perjantai 30. joulukuuta 2016

Hiton väsyttävä syksy

Minulla on takana väsyttävä syksy, enkä ole ollut oikein oma itseni. En ole ollut vireessä, en ole jaksanut: olen peruuttanut tapahtumia ja tapaamisia väsymyksen takia. Ihmissuhteissa on mennyt vähän niin ja näin - mikä ei liene yllättävää. Olen käynyt virransäästötilassa, minulla ei ole ollut paljoa annettavaa.

Nyt joululoman vihdoin koitettua, olen kyennyt pysähtymään ja miettimään, missä mennään. Tiedän kyllä, että eksistenssini on perseestä, mutta miksi ja mitä voin asialle tehdä?

En ole sairas, en masentunut, elämässäni ei ole tapahtunut mitään poikkeuksellisen uuvuttavaa. Minä olen .. hibernoinut. Talvehtinut. Kulkenut lökäpöksyissä villasukat jalassa Juutuubin ja jääkaapin väliä, muusta välittämättä. Hiusvärini on kasvanut yli. Olen lihonut. En ole jaksanut liikkua. Iltaisin on nukuttanut tavattomasti. En ole harrastanut seksiä missään muodossa.

---

Olen tavoittanut joitain niistä asioista, joita parantamalla olokin paranisi. Minun täytyy nimittäin tehdä jotain muutoksia, sillä tämä nykyinen ei ole mitään elämää!

Nyt lomalla minun on ollut helppo lisätä liikuntaa. Olen tarttunut vanhaan suosikkiini sauvakävelyyn. (En ole ainoa pervo joka sauvakävelee!) Toinen lempiliikuntamuotoni on uiminen. Päivän aloittaminen reippaalla hikisessiolla ulkoilmassa on ehkä parasta mitä voi itselleen siihen kellonaikaan tehdä. Mielihyvähormonit ja kunnonihminen-fiilis kantavat pitkälle. Päivän lyhyydelle en voi mitään, mutta kävelin tänäänkin kasvot kohti aurinkoa, rivakkaa vauhtia. Tämä jos mikä karistaa pölyjä päästä ja kehosta.
Hyvä olo kehossa on edellytys innostumiseen ja haluun kohdata toiset pystypäin, varmana itsestään.

Jos minulla ei ole fantasioita päässäni, minulla ei ole seksihaluja. Fantasiat ovat vaimenneet, kun minulla ei ole ollut aikaa viettää niiden seurassa. Ellei minulla ole kunnon buustia korvien välissä, on melko hankalaa saada ryhdyttyä harrastamaan seksiä. Näin minulla on ollut about aina. Uutuudenviehätys on asia erikseen, ja kun se väistämättä haihtuu, jää kaikki se, mitä pystyn mielikuvituksellani tuottamaan. Tässä ei ole ongelmaa, niin kauan kuin minulla tapahtuu jotain päässä, eikä siellä kumise tyhjä näyttämö.

Fantasioitten ja minun yhteistä aikaa on, kun piirrän sarjakuviani ja muita likaisia kuviani. Olenhan aina ollut tämmöinen artsy-fartsy, jolla oma elämä ja tuottamani kuvat kulkevat rinnan. Se vain on minulle tärkeää, ehkä ne ymmärtävät, joilla on samansuuntaista taipumusta. Jos se puoli jää kokonaan pois, alan typistyä ihmisenä. Tuolta yltä voi lukea, millaista se sitten on.
Nyt lomalla olen ottanut vähän aikaa piirtämiselle ja kuvittelulle. Perheelliselle se ei ole helppoa, mutta järjestelyjä voi aina tehdä. Enhän voi tehdä yhtään piirrosta, jos olan yli kurkitaan. Piirsin tänään loppuun sarjakuvani sivun, jonka liitin tämän blogin lisäsivulle. Olikin todella hankalaa päästä sisään tarinaan, jota olin viimeksi tehnyt yli vuosi sitten.

Muut parannettavat asiat taitavat liittyä ihmissuhteisiin. Ne asiat eivät sitten olekaan näin suoraviivaisia, kun niissä on osallisena muitakin, omine haluineen ja toiveineen. Tämä pakka asettuu eteeni joka päivä pikkuisen erilaisena. Varmaan olen itse ihan yhtä hankala ja käsittämätön omine vaihtuvine muudeineni, en yhtään epäile. Ihme, että ylipäätään jonkunlaista ystävyyttä on mahdollista ylläpitää! Olemme kaikki niin ihanan kimurantteja omine erikoisuuksinemme.

Minulla on yhä paljon työstämistä, miten hoitaisin ihmissuhteet parhaalla tyylillä. Välillä onnistun, en aina. Paljon vaikuttaa oma asenne. Nyt kun asenne on ollut vähemmän aurinkoinen, on ongelmiakin ollut enemmän. Eikä se ole kenenkään syy. Parempaa kohti!

---

Vuodenvaihde on kohta täällä, ja se on minulle aina sivun kääntymisen hetki. Viimeksi vietin vuodenvaihteen Dakinin seurassa juhlien hulluina kaupungin yössä. Vodkaa kurkkupurkista puistossa.. Käsi kädessä ihmisten edessä.
Minulla on ikävä häntä ja noita hetkiä!
Tällä kertaa olisi tarkoitus viettää uudenvuoden yö muutamien kinky-ystävieni seurassa.

Ei voi muuta sanoa, kuin että Tetriksellä on nyt palikat pikkuisen levällään. Toivon, että ensi vuosi toisi selkeyttä ja intoa takaisin, että löytäisin jälleen itseni.
Tavataan mestoilla!

torstai 8. syyskuuta 2016

Tampereella TAFF-bileissä

Viestini Dakinille, kaksi päivää ennen TAFF-bileitä:

"Mä tiesin, että tulee olemaan näin.. 😈 Mulla on masokistinen ja himokas olo! Kaikki asiaankuuluva käskyttäminen, alistaminen ja kivuntuottaminen kiihottaa mua jo ajatuksena. Mä olen herkillä.. Ja iloinen, että viikonloppuna saan varmasti ainakin jotain tähän liittyvää, jollain tavalla.

Katsoin eilen yhtä keskusteluohjelmaa, jossa seksisivuja vaimolta salaa käyttänyt mies kärähti ja toivoi osalleen jotain nöyryytystä: pyysi naista lyömään itseään lujaa poskelle. -ahhhh! Se ajatus jäi mulle pyörimään, vaikkei ollut tarkoitettu eroottiseksi jutuksi.

Näin unta, että eräs määräilevä nainen käski mun nuolla varpaanvälejään (aika likasia olivat) 40 kertaa kutakin. En ole ikinä haaveillut tämmöisestä, mutta uni toi mulle sen tilanteen ja se oli nöyryyttävällä tavalla seksikäs. 😀

Semmosia mulla, mutta ei paineita!
Sitä paitsi olen yhä toipumassa flunssasta, en varmaan kestä kovaa kipua kumminkaan."



---

Valmistautuessamme TAFF-bileisiin Dakinin kanssa sanoin hänelle, että tahtoisin saada orgasmin ennen bileitä. Olin vain käytännöllinen: Koin olevani kuin painepakkaus. Parempaa seuraa sitten bileissäkin yhden kunnon oon jälkeen.
Sain pyytämäni, kun olin ensin opetellut tovin pitämään suuni kiinni asiasta ja tekemään mitä käskettiin. Dakini piirteli ihooni spriitussilla lihanleikkausmerkkejä ja kirjoitteli ruhon osia ilman kiirettä.

Bileissä oli täyttä jo alkuillasta ja ihmisillä erityisen upeita kinkypukuja. Järjestelyt olivat niin kuin pitikin. Ennen kaikkea lähetän rispektiä Tampereen Rsykkeen väelle, joka liian pienellä miehityksellä hoiti homman kotiin!

Dakini kiinnostui heti alussa juttelemaan Hihaton-nimisen neuloittajan kanssa ja otti kokeeksi kymmenkunta injektioneulaa olkavarteensa. Tämä neuloittaja vaikutti hyvin pätevältä, enkä ollut huolissani, vaikka ihon huoleton puhkominen vähän häiritsevältä näyttikin. Neulat työnnetään ihoon vaakasuunnassa siten, että ne kulkevat sentin pari ihon alla ja neulan pää pistää ihosta ulos. Tämä ei ole BDSM-suuntaus joka kiinnostaisi itseäni - ainakaan tällä hetkellä ja noin kliinisenä suoritteena. Rakkaani vaikutti kyllä innostuneelta asiasta.
Otin vähän neuloista valunutta verta talteen laukkuni koristeeksi. Olisi ollut älyttömän ihanaa nuolla veri pois, mutta tilanne tuli sen verran äkkiä, että jätin väliin molemminpuolisen turvallisuuden tähden. (Tylsää).

Dakinin eka neuloitus
Kuva: Tetris

Asettauduimme loosiin istumaan ja juomaan. Meillä oli eväänä tummia viinirypäleitä ja levitimme pussin pöydälle. Jotenkin se lipsahti niin, että työnsin puhtaaksi nuolemani rypäleen toisensa jälkeen Dakinin sisään. Hänen pyynnöstään - en minä tällaista keksisi tehdä! Epäröin ja mietin taas homman turvallisuutta, mutta tein kuitenkin innolla, kun kerran ryhdyin. Tilanne oli aika kuuma ja ystävällämme Jermakilla oli suora näkymä nahkahameen alle. Liikuttelin sormillani rypäleitä rakkaani sisällä, kunnes hän käski minua syömään ne pois. Sain yksi kerrallaan lämpimiä, ehjiä ja maustettuja rypäleitä suuhuni ja purin ne rikki. Olisin voinut jäädä pidempäänkin sinne alas, mutta pöytään alkoi tulla muita ja tilanne haihtui pois.

Jäin pitkiin keskusteluihin uuden ystäväni Jermakin kanssa. Mies on uusi skenessä, mutta vanha konkari melkein kaikessa muussa, ja hänellä on loputtomasti kiehtovia näkökantoja ja hän menee todella tunteella asioihin. Meillä on jonkin verran yhteistä ja tunne, että oltaisi tunnettu jo pidempäänkin. Lisäksi tykkäämme molemmat tanssia, erityisesti Nirvanaa! Minulla ja Jermakilla ei ehkä tule koskaan olemaan mitään keskinäistä sessiotouhua, mutta pidän hänestä ja viihdyn seurassaan oivallisesti.

Jossain kohtaa havahduin huomaamaan, etten ollut nähnyt Dakinia aikoihin. Minulla tuli jopa vähän huoli, vaikkei siihen mitään syytä olekaan. Halusin vain selvittää, että hän oli ok ja hyvässä seurassa. Kuulin, että hänet oli nähty ulkona tupakkakatoksessa. Astelin sinne, mutta edelleenkään en bongannut rakastani. Kunnes.. Näin tutut saapasjalat pilkistävän jonkun makaavan tyypin alta sohvalta. "Onko mun nainen siellä alla? ... Jumalauta!"
Tämä kaveri oli laittanut pyykkipojan Dakinin nenään ja piteli häntä voimalla allaan sohvalla. Hän kohotti katseensa ja Peikkohan se siinä! Sysäsin tavarani pois käsistä ja kävin Peikon selkään upottaen kynnet hänen kylkiinsä ja koitin ylettyä puremaan häntä korvaan. Peikko ilmoitti heti jättäytyvänsä pois leikistä ja hellitti Dakinin. Kyseessä oli ollut pieni sovittu matsi sen jälkeen, kun oli kuulemma ensin keskusteltu painifantasioista.
Olin oikeasti vihainen tilanteessa ja olen kelaillut yksin sekä Dakinin kanssa, että miksi. Tämmöiset purkaukset eivät oikein sovi elämänfilosofiaan jota tahdon noudattaa. Omia tunteitaan ei silti aina pysty kontrolloimaan, etenkin jos tilanteet tulevat puun takaa silmille.

Ilta oli pitkä ja olin itse toipilasvaihteella liikkeellä. Vieressä juotiin shottia ja minä sekoittelin Finreksiniäni. Tämän vuoksi jättäydyin tällä kertaa statistin asemaan monessa tilanteessa. En jaksanut aktiivisesti hakea toimintaa. Tunsin oloni väsyneeksi, joskin himokkaaksi. Yhdessä vaiheessa Dakini seisoskeli edessäni peppu paljaana (hänellä oli vain niukka nahkahame) jutellen Mia-Rouvan kanssa. Minä istuin, enkä kuullut mitään mitä puhuttiin. Käteni lähti kumminkin vaeltamaan ja päätyi suloisten pakaroitten väliin rakkaani pillulle. Meillä oli pieni kehojen keskustelu, ja kun kysyvää kosketustani ei väistytty, painoin lopulta sormiani sisään. Dakini ei kääntynyt kertaakaan minuun päin, mutta alkoi aivan näkyvästi myötäillä liikkeitäni. Paikassa oli ahdasta, eikä minulla ole mitään tietoa ketkä katsoivat tai eivät, sillä keskityin tehtävääni itsekin aivan kuumana. Kun koitin sitten vetäytyä pois, tunsin samassa tiukan otteen ranteessani ja kymmärsin, että jatkettava oli. Kuulin jotain naurua ja huomasin, että Dakini halasi tai nojasi tai mitä lie, suoraan Mia-Rouvaan samalla kun työstin häntä takaa. Voi elämä! Minua jotenkin nolotti, sillä olin vasta hetki sitten tavannut kasvokkain koko ihmisen. Toivon, että hän ei pannu tätä spontaania pikku tapahtumaa pahakseen!
Jälkeenpäin nauroin kippurassa entistä nolompana, kun muistin käyneeni vielä jälestäpäin kättelemässä häntä kunnolla, muistamatta missä se sama käsi oli hetki sitten ollut. Siis oikeesti, sori!

Näiden touhujen ohella minulla oli bileissä ihan uudenlainen kohtaaminen, kun sain talutella ympäriinsä yhtä valkoista hevosta. Olin ihan fiiliksissä, kun johdatin eläintä huoneissa kuolainrenkaasta pidellen ja se puhalsi sieraimistaan ilmaa rystysilleni. Upea heppa, pitkät vaaleat jouhetkin joita saattoi silittää! Joskin välillä vähän omapäinen poni, jota piti komentaa fyysisesti. Se sihisi kuolaintensa välistä, että lyödä saa, mutta ei sitten raipalla. No, raippaa minulla ei edes ollut. Kavioita tarkistin nostelemalla ja välillä jätin ponin sidottuna johonkin paaluun, jos minulle tuli muuta asiaa. Olisi pitänyt käydä vielä juottamassa vessan lavuaarista, mutta eipä tullut siinä mieleen.
Tämän kokemuksen perusteella huomasin, että tulen hyvin toimeen eläin-henkilön kanssa. Kiitos, nimettömäksi jäänyt heppa!

Seuraavana aamuna Dakini oli totutusta poiketen se, jolla oli mustelmia ja kolotuksia siellä ja täällä. Hän oli vieläpä käynyt pyörimässä tamperelaisten erikoisuudessa Katariinan pyörässäkin, kun minä aloin olla jo ihan zippi. Tällä kertaa näin, hienoja kokemuksia tuli, ja ehkä taas seuraavissa bileissä kykenen riekkumaan masokistina kuten tahdon.

Tässä vielä Jermakin lemppari, vähän Nirvanaa.


Kaikki edellä mainitut kinkyt ovat hyväksyneet tekstin.


lauantai 27. elokuuta 2016

Hanko Pride - ensimmäiseni

Osallistuin ensimmäistä kertaa Pride-kulkueeseen. Tätä ennen olen seurannut ilmiötä vain medioista. Vielä vuosi sitten minusta tuntui, ettei Pride oikein kosketa minua. Isäntä Herra Huu oli silloin jo mukana, minä jäin kotiin.

Tällä kertaa saimme Dakinin kanssa kutsun tulla Hankoon Pride-viikonloppua viettämään, kinkyissä tunnelmissa. Onneksi näin, olen oikein tyytyväinen tästäkin sattumasta.

Olen vakaasti sitä mieltä, että ilmojen haltia kuuluu hänkin vähemmistöön, sillä sää oli törkeän upea. Saimme näin elokuun lopulla rantakelit takaisin kolean viikon jälkeen. Hankomaiseen tyyliin Pride-kulkue päätyi hiekkarantojen kaupungin ykkösuimarannalle ja miettikää, jos olisi tihkuttanut vettä! Ehei, aurinko helli meitä ihanasti.

Pride-auton lavalla. Kuva: Dakini
Heti saavuttuamme kulkueen lähtöpaikalle eräs lehtinainen bongasi minut ja Dakinin. Meillä oli yhteneväinen vaatetus ja olimme varmaan jonkin verran erottuva pariskunta; muita selviä kinkyjä ei tapahtumassa näkynyt.
Tässä juuri käsiin saamani jutunpätkä Etelä-Uusimaa -sanomalehdestä:

"-- näyttäviä olivat myös vaikkapa Tetris ja Dakini nahkatakeissaan, niiteissään, kaulapannoissaan ja mustassa huulipunassaan.
Kyselin heiltä, mitä he edustivat ja sain vastaukseksi kirjainyhdistelmän BDSM, joka ei kertonut minulle mitään. No Tetris ja Dakini avasivat kirjainyhdistelmän, joka tarkoitti sidontaa (Binding), dominointia ja sadomasokismia.
Hui, pääsi suustani ja sain opettavaisena vastauksena, ettei mikään ole hui, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen. Jonka myönnän nöyrästi ja aivan kivan tuntuisia nuoria naisia he olivat."
-kn-

Lehtijuttu oli toki paljon laajempi ja siinä ynnättiin fiksusti, että meitä on moneksi ja kaikkea voi oppia hyväksymään, edellyttäen että ketään ei satuteta. Samoilla linjoilla olen toimittajan kanssa itsekin.

Me kaksi toimme BDSM:ää ja Turun Balettia esille toisellakin tapaa. Dakini kekkasi, että osallistumme rannalla alkaneeseen pukukilpailuun, eikä minua tarvinnut taivutella. Puvut olivat hyvät, eikä esiintyminen jännittänyt tässä suvaitsevaisuuden juhlassa. Suunnittelimme pienen numeron, jossa Dakini taluttaa minua lavalla ja käskee lopulta menemään kontalleni ja "pissaamaan" arvostelutuomareita kohti. Päättelimme, että tällainen pieni hupsuttelu sopii myös nuoremmille katsojille, jos kohta se aikuisille merkitsee muutakin. Sainpas nostaa koipeani Katariina Sourin naaman edessä!
Haastatteluun en ollut ainakaan itse tajunnut varautua, mutta onneksi Dakini on sanavalmis ja kertoi meidän edustavan edellämainittuja teemoja. Minä tokaisin mikrofoniin vain seuraavani taluttajaani ja katsovani mitä tapahtuu.
Emme ikävä kyllä voittaneet hemmotteluviikonloppua hotelliin, se meni meitä kaksi kertaa pidemmälle, upealle drag queenille.

Ennen marssia. Kuva: Dakini

Minulla jäi pridestä oikein hyvä fiilis, kaikki meni putkeen ja yleisökin vain vilkutteli onnellisena takaisin marssijoille. Tulevana viikonloppuna pride tapahtuu Turussa. Herra Huu on lupautunut menemään sinne hoitamaan Turun Baletin marssiblokin nakkivirkaa ja olen kallistunut ajatukseen, että tulisin meidän lapsemme kanssa katsomaan lähtöpaikoille perheiden tapahtumaan ja ehkä jopa marssimaan normivaatteissa perheiden joukkoon.
Lapselle olen kertonut, että pride on tapahtuma, jossa marssitaan iloisessa kulkueessa sen puolesta, että kaikki saisivat olla sellaisia kun haluavat ja saisivat pukeutua niin kuin tahtovat. Sitäpä se, suurinpiirtein.
---

Edit:
Turku Pride tuli käytyä koko perheellä ja hyvin meni.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Yksinäisenä iltana pohdittua + katseluvinkkejä

Vaikka olisi muutamakin hyvä suhde, ei se tarkoita, ettei tarvitsisi käydä koskaan nukkumaan yksin.

Isäntä lähti useaksi päiväksi pois ja jäin yksin kotia hoitamaan. Olen pikkuisen hermoillut tätä jo etukäteen, sillä olen huono nukkumaan yksin. Pimeä ja hiljainen talo ja se, ettei voi turvautua kehenkään vierellään, haittaa rauhoittumista. Ihmistä ei ole tarkoitettu yksinäisiin öihin!

Viestimme Dakinin kanssa hänen ollessaan yksin matkalla samassa kaupungissa kuin mihin Isäntäkin meni. Hän kertoi olevansa kuin kuumilla hiilillä ja kaipaavansa kunnollista rehellistä panoa. Katseli kuulemma kadunvarren paidattomia raksamiehiä kaipaillen ja nämä vilkuttelivat takaisin. Mitään tällaista ei hänelle kuitenkaan olisi tiedossa.
Nämä puheet saivat minut kelailemaan kaikenlaista. Mahdollisuus, että Dakini olisi mennyt Isännän luo ja jakanut hotellihuoneen yhdeksi yöksi, tai edes hetken siinä huoneessa, olisi voinut olla todellinen. Siinä kohtaa tosin kun se alkoi todella hahmottua mieleeni, tilaisuus meni jo ohi ja matka oli jatkunut toiseen suuntaan.

Jos kaikki olisi tapahtunut juuri näin, en oikeastaan näe syytä, miksei se olisi mennyt vain hyvin. Tiedän mitä heidän välillään on ja ei ole, olen nähnyt jo kaiken mitä luultavasti tulisi tapahtumaan. Se, että en itse olisi päässyt paikalle, ei mielestäni - juuri nyt, juuri tässä mielentilassa - olisi tuntunut hankalalta. Pikemminkin houkuttelevalta.

Jos tällainen tilanne tapahtuisi täysin avoimin kortein ja luottamuksen vallitessa, mitä vikaa?

---

Kävimme mökillä  Dakinin kanssa keskustelumme siitä, miten minä suhtautuisin, jos Dakini haluaisi viettää hetkisen valitsemansa miehen kanssa. Kerroin, että se olisi minulle todellakin ok, ei ongelmaa. Ainoa vain, että en viitsisi olla vieressä seuraamassa mitään teerenpeliä, vaan sitten täytyisi sopia, että vetäydyin muihin toimiin siksi aikaa ja näkisimme sitten myöhemmin. Kuulin, että olisin tervetullut mukaankin, mutta tunsin omista syistäni vähän epäröintiä, sillä en ehkä löytäisi mitään fiksua roolia tilanteessa.

Kaikesta on tärkeä keskustella ja mieluiten etukäteen. Meistä kolmesta kukaan ei halua loukata toistensa tunteita ja se vaatii jatkuvaa valppaana oloa.

---

Tässä yksinäistä iltaa viettäessäni katselen ihan kiinnostavaa dokumenttia briteistä. Siinä on pari polyamorista perhettä ja he kertovat elämästään. Tuntuvat mutkattomilta, draamaa välttäviltä tyypeiltä. Näppituntumalla sanoisin, että sellaiset juuri sopivatkin polyamoriseen elämäntapaan.

Minulla on ollut omassa tuttavapiirissäni molempien esiteltyjen poly-yhtälöiden mukaiset perheryhmät: nainen + aviomies + naisen nuorempi poikaystävä + lapsi(a) sekä nainen + aviomies + yhteinen tyttöystävä.Näitä löytyy ihan kotosuomestakin, vaikka ymmärrettävästi ei kovin avoimia monet uskalla tästä ollakaan.

Toinen dokumentti jota voin suositella, on nimeltään Married to the Eiffel Tower, joka kertoo naisista joiden eroottinen kiinnostus ja tosirakkaus suuntautuu pelkästään esineisiin. Suuriin esineisiin.

---

Itse toivoisin paria vinkkiä hyvistä, päivittyvistä kotimaisista pervoblogeista. Useat joita olen seurannut ovat loppuneet. Kaikkein mieluiten lukisin sellaisten kinkyjen elämästä, jotka ovat tulleet ulos ja kinky-yhteisöön mukaan. Olisiko kellään vinkata, kiitos?


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Köysisidonnasta ja nahkakahleista

Luin juuri Pikkusiskon tekstin suhteestaan sidontaan. Taidanpa itsekin tarttua tähän aiheeseen.

Pidettyäni bloggaustaukoa, voi olla että tahdon käsitellä uudelleen aiheita, joista joskus on tullut kirjoitettua. Kuitenkin, kun tekstejä on jo yli 300, uskoisin että etenkään uudet lukijat eivät puudu, vaikka toistoa tulisikin. Ja toisaalta, olenhan itsekin ehtinyt muuttua aktiivikinkyvuosinani, näkökulma on eri.

Toivottavasti en plokkaa itseltäni hauskoja hetkiä tulevaisuudesta, jos puhun totta ja sanon, että sidonta ei ole minulle erityisen tärkeää. Se on vähän kuin päälle pissaaminen: ei se itse akti vaan se tilanne, ne valtasuhteet. Minua ei kauheasti kiihota tai innosta joutua köysiin tai kahleisiin, ei yksin se. Minua innostaa se, mitä siitä seuraa. Ja toisinaan olisinkin mieluummin ilman mitään kahlehdintaa, pelkän käskyn alla paikoillani.

Köysillä sidotuksi joutuminen saattaa jopa hermostuttaa, kuten edellinen blokkaukseni kertoi. Kylmä hiki ja hengen haukkominen alkoivat, kun JR kietoi köyttä rintojeni alta. Minulla on ensimmäisistä sidonnoista muistona epämiellyttävä kokemus, jolloin minut sidottiin flunssaisena. En ollut tajunnut, kuinka paljon se vaikuttaa hapensaantiin ja jouduin haukkomaan henkeä samalla kun paino rintakehän ympärillä esti kunnollisen keuhkojen täyttymisen. Haha, ja miksiköhän en ole ikinä hinkunut korsettiin? Köysissä on vieläpä se pointti, että vapaaksi pääsy on useiden solmujen ja pujotusten takana, ellei ahdistunut sidottu sitten vaadi sitojaa saksimaan rakkaita, huolella pestyjä, poltettuja ja öljyttyjä juuttiköysiään silpuksi.. Hirveää..

Toinen näkökulma edelliseen on se, että dominoiva nyt HALUAA laittaa minut kokemaan juuri yllä kuvattuja tunteita. Se on täysin ok. Minua ei miellytetä köysillä, minua koetellaan.

Ainoa sidonta, johon toisinaan tunnen halua, on oikein kunnon hogtie. Siinä kädet ja jalat on vedetty takaa nippuun. En kaipaa siihen mitään kosketuksia, ainoastaan sen tunteen, että olen nipussa, rähmälläni ja ilman mahdollisuutta liikkua. Tämä asento liittyy mielikuvissani vallan ottamiseen ja aggressionhallintaan. Uhitteleva subiraivo voi hyvinkin talttua, kun joutuu jäähylle kunnolla sidottuna. Köydet saavat vähän purra ja hangata, olkavarsiin ja hartioihin tulee helposti painaumia tässä sidonnassa. Niitä on sitten kiva katsella ja silitellä kaikessa rauhassa, helpottuneena vapauden taas koitettua.

Alistuvana olen aika toimintasuuntautunut. Tykkään siitä, että minut käsketään tekemään asioita, oli se sitten siivoamista tai suihinottoa. Session paras anti ei minulle henkilökohtaisesti liity liikunnan rajoittamiseen. Näin ajateltuna, sidonta toimii rangaistuksena paremmin. Oikeana rangaistuksena, joka ei kiihdytä, toisin kuin piiska. Minusta on myös mukava koettaa olla käskettynä paikoillani. Sidottuna tilanne on eri, kahleita vastaan voi taistella niin paljon kuin haluaa, se ei ole psykologista hallintaa.

Sitten on riiputus, jossa roikun ranteista täyteen pituuteeni vinssattuna, jalkapohjat toki maassa. Nämä sessiot tapahtuvat yleensä bileissä, sillä siellä on sopiva laite. Muistaisin, että Isännän lisäksi ainakin Peikko, Blondi ja JR sekä pari muuta ovat pitäneet tällä tavoin kanssani pitkiä piiskaushetkiä. Tämä riiputus on mielestäni hyvä ja perusteltu, sillä siinä on suhteellisen vapaa reagoimaan, koko keho on esillä, ja pehmustetut kahleet pitävät pystyssä vielä kauan sen jälkeen kun omat polvet jo ehkä pettäisivät. Voi nautiskella huumaavista oloista täysillä, ilman että itse tarvitsisi kontrolloida mitään. Tässä olen kokenut muutamia elämäni intensiivisimpiä käsittelyjä.

Entä haluanko itse sitoa muita? Enpä oikeastaan. Olen liuennut takavasemmalle aina kun olisi ollut mahdollisuus opetella sidontasolmuja. En sano, ettenkö joskus voisi sitäkin tehdä, mutta tällä hetkellä köysien kanssa pelaaminen tuntuu työläältä. Nahkakahleisiin olen auttanut kiinnittelemään ihmisiä, mutten kai koskaan omasta ideastani.

Täytyy kertoa vielä yksi ekstriimi sidontajuttu, johon minua ei saisi. On eräs mukava kaveri, jolla on vinssi autotallissa ja vaimo, joka vinssaa. Hän laitattaa itselleen nahkaisen pakkopaidan, nahkahupun, jossa on silmät ja korvat peitetty ja ilmareikä sieraimille ja hänet hilataan ilmaan roikkumaan, pää alaspäin.

Miettikääpä omalle kohdallenne!
(Kaikenlaisia pervoja).

maanantai 25. heinäkuuta 2016

#Dakini

Olkapäähäni jäi Dakinin kynsistä selvä #-merkki.


Kerron tästä lisää sen jälkeen kun olen suorittanut loppuun Isäntäni Herra Huun käskyn jakaa tämä chili-tarina täällä. Tässä on JR:lle laittamani viesti ja hänen vastauksensa siihen:

"Isäntäni käski kertomaan sinulle tapahtuman tältä illalta: Hän pyysi minua tuomaan keittiöstä itselleen lasin mehua ja pullapalan samalla kun laitoin itselleni nuudeliannosta. Laitoin nuudelit ja söin ne. Sitten Isäntä pyysi minut luokseen alakertaan ja kysyi, missä mehu ja pulla. Olin unohtanut ne kokonaan, joten nopeasti hain ne hänelle. Tämän jälkeen hän käski minut polvilleen tuolinsa viereen ja vei minut hetken päästä keittiöön. Siellä hän leikkasi 2cm pätkän tuoretta, vahvaa chiliä, ja käski minun syödä sen. Sitä ennen sain kaataa lasin maitoa valmiiksi. Nyt chili on syöty ja voimakas jälkipoltto lähes kärsitty loppuun. En aio vasteden unohtaa käskyjä! Kiitos huomiostasi." -Tetris

"Mukavaa että jaoit tämän. Toivottavasti on hyvä chili ja kirvelee myös ulos tullessaan. Valitettavasti et ole erehtymätön ja tulee taas uusi syy ratkaista sinua. Mutta pitäähän isännälle tarjota rangaistavaa. Kaikkiaan kuulostaa juuri oikealta."-JR

---

Vietimme muutaman upean lomapäivän Turun Baletin vuokraamalla mökillä saaristossa. Todellinen kinkyparatiisi! Viikon aikana viitisenkymmentä alan ihmistä tuli ja meni, kaikki hyvässä hengessä liikkeellä, rentoina, valmiina viihtymään. Tarjolla oli kaikkea perusjuttua: iso mökki, sauna, merenrantaa, grillipaikka, palju, ulko- ja seurapelejä.. Mahdollisuus olla yhdessä mutta myös tilaa olla erikseen. Kinkyillä ja pervoilla.

Lähdimme Isännän kanssa liikkeelle perhepäivänä, jolloin kinkyt käyttäytyvät nätisti ja lelut on piilotettu. Paikalla oli muutamia lapsia ja koiria, myös meidän. Hain linja-autoasemalta mukaan tyttöystäväni Dakinin ja siinä olimmekin sitten kaikki neljä koolla, paikkaan tutustuen ja grillaillen. Muun perheen lähdettyä jäimme Dakinin kanssa telttailemaan kahdeksi yöksi. Se oli luksusta, saada viettää kokonainen huoleton päivä ja kaksi iltaa yhdessä, ilman aikatauluja. Yleensähän näemme vain kerran kuussa tai harvemmin, päivän tai pari kerrallaan.

Mökkeilyyn oli minun puoleltani ladattu paljon iloisia odotuksia ja Dakinikin oli tuonut mukanaan muutamia asioita, kuten hammock-riippumaton, jossa meillä oli keskinäinen piiska- ja sormetussessio. Minä toin värinälelun ja upean, hyvinmuotoillun kaksipäisen dildon, joka sekin sai tulikasteen teltassamme. (Naapuritelttailija luuli meillä käyneen yöllisiä miesvieraita. Eikö muka tytöt nyt keskenään mitään pysty, höh!?). Meillä oli upeita hetkiä keskenämme, kuten se ilta kun istuimme kuunvalossa laiturilla valkoviinihumalassa ja itkien sekä toisiamme syvästi ymmärtäen kävimme läpi tiettyjä asioita menneisyydestämme. Kuulin myös yksityiskohtaisen selonteon siitä miten, miksi ja missä olosuhteissa Dakini oli ihan eka kertaa naisen kanssa... Juuri tällaisia diippejä leirijuttuja, eikö!

Emme olleet koko aikaa toistemme vieressä, mutta silloin kun olimme, tuli yleensä jonkinlaista kivaa sähinää aikaiseksi. Lupasin kertoa jäljistä ja se tapahtui sekin pienessä teltassamme. Vetäydyimme ruuan päälle vähän makoilemaan, ilman mitään suunnitelmia. (Minulla ei ole ikinä ollut tuollaisissa oloissa yhtä laadukasta grilliruokaa kaikkine lisukkeineen: jälleen yksi syy suositella tyttöystävää). Siinä makaillessamme aloimme pikkuisen halailla, sitten vähän kovemmin ja äkkiä Dakini alkoi kokeilla varovasti kynsiään minuun. Pidän raapimisesta ja puremisesta, mutta nopeasti ystäväni kävi kovaotteiseksi ja minä vetäydyin hänen allaan ihan teltan seinää vasten. Dakinin silmissä oli raju katse kun hän raateli minua kaulaan, hartioihin, käsivarsiin. Kun hän jälkeenpäin kysyi, kerroin että sekä pelkäsin että en pelännyt. Niin se usein hänen kanssaan on. Dakini rakastaa kun saa heittäytyä eläimeksi ja arvostan sitä suuresti. Antaa vain viettien viedä! Muristaan, sähistään, väläytetään silmiä ja hampaita, isketään yhteen. Tällä kertaa minä olin uhri, halukas ja pelokas uhri.

Jälkeenpäin istuimme kahdestaan kuistilla juomassa kahvia. Minua tärisytti hiukan ja pää oli sekava. Kaipasin hellempää kosketusta ja keskustelua. Puhuimme siitä, miten ihanaa on tuoda eläin pintaan ja siitä, että minä en todella ole hakemassa rakkaastani itselleni mitään dominaa. Halusin tuoda tämän ajatuksen sanoiksi, ihan itsenikin tähden, sillä minä masokistina ja alistumaan taipuvana saatan seota näkemään toisen vain subilinssien läpi. Ei mitään sellaista nyt tähän! Dakinilla on jo henkilö, jota hän halutessaan kurmottaa ja käskyttää, minulla omat alistajani ja tuskantuojani. Se mitä meillä kahdella on, saa pysyä vapaana ja kokeilunhaluisena, ilman säädettyä asetelmaa.

---

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Piiskaa ja perheneuvontaa

JR pyysi minua ja Minkkiä kirjoittamaan meidän kolmen yhteisestä kokemuksesta. Olen jahkannut aloittamisen kanssa jo useita päiviä, sillä minulla on tätä blogia kohtaan vuorenkorkuinen kirjoittajan blokki. Nyt koitan, sana sanalta, sillä JR seisoo henkisesti takanani, sähkötupakkaansa kärsivällisesti poltellen. Hän ei ole paha setä, vain äärettömän vaativa.

JR haki minut ja Minkin juhlista. Hän seisoi autonsa vieressä pihalla, kun me iloisessa hiprakassa kipsuttelimme paikalle kassejamme kantaen. Hän käski meidät polvilleen eteensä, siinä iltaöisellä parkkipaikalla kerrostalojen välissä. Minkki polvistui nopeammin kuin minä, jota kukaan ei ollut käskenyt aikoihin.

D/s-suhteemme oman ex-Isännän Herra Huun kanssa oli ollut katkolla jo puolisen vuotta tai yli, ja meidän suhteemme hankala. Ei mitään dramaattista, mutta minun oli ollut todella vaikea suhtautua ajoittain. Kun peruskunnioittava asenne vaihtuu tavalliseen, muuttuvat D/s-arjen hankaluudet ei-oikein-minkäänlainen-selkeä-rakenne -arjen hankaluuksiksi. Vaikea selittää, mutta huonoon suuntaan oltiin menty. Minä määräsin ja ohjasin, Herra Huu vetäytyi tai tuli perässä. Ei riitoja, muttei paljon muutakaan. Tästä syystä kun tämä kaikki alkoi olla loman koitettua aika kärjistynyttä, minulla oli ikävä möykky rinnassa kun lähdin sinä päivänä kotoa.

Saavuttuamme JR:n ja Minkin kotiin, päädyimme molemmat varsin nopeasti pois vaatteistamme ja köysiharnessiin. JR sitoi ensin Minkin ja olin pikkuisen yllättynyt, kun hän alkoi sitoa minua. Käsivarret taitettiin taakse ja ranteet sidottiin yhteen, samalla kun köysiä kulki rintojen välistä, hartioiden yli ja rintojen alta. Ihoni tuli märäksi hiestä ja aloin haukkoa henkeä. Sidonta ei ole minulle helppo juttu, ei etenkään tilanteessa, jossa vain selkeä PUNAINEN voi sen lopettaa. Mitä jos en saa vedettyä henkeä, mitä jos panikoin? Tämä oli vasta alku, sillä olimme köysissä yli tunnin sinä iltana. Ajoittain taistelin tasaisen hengityksen puolesta, mutta pärjäsin loppujen lopuksi. Kun JR kävi poissa, antoi Minkki minulle neuvon koittaa hengittää kevyemmin ja ajatella vaikkapa jotain mukavaa biisiä.

JR ohjasi meidät WC-tilaan, jossa on myös suihku. Hän istutti Minkin jakkaralle selin lavuaariin ja sitoi tämän kevyesti kaulasta taakse kiinni. Minut hän seisotti suihkuseinän viereen ja sitoi samalla tavoin kaulasta johonkin putkeen takanani. Köysi ei painanut minua, kun pysyin paikoillani. JR toimi jatkuvasti rauhallisin, varmoin ottein ja rauhoitteli meitä sopivasti. Minua kieltämättä hermostutti, sillä en tiennyt yhtään mitä tulisi ja köydet ahdistivat minua jatkuvasti.

Oli vuorossa suihinottoharjoituksia. JR veti toimenpidehanskat käsiin ja työnsi sormiaan vuorotellen kummankin kurkkuun, kunnes yökkäsimme. Hän käski rentoutumaan lisää ja tuuppasi hitaasti kolme sormea syvälle suuhuni ja jätti ne kurkkuuni ihan oksetusrajan tuntumaan tai ehkä sen ylikin. Rentoutin kurkkuani minkä kykenin, takaraivo vasten kaakelia. Lopulta vedet tulvahtivat silmiin ja oli pakko yökätä. JR kehui minua hyväksi syväkurkuksi ja siinä kohtaa koitoksesta selviäminen todella tuntuikin hyvältä.
Tämän jälkeen hän nai minua isohkolla dildolla kurkkuun sillä aikaa kun Minkki laski viiteentoista. 

Näiden perusjuttujen jälkeen JR kertoi siirtyvänsä kokeelliselle alueelle ja veti meidän molempien päihin tyynyliinat. Sellaista ohuehkoa kangasta onneksi, ettei tullut olo hapen loppumisesta. Hän käynnisti käsisuihkun ja suihkutteli meitä vuorotellen aika kylmällä vedellä. Kuulin miten Minkki kiljahteli hädissään, enkä kaiken aikaa tiennyt, mitä huoneessa tapahtui. Vesi ei aiheuttanut minussa panikointia, vaikka pussi päässä oli jo ihan märkä. Välillä se liimaantui vasten kasvoja kun vedin henkeä, mutta päätä kääntämällä sain sen pois tukkimasta ilmateitä.

Hyvä BDSM-sessio koettelee tunteita ja kestokykyä, mutta on kaiken aikaa turvallinen (tai riittävän turvallinen, sanotaan nyt näin vuosien kokemusten jälkeen). Siinä ei tule väärällä tavalla paha olo eikä sen jälkeen pitäisi olla katumusta kellään. Tämä sessio sai minussa aikaan tietynlaista pelkoa, mutta myös ääretöntä alistumista, tuli mitä tuli. Olosuhteet toivat mieleen kidutuksen, eikä minua kiihottanut seksuaalisesti, siihen olin liian reunalla. Olin kaiken aikaa jännittynyt ja utelias, en halunnut session päättyvän, halusin kärsiä vähän lisää ja uusin tavoin.

Vesileikin äärihetki tuli minulle, kun JR painoi märän kankaan kasvoilleni ja suihkutti vettä suuni kohdalle. Täysin odottamatta tietysti, enhän nähnyt mitään. Pyristelin ja pärskin ja hän hellitti ja antoi minun vetää henkeä. En pelkää vettä ja nautin sukeltamisesta, mutta nämä reaktiot vain tulevat. Olisin voinut tutkia lisääkin tähän suuntaan, mutta oli ehkä viisasta jo lopetella.

JR purki köytemme ja käski meidän hakeutua takaisin olohuoneeseen, jumppa-alustalle. Käskystä käsittelimme Minkin kanssa vuorotellen toisemme orgasmiin, JR:n toimiessa vähän sivummalla ja kontrolloidessa tilannetta.
Minulle tuli hetki, että haastoin JR:ää. Kaiken kokemani jälkeen, minulle iski villieläin-vaihde päälle, kun olin kontallani makaavan Minkin päällä, alkaen itse jo kiihottua, ja JR tuli mielestäni häiritsemään meitä hapsupiiskallaan. Käännyin häneen päin mulkoillen ja muristen. JR:n haastaminen ei ole mikään helppo leikki ja käytin itsehillintääni kyetäkseni jatkamaan, mitä oli käsketty tehdä (hyväillä Minkkiä). Vaikka minua primaalilla tasolla ärsytti sillä hetkellä, sivistynyt minä ei halunnut päättää mukavaa iltaa valtataisteluun. JR oli sanonut, että toivoi meidän käyttäytyvän hyvin, niin kaikilla olisi miellyttävää.
Kun rauhoituin tästä, loppu sujuikin oikein hyvin, puolin ja toisin ja menimme kaikki nukkumaan.

Tähän on vielä kerrottava, että läpsäisin myös JR:ää takapuoleen vähän myöhemmin. Minua muka ärsytti joku mitä hän meille sanoi. Myöhemmin JR ja Minkki kertoivat minulle, että JR ei ole helposti provosoitavissa piiskaamaan tai muutakaan ja sen tähden hän valitsi hetkensä vasta seuraavalle päivälle.


Seuraavana päivänä yhteisen aamiaisen ja aamutoimien jälkeen JR sitoi meidät taas samalla tavalla, tällä kertaa ranteista ylös kattokoukkuun roikkumaan. Hän kertoi, että aikoo tehdä meille ylläpitopiiskauksen, sillä se on meille hyväksi ja olemme sen ansainneet rohkeudellamme. Tämä tarkoittaa piiskausta, jonka D päättää suorittaa ilman mitään kummempaa syytä, mutta jolle on sopiva hetki ja joka vahvistaa D/s-asetelmaa.

JR kävi läpi kaikki kuvassa näkyvät välineet ja käytteli niitä eri puolille kehojamme. Hän otti rauhassa aikaa ja laittoi muutamia "tehtäviä", kuten laskemista ja tietyn osan esille tarjoamista. Onneksi meitä oli kaksi, sillä toinen sai aina vetää henkeä ja toipua kun toista käsiteltiin. Jossain vaiheessa tahti yltyi merkittävästi. JR seisoi takanamme ja löi meitä jollain kipua tuottavalla niin tiheään, ettei toipumisaikaa ollut. Aloin nyyhkyttää ja kyyneleet lähtivät valumaan. Minulle käy niin tuskin koskaan piiskattaessa. Tämä johtui paljolti siitä tuskasta, jota tunsin parisuhteeni hankalan tilan takia. Minulla oli itkemätöntä itkua sisälläni. JR ei tästä välittänyt, mutta Minkille kuiskasin, että älä nyt pelästy. Päin vastoin, hän sanoi itkun sessiossa olevan juuri parasta. Itku vie pahaa pois.

Lopuksi JR kävi hakemassa pihalta nokkosia - uusi kokemus meille kaikille - ja rääkkäsi meitä niillä. Minusta tuntuu, että Minkki otti tämän voimakkaammin ja kiljui hädissään. Nokkoset toki polttivat, mutta kaiken jälkeen se kipu ei tuntunut mitenkään ylivoimaiselta. Olin niin endorfiinimyrskyissä, että minua enemmänkin huvitti ja aloin rentoutua. JR myös kyseli vaikutuksia ja testaili sieltä ja täältä.

Tämän jälkeen, käytyämme suihkussa, purimme tilanteita ja vaikutelmia sohvalla istuen, JR keskellä, käsi molempien ympärillä. Myöhemmin kotimatkalla halusin kertoa heille tilanteesta kotona ja paitsi että sain avautua ymmärtäville ihmisille, sain myös neuvoja jatkaa. Erosimme hyvässä hengessä.

---

Kotona sain olla vielä pari päivää kahden mieheni kanssa, lapsen ollessa muualla kesänvietossa. Otin melkein heti saavuttuani suhteemme puheeksi ja kerroin, mitä olin kylässä jutellut ja millaisia näkökohtia olin saanut vastineeksi. Herra Huu oli samaa mieltä kanssani monessa, hän tunsi samoin. Päädyimme siihen, että nyt tästä hetkestä eteenpäin, alamme taas ylläpitää D/s-suhdetta. Ainakin koetamme, katsomme miten se muodostuu. Se ei voi olla sama kuin vuosi, pari sitten, mutta se voi olla nykyisten meidän näköinen, nykytilanteeseen sovitettu.

Minuun laskeutui heti rauha ja onnellisuus. Suhteellamme oli taas joku sisältö, suunta ja selkeys.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Pohdintoja painosta

Olen iltaisin jumittunut katsomaan juutuubista TV-ohjelman toisensa perään. Telkkaria meillä ei katsota, mutta jos jokin ohjelma alkaa kiinnostaa, sen löytää kyllä netistä, ja YouTube on mainio suosittelemaan aina vain uusia sisältöjä.

Ohjelmat joita katson ovat joko amerikkalaisia tai brittiläisiä ja niiden teema on painon tarkkailu. "My 600lb Life" kertoo yksittäisten henkilöiden tarinoita, joissa he - päästyään lihomaan lähes liikuntakyvyttömiksi - alkavat lääkäreiden valvonnassa elämäntaparemontin, pääsevät mahalaukun ohitukseen ja lopulta rutkasti keventyneinä lopputeksteihin hehkuttamaan uutta, hyvää oloa. Siinä on kuulkaa suuria tunteita ja urheilujuhlan henkeä, kun toivottomaan tilanteeseen ajautunut ihminen alkaa saada elämänsä taas kasaan!

Toisaalta olen löytänyt siinä samalla ohjelmia, joissa kamppaillaan painon toisessa ääripäässä. Naisia, jotka muistuttavat kuivahtaneita luurankoja, eivätkä pääse sohvalta ylös, kun tyhjiin imetyt lihakset eivät jaksa puskea edes lapsenpainoista kehoa jalkeille. Karseaa.. Tulee säälivä olo.

Ääritilanteet sikseen, ja toivottavasti kaikki nämä ihmiset löytävät kaipaamansa hoidot, mutta jos kehoa ajatellaan, en henkilökohtaisesti kallistu hoikkiin päin. En aina edes normaalipainoisiin. Pieni ylipaino miellyttää esteettistä silmääni enemmän. Se antaa ihmiselle muotoa, juurevuutta. Muotoa voi olla vielä enemmänkin, kunhan se yhdistyy hyvään itsetuntoon: sellainen ihminen on kaunis! Erityisesti kinkybileissä näkee kauniita vartaloita, jotka on tuotu oikeasti esille, eikä kätketty kaapuihin. Olen ehdottomasti peppujen ihailija ja kauniisti vaatteilla esiin tuotu pepun pyöreä linja saa housuissa värähtämään. En voi käsittää ihannetta, jossa peppu on vain alue johon selkä loppuu ja jalat alkaa, ja tuuli käy hänen haarojensa välistä.. Ei mitään tavoittelemisen arvoista mielestäni.


Yellow Lady
Maalaus ja valokuvaus: Tetris

Olen jälleen alkanut dieetin, vähähiilihydraattisen. Ennen joulua oli jonkin verran työstressiä ja purin sitä iltaisin syömällä varsin estottomasti, sekä ottamalla pari olutta. Alkaahan siinä maha kasvaa. Tuli olo, että en viihdy painossani: pisti puuskuttamaan ihan eri tavalla ja vaatteet eivät sopineet. Todella turhauttavaa, kun kaikki bilevaatteet alkoivat olla liian ahtaita. Vasta nyt kevään korvalla löysin motivaation muuttaa tämä kurssi. En ole kauhean hyvä laihisten pitäjä, sillä vältän nälän tunnetta ja siitä johtuvaa hermostuneisuutta ja heikkoa oloa. Karppaustyyppinen dietti on kuitenkin salliva, sillä luvallisia ruoka-aineita voi napostella, eikä kaloreita tarvitse vahdata. Olen nyt muutamassa viikossa saanut pari kiloa pois ja pari senttiä vyötäröltä. Vyö ei kiristä ja puuskuttava olo alkaa hellittää.

En pyri laihtumaan kovin paljon, en oikeastaan tähtää edes normaalipainoon. Minulla on oikein hyvä olla muutaman liikakilon kanssa, tykkään olla vähän pyöreä. Se ei estä aktiivista elämäntapaa, vaan liikkuminen tuntuu parhaimmillaan oikein hyvältä. Toivon, että nyt kevään aikana löytäisin taas terveellisillä valinnoilla sen energisen balanssin joka minulla vuosi, pari sitten oli hallussa. Hyvä olo omassa kehossa on ihan mahtava afrodisiakki, ihan pysäyttämätön!


perjantai 26. helmikuuta 2016

Asioita jotka nostavat tunteita

Tunnemyrskyssä ei saa kirjoittaa blogia. Tai saa, mutta sen tunteen on oltava positiivinen.
Huonojen tunteiden täytyy antaa kunnolla laantua ja kiukkukemikaalien haihtua pääkopasta ennen kuin ottaa näppiksen eteen. Silloin voi tarkastella asioita viileämmin, välimatkan päästä. Molempia osapuolia huomioiden. Niin viimesenpäälle rakentavasti.

Olen joskus ollut liiankin rakentava, laulavat Lapinlahden Linnut, ja minusta se on hyvä lause, pätee minuun.

Asiat, jotka ottaa henkilökohtaisesti, menevät tunteisiin. Niin se on ja kuuluukin olla. Sitten kun ollaan vielä mahdollisesti väsyneitä, laskuhumalaisia, tai muuten keikutaan jo valmiiksi henkisen keston rajoilla, ei ihme jos tunteet välillä räiskähtää. Ja puhun nyt ennen kaikkea kinkyilystä.

---

Lähdin viime bileistä ovet paukkuen. Syy oli se, että halusin juttuja joihin muut eivät olleet valmiita. Olin hyvässä vireessä, halusin vähän ihoa, sormia, hampaita, kynsiä.. mitä vain, mikä saa selkäpiin iskemään ihanasti kipinää. Olosuhteet olivat mielestäni täydelliset, olisi ollut tunnelmallista tilaa käytössä ja aikaa mielin määrin. Kaikkien muittenkin olisi minun mielestäni pitänyt olla samassa vireessä. Olin liikkeellä Herra Huun kanssa, mutta olin sen verran valikoiva bitch, että nyt kun kerran hyvää porukkaa oli saatavilla, en tyytynyt pariskuntatouhuiluun. Kimppaa sen piti olla! Mies ei varmaan vieläkään ymmärrä, miksen vetäytynyt syrjään hänen kanssaan, jos kerran teki mieli, mutta perusteeni on aukoton: kukaan muu ei enää siinä vaiheessa olisi rohjennut tulla väliin, eihän!? Ja ihanuus olisi ollut juuri siinä, ottaa joku muu väliimme, siksi hetkeksi.

Tunteet. Minusta voisi piirtää tuolla hetkellä karikatyyrin, jossa pidättelen turhautunutta kiukkua naama punaisena ja silmät päässä pyörien ja pääni yllä riippuu kupla: I NEED TO GET LAID. Samalla kun taustalla toiset pitävät jutusteluaan lasiensa kanssa seisoskellen.

En saanut ketään houkuteltua, enkä oikein osannutkaan siinä tilanteessa. Hankalaa! Ratkaisin pattitilanteen häipymällä paikalta totaalisen myrtynein mielin. Aika tökeröä, mutta tämän parempaan en nyt pystynyt. Kotona olin tietysti miehelle vihainen ja vielä seuraavana päivänäkin harkitsin koko kinkyseuran tomujen karistamista. Se oli tietysti rankkaa liioittelua ja jälkeenpäin olen voinut purkaa tätä pettymyskierrettäni muutamien hyvien tyyppien kanssa.
Päädyin rakentavasti siihen, että seuraansa ei voi muuttaa, mutta seuraa voi aina vaihtaa. Nyt aika pian tämä johtaa sopivasti käytännön tekoihin, kun menemme Herra Huun kanssa tilaisuuteen, jossa ihan hyvässä hengessä pienellä porukalla katsotaan, löytyisikö yhteistä eroottista leikkiä. Vähän niinkuin Touch of Cacaon hengessä, josta aiemmin kirjoitin. Siitä ehkä lisää myöhemmin, katsotaan.(*

---

Lisää tunteita.
Minua ottaa päähän, jos vain vihjataankin, että minun tulisi vahvistaa kokemuksiani kemiallisesti. Nyt kerta kaikkiaan, minä en ryhdy siihen! Minä en ole tehnyt sitä, minä en tarvitse sitä, enkä aio edes kokeilla. Pitäkää kukkanne!

Minua ei haittaa, jos muut käyttävät. Hyvin harvat näyttävät niin tekevän, mutta ne jotka polttavat tai whatever, senkuin vain. Olette tämän omalla kohdallanne harkinneet ja se on teidän aikuisten ihmisten päätös. Minulla on omat päätökseni ja myös vastuuni elämässä. Siinä vaiheessa kun on jälkikasvua, ei vanhemman terveys ole enää pelkästään hänen yksityisasiansa. En voisi tehdä niin, että pajauttaisin aivoni pihalle jossain iltamissa ja päätyisin harhaisena hoitolaitokseen. Sitä riskiä en ota.

Raittius ei ole naureskelun asia, kieltäytyminen vaatii eniten pokkaa. Onko sulla pokkaa, mulla ainakin vi**u on.

---

Turvallinen pelko on erikoinen tunne. Se saa sessiossa hihityttämään, se nostaa valppauden maksimiin. Pelko buustaa sessiota ihan uudelle tasolle, se virittää täydellisen hereille. Pelon tunnetta voi dominoiva tarkoituksella rakentaa, tai se tulee kuvaan spontaanisti. Melkein jokaiseen oikein hyvään sessioon on mielestäni kuulunut annos turvallista pelkoa.

Parhaat tilanteet rakentuvat henkilöiden todellisista jännitteistä, lähes itsestään. Kun ihmiset vain rentoutuvat ja antavat mennä, voi tilanne paisua aika uskomattomaksi. Näin meillä kävi nelistään tässä eräissä isommissa bileissä. Minä, Herra Huu, Dakini ja JuhaKoo livahdimme keskenämme takatilaan katsomaan, saataisko aikaiseksi jotain kivaa. Kaikilla oli tunnelma päällä, kukaan ei ollut liian päissään tai väsy, eli homma oli siltä osin kohdillaan.

On vaikea selittää jälkeenpäin mitä tapahtui. Kaikki oli kovin fyysistä, eikä mitään oltu suunniteltu etukäteen. Oli valtataistelua, joka oli käytännössä painia ja ruumiillista alistusta. Isoja miehiä, kiihkeitä naisia sikin sokin. Läimäyksiä jaettiin poskille, hiuksia irtosi päästä, leluja työnnettiin paikkoihin, piiska viuhui edestä ja takaa. Koitin häiritä JuhaKoota kun hän oli käsirysyssä Dakinin päällä, puraisin häntä korvaan ja minut nostettiin tukasta syrjään yhdellä riuhtaisulla. Herra Huu piti minua kiinni kun kaksi muuta löivät minua takamuksille. Jossain vaiheessa päädyin likaisen lattian ja JuhaKoon saappaan väliin selälleni. Kookkaan miehen musta, kiiltävä, pitkävartinen maihari rintakehäni päällä, se on luottamusta, se on pelkoa. Se oli ihanaa, kaikki oli ihanaa. Dakini tuli ylleni koppalakissaan ja rääkkäsi minua kipakoin avokämmenlyönnein kasvoihin. Hän niittasi minut lattiaan painamalla hiuksiani kenkiensä koroilla. Pelkäsin häntä ja hihitin hillittömästi. Hän nosti nahkaruoskan uhkaavasti ylös hartiansa taa ja minä huusin APUA. En tiedä mistä se tuli, mutta se toimi nyt turvasanana, tilanne rauhoittui.

Joskus tilanne menee todella sekavaksi ja rajuksi, eikä mitään käsikirjoitusta ole. Se on mahtavaa, alkuvoimaista, eläimellistä. Se on pelottavaa, se on kiihottavaa, se vie mukanaan.

Jälkeenpäin käytiin viestinvaihtoa siitä, että ovathan kaikki ok ja eikai ketään rusikoitu vahingossa liikaa. Se oli varmasti tarpeen, vaikka kaikki vakuuttivat voivansa hyvin. Minulla särki lihaksia, leukaperiä, päänahkaa ja piiskanjälkien haihtumiseen meni pari viikkoa. Tämä kuuluu asiaan ja on pelin henki, en ole tippaakaan pahoillani ja menisin sekaan heti uudelleen. Jäljet ovat konkreettisia muistutuksia siitä, että tämä kaikki tapahtui todella, ei unessa.

---

Nyt se on ohi tältä kertaa. Tunteet on vuodatettu tekstiksi ja eletty osin uudelleen. Olo on helpottunut.
Kiitos ja anteeksi!

---

Kaikki tekstissä esiintyneet ovat antaneet suostumuksensa julkaisulle.

(* En todella ole jättämässä nykyisiä kinky-ystäviäni, vaan katsomassa, millaista ruoho on aidan takana, että turhilta tunnemyrskyiltä ehkä vältyttäisiin.

torstai 28. tammikuuta 2016

The Touch of Cacao -kokemuksia

Nykyään kun tavalliset kinkybileet jännittää nolla, on kiva kokea jotain uutta. Samat ajatukset minulla, ystävääni vapaasti lainaten. Niinpä lähdimme pienellä balettilaisten porukalla ottamaan selvää Turkuun saapuneesta The Touch of Cacao -työpajasta.

Työpaja kesti koko päivän ja opettajana sekä ohjaajana toimi brittiläinen London Faerie. Tämä päivä oli osa Wonderlust festivaalia, jota en itsekään osaa tiivistää pariin sanaan, sillä otan vasta uteliaana selvää. Osallistujia oli noin 25, sekä miehiä että naisia, pareja ja yksin tulleita. Minulla oli pientä skeptisyyttä pinnassa, sillä tapahtuman esitteissä korostettiin Cacaon, jalostamattomasta kaakaokasvista valmistetun kaakaojuoman, estoista vapauttavia vaikutuksia. Haluan huomauttaa, että kyseessä tosiaan oli vain kaakao, ei mikään mieto huume. Sitä juotiin rituaalisesti aivan kurssin aluksi ja sen vaikutuksista varoiteltiin. Otin kaakaoni varovasti, sillä halusin välttää päänsärkyä, jota se kuulemma sai aikaan kofeiinin kera.

London Faerie myönsi olevansa "woowoo" -miehiä, eli henkisyys oli vahvaa hänen jutuissaan. Sanoi kuitenkin, ettei hänen juttujaan tarvitse uskoa, se ei ole mikään edellytys elämykselle, ja että monet asiat on selitettävissä luonnontietein. Se vetosi minuun heti enemmän. Toki minulla oli ollut ennakkoluuloja myös opettajaamme kohtaan, millainen kuivettunut hampulta haiseva joogi sieltä saapuisi. Mutta ei, London paljastui eläväiseksi, iloiseksi ja mukavan karismaattiseksi mieheksi, eikä ollut jättänyt liian monia aterioitakaan väliin. Kuten hän itseään kuvaa, hän oli aina kokenut olevansa liian outo, liian äänekäs, liian seksuaalinen. Mainio tyyppi. Ja se pinkki helminauha!

En voi enkä halua lähteä kuvaamaan tapahtumaa vaihe vaiheelta, sillä tekstistä tulisi hirveän pitkä. Sen sijaan poimin jotain yksittäisiä tapahtumia ja vaikutelmia. Ihan alkuun totean, että kun pääsin woowoo -osuudesta kunnialla yli ja löysin ikäänkuin oman tasoni toimia ja eläytyä tapahtumaan, pääsin tosi vaikuttavien kokemusten äärelle. Tässä on jotain tosi vahvaa ja alkukantaista ja se perustuu harjoituksiin kohdata toinen, vieras ihminen, ja tutkia samalla omia rajojaan ja lupaa sanoa KYLLÄ tai EI. Löytää huolettoman seksuaalisen leikin taso. Kuten London Faerie sanoi, tämä on todellakin bonobojen tapa toimia, ei simpanssien tai gorillojen: leikkisä, biseksuaalinen tila, jossa saa nauttia kehollisuudesta ja henkisyydestä ilman kulttuurisia tai uskonnollisia taakkoja.

Paikka, jossa työpaja pidettiin, paljastettiin vasta ilmoittautumisen jälkeen ja kun tulimme kaikki sisään ja harjoitukset alkoivat, lukittiin ovi huolellisesti takana. Tämä pani miettimään, onko todella niin, että kokeakseen näitä vahvoja, positiivisia asioita, täytyy toimia salaa ja piiloutua ympäröivältä kulttuuriltamme?

Eräässä kosketusharjoituksessa satuin samaan ryhmään minulle ennalta tuntemattomien Marin ja Silkien kanssa. He eivät olleet pari, vaan ystävykset, kuten myöhemmin kuulin. Myös Marin kumppani oli mukana tapahtumassa. Harjoituksen idea oli, että yksi vuorollaan oli vastaanottaja ja kaksi muuta antajia. Vastaanottaja makasi passiivisena patjalla ja muut kokeilivat häneen erityyppisiä kosketuksia opettajan ohjeiden mukaan: vahvaa silitystä, hyvin kevyttä kosketusta, puristuksia, läimäyksiä, puraisuja, suukkoja.. Eri ryhmissä harjoituksen tahti oli jokaisessa omanlaisensa. Paikalla oli myös hyvin kokemattomia ihmisiä, joten oli selvä, että kaikki eivät edenneet samoilla tasoilla. Aluksi olimme aika varovaisia ja Mari sai meiltä pitkää, huolellista kosketuskäsittelyä. Jonkin verran uskaltauduin tukistamaan ja läimäyttämään häntä vähän kovemmin, kun en yhtään tiennyt hänen mieltymyksiään.

Meidän ryhmäämme taisi sattua varsin avoimia ja rajoistaan selvillä olevia, kainostelemattomia tyyppejä. Panin tämän ilahtuneena merkille ja kun olin itse vastaanottajan vuorossa, ja notkea kissamies Silkie alkoi käyttää minuun hampaitaan, heräsi minussa halu panna vähän vastaan. Taas joku kissa pureksimassa subikoiraa! Tilanne meni siihen, että kevyt Silkie istui selkäni päällä ja piteli minua hiuksista, kun yritin kääntyä ja purra häntä takaisin murinan säestyksellä. Siinä kohtaa minulla oli tosi hauskaa ja mielenkiinto ihan kympissä. Todella jännittävää täysin tuntemattoman ihmisen kanssa käydä painisille. Hetken perästä saimmekin sitten Marin kanssa läimiä Silkietä takamuksille, sillä hän kertoi pitävänsä siitä hyvin paljon.

Tässä kohtaa ei kuitenkaan menty yhtään pidemmälle, sillä nämä olivat vain harjoituksia.

Paikalla oli myös ihmisiä eri kulttuureista, yleiskielemme oli englanti. Jostain syystä ainakaan Turun alueen kinkytapahtumissa ei käy juuri muita kuin kantasuomalaisia. Näin ollen en ole koskaan päässyt lähempiin tekemisiin muualta tulleiden kanssa. Olin jälkeenpäin hyvin liikuttunut erityisesti eräästä kohtaamisesta: tapasin harjoituksissa henkilön, joka oman kulttuuritaustansa tähden oli täysin kokematon mitä toiseen sukupuoleen tulee. Hän oli myös naimaton, joten kokemattomuus oli tosiaan absoluuttista. Seisoin hänen kanssaan vastakkain, sormenpäämme koskettivat toisiaan ja katsoimme toisiamme tiiviisti silmiin. Panin merkille, että hänen hiuksissaan oli jo aavistus harmaata. Hän oli aiemmin kyselyharjoituksessa sanonut "Could you teach me" ja minä olin vastannut "Yes". Seisoimme siinä pitkään ja katsoimme toisiamme. Olimme kuin kaksi eri todellisuutta, jotka kohtasivat tässä maailmasta irrallaan olevassa tilassa. Jälkeenpäin kun muistelin tätä, minulle tuli ihan vedet silmiin. Teki mieli kirota kaikki kulttuurit ja uskonnot, jotka sitovat ihmistä ja kieltävät häneltä jotain niin luonnollista! Millä oikeudella? Ja toisaalta, vaikka olisin tehnyt mitä, vaikka miten pientä, se olisi kaikki ollut tälle yksilölle uutta ja ihmeellistä. Mikä valta! Mikä etuoikeus ja mahdollisuus.
Toivon, että jos ja kun hän palaa ahtaaseen kulttuuriinsa, hän vie sydämessään mukanaan viestin siitä, että seksuaalisuus on ihmisten välistä yhteyttä ja leikkiä, ei paholaisen juonia, tai millä häntä nyt onkaan peloteltu.

Tapahtuman loppupuolella oli vapaa play party -osuus. Isossa tilassa osoitettiin eri alueita erilaisille toiminnoille: oli halailualue, avoimemman seksuaalisen kanssakäymisen alue ja huoneen perällä kinkyalue. Oli myös erillinen huone niille, jotka tahtoivat vain viettää aika ja jutella keskenään. Aluksi harkitsin halailualueelle siirtymistä, mutta aloin olla jo vähän väsähtänyt useiden tuntien harjoituksiin ja tuntui ihan mukavalta kun ystäväni ehdotti pientä köysisidontaa. Meillä oli parin tutun kesken tavanomaisempaa sessiota köysin, piiskoin, nipistimin ja hyrrin: minä kaiken kohteena, aah! Tykkäsin saamastani huomiosta ja siitä, että oltiin vaihteeksi todellakin selvin päin ja kohtalaisen hyvässä vireystilassa. Tätä lisää!

London Faerie toi paikalle tulia, eräänlaisia tikkuja, joiden päissä paloi tuli. Hän alkoi kysyä vapaaehtoisia tulileikkiin. Ystäväni ehdotti minun vastapiiskattua peppuani tulialustaksi, eikä minulla ollut mitään syytä kieltäytyä, vaikka tulileikit ovatkin minulle uutta. Luotin opettajaamme. Sain pitää ylläni jotain vaatekappaleita, mutta ne lähtivät kyllä aika vilkkaasti, kun mieleeni tuli ajatus, millä tavoin tekokuitu palaa.. Tulella hively oli jännittävää, mutta ei mitenkään epämiellyttävää: poltti samalla tavoin kuin steariini. Onneksi olin kyyryssä, enkä nähnyt, miten selkääni jäi hetkeksi palamaan tulivanoja, jotka opettaja sitten pyyhkäisi kädellään sammuksiin. Kieltämättä välillä vähän nipisti, jos jokin liekki jäi pidemmäksi aikaa paikalleen. Juteltiin ystäväni kanssa jälkeenpäin, että tästä saisi upean esityksen, etenkin jos "uhri" kiljahtelisi vakuuttavasti. Tosin meistä kukaan ei osaa käsitellä tulta tällä tavoin, harmi.

Tiettyyn kellonaikaan oli sitten aika lopetella ja käydä aterialle. Useimmat vaikuttivat iloisilta ja rentoutuneilta, osa väsyneiltä. Kävimme läpi kierroksen, jossa kaikki kertoivat, mitä tapahtuma oli heille merkinnyt. Ainakin näin heti tuoreeltaan jokainen kertoi saaneensa jotain. Minä nostin siinä hetkessä päällimmäiseksi sen, miten hienoa oli kohdata intiimisti ihmisiä, jotka olivat ei-kinkyjä ja joita ei muuten tulisi kohdattua.
Myös se oli mielessäni, että BDSM-kulttuuri jossa itse olen mukana, tuntuisi toisinaan kaipaavan vähän syventämistä, kaikkea sitä mitä päivän aikana olimme kokeneet. Liian helposti kinkyys menee ainakin minulla vain bileilloiksi ja sitten joksikin hyvin väsyneeksi säädöksi sen jälkeen. Se voisi olla niin paljon enemmän! Jos vain keksin keinoja, tahtoisin nyt hallituksen jäsenenä tuoda näitä aspekteja toimintaamme Turun Baletissa. Ei ehkä kaikille, mutta halukkaita on varmasti muitakin.


Upean päivän jälkeen olin väsynyt ja tunteikas. Jäin kaipaamaan lisää.

Kaikilta tekstissä esiintyviltä henkilöiltä on saatu lupa julkaisuun.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Yksin liikkeellä?

Yksinäisinä hetkinä räpsittyjä kuvia..
Nämä kuvaavat haavettani työntyä, antaa ja saada nautintoa. Minulla ei vielä ole ollut mahdollisuutta siihen, mutta ainahan voi haaveilla.





Olen menossa hippihenkiseen sensuelliin päivä-workshopiin, jossa nautitaan herkistävää kaakaota, tehdään jotain harjoituksia ja ehkä kosketellaan. Ehkä päädytään orgioimaan. En tiedä vielä tarkalleen.
Ja minulla ei ole seuraa! Jotenkin tragikoomista. Yhtäkkiä minulla ei ole ketään, joka ehtisi/ haluaisi jakaa tämän kanssani. Hellurei! Paikalle tulee sentään muutama kinky-ystävä, mutta heillä on jo omat avecit mukana. Minä en saanut napattua ketään, en omaa enkä lainattua...!?


HAETAAN SEURAA
Puolileikillään seuraa hakee yksi
yksinliikkuva pervo. Kumppanilta
toivon avaraa mieltä. 
Yst. vast. nimim: T. Palikka



keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Palveleminen fetissinä

Vähän aikaa sitten oli kinkyjen ystävieni isot syntymäpäiväjuhlat, joihin meidät kutsuttiin mukaan: minut, Herra Huu ja myös Dakini. Me kaksi ensinmainittua pääsimme osallistumaan.

Ennen juhlia hermoilin jonkun verran vaatetustani, sillä dress code suosi miehillä pukua ja naisilla jotain naisellista iltapukua tai iltavaatetusta. Paikalla olisi myös vaniljaväkeä, joten kinkysti ei voinut pukeutua. Minulla ei ole hameita saati mekkoja, en vedä sellaisia tyttövaatteita muutoin kuin toisinaan kinkybileisiin tai mieheni mieliksi eri pyynnöstä/käskystä. Olinkin helpottunut, kun ystäväni ehdotti, jos voisin tulla juhliin avuksi. Huh, taakka putosi harteiltani! Voisin hyvillä mielin pukeutua samoin kuin viime kesänä Minkin ja JR:n häissä ja sen lisäksi vielä saisin palvella, aivan kuten sielläkin.

Tykkään tehdä asioita käskystä. Ihan tavallisia, hyödyllisiä asioita, joissa saa pikkuisen ponnistella. Mieluiten fyysisiä juttuja, kuten siivoaminen ja juhlissa avustaminen. Enkä odota tästä mitään palkkiota, sillä itse suoritus on palkitsevaa. Katson, että tämä viehtymys on fetissi, tai lähes fetissi, sillä en kiihotu seksuaalisesti näistä hommista, enkä odota sitä, vaan innostun jostain syvältä, motivoidun jotenkin muuten kuin vain halusta auttaa kavereita. En ole laupias auttelija, vaan oman mielihyvän tavoittelija. En kerjää kiitosta, mutta jos joku haluaa kiittää, niin okei. Fantasioissani otan mieluummin moitteita, kovistelua ja rangaistuksia.

Palvelus-fetissi maistuu paremmalta jos vastapelurina on kinky henkilö, vaikka saan samoja tunteita ilman mitään kinky-twistiäkin. Silloin tietty mukana pieni syyllisyys, että käytän tilannetta mielikuvissani vähän toisin, kuin mitä päältä näyttäisi, heh heh. Täydellinen, omistautuneen palvelijan rooliin heittäytyminen useaksi tunniksi on suunnilleen tämän fetissin huipentuma. Käskijän ehdoton totteleminen ja rangaistuksen pelko liittyvät fantasiaan. Eikä todella mitään summittaista kengänkiillottelua johdantona S/M-sessioon, vaan oikeaa työtä ja todellisia vaatimuksia.

Pokkaan edelleen Minkille ja etenkin JR:lle suuresta rohkeudesta viime kesänä. He nakittivat minut keskeiseen palvelijan osaan omissa häissään, piilotetulla D/s-asetelmalla. Sain ensinnäkin ohjeita vaatetuksesta ja käytöksestä. Tavallinen siisti vaatetus, valkoinen paita, mustat housut. Käytös kohtelias ja kaikesta kinkyilystä karsittu. Tämä ei olisi sessio, tämä olisi palvelustehtävä, jossa JR toimi komennusmiehenä. Saisin ohjeet paikan päällä, minun piti vain ilmestyä oikeaan kellonaikaan juhlapaikalle.
Olen vieläkin ihan ällistynyt siitä, miten JR luotti minuun. Otti perverssin fetisistin hoitamaan runkkufantasiatehtäväänsä keskelle omia lähimpiä ihmisiään, sukulaisiaan.

Se päivä oli minulle täyttä työtä. Sain Minkin laatiman tehtävälistan käteeni ja käytännössä pyöritin ison osan juhlaväen tarjoiluista shamppanjoista ruokien kautta kakkukahveihin. Oli siinä tietty pari muutakin hommissa, mutta minä juoksin eniten, väittäisin. Ja minä en päässyt edes itse vihkiäisiin, JR sanoi niin ja siihen oli tyytyminen. En ollut ennalta tajunnut, miten suuri vastuu minulle oli laitettu. Mitä, jos olisin tullut jotenkin liian kevyin motivaatioin paikalle vähän puuhastelemaan ja mokannut koko jutun? Jos olisin jotenkin hermostunut havaittuani työmäärän ja yksinkertaisesti häipynyt? No enhän minä niin tekisi, mutta mistä he sen tiesivät?

Kun ilta oli jo pitkällä ja kaikki tehty, JR otti minut puhutteluun ja ilmaisi olevansa pääosin tyytyväinen - jotain mokia olin tehnyt ja niihin palattaisiin - sekä että hän ja Minkki toivoivat lämpimästi että jäisin juhlimaan toisten kanssa. Sillä hetkellä en vain siihen pystynyt, ja varmaan JR:kin ymmärsi. Olin todella syvästi palvelijan roolissani, enkä olisi kyennyt enää väsyneenä ja kaikkensa antaneena kääntämään switchiä tavallisen juhlijan suuntaan. Olin osaani oikein tyytyväinen, joskin vähän päästäni pyörällä, ja poistuin rauhallisessa kesäillassa suoraan omaan sänkyyni.

Näin kokonaisvaltaista tapahtumaa saa kokea harvoin, mutta pienikin palvelustehtävä on usein mieluinen. Olenkin vihjaillut kinkyille ystävilleni, että olen sydämeltäni subi ja tykkään kun minua käsketään tai käytetään, tilanteeseen ja rajoihin sopivasti tietenkin. Minulle oli vaikkapa ihan helmi tilanne, kun sain yksinkertaisesti sitoa JR:n kengännauhat (maiharit, mustat) bileissä, ihan tosta noin vaan, spontaanisti käskystä. Kun olin valmis, nostin katseeni hänen silmiinsä. Hän silmäili kenkiään ja nyökkäsi pienesti. Siinä kaikki. Täydellistä.
Herra Huukin käskee minua yhä toisinaan, mutta kaikkiin ystävyyssuhteisiin komentelu ei toki sovi. Kukin taipumuksensa mukaan. Olen onnellinen, jos joku aina välillä käskee, yhteistä hyvää tarkoittaen, mutta sopivan jämerällä asenteella. Silloin palvelijansydämeni hypähtää iloisena toimintaan.

torstai 7. tammikuuta 2016

Dakinin luona

Vietin uudenvuoden Dakinin luona.

Vaikka en erityisesti pidä uudestavuodesta juhlana, sisältyy siihen mielestäni paljon uuden lehden kääntämisen tunnetta, sekä usein myös romantiikkaa. Tai ei usein, vaan aina. Lähes jokaisena aikuisikäni uutena vuotena olen seissyt rakkaan ihmisen kanssa käsi kädessä raketteja katsellen ja fiilistellen yhteistä taivaltamme. Ajatella, vielä ollaan yhdessä, näin monta vuotta jo, ja mitä kaikkea tämä uusi meille vielä tuokaan!

Tällä kertaa matkustin Herra Huun suostumuksella Dakinin luo ja vuoden vaihtumisen hetkellä olin hänen kanssaan kahden, tyhjässä leikkipuistossa keskellä kaupunkia rakettien paukkeessa, siemaillen vodkaa kurkkupurkista ja ottaen hämäriä valokuvia puunkolosta, joka näytti ihan tussulta. Taisimme vähän suudellakin siinä.

--

Yksinäinen matkani Dakinin luo oli minulle tärkeä. Ennen sitä olin ehtinyt seilata monenlaisissa ajatuksissa ja tunteissa, välillä rankoissakin. Äärilaitojen tunteet vuorottelivat, olin aika sekaisin ajatuksineni. Yhteydenpitomme oli niukkaa, mikä hämmensi minua lisää, sillä jouduin täyttämään mielikuvituksellani aukkoja hänen kertomissaan asioissa. Meidän on helppoa puhua kasvotusten, mutta tekstiviestinnässä tarkoituksemme menevät välillä ristiin. Hän laittaa lauseen, minä kuvittelen loput ja saan yksinäisen mustasukkaisuusharmin päälle. Ehdin kuvitella ihan liikaa. Toisaalta en tiedä, miten vakavasti positiiviset viestit pitäisi ottaa, kun en vielä tunne toista täysin: jotkut kirjoittelevat sydämiä ja mussukoita helposti, ihan ystävyydelläkin. Houkka luulee liikoja. Mistä voin tietää!? Kun vain saisin katsoa häntä silmiin samalla kun hän puhuu!

Viimeksi kun tapasimme juhlissa meidän kotonamme - Herra Huun syntymäpäivät itse asiassa - meillä ei ollut yhteistä aikaa juuri nimeksikään. Näemme muutenkin harvoin, joten tällainen ottaa minua päähän. Eihän sille asialle kukaan mitään voinut ja olin itsekin kiireinen juhlajärjestelyjen kanssa. Olisin silti niin toivonut, että olisimme saaneet aikaa yhteisesti rauhoittua ja päivittää toisemme kunnolla tunnetasolla ennen hulinan alkua, mutta ei.
Sitten kävi vielä niin ikävästi, että erosimme kireissä tunnelmissa. Voiko kurjempaa olla! Yöllä oli tapahtunut väärinkäsitys, joka ei ollut kenenkään vika, mutta johti hyvin latautuneeseen aamuun. Emme saaneet puhuttua silloin ja arjen aikataulut painoivat jo päälle. Sen eron jälkeisenä iltana olin synkällä mielellä ja kyseenalaistin koko suhdetouhun. Onneksi keskustelu Herra Huun kanssa sai uusia näkökohtia auki ja kovasti itkien sain tämän möykyn sulamaan sisältäni. Ymmärsin taas Dakinia vähän paremmin ja saatoimme viestimällä sopia välimme kutakuinkin hyvään kasaan.

--

Kaksi aikaisempaa kertaa, kun olen tunnepuolella reagoinut näin, ovat johtaneet pitkiin avoliittoihin ja kihlauksiin. Ja suunnilleen puolen vuoden päästä ensitapaamisesta, joka hetki nytkin oli käsillä. Tämä olisi nyt tärkeä hetki, jos ei hänelle, niin ainakin minulle. Ikäänkuin käännekohta, tai siltä se tuntui. Vaikka en oikein tiennyt, käänne mistä ja minne.

Parina päivänä jotka vietin Dakinin luona, tapahtui todella paljon. Pääsimme vihdoinkin viettämään aikaa kahden ja todella keskustelemaan. Sain kerrottua hänelle ihan just tarkkaan, mitä olin päässäni pyöritellyt, sekä hyvät että pahat jutut. Hän kuunteli, intensiivisesti, silmät kauniisti tuikkien kuten hänellä tuikkii. Ja vastasi, harkiten.

Tapasin myös mustasukkaisuutta herättäneen henkilön ja kerroin hänelle, mitä kamalaa olin hänestä ajatellut, ja tein myöhemmin sovintoa hänen kanssaan, sekä kuulin Dakinilta, miten asiat oikeasti ovat heidän välillään ja se rauhoitti mieltäni huomattavasti. Enää en nosta niskakarvoja joka kerta, kun minulle rakas nainen puhuu tästä toisesta. Mitä väliä! Ymmärrän nyt paremmin.

Teimme kaikkea ihanaa ja romanttista. Kävimme mielenkiintoisissa paikoissa, kuten underground-taidenäyttelyn avajaisissa hippien joukossa heilumassa ja seuraavana päivänä toisessa vastaavassa, tällä kertaa queer-hengessä. Dakini osti minulle yllärinä pienen taideteoksen, joka mielestäni kuvasi meitä kahta; olin vallan otettu ja aion laittaa sen kunniapaikalle. Kuljimme kaduilla käsi kädessä. Tapasimme hänen tuttujaan, hän esitteli minua tyttöystävänään. Voi rakas!

Meillä oli kolmistaan pikainen spontaani sessiotilanne keskellä täyttä baaria, kun hieroin sovintoa mustasukkaisuudenkohteeni kanssa: irvistin päin naamaa ja uhkasin purra, syljin sillä tavoin aggressiotani ulos, mutta sain vastineeksi vakaita hallintaotteita. Se sopi hyvin: tämä tyyppi ei pelkää. Kelpaa minulle, sopii varmasti myös Dakinille, ihan hyvä valinta. Joku kiinnitti meihin huomiota juuri, kun tämä kolmas piti päätäni hiuksista takana ja Dakini hyväili rintojani. Lopetimme toiminnan kuin sopimuksesta ja katselija mahtoi hieraista humalaisia silmiään.

Istuimme pikkutunneilla hiljaisessa keskustan pubissa ja Dakini kertoi intoa palaen hänelle tärkeistä aiheista. Hän halusi todella että ymmärrän ja oli kiinnostunut minun näkökannoistani. Naisen on oltava vahva, naisten on pidettävä yhtä. Juu, toki, toki, vaikken itse henkilökohtaisesti sovinismia ole paljoa kohdannutkaan - tai huomannut kohdanneeni. Puhuimme tästä ja paljon muustakin.

Minua panetti, voi että miten kovasti. En olisi tahtonut heti päästää häntä kaupungille, vaan yksinkertaisesti ottaa pienet kokeiluerät uuden tuomani lelun kera. Olen vähän ujo, enkä viitsi postata tähän linkkiä leluun, mutta se on sellainen hyvin muotoiltu väline, jolla parhaimmillaan kaksi naista voi nautiskella aika kivasti yhtä aikaa. Ainakin siltä se vaikuttaisi, en ole päässyt testaamaan vielä. Hän sanoi, ettei tahdo juuri vielä heittäytyä leikkeihin, vaan haluaa ehtiä avajaisiin, kun sain vihdoin kerrottua haluni. Hyvä on sitten, nieleskelin ja tunsin, että olin todella herkillä. Sitten hän sanoi maagiset sanat: Tahtoisin pyytää isoa palvelusta. Voisitko pestä mun pilluni?

Oh! Olin ihan fiiliksissä polvistuessani hänen eteensä kun hän levitti jalkojaan WC:ssä istuen. Tällaista en ollut koskaan tehnyt kenenkään kanssa ja olin ihan hilkulla laueta, niin intensiivisesti tilanteen koin. Pesin ihan normaalisti käsisuihkulla, liu'utellen sormiani hänen pillussaan, käyden kehoituksesta varovasti sisällä ja takanakin. Se oli ihanaa, se oli jännittävää, ja kiihottavaa. Tämän jälkeen kuivaus ja aloimme olla juhlavalmiit.
Minun on hyvin helppo saada kiksiä siitä, etten saa paljoa, tai vain säännöstellysti. Riutuminenkin on ihanaa.

Myöhään, myöhään viimeisenä iltana, kun kaikki oli jo suurin piirtein puhuttu ja olisi ollut viisasta vain nukkua, aloimme myllätä keskenämme. Sitä on vaikea kuvailla. Olin hetki sitten tunteiden ylilatauksessa itkenyt hänen sylissään ja nyt hän iski minut selälleni sohvaan, puri minua raisusti molemmin puolin kaulaa ja repi voimillaan, joita hänellä todella on. Pelkäsin häntä ja nautin siitä. Tukahdutin tuskanhuutoni henkäisyiksi, ettemme olisi häirinneet ketään. Hetken perästä hän oli vatsallaan takapuoli paljaana ja minä hänen takanaan. Olisin niin tahtonut ensinnäkin vähän läimiä tuota täydellistä pyöreää peppua (ei voi, hys-hys) tai käyttää sormiani ja uutta leluani hänen tarjolla olevaan pilluunsa (ei nyt). Arh! Toinen kerta sitten, luvattu.

--

Tämän retken jälkeen olen ollut huomattavan rauhallinen, suorastaan zen. Ajatukset ovat asettuneet, lammen pinta on tyyni. Ymmärrän paremmin Dakinin ajatukset tämän kaiken suhteen ja hän oletettavasti minun. Minusta tuntuu, että minun ei tarvitse hermoilla hänen suhteensa (taas vähään aikaan) tai olla esim. mustasukkainen.
Myös mieheni Herra Huun kanssa juttelimme ja totesimme, että tämä tilanne on nyt hyvä ja tasapainossa. Hänellä ja Dakinilla voi aika ajoin olla jotain fyysistä kanssakäymistä, mutta he eivät kumpikaan ole siinä mielessä ihastuneita toisiinsa. Ja se mitä meidän naisten välillä on, poistaa Herra Huulta tiettyjä vilkkaan keskutelun ja tunnepuheen paineita, jotka eivät ole hänen alaansa, mutta jota minä kuitenkin kaipaan. Ymmärsin sen retkelläni itsekin todella kirkkaana: se mitä minulla ja Dakinilla on, on aivan erilaista kuin se, mitä jaan Herra Huun kanssa. He ovat kuin aurinko ja kuu. Dakini hehkuva feminiininen aurinko, Herra Huu hillitympi maskuliininen kuu.

Juuri nyt on hyvä näin.