tiistai 29. syyskuuta 2015

Ulkonäön uudistus

Uudistin blogin otsikointia ensi kertaa sitten sen aloittamisen. Tykkään pitäytyä vanhoissa hyviksi havaituissa jutuissa, en uudista uudistamisen vuoksi. Nyt vain rupesi tuntumaan, että koko tämän ajan mukana roikkunut otsikkoteksti oli enemmän suunnattu parin vuoden takaiselle minälleni kuin nykyisille lukijoilleni.

Blogi ei oikein voi sisältää sellaista mitä elämäni ei sisällä. En halua pyrkiä kolumnityyliin vaan ennemmin tuoreeseen päiväkirjatyyliin. Alkupuolella pohdin tosi paljon ja laajasti henkilökohtaisia alistumisen ja kivun kokemuksiani, sekä sitä miten parisuhteemme muuttui tavallisesta kohti kinkyä. Tällä hetkellä nämä ajatukset eivät enää täytä päätäni samalla tavalla, eivät ole enää ajankohtaisia kuten silloin, kun kaikki oli uutta.

Tässä päivässä minulle tärkeää blogattavaa ovat monet eri tapahtumat ja bileet sekä ihmissuhteet ja kinkymaailman pinnalla olevat asiat. Koska kaikki ei pyöri enää niin kiinteästi oman napapiirin ympärillä, tulevat jatkuvasti vastaan tämän elämänpiirin ihmisten salassapitovaatimukset. Kinkybloggarille se on haastava ympäristö, sillä se mikä päällepäin näyttää hyvin anonyymiltä, ei kinky-yhteisön silmin ole sitä lainkaan, ja herkkien asioiden kanssa kun hääritään, on kynnys julkaista korkea. Kuten vähän provosoivasti eräälle rakkaalle ihmiselle kerran aiheesta lohkaisin: "Et missään nimessä halua kenenkään kinkytuttusi vain luulevan että teillä harrastetaan kinkyä seksiä!?" No, se siitä, me olemme keskustelleet asiat läpi ja kunnioitan hänen ja monen muun päätöstä vaikenemalla.

Kaikki kinkyt eivät tahdo tulla sensuroiduksi, eivät ole itse asiassa lainkaan tarkkoja henkilösuojastaan. Ovat valmiita jopa omalla naamallaan jäämään internjettiin edustamaan asiaansa. Heiltäkin sentään aina kysyn, miellyttääkö teksti siinä esiintyvää tyyppiä. Tai _pyrin_ kysymään, kuten täydellisessä maailmassa toimitaan. Joskus feilaan, en pahuuttani, vaan ajattelemattomuuksissani. Olen luullut tehneeni täysin anonyymia tekstiä, siinä onnistumatta. Olen kuullut siitä, saanut näpeilleni, poistanut sisältöjä, pyytänyt anteeksi ja tarkoittanut sitä. Blogi ei ole arvokkaampi kuin ihmiset, ei koskaan.

Kuva: Tomi
Tässä eräs hieno mies, joka olisi valmis esiintymään jopa omilla kasvoillaan, jos tarve vaatisi: Kesäkolli.(*









Jätän meidät nyt ihailemaan tätä fetissejäni esiinmarssittavaa kuvaa(** ja katsotaan, mitä kaikkea hauskaa, huvittavaa ja mielenkiintoista kertoilen jatkossa kinky-elämäntavasta.


(* Tunnetaan toisella nimellä kinkypiireissä.
(** Samanlaisen voisin ottaa Herra Huusta, mutta eipä ole tullut otettua!



maanantai 14. syyskuuta 2015

Näkökulma juomiseen

En ole varma, mutta viime postauksen jälkeen minulle tuli sellainen olo, että välttääkseni vääriä johtopäätöksiä, minun kannattaisi pikkuisen valottaa henkilöhistoriaani suhteessa alkoholinkäyttöön. Se asia ei mene minulla ihan perinteisimmän kaavan mukaan ja siitä saattavat johtua tämmöiset satunnaiset ei-ikäänsopivat tempaukset.

Minulla oli pikkuisen erilainen nuoruus kuin monilla ikätovereillani. Olen alkanut käyttää alkoholia vasta tuossa 35 ikävuoden kieppeillä. Siihen asti suhtautumiseni juomiseen vaihteli fanaattisesta inhosta neutraaliin välinpitämättömyyteen.

Saatan kertoa tästä, sillä tarina ei ole maassamme kovin eriskummallinen: isäni oli tuurijuoppo. Hän hoiti työnsä ja pääosin perheensäkin, mutta silloin kun oli mahdollisuus, hän joi. Hän katosi ja palasi ennen työaamua nukkumaan krapulansa pois. Hän ei ollut koskaan väkivaltainen, mutta nämä reissut olivat perheelle tosi ikävää aikaa. Vanhempani erosivat lopulta, isältäni meni työ ja kontrolli ja muutaman vuoden kuluttua hän löytyi kämpiltään sydän pettäneenä. Ruumiinavauksen mukaan alkoholia oli veressä runsaasti.

Minä reagoin tähän elämänkulkuun pitäytymällä raivoraittiina absolutistina. Läheisin ystäväni oli aktiivisena eräässä herätysliikkeessä, jonka riennoissa itsekin kuljin mukana. Kaikenlaiset nuoruuden kokeilut jäivät kohdallani tosi vähiin. Tupakkaa saati muuta en ole polttanut koskaan. Nuorisotalon diskoissa emme käyneet. Meillä ei ollut poikakavereita. Ystäväni opetti minutkin paheksumaan liian villiä pukeutumista, musiikkia, nuorten rientoja. Ei, ei ja ei. Olihan meillä hauskaa, mutta nämä kaikki asiat jäivät kokonaan ilman huomiotamme.

Nyt tuntuu, kuin näistä ajoista olisi jo ikuisuus, kuin ne olisivat tapahtuneet jossain toisessa elämässä tai jollekulle muulle. Noista tunteista ja asenteista on minussa enää varjoja. En näe elämää enää noiden silmälasien läpi, noin merkillisen mustavalkoisena. Olen ryhtynyt tutkimaan ja kokeilemaan toisenlaista, myös alkoholin käytön suhteen.

Tiedän alkoholisti-geenini, siksi olen ollut varovainen. Vain muutamia kertoja olen uskaltautunut turvallisessa seurassa venyttämään rajojani ja kontrolliani.
Minä olen nyt keski-ikäisenä sitten se kavereitten pihalle bileissä oksentava teini, joka tutustuu omaan toleranssiinsa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Istun upean tähtitaivaan alla leppeässä syyskuun yössä terassin portailla. Nojaan päätä käsiin ja voin pahoin. Taustalla istuu Peikko seuralaisensa kanssa. Koetan ystävällisesti hätistellä heitä sitään, etteivät he joutuisi kuuntelemaan "vessaääniä", kun todennäköisesti kohta oksentaisin Minkin ja JR:n omenapuun alle.

---

Ihan tällä tavalla en ollut suunnitellut illan kulkua, kun lähdin aurinkoisessa säässä ajamaan kohti Minkin ja JR:n kotitaloa. Oli luvassa reipashenkinen talkoopäivä, johon osallistui paitsi kinkyjä, myös ihan vaniljana tunnettuja tyyppejäkin. Oikeastaan Isännän piti mennä kuntoilemaan raikkaassa syysilmassa ja minun jäädä kotiin lapsen kanssa, mutta sitten hän saikin flunssan ja päätimme vaihtaa talkoolaista. Ajattelin asian niin, että teen hommia, saunon ja syön, mutta sen jälkeen lähden aika pian kotia kohti, sillä sen verran pervo kumminkin olen, ettei perusillanistujaiset suht tuntemattomassa vaniljaseurassa olleet riittävän vetovoimainen juttu. En ollut ottanut mukaan a) alkoholijuomaa b) vaihtovaatteita muuta kuin alusvaatteet c) yöpymisvarusteita kuten hammasharjaa.

Talkoissa oli hauskaa ja hommat sujuivat. Siivosimme Minkin ja JR:n tiluksia edellisen omistajan romppeista. Olin tyytyväinen, kun ulkorakennuksen sisätilaa siivotessani todella sain nähdä työni jälkeä. Muutama lastulevyinen kaluste sai moukaria kylkeensä, hyllyjä purettiin seiniltä ja lattioita lakaistiin. Iltapäivä ei ollut vielä kovin pitkällä, kun kaikki tehtävissä oleva oli saatu valmiiksi. Siirryimme porukalla sisälle syömään keittoa. Toisenlaista keittoakin alkoi kulua kun otettiin esiin hanaviini ja runsas määrä kylmiä tölkkejä. Isäntäväki oli ihailtavan runsaskätinen ja talkoolaisia pidettiin hyvin.

Hyvän ruuan kyytipoikana oli mukava maistella viiniä ja kohta selitinkin ystävälleni, että tuli kiskaistua ruuan kanssa aika nopeasti pari lasia ja pelkään oikeasti möläyttäväni kohta jotain tosi tyhmää. Puhelias huppeli puolittain vieraassa seurassa on riskialtis tila! Tästä selvittiin joten kuten kunnialla ja siirryttiin naistenvuorolla saunaan. Olikin taivaallista päästä pesemään pölyjä kehostaan ja nauttimaan löylyistä oikein pitkän kaavan mukaan. Meillä oli jopa saunaskumppaa, kun joku keksi pullot jääkaapissa ja kilisteltiin tyttöporukassa lauteilla. Hauskaa oli ja kun vaniljaisemmat olivat poistuneet, jatkoimme saunomista päällekäin miestenvuoron kanssa. Eihän siinä mitään uutta ollut, seurueen ainoa vaniljamies vain vähän kyseli, että onkos siellä saunassa nyt sitten ihan vallan sekaporukka lauteilla.

Seura oli sen verran hilpeää, että tuli kuljettua koko ajan jokin lasi kädessä ja vaikkei mitään sen ihmeempää edes tehty, niin juttu, nauru ja musiikki viihdyttivät. Viimeisetkin vaniljaihmiset lähtivät ja siirryimme puutarhasta sisätiloihin. Osa porukasta alkoi tässä vaiheessa kaivata pientä sessiointia ja eräänlainen pehmeä jumppa-alusta koottiin palasista lattian peitoksi. Tällä alastomaksi alueeksi nimetyllä estradipaikalla saattoi sitten seurata sohvalta käsin kaikenlaista pientä toimintaa, tuttujen ihmisten kesken. En ollut itse touhutuulella, vaan pehmeä sohva ja mukava seura tuntuivat kivammalta, sekä tietty se punaviini. Jossain vaiheessa me sohvaihmiset aloimme torkkua limittäin toistemme päällä. Päässä pyöri sen verran unettavasti, ettei mikään muu kiinnostanut ja kellokin oli jo puolenyön paikkeilla.

Sitten aloin voida pahoin, yllätys. Ähkin itseni ylös ja painuin pihalle, jossa Peikko ja seuralainen istuivat keskenään raikkaassa ilmassa.
Oksentamisen jälkeen pääsin paremmin tunnelmaan mukaan, olo oli kohentunut paljon. Täytin mukiani loppuyön pelkällä vedellä ja innostuin tanssimaan parin muun kanssa, valiten aina vain hauskempia kappaleita soimaan. Viihdyin hyvin, mutta mikään sen kummallisempi piiskasessio ei minua oikein innostanut, en vain ollut sellaisessa mielentilassa. Oli todella mukava päästä kosketuksiin ja puheisiin muutaman ihmisen kanssa, vaikka myöhäisillan keskusteluntaso välillä vähän jankuttavaksi ehkä menikin. Meillä oli oikein viihtyisä hetki JR:n kanssa kun vain istuin hänen kainalossaan sohvalla ja juttelimme ihmissuhteista tai kun sain tanssia Minkin kanssa hitaita ja suudella häntä tanssilattialla.

Yllättäen ja tahtomattani päädyin sitten itsekin sessiotilanteeseen. Tarkempia yksityiskohtia selittämättä, eräs itseeni liittymätön tilanne johti lopulta siihen, että suivaantunut Minkki sanoi tulevansa itse Tetriksen kanssa (!) näyttämään, miten otetaan piiskaa nätisti. Muut paikallaolijat katsoivat hiljaa vierestä.

Oikein tunsin, miten minuun laskeutui subitunne. JR on mielestäni hyvin hommansa hoitava Master sillä päällä ollessaan, eikä todella pelleile näillä asioilla. Minua ei naurattanut yhtään kun odotin vuoroani. En ollut tätä halunnut enkä hakenut, mutta kun Minkki kerran näin esitti ja JR idean hyväksyi, saatoin vain totella ja hoitaa osani. Menin Minkin jälkeen sohvalle vatsalleni ja hänen naiselliset kätensä paljastivat takapuoleni. JR löi ja minä laskin. Viisitoista kertaa ja se siitä, sitten ylös. Kiitin häntä vilpittömästi, sillä vaikka tämä sessio oli lyhyt, se oli tullut mielestäni kaikilta osapuolilta suoraan sydämestä. Olimme tyytyväisiä. Loppuilta meni jo iloisemmissa merkeissä, tanssimme ja hulluttelimme väsymykseen asti.

Sen verran Minkin kanssa vielä jaksoimme, että oikein kalenterista aloimme katsoa aikaa meidän kolmen yhteiselle sessiolle. Kyllä minua kieltämättä hiveli tunnustus, kun molemmat huokasivat, että sinun Tetriksen kanssa sessio- ja ihmissuhdeasiat ovat helppoja, niitä ei tarvitse tehdä monimutkaisen kautta. Ja että mm. kunnioitan toisten suhdetta sopivalla tavalla. Juuri näihin asioihin olen pyrkinytkin ja se tekee omasta olostanikin helppoa, hyvää ja selkeää.

Että miten meni? Ihan kohtalaisen kivasti, jotain pikku mokia lukuunottamatta. Ehkä voisin jatkossa vähän tarkkailla, mitä lasiini kaadan, ellen halua uudelleen päätyä ainoaksi sankariksi, joka oksentaa kesken illanvieton.

tiistai 8. syyskuuta 2015

maanantai 7. syyskuuta 2015

Tyttöystävä

Olen ihastunut Dakiniin, Kissanaiseen.
Tapasimme viikonloppuna ja minulla on pää täynnä häntä, meitä yhdessä, mitä teimme, mitä koimme, mitä puhuimme. Olen ihastunut siihen tyyliin, että wau mikä nainen, mikä energia, mikä itsevarma seksikkyys.
Ja kun oikein ajattelen häntä, tunnen painetta klitoriksen kohdalla.. Uuh.

---
Jo toinen yhteinen hotelliyömme. En saanut häntä kokonaan itselleni, paikalla oli Kolmaskin, jolle Dakini myös kuuluu. Se sopi ihan hyvin, olin pitkän bileillan jälkeen aika väsyksissä, joskin himoissani. Minun ja Kolmannen välillä ei ole kemiaa mutta saimme molemmat osamme Dakinin huomiosta.
---

Bileet olivat ikäänkuin pienen mittakaavan seksimessut. Minulla oli nakki toimia yhdistyksemme puolesta piiskurina, mutta pj sai pariin otteeseen tulla hakemaan minut takaisin passipaikalleni, sillä oli niin paljon muuta mielenkiintoista. (Olisin vissiin itse tarttenut vähän rankaisua, mutta jäin vallan ilman). Me tytöt vietimme laatuaikaa keskenämme, jouduin jopa tilanteisiin, joissa minun oli pakko jarrutella meitä molempia, toisten läsnäolijoiden tunteita kunnioittaen. Ei muuten niinkään, mutta meille balettilaisille on joskus sanottu, että saisimme vähän katsoa käytöstämme kun paikalla on vaniljaväkeä!
Koin monia tähtihetkiä, mm. kun nojailimme baaritiskiin salia katsellen, minulla juoma toisessa kädessä ja hiljaa kiemurtava Dakini toisessa kainalossa, käsi hänen rintaliiveissään. Kuuma nainen otteessa, itse viileänä (muka). Miten machoa!

Paikalla sattui olemaan Bald Fellowsin lävistysosasto, jonne menimme katselemaan. Samalla kun Dakini jäi keskustelemaan tatuoijan kanssa, minä valitsin veikeitä Playboy-korvanappeja ja tulin varanneeksi lävistysajan. Se oli tavallaan onnellisen humalainen mielijohde, toisaalta ei lainkaan. Olen jo vuosia ajatellut ottaa kolmannen korvareijän, mutta jättänyt asian aina sikseen. Ei ole ollut riittävän vahvaa yllykettä. Tahdon että niukat koruni merkitsevät asioita. Tämä oli iso juttu, ensimmäisistä korvareijistäni on yli 20 vuotta aikaa. Nyt sain yhden uuden reijän vasempaan korvalehteeni, Dakinin pidellessä minua kädestä. Kerroin hänelle, miten hyvältä tuntui kun lävistäjä nipisti pienen palan korvaani iäksi pois ja korvasi sen niittimäisellä teräskorulla.

Uusi koruni muistuttaa minua siitä onnesta jota tunnen, kun olen löytänyt vertaiseni naisen ja että hän vieläpä pitää minusta. Ennen tapaamistamme olin päättänyt ehdottaa hänelle jotain minulle tärkeää ja sain onneksi hyvässä tunnelmassa sen kerrottuakin: olin toivonut että saisin sanoa häntä tyttöystäväkseni. Sillai kinkysti, ei kauhean vakavasti, mutta kuitenkin. Tyttöystäväksi kaikilla herkuilla. Sillä hän on herkku, hän on ihana, ja meillä on paljon muutakin yhteistä kuin seksi. Olen vieläkin vähän sekaisin siitä mitä hän vastasi: että hänkin olisi ajatellut samansuuntaista, mutta ei ollut saanut sanottua. Että hänkin oli ihastunut. Oih!

Sinä iltana olin hyvällä tuulella, syystäkin, ja muutama piiskattava asiakkaani sai varmasti vähän ekstraa. Erästä hiukan tytösti pukeutunutta miestä käsittelimme Dakinin kanssa yhdessä ja hän oli oikein söötti raitasukissaan, lyhyessä kiltissään ja lonkeroperuukissaan. Minä en nähnyt niissä bileissä muuta kuin tyttöjä, en voinut pitää näppejäni erossa tästäkään, eikä minua kiinnostanut mitä muuta hänellä housuissa ehkä oli.

---
Hotellissa Kolmas oli jo unessa ja minäkin meinasin kuukahtaa sohvalle kaikesta väsyneenä. Dakini oli kuitenkin sinnikäs ja viritti meidät molemmat uudestaan käyntiin. Ei sillä, etten olisi halunnut, mutta ujostelin minulle tuntematonta miestä, enkä ollut ihan niin itsevarma enää. Kun sain sanottua, että toivon pelkästään Dakinin koskevan minuun, alkoi homma sujua.

Dakini oli ostanut bileistä uuden verkkovirralla toimivan hyrrän ja sain sen käyttööni, kun makasin hänen vierellään. Kolmas puuhasi alhaalla ja katselin Dakinin kasvoja ja kuuntelin hänen nautinnollisia ääniään. Olin monta kertaa hilkulla, mutta Kolmas ei antanut "luntulleen" lupaa tulla, joten minäkin odottelin. Lopulta Dakini tuli ja minäkin olin pääsemässä omaan huippuuni, hyrrän avulla. "Pure mua, ole kiltti!" Dakini kääntyi puoleeni ja upottin hampaansa hartialihakseeni kaulan juureen, parhaaseen kohtaan, jota voi purra kunnolla. Laukesin hillittömästi, itkien, nauraen, huutaen, lihaskrampeissa sätkien.

---

Nyt, dagen efter -tunnelmissa, pyörittelen mielessäni näitä kokemuksiani. Se on ihanaa viihdettä, käydä kaikkea läpi uudelleen, ja tiedostan kyllä, että kontrasti syksyisen sateiseen arkipäivään vain lisää muistojeni hypeä. Hieroskelen hämillisesti hymyillen kaulani kipeitä kohtia ja katselen uutta lävistystäni peilistä. Ilman maskiani en näytä enää yhtään niin villiltä.
Yhtä kaikki, saan iloa tiedosta, että eräässä kaupungissa, ei kovin lähellä muttei liian kaukana, on nainen, joka on yhtä hullu kuin minäkin ja yhtä valmis kaikkeen.
Ja että hän pitää minusta pikkuisen.

---



sunnuntai 6. syyskuuta 2015

BDSM lapsiperheessä

BDSM lapsiperheessä

Isäntä huomasi pyykkikorien täyttyneen liikaa. "Et saa leikkiä itseksesi ennen kuin nämä korit ovat tyhjät". Harvoin on tullut pestyä pyykkiä yhtä ahkerasti.

Lapsiperheessä BDSM ja Dom/sub -elämäntapa ei tietenkään voi olla kovin avoimesti esillä. Jos vertailukohtana on tavallinen vaniljainen seksielämä, joka on verrattain helppo pitää piilossa, on kinkyelämäntapa usein laajemmalle ulottuva. Siihen liittyy ainakin meillä monia aspekteja.

Lelut ja tarvikkeet

Meillä on lukollinen komero, jossa säilytämme kaiken BDSM-rekvisiitan: seksilelut, piiskat, kahleet, kinkyimmät asut ja eroottisen kirjallisuuden.

Joskaan ihan kaikkea ei tarvitse piilotella. Esimerkiksi minulla on työpöydälläni esillä kymmenen sentin mittainen pätkä kirkasta muoviputkea. Se ei kerro kenellekään ulkopuoliselle mitään, mutta muistuttaa minua siitä, miten minut kerran sidottiin bondageteipillä yltympäri ja jätettiin vain hengitysputki kanavaksi ulkoilmaan. Ja miten se oli minulle liikaa. Ja miten toivoisin, että pääsisin joskus uudelleen kokeilemaan tätä.
Jos lapsi joskus kysyisi putkesta, päästäisin pienen valkoisen valheen.

Vaatteet

Meille on Isännän kanssa alkanut kertyä bilevaatteita, jotka eroavat jonkun verran normaalipukeutumisestamme. Bileet ja arki ovat pikkuhiljaa vain alkaneet sekoittua, kun oman tyylin rajoja on ensin päässyt testailemaan turvallisessa ympäristössä ja nyt kun näitä hyvännäköisiä vaatteita on tullut hankittua. Osa bilevaatteista on lipunut normaalikäyttöön, mikä on mielestäni vain hyvä, sillä ne ovat oikeasti persoonallisia ja kivan näköisiä.

Lapsemme ei ole sillä tavalla kiinnostunut, että tutkisi vaatekomeroitamme. Tietyt niittimekot ja ketjusomisteiset paidat roikkuvat siellä muiden vaatteiden joukossa. On meidän vastuullamme vanhempina arvioida, missä vaiheessa ne joko piilotetaan vaivihkaa tai jätetään esiin edustamaan isin ja äitin juhlatyyliä.

Korut ja merkit

Harkinnan jälkeen olen alkanut käyttää joka päivä yksinkertaista arkipantaani, joka menee oikein hyvin tavallisesta korusta. Siihen voi jopa vaihtaa koristetta, ettei mene liian oudoksi saman korun kanniskelu. En ole valmis selittämään sen merkitystä vaniljaihmisille, se olisi liian rankkaa, edes summittaisella tasolla.
Lapsemme saattaa noteerata uudet korut, mutta ei kiinnitä huomiota siihen, että minulla on tämä sama pantakoru aina kaulassa. En ole aikeissa selittää sitä hänelle muuna kuin rakkaana koruna.

Sessioiden jäljet kehossa piilotan lasten ja vaniljaihmisten katseilta. Ainoa mikä on joskus harmittanut, on se etten ole tästä syystä jonain yksittäisenä kertana päässyt viemään lasta uimahalliin. Pienempiä näkyviä mustelmia olen joskus saattanut ohimennen selittää, että kappas joku pipi. Lapsi ei hämmästele tällaista, sillä hänellä itselläänkin on pipejä polvissa ja säärissä, kuten ikään kuuluu.

Ystävät ja menot

Tämän osion kehitys on vielä pienenä kysymysmerkkinä. Nyt jo alle kouluikäisenä lapsi pyrkii aika tarkoin kyselemään, keitä eri keskustelussa vilahtavat ihmiset ovat ja minne poissaoleva vanhempi on menossa, kenen kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Kerromme hänelle sen verran kuin täytyy, jotta hänellä olisi turvallinen olo vanhemman/ -pien poissaollessa. Jos joku kinkytuttu nousee esiin puheissa tai esim. käy meillä kylässä, kulkee hän normaalilla nimellään, eikä mitään ongelmaa ole.

Tavallisia, mukavia ja tilannetajuisia ihmisiähän nämä ovat sentään. Kesälläkin kävin täysin luottavaisin mielin lapsemme kanssa Turun Baletin vuokraamalla kesämökillä perhepäivänä. Tiesin ihmisten käyttäytyvän korrektisti. Se että mukana on joku transvestiittisesti mutta asiallisesti pukeutuva on vain varhaista asennekasvatusta mielestäni.

Jossain vaiheessa, joskus, melko avoin ja aktiivinen kinkykollektiivin elämä varmasti tulee julki. Ellemme jostain syystä lakkaa kokonaan käymästä Baletin riennoissa, lapsi on taatusti löytävä jonkun lappusen, jossa lukee seuran nimi, menee googleen tai (mikä parempi) tulee kysymään asiasta. Silloin on paikallaan kertoa asioista hänen tasolleen sopivalla tavalla, jättäen riittävästi seikkoja "aikuisten asioiksi".

D/s-elämä kotona

Seksi, sessiot ja kaikki sellainen kanssakäyminen pidetään piilossa. Niitä harjoitetaan, jos ja kun on aikaa lapsen nukkuessa tai ollessa pois kotoa.
Tästä huolimatta aikuisilla on tuhat ja yksi keinoa harjoittaa huomaamatonta D/s:ää. Viestintävälineet ovat yksi tapa, tottakai. Tekstarit, meilit, Facebook. Jopa lappuset pöydällä nyt kun lukutaito ei vielä ole lisähaasteena. Jopa T-paita tietyssä kohtaa lattialla tarkoittaa: poimi tämä, pane pyykkikoriin ja huolehdi että se tulee pestyä. Tai astiat Isännän työpöydällä. Hän haluaa että minä hoidan ne, joten niiden läsnäolo on D/s-tilanne.

Kahdenkeskisiä tilanteita syntyy, vaikka olisimme perheenä paikalla. Lapsen täytyy vain käväistä toisessa huoneessa, kun Isäntä jo ehtii kuiskata jotain yksityistä. Tai ottaa tiukasti poninhännästä. Halailemme ja pussailemme lapsen nähden kuten useimmissa normaaliperheissä tehdään, välillä saatamme tehdä sitä ohimennen ihan julkisestikin, meistä julkinen pusu ei ole kauhistus vaikkapa kauppakeskuksessa vaihdettuna, mutta tässä meneekin sitten raja, kuten kuuluukin.

Meillä on nykyään haasteellista saada aikaa ja tilaa yksityisille sessioillemme. Talossamme ei ole riittävä äänieritys millekään huudatukselle ja muutakin toimintaa täytyy aina harjoittaa vähän sillai korvat herkkinä. Sessiot ovatkin jääneet aika pitkälti pois valikoimasta. Aikaisemmassa talossa oli helppo mennä yksityiseen tilaan ja antaa äänten kuulua. Toisaalta kinkyilykin oli silloin uutta ja sessioita tuli harjoitettua usein.

Se on vielä sanottava, että meillä kiinnitetään ehkä keskimääräistä enemmän huomiota kauniiseen käytökseen, ainakin osaltaan D/s:stä johtuen. Minä pyrin olemaan koskaan käskemättä Isäntää, vaan pyydän aina asioita ihan kauniisti tai ehdotan jotain. Jos Isäntä käskee minua kovemmin, hän tekee sen yksityisesti. Poislukien ne tilanteet joissa olen kiukuissani. Silloin hän saattaa sanoa ihan ääneen, että "rauhoitu". Onko se sitten väärin? Mielestäni ei, vaan antaa lapselle kenties mielikuvaa siitä, että vaikka toinen vanhempi välillä hermostuu liikaa, pitää toinen ohjat käsissä ja saa rauhan palaamaan. Ilman riehumista ja yhtymistä tappeluun.
Lapset oppivat esimerkistä ja ylpeänä voin sanoa, että meillä jälkikasvu pyytää tyylikkäästi "antaisitko" ja se tulee automaattisesti.

Mitään kovia otteita saati lyömistä lapsi ei koskaan saa nähdä, siitä pidetään huoli. Silti jo tietynlainen tyyli halata voi olla omistava, jos molemmat tietävät merkityksen.

Lapsiperheessä BDSM ja D/s ovat vaivihkaisia asioita, jotka antavat toki leimaansa koko elämälle, mutta jotka pidetään huolellisesti aikuisten alueella.

-----
Kiitokset yhteistyöstä, Kurittajatar & orja! Aiheesta lisää täällä.