torstai 28. tammikuuta 2016

The Touch of Cacao -kokemuksia

Nykyään kun tavalliset kinkybileet jännittää nolla, on kiva kokea jotain uutta. Samat ajatukset minulla, ystävääni vapaasti lainaten. Niinpä lähdimme pienellä balettilaisten porukalla ottamaan selvää Turkuun saapuneesta The Touch of Cacao -työpajasta.

Työpaja kesti koko päivän ja opettajana sekä ohjaajana toimi brittiläinen London Faerie. Tämä päivä oli osa Wonderlust festivaalia, jota en itsekään osaa tiivistää pariin sanaan, sillä otan vasta uteliaana selvää. Osallistujia oli noin 25, sekä miehiä että naisia, pareja ja yksin tulleita. Minulla oli pientä skeptisyyttä pinnassa, sillä tapahtuman esitteissä korostettiin Cacaon, jalostamattomasta kaakaokasvista valmistetun kaakaojuoman, estoista vapauttavia vaikutuksia. Haluan huomauttaa, että kyseessä tosiaan oli vain kaakao, ei mikään mieto huume. Sitä juotiin rituaalisesti aivan kurssin aluksi ja sen vaikutuksista varoiteltiin. Otin kaakaoni varovasti, sillä halusin välttää päänsärkyä, jota se kuulemma sai aikaan kofeiinin kera.

London Faerie myönsi olevansa "woowoo" -miehiä, eli henkisyys oli vahvaa hänen jutuissaan. Sanoi kuitenkin, ettei hänen juttujaan tarvitse uskoa, se ei ole mikään edellytys elämykselle, ja että monet asiat on selitettävissä luonnontietein. Se vetosi minuun heti enemmän. Toki minulla oli ollut ennakkoluuloja myös opettajaamme kohtaan, millainen kuivettunut hampulta haiseva joogi sieltä saapuisi. Mutta ei, London paljastui eläväiseksi, iloiseksi ja mukavan karismaattiseksi mieheksi, eikä ollut jättänyt liian monia aterioitakaan väliin. Kuten hän itseään kuvaa, hän oli aina kokenut olevansa liian outo, liian äänekäs, liian seksuaalinen. Mainio tyyppi. Ja se pinkki helminauha!

En voi enkä halua lähteä kuvaamaan tapahtumaa vaihe vaiheelta, sillä tekstistä tulisi hirveän pitkä. Sen sijaan poimin jotain yksittäisiä tapahtumia ja vaikutelmia. Ihan alkuun totean, että kun pääsin woowoo -osuudesta kunnialla yli ja löysin ikäänkuin oman tasoni toimia ja eläytyä tapahtumaan, pääsin tosi vaikuttavien kokemusten äärelle. Tässä on jotain tosi vahvaa ja alkukantaista ja se perustuu harjoituksiin kohdata toinen, vieras ihminen, ja tutkia samalla omia rajojaan ja lupaa sanoa KYLLÄ tai EI. Löytää huolettoman seksuaalisen leikin taso. Kuten London Faerie sanoi, tämä on todellakin bonobojen tapa toimia, ei simpanssien tai gorillojen: leikkisä, biseksuaalinen tila, jossa saa nauttia kehollisuudesta ja henkisyydestä ilman kulttuurisia tai uskonnollisia taakkoja.

Paikka, jossa työpaja pidettiin, paljastettiin vasta ilmoittautumisen jälkeen ja kun tulimme kaikki sisään ja harjoitukset alkoivat, lukittiin ovi huolellisesti takana. Tämä pani miettimään, onko todella niin, että kokeakseen näitä vahvoja, positiivisia asioita, täytyy toimia salaa ja piiloutua ympäröivältä kulttuuriltamme?

Eräässä kosketusharjoituksessa satuin samaan ryhmään minulle ennalta tuntemattomien Marin ja Silkien kanssa. He eivät olleet pari, vaan ystävykset, kuten myöhemmin kuulin. Myös Marin kumppani oli mukana tapahtumassa. Harjoituksen idea oli, että yksi vuorollaan oli vastaanottaja ja kaksi muuta antajia. Vastaanottaja makasi passiivisena patjalla ja muut kokeilivat häneen erityyppisiä kosketuksia opettajan ohjeiden mukaan: vahvaa silitystä, hyvin kevyttä kosketusta, puristuksia, läimäyksiä, puraisuja, suukkoja.. Eri ryhmissä harjoituksen tahti oli jokaisessa omanlaisensa. Paikalla oli myös hyvin kokemattomia ihmisiä, joten oli selvä, että kaikki eivät edenneet samoilla tasoilla. Aluksi olimme aika varovaisia ja Mari sai meiltä pitkää, huolellista kosketuskäsittelyä. Jonkin verran uskaltauduin tukistamaan ja läimäyttämään häntä vähän kovemmin, kun en yhtään tiennyt hänen mieltymyksiään.

Meidän ryhmäämme taisi sattua varsin avoimia ja rajoistaan selvillä olevia, kainostelemattomia tyyppejä. Panin tämän ilahtuneena merkille ja kun olin itse vastaanottajan vuorossa, ja notkea kissamies Silkie alkoi käyttää minuun hampaitaan, heräsi minussa halu panna vähän vastaan. Taas joku kissa pureksimassa subikoiraa! Tilanne meni siihen, että kevyt Silkie istui selkäni päällä ja piteli minua hiuksista, kun yritin kääntyä ja purra häntä takaisin murinan säestyksellä. Siinä kohtaa minulla oli tosi hauskaa ja mielenkiinto ihan kympissä. Todella jännittävää täysin tuntemattoman ihmisen kanssa käydä painisille. Hetken perästä saimmekin sitten Marin kanssa läimiä Silkietä takamuksille, sillä hän kertoi pitävänsä siitä hyvin paljon.

Tässä kohtaa ei kuitenkaan menty yhtään pidemmälle, sillä nämä olivat vain harjoituksia.

Paikalla oli myös ihmisiä eri kulttuureista, yleiskielemme oli englanti. Jostain syystä ainakaan Turun alueen kinkytapahtumissa ei käy juuri muita kuin kantasuomalaisia. Näin ollen en ole koskaan päässyt lähempiin tekemisiin muualta tulleiden kanssa. Olin jälkeenpäin hyvin liikuttunut erityisesti eräästä kohtaamisesta: tapasin harjoituksissa henkilön, joka oman kulttuuritaustansa tähden oli täysin kokematon mitä toiseen sukupuoleen tulee. Hän oli myös naimaton, joten kokemattomuus oli tosiaan absoluuttista. Seisoin hänen kanssaan vastakkain, sormenpäämme koskettivat toisiaan ja katsoimme toisiamme tiiviisti silmiin. Panin merkille, että hänen hiuksissaan oli jo aavistus harmaata. Hän oli aiemmin kyselyharjoituksessa sanonut "Could you teach me" ja minä olin vastannut "Yes". Seisoimme siinä pitkään ja katsoimme toisiamme. Olimme kuin kaksi eri todellisuutta, jotka kohtasivat tässä maailmasta irrallaan olevassa tilassa. Jälkeenpäin kun muistelin tätä, minulle tuli ihan vedet silmiin. Teki mieli kirota kaikki kulttuurit ja uskonnot, jotka sitovat ihmistä ja kieltävät häneltä jotain niin luonnollista! Millä oikeudella? Ja toisaalta, vaikka olisin tehnyt mitä, vaikka miten pientä, se olisi kaikki ollut tälle yksilölle uutta ja ihmeellistä. Mikä valta! Mikä etuoikeus ja mahdollisuus.
Toivon, että jos ja kun hän palaa ahtaaseen kulttuuriinsa, hän vie sydämessään mukanaan viestin siitä, että seksuaalisuus on ihmisten välistä yhteyttä ja leikkiä, ei paholaisen juonia, tai millä häntä nyt onkaan peloteltu.

Tapahtuman loppupuolella oli vapaa play party -osuus. Isossa tilassa osoitettiin eri alueita erilaisille toiminnoille: oli halailualue, avoimemman seksuaalisen kanssakäymisen alue ja huoneen perällä kinkyalue. Oli myös erillinen huone niille, jotka tahtoivat vain viettää aika ja jutella keskenään. Aluksi harkitsin halailualueelle siirtymistä, mutta aloin olla jo vähän väsähtänyt useiden tuntien harjoituksiin ja tuntui ihan mukavalta kun ystäväni ehdotti pientä köysisidontaa. Meillä oli parin tutun kesken tavanomaisempaa sessiota köysin, piiskoin, nipistimin ja hyrrin: minä kaiken kohteena, aah! Tykkäsin saamastani huomiosta ja siitä, että oltiin vaihteeksi todellakin selvin päin ja kohtalaisen hyvässä vireystilassa. Tätä lisää!

London Faerie toi paikalle tulia, eräänlaisia tikkuja, joiden päissä paloi tuli. Hän alkoi kysyä vapaaehtoisia tulileikkiin. Ystäväni ehdotti minun vastapiiskattua peppuani tulialustaksi, eikä minulla ollut mitään syytä kieltäytyä, vaikka tulileikit ovatkin minulle uutta. Luotin opettajaamme. Sain pitää ylläni jotain vaatekappaleita, mutta ne lähtivät kyllä aika vilkkaasti, kun mieleeni tuli ajatus, millä tavoin tekokuitu palaa.. Tulella hively oli jännittävää, mutta ei mitenkään epämiellyttävää: poltti samalla tavoin kuin steariini. Onneksi olin kyyryssä, enkä nähnyt, miten selkääni jäi hetkeksi palamaan tulivanoja, jotka opettaja sitten pyyhkäisi kädellään sammuksiin. Kieltämättä välillä vähän nipisti, jos jokin liekki jäi pidemmäksi aikaa paikalleen. Juteltiin ystäväni kanssa jälkeenpäin, että tästä saisi upean esityksen, etenkin jos "uhri" kiljahtelisi vakuuttavasti. Tosin meistä kukaan ei osaa käsitellä tulta tällä tavoin, harmi.

Tiettyyn kellonaikaan oli sitten aika lopetella ja käydä aterialle. Useimmat vaikuttivat iloisilta ja rentoutuneilta, osa väsyneiltä. Kävimme läpi kierroksen, jossa kaikki kertoivat, mitä tapahtuma oli heille merkinnyt. Ainakin näin heti tuoreeltaan jokainen kertoi saaneensa jotain. Minä nostin siinä hetkessä päällimmäiseksi sen, miten hienoa oli kohdata intiimisti ihmisiä, jotka olivat ei-kinkyjä ja joita ei muuten tulisi kohdattua.
Myös se oli mielessäni, että BDSM-kulttuuri jossa itse olen mukana, tuntuisi toisinaan kaipaavan vähän syventämistä, kaikkea sitä mitä päivän aikana olimme kokeneet. Liian helposti kinkyys menee ainakin minulla vain bileilloiksi ja sitten joksikin hyvin väsyneeksi säädöksi sen jälkeen. Se voisi olla niin paljon enemmän! Jos vain keksin keinoja, tahtoisin nyt hallituksen jäsenenä tuoda näitä aspekteja toimintaamme Turun Baletissa. Ei ehkä kaikille, mutta halukkaita on varmasti muitakin.


Upean päivän jälkeen olin väsynyt ja tunteikas. Jäin kaipaamaan lisää.

Kaikilta tekstissä esiintyviltä henkilöiltä on saatu lupa julkaisuun.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Yksin liikkeellä?

Yksinäisinä hetkinä räpsittyjä kuvia..
Nämä kuvaavat haavettani työntyä, antaa ja saada nautintoa. Minulla ei vielä ole ollut mahdollisuutta siihen, mutta ainahan voi haaveilla.





Olen menossa hippihenkiseen sensuelliin päivä-workshopiin, jossa nautitaan herkistävää kaakaota, tehdään jotain harjoituksia ja ehkä kosketellaan. Ehkä päädytään orgioimaan. En tiedä vielä tarkalleen.
Ja minulla ei ole seuraa! Jotenkin tragikoomista. Yhtäkkiä minulla ei ole ketään, joka ehtisi/ haluaisi jakaa tämän kanssani. Hellurei! Paikalle tulee sentään muutama kinky-ystävä, mutta heillä on jo omat avecit mukana. Minä en saanut napattua ketään, en omaa enkä lainattua...!?


HAETAAN SEURAA
Puolileikillään seuraa hakee yksi
yksinliikkuva pervo. Kumppanilta
toivon avaraa mieltä. 
Yst. vast. nimim: T. Palikka



keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Palveleminen fetissinä

Vähän aikaa sitten oli kinkyjen ystävieni isot syntymäpäiväjuhlat, joihin meidät kutsuttiin mukaan: minut, Herra Huu ja myös Dakini. Me kaksi ensinmainittua pääsimme osallistumaan.

Ennen juhlia hermoilin jonkun verran vaatetustani, sillä dress code suosi miehillä pukua ja naisilla jotain naisellista iltapukua tai iltavaatetusta. Paikalla olisi myös vaniljaväkeä, joten kinkysti ei voinut pukeutua. Minulla ei ole hameita saati mekkoja, en vedä sellaisia tyttövaatteita muutoin kuin toisinaan kinkybileisiin tai mieheni mieliksi eri pyynnöstä/käskystä. Olinkin helpottunut, kun ystäväni ehdotti, jos voisin tulla juhliin avuksi. Huh, taakka putosi harteiltani! Voisin hyvillä mielin pukeutua samoin kuin viime kesänä Minkin ja JR:n häissä ja sen lisäksi vielä saisin palvella, aivan kuten sielläkin.

Tykkään tehdä asioita käskystä. Ihan tavallisia, hyödyllisiä asioita, joissa saa pikkuisen ponnistella. Mieluiten fyysisiä juttuja, kuten siivoaminen ja juhlissa avustaminen. Enkä odota tästä mitään palkkiota, sillä itse suoritus on palkitsevaa. Katson, että tämä viehtymys on fetissi, tai lähes fetissi, sillä en kiihotu seksuaalisesti näistä hommista, enkä odota sitä, vaan innostun jostain syvältä, motivoidun jotenkin muuten kuin vain halusta auttaa kavereita. En ole laupias auttelija, vaan oman mielihyvän tavoittelija. En kerjää kiitosta, mutta jos joku haluaa kiittää, niin okei. Fantasioissani otan mieluummin moitteita, kovistelua ja rangaistuksia.

Palvelus-fetissi maistuu paremmalta jos vastapelurina on kinky henkilö, vaikka saan samoja tunteita ilman mitään kinky-twistiäkin. Silloin tietty mukana pieni syyllisyys, että käytän tilannetta mielikuvissani vähän toisin, kuin mitä päältä näyttäisi, heh heh. Täydellinen, omistautuneen palvelijan rooliin heittäytyminen useaksi tunniksi on suunnilleen tämän fetissin huipentuma. Käskijän ehdoton totteleminen ja rangaistuksen pelko liittyvät fantasiaan. Eikä todella mitään summittaista kengänkiillottelua johdantona S/M-sessioon, vaan oikeaa työtä ja todellisia vaatimuksia.

Pokkaan edelleen Minkille ja etenkin JR:lle suuresta rohkeudesta viime kesänä. He nakittivat minut keskeiseen palvelijan osaan omissa häissään, piilotetulla D/s-asetelmalla. Sain ensinnäkin ohjeita vaatetuksesta ja käytöksestä. Tavallinen siisti vaatetus, valkoinen paita, mustat housut. Käytös kohtelias ja kaikesta kinkyilystä karsittu. Tämä ei olisi sessio, tämä olisi palvelustehtävä, jossa JR toimi komennusmiehenä. Saisin ohjeet paikan päällä, minun piti vain ilmestyä oikeaan kellonaikaan juhlapaikalle.
Olen vieläkin ihan ällistynyt siitä, miten JR luotti minuun. Otti perverssin fetisistin hoitamaan runkkufantasiatehtäväänsä keskelle omia lähimpiä ihmisiään, sukulaisiaan.

Se päivä oli minulle täyttä työtä. Sain Minkin laatiman tehtävälistan käteeni ja käytännössä pyöritin ison osan juhlaväen tarjoiluista shamppanjoista ruokien kautta kakkukahveihin. Oli siinä tietty pari muutakin hommissa, mutta minä juoksin eniten, väittäisin. Ja minä en päässyt edes itse vihkiäisiin, JR sanoi niin ja siihen oli tyytyminen. En ollut ennalta tajunnut, miten suuri vastuu minulle oli laitettu. Mitä, jos olisin tullut jotenkin liian kevyin motivaatioin paikalle vähän puuhastelemaan ja mokannut koko jutun? Jos olisin jotenkin hermostunut havaittuani työmäärän ja yksinkertaisesti häipynyt? No enhän minä niin tekisi, mutta mistä he sen tiesivät?

Kun ilta oli jo pitkällä ja kaikki tehty, JR otti minut puhutteluun ja ilmaisi olevansa pääosin tyytyväinen - jotain mokia olin tehnyt ja niihin palattaisiin - sekä että hän ja Minkki toivoivat lämpimästi että jäisin juhlimaan toisten kanssa. Sillä hetkellä en vain siihen pystynyt, ja varmaan JR:kin ymmärsi. Olin todella syvästi palvelijan roolissani, enkä olisi kyennyt enää väsyneenä ja kaikkensa antaneena kääntämään switchiä tavallisen juhlijan suuntaan. Olin osaani oikein tyytyväinen, joskin vähän päästäni pyörällä, ja poistuin rauhallisessa kesäillassa suoraan omaan sänkyyni.

Näin kokonaisvaltaista tapahtumaa saa kokea harvoin, mutta pienikin palvelustehtävä on usein mieluinen. Olenkin vihjaillut kinkyille ystävilleni, että olen sydämeltäni subi ja tykkään kun minua käsketään tai käytetään, tilanteeseen ja rajoihin sopivasti tietenkin. Minulle oli vaikkapa ihan helmi tilanne, kun sain yksinkertaisesti sitoa JR:n kengännauhat (maiharit, mustat) bileissä, ihan tosta noin vaan, spontaanisti käskystä. Kun olin valmis, nostin katseeni hänen silmiinsä. Hän silmäili kenkiään ja nyökkäsi pienesti. Siinä kaikki. Täydellistä.
Herra Huukin käskee minua yhä toisinaan, mutta kaikkiin ystävyyssuhteisiin komentelu ei toki sovi. Kukin taipumuksensa mukaan. Olen onnellinen, jos joku aina välillä käskee, yhteistä hyvää tarkoittaen, mutta sopivan jämerällä asenteella. Silloin palvelijansydämeni hypähtää iloisena toimintaan.

torstai 7. tammikuuta 2016

Dakinin luona

Vietin uudenvuoden Dakinin luona.

Vaikka en erityisesti pidä uudestavuodesta juhlana, sisältyy siihen mielestäni paljon uuden lehden kääntämisen tunnetta, sekä usein myös romantiikkaa. Tai ei usein, vaan aina. Lähes jokaisena aikuisikäni uutena vuotena olen seissyt rakkaan ihmisen kanssa käsi kädessä raketteja katsellen ja fiilistellen yhteistä taivaltamme. Ajatella, vielä ollaan yhdessä, näin monta vuotta jo, ja mitä kaikkea tämä uusi meille vielä tuokaan!

Tällä kertaa matkustin Herra Huun suostumuksella Dakinin luo ja vuoden vaihtumisen hetkellä olin hänen kanssaan kahden, tyhjässä leikkipuistossa keskellä kaupunkia rakettien paukkeessa, siemaillen vodkaa kurkkupurkista ja ottaen hämäriä valokuvia puunkolosta, joka näytti ihan tussulta. Taisimme vähän suudellakin siinä.

--

Yksinäinen matkani Dakinin luo oli minulle tärkeä. Ennen sitä olin ehtinyt seilata monenlaisissa ajatuksissa ja tunteissa, välillä rankoissakin. Äärilaitojen tunteet vuorottelivat, olin aika sekaisin ajatuksineni. Yhteydenpitomme oli niukkaa, mikä hämmensi minua lisää, sillä jouduin täyttämään mielikuvituksellani aukkoja hänen kertomissaan asioissa. Meidän on helppoa puhua kasvotusten, mutta tekstiviestinnässä tarkoituksemme menevät välillä ristiin. Hän laittaa lauseen, minä kuvittelen loput ja saan yksinäisen mustasukkaisuusharmin päälle. Ehdin kuvitella ihan liikaa. Toisaalta en tiedä, miten vakavasti positiiviset viestit pitäisi ottaa, kun en vielä tunne toista täysin: jotkut kirjoittelevat sydämiä ja mussukoita helposti, ihan ystävyydelläkin. Houkka luulee liikoja. Mistä voin tietää!? Kun vain saisin katsoa häntä silmiin samalla kun hän puhuu!

Viimeksi kun tapasimme juhlissa meidän kotonamme - Herra Huun syntymäpäivät itse asiassa - meillä ei ollut yhteistä aikaa juuri nimeksikään. Näemme muutenkin harvoin, joten tällainen ottaa minua päähän. Eihän sille asialle kukaan mitään voinut ja olin itsekin kiireinen juhlajärjestelyjen kanssa. Olisin silti niin toivonut, että olisimme saaneet aikaa yhteisesti rauhoittua ja päivittää toisemme kunnolla tunnetasolla ennen hulinan alkua, mutta ei.
Sitten kävi vielä niin ikävästi, että erosimme kireissä tunnelmissa. Voiko kurjempaa olla! Yöllä oli tapahtunut väärinkäsitys, joka ei ollut kenenkään vika, mutta johti hyvin latautuneeseen aamuun. Emme saaneet puhuttua silloin ja arjen aikataulut painoivat jo päälle. Sen eron jälkeisenä iltana olin synkällä mielellä ja kyseenalaistin koko suhdetouhun. Onneksi keskustelu Herra Huun kanssa sai uusia näkökohtia auki ja kovasti itkien sain tämän möykyn sulamaan sisältäni. Ymmärsin taas Dakinia vähän paremmin ja saatoimme viestimällä sopia välimme kutakuinkin hyvään kasaan.

--

Kaksi aikaisempaa kertaa, kun olen tunnepuolella reagoinut näin, ovat johtaneet pitkiin avoliittoihin ja kihlauksiin. Ja suunnilleen puolen vuoden päästä ensitapaamisesta, joka hetki nytkin oli käsillä. Tämä olisi nyt tärkeä hetki, jos ei hänelle, niin ainakin minulle. Ikäänkuin käännekohta, tai siltä se tuntui. Vaikka en oikein tiennyt, käänne mistä ja minne.

Parina päivänä jotka vietin Dakinin luona, tapahtui todella paljon. Pääsimme vihdoinkin viettämään aikaa kahden ja todella keskustelemaan. Sain kerrottua hänelle ihan just tarkkaan, mitä olin päässäni pyöritellyt, sekä hyvät että pahat jutut. Hän kuunteli, intensiivisesti, silmät kauniisti tuikkien kuten hänellä tuikkii. Ja vastasi, harkiten.

Tapasin myös mustasukkaisuutta herättäneen henkilön ja kerroin hänelle, mitä kamalaa olin hänestä ajatellut, ja tein myöhemmin sovintoa hänen kanssaan, sekä kuulin Dakinilta, miten asiat oikeasti ovat heidän välillään ja se rauhoitti mieltäni huomattavasti. Enää en nosta niskakarvoja joka kerta, kun minulle rakas nainen puhuu tästä toisesta. Mitä väliä! Ymmärrän nyt paremmin.

Teimme kaikkea ihanaa ja romanttista. Kävimme mielenkiintoisissa paikoissa, kuten underground-taidenäyttelyn avajaisissa hippien joukossa heilumassa ja seuraavana päivänä toisessa vastaavassa, tällä kertaa queer-hengessä. Dakini osti minulle yllärinä pienen taideteoksen, joka mielestäni kuvasi meitä kahta; olin vallan otettu ja aion laittaa sen kunniapaikalle. Kuljimme kaduilla käsi kädessä. Tapasimme hänen tuttujaan, hän esitteli minua tyttöystävänään. Voi rakas!

Meillä oli kolmistaan pikainen spontaani sessiotilanne keskellä täyttä baaria, kun hieroin sovintoa mustasukkaisuudenkohteeni kanssa: irvistin päin naamaa ja uhkasin purra, syljin sillä tavoin aggressiotani ulos, mutta sain vastineeksi vakaita hallintaotteita. Se sopi hyvin: tämä tyyppi ei pelkää. Kelpaa minulle, sopii varmasti myös Dakinille, ihan hyvä valinta. Joku kiinnitti meihin huomiota juuri, kun tämä kolmas piti päätäni hiuksista takana ja Dakini hyväili rintojani. Lopetimme toiminnan kuin sopimuksesta ja katselija mahtoi hieraista humalaisia silmiään.

Istuimme pikkutunneilla hiljaisessa keskustan pubissa ja Dakini kertoi intoa palaen hänelle tärkeistä aiheista. Hän halusi todella että ymmärrän ja oli kiinnostunut minun näkökannoistani. Naisen on oltava vahva, naisten on pidettävä yhtä. Juu, toki, toki, vaikken itse henkilökohtaisesti sovinismia ole paljoa kohdannutkaan - tai huomannut kohdanneeni. Puhuimme tästä ja paljon muustakin.

Minua panetti, voi että miten kovasti. En olisi tahtonut heti päästää häntä kaupungille, vaan yksinkertaisesti ottaa pienet kokeiluerät uuden tuomani lelun kera. Olen vähän ujo, enkä viitsi postata tähän linkkiä leluun, mutta se on sellainen hyvin muotoiltu väline, jolla parhaimmillaan kaksi naista voi nautiskella aika kivasti yhtä aikaa. Ainakin siltä se vaikuttaisi, en ole päässyt testaamaan vielä. Hän sanoi, ettei tahdo juuri vielä heittäytyä leikkeihin, vaan haluaa ehtiä avajaisiin, kun sain vihdoin kerrottua haluni. Hyvä on sitten, nieleskelin ja tunsin, että olin todella herkillä. Sitten hän sanoi maagiset sanat: Tahtoisin pyytää isoa palvelusta. Voisitko pestä mun pilluni?

Oh! Olin ihan fiiliksissä polvistuessani hänen eteensä kun hän levitti jalkojaan WC:ssä istuen. Tällaista en ollut koskaan tehnyt kenenkään kanssa ja olin ihan hilkulla laueta, niin intensiivisesti tilanteen koin. Pesin ihan normaalisti käsisuihkulla, liu'utellen sormiani hänen pillussaan, käyden kehoituksesta varovasti sisällä ja takanakin. Se oli ihanaa, se oli jännittävää, ja kiihottavaa. Tämän jälkeen kuivaus ja aloimme olla juhlavalmiit.
Minun on hyvin helppo saada kiksiä siitä, etten saa paljoa, tai vain säännöstellysti. Riutuminenkin on ihanaa.

Myöhään, myöhään viimeisenä iltana, kun kaikki oli jo suurin piirtein puhuttu ja olisi ollut viisasta vain nukkua, aloimme myllätä keskenämme. Sitä on vaikea kuvailla. Olin hetki sitten tunteiden ylilatauksessa itkenyt hänen sylissään ja nyt hän iski minut selälleni sohvaan, puri minua raisusti molemmin puolin kaulaa ja repi voimillaan, joita hänellä todella on. Pelkäsin häntä ja nautin siitä. Tukahdutin tuskanhuutoni henkäisyiksi, ettemme olisi häirinneet ketään. Hetken perästä hän oli vatsallaan takapuoli paljaana ja minä hänen takanaan. Olisin niin tahtonut ensinnäkin vähän läimiä tuota täydellistä pyöreää peppua (ei voi, hys-hys) tai käyttää sormiani ja uutta leluani hänen tarjolla olevaan pilluunsa (ei nyt). Arh! Toinen kerta sitten, luvattu.

--

Tämän retken jälkeen olen ollut huomattavan rauhallinen, suorastaan zen. Ajatukset ovat asettuneet, lammen pinta on tyyni. Ymmärrän paremmin Dakinin ajatukset tämän kaiken suhteen ja hän oletettavasti minun. Minusta tuntuu, että minun ei tarvitse hermoilla hänen suhteensa (taas vähään aikaan) tai olla esim. mustasukkainen.
Myös mieheni Herra Huun kanssa juttelimme ja totesimme, että tämä tilanne on nyt hyvä ja tasapainossa. Hänellä ja Dakinilla voi aika ajoin olla jotain fyysistä kanssakäymistä, mutta he eivät kumpikaan ole siinä mielessä ihastuneita toisiinsa. Ja se mitä meidän naisten välillä on, poistaa Herra Huulta tiettyjä vilkkaan keskutelun ja tunnepuheen paineita, jotka eivät ole hänen alaansa, mutta jota minä kuitenkin kaipaan. Ymmärsin sen retkelläni itsekin todella kirkkaana: se mitä minulla ja Dakinilla on, on aivan erilaista kuin se, mitä jaan Herra Huun kanssa. He ovat kuin aurinko ja kuu. Dakini hehkuva feminiininen aurinko, Herra Huu hillitympi maskuliininen kuu.

Juuri nyt on hyvä näin.