tiistai 28. huhtikuuta 2015

Autoerotiikkaa

Minun piti runkata oikein ajan kanssa.
Kävin aamulenkin jälkeen suihkussa ja ajelin pitkästä aikaa häpykarvani. Ihana silkkinen tunne sai minut himokkaaksi. Ihan vain itseäni kohtaan. Minulle tuli oikein hyvä runkkausfiilis.

(Runkkaus on vähän ruma sana, mutta sen synonyymit kuten itsetyydytys, onanointi saati masturbointi ovat kaikki mielestäni kamalia ja muinaisuudelta kalskahtavia.)

Otin muutamia välineitä esiin. Tällä kertaa minua erityisesti sävähdytti eräs lempifantasiani, jossa laittaudun täysin uloslähtökuntoon, normaalit vaatteet ja erityisesti tiukat farkut päällä. Paitsi että sullon käskystä tai omasta halustani dildon sisääni ja päristimen vielä mukaan pikkareihin. Uuuh! Niin, paino sanalla fantasia, paitsi että tätä voi pikku hetken harrastaa yksin kotioloissa.

Joskus tapasin runkata iltaisin sängyssä ennen nukahtamista. Nykyään harrastan mieluiten aamupäiviä, jos suinkin mahdollista. Vireystila on korkea ja mikäs sen kivampi tapa aloittaa päivä.

Aika usein menen pelkällä klitorisstimulaatiolla, mutta nyt - ehkä sheivauksen kunniaksi - minulla oli ehta penetraatio-olo. Eikä mitä vain pientä dildoa, vaan itse askaroimaani hirvitystä. Tämä on jo vähän nolo juttu, mutta joskus iskee himo ihan liioiteltua patukkaa kohtaan. Kyllähän sellaisia on myynnissäkin, mutta näppärä tyttö ottaa vähän retkipatjaa, teippiä, kortsun... tadaa! Minun salainen ystäväni on suurimmalta halkaisijaltaan kuutisen senttiä. Se on ihan samaarin paljon, siinä rajoilla että sattuuko. Sen kanssa täytyy olla varovainen, mutta niinhän minä olenkin, ihan omassa rauhassani.

Nyt nautitaan. Laitan vähän vanhaa Twin Peaksia soimaan ja purista liukkaria tukevan ystäväni päähän. Mahtuuko, mahtuuko.. sattuu vähän. Varovasti, ei uskalla liikutella yhtään. Puolet jo sisällä, aaahh.. Jahka saan tämän sisään, voin vetää tiukat alkkarit päälle ja koettaa miltä tuntuu liikkua huoneessa. Paitsi että kun laitan päristimen vielä äärilleen venytetyn pillun päälle, en voi hillitä, vaan laukean kuin ilotulitusraketti. OOO-- AAA-- HHH!!

Tuota. Hupsista!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Rangaistuspiiskaa ja onnellista alistumista

Tämä menee niin sykleissä tämä Dom/sub -elämä. Voidakseni hyvin parisuhteessa, tarvitsen alistuvaa, sovinnollista mielentilaani. Aina en siihen kykene, vaan lipsun kriittisen, komentelevan ja kiukkuisen mielen puolelle. Se on minun narttu-puoleni, dominoiva puoleni, se jossa en ole onnellinen.

Narttuilu ryöpsähti taas eilen, syystä jota kovin tarkoin en edes tiedä. Minulla oli huono mieliala, siihen muutama pieni vastoinkäyminen ja Isännän päällehän se sitten lopulta piti kaataa. Pyörittelin illan mittaan mielessäni, että pitäisikö Isäntää ihan vain varoittaa äksyydestäni etukäteen, mutta en oikein löytänyt sanoja. Aavistin, että hän haluaisi taas pitkästä aikaa ottaa omansa ja tiesin sen johtavan välienselvittelyyn.

Olimme molemmat siirtyneet jo sänkyyn, aika väsyneinä ja kuten arvasin, Isäntä teki pienen liikkeen minun suuntaani. Silloin minulla kilahti ja letkautin jotain aika törkeää ja hänen arvovaltaansa loukkaavaa: "Sä olet sitten valinnut lampaan roolin".

"Minkä helvetin lampaan roolin!?"
Isäntä suuttui tästä enemmän kuin olin kuvitellut. Vaikken ole ikinä pelännyt häntä, niin nyt se oli lähellä. Olin ajanut itseni riitaisaan mielentilaan, josta ei noin vain pyydellä anteeksi ja samalla tiesin, että seuraukset on nyt vain kannettava. Olin hänen allaan, kädet painettuina vasten patjaa ja heitin vielä vettä myllyyn toisella arvostelevalla kommentilla. Tilanne oli paskamainen, mutta se oli kai taas vain pakko läpikäydä.

Isäntä ei ole helposti kiivastuva, eikä milloinkaan väkivaltainen. Kaikki mitä välillämme tapahtuu, on juteltu ja sovittu. Olen pyytänyt häntä toimimaan tietyillä tavoin, kun minussa nousee narttu-puoli esiin. Olen antanut hänelle vinkkejä keinoista, joilla sen saa taltutettua.

"Mä olen pitänyt sua aika löysällä ja nyt huomaan että liiankin löysällä. Se kyllä korjataan".
Isäntä haki lukitusta komerosta pitkän raippansa ja käski minun tulla alakertaan. Olin vastahakoinen, en olisi tahtonut nyt mitään kummallista numeroa tästä, mutta samalla tiesin että saatoin vain totella. Kieltäytymällä olisin tehnyt asiasta vielä paljon hankalamman molempien kannalta. Olimme molemmat alasti ja hipsimme rauhalliseen huoneeseemme sanaakaan vaihtamatta.

Ilman sen kummempaa, vetämättä edes verhoja eteen, Isäntä käski minun laskea kädet sohvalle ja alkoi piiskata paljaana tarjolla olevaa peppuani. Hän ei lyönyt valtavan kovaa, mutta riittävästi, että paikoillaan seisominen oli mahdotonta. Kiemurtelin, niiasin, koitin pakoilla raippaa. Isäntä tuli vierelleni ja otti vyötäröstäni kiinni. Tunsin hänen kalunsa reittäni vasten samalla kun hän miltei tauotta sivalteli minua pepulle. Välillä hän käski minua pysymään paikoillani.

Lopulta Isäntä lopetti ja kertoi minulle, että aikoo lyödä minua 25 kertaa, mutta koska en pysy paikoillani, joutuu hän aloittamaan aina alussa. Että viimeksi päästiin jo 24:ään. Olin melkein itkun partaalla kivusta, mutta nyt kun sain päämäärän, laskin lyöntejä mielessäni ja pysyin paikoillani, vaikka se vaikeaa olikin.

Kun hän lopetti ja päästi irti, lysähdin sohvaa vasten silkasta uupumuksesta. Nyyhkin ja koitin keräillä itseäni. Sattui, mutta olin iloinen kurituksesta ja kiitin Isäntää vilpittömästi.

Hän komensi minut jälleen pystyyn samaan asentoon ja työntyi sisääni takaa. Kuinka hyvää se tekikään! Olin aivan ekstaasissa kun hän nai minua rajusti ja mieleni oli vastaanottavainen ihan mille tahansa käsittelylle, niin hyvin minua oli aikaisemmin piiskattu. Saatoin kunnioittaa häntä jälleen ja tarjota itseäni kaikella halulla. Isäntä todella astui narttunsa juuri niin kuin vain hänellä on oikeus.

Jälkeenpäin hiivin jotenkin nöyränä hänen viereensä sänkyyn. En ollut ihan varma, millä mielellä hän olisi. Olinhan ollut aika tökerö suustani. Otin häntä varovasti kädestä ja onneksi sain huomata, että käsi oli ystävällinen ja valmis ottamaan minut syleilyyn. Pyysin anteeksi käytöstäni, mutta hän sanoi rangaistuksen jo kuitanneen sen. Peppuani jomotti yhä hiukan ja se tuntui ihanalta. Hyvin onnellisena ja alistuvalla mielellä saatoin nukahtaa hänen viereensä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Juoksulenkillä käskystä

Viimeiset pari päivää olen ollut todella huonotuulinen. Muutama hermoja koetteleva asia oli kasautunut ja suistanut minut pois balanssista.
Viikonlopun vain jäsenille -kinkybileet olivat hyvin toimintapainotteiset ja putoaminen siitä arkeen ei sujunut tällä kertaa ihan tyylikkäästi. Matalat hormonit vielä ryydittivät huonoa fiilistä.

Samaan hässäkkään tuli pitkään hermoilemani syntymäpäivä. En tahtonut järjestää mitään normaalista poikkeavaa sille päivälle, mutta tasavuosien täyttäminen kalvoi minua ehkä enemmän kuin halusin myöntääkään. Kun sitten vielä sain lahjaksi pari hemmottelulahjakorttia, oli itkukriisi valmis. Miten edes Isäntä ei tajua, etten halaja toisten ihmisten passattavaksi, makoilemaan jonnekin hoitopöydälle huovan alle!?

Lisätään tähän vielä pari suorasukaista torjuntaa Isännän lähestymisyrityksiin, niin sain aamun tultua tekstailla katuvaisena hänelle töihin jonkunlaista anteeksipyyntöä. En voinut mielialoilleni sillä hetkellä mitään, mutta käytökseni harmitti silti.

Isäntä soitti samantien takaisin: Hyvä on. Käyt tänään juoksemassa kentän viisi kertaa ympäri, se purkaa tota riehumista sopivasti.

Siitä puhelusta lähtien päiväni sujui tyynissä merkeissä. Unohdin ahdistukseni ja keskityin illalla koittavaan urheilukoitokseen. Kenttä ei ole valtavan suuri, mutta olen juossut sen aiemmin vain kahdesti peräkkäin ympäri. En tiennyt, miten selviäisin haasteesta. Tiesin, että tekisin juoksu-urakan, tavalla tai toisella. Minulla oli päämäärä sille päivälle, elämä oli heti helpompaa.

Myöhään illalla varustauduin urheiluvaatteilla ja juoksulenkkareilla ja lähdin kenttää kohti. Oli jo pimeää, yllä tähtitaivas, eikä näkynyt muita kuin jokunen koirantaluttaja. Meren suunnassa huutelivat lokit toisilleen tyynen veden yllä. Askel lähti kevyesti käyntiin soralla.

Viiden kierroksen jälkeen puuskutin jonkin verran ja askel nousi kankeammin. Mieli oli suorituksesta iloisen kevyt ja nautin endorfiinien kihinästä. Teinpäs sen! Edes jotain sain tehtyä pilkulleen niin kuin käskettiin. Tästä on parempi jo jatkaa.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

BDSM-testi, huvia ja totta

Tein eka kertaa tämän hauskan ja ajatuksia herättävän BDSM-testin, jonka tuloksiin olen usein törmännyt mm. BDSM Baarin profiileissa.

Tämä testi on verrattain kunnianhimoisesti toteutettu, ei missään nimessä huuhaata mielestäni. Ei toisaalta mitenkään tieteellisen täydellinenkään, mutta sen antama tulos ei ole kohdaltani ollenkaan huono, vaan on antanut ajatustyötä jo useammaksi päiväksi.

Olenko muka ennen kaikkea Slave, orja? Miten onnistuin vastaamaan niin, että testi luokitteli (varsin alkeelliset) alistamishuvitteluni nollan arvoisiksi?
Kolmen samanveroisen sarja, masokisti, ei-yksiavioinen ja alistuva, ovat kaikki aika tiukkaa kärkeä siinä, mitä oikeastikin koen olevani. Siis moniavioinen käsitettynä siten, että leikin mielellään muidenkin kuin puolisoni kanssa.

Manipuloin testiä hiukan antamalla aika mustavalkoista kyllää tai eitä sen mukaan, mikä oikeasti kutkuttaa tai ei. Oli aika helppo laittaa vahva ei, kun viitattiin esim. alaikäisiin tai urinaalina toimimiseen.. Tai vahvaa kyllää, kun kyseltiin, eläisinkö - jos mahdollisuus olisi - yhteisössä, jossa olisin yhtenä omistettuna henkilönä useamman D:n hallinnassa. Uuuh, sormet jalkoväliin -kamaa!

Testin hankaluus oli, kun aika usein kysyttiin, mitä juttuja harrastaisin seksin aikana. Seksin aikana? Otin sen kirjaimellisesti ja ehkä juuri siksi, kun ajattelin yhdyntätilannetta, minusta poistui se viimeinenkin dominanssi. Voin dominoida eri tilanteissa, lyhyitä hetkiä kerrallaan, mutta en näkisi tekeväni sitä seksin aikana. Joskus aikojen alussa koitin raapia Isäntää selkään, seksin aikana, mutta hän ei tykännytkään kivusta. Se jäi sitten siihen.

Tässä testitulokseni. Ne eivät varmaan kauheasti kiinnosta muita kuin itseäni, mutta tehkääpäs omanne!

== Results from http://bdsmtest.org/ ==
100% Slave
96% Masochist
96% Non-monogamist
96% Submissive
93% Experimentalist
89% Degradation Receiver
84% Bondage Receiver
82% Brat
71% Girl/Boy
63% Primal (Prey)
50% Primal (Predator)
34% Switch
31% Pervert
29% Vanilla
29% Voyeur
25% Exhibitionist
24% Bondage Giver
10% Brat Tamer
4% Degradation Giver
4% Dominant
0% All-Rounder
0% Daddy/Mommy
0% Master/Mistress
0% Sadist

Archetype details
Slave (100%)
Slaves completely hand over the control and responsibilities over their life to their master/mistress. They go a step further than submissives in the sense that their power exchange is present 24/7 and in all aspects of their life (except for negotiated exceptions such as during their office jobs). Serving their master/mistress is their primary focus in life and they rarely have limits for them.
Slaves typically pair up with masters/mistresses. 

Selvennys, koska termi aika outo:

Girl/Boy (71%)
Littles (girls/boys) are submissive spirits that mix childlike innocence with naughty sexual curiosity. They long for a nurturing loving dominant who plays a guiding, almost parental role in their lives.(* While they require a softer approach to be dominated than most other submissives, their submission can go a lot deeper and sometimes rival those of slaves.
Girls/boys typically pair up with daddies/mommies. 

(* Tässä kuvauksessa on jotain, mikä täsmää tiettyyn tasoon minun ja Isännän suhdetta.

 Testin osoite:

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ulkonäöstä ja naisellisuudesta

Miksi ulkonäkö, keho, paino, vanheneminen yms. vaikuttavat olevan sivuseikkoja pervoblogeissa, oli joku hyvin havainnoiva lukija kysellyt. Ovatko kaikki (bloggaavat) pervot vaan niin hyvännäköisiä vaiko niin kotonaan kehossaan, etteivät mieti moisia? Blondi antoi tähän hienon ja tietyllä tavalla tyhjentävänkin vastauksen.
Tottahan tämä aihe minuakin kiehtoo, naisena ehkä erityisesti.

Olen elänyt elämääni jossain naiseuden rajamailla. Seurassa, jossa perinteinen ulkonäkökäsitys ei ole pätenyt tai ollut merkittävä. Käytännöllinen vaatetus päälle ja menoksi, itseään toteuttamaan! (Meikit, mitä ne on? Lakkaako joku oikeasti kynsiään? Onko mulla vähän nokea naamassa, no kuka välittää?)

Viattoman heppatyttöajan jälkeen minulle koitti ulkonäkökriittinen yläaste. Siis muut, etenkin pojat, olivat kriittisiä, itse en osannut hakea naiseutta itsestäni, se oli toisten tyttöjen juttu. Kireitä, revittyjä farkkuja ja hiuslakkaa, mutta ei minulle. Viipotin luonnonlapsena ihan omien juttujeni äärellä: taiteilin, kirjoitin, leikin roolileikkejä niin pitkälle kuin kaverit vain jaksoivat. Olin niissäkin pahuksen leikeissä aina pojan roolissa, kaverini sen tyttöystävä. Ei siitä ehkä sen enämpää tässä.

Lapsuuden leikkien jälkeen löysin varhaisaikuisten leikkimaailman: roolipelit ja larpit. Nettiroolipelit. Vuosia ja vuosia muutamaa vakituista miesroolihahmoa pelaten. Minua luultiin usein pojaksi online. En valehdellut, mutta en myöskään kiirehtinyt korjaamaan väärinkäsitystä, sillä huomasin poikana saavani kivampaa kohtelua niissä ympyröissä. Sain keskittyä pelaamiseen, en joutunut vastailemaan kysymyksiin iästä, asuinpaikasta tai kuppikoosta. Sain flirtata pikkuisen tyttöjenkin kanssa. Ne ihaili minua, kun puhuin fiksuja ja olin hauska.

Kaiken aikaa minulla oli yksi ainoa, vakituinen ja äärettömän uskollinen suhde avomieheeni. Hänen silmissään olin täysi nainen, hän ihaili ulkonäköäni ja kohteli minua aina hyvin. Minulla itselläni oli epämääräinen ja aika huono käsitys omasta kehostani, vaikka nyt kun ajattelee taaksepäin, olen ollut varmaan kropaltani aikas nätti. Kurveja, mutta painoa vähemmän kuin nykyisin. Avomieheni välillä koetti saada minua esiintymään naisellisemmissa asuissa, mutta ne yritykset olivat melko ponnettomia, enkä löytänyt siitä ajatuksesta juuri mitään itselleni sopivaa.

Hakeuduin opiskelemaan käytännölliselle käsityöalalle, jossa porukassa ulkonäön resuisuus vielä oikein korostui, kun kaikki hiihtivät koululla työvaatteissa ja hauskaa oli.
Opiskelun jälkeen olen työskennellyt itsenäisenä yrittäjänä ja näihin töihin jopa kuuluu tietty boheemius.

En ole koskaan omistanut jakkupukua ja korkkareita ja tällä iällä olen lopulta tajunnut, että minun ei ikinä tule olemaan pakko. Mikä helpotus!

Näiltä pohjilta tulee ehkä helpommin ymmärretyksi, minkä tähden ainakaan minä en pyörittele ajatuksiani kovin paljoa ulkonäön ympärillä. Vasta nyt ryhdyttyäni käymään pervotapahtumissa, olen joutunut tilanteeseen, että pitää miettiä vähän tarkemmin miltä näyttää ja mitä sillä on tarkoitus viestiä. Tällä hetkellä minulla on meneillään vaihe, jolloin tutustun tarkemmin joihinkin naisellisiin juttuihin, sillä minulla on muutamia tuttuja, jotka puskevat minua siihen suuntaan. Vitsailen mielelläni siitä, miten en oikein tykkää "pukeutua naiseksi", eikä se ole pelkkä vitsi. Se on vain huvittavaa, kun samalla seurassa on ihmisiä, jotka kirjaimellisesti näin tykkäävät tehdä.

Olen menossa yletöntä naisellisuutta ylistävään ja palvovaan burlesqi-tapahtumaan, joskaan en yleisöksi vaan kertomaan pervokerhostamme kiinnostuneille. Katsomaan niitä naisia, joille naisellisuus on SE juttu. Itse olen tavattoman onnellisessa asemassa, koska kulttuurimme ei pakota naista tiettyyn korostettuun rooliasuun. Jos minusta siltä tuntuu, tykkään korostaa rintojani ja vyötäröäni, hiuksianikin, mutta minun ei ole pakko. Näin romanien kansallispäivänä, luettuani kansallispuvuista jotain artikkelia, tulee mieleen miten paljon rajatumpi kaava juuri vaikka romaneilla tai muslimeilla on naisilleen, ihan tässä meidän valtakulttuurimme kyljessä. Miten selviäisin, jos minun olisi päivittäin käytettävä sukupuolijakoa korostavia tunnusmerkkejä? No, siihen varmasti kasvatetaan, ei anneta tytön rönsyillä vinoille teille ollenkaan.

Tästä vähän sekalaisesta bloggauksesta käy hyvin ilmi, miten monitahoinen kysymys ulkonäkö minulle on. Se on niin kiinteä osa yleistä elämänasennettani, ettei sitä voi erottaa yksittäisiksi vaatevalinnoiksi tai painontarkkailuiksi millään. Toki, muutamia kertoja näiden bloggausvuosien aikana mieleen on tullut kertoa tarkemmin kuntoilustani, ruokavaliosta tai siitä miten mittailen vyötäröäni säännöllisesti mittanauhalla, mutta olen torpannut ajatuksen. En halua mennä siihen. Se ei kuulu tänne, painonvartijablogit ovat erikseen. Myös joku hiusvärin valinta tai silmämeikin hankinta on kauhean epäolennaista, jos voi samassa tilassa kertoa jännästä pervoilukokemuksesta. Eli joo, ulkonäköasiat ovat aika toisarvoisia.

Ikä? Sitä tulee meille kaikille, enkä itse ainakaan olisi nuorempana edes henkisesti kyennyt niihin juttuihin jotka nyt minua viihdyttävät. En ole enää nuori, mutta en koe itseäni vanhaksi. Hölkkäisin luultavasti pidemmälle kuin parikymppinen itseni. Blondi kertoi että hänellä on äidinperintönä hyvät ikägeenit, minulla taitaa olla samoin. Sitäpaitsi, pervotapahtumissa näkee aina kaikenikäisiä ihmisiä, se antaa positiivista tunnetta omaakin ikääntymistä kohtaan. Leikkisästi: jos jossain vaiheessa kukaan ei enää viitsi ruveta alistamaan Tetris-tätiä, voin aina tekeytyä (paska)Dommeksi ja taas on pervot jonossa!

Ulkonäkö antaa paljon hyödyllistä informaatiota ihmisestä, älkäämme vähätelkö sitä, mut ei sitä myöskään kannata ylikorostaa, kun ei se niin oleellista ole. Ainakaan pervopiireissä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Isännän näkökulma mustasukkaisuuteen

Herra Huu:

Blondin kirjoitus rajoista kinky-suhteessa oli niin osuva, että se sai minut miettimään. Miksi meidän pitäisi tuntea mustasukkaisuutta?
Monet kerrat olemme Tetriksen kanssa keskustelleet leikkien rajoista muiden kanssa ja Tetris on tivannut minulta, enkö ole mustasukkainen siitä että hän leikkii muiden kanssa, mutta minä en ole. Olen yrittänyt selittää sitä hänelle, mutta en ole varma olenko saanut näkökantaani läpi oikeasti.
Kun asiaa lähtee purkamaan, niin ensimmäinen mitä pitää selvittää, on kysymys:

Mitä mustasukkaisuus on

Minun mielestä mustasukkaisuus on tunne oman reviirin uhkaamisesta. Jos tuntee toisen ja luottaa häneen, niin voiko hänestä olla mustasukkainen?

Kyllä voi. Mikä johtaakin kysymykseen:

Mistä voi olla mustasukkainen

Meidän tapauksessa tunnen Tetriksen niin hyvin, että vaikka hän leikkiikin muiden naisten kanssa, niin pohjimmiltaan hän on hetero -> Naiset eivät voi viedä häntä minulta. -> Naiset eivät voi tulla reviirilleni. -> Naisista ei voi olla mustasukkainen.

Miehet voivat viedä hänet minulta, eli tulla reviirilleni. -> Miehistä voin olla mustasukkainen.

Mutta

Pääni sisällä seksi on täysin yhdyntäkeskeistä, kaikki kinky-kuviot ovat vain esileikkiä tai maustetta yhdynnän aikana. Tästä johtuu, etten pysty tuntemaan mustasukkaisuutta kuin silloin kun tilanne on johtamassa yhdyntään. Nyt pääsemmekin aiheeseen:

Rajat

Isännän velvollisuus on pitää huolta subin hyvinvoinnista. Meillä se tarkoittaa sitä, että koska en ole niin kinky kuin Tetris, en voi rajoittaa hänen kokemuksiaan omalle mukavuusalueelleni, joten mitä annan hänen kokea:

Naiset 

Heistä en ole mustasukkainen ja he voivat tuottaa tyydytystä, johon miehenä en pysty, joten minulla ei ole mitään syytä rajoittaa mitenkään Tetristä heidän suhteensa.

Miehet 

Kuten aikaisemmin kuvailin, yhdyntä on minulle SE juttu, joten se on ehdottomasti kielletty. Muuten rajat ovat väljempiä. En näe mitään syytä rajoittaa Tetristä sellaisten kokemusten hankkimisessa, joita itse en voi antaa, mutta taas toisinpäin jos voin jotain kokemusta antaa, niin sitä ei tarvi muualta etsiä. Tämä ei ole niin kiveen hakattu asia, taannoisissakin bileissä oli kokematon masteri, joka halusi oppia piiskaamaan. Tottakai opetin häntä ja annoin Tetriksen opetusmateriaaliksi.
Tetris ei saanut tästä mitään mitä en olisi voinut itsekin antaa, mutta olin itse sessiossa mukana ja valvoin ettei tilanne mennyt sopimattomaan suuntaan.

Lisäksi käymme ennen jokaista ulkopuolista tapaamista läpi, millainen siitä on muodostumassa ja olen joutunut joskus toteamaan, että nyt ollaan menossa suuntaan, jonka tunnen epämukavaksi, katsotaan tuota kohtaa tarkemmin. Esimerkiksi kerran vaadin yhtä tapaamista pidettäväksi kahvilassa seksibaarin sijaan.





Toiseen suuntaan rajojen määrittely on epämääräisempää, sillä omalta puoleltani saan kaiken mitä haluan Tetrikseltä, joten en ole kaivannut ulkopuolista leikkiä, enkä ole sellaista etsinyt.

En tiedä selvensikö tämä näkökantaani, mutta olen valmis vastaamaan kysymyksiin mitä teksti herätti.

-Herra Huu

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Suhteen vaalimista piiskan avulla

Tänä iltana minulla on tämä yksi ajatus: vahvistus, ylläpito.

Illan tapahtumiin:
Herkkukiellon kolmannen viikon lopussa, eli tänään, söin kymmenisen palaa suklaata yhden sallitun sijaan. Tein sen täysin tietoisesti, halusin makeaa. Muutama stressitekijä oli juuri poistunut elämästäni, tunsin helpotusta ja halusin ikäänkuin purkaa painetta tälläkin tavoin. Tiesin, että tulisin tekemään herkuttelustani vielä tiliä, tavalla tai toisella.

Illalla minua laiskotti, enkä olisi viitsinyt tunnustaa rikettä. Samalla tiesin, että se on ainoa tie. D/s pysyy todellisena, jos sitä hoitaa. Jos sitä laiminlyö, se vesittyy. Sitä en halua.

Olemme sopineet Isännän kanssa, että jos minulla on D/s-asiaa voin milloin tahansa polvistua hänen vierelleen ja anoa hiljaa puheenvuoroa, katse maassa.

Nyt käytin mahdollisuuttani ja kerroin lyhyesti herkkukieltorikkeeni. Isäntä käski minua hakemaan raipan. Hain sen helpottuneen velvollisuudentunteen vallitessa: asia etenee niin kuin sen pitääkin.

Meillä on ollut melko pitkä rangaistukseton jakso takana - onneksi ei sentään seksitön! - ja aloin huomata tarvitsevani rankempaa kättä vaihteeksi. Nojasin sohvaan pelkkä paita päälläni, peppu tarjolla. Isäntä lasketutti minulla molemmille pakaroille viisitoista melko kevyttä näpäytystä. Silloin minä sain huonosta raipasta tarpeekseni ja ehdotin, josko sen siimamaista päätä voisi leikata poikki niin, ettei se aina kiertyisi suhteettomalla voimalla kauas varsinaisesta lyöntipaikasta. Olimme molemmat sitä mieltä, että välinettä on mahdoton hallita. Jatkoin nojaamista ja Isäntä kävi muotoilemassa raipan pään. Tämän jälkeen hän testaili sitä ja kyseli tuntemuksia.

Oli hyvä että raippaongelmaan vihdoin tuli parannus, mutta tilanne alkoi viedä terää alistumiseltani. Aloin sauhuta, kun Isäntä meinasi, että tämä näpyttely riitti rangaistukseksi ja että seuraavaksi voisi olla vähän halailulähtöistä seksiä. Never!

Lopulta tilanne meni siihen, että makasin lattialla ja Isäntä jakeli pakaroilleni ehkä 150 iskua. Minulla meni laskut sekaisin 120:n kohdalla kun Isäntä kysyi, vieläkö tekee mieli tapella vastaan. Mieli teki yhä. Kiemurtelin ja kiristelin hammasta ja otin piiskaa.
Se teki todella hyvää pepussa ja pään sisällä.

Vasta tämän jälkeen olin valmis seksiin. Jälkeenpäin olimme molemmat raukeita, mutta mieleni teki yhä ja pyysin Isännältä lisää piiskaa. Nojasin lattialla polvillani sohvatyynyihin ja nautin tuskastani. Isäntä haki minulta oikein muodollisen pyynnön, ennen kuin lopetti.

Minun oli nyt helppo mennä nöyränä Isännän kainaloon makoilemaan. Muotoilin tyytyväisessä mielessäni ajatusta, että vaikka välillä joudunkin kerjäämään sitä mitä katson tarvitsevani, niin ei kerjääminen sinällään ole huono asia. Subi on perusluonteeltaan vaativa otus, subin sopii pyytää huomiota. Dominoiva antaa, jos antaa, miten antaa.

Kuten nimimerkki Emma uusimman Image-lehden pitkässä BDSM-artikkelissa sanoo: "Tottelin Tuomasta joka päivä ja joka tunti, ja se noteerasi sitä ehkä kerran viikossa vähän" --- "BDSM-suhde on ihana, mutta se vaatii joskus aika paljon energiaa."
Tämä pariskunta luopui säännöistä ja kontrollista liian vaativina, me olemme päättäneet toisin. Siksi: ylläpitoa, vaalimista, energian käyttöä.