alistuvista, mutta se oli myös itseironiaa, luenhan itseni täysin tähän ryhmään kuuluvaksi. Kuvailin itsestäni löytyviä piirteitä. Itsekkyys, riippuvaisuus, nautinnonhaku... tunnistan ne kaikki. Mutta ne eivät määritä minua eivätkä muitakaan ihmisenä noin muuten. Meissä on niin paljon muutakin. Eikä toisaalta kaikille masokismi edes ole tätä, vaan jotain ihan muuta. Kaiken pyrin sisällyttämään disclaimereihini, mutta se ei kai sitten riitä?

Jos käy sensuroimaan liikaa spontaania ajatusvirtaansa, teksti käy tylsäksi, ja siihen en taida silti lähteä.

Se siitä.

----

Meneillään on hyvin onnellinen, rakastunut kevät. Kun näin kirjoittaa, tuntuu että pitäisi jotenkin laittaa päätä pensaaseen, ettei saisi sanoa. Aina ei kuitenkaan ole ollut tunnelmat näin hyviä, joten nyt kun vaihteeksi on, tahdon sen reilusti sanoa. Ja kun itsellä on hyvä olla, jakaisi mielellään samaa muillekin. Kuitenkin tietynlainen hajamielisyys ja uuteen kumppaniin keskittyminen ehkä tekee paremminkin vetäytyneen vaikutelman. Ja sitä kai tässä ollaankin, tällä hetkellä. Loputtomiin venyvät hetket RedCatherinen kanssa, emmekä huomaa ajan kuluvan..

Tänään tapasin ensi kertaa hänen vanhempansa, kävimme nelistään rauhallisessa ravintolassa syömässä. Tilanne jännitti toki etukäteen, mutta meni mielestäni hyvin. Tavallaan tapasin toiset appivanhempani.
Meidän juttumme on totta, vaikka tiettyjen tahojen suuntaan yhä kaapittunutta onkin. Kaikkea ei voi kertoa kaikille läheisille. Onneksi on ystävät, jotka tietävätkin sitten suunnilleen kaiken. Heidän seurassaan pystyy hengittämään vapaammin. Olemme onnellisia teistä, olette arvokkaita.

Meillä oli molemmilla syntymäpäivät nyt keväällä. Olemme melkein ikätovereita, ja sama oinas-merkkikin meillä on, vaikkei luonne-eroista uskoisi, jos joku nyt horoskooppeja uskoo. Hauskaa viihdettä ainakin vertailla kuvauksia. Joka tapauksessa, salainen syntymäpäivälahjatoiveeni oli, että voisimme kerätä makuuhuoneesta pois hankalan kenttäsängyn ja yksinkertaisesti kömpiä kaikki kolme samaan parivuoteeseen. Se oli haaveeni, jonka toteutumista epäilin. Tunnen molemmat puolisoni ja näin tiettyjä ongelmia asetelmassa. Sanottakoon nyt vielä, että Herra Huu ja RedCatherine ovat vain kavereita, melkein-perheenjäseniä, tai jotain sellaista keskenään. Molemmilla on myös omistajantunteita minua kohtaan, kuten kuuluukin. Miten kimpassa nukkumisesta tulisi mitään?

Mutta se toteutui! Juttelin varovasti ensin toiselle, sitten toiselle, ja kumma kyllä vastustusta ei ilmennyt. Olen niin tyytyväinen..! Nukun onnellisena keskellä kun jaamme vuoteen. Emäntä toisella puolen, isäntä toisella. Mikä vain taitaa olla mahdollista.

Olin tänään ihan sikamaisen onnellinen, kun tein omia töitäni ja samaan aikaan RedCatherine emännöi keittiössämme ja leipoi kaikkea hyvää. Kun poikkesin kahvilla, hän nappasi minua kauluksesta ja runttasi vasten seinää. Suutelimme ja hyväilimme toisiamme, kunnes hänen oli huolehdittava taas kokkauksistaan. Hän ihan vapaaehtoisesti hakeutuu osaan, jossa hallitsee keittiötä ja komentelee minua siellä(kin). Harteiltani nostetaan roolitaakka, että minun pitäisi muka larpata emäntää talossa, koska asiat. En ole koskaan pitänyt tästä roolista, annan sen mielihyvin pois, se sopiikin RedCatherinelle niin paljon paremmin. Hän on oikein vakuuttava ja suloinen esiliinassa, jota en koskaan suostunut pitämään. Vaarallisella tavalla suloinen.
Olen jopa fetisoinut kaulimen hänen kädessään, se näky menee suoraan jalkoväliin.

----





torstai 5. huhtikuuta 2018

Sadistin ja masokistin ero

Tetris:



Sadistin ja masokistin ero. (Viihteellinen teksti)


Otsikko on hiukan huvittava, kaikkihan tietävät mikä näiden kahden ero on. Sadisti tykkää satuttaa ja masokisti tykkää kivusta.

Tämän lisäksi olen havainnut tietynlaisia yhteneväisiä piirteitä ihmisissä, jotka määrittävät itsensä pääasiassa sadisteiksi tai masokisteiksi. Pohjaan ajatelmani vain omiin kokemuksiini ihmisistä.
Ja kuten kaikille kinkylukijoille on selvää, sadistillahan tarkoitetaan tässä yhteydessä sovitusti tapahtuvaan satuttamiseen tai muuhun toisen ihmisen koettelemiseen mieltymystä tuntevaa henkilöä.

Itse masokistina olen päässyt lähemmäs sadisteja kuin toisia masokisteja. Ja koska olen mahdollisimman todenmukaiseen kokemukseen pyrkivä, olen nimenomaan ollut kiinnostunut toisen elämysten aitoudesta. Arvostan, jos joku on selvästi ns. aito sadisti minun silmissäni. Esim. itse en ole oikein minkäänlainen sadisti. Voin piiskata toisia, voin tukistaa, kynsiä ja raapia, mutta elämykseni ei mene sen syvällisemmäksi, eikä minulla ole erityistä tarvetta näihin toimiin. Oikeastaan, toimintani tähtää usein lähinnä sadistin härnäämiseen itseni kimppuun.

Vältän muuten käyttämästä termiä "seksuaalinen sadisti", sillä aina tilanne ei ole edes seksuaalinen. Samoin kuin masokismi, uskon sadisminkin voivan esiintyä ilman suoraa yhteyttä seksiin, kiihottumiseen.

Henkilökohtaisesti pidän aitona sadistina henkilöä, joka ulkoisista olosuhteista riippumatta fantasioi toisen satuttamisella. Tällainen sadisti tekee mitä tekee omista lähtökohdistaan, ei siksi että toinen pyytää. Sadistilla on oltava omat halut ja ehkä jopa tarve. Kuka tahansa pystyy tekemään asioita, mutta aito sadisti haluaa tehdä asioita.

En tarkoita, että olisin luokittelemassa ihmisiä, vaikka sitä juuri teenkin. Tarkoitan, että itse saan parhaat tunnelmat, kun minulla on aavistus toisen omista motiiveista. Sellainen vain olen. Olen hyvin herkkä tässä. Pienet vihjeet kertovat eniten. Aito sadisti ei esimerkiksi tarvitse mitään sen monimutkaisempaa toteuttaakseen tilannetta, ei sidontapaikkoja tai riiputtimia. Ei edes välineitä, mitään kättä pidempää. Jos on halu, löytyy tapa! Aito sadisti ei myöskään jätä tilannetta kesken, ellei ole pakko. Päin vastoin, hän vie sitä pidemmälle, kurillinen uteliaisuus silmissään. Hän haluaa tehdä juuri näin, juuri nyt. Hän ei ole erityisen herkkä kuuntelemaan pieniä vastaväitteitä ja vikinöitä, vaan innostuu lisää. Ja hän pitää kohdettaan silmällä kuin vaaniva haukka tai kissa.

Aito sadisti on uskomattoman empaattinen ja tarkkaavainen toista ihmistä kohtaan. Sadistilla on kiintein katse, suurin mielenkiinto toiseen ihmiseen. Hän tarkkailee, kyselee, keskustelee. Hän porautuu sisään sieluusi ja tarkastelee, mitä käyttökelpoista sieltä löytyy. Jos hänen alaansa kuuluu myös nöyryyttäminen, hän on erityisen näppärä nappaamaan tiedot heikoista kohdistasi ja hän muistaa ne erehtymättä. Eikä epäröi käyttää, hekumoiden.
Tämän kaiken hän tekee kuitenkin hyvällä maulla ja yhteisymmärrystänne vaalien. Hän ei tahdo satuttaa sinua liian syvältä, se ei enää kuulu leikkiinne. Hän ehkä osaisi ja voisikin, hänellä on työkalut siihen, mutta se ei kuulu onneksi asiaan. Hän tahtoo lähinnä horjuttaa sinua, saada sinut hämmentymään, sekoittamaan konseptisi ja nolaantumaan sopivasti. Se on hänestä hauskaa ja mielenkiintoista ja palvelee hänen toiveitaan.

Minä nautin, kun minulle tehdään juuri noin, sopivasti.

Hyvät sadistit ovat usein älykkäitä, seurassa kohteliaita ja hyvätapaisia ihmisiä. He ovat usein hyvin lämpimiä ja huomioivia ihmissuhteissaan. Näin ainakin minun tuntemani henkilöt. Heidän sadistinen puolensa tekee heistä kiehtovia, väläykset heidän silmissään, kun aihetta lähestytään.

Aito, hyvä sadisti on masokistille kullanarvoinen löytö. Heitä on harvassa.


Entä millaisia ovat masokistit?

Tämä on hankalampaa, koska kuten sanoin, olen vähemmän kohdannut itse henkilökohtaisesti masokisteja sessiotilanteissa. Katsellut toki, mutta sekin on eri asia kuin olla itse vuorovaikuttamassa mukana. Voin antaa vain jotain linjanvetoja ihmisistä, joita pidän alistuvina masokisteina, mukaanlukien itseni.

Masokismi ja alistuvuus ovat luonteeltaan omaan napaan kääntyviä piirteitä. Mun tunteet, mun tunnelmat, mitä mä koen, millai mä tunnen, mä, mä, mä... Masokisti ei paljoa piittaa sadistin tunteista, kunhan hän itse saa, oikealla tavalla ja riittävästi. Hän ei edes katso toista, eikä aina kykene kuuntelemaankaan. Hän kietoutuu itseensä sessiossa, sitä ennen ja sen jälkeen. Masokisti rakastaa omaa transsiaan ja eskapismiaan, toinen on hänelle väline joka sen tuottaa ja tarjoilee.

Ihanaa, kun saa itse vain heittäytyä ja ottaa vastaan, tarvitsematta edes tehdä päätöksiä, paeten jopa vuorovaikutuksen taakkaa. Nähköön toinen kaiken vaivan, suunnitelkoon session ja toteuttakoon sen, sekä ottakoon vastuun jälkihoidosta. Passiivisella on onnellista. Jos jotain menee vikaan, katse kääntyy sadistiin.

Jos kaikki menee hyvin, masokisti hehkuttaa kyllä kiintymystään, jopa ihailuaan. Oli teillä sitten jonkin sortin suhde tai ei. Saatat saada todella uskollisen tyypin seuraasi. Masokistin katse kääntyy sinuun, kun hänen alkaa taas tehdä mieli. Jos hän on aktiivista sorttia, hän laittaa viestiä ja koittaa kovasti saada seuraavaa sessiota sopimaan kalenteriinsa. Hän haluaa lisää samaa lajia, hänen täytyy saada sitä lisää, tahdoit tai et.

No, oikeasti, masokistit ovat monesti hyvin sympaattisia ja humoristisia tyyppejä. Pakkohan se on olla, kun on julkisesti näyttänyt takamustaan ja kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, mistä pidät. He saattavat olla vähän lapsekkaita, söpöileviä, jollain tavoin myös arkoja ja alttiita nopeasti reagoimaan toisen toiveisiin. Tai he ovat sitä sorttia, joka tykkää kiusoitella ja haastaa. Tämä kaikki tulee esiin erityisesti silloin, kun omia piirteitään ei tarvitse kätkeä, eli kinkyporukassa. Alistuva masokisti on omimmillaan, kun hänellä on rinnallaan joku/joitain jotka pitävät häntä käskyn alla, edes jollain tasolla. Kaulapannassa, hihnassa, vierellä polvillaan, siliteltävänä, puhuteltavana, piiskattavanakin joskus. Tosin, tällöin hän keskittyy tilanteeseen ja itseensä. Masokisti voi olla aika tylsää seuraa, hän ei kykene aina antamaan paljoa itsestään. Toisaalta, hän on onnellinen kun hänen ei tarvitse.


Varmasti on paljon sadisteja ja masokisteja, jotka eivät tunnista tästä itseään. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin! Ihmisillä on valikoimaa löytää omia vastaparejaan. Tämä teksti onkin enemmän viihdettä kuin faktaa, mutta ei vitsiä, jossa ei olisi puolet totta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kinkyä arkipäivää

Tetris:


Tulee kirjoitettua eniten siitä, mitä tapahtuu harvoin, ehkä vain kerran. Isoista jutuista. Kuitenkin jokainen päivä voi sisältää pienempiä kinkyjä merkityksiä, sellaisia jotka pitävät elämän kiinnostavana. Osa tapahtuu muiden kanssa, livenä tai somessa, osa on yksityistä, jota kuitenkin voi halutessaan jakaa. Pienet asiat ovat usein jopa todempia kuin spektaakkelimaiset äärihetket.

Kun jokin asia todella kiinnostaa ja resonoi oman minän kanssa, siitä tuntuu avautuvan loputon spektri alaotsikoita, joista löytää lisää omaa maailmaansa. Kiinnitämme huomiomme asioihin, jotka koemme omaksemme. Tämä jatkuu niin, että meille alkaa tulla eteen yhä enemmän sitä, mihin suuntaamme. Jos ei ole mitään estettä tarttua näihin juttuihin, alkaa elämänpolku muovautua kyseiseen suuntaan ihan konkreettisesti. Toiset sanovat, että saamme sen mitä toivomme. Toiset käyttävät magiaa, toiset uskontoa, toiset meditaatiota tai jotain muuta suunnatakseen toiveitaan. Kaikki nämä toimivat. Kinky elämäntapa on vain yksi mahdollinen suunta. Mitä enemmän sitä vastaanottaa, sitä enemmän siihen kietoutuu. Erikoisesta tulee jokapäiväistä.



RedCatherinen tavaroita. Kuva: Tetris

----

Samalla kun kirjoitan tätä, saan somessa viestinä alastonkuvan RedCatherinelta. Se on notkea, avoin kyykkyposeeraus saunan eteisestä. Hiukset valuvat melkein lattiaan. Hänen kasvonsa ovat ilmeettömät, katse kiinteä. Hän on kaunis ja vaarallinen. Oletettavasti hän nauttii tilanteesta, ei hän näin muuten tekisikään, lähettäisi tällaista minulle. Tekee taas jotain, mihin minusta ei olisi. Voin vain ihailla.

Näemme toisiamme lähes joka päivä. Kun emme ole yhdessä, vaihdamme viestejä. Välillä minulle tulee erossa ollessamme haikea olo, etenkin kun perheemme ruokapöydässä on yksi tyhjä paikka, tai kun käyn nukkumaan yksin kylmään sänkyyn. Meillä on hyvä olla yhdessä. Olemme hyvin sopuisia, ajatuksemme kulkevat paljolti samoja ratoja. Rakkaus ja molemminpuolinen kärsivällisyys sekä hyvä tahto paikkaavat hankalammat hetket. Ja kunnioitus!

Oltuamme kohta 5kk yhdessä tyttöystävinä sekä yhä enemmän D/s-suhteessa, ovat riidat laskettavissa yhden käden sormin. Siitä syystä, luettuani näitä blogitekstejä taaksepäin, minua alkoi häiritä välittyvä mielikuva, että suhteemme olisi kovinkin myrskyisä. Ei pidä paikkaansa. Ei myrskyä, mutta kiihkoa kyllä, ja se on eri asia. Halusin tuoda tekstiksi sitä jokapäiväisyyttä, mikä ei huippukohdista välity. Se ei tosin ole helppoa, sillä itse rakastan kiinnostavia yksityiskohtia, ja kaihdan latteita ympäripyöreyksiä. Miten leikata sopivia yksityiskohtia siitä, mikä pyörii ympärillä joka päivä?

----

Ystäväni ja työtoverini luonnehti kahvipöydässämme jotenkin niin, että häneltä on ottanut aikaa tottua arkiolemisemme epä-konventionaaliseen luonteeseen. Hän on itsekin hyvin kinky- ja queer-myönteinen (en muita lähelleni ottaisikaan enää), mutta tapamme elää ja työskennellä näissä samoissa tiloissa puoliksi julkisina ja puoliksi kaapissa entisin ja nyt uudistunein kokoonpanoin.. että siinä on tottumista. Samoin, kuin tavassamme keskustella, kun aihe vaihtuu lennossa vaikkapa huonekasvien hoidosta edellisten kinkybileiden muisteluun ja takaisin.

Otimme kommentit tyttöystäväni kanssa kehuna. Juuri tällainen on elämä, jonka olemme valinneet: kinky jokapäiväisyys, jokapäiväinen kinkyys.

----

Tänään pelasimme erän lautapeliä "Ticket to Ride" kolmistaan, Herra Huu, RedCatherine ja minä. Meidän piti oikeastaan viettää aikaa lapsemme kanssa porukalla, mutta lapselle tuli kaverimenoa ja jäimme kolmisin pelin ääreen. En ollut ajatellut sitä ihan näin, "junailla" meitä aikuisia saman junapelin pariin. Pelailu meni loppujen lopuksi hauskasti ja luontevasti, kuten niin moni muukin yhteinen tilanteemme sitä ennen. Syömme toisinaan kaikki yhdessä, RedCatherine on autellut Herra Huuta pienessä remonttihommassa kun olin itse estynyt, olemme käyneet nelisin elokuvissa; kerran jopa nukuimme samassa huoneessa. Lapsemme on kiintynyt omalla tavallaan tyttöystävääni, jolla on intoa ja voimia peuhata kunnolla alakouluikäisen hurjissa leikeissä.  Asiat ovat menneet ihmeenkin sujuvasti.

Olen näiden kuukausien aikana toiminut niin, että tähtäimessäni on ollut juuri tällainen hyvä rinnakkaiselo. Olen koettanut olla painostamatta tilanteita suuntaan tai toiseen, ainakaan liikaa. Olen koettanut kuunnella ja ottaa huomioon kaikkia osapuolia. Tämä on ollut ihanne, päämäärä, mutta myös pakko. Jos minun pitäisi valita, en voisi valita. Minulla on molemmat, Herra Huu ja RedCatherine, molemmat omalla korvaamattomalla tavallaan. Tavoitteeni on puolestani riittää heille molemmille, heidän toivomillaan tavoilla. Toistaiseksi tämä on toiminut.

Kun menen RedCatherinen seurassa hänen luokseen tai jonnekin rientoihin, olen täysin hänen. Se mitä välillämme tapahtuu, on meidän asiamme. Jälkiä jää, mutta Herra Huu ei tapaa kysellä, saattaapa vähän naurahdella. Hän on kiinnostuneempi siitä, että arkinen perhe-elämä ei liikoja häiriinny.

Kun olen kotosalla Herra Huun kanssa tai jossain ulkona, olen kuten ennenkin. Meillä on aika tavanomaista sopuisaa puolisoiden elämää nykyään, kinkytouhut ovat pitkällä tauolla. Voisin toisinaan kirjoittaa meistäkin, mutta olen kunnioituksesta RedCatherinea kohtaan jättänyt sitä väliin, koska tämä blogi on muodostunut meidän kahden projektiksi. Toisaalta materiaalia tulee helpommin meidän touhuistamme. Herra Huu ei uskoakseni näitä lue.

Kun olemme kaikki yhdessä, kunnioitamme toisiamme, emmekä käy erityisen intiimeiksi. Polyamoria-termein suhdemalli on nyt V-mallia, minä V:n liitoskohdassa. Samaten olen huomannut, että olemme toimineet tässä kohta puolisen vuotta suljetulla mallilla, herratietää se ei ole ollut aikomukseni, mutta en ole kaivannut muuta, eikä käsittääkseni kumpikaan puolisoistanikaan. Periaatteessa kaikilla on vapautensa touhuta, mutta kukaan ei ole ollut kiinnostunut sitä käyttämään.

Pyrin keskustelemaan kummankin kanssa erikseen ja sopimaan asioita ja aikatauluja fiksusti. Ihan joka kerta se ei onnistu. Olen loukannut jo sekä Herra Huuta että RedCatherinea huolimattomuudellani. Kumpaakin siitä kohtaa, jonka tiedän olevan paha heille. No olen vain erehtyväinen ihminen minäkin, juteltu on, riidelty, sovittu. Ei mitään yli-dramaattista onneksi. Eteenpäin päästään, ollaan aikuisia, kyetään katsomaan pikku kompastelujen yli. Hyvää tahtoa on puolin ja toisin, sillä pääsee pitkälle, eikä tällainenkaan suhdesekamelska ole mahdoton.

Arkemme jatkuu. Huomenna taas kaikki yhdessä saman katon alla.
Hyvää kevättä kaikille!