perjantai 26. helmikuuta 2016

Asioita jotka nostavat tunteita

Tunnemyrskyssä ei saa kirjoittaa blogia. Tai saa, mutta sen tunteen on oltava positiivinen.
Huonojen tunteiden täytyy antaa kunnolla laantua ja kiukkukemikaalien haihtua pääkopasta ennen kuin ottaa näppiksen eteen. Silloin voi tarkastella asioita viileämmin, välimatkan päästä. Molempia osapuolia huomioiden. Niin viimesenpäälle rakentavasti.

Olen joskus ollut liiankin rakentava, laulavat Lapinlahden Linnut, ja minusta se on hyvä lause, pätee minuun.

Asiat, jotka ottaa henkilökohtaisesti, menevät tunteisiin. Niin se on ja kuuluukin olla. Sitten kun ollaan vielä mahdollisesti väsyneitä, laskuhumalaisia, tai muuten keikutaan jo valmiiksi henkisen keston rajoilla, ei ihme jos tunteet välillä räiskähtää. Ja puhun nyt ennen kaikkea kinkyilystä.

---

Lähdin viime bileistä ovet paukkuen. Syy oli se, että halusin juttuja joihin muut eivät olleet valmiita. Olin hyvässä vireessä, halusin vähän ihoa, sormia, hampaita, kynsiä.. mitä vain, mikä saa selkäpiin iskemään ihanasti kipinää. Olosuhteet olivat mielestäni täydelliset, olisi ollut tunnelmallista tilaa käytössä ja aikaa mielin määrin. Kaikkien muittenkin olisi minun mielestäni pitänyt olla samassa vireessä. Olin liikkeellä Herra Huun kanssa, mutta olin sen verran valikoiva bitch, että nyt kun kerran hyvää porukkaa oli saatavilla, en tyytynyt pariskuntatouhuiluun. Kimppaa sen piti olla! Mies ei varmaan vieläkään ymmärrä, miksen vetäytynyt syrjään hänen kanssaan, jos kerran teki mieli, mutta perusteeni on aukoton: kukaan muu ei enää siinä vaiheessa olisi rohjennut tulla väliin, eihän!? Ja ihanuus olisi ollut juuri siinä, ottaa joku muu väliimme, siksi hetkeksi.

Tunteet. Minusta voisi piirtää tuolla hetkellä karikatyyrin, jossa pidättelen turhautunutta kiukkua naama punaisena ja silmät päässä pyörien ja pääni yllä riippuu kupla: I NEED TO GET LAID. Samalla kun taustalla toiset pitävät jutusteluaan lasiensa kanssa seisoskellen.

En saanut ketään houkuteltua, enkä oikein osannutkaan siinä tilanteessa. Hankalaa! Ratkaisin pattitilanteen häipymällä paikalta totaalisen myrtynein mielin. Aika tökeröä, mutta tämän parempaan en nyt pystynyt. Kotona olin tietysti miehelle vihainen ja vielä seuraavana päivänäkin harkitsin koko kinkyseuran tomujen karistamista. Se oli tietysti rankkaa liioittelua ja jälkeenpäin olen voinut purkaa tätä pettymyskierrettäni muutamien hyvien tyyppien kanssa.
Päädyin rakentavasti siihen, että seuraansa ei voi muuttaa, mutta seuraa voi aina vaihtaa. Nyt aika pian tämä johtaa sopivasti käytännön tekoihin, kun menemme Herra Huun kanssa tilaisuuteen, jossa ihan hyvässä hengessä pienellä porukalla katsotaan, löytyisikö yhteistä eroottista leikkiä. Vähän niinkuin Touch of Cacaon hengessä, josta aiemmin kirjoitin. Siitä ehkä lisää myöhemmin, katsotaan.(*

---

Lisää tunteita.
Minua ottaa päähän, jos vain vihjataankin, että minun tulisi vahvistaa kokemuksiani kemiallisesti. Nyt kerta kaikkiaan, minä en ryhdy siihen! Minä en ole tehnyt sitä, minä en tarvitse sitä, enkä aio edes kokeilla. Pitäkää kukkanne!

Minua ei haittaa, jos muut käyttävät. Hyvin harvat näyttävät niin tekevän, mutta ne jotka polttavat tai whatever, senkuin vain. Olette tämän omalla kohdallanne harkinneet ja se on teidän aikuisten ihmisten päätös. Minulla on omat päätökseni ja myös vastuuni elämässä. Siinä vaiheessa kun on jälkikasvua, ei vanhemman terveys ole enää pelkästään hänen yksityisasiansa. En voisi tehdä niin, että pajauttaisin aivoni pihalle jossain iltamissa ja päätyisin harhaisena hoitolaitokseen. Sitä riskiä en ota.

Raittius ei ole naureskelun asia, kieltäytyminen vaatii eniten pokkaa. Onko sulla pokkaa, mulla ainakin vi**u on.

---

Turvallinen pelko on erikoinen tunne. Se saa sessiossa hihityttämään, se nostaa valppauden maksimiin. Pelko buustaa sessiota ihan uudelle tasolle, se virittää täydellisen hereille. Pelon tunnetta voi dominoiva tarkoituksella rakentaa, tai se tulee kuvaan spontaanisti. Melkein jokaiseen oikein hyvään sessioon on mielestäni kuulunut annos turvallista pelkoa.

Parhaat tilanteet rakentuvat henkilöiden todellisista jännitteistä, lähes itsestään. Kun ihmiset vain rentoutuvat ja antavat mennä, voi tilanne paisua aika uskomattomaksi. Näin meillä kävi nelistään tässä eräissä isommissa bileissä. Minä, Herra Huu, Dakini ja JuhaKoo livahdimme keskenämme takatilaan katsomaan, saataisko aikaiseksi jotain kivaa. Kaikilla oli tunnelma päällä, kukaan ei ollut liian päissään tai väsy, eli homma oli siltä osin kohdillaan.

On vaikea selittää jälkeenpäin mitä tapahtui. Kaikki oli kovin fyysistä, eikä mitään oltu suunniteltu etukäteen. Oli valtataistelua, joka oli käytännössä painia ja ruumiillista alistusta. Isoja miehiä, kiihkeitä naisia sikin sokin. Läimäyksiä jaettiin poskille, hiuksia irtosi päästä, leluja työnnettiin paikkoihin, piiska viuhui edestä ja takaa. Koitin häiritä JuhaKoota kun hän oli käsirysyssä Dakinin päällä, puraisin häntä korvaan ja minut nostettiin tukasta syrjään yhdellä riuhtaisulla. Herra Huu piti minua kiinni kun kaksi muuta löivät minua takamuksille. Jossain vaiheessa päädyin likaisen lattian ja JuhaKoon saappaan väliin selälleni. Kookkaan miehen musta, kiiltävä, pitkävartinen maihari rintakehäni päällä, se on luottamusta, se on pelkoa. Se oli ihanaa, kaikki oli ihanaa. Dakini tuli ylleni koppalakissaan ja rääkkäsi minua kipakoin avokämmenlyönnein kasvoihin. Hän niittasi minut lattiaan painamalla hiuksiani kenkiensä koroilla. Pelkäsin häntä ja hihitin hillittömästi. Hän nosti nahkaruoskan uhkaavasti ylös hartiansa taa ja minä huusin APUA. En tiedä mistä se tuli, mutta se toimi nyt turvasanana, tilanne rauhoittui.

Joskus tilanne menee todella sekavaksi ja rajuksi, eikä mitään käsikirjoitusta ole. Se on mahtavaa, alkuvoimaista, eläimellistä. Se on pelottavaa, se on kiihottavaa, se vie mukanaan.

Jälkeenpäin käytiin viestinvaihtoa siitä, että ovathan kaikki ok ja eikai ketään rusikoitu vahingossa liikaa. Se oli varmasti tarpeen, vaikka kaikki vakuuttivat voivansa hyvin. Minulla särki lihaksia, leukaperiä, päänahkaa ja piiskanjälkien haihtumiseen meni pari viikkoa. Tämä kuuluu asiaan ja on pelin henki, en ole tippaakaan pahoillani ja menisin sekaan heti uudelleen. Jäljet ovat konkreettisia muistutuksia siitä, että tämä kaikki tapahtui todella, ei unessa.

---

Nyt se on ohi tältä kertaa. Tunteet on vuodatettu tekstiksi ja eletty osin uudelleen. Olo on helpottunut.
Kiitos ja anteeksi!

---

Kaikki tekstissä esiintyneet ovat antaneet suostumuksensa julkaisulle.

(* En todella ole jättämässä nykyisiä kinky-ystäviäni, vaan katsomassa, millaista ruoho on aidan takana, että turhilta tunnemyrskyiltä ehkä vältyttäisiin.