maanantai 19. maaliskuuta 2018

Näkökulmia pakottamiseen

RedCatherine:



Vuosia sitten, eräissä naamiaisissa, teemana unelmat ja painajaiset:

“Mitä sinun asusi esittää?”
“Yhden unelma, toisen painajainen…”

Eräs toinen tyttö oli pukeutunut dominaksi, hänellä oli pieni kevyt hapsupiiska, jopa enemmän lelu kuin seksikauppojen pehmoversiot. Useimmille sekin riitti, kikatus ja feikattu kiljunta säestivät kevyttä leikittelyä. Vaan yksi pojista tykkäsi touhusta enemmän kuin muut. Tykkäsi tosissaan. Hän halusi enemmän. Paljon enemmän.

Hän sai minut.

Koska kun minä tarjoudun pieksämään tuntemattoman takamuksen lihasruhjeille paksulla ketjunpätkällä, minä tarkoitan sitä. Ja minä pieksin. Ja hän ontui kotiin. Onnellisena. En tietääkseni ole tavannut häntä sen koommin.

---

Eilen, minun luonani:

“Siinä on eroa tuletko sinä piikomaan tänne, vai minä emännöimään teille. Ero on se että minä olen emäntä, en piika.”

Alku oli kevyt, suunnitelmana mennä vielä illaksi kaupungille. Laitoin Tetriksen polvilleen heti aluksi ja kiinnitin hänen kaulapantansa. Käskyjä, tehtäviä, ei mitään dramaattista, kokeilunhaluinen domina leikittelemässä vallallaan. Seksiä, selkeällä D/s-asetelmalla mutta ei sen rajummin. Mutta tunnelma alkoi elää omaa elämäänsä, ja me uimme virran mukana.

Rakastan hänen sormiaan, sitä nautintoa jota ne tuovat minulle. Se ei ole pelkkää näppäryyttä (ja sitäkin lajia on kuulkaa riittämiin). Se on tunnetta, taidetta, asennetta ja herkkyyttä. Halua tutkia, oppia, kokeilla, seikkailla. Halua palvella. Kiintymystä. Rakkautta.

No one else can make you feel like I do
No one gets as deep inside you as I do


Tetris, rakkaani, rakastajani. Alicen sanat sopisivat sanomiksesi. Sinä herätät minussa asioita. Voimakkaammin ja syvemmältä kuin kukaan on ennen onnistunut.

Mitä asioita?

En tiedä, en ennalta. Ne tulevat pimeästä. Joskus olen käsittelysi jäljiltä pehmeä ja raukea, joskus riehakas ja leikkisä, joskus intohimoinen ja fyysinen.

Eilen olin paha.

Jossain kohdassa päätimme että jätämme kaupunkikeikan väliin, siirrymme suoraan etkoilta jatkoille. Jokin toinen kerta se ei olisi merkinnyt sen kummempaa, olisimme jatkaneet samaan tapaan. Mutta pimeästä tulee asioita, eikä niistä tiedä ennalta. Ja eilen tuo päätös heitti minulla saman tien isomman vaihteen päälle.

“Käänny kontillesi ja odota.”

Näin että et ollut yhtä kovassa vauhdissa. Olisi väärin sanoa että en piitannut. Olisi väärin jopa sanoa että osa minusta ei piitannut. Kannan sinusta huolta. Rakastan sinua. En halua tehdä vastoin tahtoasi - liikaa. En tahdo rikkoa rajojasi - liikaa.

Ja osa minusta näki rajasi ja tahtoi rikkoa ne. Tiesi tahtosi ja halusi murtaa sen.

Etäännytetty sanamuoto ei ehkä tee oikeutta tilanteelle ja tunnelmalle. Sanon siis vielä: Minä halusin rikkoa rajasi. Minä halusin murtaa tahtosi.

Ja rikoin. Ja mursin. Tieten tahtoen. Ja tulen haluamaan sitä taas. Ja tulen tekemään sen taas jos sinä valitset sen polun joka johtaa pimeääni. Sen polun jolla väijyvät kaulaa kuristava vyö, kylkiluita ruhjova polvi, kaikkialle tunkeutuvat sormet. Ja ennen kaikkea pahuus. Pahuus jota haluan tehdä sinulle.

Ja jota tein uudelleen tänä aamuna.

---

“Minä olen pahinta mitä olet kohdannut. Haluan olla myös parasta.”

Koska toinen hetki, toinen tunnelma, toinen fiilis, ja haluan levätä sylissäsi. Tai haluan tyydyttää sinut perusteellisesti. Tai haluan sinut rituaaliini.

Ja mikä tahansa hetki, mikä tahansa tunnelma tai fiilis… olet minulle rakas.


 -----------


 Tetris:



Tahdon leikkiä tämän leikin kovilla säännöillä.

Hän on Emäntä, hän on Alfanarttu.
Alistun, mutta aina se ei ole yhtä helppoa.
Siitä huolimatta, olen valinnut mielentilan, jossa ei ole sanaa EI. Se mielentila on syvä ja pysyvä, EI:n kaivaminen kurkustani olisi työlästä. Se on halukkaan, uteliaan, uhkarohkean alistujan mielentila. Alistujan, joka tietää, että kaikki ei aina tule olemaan kivaa.

Nämä eivät ehkä ole fiksuimmat säännöt tai helpoin tie toteuttaa itseään ja me tiedämme sen.
Se mikä meitä auttaa, on suora yhteys välillämme ja se että keskustelemme jälkeenpäin asiat selviksi. Saa sanoa, jos jokin oli erityisen haastavaa, ja millaisia tunteita se herätti. Myös se auttaa, että kesken session on lupa osoittaa mieltään, kiukutella, käydä vastahankaan, tämä ilman että dominoiva säikähtää, perääntyy, pyytelee anteeksi.

---

Olit jo illalla onnistunut pelottelemaan minua vimmallasi:

Olin hitaammassa vireessä, hiukan väsynytkin. Minusta oli ihanaa tuottaa sinulle nautintoa kiireettä, nuolla sinua huolellisesti ja rauhassa, tarkastellen kehosi reaktioita. Olin itsekin märkä ja annoit minun toteuttaa itseäni päälläsi kuten halusin. Tiedän, että se on kunnia ja että voit ravistaa minut mattoon koska tahdot, mutta nyt halusit antaa itseäsi minulle, jopa yllytit. Koitan olla sinulle hyvä ja olen onnellinen kehuista joita saan. (Olet itsekin loistava, mutta ehkä siitä joskus myöhemmin).

Joka tapauksessa, en ollut masokistisella tuulella, päin vastoin vähän huolissani, sillä olin viikolla mokannut sopimissamme aikatauluissa ja olit kommentoinut "perästä kuuluu". Laitan tällaiset heitot tarkasti merkille, eikä sinullakaan ole tapana unohtaa. Tarkastelin raukeaa nautinnollisuuttasi etsien merkkejä mahdollisesti heräävästä sadismistasi. Oikeastaan toivoin, että tyytyisit nyt tähän, että sinuakaan ei ehkä kiinnostaisi tänä iltana. Toivon, mutten sano mitään. Jätän päätöksen sinulle. Ehjä dynamiikkamme on minulle tärkeämpää kuin oma hetkittäinen mukavuuteni.

Tunnistin mielentilan muutoksesi kehostasi, vaikka makasimme sylikkäin, emmekä kumpikaan liikkunut. Tietyt merkit olivat minulle selviä. Viimeistään katseesi näkeminen vahvisti intuitioni: paha nosti päätään. En kyennyt seuraamaan tunnelmaasi kohti pimeääsi; jäin sen reunoille, pelkäävänä, epävarmana. En ehkä kestäisi..

Silti, veit kehoni, veit lopulta minutkin. Putosimme yhdessä paikkaan, jossa oli pakottamista, kipua, kiihotusta ja mielettömiä fetissejämme. Pakotettua nautintoa, sellaista mitä en olisi sillä hetkellä itse valinnut. Ennakkopelkoni olivat tällä kertaa pahempia kuin todellisuus. Selvisin, kestin.

Jälkeenpäin olin helpottunut ja sinunkin kehonkielesi oli jälleen rentoutunutta, hyväntuulista. Nukahdimme pian lähekkäin.
Ja heräsimme aamulla kokeaksemme saman uudelleen. Pakotuksen nautintoon. Valtakamppailun.

---

Tällainen vaikuttaa minuun. Huomasin että mieltäni kiristivät nämä tilanteet, vaikken sitä oikein myöntänytkään. Niistä oli pakko puhua jälkikäteen, puhua ja kirjoittaa. Vasta seuraavana päivänä tuli katarsis, huojennus ajatuksista, kun puhuin kanssasi vielä uudelleen. Onneksi kanssasi voi puhua! Kaivelimme jälleen aihetta Concensual Non-Concent meidän välillämme. Mitä alistuvan kannattaa viestiä ja mitä dominoiva pystyy toisesta lukemaan. Uskomattoman konstikasta... Mutta samalla kiehtovaa!

Olimme lähekkäin, hengitimme toistemme ihoa, puhuimme.
Jatkamme.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Otamme kunnolla yhteen

Olen enemmän mustelmilla kuin koskaan. Polvissa, käsivarsissa, lapaluissa, häntäluun kohdalla. Joka paikassa on särkeviä kohtia. Molemmissa olkavarsissani on neulojen jättämät vaakarivit. Vain piiskan jälkiä ei tällä kertaa löydy. RedCatherine pystyy käsittelemään minut muutenkin.

Kuva: RedCatherine
Ajamme välillä RedCatherinen kanssa toisemme aivan piippuun ja bileviikonloppu vielä teki meidät kahta hullummiksi. Häntä lainatakseni:
"Mä olen väsynyt fyysisesti, mä olen väsynyt henkisesti, mutta libido vaan huutaa".
Mielettöminä riehuvat viettimme heittävät meitä yhä uudelleen.
Kumpikaan ei pane kamalasti vastaan.
Kunnes rauhoitumme, nostamme teekupit tärisevin käsin huulillemme ja vannomme, että seuraavaksi nukumme. Sylikkäin, tiiviisti.

Viikonlopun Fetish Clubilla palasimme tanssilattialle, jolla on meille erityinen merkitys: siellä, tavallisena yökerhon iltana, RedCatherine vietteli minut ensi kertaa fyysisesti. Silloin kainouteni esti meitä menemästä kovinkaan pitkälle, vain mielikuvat mahdollisuuksista jäivät eloon. Nyt saimme toteuttaa itseämme vapaasti, vihkiä tuon tilan uudelleen meille. Minä lattialla istuen saapasjalat harallaan, hän sylissäni. Minä selälläni, hän päälläni. Muut bilettäjät jonnekin taustahälyyn häipyen, vain lattiassa jytisevä musiikki kehossani ja hänen lämmin painonsa päälläni. Kuiskimme tärkeitä rakkauden sanoja, meillä oli sanomattoman hyvä olla.

---

Alkuillasta RedCatherine esiintyi papittarena pitkässä liehuvassa hameessaan tehden steariininvalutus-demoa minun ja erään toisen iholle. Rentouduin lattialla hänen piirtäessään tarkasti vatsalleni suurta punaista suojaavaa pentagrammiaan. Vaha poltti vain vähän, katselin kirkkaassa vastavalossa hänen pitkähiuksista hahmoaan ylläni, ihailin hänen liikkeitään. Niitä olen ihaillut alusta asti, enkä väsy vieläkään. Sulavia, tarkkoja, alla piilevää voimaa uhkuvia. Kun hän keskittyy, olen myyty.

Seuraavaksi hän teki demon neuloilla ja tikkausvälineillä. En edes esittänyt rohkeaa istuessani valokeilassa, käsivarsi puhkottavana. En kestä katsoa neuloja kun ne menevät pari senttiä ihon alle ja taas ylös, jääden paikoilleen siistiksi riviksi. Minusta on ihanaa, kun RedCatherine tekee minulle asioita, vaikken niitä kaikkia yhtä suosiolla siedäkään. Kun hän kohdistaa huomionsa minuun ja tekee sellaista mistä oikeasti on kiinnostunut, se hivelee minuakin. Kun hän veti neulat pois, tuli verta vain vähän. Paksua, punaista, samantien hyytyvää. Vahvan rautaisen makuista, kun hän nuolaisi ja tarjosi minullekin. Olin pyytänyt häntä sitomaan neulanjäljet hyvin, sillä minulla oli ennakkoaavistus, että päätyisin vielä pyörimään paikoissa, joissa en välittänyt joutua varomaan pistokohtia.

Kaikenkaikkiaan sovitut esitykset menivät hyvin ja vasta niiden jälkeen saatoimme todella rentoutua ja keskittyä toisiimme.

---

RedCatherine yllätti minut täysin vaihtamalla asuaan kesken bileiden. Tavatonta! Hän ilmestyi eteeni toisessa hahmossaan, sotilasasuisena: mustat hameenliepeet olivat vaihtuneet maastokuvioisiin housuihin, korkosaappaat maihareihin, papittaren liuskoitettu paita hihattomaan toppiin. Sanon häntä kersantti Katariinaksi kun hän näyttää tältä. Pitkät hiuksensa hän oli vetänyt poninhännälle, pois toiminnan tieltä, päässään hänellä oli baretti. Täydellistä! Sovimme nyt hyvin yhteen, minun edelleen suosiessa mustia Mil-Pron reisitaskuhousuja, brittimaihareita ja toppia.

Olin syönyt vähän turhan huonosti sinä päivänä ja juonut siihen päälle muutamia oluita, minua suoraan sanottuna heikotti jonkin verran. Siitä huolimatta RedCatherine sai minut yllytettyä tyhjillään olevalle lavalle pitkä muoviputki kädessäni. Hän oli taistelutuulella. Minun oli määrä koittaa käydä hänen päälleen putki aseenani. Huh, tiesin tarkalleen miten homma tulisi päättymään, ihan sama mitä tekisin. Se lähinnä huvitti minua ja epäröintini näkyi taatusti salin takaosaan asti, jos joku kerkisi omilta sessioiltaan katsomaan. Hän yllytti minua edessäni, joten keräsin omaa taisteluhaluani ja edes yritin. Varsin yksinkertaisesti päädyin tietty alakynteen. Panin kyllä vastaan, se täytyy sanoa, ja siitä varmasti monet mustelmani ovatkin peräisin, vaikkei sellaista huomaa kun on keskittynyt taisteluun.

En päästänyt RedCatherinea turhan helpolla, minkä hän myöhemmin myönsikin. En suostunut menemään köysiin noin vain, hän joutui vähän näkemään vaivaa, kun oli tätä kerran halunnut. Vääntämisen jälkeen olin kuitenkin vääjäämättä naamallani pölyisellä lavalla, puhisten turhautumistani. Hän veti köydellä käsiäni selän takaa ja olkavarsien ympäri nalkkiin. Köydet olivat kunnolla kireät. Kuulin jonkun selittävän yleisössä, että tuollaista sidontaa he harrastavat: combat bondage. RedCatherine kehitti termin kuvaamaan toimintatapaansa, jollaista kovin moni ei taida harjoittaa BDSM-piireissä. Tehokas hogtie pisti minut kyvyttömäksi tehdä mitään, vaikka yritystä oli. Sain "palkaksi" silittelyä ja pusuttelua, vaikka etsinkin koko ajan tapaa vapautua ja antaa takaisin vangitsijalleni.

Jatkoimme lähitaisteluamme vielä toisin tavoin. Minäkin aloin taas syttyä toimintaan. Kyseessä ei ollut esitys vaan oma huvimme, joten väliin jäi pitkiä suvantoja, jolloin versioimme aihetta raiskaus taistelukentällä..  Tästä meidät sitten valomerkin mentyä häädettiin kotiinlähtöön. Joku kävi vielä erikseen kiittämässä, että olimme olleet viihdyttävää katsottavaa. Hauskaa!

---

RedCatherine kaivelee minusta ruumiin ja asenteen puolia, joista pidän, mutta jotka ovat olleet piilossa. Nautimme molemmat kun saamme toisistamme haasteen. Samaten monen häviön jälkeen maistuu entistä makeammalta esimerkiksi ottaa hänet kunnolla edestä ja takaa, kun hän antaa sen tapahtua. Dynamiikkamme rakentuu suurelta osin fyysisyydelle, sen eri asteille hellyydestä ja huolenpidosta rajuuteen ja tahalliseen satuttamiseen. Tätä myöten oman ruumiillisen kunnon merkitys korostuu; ei sitä pysty eikä jaksa, ellei ole mistä ottaa. Suhteemme pakottaa meitä pitämään itsemme kunnossa. Ikääni nähden olenkin suhteellisesti hyvässä kunnossa, ehkä paremmassa kuin koskaan. Alfanarttu ansaitsee kunnon vastaparin. Mustelmat ja pienet ruhjeet kuuluvat pakettiin, ne menevät siinä sivussa.




tiistai 6. maaliskuuta 2018

Teen mitä tahdon

RedCatherine:



Minä teen mitä tahdon.


Olen lukenut tekstejäsi. Olemme puhuneet tästä: consensual non-consent, CNC, yhteisesti sovittu pakottaminen. Se on enemmän kuin lupa, se on halu, jopa tarve. Sinä haluat niin, minä haluan niin. Se on meidän juttumme. Osa kummankin luontoa. Sinä haluat vaeltaa minun pimeässäni. Minä haluan nielaista sinut.


It’s not a crime
When you look
The way you do
The way I like
To picture you

      - Pet Shop Boys

Juridiset seuraamukset ovat luku sinänsä. Enemmän pelkään loukkaavani sinua kun satutan. Pettäväni luottamuksen kun teen odottamattoman. Rikkovani turvallisuudentunteen kun pelottelen.


Pelkään, itseäni, omaa pimeääni. Ja rakastan sitä, se on minua, se olen minä. Vaellan sinne, pelko oppaanani, luotettuna vartijana. Etsin polkuja joille sinut johdatan.


Ja teen. Koska tahdon. Ja minä satutan, yllätän, pelotan. Käyn rajojasi, kokeillen itseäni ja sinua.


Ei käsikirjoitusta, ei koreografiaa, ei turvasanaa. Fyysisesti et pärjää minulle. Hätä, protestointi ja rimpuilu lietsoo minua.


Mikä estää minua rikkomasta rajojasi? Ei yhtään mikään. Teen mitä tahdon.

----

Tetris:


En tahdo puhua tapahtumia edeltäpäin puhki. En tahdo olla ohjaajana enkä se joka kontrolloi. Meidän tasa-arvossamme sinulla on sitä laatua enemmän, kun on sen aika. Tahdon, että tilanne tulee joka kerta tuoreena, etten tiedä käsikirjoitusta, et kai sinäkään. Yhteinen mielentilamme yllyttää sinua ja lamaa minut odotukseen, vastaanottamiseen, kestämiseen. Tulee mitä tulee.

Samalla oloni on turvallinen. Saatan pelätä, mutta en pelkää. Ei siksi, että tilanne olisi kesy, vaan koska olen lähellä sieluasi ja luotan omaan arviooni sinusta ja sinuun.

Asunnossasi, kahden kanssasi. Minua ei odoteta ennen huomista missään. Et puhu mitään vaan keskityt tekemiseen. Olet raju Kersantti Katariina saappaissaan. Tai Kaaoksen Papitar kynttilöineen ja neuloineen. Tai Femme Fatale, joka sai tarpeekseen pantasuden ärinöistä ja julkeudesta. Tulen tuntemaan. Mutta miten? Ja kuinka pitkälle menemme? Sidot raajani, silmäni, suuni. Et erikseen anna minulle mitään turvametodia. Tulet päälleni, vedät remmin kaulani ympäri. Pelkään ja en pelkää. Luotan sinuun. Tutkit pimeyttäsi kanssani, pimeytesi pysyy hallinnassasi, se ei valtaa sinua kokonaan.

Tällä kertaa olemme vieraina bileissä, satoja muita ja me. Heität siteen silmilleni ja viet minut jonnekin. Hyvä on, seuraan, vaikka minua jännittää ja hermostuttaa ympärillämme olevat. Pistät minut jollekin tasolle selinmakuulle, en ajattele sen tarkemmin. Joku toinenkin on siinä, tunnistan äänen ja kädet. Sidotte käteni ylös kiinni. Hankalasti, joudun rimpuilemaan, jotta saan nivelet asettumaan sopivaan kulmaan. Alan ihmetellä mielessäni mistä on kyse, kun jotkut alkavat irrottaa vaivalloisesti tiukkaan sidottuja maihareitani. En pidä siitä, mitä oikein aiotaan? Liikaa käsiä... Minulla on huonot kokemukseni kimppasessioista bileissä. Sinä saat tehdä minulle juttuja, mutta keitä ovat nämä muut? Pysyykö tilanne varmasti hallinnassa koko ajan?

Kun kumarrut puoleeni, minun on pakko kysyä suukapulani läpi, mitä aiot. En koskaan kysy. Nyt kysyn. Vastaat ja huudahdan: EI, SAATANA! Sylkeni roiskahtaa suukapulan sivuilta. Olet osunut suoraan triggeriini, pahaan kohtaani. Kohtaan, joka on jäänyt keskustelematta, kun kaikkeen ei olla ehditty. Jäädyn, en osaa tehdä mitään. Minun pitäisi vaatia irrotusta, mutta en osaa. En tee sellaisia päätöksiä sessioissa. Sinun on nyt ymmärrettävä. Ja ymmärrät.

----

RedCatherine:




Seis.


Jokin on pielessä. Otan enemmän kontrollia, vähennän satunnaisuutta, hidastan tilannetta. Mutta jatkan.


Kehonkielesi ei ole kohdillaan. Tunnelmassa on jotain vialla. Hidastan lisää, pysähdyksiin asti. Puhumme.


Sanavalinnat. Äänen sävy. Turvasanaa ei ole, on vain tunne ja luottamus. Minä teen mitä tahdon, mutta se mitä tahdon on kiinni monesta, pienestä ja suuresta. Se on kiinni omasta mielialastani. Se on kiinni siitä miltä sinä näytät, kuulostat, tunnut.


Nyt näytät erilaiselta. Et siltä miten haluan sinut kuvitella. Nyt on väärä hetki.


Minä teen mitä tahdon. Ja kun tahdon keskeyttää, keskeytän. Kun tahdon päästää sinut, päästän. Kun tahdon antaa tilaa, annan. Kun tahdon seurata, seuraan. Kun tahdon katsoa vierestä miten kokoat itseäsi, katson.

----

Tetris:


Olen raivoissani, nolattu, kiukkuinen kaikille. Kiskon maihareitani nurkassa takaisin jalkaan korostetun tiukkaan. Minuun ei enää koske kukaan. Mustat nauhat piukkaan, solmut kiinni.

Kyykistyt vähän matkan päähän ja katsot minua hiljaa. Olet seurannut ja nyt sekin ärsyttää. Menisit matkoihisi. Itsekin voisin mennä, pois täältä paskoista bileistä, ihan sama. En edes katso sinuun, mutta läsnäolosi on kysymysmerkki. Et tee mitään, onneksi, sillä tulisin silmille.

Marssin kiukusta tuhahdellen juomapullolleni ja otan vettä. Laitan pullon pois ja olen kääntymässä mennäkseni jonnekin, mutta nappaat minut hiuksista kiinni ja vedät rintaasi vasten.

---- 

RedCatherine:





Ja kun tahdon sanoa sanottavani, otan sinut kiinni, pidän lähellä, ja kuiskaan korvaasi että rakastan, että välitän, että teen parhaani, että koko ajan tarkkailen, kuuntelen, tunnustelen. Että haluan olla arvoisesi. Että sinä merkitset eniten.


Minä teen mitä tahdon. Ja minä tahdon että sinä palaat taas takaisin, pantasuteni, omasta halustasi.


Ja miten minä sen saan aikaan?


Teen parhaani ja toivon että se riittää.


Teen pahimpani ja toivon ettei se ole liikaa.


Ja ensi kerralla, ehkä kumpaakin taas vähän enemmän. Ja ehkä tuloksena on jälleen sellainen tanssi kuin me haluamme, sellainen kuin Pannuhallin kellarissa, kun näytit siltä kuin haluan sinut kuvitella.


Sillä mikä estää minua naimasta sinua keskellä tanssilattiaa? Ei yhtään mikään. Teen mitä tahdon.

----

 Tetris:



Olen taas kesytetty, olen sinun. Saat tehdä minulle mitä tahdot ja minä kiusoittelen sinua leikkisästi samalla kun tanssimme. Olen lemmikkisusi, kiltti, kunnioittava.

Olet rohkea ja hurja, ihailen sinua. Otat äärettömät riskit kun et kysy ensin. Kannat seuraukset kun kaikki ei menekään kuten piti. Otit minut rintaasi vasten, vastustin, jännitin, sulin vähitellen, itkin. Itkin keskellä bileitä, sillä minun oli antauduttava täysin tai ei mitenkään. Kaikki on selvitettävä, heti. Kanavat on pidettävä auki, vaikka välillä paha tunne vie mennessään hetkeksi.

Tahdot kai vähän hemmotella minua, tehdä niin kuin tiedät minun toivovan. Kiusoittelen sinua vähän liikaa, otan hiuksistasi kiinni ja tukistan kesken tanssin. Tiukka hymy huulillasi, heität minut maahan rähmälleni, otat raippasi esiin ja mutiset "saatanan lujaa.." ja lyöt kerran. Äännähdän tuskasta ja kierähdän sivuun. Painat minut selästä aloilleni ja lyöt pari kertaa lisää voimiesi takaa. Raipan pää repeää. Käännät minut selälleni ja minua alkaa naurattaa hillittömästi. Nytkähtelen hyvää oloa ja jännitystä, joku käy kurkistamassa, katson häntä silmiin ja hymyilen, kyllä olen ok. Todellakin olen ok, sain juuri sitä mitä olen toivonut.

Myöhemmin saan muutakin, mitä sinä olet tahtonut tanssilattialla tehdä minulle. Ja teetkin. Teet mitä tahdot.