tiistai 22. joulukuuta 2015

Tetris lukee pornoa ja pohtii bi-asioita

Olen katsellut viime päivinä pornolehtiä varsin ahkerasti. Jossain vaiheessa tässä blogissa toivoin saavani käsiini vanhaa kunnon tytöt tattimetsässä -kamaa, paperille painettuna, en nimittäin juuri välitä nettipokesta. Rouva luki tämän ja toi minulle ruskean paperikassillisen sitä ihteään: Erotiikan Maailmaa, Eroticaa, Exitiä, Escortia, (näillä on joku juttu E-kirjaimen kanssa), Lolloa, Haloota... Kaikki 2000-luvun alkupuolelta. Kun karmeista huulirajauksista pääsee yli - yksikin tummakulmablondi näyttää siltä kuin hänellä olisi pusukuvassa viikset - voi keskittyä silmäilemään sisältöä.

- Veronica tiskaa reisisaappaissa - Bizarre Club: 3 vuotta suomi-kinkyä! - Tytöt testaavat parhaat panorobotit - Seksilukot auki ja säpinää suhteeseen - Kurvikas, kotimainen Bambi avoimena - Joy Factory 10 vuotta alalla - Kaukoidän kiistattomat pilluparatiisit - Sexi-Sami Kouvolassa - Pilluseksiä pillutytöiltä -

Tiukka seksilehtien selailu on tuonut minut yhä lähemmäs oman suuntautumiseni ydintä: tämä ei minua kiihota, ei ainakaan tarpeeksi. Hemmetin mielenkiintoista, mutte ei tajuntaa räjäyttävää. Kiinnitän huomiota epäolennaisuuksiin. Onko noloa poseerata kannessa hakaneuloista viritellyssä asussa! Miten jokaisella tytöllä voi olla näppylöitä pepussa (* ja eikö Photoshopia todella tunnettu! Kauhee kattoa, miten silikonilla superkokoisiksi täytettyjä rintoja kannatteleva iho menee laskoksille tietyissä asennoissa! Millai toi ja millai tää ja oho, miten tuo nyt tolleen..! Ja aika pieni tolla jätkällä oikeestaan, eikös pornossa kaikilla olekaan jätti-isot?

Kinky pistää ne lehdet nyt pois kädestä.

---

Olen kaivellut netistä jälkipolven iloksi omasta lapsuudestani tuttuja Kolmen iloisen rosvon pätkiä. Se tarina iski minuun lujaa kun olin ehkä alle kouluikäinen. Eläydyin rosvoksi, totta kai. Nyt kun katselin Helsingin kaupunginteatterin näytelmästä otettuja katkelmia, sykähti oikein sydän, kun hoksasin miten ihanan dominoiva se Sohvi-neiti taas olikaan. Mieleeni polttohitsautui kuva, jossa sohvi seisottaa kolmea rosvoa rivissä, pitkä piiska kädessään. Ohhh... siinä ollaan asian ytimessä. Miten kuri ja valta voikin olla kiihottavaa! Ja se piiska..
Tule tänne Sohvi, otetaan erä!

---

Viime aikoina olen ollut ehkä vähemmän subi ja masokisti ja enemmän biseksuaalisuuttaan tutkiva polyamoria-utelias tyyppi. Ydin pysyy, kuten tuo yllä kuvailtu Sohvi-esimerkki kertoo, mutta ulkoinen ilmenemismuoto tuntuu vaihtelevan. Olen jopa tehnyt aika pöhköjä nettitestejä siitä, olenko biseksuaali vai luulenko vain olevani. En ole ollut tällainen aina, mutta suuntautuminen voi kaiketi ajan kuluessa muuttua, ihan oikeasti eikä vain kuvitelmissa. Minulla ei ole kerrassaan mitään bi-identiteettiä vastaan, mutta jos uskallan sen sanoa, tahdon sen olevan sitten myös aitoa.

Ehkä viitisen vuotta sitten eräs naispuolinen ystäväni teki minulle hyvin epätyypillisen avautumisen ja kertoi olleensa bisse niin kauan kuin muistaa, jo ennen kuin tiesi termistä mitään. Silloin minä - armahtakoot - sanoin että jaa mutta minä taidan kyllä olla melkoisen hetero. Paljonko minä silloin tiesin! Nyt lohkaisuni kaduttaa, sillä jos olisin ollut tuolloin kuten nyt, olisi siitä saattanut avautua entistä syvempi ystävyys, avoimuus ja paljon hauskaa keskustelua ja huulenheittoa. Mutta ei. "Hetero". Just joo.

Jos joku nainen sanoo itseään täysin heteroksi, minä en usko. He eivät vain ole vielä kokeneet mitään. Uskaltaneet kokea tai saaneet tilaisuutta.

Heteroaikoinani näin kanssasisaret aidan samalla puolella kulkijoina, kilpailijoina, kuten miehet tykkäävät sanoa, vaikka ei se sitä ollut. En oikeastaan nähnyt heitä ollenkaan, muuta kuin yksilöinä joita he olivat. Aktiivisia toimijoita, joilla on nimi, asema, päämäärä. Sillai hyvin feministisesti. Kun päässäni sitten vähitellen niksahti, siirryin jonnekin väliin, aidan päälle istumaan kenties, ja aloin nähdä molemmilla puolilla olevat ihmiset, sekä miehet että naiset, kohteina. Sitä lienee biseksuaalisuus. Katsoo minne vain, niin housuissa kuumottaa.

No ei oikeastaan noinkaan. Nyt kun olen löytänyt naiset, kiinnostukseni miehiin on laimentunut selvästi. Ehkä paukkuja ei vain riitä joka suuntaan tai sitten olen jollain tavalla luovuttanut. Parisuhteessa olevana ihmisenä miehet ovat joka tapauksessa kiellettyä maastoa, paitsi se ihka oma. Ja kun minulla toisinaan herää tämä aktiivisuus, suuntaan sen sinne, missä palkinnot ovat paremmat.

Juuri tällä hetkellä olen ihanteellisessa tilanteessa. Minulla on paitsi oikein hyvä mies, myös mielenkiintoinen tyttöystävä. En tahtoisi mitenkään toisin juuri nyt. Ajan kanssa toivoisin vain voivani tutustua tyttöystävääni Dakiniin yhä paremmin ja katsoa, mitä kaikkea voimme yhdessä löytää. Jos suinkin saamme jatkaa näin, voi vain kuvitella mitä kiehtovaa eteen vielä tulee.

---




(* Minullakin on näppylöitä pepussa, meillä kaikilla on näppylöitä pepussa ja se on ihan ok. Pornolta vain odottaisi kliinisempää katsausta ihmisyyteen.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä kinkylle kuuluu -kyselyn yhteenveto

Tässäkin blogissa pyytelin ihmisiä vastaamaan Turun Baletin kinky-kyselyyn pari kuukautta sitten. Nyt meillä on tuon koko maan kattavan kyselyn tulokset käsillämme:

Mitä Kinkylle Kuuluu 2015

Kertokaapa, jos linkki ei toimi.

Olin uutena hallituslaisena mukana työryhmässä, jossa luettiin läpi kaikki avoimet vastaukset, laadittiin niistä yhteenveto, sekä aloitettiin työ, joka tähtää vastausten sisältöjen huomioon ottamiseen yhdistyksemme toiminnassa.

Kiitos kaikille vastanneille!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Mutta mitä v*ttua elämä olis ilman?

On ihanaa tykätä toisesta ja ihanaa kun se toinen tykkää takaisin. Ei liian usein elämässä tällaista satu kohdalle.
En olisi mitenkään uskonut, että kesällä vallan muuntyyppisissä merkeissä ensi kerran tapaamani ihminen tulisikin minulle niin tärkeäksi. Joulun tienoilla tästä tulee jo puoli vuotta. Ensin työn merkeissä sattumalta tavattu ihminen, sitten treffikaveri, sitten vähän lisää treffejä, sopimus tyttökavereiksi ryhtymisestä, tapaamisia ja pitkiä taukoja, jolloin vain Face viestinviejänä;  pientä draamaa matkalla, mutta siitä selviten; läheisyyttä, pieniä lahjoja, paljon kosketuksia.. havaintoni, että suhtaudun myönteisesti ajatukseen mieheni jakamisesta tämän naisen kanssa.. pieniä viestejä, joissa sana rakkaus livahtaa ihan sattumalta, samalla kun sydän miettii, mitä se rakkaus edes loppuviimeksi onkaan.
Varovaisuutta. Antautumista. Perääntymistä. Paluuta uudelleen, suuremmalla innolla.

En minä tiedä. Olen aikuinen, nähnyt jo kaikenlaista ja tunnen itseni melko läpikotaisin, ja silti en tiedä. Onko liikaa, jos sanoo että rakastaa? Mutta kun tuntuu niin hyvältä, siinä hänen vierellään, etenkin silloin kun saamme oikein keskittyä toisiimme.. Välillä tuntuu, kuin olisi sydämenkuvat silmissä.

Kuva: Tetris
Olen ihminen, joka kerran kiinnyttyään on hyvin uskollinen ja lojaali. Se on minulle helppoa. Toisaalta, välillä irtautuminenkin on yllättävän helppoa minulle. Onko se tunnekylmyyttä sitten? Niinä harvoina kertoina, kun olen joutunut ystävyydessä päättämään, että minulle riittää nyt, ovet kiinni, niin olen kokenut melkeinpä helpotusta. Vaan ehkäpä se asia onkin erilainen? Ehkä se ihminen ei ihan oikeasti ollut minua lähellä koskaan. 

 Kun toinen tulee lähelle, alkavat kaikenlaiset tunteet liikkua. Olen saanut itseni kiinni jo mm. mustasukkaisuudesta, jonka ei ollenkaan pitäisi kuulua tällaiseen puolivallattomaan, kepeään heilasteluun. Saati polyamoriaan, tai yhtään mihinkään mitä arvostan. Universaali rakkaus ja niin poispäin! Hyi, hyi.
Olen huomannut kokevani samantapaista tunneskaalaa, kuin niinä harvoina elämäni kertoina, kun olen alkanut vakavan seurustelun. Käyttäydyn ihan samoin! Mitä-mitä?

Olen kuunnellut viime päivinä paljon erästä kappaletta, jonka tunnelmat sopivat yksiin omani kanssa. Tässäkin hämmästellään kiintymisen ihmettä. Jos joku on spesiaali, minkäs teet?



"Sä laitat mut välillä
 aika vuoristorataan, 
mutta mitäs vittua elämä olis 
ilman tämmöistä pyöritystä??"
-Tetris