keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kiinnostava dokumentti vampyyreista

Halloween-ajan kunniaksi linkitän tähän kiinnostavan dokkarin amerikkalaisesta ns. vampyyrien alakulttuurista. Vaikka paikka paikoin tämä saa ainakin minut irvistämään ja kokemaan puistatuksia, on tässä scenessä paljon samaa kuin sadomasokismissa. Tutun kuuloista, etenkin bilekuvaukset! Plus että veren nauttiminen ajatuksena on aina mielenkiintoinen asia..




perjantai 6. lokakuuta 2017

Ajatuksia polyamoriasta


Perhis pohti blogitekstissään polyamoriaa ja sain siitä idean palata itsekin tähän aiheeseen, kiitos vain hänelle.

Nappaan tässä nyt alkuun saman määritelmän, jonka hänkin oli löytänyt Wikipediasta:

Polyamoria eli monisuhteisuus on ajattelu- ja elämäntapa, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. -Wikipedia





Jos määritelmää lukee kirjaimellisesti, ovat melkein kaikki tuntemani kinkyt polyamoristeja! Ainakin kaikki, jotka tapaavat välillä pervoilla muittenkin kuin oman puolison kanssa. Ja pervoiluksi lasken nyt sanan leikillisessä muodossa kaiken, mikä ei kuulu normaaliyhteisössämme ihmistenväliseen kanssakäymiseen, kuten pussailut, tukistelut, pienen läpsimisen, halaukset takaapäin.. ja siitä sitten kohti rankempaa.

Tai ehkä olen liian tiukka määrityksessäni? Silti, ainakaan minun vanhoissa ympyröissäni ei koskaan, KOSKAAN suudella suulle kavereita, ketään. Ei edes kosketella, muuten kuin nopea halaus tavattaessa. Fyysiset rajat ovat tiukat siellä mistä minä tulen. Voi olla, että nykyisin monilla on jo toisin. Omalla kohdallani positiivista pervoilua on kaikki käytös, mikä rikkoo tätä tabua, ja on laskettavissa myös seksuaaliseksi, joskus jopa romanttiseksi.


Minun mielestäni ihmissuhde sisältää seksuaalisia piirteitä, jos ystävyyden lisäksi toisinaan harjoitetaan seksuualista kinkyyttä sisältävää toimintaa, vaikkei sen ystävän kanssa koskaan mentäisikään perinteisesti sänkyyn.


Tämä on minulle tärkeää, sillä olen määritelmien ihminen. Sanat ovat ajattelun työkaluja, ja jos mitään ei saa nimetä, ei ole pään sisällä mitään kunnon purtavaa. Minulle polyamoria on sen verran järisevä termi, joka ravistaa monia aikaisempia olettamuksiani, että sitä on pakko vähän pyöritellä, ja määrittää oma paikkani joko sen sisällä tai ulkopuolella. En ole vieläkään ihan varma missä olen, prosessi on kesken.


Omasta historiastani sen verran, että ensimmäinen pitkä parisuhteeni oli täysin monogaminen, mitään muuta ei tullut edes mieleen. Minusta tuntuu, että siihen aikaan muusta ei vielä edes oikein puhuttu, joten vertailukohtaa ei ollut. Minulla oli omat seksifantasiani, mutta askel minkään sellaisen toteuttamiseen oli aivan jättimäinen. Olin itse siinä ajatuksessa, että suhteemme kestäisi mieluiten koko elämän, ja olin pääosin ihan tyytyväinenkin kuvioon. No se ei sitten kestänyt, kun miehelle iski jokin etsikkoaika, ja hän huomasi flirttaavansa netissä muille naisille. Monogamia ei sellaista kestänyt.


Tämä nykyinen pitkä suhteeni Herra Huun kanssa alkoi samoissa merkeissä. En ollut sinkkuna muutenkaan kuin niukat puoli vuotta, siinä ajassa ei oikeastaan seikkailtu. Löysin muutamien yhdentekevien treffien jälkeen Herra Huusta omanlaiseni ihmisen ja siitä monosuhdeuskollinen elämäni sitten taas jatkui. Olin onnellinen, että sain olla parisuhteessa, sinkkuus ei sopinut minulle lainkaan.


Vasta pari vuotta olen nyt ajatellut tarkemmin polyamoriaa. Kaikki on tapahtunut pikku hiljaa, vaiheittain. En ole rynnistänyt isoihin muutoksiin, vaan kokeillut pikku hiljaa, mikä tuntuu hyvältä, mikä ei. Koen polyamorian enemmän omaksi jutukseni, sillä mitä olen Herra Huun kanssa keskustellut, se ei oikeastaan luontevasti ole yhteinen asiamme, mutta hän hyväksyy ratkaisuni, kun rajat on sovittu ja rehellisyydestä pidetään kiinni. Tällä hetkellä olemme kai mono-poly-liitossa. Niitäkin on, emme ole uniikkeja. Näen asian niin, että tämä on kypsien, toisiinsa luottavien ihmisten tapa tuoda väriä ja mielenkiintoa elämäänsä. Kukin saa sitä mistä on kiinnostunut.


Ensimmäinen polysuhteen tyyppinen tuli minulla eteen Dakinin kanssa. Se ei ollut suunniteltua ("tahdon polyyn!"), vaan tuntui luontevalta hakeutua yksiin, kun molemminpuolista kiinnostusta oli. Tämän jälkeen minun piti oikein paneutua siihen, mitä tämä on ja mitä on polyamoria. Toisin kuin minä, Dakini ei elä määritelmien kautta. Hän ei tee mitään viisivuotissuunnitelmia, vaan tykkää pitää suhdeasiat avoimina mahdollisuuksille. Olen kamppaillut muun muassa tämän asian kanssa itsekseni ja todennut, että tämä on juuri sitä polysuhteiden todellisuutta: joka on kiinnostunut polyamoriasta, saa kaupanpäälle paljon uusia ihmissuhdekiemuroita. Tosin siitäkin minä pidän, se jos mikä tuo elämään suolaa.


Välimatkan ja ajankäyttöasioiden tähden emme pysty näkemään niin usein kuin suhteen kannalta olisi ideaalia, ja minulle jää toisinaan tyhjäkäyntiä, jota en pysty suuntaamaan oikein minnekään. Herra Huun kanssa meillä on oma arkinen kuviomme, johon mm. tietyntyyppiset flirttailevat viestikeskustelut keskellä päivää eivät luontevasti kuulu. Sellainen on enemmän minun omia juttujani, ei yleensä edes Dakinin. Samoin olisi joskus kiva käydä spontaanisti pienillä romanttisilla treffeillä, vaikka kävelemässä tai nätissä kahvilassa. Herra Huun kanssa tulee harvoin lähdettyä, Dakinin kanssa ei välimatkan tähden pysty.


Tämäkin on näitä polymyönteisen elämän kiemuroita: olisiko hullua ajatella, että tutustuisi lähemmin vielä johonkuhun kolmanteen? Johonkin tyttöön, joka olisi taas aivan muuta, kuin nämä toiset rakkaani? Olisiko se hyvä juttu vai heilauttaisiko korttipakkaa pahasti?


Näiden ajatusten jälkeen palaan yhä siihen, että koen ehkä silti olevani vain jonkinlainen poly-feikkaaja tai poly-turisti, koska en suoranaisesti jaa kotiani kolmannen tai neljännen aikuisen kanssa. Enkä ole tullut polykaapista suvulleni. En asu jonkinlaisessa polykommuunissa maalla, kanoja (ja muutakin) kasvatellen. Olenpahan vain tällainen sisäsiististi poly, ilman riskejä, ulkokuori kunnossa.


Seuraavaksi voisinkin pohtia biseksuaalisuuttani, josta päätyisin ihan samanlaisiin ajatuskuvioihin!



Mitenköhän tätä lukevat mieltävät polyamorian? Liittyykö se edes kinkyyn? Oletteko omassa elämässänne kokeilleet, vai kiinnostaako edes? Pitääkö yhden ihmisen kyetä antamaan sinulle kaikki mitä toivot saavasi?