tiistai 24. tammikuuta 2017

Ehkäisyvalintani ja miksi näin

Terveydenhoitaja näytti minulle kahta kaavakuvaa naisen kehosta. Vasemmanpuoleisessa, hormonikierukasta kertovassa kuvassa naisen hahmoon oli piirretty munasarjat ja kohtu, joiden tienoilla näkyi punaista väriä. Oikeanpuoleisessa, e-pillerikuvassa, punaista väriä juoksi yltympäri naista, aivoista munasarjoihin, sormenpäistä varpaisiin, ympäri kaikkien sisäelinten. Punainen väri kuvasi keinotekoisten hormonien vaikutusaluetta.

---

Itse valitsen hormonittoman kuparikierukan ehkäisykeinoksi, sillä en tahdo minkäänlaisia lisähormoneja kehooni. En edes rajatulle alueelle.
Olen ollut monilla eri e-pillereillä, mutta vasta niistä luovuttuani löysin oman luonnollisen hormonikiertoni, joka on kaikkein paras minulle. En missään nimessä lähde enää keinohormoneille, jotka tasaavat olotilani pötköksi, missä ei ole nousuja eikä laskuja. Ne laiskistavat, turvottavat ja vievät haluilta kärjen.

En voi tietenkään yksinomaan vetää johtopäätöstä, että kun jätin e-pillerit, tuli minun lähdetyksi kinkymaailmaa tutkimaan, mutta samaan aikaanpa tuo osuu. Tunsin sisälläni tempoilevaa intoa ja halua mennä, sukeltaa, osallistua. Ottaa viimeinkin selvää, onko tämä minun juttuni. Tunsin sen niin vahvasti, että ei enää ollut vaihtoehtona jäädä aloilleen. Olisiko tämä ollut e-pilleripäissään mahdollista? En tiedä.

Rakastan luonnollista kiertoani, jossa ylä- ja alamäki vaihtelevat. Tunnustelen ihastuneena kiimaista "maniaani", jolloin kaikki ideat tuntuvat hyviltä ja kalenteria on hauska täyttää kaikenlaisella kiehtovalla. Toisaalta, hyväksyn matalasuhdanteen vuorollaan, osaan suhtautua melankoliaani ohimenevänä vaiheena. Molemmat kestävät sen pari päivää kerran kuussa, tuoden sävyjä elämääni.

---

Tämän kaiken sanottuani palaamme siihen, että kaikki ei sovi kaikille. Ihmisillä on painavia syitään valita toisin. Tahdon lähinnä kertoa kokemukseni ja havahduttaa naisia näkemään e-pilleri-itsestäänselvyyden ohi. Niitä tarjotaan helposti, ne ovat helppoja, mutta sitten on tämä toinen puoli, tämä tasapötkö josta kerroin. Uskalla haastaa terkkari, hän kertoo mielellään vaihtoehdoista!

---

Nyt kehuttuani kuparikierukkaa, minun täytyy tunnustaa että vähän hirvittää. Kierukan viisivuotiskausi on kulunut loppuun ja vaihto on edessä. Miten psyykkaan itseni kestämään sen ronkkimisen? Heh, minulla ei ole minkäänlaisia lääkärifantasioita, minusta gynekologilla käynti on vain jäätävä pakko. Kaikki se sorkkiminen aiheuttaa ihan vääränlaisia tuntemuksia. Ehkä se on se, kun en yhtään näe enkä tiedä, mitä siellä sisällä tapahtuu milloinkin. Pelkään kai, että ne sohivat jollain terävällä instrumentilla herkkiä limakalvoja tai jotain. Samalla tiedän, että olen tekemisissä ammattilaisten kanssa ja että kaikki on pelkkää rutiinia, jossa tuskin on mitään oikeita riskejä. Huh.. Mieluummin kymmenen kertaa hammaslääkärille, kuin tähän!

Täytyy keskittää mieli taas siihen, kuinka hyvä ja huoleton kierukka sitten taas onkaan ja kaiken lisäksi edullinen ja vaihtovälikin niin pitkä.
Ja Buranaa poskeen.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tärkeitä muistoja

Hyvä fiilis palailee. Aurinko paistaa ja kaikenlaista mukavaa tapahtuu.

Olin tänään kinkyseuran hallituslaisten kanssa tekemässä vuosittaista inventaariotamme. Kaikki seuran omistama tavara lasketaan ja kirjataan. Olimme keskenämme hiljaisessa, punaisin lampuin hämärästi valaistussa strippibaarissa, joka on seuramme kantapaikka. Täällä on tapahtunut suurin osa jutuista omassakin kinkyhistoriassani.

Inventaario.
Kuva: Tetris
 Lähdin vähän kuljeksimaan kännykkäkamerani kanssa. Kerrankin sain rauhassa kuvata paikkoja, joissa on bileiden aikana kuvauskielto. Toki mitään kinkyrekvisiittaa ei ollut nyt esillä, mutta perusnäkymiä sain kuvattua. Joka nurkkaan liittyy muistoja.

Päällimmäinen muistoni tällaisen punaisin lampuin valaistun pikku pöydän ympäriltä on, kun kuuntelin Dakinia, joka kertoi kumifetisisti-tutulleni yhtä omaa lemppari-fetissi-kuvitelmaansa, jossa on luonnollinen järvimaisema, puulaituri, ja laiturilla nainen. Hän on pukeutunut retromallisiin punaisiin kumisaappaisiin, sydvest-päähineeseen ja kirkkaankeltaiseen sadeviittaan. Hän on kyykyssä, jalat vähän harallaan, paljas pillu vilkkuu helman alta. Kuuntelen kun Dakini kertoo, ja katson huvittuneena fetisistiä, joka ahmii joka sanan hänen huuliltaan. Miesparka on lumoutunut...

Punaisia lamppuja
Kuva: Tetris
 Seuraavaksi kuvaan tulee eräs syrjäinen syvennys, jossa on keskellä kiinteä pöytä. Juuri tuon pöydän pintaa halasin, kun ihan ekaa kertaa elämässäni sain elää todeksi omia elinikäisiä fetissejäni piiskatuksi tulemisesta. Ihana saksalainen Danni näytti Herra Huulle erilaisia tekniikoita käsitellä kaltaistani orastavaa pikku masokistia. Samalla kertaa tuli ruksattua muitakin ekoja kertoja: ensimmäistä kertaa koskaan minulla ja meillä oli joku kolmas intiimisti kanssamme puuhailemassa ja ensi kertaa nainen koski minuun sillä tavoin: takapuoleen ja rintoihin. Oh!
Ai niin, ja tämä oli myös kinkybileneitsyyden menetys, sekin. Ja täysi ihastuminen sceneen!

Piiskauspöytä
Kuva: Tetris
 Tähän viimeiseen kuvaan koitin saada ns. privaattikopin oviaukon. Siinä on verho keritty keskelle kokoon, perällä näkyy seinää kiertävää sohvaa.
Tässä kopissa on tehty vähän sitä ja tätä. Olen ottanut Herra Huulta suihin joidenkin kuumien bileiden valomerkin aikaan ja olemme painineet neljästään, minä, Dakini, Herra Huu ja Juha Koo. Olen nauranut hillittömästi samalla kun olen paennut villiintyneitä rakkaitani. Olen kurkistanut koppiin verhon takaa ohimennen, kun siellä on ollut vallan muita (hyi-hyi!). Meidän koppiimme on kurkittu, eikä se verhokaan aina niin tiukasti ole ollut kiinni.

Privaattikoppi
Kuva: Tetris

Minusta tuntuu taas, että alan olla vähitellen valmis uusien kokemusten hankkimiseen. Ensi viikonloppuna näissä tiloissa on taas Uniformal-bileet, eräät vuoden vakuuttavimmista kinkybileistä maassamme. Kaikille kinkyille hyvä mahdollisuus saada omia, hyviä, jännittäviä, kiihottavia, räävittömiä, tärkeitä, rakkaita muistoja.

torstai 19. tammikuuta 2017

Tapaan Dakinin pitkästä aikaa

Dakinin kynnet painuvat hiljaa kämmenselkääni. Istumme trendikkäässä baarissa, pidämme toisiamme käsistä ja katsomme silmiin. Taustalla soi saksofoni, jonka karhea ääni lähettää väreitään selkäpiihin asti. Dakini tuntee heräävänsä hetkeksi horroksesta ja minä kiroan paikan julkisuutta. Jossain sivummalla, yksityisessä paikassa voisi muutakin kuin vain pidellä kädestä!

Tunnen, miten pervomoottori sisälläni hyrähtää käyntiin. Dakini poistuu hakemaan juotavaa ja musiikki vaihtuu yllättäen kasaridiscoon: Don't you want me baby..  Huh, miten sopiva valinta tähän hetkeen. Vaikka kappale on vanha ja kliseinen, graafisiin juttuihin, merkitseviin katseisiin ja sellaiseen mieltyneenä muistan videon tapahtumat ja saan niistä ravintoa mielikuvitukselleni. Katson Dakinia salaa metalliverkon takaa, kun hän seisoo tiskillä selin. Ihailen reisien ja takamuksen kaaria, ja mustien maihareiden tiukkaa ilmettä. Voi jos minulla olisi nyt luonnoslehtiö tässä!

Hetki haihtuu pois, on jo myöhä ja meidän jatkettava matkaa.

---

Olemme molemmat kärsineet raskaasta syksystä ja haluttomuudesta. Lopulta päädymme sopimaan, että emme tällä kertaa tee "mitään". Halaamme vain ja pussaamme, siinä se. Olemme yhdessä. Oikeastaan sovimme tämän vähän turhankin myöhään, asian olisi voinut ottaa puheeksi heti ennen kuin paineita ehti muodostua puolin ja toisin. Aina kommunikointi vain ei ole niin helppoa.

---

Dakini ehdottaa, että pesen hänen selkänsä karhealla sienellä. Suostun heti, mutta teen sen nopeasti ja tehokkaasti, pysähtymättä hetkeksikään hivelemään saippuaisilla käsillä hänen tarjolla olevaa peppuaan. Ei semmoista nyt voi, paikka on julkinen, yleinen sauna. Sellainen todella vanhanmallinen, jossa pesutilat ovat jännästi lauteiden alapuolella ja jättimäinen kiuasmuuri hallitsee tilaa. Naistenpuolella on aika-ajoin kova puheenpulina, mutta hiljaisempina hetkinä miesten keskustelut kuuluvat välioven alta.

Nautin kovin tämän erikoisen saunan todella hyvistä löylyistä, mutta samalla huomaan pikkuisen häiriintyväni stigmasta, jonka arvelen tekojemme nostavan. Minua ärsyttää joutua jatkuvasti jarruttelemaan ja arvioimaan eleitämme, mitä ei esim. kinkyporukalla saunoessa tarvitse lainkaan huolehtia. Mahtavatko toiset naiset ajatella, että minä kenties katson heitä toisella tavalla? Pidän katseeni alhaalla, enkä sitä paitsi kovin tarkasti näkisikään ilman lasejani. He näyttävät kaikki samalta, enkä piittaa heistä paljoakaan. Tahdon vain saunoa rauhassa. Rakkaallani ei tällaisia estoja ole lainkaan, vaan hän hankkiutuu puheisiin milloin kenenkin kanssa. Itse pysyn sivummalla, retkotan lauteilla selälläni.

---

Koetamme puhua ja selvittää asioita, joita on kertynyt niiden kuukausien aikana, kun emme ole nähneet toisiamme. Ei ole helppoa kaivaa äkkiä esiin sitä kaikkea ja lähteä ratkomaan menneitä väärinkäsityksiä ja sensellaista. Parhaat asiat välillämme perustuvat siihen, kun olemme aivan lähellä toisiamme. Kun olemme kaukana, on meidän hankala viestiä niin, että oikea tunne välittyisi.

Esimerkiksi, meille tuli viikkojen kriisi, kun Dakini ymmärsi väärin keventäväksi vitsiksi tarkoittamani letkautuksen. Kun en voinut tietää hänen tilannettaan, en aavistanut, että pieni pilkkakirveeni katkaisi kamelin selän. Jälkeenpäin pohdimme, että muutenkin turkulainen tapa olla humoristinen ei vain pure Tampereella. Meikäläiset nauttivat siitä, kun vitsailun osapuolet piikittelevät toisiaan. Mutta tamperelainen toteaa vain, "kerjääksää turpaas?"
Minun on taas hankala toisinaan ymmärtää Dakinin ja hänen ystäviensä huumorijuttuja, jotka eivät kosketa ketään paikalla olevaa.
Toisaalta, suhteemme ei alunperinkään perustunut yhteiseen huumoriin, vaan yhteiseen himoon.

---

Tuleeko vielä aika, jolloin ei tarvita niin kovin paljoa sanoja? Tuleeko hetkiä, jolloin käymme toistemme kimppuun, ei verbaalisesti vaan fyysisesti?
Toivon ja odotan.





perjantai 13. tammikuuta 2017

Polymiitissä pitkästä aikaa

Kävin pitkästä aikaa paikallisessa polyamoria-miitissä. Miitti on tarkoitettu polyamoriasta kiinnostuneille ihmisille. Olin puolisen vuotta sitten itse vetämässä ekaa miittiä, josta oli ollut puhetta aiheen Facebook-ryhmässä. Se oli sinällään hassua, sillä en todella ole mikään suuri polyamorian tuntija, satuinpa vain olemaan kiinnostunut. Ehkä kirjoitinkin tästä ekasta miitistä, en ole varma. Ainakin sinne tuli ihan mukava määrä ihmisiä ja pienestä kankeudesta huolimatta keskustelukin virtasi.

Miittejä päätettiin ruveta pitämään kerran kuussa samassa kahvilassa, vapaa pääsy kaikille kiinnostuneille. Minulta jäi tässä aika monta tapaamiskertaa välistä, sillä en jaksanut lähteä minnekään. Nytkin olin hyvin kahden vaiheilla, mutta kun sain erään kinky-ystäväni mukaan, tiesin että kannatti lähteä, jos ei muuta, niin ihan vain istumaan iltaa.

Polyamoriamiitteihin minua houkuttaa tilaisuus tavata uusia ihmisiä jotka ajattelevat monista asioista samoin. Voin vähän haistella ilmapiiriä karsinan ulkopuolelta. Henki miiteissä ei ole yhtä vapautunut kuin kinkymiiteissä, sillä tämä porukka tapaa toisiaan vain näissä merkeissä harvakseltaan ja vaihtuvalla kokoonpanolla. Huomasin, että minullakin oli pitkästä aikaa pikkuisen sosiaalista jännitystä! Puheenaiheet olivat yleistasoisia, ehkä enemmän keskustelua olisi voinut olla itse aiheesta, ajattelin minä.

Tosiaan, ulkoapäin saati puheista ei voisi päätellä, millainen porukka on koolla. Tavallisia ihmisiä, tavalliset puheet. Epäilemättä jokainen antaa katseensa kiertää läsnäolijoissa ihan tietyssä merkityksessä, mutta sekin on täysin huomaamatonta. Hmm! Mitä tapahtuisi, jos olisi polyamoristien saunailta? Ehkä ei mitään. Toisin kuin voisi ajatella, monet polyamoriset ihmiset tuntuvat olevan - ainakin julkisesti - hyvin parisuhdekeskeisiä(*, sellaisia syvällisesti näitä asioita pohtivia tyyppejä. Tämä siis minun mutu-tuntumani skeneä vähän seurattuani.

Mutta sainpas lähdettyä ja jälleen pureskeltua omia ongelmiani seuralaiseni avustuksella, samalla kun nautimme alkoholittomia oluitamme. Vetäytymisen aika alkaa tästä taittua poispäin, toivon.

---

Eräs seksimyönteisen elämäntavan osa-alue, joka on vielä kokonaan tutustumatta on swinger-toiminta. Ilmiöön törmää väkisinkin kinkyelämän liepeillä, mutta kukaan lähempi tuttuni ei sitä tietääkseni harrasta ja ainakin omassa mielessäni swingereillä on eräänlainen aika tympeä äijävetoinen maine. Yksityinen juhlatila, jossa kuljeskelee seksihempsuihin pukeutuneita naisia korkokengissä ja miehiä bokserit jalassa, T-paita päällä (tämän päättelen asuohjeistuksesta). Nämä sitten vetäytyvät aika ajoin vaihtamaan paria jonnekin budoaareihin henkilökunnan hymyillessä suopeasti ja täyttäessä laseja.

Tämä ei ole ihan sitä ydintoimintaa, josta olisin henkilökohtaisesti kiinnostunut.
Voin toki olla väärässä. Ehkä tämä ei ole mikään jamesbond-wannabeiden temmellysilta, vaan ihan tavallisten ihmisten, jossa voi olla oikeasti hauskaa ja elämyksekästä.
Toisaalta, tämä jää selvittämättä, sillä en kaipaa kenenkään randomin vaniljamiehen huomiota, eikä se sopisi meidän parisuhteeseemmekaan Herra Huun kanssa.
Päin vastoin, katsella voisin. Ehkä. Jossain olosuhteissa. Herra Huuta ja jotakuta. Yhteisillä ehdoilla.

---

Jos sinua jäi kiinnostamaan, missä ja milloin näitä polymiittejä pidetään, voit laittaa viestiä minulle tetris.w@gmail.com

(* Parisuhteella tarkoitan tässä kahden tai useamman ihmiset intiimiä suhdetta, tai yhden ihmisen useita suhteita.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja lupauksia

Muutamat, jotka ovat lukeneet viime päivitykseni, ovat tsemppailleet minua. Kiitos siitä! Minusta tuntuu, että tämä vuosi on todellakin alkanut paremmissa energioissa kuin mitä viime vuosi loppui. Toivottavasti myös muut kokevat niin! Ainakin valo tuntuu palaavan ja sitä myötä energia. (Olen varsinainen valovampyyri, jos tällainen sanateelmys sallitaan.)

Vuosi vaihtui kinky-ystävien seurassa hyvin syöden, juoden ja viihtyen. Mitään eeppisen kinkyä ei tähän illanviettoon ainakaan omalta osaltani tällä kertaa kuulunut ja aiemmin kuvaamillani intotasoilla se olikin ihan ok. Välillä on hyvä vain olla ja jutella. Nappasinkin Blondin juttukumppanikseni ja pääsin vatvomaan mieltäni painaneita kinkyjä ihmissuhdeasioita, joista olisi ollut hankalampi keskustella kenenkään muun kanssa: toiset ihmiset liian lähellä aihetta, toiset liian kaukana. Kiitos sinulle Blondi, että kuuntelit tovin! Joskus asioiden ääneen sanominen auttaa selvittämään omaa mieltä kummasti.

Vaikken ole minkään uskoinen, enkä mielestäni edes taikauskoinen, tuli minulle mieleen pieni yhteinen rituaali. Siinä jokainen halukas sai kirjoittaa lapulle henkilökohtaisen uudenvuodentoiveensa ja paperit poltettiin vuodenvaihtumisen hetkellä piirimme keskellä palavien kynttilöiden tulella. Lappujen sisältö jäi salaisuudeksi, mutta huomasin ilokseni että melkein kaikki tahtoivat osallistua.
Joskus tällainenkin pieni teko - miettii, kirjoittaa, polttaa - jäsentää jotain asiaa mielessämme.



Kuva: Tetris


Tässä kuvassa loistavat nämä kynttilät, jotka ovat monella tavalla erityiset. Ensinnäkin ne ovat Dakinin omaa käsityötä ja annettu minulle lahjaksi. Ne muodostavat BDSM-tunnuksen nimeltä triskelion, jossa on kolme samankokoista elementtiä, vähän kuin jin-jang -symbolissa.
Dakinin varmaan kannattaisi tehdä näitä kynttiläsarjoja lisääkin, sillä ne herättivät jo kiinnostusta. Ne ovat kyllä komeat!

Tykkään uudenvuoden lupauksista, sillä jostain syystä minun on aina helpompi vuoden vaihtuessa kelata elämääni ja tehdä uusia linjanvetoja, tai vahvistaa vanhoja. Sama, mitä yrittäjänäkin joutuu tekemään näihin aikoihin. Lupauksiin suhtaudun vakavasti, en tahdo että ne jäävät samantien täyttämättä. En myöskään tapaa julistaa niitä ilmoille, lukuunottamatta ehkä nyt tipatonta tammikuuta, joka jälleen pyörähti käyntiin.

Sen verran voin ja tahdon kertoa, että toivon jollain tavalla löytäväni punaisen langan takaisin kinkyelämääni. On se sitten uuden kokeilu, uudet ihmiset, vanhojen olemassaolevien suhteiden vahvistaminen, tai mitä ikinä. Jotain, missä viihdyn ja minkä koen omakseni. Tällä hetkellä koen pakan jotenkin hajonneen. Blogiani vuosia seuranneet muistavat, miten intensiivisesti opiskelin alistumista ja subin elämää; tällä hetkellä se ei ole se kantava teema. Syihin voin mennä sitten joskus, mutta kiistän että kyse olisi ailahtelevasta mielestä. Kyllä se siellä on yhä pohjalla, ei vain aktiivikäytössä.

Toinen mitä olen tässä ajatellut ja joka koskettaa teitäkin jotka tätä luette, on pikkaisen aktiivisempi päivittäminen. Olen ollut niin kauan hiljaa, että olen ehkä jo karistanut kyttääjät harteiltani kuin koira veden. On puhtaampi olo jatkaa. Samaten te, jotka diggailette alistuvaa Tetristä ja luette tätä siksi, en voi taata että jatkossa seuraa samaa. Voi seurata, mutta tällä hetkellä en tosiaan tiedä. En voi kirjoittaa muusta kuin siitä, mitä oikeasti koen ja elän: kinkyn elämästä. Toivottavasti te hyvillä mielin lukevat jatkatte seuraamista!


Kuva: Tetris


Lopuksi kuva sammuneista kynttilöistä. Se on symbolisesti vähän ikävä, mutta halusin näyttää teille tarkemmin, millaisia kynttilät ovat. Tahdon ajatella tämän niin, että nyt nämä vain jäävät innolla odottamaan uutta tilaisuutta tulla sytytetyiksi!