keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kuka olisi arvannut: sessio meillä kotona

Olipa mukava, kun oli hirmu pitkästä aikaa sessiotouhua kotona, minulla ja Herra Huulla!

En tiedä, enkä kysynyt, oliko hän ehkä lukenut viime tekstini, jossa kerroin ettei meillä ole kotona ikinä enää sessioita.
Herra Huu vain, tavoistaan poiketen, tuli heti töistä kotiuduttuaan viereeni hetkeksi istumaan, kietoi kädet ympärilleni ja sanoi: Jos siivoat talvikenkäsi eteisestä vintille, saatat saada vähän piiskaa.

En voi sanoa, että näin pitkän tauon jälkeen tällainen lause olisi ihan huumannut minut, mutta kyllä se kivasti jäi mieleen kipunoimaan, ja aika kiireesti siivosin kolme paria popoja pois kuleksimasta. Ärsyttävä pikku homma, josta hän oli jo aiemminkin huomauttanut. Vaikkei yleensä ole tarkka siivousasioista; vaikkei meillä enää ole ollut D/s:ääkään aikoihin.

Kun koti oli illalla hiljentynyt, hän tuli kysymään, ottaisinko nyt palkkioni. Tilanne ei ollut alistava, vaan enemmänkin sellaista aikuisten keskinäistä hiiviskelyä, kun siirryimme vaivihkaa kellarikerroksen saunaosastolle pari pitkää piiskaa mukana. Se on ainoa paikka, jossa saamme olla suht varmasti rauhassa ja melko äänieristetysti. Herra Huu näytti vieläpä tavan saada vanha ovi varmasti lukkoon takanamme: avain pois ja mukaan. Mainiota, ajattelin heti. En ollut tuota itse hoksannutkaan.

Meillä oli suihkuhuoneessa oikein mukava, aika varovainen mutta lopuksi sopivan raju sessio-seksi-tilanne. Ensin varovaista piiskailua, minun toiveestani, sillä en tuntenut kykeneväni kestämään kovin kummia. Alasti, etukumarassa kämmenet vasten puupenkkiä. On hyvä herätellä kehoa hiljakseen mutta pitkään piiskaamalla, jolloin hyvää tekevät aineet ehtivät nousta päähän. Jos vetelee heti liian lujaa, ottava osapuoli vetäytyy kärsiväksi piikkipalloksi, jolla ei ole kivaa, ellei satu saamaan kiksejä juuri siitä.

Kohta olin kumarassa päin Herra Huuta, hänen kalunsa kurkussani, ja yhä hän piiskasi pakaroitani pitkällä raipallaan. Aloin todella kiihottua ja jouduin välillä ilmaisemaan, että toivoin kovempaa lyömistä. Se alkoi todella tehdä jo hyvää! Kun samalla kevyesti naitiin suuhun, hänen kätensä pääni takana, oli kunnon meininkiä. Tuntui ihanalta pitkästä aikaa tuntea kyynelten kastelevan silmät, joskin se johtui ajoittaisesta kakomisestani, ja paksun kuolan valuvan suupielistäni kaakelilattialle.

Tässä vaiheessa, totta kai, kuulimme jotain ääniä kellarin käytävältä. Jähmetyimme ja hiivin kuulostelemaan. Aha, naapurit olivat vain käyneet sammuttamassa valot käytävästä. Toisin sanoen kukaan ei huomannut hetkeämme saunatiloissa, hyvä.
Tästä voi varmaan saada käsityksen, miten äärettömän hankalissa olosuhteissa koitamme saada välillä nipistettyä aikamme leikkiin!

Jatkoimme sujuvasti siirtymällä vanhaan kunnon seisten takaapäin panemiseen. Olikin aika hyvä jyystö. Väittäisin, että Herra Huun aloittama treenaus alkaisi kantaa hedelmää tässäkin muodossa.

Olen nyt tyytyväisellä ja iloisella mielellä, oli heti pakko päästä kirjoittamaan, ihan jo siitäkin syystä kun tosiaan asiat nyt näin äkkiä muuttuivat meillä.
Toivotan kaikille hirmu hyvää kesää, ottakaa siitä irti kaikki se buusti mitä se tarjoaa. Minä ainakin pyrin ottamaan! Ja kirjoittelemaan sitten taas tännekin kuulumisia.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Laivareissulla

Kun monta kymmentä kinkyä lähtee porukalla risteilylle, tapahtuu aina kaikenlaista.

---

Osallistuimme Herra Huun kanssa vuotuiselle Baletin risteilylle Silja Linella, olimme varanneet oman hytin parivuoteella ja aamiaisella. Odotin laivareissua pienellä jännityksellä, sillä edellisestä kerrasta (vai kerroista, en muista tarkalleen) osasin jo odottaa tiettyjä kuvioita. Viimeksi meillä oli ollut Dakini kolmantena, tällä kertaa päädyimme matkalle kaksin. Loppujen lopuksi saimme kyllä nytkin unikaverin..

Olemme sillai tavallinen pari, että perheellisinä työssä käyvinä ihmisinä arkipäivämme ovat täynnä ohjelmoitua toimintaa. Herätyksestä illan viime hetkiin ovat rutiinit selvät. Näin on kaikille mukavinta, arki toimii kuin kone. Haittapuolena on, että tällä hetkellä meidän rutiineihimme ei ole mahdutettu kunnolla yhteistä aikaa, aikuisten kesken. Yhteiset rauhalliset hetkemme tuntuvat tulevan aina vähän yllätyksinä, eikä silloin välttämättä mieli ja keho ole valmis muuhun kuin väsyneeseen kiukutteluun. Silloin on usein helpointa vain antaa olla, unohtua omille päätteilleen kumpikin.

Olen kertonut millaista yleensä on: saan kai nyt hehkuttaa onnistunutta parisuhdeaikaamme laivalla!
Nyt kun meillä oli kerrankin mahdollisuus ja mielialat kohdallaan, vietimme reilusti aikaa hytissä, naiden ja vieretysten makoillen. Oli mahtavaa saada harrastaa reilusti seksiä pitkästä aikaa. Ei tarvinnut hyssytellä eikä kytätä kelloa. Välillä olin niin väsytärinöissäni, että oli pakko jäädä hyttiin tsippailemaan taxfreen kahvijuomaa ja nappailemaan suklaanappeja, että voimat olisi jälleen palanneet. Toisena päivänä oli jo pakko estellä, kun paikat alkoivat olla varsin herkät. Herra Huu osaa halutessaan olla varsinainen panokone, wau!

Parisuhteelle tekee kyllä hyvää nauttia fyysisestä läheisyydestä. Kumma miten se arkielämässä meinaa helposti unohtua ja jäädä sivuun. Kun on kymmenvuotinen suhde takana, on totta kai ollut erilaisia vaiheita ja mielihaluja, mutta mielestäni seksi noin yleensä on meillä aina ollut hyvää ja toimivaa. Meillä on nyt ollut pitkää taukoa D/s ja S/M -touhuista keskenämme, mutta perusseksi onkin ehkä se omin juttumme loppujen lopuksi, kun me kaksi yhdessä touhuamme. - Eikä sitä toisaalta koskaan tiedä, mihin suuntaan tämäkin taas kehittyy.

---

Tapasin laivalla taas peräti viikon tauon jälkeen Raivotarta, uutta .... en oikein tiedä mitä kaveriani. Henkilökohtaisesti näen tämän niin, että minulla oli kevään herättyä vahva tarve päästä ihanan naisen lähelle, ihan fyysisesti, ja olin totaalisesti avoin mahdollisuuksille. Toiveet tuppaavat usein toteutumaan ja ihan puun takaa hiipi Raivotar ja kysyi, pääsisikö viereen. Ihan mahtavaa!

Minulla oli laivalla laukussani yhteisistä öistämme pieni trofe-kokoelma: hansikkaat ensimmäiseltä, hiuspanta toiselta ja kaulapanta kolmannelta yöltä. Kuten Raivotar sanoi, teen hänestä (muka) sekopäisen tavaroiden unohtelijan. Hihi...

Minä taas pahoittelin, että olen sellainen sähläri. Naistenväliset jutut ovat minulle loppujen lopuksi uusi asia ja olen vasta innokas harjoittelija. Pardon!



---

Bongasin laivalla uuden bloggari-tuttavuuden. Virkistävää, uusi päivittyvä pervoblogi! Täältä löytyy Perhiksen blogi

---

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Bileisiin menossa & lukijakysymys

Mietin pukeutumista illan puolivaniljaisiin synttäribileisiin. Nämä crossing-tilanteet on aina vähän hankalia. Ei ehkä niinkään minun kohdallani tämä pukeutuminen, vaikka reagoin kyllä voimakkaasti päälläni oleviin juttuihin: ne joko laittavat minua ON tai OFF. En pukeudu muutenkaan kinkybileisiin kauhean erikoisesti, sillä se mitä minulla on päälläni on itselleni riittävän kinkyä ja inspiroivaa.

Tässä pähkäilyssä taitaakin olla enemmän kyse siitä, miten asennoidun ennalta bileisiin. Paikalle tulee ihmisiä, joiden kanssa on ollut hauskaa pientä vipinää, saako se näkyä? Mikä nykyään saa näkyä? En käy juurikaan normaaleissa bileissä, rajat ovat hämärtyneet. Mitä pointtia on bilettää, jos illan jännittävin anti on istua ringissä ja puhua? Voihan sekin olla viihdyttävää, mutta minulla todellisia nautintokierroksia nostaa vasta tilanne, jossa pääsen kosketuksiin toisten kanssa. Tässä on minun mielestäni kinkyn ja vaniljan oleellisin ero, bilemielessä.
Ja huom: tämä määritelmä on ihan vain omani, seuraavalla kinkyllä se on varmasti jokin muu.

Tämän koskettelutouhun ei tarvitse olla edes kovin kummallista. Ihan vierekkäin istuminen ja silittely riittää. Toisaalta, tilanteen kaapattua mukaansa, olen valmis menemään pitkälle. Huomasin sen taas itsekin viime bileissä, kun havaitsin olevani ihan tyytyväisenä ketarat ilmassa sohvalla, kun uusi villi tuttavuuteni käytteli ihanaa kieltään. Minulle oli samantekevää ketkä katsoivat: jos olet paikalle hankkiutunut, otat riskin, että saatat nähdä jotain pervoa.

---

Aiheeseen väljästi liittyen, sain viime kirjoitukseni kommenteissa ensinnäkin toivomani kuvauksen vahvan naisellisesta cis-naisen identiteetistä (kiitos, siinä oli paljon sellaista mihin en voi samastua yhtään, kuten kirjoittaja ei voi samastua minuun) ja kiinnostavan lukijakysymyksen:

"Minua rupesi kiinnostamaan, että vaikuttaako androgyyniys siihen minkälaisista ihmisistä kiinnostut erootisessa mielessä? Kysyn tätä ihan sen vuoksi, että olen huomannut että minulle miehen (olen hetero) maskuliinisuus on hyvin tärkeää. Androgyyniys tai suora feminiinisyys (niin kuin minä sen näen) ovat minulle asioita, jotka siirtävät miehen kategoriaan "seksuaalisesti epäkiinnostava". Kohtelen heitä itseni kanssa tasavertaisina, kun taas maskuliininen mies saa minusta aktivoitumaan jotain muuta. Sitä en tiedä liittyykö tuo reaktioni sukupuoli-identiteettiin vai kinkyyteen - luultavasti se on niiden yhdistelmä."

Olen tässä jo monta päivää miettinyt, mitä tähänkin uskaltaa vastata! Pelkoni on, että jos lähden erittelemään liikaa, tekstin lukee joku ihanuus, joka voisi potentiaalisesti olla hyvin kiihottavaa seuraa, mutta jota en itse vielä ymmärrä, ja vetäytyy iäksi kuoreensa minun suhteeni. Mikä menetys ja väärinkäsitys!

Tietyissä rajoissa kiinnostun eroottisesti lähes kaikista. Kaikissa ihmisissä on eroottisuuden siemen.

Kovia rajojani ovat ensinnäkin ikä: mitä nuorempaan mennään, sitä vähemmän näen erotiikkaa. Olen itse nyt 40+ ja tilanteessa, että esim. 20 täyttänyt alkaa olemaan auttamattomasti liian nuori. Sori vaan kaikki sen ikäiset! En voi kiinnostua, jos hoivavaisto iskee päälle. Pitäiskö nenä niistää? Siinä suhteessa eroan keskimääräisestä hetsku-miesväestä, että nuoriso ei vetoa. Mutta tässäkin voi taas olla poikkeuksia ja vaikkapa jos joku hyvin nuori haluaisi kokeilla alistumista, se voisi hyvinkin olla toimiva kuvio. Pikkusen talutella ja käskeä jne.

Kysymyksen esittänyt anonyymi kertoi kiinnostuvansa maskuliinisista miehistä. Itsestäni voin kertoa, että minulla nousee vastustus tyypillisiä alfa-uroita kohtaan samantien. En ole koskaan kiinnostunut tästä tyypistä, en missään oloissa. Jätän maskuliinit cis-miehet suosiolla muille! Vain homopornossa superäijät menevät. Aika kätevästi tämä miestyyppi tuntuukin löytävän rinnalleen anonyymin kaltaisen naisen, joten kaikki hyvin, kaikki tyytyväisiä.

Mitä feminiinisyys sitten on miehessä? Joku runoilijahippikö on feminiininen? En usko, että haen tätäkään piirrettä, sellainen ei herätä minussa juuri vastakaikua.

On kauhean vaikea (joskin mielenkiintoista) koittaa sanoin rajata, mikä minua miehissä kiinnostaa. Ehkä se kaikki menee jonkinlaiseen rosoisuuteen, epätäydelliseen karismaan. Ei liian hyökkäävään miehisyyteen, paremminkin ajoittaiseen nallekarhuuteen. Mutta karhulla on oltava myös kynnet! Sitten on täydellistä minulle.

Naisissa ja muunsukupuolisissa minua kiinnostaa vähän tuo sama. Jos toinen on liian täydellinen, johan siinä sormet lipsuu, ei ole oikein mitään kosketuspintaa. Lähellä omaa ikäryhmääni on minulle sopivimmat ihmiset, samaten on hyvä olla pyöreyttä, kokoa. Muuten en mene mihinkään pikku yksityiskohtiin, en ole valikoiva. Kivaa voi olla melkein kenen kanssa tahansa, luonteet ja halut joko menevät yhteen tai eivät mene. Minullahan on jo puoliso ja lisäksi yksi tärkeä ihminen, en ole liikkeellä vakavalla mielellä, minun ei tarvitse seuloa ja tarkastella muita suurennuslasilla. Hetki hauskaa, ehkä toistekin, siinä tavoitteet.

---


Asuvalintani bileisiin
 Jälkikirjoitus:
Bilejännitystäni lisäsi kun kuulin, että vieläpä yksi vieraista olisi ammatiltaan kirkon työntekijä. Oh great...
Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin ja riehakkaasti. Kinkyväki oli pitkälti omassa porukassaan, muut omassaan. Vipellystä riitti. Ei huono.

---

Edit: Haluaisin jättää vielä avoimen kysymyksen ilmaan, että kuinka laajasti muut (lukijat tai bloggarit) kiinnostuvat eroottisesti ihmisistä ja millä tavoin heidän oma persoonansa ja käsityksensä itsestään ehkä tähän vaikuttaa.