torstai 22. helmikuuta 2018

Luovuta verta. Minulle.


RedCatherine:



Vuodat jälleen verta alttarilla. Minä katson ja nautin. Muutama yksityiskohta on kuitenkin eri tavalla kuin viimeksi.

Neula ei ole minun, olen ottanut katsojan ja tukijan roolin sen jälkeen kun kiinnitin pannan kaulaasi. Alttari ei ole minun, mutta kaaoksen papitar ei ole turhan tarkka moisesta. Pyhäinhäväistys? Sopii minulle. Toki, veri on keskeisessä osassa kristinuskon ehtoollisessa, ja verenluovutus on hyvin konkreettista lähimmäisen auttamista. Mutta tilanteesta nauttiminen näin paljon kuin nyt nautin?

Sopii minulle.

Olet ammattilaisten hoteissa, et minun käsissäni. Mietin mitä yhteistä ja mitä eroa koet siinä olevan. Et katso neulaa. Kaipaatko silmäsidettä? Vähentäisikö kiinni kahlehtiminen levottomuuttasi, vai lisäisikö? Sattuuko pistos? Alkulämmittely on tällä kertaa ollut hiukan erilainen.

Oletko kiihottunut?

Näköyhteyteni katkeaa välillä, toinen luovuttaja ja hänen hoitajansa ovat välissä. He ovat näköjään huomanneet että tuijotan. Istun eturivissä, tuolipinon päällä. Selvästi tässä ei saisi olla. Kukaan ei tule sanomaan mitään. Ei, siitä huolimatta että tein jo itsestäni silmätikun aikaisemmin. Ohikulkeva hoitaja taitaa katsoa paheksuen. En irrota katsettani sinusta. Hän kiiruhtaa ohi, vaiti.

Näin kaukaa on helppo kuvitella että läpinäkyvä letku ei ole häiritsemässä, että veri juoksee käsivarttasi pitkin vapaasti, punaisena nauhana.

Ensi kerralla?

Näen kuinka vedät syvään henkeä. Tuttu hartioiden liike. Puristat sideharsorullaa nyrkissäsi. Puristit sormiani samaan tapaan ennen kuin tuli vuorosi mennä hoitajan puheille. Puristit sormiani samaan tapaan kun tarkistin ovatko köydet tai kahleet painaneet liikaa, onko asentosi kestettävissä, onko sinussa piiskan tai sormien jälkeen vielä jäljellä voimia, tahtoa, halua, kipua.

Katseemme kohtaavat taas. Kymmenen metrin päässäkin olen lähellä sinua. Olen iloinen kun kutsuit minut seuraksi, olen tyytyväinen että tulin. Olen ylpeä sinusta. Ylpeä koska haluat kammostasi huolimatta auttaa tuntematonta potilasta. Ylpeä koska kannat kaulassa pantaasi kuten halusin. Ylpeä koska vuodat verta minun edessäni, minulle.

Puoli litraa on tuntuva määrä. Kestät hyvin. Tarkkailen sinua vaikka käskenkin hakemaan toisen kupin kahvia. En kosketa käsivartesi sidettä. Haluaisin suudella sitä. Haluaisin kantaa sinut lepäämään hämärään, sytyttää kynttilät ympärillesi, koskettaa sinua, hellästi, tuntikausia.

Jäähdyttelyä, kaikin puolin. Ulkona pakkanen alkaa kiristyä. Riisun kaulapantasi ja hyvästelemme. Kaukaa heität vielä lentosuukon. Vastaan siihen.


Ikävä tulee nopeasti.


----

Tetris:



Makaan punaisella kenttätuolilla, seinällä ylläni on valtava risti jonka takaa talvinen valo kajastaa tilaan. Seurakuntakeskuksen seremoniatila, sen alttari. Olet valinnut paikkasi tuoliriveistä niin että meillä on suora katseyhteys.

Katson sinua silmiin kun minua pistetään. Toivon, että se olisit sinä. En pidä steriileistä toimenpiteistä, jännitän, enkä kestä katsoa pistokohtaa. Vedän rajusti henkeä. Hoitaja kysyy, olenko ok. Naurahdan ja myöntelen. Hän ei tiedä toisesta todellisuudesta, joka on meidän. Panta kaulassani, piilossa huivin alla, sitoo meidät sanattomasti sovittuun. Kun lähtiessämme otit bandanahuivini käteesi, tiesin heti mitä aiot. Epäröin tällä kertaa tosissani, mutta hulluhan minä olen, joten polvistuin eteismatolle ja pyysin pantaa kaulaani.

Irrotan katseeni silmistäsi, etten mene liian tiloihin. Koitan keskittyä vain puristelemaan sideharsorullaani kuten käskettiin, että veri virtaisi hyvin, eikä tukkeutuisi putkeen. Silloin erä pitäisi kuulemma hylätä ja se olisi sääli. Haluan ehdottomasti myös auttaa potilaita, vaikkei se nyt ihan päälimmäisenä mielessäni olekaan. Olen kiinnostunut verestä ja eri tavoista joilla se ilmenee. Tämä luovutusmahdollisuus sattui sopivasti ja mikä parasta, lähdit kanssani ja olit heti juonessa mukana tuoden oman perverssin twistisi mukanasi.

---

Rastittelin kanssasi terveystietopaperiani, kunnes se kiellettiin. Kuulemma rikkoo yksityisyyden suojaa, jos itse tahtoo jakaa asiansa rakkaansa kanssa. Noh, never mind, mennään heidän säännöillään, ei kylään tulla kinaamaan. Käännyit kohteliaasti pois ja minä jatkoin ruksien piirtoa. Verialtistusta kysyttäessä oli pistettävä valkoinen valhe paperille, mutta hyvässä aikomuksessa. Tiesin sinut puhtaaksi, olin nähnyt dokumentin siitä. Muuten saatoin mm. rehellisesti todeta, etten ollut haalinut uusia seksipartnereita viimeiseen neljään kuukauteen. En herranjumala ole kerinnyt kaivatakaan sellaista! "Monopaskaa" on elämäni ollut, kuten ystäväni luonnehti. Paitsi jätetään se paska pois ja korvataan mono polylla.

Esileikki täällä on huono. Ensin on näytettävä henkkarit ja keskityttävä virallisiin papereihin viranhoitajan silmän alla. Sen jälkeen on odotettava vuoronumero kourassa, alttarin tapahtumia silmäillen, jännittäen. Käteni ovat kylmät, puristelen hermostuneena sormiasi, haen turvaa. Mietin miksi jännitän, vaikkei mitään sen kummempaa ole luvassa? Tiedän mitä on tulossa. Siksi kai, kun koko tämä hemmetin tapahtuma ladataan vääränlaisella energialla! Kaikki muutkin istuvat niska jäykkänä penkeissään. Valtava esinäytös, joka huipentuu pieneen epämukavuuteen sopuisassa ilmapiirissä. Fokusoituu yhteen neulaan, joka saa itseään suuremman arvon.

Minun on helpompi kestää kovaakin kipua tilanteessa, jossa sen tuottaminen on tarkoitus, jossa minua kohdellaan kylmäkiskoisesti ja uhkaavasti. Kovakouraisesti ja näennäisen piittaamattomasti, vaikka kaiken takana onkin suuri välittäminen ja rakkaudellinen huolehtiminen. Luvattiin, että verenluovutuksen voi keskeyttää koska vain, turvasana siis on sielläkin. Sessionkin voi keskeyttää, jos todella haluaa. En muista, koska olisin halunnut. Olen utelias kurkkaamaan aina seuraavan kulman taa. Katsomaan, mitä sadistisen osapuolen mielessä vielä liikkuu. Katsomaan, minne oma mieleni yltää.

---

Heti saapuessamme kiinnitän huomiota tilan hämmästyttävään ilmeeseen, miten kaikki tapahtuu alttarimaisessa tilassa, suuren ristin alla. Kuin olisimme elokuvan lavasteissa. Arvostamme molemmat eteemme avautuvaa yllättävää näkymää. Harmittelen, miten valokuvaus ei tule kyseeseen. Käsket minua sen sijaan piirtämään mitä näen. Saatuani kynän ja paperia keskityn luonnostelemaan ja unohdan jännittää. Piirtäessäni en tiennyt, että hahmottelin henkilön juuri siltä tuolilta viidestä jolle itsekin päätyisin.

---






tiistai 20. helmikuuta 2018

Alfanarttu


RedCatherine:




Edellisillan selkäsauna on tainnut piristää, näköjään. Seikkailija on rohkealla päällä, julkea jopa. Peto kokeilee kynsiään ihooni. Käännyn vatsalleni, nautin painosta päälläni, lantion liikkeestä peppuani vasten, käsistä vartalollani, ja lopulta, sormista sisälläni.


Kuukausia sitten, Shoukkarin takahuoneessa, sanoin että voin päästää sinut panemaan minua sträppärillä ja minä kontrolloisin tilannetta silti. Naurahdit, kuulin äänessäsi epäuskoa, eikä se haitannut. Jos haluaisit, todistaisin sen.

Todistin sen.


Tunkeudut minuun, syvälle ja liukkaana. Alan nauttia tosissani. Kiemurtelen allasi, käteni harovat mustia satiinilakanoita. Ohimennen kouraisen jalkaasi. Vinkaiset. Anna tulla, pantasusi. Ota minut. Ota minut jos uskallat.

Pieksin sinut eilen, en erityisen kovaa, hiukan leikitellen. Nauttien kyllä, en vain ollut erityisen brutaalilla tuulella. Kiusoittelu tuntui sopivammalta. Kevyempää, tavallaan laiskempaa sadismiani. Kuten yksinkertainen köysiharness talvitakin alla pizzeriassa; olkapäiden yli, vyötärön ympäri, jalkojen välistä… Tieto hankalan asentosi syystä kun istun pöytään sinua vastapäätä. Katseemme kohtaavat. Kenelläkään muulla ei ole aavistustakaan. Katselen sinua ja nautin esityksestä.


Eli kyllä, olen tehnyt pahojani. Olen varmasti ansainnut rangaistukseni. Eri asia sitten pystyykö kukaan sitä antamaan. On yksi asia saada femme fatale vääntelehtimään nautinnosta, ja kokonaan toinen yrittää pärjätä vampyyrille.


Olen saanut nautintoni. Pudotan sinut selästäni, nousen päällesi ja vedän vuorostani kumihanskan käteeni. Vasta liukuvoidetta lisätessäni päätän jättää peppusi rauhaan ja penetroin sinut sen sijaan edestäpäin. Huolellisesti. Olin saanut nautintoa, nyt otin sitä. Ja annoin, koska halusin.


Aamukahvilla olin jo jäähdyttelytunnelmissa. Halasin sinua, intohimoisesti, mutta hellästi. Vastasit, samalla intohimolla.


Mutta et hellästi. Peto oli yhä irti.


Se siitä jäähdyttelystä. Kilpailuvietti, valtapelit, haaste, mikä siinä onkin, mutta saat minut syttymään, nopeasti ja voimalla. Alfanarttu ei juuri usutusta kaipaa. Nykäisen käteni irti otteestasi, tartun vuorostani käsivarsiisi, ja puoliksi raahaan sinut makuuhuoneeseen. Kamppailet vastaan joka askeleella, nautin niistä kaikista. Heitän sinut vuoteelle. Rimpuilet kun sidon sinua, mutta tiukka hog tie taltuttaa pedon; bondagea juuri kuten siitä eniten pidän. Peitän silmäsi, kiristän nahkahanskan suukapulaksi kylpytakin vyöllä, ja kietaisen vapaan pään vielä kerran kaulasi ympäri.


Nautin tilanteesta sietämättömän paljon. Tätäkö toivoit, petoseni? Toivottavasti, sillä nyt se tapahtuu. Ujutan kaksi sormea sisääsi, kiristän silmukkaa kaulassasi ja alan raiskata sinua.


----

Tetris:



"Sä olet alfanarttu".

Annan tunnustukseni voimallesi ja vallallesi. Käännän kaulani sinulle, voit tehdä mitä vain. Suutelet ihoani hellästi. Olen allasi tyytyväinen, tassut kesysti supussa, kohti taivasta. Minun ei tee enää yhtään mieli koittaa vangita sinua kömpelöillä tavoillani, purra tai raapia. Muuta kuin käskystä:

"Merkkaa mun kaulani!"

Puren ja imen kaulasi ihoa. Teen sinulle muutakin hyvää, mistä olet ilmaissut pitäväsi. Käsittelen rintojasi, huolella, tutkiskellen ja käyden välillä pienen kivun puolella hampaineni. Olen tullut rohkeammaksi, repertuaarini laajenee. Sinä opetat minua, annat minun oppia rauhassa.

Onneksi sinäkin nautit kovista otteista, oikeanlaisista. Oma masokismisi laajentaa meidän yhteistä leikkikenttäämme.
Saan vahvoja mielikuvia, miten läimäyttelisin sinua takapuolelle. Peppusi olisi niin pehmeä ja valkea ja tarjolla, helppo tuosta noin vähän rankaista.. Laitoitpa minut pitämään punoksia ympärilläni pizzanhakureissun ajan, köydet mukavasti jalkoväliä painaen. Istuminen oli hankalaa ja sinua nauratti. Hienoa. Pari läimäystä sietäisit sinäkin!

Mutta ei, ehdoteltuani moista, selkään saankin minä.
Mukavampihan se näin päin onkin. Otan mielelläni sinulta selkään. Alfanarttu tekee mitä mielii ja olen onnellinen kohde.


lauantai 10. helmikuuta 2018

Köysisidontaa ja tuskaa

Tetris:



Minulla on hirttoköysi kaulassani. Kiristät sitä hitaasti ja harkiten, katseesi on tarkkaavainen, vakava, utelias. Sulan hymyyn, en voi sille mitään. Näytät niin ... en osaa kuvailla. Sadistin katse, kun hän on löytänyt uuden tavan koetella rakkaansa rajoja. Näytät suloiselta kun keskityt tekemään pahaa.

---

Ympärillämme salissa on ihmisiä; pareja ja ryhmiä. Musiikki on soljuvaa taustaa, meditatiivista. Valot on himmennetty. Olemme tutustumassa salaisen ryhmän sidontailtaan. Secter Society of Shibari. Emme osaa shibari-sidontaa kumpikaan. Koetan näyttää sinulle ainoan perussolmun jonka muistan. Päädyn pudottamaan köyden kädestäni. En pysty enkä halua sitoa sinua. Se on väärin, ajatus on vastenmielinen. Halaamme. Ymmärrät, kehoitat minua ottamaan aikani.

Selaamme kirjasta erilaisia sidontoja. Eräässä lukee Torture Tie, päädymme koittamaan sitä. Asetat minut mahalleni ja sidot käteni suorina taakse, ranteista yhteen. Vedät köyden yhteen sidottujen nilkkojeni kautta ylös ja kiristät hitaasti. Taivun takaperoiselle kaarelle. Se ottaa selkään enemmän kuin sattuu, ei kovin hyvä, toteamme. Pitää varoa liikaa, selkä on herkkä. "Varmuus parasta", sanot ja irrotat solmut.

Keksin jotain parempaa ja kuvailen asennon sinulle. Tahdot koittaa ja sidot ranteeni uudelleen yhteen selkäni taakse. Seison riiputtimen alla ja alat hitaasti vetää käsiäni takaa ylös. Kyselet tuntemuksiani ja yllytät minua kertomalla, paljonko matkaa on vielä riiputtimen lukkoon. Enää 20cm. Ylävartaloni taipuu alas. Henkäilen epämukavuutta, mutta annan luvan jatkaa. Hartiani kestävät kyllä, ellei mitään yllättäävä tapahdu. Kerrot, miten tästä asennosta on joskus rytkäisty tarkoituksella olkanivelet sijoiltaan. Lukitset köyden paikoilleen ja sidot nopeasti toisen narun nilkkani ympäri ja kaulapantani kautta toiseen nilkkaan. Sidonta vetää päätäni alas ja käsiäni ylös. Kaksi varsin yksinkertaista köysisidontaa vangitsee minut epämukavuuteen, josta en pääse irti. Juuri näin toivoin. Voin kestää vain tovin ja kähisen sinua irrottamaan. Teet sen nopeasti.

Makoilemme alustalla vetämässä henkeä. Monenlaista on jo koitettu ja ympärillämme touhutaan yhtä keskittyneesti. Hieno ilmapiiri, salliva, turvallinen. Silittelemme toisiamme ja hymyilemme. En yleensä välitä köysistä, mutta oikeassa seurassa niillekin löytyy käyttöä. Pohdin ääneen kuinka olen utelias tietämään, miten köysillä voisi aiheuttaa turvallisesti kipua. Ajattelet tovin hiljaa ja pyöräytät sitten nopeasti ohuen hamppuköyden pari kierrosta hihan peittämän hauikseni ympäri. Vetäiset köyden päistä. Voihkaisen, mutta pyydän sinua toistamaan kokeen paljaalle iholle. Voihkaisen lujempaa ja saan useita päiviä pysyvän "tribaalitatskan" käsivarteeni.

---

Hirttoköysi kaulassani kiristyy vain vähän, mutta intensiivinen katseesi tekee tilanteesta jännittyneen. Tiedän olevani täysin turvassa, vaikka kerroit juuri hetki sitten ranteeseesi juuttuneesta puristavasta hirttosolmusta joskus kauan sitten. Noh, tilassa on sentään sakset.. Kokeilet erilaisia asentoja hirttää ja katselet niiden visuaalista ilmettä ja vaikutusta minuun, sinuun.

Myöhemmin peiton alla kysyn kuiskaten, saitko jotain siitä mitä teimme. Myönnät sen vaikuttavan sinuun ja naurat: millainen sairas sekopää oletkaan.

Rakastan sinua juuri tuollaisena, RedCatherine: Punainen Paronitar, Kersantti Katariina, viettelevä Vampyyri, Noita, Syötti ja Ansa, viaton Maalaistyttö .... - kaikissa muodoissa mitä minulle olet!




keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ihanaa ekstaasia

Tetris:


Jos juo vajaan pullon punaviiniä kahteen pekkaan illan aikana, voiko mennä täysin sekaisin? Ei voi.

---

Makaan selälläni olohuoneen matolla, silmät puoliummessa. Nostan velton käteni pyyhkimään hiuksia suustani, en tiedä edes kumman hiuksia. Kaikki tuntuu epämääräiseltä ja liukuvalta, minua huimaa lievästi. En jaksa enkä välitä avata silmiäni. Ei ole mitään katsottavaa, paitsi silloin tällöin nopea väläys hänen ihostaan, kuin valokuva tajuntaani. Se on tarpeeksi, se on liikaakin. Ihmettelen laiskasti, miten voin olla niin sekaisin, ja vajoan takaisin ihanaan ekstaasiini.

---



---

Kuuntelemme RedCatherinen kanssa juuri tätä kappaletta lojuen vieretysten ja päällekkäin hänen sohvallaan, punaviinilasit käsissämme. Olemme juuri tulleet saunasta, minulla on musta saunatakki, hänellä punainen. On hämärää, kynttilät palavat ja suitsukkeen savu kiemurtelee ilmaan. Hän on minun kyljessäni, pää vasten rintaani, käteni hänen ympärillään. Hän on niin herkkä ja tarvitsee huolenpitoani, minä tunnen niin, ja tahdon suojella. Tahdon nähdä hänenkin juopuvan vähän, edes vähän. Vaikka "alkoholi vain hidastaa mua". Silti, juo nyt, kun toin pullon ja tahdon jakaa Fortunani kanssasi. Tänään saatkin olla hidas. Sinun ei tarvitse suorittaa yhtään mitään, minäkään en tänä yönä jaksa.
Tai niin ajattelen.

---

Sekavaa mielentilaa. Hän on allani matolla selällään, painan käsilläni hänen ranteitaan alas pään molemmin puolin. En ole leikkisällä tuulella.

Olen tuntenut itseni nöyryytetyksi hetki sitten, vahvalla, yli vyöryvällä tunteella. Olen nauttinutkin, mutta kokenut kunniantuntoani potkitun samalla, kun takapuoleeni on työnnytty. Hän on saanut tehdä sen, olen antanut sen tapahtua, pää käsien väliin piilotettuna. Tehköön minulle mitä tahtoo, mutta kaikenlainen työntyminen sisään vaatii alistumista käsittelyyn, luottamusta. Ja tällä tavoin! Löisi mieluummin, se ei nöyryyttäisi. Vain yksi läimäys paljaalle pepulle ja sitten tämä, varovainen kokeilu, kenties vain yksi sormi. Ihan sama miten. Kysymättä, kuten kuuluukin ja hyvin sopii, mutta silti niin julmetusti tunteilleni käyden. Hän saa minut nauttimaan nöyryytyksen läpikin.

Hän on nyt saaliini. Hetki sitten tunsin, etten voi ikinä enää katsoa häntä häpeämättä silmiin, ja nyt tahdon satuttaa. Vähän vain, en kovin kovaa. Vähän painaa alleni, vähän purra kaulaa, vähän raapia kylkiä. En ole itsekään varma mitä teen, pelkään itseäni, pelkään mihin tämä johtaa. Mitä olen tekemässä? Tämä on väärin ja minä teen kuitenkin. Miksei hän jo lopeta tätä hulluutta? Satutan vielä kovempaa, jos se saisi hänet reagoimaan. Ristiriita sisälläni on ahdistava. Kun subi käy Dommen päälle, kun pantasusi uhmaa Punaista Katariinaa, on leikki kaukana. Tämän on päätyttävä jotenkin, tämä ei voi jäädä tähän. Altani hän ohjaa minua, toivoo minun työntyvän, ja teen niin, kovempaa kuin viimeksi, pelkään olevani liian raju. En tahdo olla nyt hellä, saakoon mitä annetaan.

Jälkeenpäin valahdan väsyneenä hänen viereensä matolle, käperryn hänen kylkeensä ja inisen, etten tahdo satuttaa. En tahdo satuttaa sinua! Ristiriita kalvaa minua, ei jätä rauhaan. Tätä ei todella voi jättää tähän. Pyydän, ota minulta valta pois! Olen tosissani, epätoivoinen. En kestä tätä tilannetta, että olen voittanut sinut. Älä anna minun voittaa, pyydän!

"Katso, Tetris, ilman käsiä!" Hän suistaa minut jo toistamiseen alleen, tällä kertaa käyttämättä käsiään. En osaa sanoa miten se tapahtuu. Olen tyytyväinen, ja ihailen häntä suurella rakkaudella. Olen yhä sumuinen päästäni ja nautin valtavasti hänen jokaisesta liikkeestään kehollani. Voihkaisen ääneen, kun hän työntelee lantiotaan vasten omaani, voimallisen hitaasti, hekumallisesti. Hän omistaa taas tilanteen ja minut. Aiemmin sain taistella ja vääntää häntä vastaan tosissani, häviten voimassa ja taidossa. Tulin painetuksi alas, vailla keinoa voittaa. Annan läähättäen periksi. Hän leikittelee minulla ja kumartuu nuolemaan minua nautintoon kuin mitään ei olisi ollutkaan.

---

Myöhemmin katsomme kelloa ihmeissämme. Olemmeko tosiaan "panneet" yli viisi tuntia sinä yönä? Mikä meille oikein riittäisi, loputon sessiointiko? Lukuisat orgasmit, kunnes paikat menevät rikki? Valtakamppailupainit, kunnes luita katkeaa? Piiskat ja neulat, kunnes veremme vuotaisi kuiviin?

- Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annokseni, kuten Ismo Alanko laulaa.

------------------

RedCatherine:




Lohkare on seissyt siinä ehkä kymmenentuhatta vuotta. Emme voi millään olla ensimmäiset. Ketkä olivat? Ja ketkä viimeksi, meitä ennen? Entä seuraavaksi?

Kiven karkea pinta kallistuu yllemme suojaavana seinänä. Ympärillä on hiljainen metsä, mustavalkea lumesta. Nyt tässä olemme me. Vain sinä ja minä. Painan sinua kovemmin graniittia vasten, painan käteni suullesi kun tulet reittäni vasten.

En suunnitellut tätä. Paikka on uusi minullekin. Se vain kutsui. Kutsui meidät luokseen, kutsui sinut syliini, kutsui minut ihollesi. Ja me vastasimme.

Yritämme tasata huohotustamme, vilkuilemme kuuliko tai näkikö vastauksemme joku muukin kuin vaitelias siirtolohkare. Puiden läpi kantautuu suksien kalahtelu ylämäessä, hyvän matkan päästä. Ketään ei näy.

Katson sinua. Silmäsi loistavat sillä tietyllä tavalla. Olet ihana kun inspiroit minua tekemään tälläistä. Olet ihana kun uskallat, kun luotat.

---


Sinä lietsot minua. Se on tapahtunut aiemmin, se tapahtui taas: olin väsynyt, henkisesti, fyysisesti, molempia. Se ei estänyt minua nauttimasta seurastasi, kosketuksestasi. Rentouduin, lepäsin, olin kanssasi.

Ja aloin herätä.

Vampyyri, imemässä energiaa seikkailijasta, janon vain kasvaessa. Ja silitys muuttuu raapaisuksi, suudelma puraisuksi, hyväily otteeksi. Ja olet polvillasi edessäni ja niin kaunis. Olet allani pakotettuna ja niin kaunis. Olet minun ja niin kaunis.

Ja minä tahdon, päätän, teen, otan. Seuraten reaktioitasi, reagoiden vuorostani, leikkien vaarallista leikkiämme tuntemuksilla ja tunteilla. Koska minä haluan. Haluan kehosi, haluan mielesi, haluan sielusi. Haluan sinua ja sinut. Haluan tehdä sinulle hyvää. Haluan tehdä sinulle pahaa. Haluan että kärsit ja nautit, välillä yhtä aikaa. Haluan käydä kanssasi rajoja ja tiloja, matkata mieltemme maisemissa. Haluan tulla mukaasi, haluan että tulet mukaani. Me. Yhdessä.

Se on usein rankka matka, joskus pelottava. Ihailen rohkeuttasi kun lähdet sille.

Koska...

Asiat joita olen tehnyt sinulle. Asiat joita olen tehnyt toisille. Asiat joista olen puhunut...

Et voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja silti, kun näit kaulapantasi käsissäni, silmäsi syttyivät ja hetkessä olit siinä, edessäni, polvillasi.

Ja minä tein sinulle pahaa. Liikaa? Onko vähän liikaa sopivasti? Halu. Päätös. Teko. Reaktio. Ja olemme matkalla tuntemattomaan, taas kerran.

Tällä kertaa polultani löytyy peto, vimmainen pantasusi. Ilma on paksu jännityksestä. Ja sitten olet kimpussani. Haluan hurjuutesi. Haluan sinut sisälleni. Saan mitä haluan.


Olet vahva, petoseni. Olet nopea ja hurja, kovakourainen ja aggressiivinen. Olet upea kun tartut, raavit, puret, painat, vedät, työnnyt.

Minä voin murtaa sinut kuin risun.

---

Seuraavana päivänä, metsäkävelyn jälkeen, lepään taas sylissäsi. Nautin lämmöstäsi, ihostasi, hengityksestäsi. Olet upea, Tetris. Olet ihana. Seikkailijani, pantasuteni, pikkupetoni. Rakkaani.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Korjauksia ja lisätietoja

Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja korjattua valokuvat näkyviin tässä tekstissä:
 Musta nahkahansikas

Toinen, mitä korjasin, oli viime bloggauksen Viettele minut NYT kirjoittajan tiedot. RedCatherinehan siinä kirjoitti omasta näkökulmastaan, enkä minä. Harmittaa vietävästi, että tämä tieto unohtui laittaa. Se oli meille niin itsestäänselvä, mutta ei tietenkään lukijoille.

Senkin takia harmittaa, että kukaan ei ole koskaan kirjoittanut minusta tästä näkökulmasta, näin intohimoisesti, ja tämä teksti on minulle henkilökohtaisesti arvokas. Kun luin sen ensi kertaa, sain voimakkaan mielikuvan, jonka sitten piirsin öljypastelleilla mustalle paperille. Kuva löytyy blokkauksen alusta. Siinä musta on punaisen kimpussa, pantasusi vampyyrin. Symbolisesti, sisäisellä palolla lietsottuna hyökkäyksenä.

RedCatherinen ja minun tekstit, runot ja kuvat saavat joka tapauksessa vaikutteita toisistaan, editoimme osaa tämän blogin sisällöstä yhdessä, niin että se miellyttää kumpaakin. Olen ihan pyörällä päästäni, että olen löytänyt näin taitavan kirjoittajan rakkaakseni, ja lietsomme toisiamme tuottamaan lisää.

Kommentteja tulee vähän, otamme niitä kyllä mielellämme edelleen, ja pyyntöjäkin kirjoittaa jostain aiheesta tarkemmin. Joitain kiittäviä mainintoja on tullut livenä ystäviltämme, kiitos niistä, se kannustaa osaltaan jatkamaan.

Jokin aika sitten joku anonyymi pyysi tekstiä fistaamisesta. Asia alkoi pyöriä mielessäni ja olen sen jälkeen ottanut tarkemmin selvää, mitä termillä tosiasiassa tarkoitetaan ja mitä ei tarkoiteta. Täältä löytyy erinomaisen tarkka kuvaus ja ohjeet oikeaan fistaamiseen Naisen Hehku -blogissa. Näiden tietojen pohjalta voin todeta, että en itse ole koskaan fistannut ketään enkä vastaanottanut fistausta, joten paljoa sanottavaa aiheesta ei ole. Kyseessä siis toimitus, jossa toisen koko käsi (nyrkki) on toisen sisällä.

Toinen kysymys, mikä tuoreeltaan tuli, oli siitä miten runkataan vasten toisen reittä, miten se tapahtuu. Tätä yksityiskohtaa voisi käsitellä syvemmin otsikon Erilaisia orgasmeja alla, mutta lyhyesti todeten, viimeksi kun tätä harjoitettiin, molemmilla osapuolilla oli housut jalassa koko ajan. Riittävän kiihottava tilanne saa aikaan sen, että haluaa hangata herkkää klitoristaan toisen kehoa vasten, ja reisi on hyvä kohde. Samalla voi painaa toista lantiosta itseä vasten ja toinen tarjota reittään paremmin hollille. Kiihottavien mielikuvien, panevien liikkeiden ja klitoriksen kosketuksen yhdistelmä tuottaa nopean orgasmin, joka ei ehkä ole sellainen maailmaa räjäyttävä, mutta sen jälkeen tulee hyvä olo ja haluaa vetää tovin henkeä, eli jonkunlainen tyydytys sillä hetkellä saavutetaan. Sama toimii välillä esim vasten toisen takapuolta, vaikka todellinen hankaava kosketus olisi aika heikko. Toimiiko tämä muilla näin, sitä en tiedä.