tiistai 22. joulukuuta 2015

Tetris lukee pornoa ja pohtii bi-asioita

Olen katsellut viime päivinä pornolehtiä varsin ahkerasti. Jossain vaiheessa tässä blogissa toivoin saavani käsiini vanhaa kunnon tytöt tattimetsässä -kamaa, paperille painettuna, en nimittäin juuri välitä nettipokesta. Rouva luki tämän ja toi minulle ruskean paperikassillisen sitä ihteään: Erotiikan Maailmaa, Eroticaa, Exitiä, Escortia, (näillä on joku juttu E-kirjaimen kanssa), Lolloa, Haloota... Kaikki 2000-luvun alkupuolelta. Kun karmeista huulirajauksista pääsee yli - yksikin tummakulmablondi näyttää siltä kuin hänellä olisi pusukuvassa viikset - voi keskittyä silmäilemään sisältöä.

- Veronica tiskaa reisisaappaissa - Bizarre Club: 3 vuotta suomi-kinkyä! - Tytöt testaavat parhaat panorobotit - Seksilukot auki ja säpinää suhteeseen - Kurvikas, kotimainen Bambi avoimena - Joy Factory 10 vuotta alalla - Kaukoidän kiistattomat pilluparatiisit - Sexi-Sami Kouvolassa - Pilluseksiä pillutytöiltä -

Tiukka seksilehtien selailu on tuonut minut yhä lähemmäs oman suuntautumiseni ydintä: tämä ei minua kiihota, ei ainakaan tarpeeksi. Hemmetin mielenkiintoista, mutte ei tajuntaa räjäyttävää. Kiinnitän huomiota epäolennaisuuksiin. Onko noloa poseerata kannessa hakaneuloista viritellyssä asussa! Miten jokaisella tytöllä voi olla näppylöitä pepussa (* ja eikö Photoshopia todella tunnettu! Kauhee kattoa, miten silikonilla superkokoisiksi täytettyjä rintoja kannatteleva iho menee laskoksille tietyissä asennoissa! Millai toi ja millai tää ja oho, miten tuo nyt tolleen..! Ja aika pieni tolla jätkällä oikeestaan, eikös pornossa kaikilla olekaan jätti-isot?

Kinky pistää ne lehdet nyt pois kädestä.

---

Olen kaivellut netistä jälkipolven iloksi omasta lapsuudestani tuttuja Kolmen iloisen rosvon pätkiä. Se tarina iski minuun lujaa kun olin ehkä alle kouluikäinen. Eläydyin rosvoksi, totta kai. Nyt kun katselin Helsingin kaupunginteatterin näytelmästä otettuja katkelmia, sykähti oikein sydän, kun hoksasin miten ihanan dominoiva se Sohvi-neiti taas olikaan. Mieleeni polttohitsautui kuva, jossa sohvi seisottaa kolmea rosvoa rivissä, pitkä piiska kädessään. Ohhh... siinä ollaan asian ytimessä. Miten kuri ja valta voikin olla kiihottavaa! Ja se piiska..
Tule tänne Sohvi, otetaan erä!

---

Viime aikoina olen ollut ehkä vähemmän subi ja masokisti ja enemmän biseksuaalisuuttaan tutkiva polyamoria-utelias tyyppi. Ydin pysyy, kuten tuo yllä kuvailtu Sohvi-esimerkki kertoo, mutta ulkoinen ilmenemismuoto tuntuu vaihtelevan. Olen jopa tehnyt aika pöhköjä nettitestejä siitä, olenko biseksuaali vai luulenko vain olevani. En ole ollut tällainen aina, mutta suuntautuminen voi kaiketi ajan kuluessa muuttua, ihan oikeasti eikä vain kuvitelmissa. Minulla ei ole kerrassaan mitään bi-identiteettiä vastaan, mutta jos uskallan sen sanoa, tahdon sen olevan sitten myös aitoa.

Ehkä viitisen vuotta sitten eräs naispuolinen ystäväni teki minulle hyvin epätyypillisen avautumisen ja kertoi olleensa bisse niin kauan kuin muistaa, jo ennen kuin tiesi termistä mitään. Silloin minä - armahtakoot - sanoin että jaa mutta minä taidan kyllä olla melkoisen hetero. Paljonko minä silloin tiesin! Nyt lohkaisuni kaduttaa, sillä jos olisin ollut tuolloin kuten nyt, olisi siitä saattanut avautua entistä syvempi ystävyys, avoimuus ja paljon hauskaa keskustelua ja huulenheittoa. Mutta ei. "Hetero". Just joo.

Jos joku nainen sanoo itseään täysin heteroksi, minä en usko. He eivät vain ole vielä kokeneet mitään. Uskaltaneet kokea tai saaneet tilaisuutta.

Heteroaikoinani näin kanssasisaret aidan samalla puolella kulkijoina, kilpailijoina, kuten miehet tykkäävät sanoa, vaikka ei se sitä ollut. En oikeastaan nähnyt heitä ollenkaan, muuta kuin yksilöinä joita he olivat. Aktiivisia toimijoita, joilla on nimi, asema, päämäärä. Sillai hyvin feministisesti. Kun päässäni sitten vähitellen niksahti, siirryin jonnekin väliin, aidan päälle istumaan kenties, ja aloin nähdä molemmilla puolilla olevat ihmiset, sekä miehet että naiset, kohteina. Sitä lienee biseksuaalisuus. Katsoo minne vain, niin housuissa kuumottaa.

No ei oikeastaan noinkaan. Nyt kun olen löytänyt naiset, kiinnostukseni miehiin on laimentunut selvästi. Ehkä paukkuja ei vain riitä joka suuntaan tai sitten olen jollain tavalla luovuttanut. Parisuhteessa olevana ihmisenä miehet ovat joka tapauksessa kiellettyä maastoa, paitsi se ihka oma. Ja kun minulla toisinaan herää tämä aktiivisuus, suuntaan sen sinne, missä palkinnot ovat paremmat.

Juuri tällä hetkellä olen ihanteellisessa tilanteessa. Minulla on paitsi oikein hyvä mies, myös mielenkiintoinen tyttöystävä. En tahtoisi mitenkään toisin juuri nyt. Ajan kanssa toivoisin vain voivani tutustua tyttöystävääni Dakiniin yhä paremmin ja katsoa, mitä kaikkea voimme yhdessä löytää. Jos suinkin saamme jatkaa näin, voi vain kuvitella mitä kiehtovaa eteen vielä tulee.

---




(* Minullakin on näppylöitä pepussa, meillä kaikilla on näppylöitä pepussa ja se on ihan ok. Pornolta vain odottaisi kliinisempää katsausta ihmisyyteen.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä kinkylle kuuluu -kyselyn yhteenveto

Tässäkin blogissa pyytelin ihmisiä vastaamaan Turun Baletin kinky-kyselyyn pari kuukautta sitten. Nyt meillä on tuon koko maan kattavan kyselyn tulokset käsillämme:

Mitä Kinkylle Kuuluu 2015

Kertokaapa, jos linkki ei toimi.

Olin uutena hallituslaisena mukana työryhmässä, jossa luettiin läpi kaikki avoimet vastaukset, laadittiin niistä yhteenveto, sekä aloitettiin työ, joka tähtää vastausten sisältöjen huomioon ottamiseen yhdistyksemme toiminnassa.

Kiitos kaikille vastanneille!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Mutta mitä v*ttua elämä olis ilman?

On ihanaa tykätä toisesta ja ihanaa kun se toinen tykkää takaisin. Ei liian usein elämässä tällaista satu kohdalle.
En olisi mitenkään uskonut, että kesällä vallan muuntyyppisissä merkeissä ensi kerran tapaamani ihminen tulisikin minulle niin tärkeäksi. Joulun tienoilla tästä tulee jo puoli vuotta. Ensin työn merkeissä sattumalta tavattu ihminen, sitten treffikaveri, sitten vähän lisää treffejä, sopimus tyttökavereiksi ryhtymisestä, tapaamisia ja pitkiä taukoja, jolloin vain Face viestinviejänä;  pientä draamaa matkalla, mutta siitä selviten; läheisyyttä, pieniä lahjoja, paljon kosketuksia.. havaintoni, että suhtaudun myönteisesti ajatukseen mieheni jakamisesta tämän naisen kanssa.. pieniä viestejä, joissa sana rakkaus livahtaa ihan sattumalta, samalla kun sydän miettii, mitä se rakkaus edes loppuviimeksi onkaan.
Varovaisuutta. Antautumista. Perääntymistä. Paluuta uudelleen, suuremmalla innolla.

En minä tiedä. Olen aikuinen, nähnyt jo kaikenlaista ja tunnen itseni melko läpikotaisin, ja silti en tiedä. Onko liikaa, jos sanoo että rakastaa? Mutta kun tuntuu niin hyvältä, siinä hänen vierellään, etenkin silloin kun saamme oikein keskittyä toisiimme.. Välillä tuntuu, kuin olisi sydämenkuvat silmissä.

Kuva: Tetris
Olen ihminen, joka kerran kiinnyttyään on hyvin uskollinen ja lojaali. Se on minulle helppoa. Toisaalta, välillä irtautuminenkin on yllättävän helppoa minulle. Onko se tunnekylmyyttä sitten? Niinä harvoina kertoina, kun olen joutunut ystävyydessä päättämään, että minulle riittää nyt, ovet kiinni, niin olen kokenut melkeinpä helpotusta. Vaan ehkäpä se asia onkin erilainen? Ehkä se ihminen ei ihan oikeasti ollut minua lähellä koskaan. 

 Kun toinen tulee lähelle, alkavat kaikenlaiset tunteet liikkua. Olen saanut itseni kiinni jo mm. mustasukkaisuudesta, jonka ei ollenkaan pitäisi kuulua tällaiseen puolivallattomaan, kepeään heilasteluun. Saati polyamoriaan, tai yhtään mihinkään mitä arvostan. Universaali rakkaus ja niin poispäin! Hyi, hyi.
Olen huomannut kokevani samantapaista tunneskaalaa, kuin niinä harvoina elämäni kertoina, kun olen alkanut vakavan seurustelun. Käyttäydyn ihan samoin! Mitä-mitä?

Olen kuunnellut viime päivinä paljon erästä kappaletta, jonka tunnelmat sopivat yksiin omani kanssa. Tässäkin hämmästellään kiintymisen ihmettä. Jos joku on spesiaali, minkäs teet?



"Sä laitat mut välillä
 aika vuoristorataan, 
mutta mitäs vittua elämä olis 
ilman tämmöistä pyöritystä??"
-Tetris

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Avointa suhdetta, avointa seksiä, vai mitä?

Törmäsin tähän kiinnostavaan Hesarin juttulinkkiin Facessa. Seksuaalietiikan tutkija ja Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen siinä luotaa "vaarallisen" liberaaleja näkemyksiään.

Olen ihan liekeissä Tommi Paalasen mielipiteistä! Olen itsekin pohdiskelemalla ja arvottamalla asioita päätynyt pitkälti samaan, ja tuntuu hienolta päästä lukemaan näitä mietteitä jonkun itseä koulutetumman ja arvostetummassa asemassa olevan suusta. Ihan kaikkea en toki allekirjoita suoraan annettuna, mutta tämä on tutustumisen arvoinen tuhti paketti massasta eriävää mielipidettä.

Toisaalta, kun tämän jutun jälkimainingeissa hain vähän lisää tietoa avoimista suhteista, löysin Anna-lehden artikkelin aiheesta. Huh, tämän luettuani en voinut enempää vierautta tuntea. Ei ole minun eikä meidän juttu. Tiivistetysti sain käsityksen, että avoimella suhteella tarkoitetaan parisuhdetta, jossa toinen tai molemmat harrastavat seksiä satunnaisten ulkopuolisten kanssa säännöllisiksi sovituin välein, eikä näihin ulkopuolisiin pidetä tämän lisäksi mitään yhteyttä, eikä heidän kanssaan ole tarkoitus edes ystävystyä. Tosi vieras malli. Seksitautien oireet sen sijaan kehotetaan opettelemaan. Yh. Hui.

Oman olemisen määrittely sanoin tuntuu olevan minulle tärkeää, siksi haen näitä vertaistarinoita ja tutkin, mitä muut ajattelevat, ja mitä termit pitävät sisällään. Kun lähtee sivuraiteelle totutusta maailmasta, joutuu aika pitkälti selviämään yksin tai ainakin tarkkaan katsomaan, minkä ryhmän värejä kannattaa tunnustaa.
Avoin suhde?
Polyamoria?
Kimppaseksi?
S/M-sessio?

Etsintä jatkuu, termeissä sekä livenä.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Meitä oli kolme

Halloween ilta, yö ja seuraava aamu. Dakini oli meillä vieraana, minun ja Herra Huun luona. Olin päättänyt jo pitkälti etukäteen, että se mitä ehkä tapahtuu, saa tapahtua.

On ihan hemmetin iso siirto parisuhteessa antaa hyväksyntä puolisolle harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. On myös hemmetin iso luotto vierailijaa kohtaan päästää hänet niin lähelle, parisuhteen keskiöön. Toimin tunteen, en laskelmoivan logiikan pohjalta, ja tunne kohautti olkiaan pieni hymy huulillaan sanoen, että mikäpä siinä.

Viime kädessä aloite lähti minulta. Keskustelimme etukäteen Dakinin kanssa vähän villeistä haluistamme ja toiveistamme sekä fantasioistamme ja tältä pohjalta lähestyin Herra Huuta. Minua jännitti esittää miehelleni tällaista mahdollisuutta, jännitti todella. Hän ei ollut edes tavannut Dakinia vielä, joten pohjustimme asiaa muutamilla Dakinin valitsemilla valokuvilla jotka lähetin miehelleni. Tämä oli kieltämättä todella kankeaa ja tekemällä tehtyä, mutten keksinyt tapaa hoitaa asiaa tahdikkaammin. Hah: Tässä on kuvia naisesta, minulle tärkeästä. Jos tilanteet menee siihen että voisit panna häntä, se on minulle ok.
Kaikenlaisia keskusteluja ihmisten keittiönpöytien ääressä iltaisin käydäänkin!

Herra Huu olisi voinut antaa kylmää kyytiä meidän kiimaisten tyttöjen haaveille. Että ei tuollainen sovi hänen käsitykseensä parisuhteesta. Että ei hän nyt mitenkään pystyisi ajattelemaan moista, unohtakaa fantasiat, get real.
Hän ei kuitenkaan sanonut mitään sellaista. Saatoin näköjään luottaa hänen heteromieleensä täysin. Hän lämpeni varovasti, jätti mahdollisuudet auki niin sanotusti. Kuitenkin viimeistään sängyssä saatoin huomata, että hän todella harkitsi asiaa ja oli kehollaan jo valintansa tehnyt.

Saman viikon lopulla oli odotetut Baletin Halloween-bileet. Näkisin Dakinin ensi kertaa kahteen kuukauteen. Olisiko väliin kertynyt aika muuttanut muistikuvia? Olisiko Facessa laitetut yksityisviestit vieneet asioita suuntaan, joka ei vastaisikaan enää todellisia kemioita? Erossa vietetty aika on todella kiusallista silloin kun on kahdenkeskisiä asioita, jotka tuntuvat etenevän ja muuttuvan jopa vuorokauden sisällä.
Onneksi todelliset, fyysiset tunteet löytyivät kohdalleen hyvin nopeasti jälleennäkemisen jälkeen. Olimme vähän kiusoitelleet linja-autoasemalle saapuvaa Dakinia Herra Huun kanssa, sillä hän luuli viimeiseen saakka minun tulevan noutamaan häntä. Homma meni kuitenkin toisin ja Huu, jonka tapaamista Dakini ymmärrettävästi jännitti, olikin yksin häntä noutamassa. Kun me kaksi kohtasimme meillä kotona, olin minä vielä kädet tiskivedessä siivottuani asuntoa koko päivän. Meidän oli heti alettava kokkaamaan Dakinin ideoimaa venäläistä ateriaa, jos mielimme ehtiä bileiden pystytykseen ajoissa.

Minähän olen tyyppi, joka oletuksena yleensä tykkää (pervoyhteyksissä!) koskettaa. En ikäänkuin tunne oikeasti pääseväni lähelle toista - siis tapauksessa että haluan sitä - ellen kosketa edes vähän. Käteen, olalle, kasvoihin, vyötärölle.. Dakinissa löydän vastakaikua tähän haluuni ja olen siitä onnellinen. Kun saan koskettaa, alan maadoittua ja löytää yhteyden. Kun minua kosketaan, sävähdän tyytyväisyydestä. Kun kosketukseen liittyy kipua, terästyn.

Meillä oli aivan ihana illallinen kolmistaan. Laitoin takorautaisen kynttelikön palamaan, katoimme pöytään erilaisia venäläisiä ruokalajeja: blinejä, pelmenejä ja zakuskoja eli erilaisia alkupaloja. Smetanaa, kaviaaria, suolakurkkuja. Otimme jääkylmää vodka-snapsia. Voisin rakastaa tätä naista jo tämän aterian tähden! Herra Huu otti tunnelmakuvia pöydästä jalustakamerallaan.

Päätimme mennä bileisiin taksilla, vaikka se maksoikin. Kerrankos sitä, ja säästimme hyvän summan, kun ilmoittauduimme kaikki talkootyöhön pystytykseen ja purkuun. Halusimme, että jokainen meistä voisi nauttia illasta tahtonsa mukaan, ilman kuskin velvollisuutta.
Itse bileissä tapahtui tietysti taas paljon kaikkea, mutta tällä kertaa pääasioita meille mielestäni olivat ensinnäkin kasvomaalaukset ja toiseksi aika, jonka vietimme kolmistaan verholla suljetussa takatilassa. Dakini oli ottanut kasvovärinsä mukaan ja teki komeat maalaukset. Minulle viidakon vihreitä raitoja tai liekkejä ja itselleen oranssia ja punakeltaista. Minä maalasin Herra Huun ihmissuden tyyppisesti mustalla ja harmaalla. Olimme kaikki varsin eläimellisen näköisiä. Jätin silmälasini (-2) pois ja kuljin koko illan kuin sokea lepakko. Jos kadotin seurani, saatoin vain hengata paikoillani, sillä en pimeässä nähnyt kasvoja kuitenkaan. Ei tosin haitannut, välillä näinkin.

Takalooseissa, niissä joiden verhon voi sulkea, on muutamia kiinteitä kalusteita, sohvantapaisia seinien vierellä. Siellä oli hyvä painia, piiskata, tukistaa, kynsiä.. Olin tuonut lempidildoni mukaan ja kokeilin sen seitsemää eri värinävaihtehtoa Dakiniin, jonka Herra Huu oli pienen painin päätteeksi tuupannut vartijan ottein naamalleen halvasti päällystetylle vaahtomuovityynylle. Meillä oli kaikenlaista kohellusta, mutta parhaiten muistan hervottoman naurun, joka meiltä pääsi kaiken sen päätteeksi. Nauroimme Dakinin kanssa niin, että koko clubi varmaan saattoi sen kuulla, seinäthän eivät juuri eristä.

Halloween-bileiden loputtua pikkutunneilla Herra Huu soitti taksin ja palasimme kotiin. Söimme yöpalaksi illallisen jämiä. Huu sanoi, että tahtoo jonkun kanssaan suihkuun pesemään maskivärejä pois. Hän taisi tarkoittaa meitä molempia, mutta minulla oli parisänky petaamatta ja halusin muutenkin antaa näille kahdelle vähän aikaa kahdestaan. Tungin muutaman kortsun Dakinin rintsikoihin kaiken varalta ja painuin makuuhuoneeseen. Olin jo vuoteessa kun toiset palasivat. Vaistosin, että "mitään" ei ollut tapahtunut. Myöhemmin kuulin, että tarkoitus olikin, että toimisimme vain kaikki yhdessä. Kaiken jännän jälkeen olin aika väsynyt ja toiset joutuivat vähän patistelemaan minua mukaan. Jääkylmiä suihkusta tulleita vartaloita.. antakaa minun nukkua!

Lopulta kävimme kaikki nukkumaan puoli kuudelta. Tyytyväisinä. Mitä siinä välissä tarkalleen tapahtui, on paras jättää toistaiseksi hämärään. Pointti on siinä, että tapahtui. Kyllä. Ja minä katselin, katselin oikein kunnolla. Lempidildo käsissäni. Fantasiani ja tosi kohtasivat ihmeellisellä ja jännittävällä tavalla.
Nukuimme sylikkäin ja aamulla sama puuha jatkui. Tottakai, täysin luonnollista. Pannaan nyt kimpassa kun on ruvettu. Ei se humalaa vaadi tässä talossa.

Juttelimme Dakinin kanssa koetuista bileistä ja ihmisistä kahvikupin äärellä. Lopulta virkosimme kaikki riittävästi ja lähdimme katsomaan kaupunkimme kauniita näkymiä kävellen. Menimme kolmistaan syömään tunnelmalliseen paikkaan ja lähestyvä eron hetki alkoi jo pyöriä mielessäni. Pian olisi kohdattava taas arki omissa ympyröissämme ja oltava varma siitä, että yön päätökset olisivat oikeita vielä huomennakin.
Tähän saakka ne ainakin ovat tuntuneet oikeilta.

---
Tänään hyvin pitkästä aikaa ensimmäinen nainen, jonka kanssa harrastimme kolmisin kevyttä S/M:ää vuosia sitten, Dani, kirjoitti minulle lyhyen kommentin Facessa. Danista Dakiniin on kuljettu pitkä matka, jonka suunta tosin on ollut koko ajan laajeneva. Enemmän, monipuolisemmin, useampien kanssa. Nyt olemme tässä pisteessä. Monosta jos ei nyt polyyn, niin hyvin paljon avarammille vesille. Tämä ei tule meille helposti tai itsestään, vaan jokainen pieni askel on harkittu ja tunnusteltu, kuten olen koettanut tässä blogissa esittää.
Katsellaan, mitä jatkossa tapahtuu.
---

TEXT MESSAGE
Kiitos. Hurjasta nautiskelusta yöllä, sydämellisestä seurasta, viisaista sanoista ja... kunnon aamupanoista :)! Ihanan kipee, tykyttävä pillu ja riepoteltu olo. Toivon, että Herra Huulle jäi myös hyvät fiilikset.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Köysi-iltamissa

Olin viettämässä iltaa sidonnan merkeissä. Kolme naista, kolme miestä; lettuja, vähän viiniä, takkatulta, kissoja, letkeää musiikkia. Shibari-kirjoja ja köysiä. Oikein mukavaa. Nämä ihmiset eivät olleet sitä tavallista Baletin porukkaa, jossa yleensä tällaisia juttuja tekisin. Tunnelma oli aavistuksen verran eri. Ei sillä tavalla fetisseille avoin kuin olen tottunut, vaan piirun verran vaniljaisempi, varovaisempi. Kuten illan järjestäjä sanoi, aloittelijat siinä opettelee, miten köyteen tehdään solmu.

Se ei kuitenkaan millään tavoin haitannut muutamiin mukaviin sidontoihin pääsyä, kuten kuvan "hog tie" -jumitus. Harvoin koettu, aina yhtä .. kuin sen sanoisi.. hiukan tuskainen, aika tavalla alisteinen. Henkilökohtaisesti pidän tästä kaikkein eniten mitä sidontaan tulee. Eikä tähän liity minulla suoranaisesti kiihotus vaan juuri nuo toisenlaiset tunteet.

Koska ilta ei ollut julki-fetisistinen, nautin enempi niinkuin salaa ja vain tosi lyhyen aikaa. Balettikin voisi taas järjestää jotain tämän tapaista, mutta iso pyörä liikahtaa hitaammin, sen ymmärrän.

Kuva: Kiusa
Tässä vielä yhden iltamissa olleen mieshenkilön harness-sidonta. Puisen peniksen on omin käsin muotoillut Kiusa.

Kuva: Kiusa
Montako solmua opin? Jaa, en vissiin yhtään. Jotenkin taas lipsahti niin, että muut sitoivat, minä olin mallina!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Merkkejä

Kolme hänen jättämäänsä merkkiä minussa.

Korvareikä ja Playboy-koru, jotka molemmat hankin kun olimme yhdessä liikkeellä.
Hänen tekemänsä hyvin kinky musta pyykkipoikakorvakoru. 
Myös hänen tekemänsä pikku jälki kaulallani.
Dakini <3

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kinky terapiassa

Kaksi viikkoa sitten osallistuin ryhmäterapiaistuntoon, jonka vetäjänä toimi kinkypiireissä aikanaan vaikuttanut henkilö. Hän opiskeli uutta terapiamuotoa, ja tarvitsi itselleen harjoitusryhmän. Osin tästä syystä ryhmämme koostui lähes yksinomaan minulle ja hänelle tutuista kinkypersoonista. Vain yksi tai kaksi paikalla olleista ihmisistä todennäköisesti ei ollut BDSM-scenen kanssa tuttu entuudestaan.

Ryhmäterapia ja pääosin terapointi itsessäänkin olivat minulle aika tuntemattomia asioita entuudestaan. Olen joskus rankemmissa elämänvaiheissa käynyt pari kertaa jossain juttelemassa, siinä kaikki. En sano, etten olisi edellisenkin kriisini aikana hoitoa tarvinnut, mutta siihen en kuitenkaan hakeutunut. Tätä kokemattomuuttani osin syytän siitä, että en osannut toimia tässä ryhmässä, vaan vetäydyin hiljaisuuteen, kunnes en kestänyt enää vaan poistuin paikalta suremaan ja ahdistumaan itsekseni. Tähän minun kannaltani epäonnistuneeseen terapiakertaan liittyy muutakin ja asiaa on pohdittu erinäisten ihmisten kanssa puolin ja toisin jälkeenpäin. Yhteen tämän hässäkän osatekijään tahdon kuitenkin palata tässä blogissa, nimittäin identiteettiin.

Kuten sanoin, paikalla oli lähes yksinomaan kinkyjä. Istuimme tuoliringissä keskellä huonetta ja pidimme esittelykierrosta. Näille ihmisille olen aina alusta asti tullut tunnetuksi Tetriksenä. Se on ollut minun haluni ja sitä on aika hyvin noudatettu, vaikka oikea nimikin tiedetään. Nyt sitten kaikki, tottakai, alkoivat esitellä itseään siviilinimillään. Tein niin perässä, vaikka minua ujostutti ja se tuntui tosi häkellyttävältä. Toisaalta tilanne oli muutenkin aika kankea. Nimen lisäksi kerrottiin vähän jotain itsestä. Kukaan ei kertonut mitään kinkypuolestaan, vaan ammatistaan, perhesuhteistaan, terapiakokemuksistaan jne. Minäkin tein sitten niin. Ajattelin siinä hetkessä, että juu näin nyt toimitaan. Vaikka olin hämmentynyt, en nähnyt vaihtoehtoa. Olo oli tosi vieraantunut jo heti kättelyssä, vaikka ihmiset olivat tuttuja.

Tämän jälkeen en sanonutkaan sitten juuri muuta kuin että saisinko kahvia. Se ei ole minulle tyypillistä, osaan kyllä puhua ryhmässä. Lopulta, parin tunnin kuluttua, jouduinkin sitten poistumaan, kun tuntui että pää ei kestä. Liikaa ristiriitoja, liikaa vihaa (?), liian iso kynnys alkaa enää puhua, kun ei tiedä mitä sammakoita ehkä putoaa toisten niskaan.

Väärä identiteetti väärässä yhteydessä, en ollut oma itseni. Olin joku paljon ujompi, jolta lipesi tilanteen hallinta. Joku joka lapsellisesti suuttui muille siitä, ettei itse osannut olla. Vihasi sitä, miten pää oli parissa tunnissa sotkettu niin, että akuutti toipuminen kesti yli vuorokauden ja vaati erinäisiä keskusteluja.

Mutta se siitä. Olen päättänyt palata tuohon ryhmään, mutta alkaa vähän eri asetuksin. Voi olla, että esittelen itseni uudelleen, tällä kertaa Tetriksenä. Puhuin tästä ryhmänvetäjän kanssa ja hän tuki kantaani. Tilanteen ennalta ajattelu nostaa pulssiani ja saa kämmenet viilenemään, mikä on melko järjetöntä, sillä suurin osa porukasta tietää nimimerkin paremmin kuin oman nimeni ja mitä väliä niillä parilla on, jotka ovat vähän aiheen sivussa. En aio hieroa mitään kenenkään naamaan, vaan vain pikkuisen avata asiaa yleisellä tasolla.

Miksi tämä on minulle niin hiton tärkeää? Ehdoton enemmistö scenen ihmisistä on täysin luontevasti ristimänimillään mukana toiminnassa heti, kun paremmin tutustutaan. Jotkut jopa ihan alusta saakka. Mutta en minä. Minulle kahden pääroolini välille on kehittynyt vähän turhan iso kynnys. Nyt kun mietin asiaa, niin ainoastaan melkeinpä erilaiset trans-ihmiset tahtovat tulla kutsutuiksi uudella nimellään. Olenko väärässä? Jos on kastettu Matiksi, mutta tuntee olevansa Maija, on helkkarin paljon kivampi olla Maija niille, jotka ymmärtävät asian ja suvaitsevat Maijan sellaisena kuin hän on. Eikö?

Kun valitsin nimimerkkiäni sceneen, otin nimenomaan tällaisen aika sukupuolineutraalin, sillä minulla on ollut aina näitä oloja, etten ole ihan niin tyttö ja feminiini kuin moni muu. Sukupuolten janalla olen kai henkisesti lähempänä keskustaa kuin äärilaitoja. Minusta ei ole tuntunut, että tahtoisin olla varsinainen poika, mutta en ole kokenut itseäni ihan täysiveriseksi tytöksikään. (Ei ihme, että lapsena samastuin eläinmaailmaan, haha).

Kun olen Tetriksenä monella tavoin vapautunut tavallisen vaniljanaisen roolistani, ei sinne ole helppo sujahtaa takaisin niiden ihmisten edessä, jotka ottavat minut kyllä ihan vinonakin tapauksena vastaan. Herran tähden, minähän olen säätänyt jotain pervoa joka toisen huoneessa olijan kanssa, miksi minun pitäisi vaivaantua ja perääntyä taviksen roolin taa?
Miksi tämmöinen on niin vaikeaa minulle? Kaappi on aina siinä vieressä ja valmis ottamaan pimentoonsa, jos vähänkin epäilyttää ympäristön suvaitsevaisuusaste.

Kyse on muustakin kuin henkisestä sukupuolesta. Kun on tiettyjen ihmisten edessä esiintynyt avoimesti hyvinkin intiimeissä tilanteissa, ei mikään voi olla täysin ennallaan. Olemme nähneet toistemme perseitä, tissejä, toosia .. tulemisia, tunkeutumisia, tungetuksi tulemisia.. toistemme säätöjä ja parisuhteita ja säätäneet toistemme parisuhteissa.. Kun on koettu sellaista, jestas, normaali ryhmätilanne epämukavissa tuoleissa, loisteputkilamppujen rätinässä, heittää päähäni flashbackit monista elämän varrella koetuista vähemmän onnistuneista hetkistä ja pakotetuista tilanteista ja menen ihan lukkoon. Ihmisten tuttuus ei auta, kun oma pää seilaa jossain ihan muualla. En pysty heittäytymään, vain vetäytymään.

Menen sinne uudelleen, tuli mitä tuli.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Syysmökkeilyä ja muuta ajankohtaista

Vietin iltaa Turun Baletin syysmökillä. Paikka on eräs jonkunverran heikkokuntoinen, mutta iso ja sopivan privaatissa paikassa sijaitseva vuokramökki. Itse asiassa paikka on lähes täydellinen: se on suht lähellä kaupunkia, mutta sijainniltaan sellainen, että esim. nakurantailu kesäisin onnistuu ulkopuolisia häiritsemättä ja jopa äänekästä sessiointia pihamaalla on harrastettu. Mökki ei ole kertaakaan kai ollut liian täynnä, sillä sinne todella mahtuu väkeä, samoin rantasaunaan. Grillipaikkamme on korkealla kalliolla, josta avautuu näkymä saaristoon, mutta emme ole kenenkään silmissä. Ja tämä ihanuus on jäsenille ilmainen, kesällä jopa kokonaisen viikon kerrallaan.

Biletys ja sensellainen iltariekkuminen on toki kivaa, mutta ihmisiä oppii tuntemaan paremmin ja laskeutuu itsekin bilehypestä maanpinnalle, kun heräilee yhteismajoituksesta lievässä krapulassa ja alkaa etsiä paistinpannua kananmunia varten. Tai kun loikoilee kuumana kesäpäivänä laiturilla alasti monien muiden joukossa ja nauttii siitä tunteesta, jonka estojen purkautuminen tuo. Ihmisiähän sitä kaikki vain ollaan, hyvin harva meistä millään mittapuulla lähelläkään täydellistä, ja kun sen hyväksyy itsessä ja muissa, aukeaa ihan uusia näkökulmia olemiseen. Vapautuu.

Mutta ollaan myös pervoja, kinkyjä, kukin tavallaan. Lauteilla naureskellaan puolirivoille jutuille tai huulenheitolle D/s- suhteiden kiemuroista. Ylipäätään nauretaan paljon, ollaan hyvällä tuulella. Mökissä hymyillään jollekulle, joka saa esittää karvaista koiraa lattialla ja nauttii siitä. Subi käsketään hakemaan lisää polttopuita. Dommelle tuodaan valmis annos eteen. Useimmat kerääntyvät pihamaalle, kun yksi sidotaan köysillä puunrunkoon ja piiska alkaa läiskyä. Illalla pelataan seurapelejä, eikä kukaan kummastele avoimia hyväilyitä tai sitä, että jotakuta istutetaan lattialla. Humallutaan, soitetaan suuta, nauretaan äänekkäämmin. Kömmitään nukkumaan kuka kenenkin kainaloon. Tungetaan korvatulppia syvemmälle, jos jotkut vielä innostuvat keskinäisiin kisailuihin. Mökki hiljenee.

---

Meillä kotona kokeillaan nyt uusia asetuksia. Dom/sub -suhde sellaisena kuin se joskus oli (melko intensiivinen), on kulkenut tiensä päähän, tai risteykseen, tai jonnekin. Meillä ei ole vuoteen ollut kunnon mahdollisuuksia tai intoa pitää sitä aktiivisesti yllä. On tullut aika todeta, että nykyisellään suhde meni siihen, että se tuotti pettymyksiä ollessaan niin passiivinen ja ilman pontta. Jotain käytäntöjä D/s:stä oli jäljellä, mutta ne olivat aika tyhjiä, kun takana ei ollut hehkuvaa ydintä. Emme oikein osanneet puhua näistä asioista riittävästi keskenämme eikä itsestään syntynyt sen kummempaa timanttia, jos ymmärrätte.

Olemme nyt jutelleet ja katsomme eteenpäin vähän erilaisesta vinosta kulmasta. En osaa sanoa sen tarkemmin, mutta aika näyttää miten tämä muotoutuu. Luultavasti vuosia olleet Dom/sub -roolit eivät noin vain haihdu, saattavat jopa vahvistua taas pienen tuumaustauon jälkeen. Tärkeää tässä on mielestäni se, että odotuksien väistyttyä pettymyksen tunteen pitäisi poistua. Jos voisi olla niin, että odotusten sijaan kaikki toiminta olisikin boonusta?
Ainakin meillä on nyt sovittuna yhdet pienet sessiotreffit. Sekin enemmän kuin viikko sitten.

---

Muuten olen yhä aktiivisemmin, jos mahdollista, Baletin toiminnassa mukana ja syksymmällä homma uhkaa todella räjähtää käsiin - positiivisessa mielessä. Onko normaalia olla näin aktiivinen yhdessä yhdistyksessä? Se on minulle jo kuin toinen perhe! No sentään olen ehdottomasti suurimman osan ajastani oman perheeni parissa ja saatavilla, mutta ajatukset kieltämättä seilaa aika hanakasti kinkymaailmassa. Onneksi en ole yksineläjä, jolla olisi kaikki aika vain itselleen! Kun minulla riittää aika ja into vain yhteen sosiaaliseen panostukseen, se on nyt Baletti. Vaan eipä ole ikinä ollut kalenteri yhtä täynnä menoja. Kyynärpäin saa raivata tilaa muulle elämälle. Et taitaapa pari muutakin täällä olla ihan yhtä yhdistyshulluja, kun näitä tapahtumia pukkaa ihan koko ajan.. Hyvä niin!

Koska paljon tapahtuu, tarvitaan myös innokkaita ihmisiä, työrukkasia. Niitä jotka kantaa, sisustaa, avaa ovia, kirjoittaa ilmoituksia nettiin, täyttää sipsikulhoja.. Ne jutut ei vain tule, joku ihan oikesti tekee ne, ja omalla vapaa-ajallaan vielä. Ja kaiken tämän takana istutaan lukuisissa kokouksissa ja nettineuvotteluissa. Hauskaahan se on, mutta välillä porukka väsyy ja päättää vetäytyä. Silloin tarvitaan uusia tilalle, kukaan ei vastusta uusia innokkaita tekijöitä, päin vastoin. Ihan ruohonjuuritasolla tämä tarkoittaa viime kädessä sitä, että kun tapahtumiin tulee uusia ihmisiä, heitä täytyy muistaa kohdella uusina potentiaalisina aktiiveina, vaikkei vielä tunnetakaan. Eikai siinä ole mitään pahaa, vaikka se pikkuisen laskelmoivaa onkin? Win-win. Ihmiset kai yleensä nauttivat siitä, että tulevat noteeratuiksi? Ystävystyminenhän alkaa aina kontaktista, ja välillä sitä täytyy potkaista itseä pikkuisen, että rohkenee taas tutustua. On omaa mukavuusaluetta pysyä niiden ihmisten parissa, jotka jo tuntee, mutta se ei vie ainakaan Baletin toimintaa eteenpäin. Jokainen uusi tsäänssi on mahdollisuus - jopa henkilökohtaisellakin tasolla, mitä mahdollisiin leikkikavereihin tulee.

---

Jonkunverran kaipailen Dakinia. Haluaisin nähdä, mihin suuntaan meidän juttu kulkee, ja olen kärsimätön. Tunnepitoisissa asioissa olen havainnut pelkän Face-kommunikoinnin petolliseksi. Kun ei näe toisen eleitä, ei voi tietää mitä hymiöiden takana oikeasti piilee. Ja kun todellisen yhteyden väliin jää paljon tyhjää aikaa, alkaa mielikuvitus rakennella juttuja, jotka kaipaisivat kipeästi reality chekiä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Piirrän sarjakuvaa

Olen löytänyt taas innon piirtää.
Teen sarjakuvaa, jossa seikkailevat lempihahmoni jo vuosien takaa. Tarinat ovat kuvitteellisia, eivätkä hahmot perustu keihinkään todellisiin ihmisiin. Muutamia hahmoja on tullut roolipelattuakin netin chat-pohjaisessa tarinankerrontapelissä. Vuonna..? Hmm, ehkä jopa vuosikymmen sitten. Tästä syystä tunnen tyyppini läpikotaisin, tavallaan niissä on kai oman persoonani eri puolia mukana, sekä piirteitä joihin olen tutustunut muissa ihmisissä.

Ensimmäiset tarinat laadin jo ennen omaa aktiivista kinkykauttani. Ne olivat mielikuvituskokeilua siitä, mitä kaikkea ihmissuhteet voisivat olla: leikittelyä sukupuolirooleilla, polyamoriaa, D/s:ää, sadomasokismia, bi-seksuaalisuutta... uskollisuutta, rakkautta, ystävyyttä. Yllättäviä juonenkäänteitä. En ikäänkuin tarvinnut sarjakuvaani tässä pariin vuoteen, kun aloin itse tutkia ja elää näitä asioita tosielämässä.
Nyt minulla on roppakaupalla omaa kokemusta taustalla, kun lähden taas mielikuvitusleikkeihini. Silti, korostan, tarinat ovat fiktiota. Juonenkehittelyprosessista kerron lisää tarinan yhteydessä.


Minulla on ollut lähtökohtana, etten tahdo selittää tarinan ideaa liikaa auki, enkä turvautua kliseisiin. Parempi olisi antaa tilanteiden elää omaa elämäänsä ja viihdyttää (ehkä pikkuisen kiihdyttääkin) lukijaa. Sen verran voinen avata, että päähenkilöt Vlad ja Vera ovat ikäänkuin vampyyreja, mutta tämä ominaisuus ei ole valokeilassa. Se paremminkin luo pohjan heidän erikoiselle, boheemin dekadentille elämäntavalleen. Heillä on molemmilla oma pitkä historiansa, joka juontuu itänaapurin puolelle. Nyt he kuitenkin elävät tämän päivän Suomessa ja koittavat pärjäillä.

Piirtämilläni sivuilla olen palannut tilanteeseen, jossa Vera ja Vlad ovat ottaneet isoon, vanhaan puutaloonsa vuokralaisen, vastikään eronneen Claran, joka pyrkii rakentamaan elämäänsä uusiksi. Millaisia tilanteita voi syntyä, kun kontrolloiva Vera koittaa ylläpitää rauhallista rinnakkaiseloa, Clara ei ymmärrä missä on ja Vlad taistelee voimakkaiden viettiensä kanssa.


Piirtämisinto (saati julkaiseminen) on kuin mimosankukka, joka saattaa taas kuihtua kokoon. En voi mennä lupaamaan, että julkaisen kokonaisen ehjän tarinan tai muuta. En lupaa yhtään mitään. Katsotaan ja toivon, että tarinasta on viihdettä muillekin. Pientä palautetta voisi mielellään jättää Sarjakuva-sivun alle. Se kertoisi minulle, ketkä töitäni katselevat ja miten se heihin vaikuttaa.

Ja tämä piirretty tarina löytyy siis tästä blogista, kun katselet siitä vähän ylempää alasivun nimeltä Sarjakuva. Kuvia pääsee selaamaan klikkaamalla ensimmäistä kuvaa ja etenemään siitä. Ikävä kyllä alasivun päivittäminen ei taida näkyä missään blogeja seuraavassa listassa. Ehkä muistutan silloin tällöin seuraamaan tätäkin sivua.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Ulkonäön uudistus

Uudistin blogin otsikointia ensi kertaa sitten sen aloittamisen. Tykkään pitäytyä vanhoissa hyviksi havaituissa jutuissa, en uudista uudistamisen vuoksi. Nyt vain rupesi tuntumaan, että koko tämän ajan mukana roikkunut otsikkoteksti oli enemmän suunnattu parin vuoden takaiselle minälleni kuin nykyisille lukijoilleni.

Blogi ei oikein voi sisältää sellaista mitä elämäni ei sisällä. En halua pyrkiä kolumnityyliin vaan ennemmin tuoreeseen päiväkirjatyyliin. Alkupuolella pohdin tosi paljon ja laajasti henkilökohtaisia alistumisen ja kivun kokemuksiani, sekä sitä miten parisuhteemme muuttui tavallisesta kohti kinkyä. Tällä hetkellä nämä ajatukset eivät enää täytä päätäni samalla tavalla, eivät ole enää ajankohtaisia kuten silloin, kun kaikki oli uutta.

Tässä päivässä minulle tärkeää blogattavaa ovat monet eri tapahtumat ja bileet sekä ihmissuhteet ja kinkymaailman pinnalla olevat asiat. Koska kaikki ei pyöri enää niin kiinteästi oman napapiirin ympärillä, tulevat jatkuvasti vastaan tämän elämänpiirin ihmisten salassapitovaatimukset. Kinkybloggarille se on haastava ympäristö, sillä se mikä päällepäin näyttää hyvin anonyymiltä, ei kinky-yhteisön silmin ole sitä lainkaan, ja herkkien asioiden kanssa kun hääritään, on kynnys julkaista korkea. Kuten vähän provosoivasti eräälle rakkaalle ihmiselle kerran aiheesta lohkaisin: "Et missään nimessä halua kenenkään kinkytuttusi vain luulevan että teillä harrastetaan kinkyä seksiä!?" No, se siitä, me olemme keskustelleet asiat läpi ja kunnioitan hänen ja monen muun päätöstä vaikenemalla.

Kaikki kinkyt eivät tahdo tulla sensuroiduksi, eivät ole itse asiassa lainkaan tarkkoja henkilösuojastaan. Ovat valmiita jopa omalla naamallaan jäämään internjettiin edustamaan asiaansa. Heiltäkin sentään aina kysyn, miellyttääkö teksti siinä esiintyvää tyyppiä. Tai _pyrin_ kysymään, kuten täydellisessä maailmassa toimitaan. Joskus feilaan, en pahuuttani, vaan ajattelemattomuuksissani. Olen luullut tehneeni täysin anonyymia tekstiä, siinä onnistumatta. Olen kuullut siitä, saanut näpeilleni, poistanut sisältöjä, pyytänyt anteeksi ja tarkoittanut sitä. Blogi ei ole arvokkaampi kuin ihmiset, ei koskaan.

Kuva: Tomi
Tässä eräs hieno mies, joka olisi valmis esiintymään jopa omilla kasvoillaan, jos tarve vaatisi: Kesäkolli.(*









Jätän meidät nyt ihailemaan tätä fetissejäni esiinmarssittavaa kuvaa(** ja katsotaan, mitä kaikkea hauskaa, huvittavaa ja mielenkiintoista kertoilen jatkossa kinky-elämäntavasta.


(* Tunnetaan toisella nimellä kinkypiireissä.
(** Samanlaisen voisin ottaa Herra Huusta, mutta eipä ole tullut otettua!



maanantai 14. syyskuuta 2015

Näkökulma juomiseen

En ole varma, mutta viime postauksen jälkeen minulle tuli sellainen olo, että välttääkseni vääriä johtopäätöksiä, minun kannattaisi pikkuisen valottaa henkilöhistoriaani suhteessa alkoholinkäyttöön. Se asia ei mene minulla ihan perinteisimmän kaavan mukaan ja siitä saattavat johtua tämmöiset satunnaiset ei-ikäänsopivat tempaukset.

Minulla oli pikkuisen erilainen nuoruus kuin monilla ikätovereillani. Olen alkanut käyttää alkoholia vasta tuossa 35 ikävuoden kieppeillä. Siihen asti suhtautumiseni juomiseen vaihteli fanaattisesta inhosta neutraaliin välinpitämättömyyteen.

Saatan kertoa tästä, sillä tarina ei ole maassamme kovin eriskummallinen: isäni oli tuurijuoppo. Hän hoiti työnsä ja pääosin perheensäkin, mutta silloin kun oli mahdollisuus, hän joi. Hän katosi ja palasi ennen työaamua nukkumaan krapulansa pois. Hän ei ollut koskaan väkivaltainen, mutta nämä reissut olivat perheelle tosi ikävää aikaa. Vanhempani erosivat lopulta, isältäni meni työ ja kontrolli ja muutaman vuoden kuluttua hän löytyi kämpiltään sydän pettäneenä. Ruumiinavauksen mukaan alkoholia oli veressä runsaasti.

Minä reagoin tähän elämänkulkuun pitäytymällä raivoraittiina absolutistina. Läheisin ystäväni oli aktiivisena eräässä herätysliikkeessä, jonka riennoissa itsekin kuljin mukana. Kaikenlaiset nuoruuden kokeilut jäivät kohdallani tosi vähiin. Tupakkaa saati muuta en ole polttanut koskaan. Nuorisotalon diskoissa emme käyneet. Meillä ei ollut poikakavereita. Ystäväni opetti minutkin paheksumaan liian villiä pukeutumista, musiikkia, nuorten rientoja. Ei, ei ja ei. Olihan meillä hauskaa, mutta nämä kaikki asiat jäivät kokonaan ilman huomiotamme.

Nyt tuntuu, kuin näistä ajoista olisi jo ikuisuus, kuin ne olisivat tapahtuneet jossain toisessa elämässä tai jollekulle muulle. Noista tunteista ja asenteista on minussa enää varjoja. En näe elämää enää noiden silmälasien läpi, noin merkillisen mustavalkoisena. Olen ryhtynyt tutkimaan ja kokeilemaan toisenlaista, myös alkoholin käytön suhteen.

Tiedän alkoholisti-geenini, siksi olen ollut varovainen. Vain muutamia kertoja olen uskaltautunut turvallisessa seurassa venyttämään rajojani ja kontrolliani.
Minä olen nyt keski-ikäisenä sitten se kavereitten pihalle bileissä oksentava teini, joka tutustuu omaan toleranssiinsa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Istun upean tähtitaivaan alla leppeässä syyskuun yössä terassin portailla. Nojaan päätä käsiin ja voin pahoin. Taustalla istuu Peikko seuralaisensa kanssa. Koetan ystävällisesti hätistellä heitä sitään, etteivät he joutuisi kuuntelemaan "vessaääniä", kun todennäköisesti kohta oksentaisin Minkin ja JR:n omenapuun alle.

---

Ihan tällä tavalla en ollut suunnitellut illan kulkua, kun lähdin aurinkoisessa säässä ajamaan kohti Minkin ja JR:n kotitaloa. Oli luvassa reipashenkinen talkoopäivä, johon osallistui paitsi kinkyjä, myös ihan vaniljana tunnettuja tyyppejäkin. Oikeastaan Isännän piti mennä kuntoilemaan raikkaassa syysilmassa ja minun jäädä kotiin lapsen kanssa, mutta sitten hän saikin flunssan ja päätimme vaihtaa talkoolaista. Ajattelin asian niin, että teen hommia, saunon ja syön, mutta sen jälkeen lähden aika pian kotia kohti, sillä sen verran pervo kumminkin olen, ettei perusillanistujaiset suht tuntemattomassa vaniljaseurassa olleet riittävän vetovoimainen juttu. En ollut ottanut mukaan a) alkoholijuomaa b) vaihtovaatteita muuta kuin alusvaatteet c) yöpymisvarusteita kuten hammasharjaa.

Talkoissa oli hauskaa ja hommat sujuivat. Siivosimme Minkin ja JR:n tiluksia edellisen omistajan romppeista. Olin tyytyväinen, kun ulkorakennuksen sisätilaa siivotessani todella sain nähdä työni jälkeä. Muutama lastulevyinen kaluste sai moukaria kylkeensä, hyllyjä purettiin seiniltä ja lattioita lakaistiin. Iltapäivä ei ollut vielä kovin pitkällä, kun kaikki tehtävissä oleva oli saatu valmiiksi. Siirryimme porukalla sisälle syömään keittoa. Toisenlaista keittoakin alkoi kulua kun otettiin esiin hanaviini ja runsas määrä kylmiä tölkkejä. Isäntäväki oli ihailtavan runsaskätinen ja talkoolaisia pidettiin hyvin.

Hyvän ruuan kyytipoikana oli mukava maistella viiniä ja kohta selitinkin ystävälleni, että tuli kiskaistua ruuan kanssa aika nopeasti pari lasia ja pelkään oikeasti möläyttäväni kohta jotain tosi tyhmää. Puhelias huppeli puolittain vieraassa seurassa on riskialtis tila! Tästä selvittiin joten kuten kunnialla ja siirryttiin naistenvuorolla saunaan. Olikin taivaallista päästä pesemään pölyjä kehostaan ja nauttimaan löylyistä oikein pitkän kaavan mukaan. Meillä oli jopa saunaskumppaa, kun joku keksi pullot jääkaapissa ja kilisteltiin tyttöporukassa lauteilla. Hauskaa oli ja kun vaniljaisemmat olivat poistuneet, jatkoimme saunomista päällekäin miestenvuoron kanssa. Eihän siinä mitään uutta ollut, seurueen ainoa vaniljamies vain vähän kyseli, että onkos siellä saunassa nyt sitten ihan vallan sekaporukka lauteilla.

Seura oli sen verran hilpeää, että tuli kuljettua koko ajan jokin lasi kädessä ja vaikkei mitään sen ihmeempää edes tehty, niin juttu, nauru ja musiikki viihdyttivät. Viimeisetkin vaniljaihmiset lähtivät ja siirryimme puutarhasta sisätiloihin. Osa porukasta alkoi tässä vaiheessa kaivata pientä sessiointia ja eräänlainen pehmeä jumppa-alusta koottiin palasista lattian peitoksi. Tällä alastomaksi alueeksi nimetyllä estradipaikalla saattoi sitten seurata sohvalta käsin kaikenlaista pientä toimintaa, tuttujen ihmisten kesken. En ollut itse touhutuulella, vaan pehmeä sohva ja mukava seura tuntuivat kivammalta, sekä tietty se punaviini. Jossain vaiheessa me sohvaihmiset aloimme torkkua limittäin toistemme päällä. Päässä pyöri sen verran unettavasti, ettei mikään muu kiinnostanut ja kellokin oli jo puolenyön paikkeilla.

Sitten aloin voida pahoin, yllätys. Ähkin itseni ylös ja painuin pihalle, jossa Peikko ja seuralainen istuivat keskenään raikkaassa ilmassa.
Oksentamisen jälkeen pääsin paremmin tunnelmaan mukaan, olo oli kohentunut paljon. Täytin mukiani loppuyön pelkällä vedellä ja innostuin tanssimaan parin muun kanssa, valiten aina vain hauskempia kappaleita soimaan. Viihdyin hyvin, mutta mikään sen kummallisempi piiskasessio ei minua oikein innostanut, en vain ollut sellaisessa mielentilassa. Oli todella mukava päästä kosketuksiin ja puheisiin muutaman ihmisen kanssa, vaikka myöhäisillan keskusteluntaso välillä vähän jankuttavaksi ehkä menikin. Meillä oli oikein viihtyisä hetki JR:n kanssa kun vain istuin hänen kainalossaan sohvalla ja juttelimme ihmissuhteista tai kun sain tanssia Minkin kanssa hitaita ja suudella häntä tanssilattialla.

Yllättäen ja tahtomattani päädyin sitten itsekin sessiotilanteeseen. Tarkempia yksityiskohtia selittämättä, eräs itseeni liittymätön tilanne johti lopulta siihen, että suivaantunut Minkki sanoi tulevansa itse Tetriksen kanssa (!) näyttämään, miten otetaan piiskaa nätisti. Muut paikallaolijat katsoivat hiljaa vierestä.

Oikein tunsin, miten minuun laskeutui subitunne. JR on mielestäni hyvin hommansa hoitava Master sillä päällä ollessaan, eikä todella pelleile näillä asioilla. Minua ei naurattanut yhtään kun odotin vuoroani. En ollut tätä halunnut enkä hakenut, mutta kun Minkki kerran näin esitti ja JR idean hyväksyi, saatoin vain totella ja hoitaa osani. Menin Minkin jälkeen sohvalle vatsalleni ja hänen naiselliset kätensä paljastivat takapuoleni. JR löi ja minä laskin. Viisitoista kertaa ja se siitä, sitten ylös. Kiitin häntä vilpittömästi, sillä vaikka tämä sessio oli lyhyt, se oli tullut mielestäni kaikilta osapuolilta suoraan sydämestä. Olimme tyytyväisiä. Loppuilta meni jo iloisemmissa merkeissä, tanssimme ja hulluttelimme väsymykseen asti.

Sen verran Minkin kanssa vielä jaksoimme, että oikein kalenterista aloimme katsoa aikaa meidän kolmen yhteiselle sessiolle. Kyllä minua kieltämättä hiveli tunnustus, kun molemmat huokasivat, että sinun Tetriksen kanssa sessio- ja ihmissuhdeasiat ovat helppoja, niitä ei tarvitse tehdä monimutkaisen kautta. Ja että mm. kunnioitan toisten suhdetta sopivalla tavalla. Juuri näihin asioihin olen pyrkinytkin ja se tekee omasta olostanikin helppoa, hyvää ja selkeää.

Että miten meni? Ihan kohtalaisen kivasti, jotain pikku mokia lukuunottamatta. Ehkä voisin jatkossa vähän tarkkailla, mitä lasiini kaadan, ellen halua uudelleen päätyä ainoaksi sankariksi, joka oksentaa kesken illanvieton.

tiistai 8. syyskuuta 2015

maanantai 7. syyskuuta 2015

Tyttöystävä

Olen ihastunut Dakiniin, Kissanaiseen.
Tapasimme viikonloppuna ja minulla on pää täynnä häntä, meitä yhdessä, mitä teimme, mitä koimme, mitä puhuimme. Olen ihastunut siihen tyyliin, että wau mikä nainen, mikä energia, mikä itsevarma seksikkyys.
Ja kun oikein ajattelen häntä, tunnen painetta klitoriksen kohdalla.. Uuh.

---
Jo toinen yhteinen hotelliyömme. En saanut häntä kokonaan itselleni, paikalla oli Kolmaskin, jolle Dakini myös kuuluu. Se sopi ihan hyvin, olin pitkän bileillan jälkeen aika väsyksissä, joskin himoissani. Minun ja Kolmannen välillä ei ole kemiaa mutta saimme molemmat osamme Dakinin huomiosta.
---

Bileet olivat ikäänkuin pienen mittakaavan seksimessut. Minulla oli nakki toimia yhdistyksemme puolesta piiskurina, mutta pj sai pariin otteeseen tulla hakemaan minut takaisin passipaikalleni, sillä oli niin paljon muuta mielenkiintoista. (Olisin vissiin itse tarttenut vähän rankaisua, mutta jäin vallan ilman). Me tytöt vietimme laatuaikaa keskenämme, jouduin jopa tilanteisiin, joissa minun oli pakko jarrutella meitä molempia, toisten läsnäolijoiden tunteita kunnioittaen. Ei muuten niinkään, mutta meille balettilaisille on joskus sanottu, että saisimme vähän katsoa käytöstämme kun paikalla on vaniljaväkeä!
Koin monia tähtihetkiä, mm. kun nojailimme baaritiskiin salia katsellen, minulla juoma toisessa kädessä ja hiljaa kiemurtava Dakini toisessa kainalossa, käsi hänen rintaliiveissään. Kuuma nainen otteessa, itse viileänä (muka). Miten machoa!

Paikalla sattui olemaan Bald Fellowsin lävistysosasto, jonne menimme katselemaan. Samalla kun Dakini jäi keskustelemaan tatuoijan kanssa, minä valitsin veikeitä Playboy-korvanappeja ja tulin varanneeksi lävistysajan. Se oli tavallaan onnellisen humalainen mielijohde, toisaalta ei lainkaan. Olen jo vuosia ajatellut ottaa kolmannen korvareijän, mutta jättänyt asian aina sikseen. Ei ole ollut riittävän vahvaa yllykettä. Tahdon että niukat koruni merkitsevät asioita. Tämä oli iso juttu, ensimmäisistä korvareijistäni on yli 20 vuotta aikaa. Nyt sain yhden uuden reijän vasempaan korvalehteeni, Dakinin pidellessä minua kädestä. Kerroin hänelle, miten hyvältä tuntui kun lävistäjä nipisti pienen palan korvaani iäksi pois ja korvasi sen niittimäisellä teräskorulla.

Uusi koruni muistuttaa minua siitä onnesta jota tunnen, kun olen löytänyt vertaiseni naisen ja että hän vieläpä pitää minusta. Ennen tapaamistamme olin päättänyt ehdottaa hänelle jotain minulle tärkeää ja sain onneksi hyvässä tunnelmassa sen kerrottuakin: olin toivonut että saisin sanoa häntä tyttöystäväkseni. Sillai kinkysti, ei kauhean vakavasti, mutta kuitenkin. Tyttöystäväksi kaikilla herkuilla. Sillä hän on herkku, hän on ihana, ja meillä on paljon muutakin yhteistä kuin seksi. Olen vieläkin vähän sekaisin siitä mitä hän vastasi: että hänkin olisi ajatellut samansuuntaista, mutta ei ollut saanut sanottua. Että hänkin oli ihastunut. Oih!

Sinä iltana olin hyvällä tuulella, syystäkin, ja muutama piiskattava asiakkaani sai varmasti vähän ekstraa. Erästä hiukan tytösti pukeutunutta miestä käsittelimme Dakinin kanssa yhdessä ja hän oli oikein söötti raitasukissaan, lyhyessä kiltissään ja lonkeroperuukissaan. Minä en nähnyt niissä bileissä muuta kuin tyttöjä, en voinut pitää näppejäni erossa tästäkään, eikä minua kiinnostanut mitä muuta hänellä housuissa ehkä oli.

---
Hotellissa Kolmas oli jo unessa ja minäkin meinasin kuukahtaa sohvalle kaikesta väsyneenä. Dakini oli kuitenkin sinnikäs ja viritti meidät molemmat uudestaan käyntiin. Ei sillä, etten olisi halunnut, mutta ujostelin minulle tuntematonta miestä, enkä ollut ihan niin itsevarma enää. Kun sain sanottua, että toivon pelkästään Dakinin koskevan minuun, alkoi homma sujua.

Dakini oli ostanut bileistä uuden verkkovirralla toimivan hyrrän ja sain sen käyttööni, kun makasin hänen vierellään. Kolmas puuhasi alhaalla ja katselin Dakinin kasvoja ja kuuntelin hänen nautinnollisia ääniään. Olin monta kertaa hilkulla, mutta Kolmas ei antanut "luntulleen" lupaa tulla, joten minäkin odottelin. Lopulta Dakini tuli ja minäkin olin pääsemässä omaan huippuuni, hyrrän avulla. "Pure mua, ole kiltti!" Dakini kääntyi puoleeni ja upottin hampaansa hartialihakseeni kaulan juureen, parhaaseen kohtaan, jota voi purra kunnolla. Laukesin hillittömästi, itkien, nauraen, huutaen, lihaskrampeissa sätkien.

---

Nyt, dagen efter -tunnelmissa, pyörittelen mielessäni näitä kokemuksiani. Se on ihanaa viihdettä, käydä kaikkea läpi uudelleen, ja tiedostan kyllä, että kontrasti syksyisen sateiseen arkipäivään vain lisää muistojeni hypeä. Hieroskelen hämillisesti hymyillen kaulani kipeitä kohtia ja katselen uutta lävistystäni peilistä. Ilman maskiani en näytä enää yhtään niin villiltä.
Yhtä kaikki, saan iloa tiedosta, että eräässä kaupungissa, ei kovin lähellä muttei liian kaukana, on nainen, joka on yhtä hullu kuin minäkin ja yhtä valmis kaikkeen.
Ja että hän pitää minusta pikkuisen.

---



sunnuntai 6. syyskuuta 2015

BDSM lapsiperheessä

BDSM lapsiperheessä

Isäntä huomasi pyykkikorien täyttyneen liikaa. "Et saa leikkiä itseksesi ennen kuin nämä korit ovat tyhjät". Harvoin on tullut pestyä pyykkiä yhtä ahkerasti.

Lapsiperheessä BDSM ja Dom/sub -elämäntapa ei tietenkään voi olla kovin avoimesti esillä. Jos vertailukohtana on tavallinen vaniljainen seksielämä, joka on verrattain helppo pitää piilossa, on kinkyelämäntapa usein laajemmalle ulottuva. Siihen liittyy ainakin meillä monia aspekteja.

Lelut ja tarvikkeet

Meillä on lukollinen komero, jossa säilytämme kaiken BDSM-rekvisiitan: seksilelut, piiskat, kahleet, kinkyimmät asut ja eroottisen kirjallisuuden.

Joskaan ihan kaikkea ei tarvitse piilotella. Esimerkiksi minulla on työpöydälläni esillä kymmenen sentin mittainen pätkä kirkasta muoviputkea. Se ei kerro kenellekään ulkopuoliselle mitään, mutta muistuttaa minua siitä, miten minut kerran sidottiin bondageteipillä yltympäri ja jätettiin vain hengitysputki kanavaksi ulkoilmaan. Ja miten se oli minulle liikaa. Ja miten toivoisin, että pääsisin joskus uudelleen kokeilemaan tätä.
Jos lapsi joskus kysyisi putkesta, päästäisin pienen valkoisen valheen.

Vaatteet

Meille on Isännän kanssa alkanut kertyä bilevaatteita, jotka eroavat jonkun verran normaalipukeutumisestamme. Bileet ja arki ovat pikkuhiljaa vain alkaneet sekoittua, kun oman tyylin rajoja on ensin päässyt testailemaan turvallisessa ympäristössä ja nyt kun näitä hyvännäköisiä vaatteita on tullut hankittua. Osa bilevaatteista on lipunut normaalikäyttöön, mikä on mielestäni vain hyvä, sillä ne ovat oikeasti persoonallisia ja kivan näköisiä.

Lapsemme ei ole sillä tavalla kiinnostunut, että tutkisi vaatekomeroitamme. Tietyt niittimekot ja ketjusomisteiset paidat roikkuvat siellä muiden vaatteiden joukossa. On meidän vastuullamme vanhempina arvioida, missä vaiheessa ne joko piilotetaan vaivihkaa tai jätetään esiin edustamaan isin ja äitin juhlatyyliä.

Korut ja merkit

Harkinnan jälkeen olen alkanut käyttää joka päivä yksinkertaista arkipantaani, joka menee oikein hyvin tavallisesta korusta. Siihen voi jopa vaihtaa koristetta, ettei mene liian oudoksi saman korun kanniskelu. En ole valmis selittämään sen merkitystä vaniljaihmisille, se olisi liian rankkaa, edes summittaisella tasolla.
Lapsemme saattaa noteerata uudet korut, mutta ei kiinnitä huomiota siihen, että minulla on tämä sama pantakoru aina kaulassa. En ole aikeissa selittää sitä hänelle muuna kuin rakkaana koruna.

Sessioiden jäljet kehossa piilotan lasten ja vaniljaihmisten katseilta. Ainoa mikä on joskus harmittanut, on se etten ole tästä syystä jonain yksittäisenä kertana päässyt viemään lasta uimahalliin. Pienempiä näkyviä mustelmia olen joskus saattanut ohimennen selittää, että kappas joku pipi. Lapsi ei hämmästele tällaista, sillä hänellä itselläänkin on pipejä polvissa ja säärissä, kuten ikään kuuluu.

Ystävät ja menot

Tämän osion kehitys on vielä pienenä kysymysmerkkinä. Nyt jo alle kouluikäisenä lapsi pyrkii aika tarkoin kyselemään, keitä eri keskustelussa vilahtavat ihmiset ovat ja minne poissaoleva vanhempi on menossa, kenen kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Kerromme hänelle sen verran kuin täytyy, jotta hänellä olisi turvallinen olo vanhemman/ -pien poissaollessa. Jos joku kinkytuttu nousee esiin puheissa tai esim. käy meillä kylässä, kulkee hän normaalilla nimellään, eikä mitään ongelmaa ole.

Tavallisia, mukavia ja tilannetajuisia ihmisiähän nämä ovat sentään. Kesälläkin kävin täysin luottavaisin mielin lapsemme kanssa Turun Baletin vuokraamalla kesämökillä perhepäivänä. Tiesin ihmisten käyttäytyvän korrektisti. Se että mukana on joku transvestiittisesti mutta asiallisesti pukeutuva on vain varhaista asennekasvatusta mielestäni.

Jossain vaiheessa, joskus, melko avoin ja aktiivinen kinkykollektiivin elämä varmasti tulee julki. Ellemme jostain syystä lakkaa kokonaan käymästä Baletin riennoissa, lapsi on taatusti löytävä jonkun lappusen, jossa lukee seuran nimi, menee googleen tai (mikä parempi) tulee kysymään asiasta. Silloin on paikallaan kertoa asioista hänen tasolleen sopivalla tavalla, jättäen riittävästi seikkoja "aikuisten asioiksi".

D/s-elämä kotona

Seksi, sessiot ja kaikki sellainen kanssakäyminen pidetään piilossa. Niitä harjoitetaan, jos ja kun on aikaa lapsen nukkuessa tai ollessa pois kotoa.
Tästä huolimatta aikuisilla on tuhat ja yksi keinoa harjoittaa huomaamatonta D/s:ää. Viestintävälineet ovat yksi tapa, tottakai. Tekstarit, meilit, Facebook. Jopa lappuset pöydällä nyt kun lukutaito ei vielä ole lisähaasteena. Jopa T-paita tietyssä kohtaa lattialla tarkoittaa: poimi tämä, pane pyykkikoriin ja huolehdi että se tulee pestyä. Tai astiat Isännän työpöydällä. Hän haluaa että minä hoidan ne, joten niiden läsnäolo on D/s-tilanne.

Kahdenkeskisiä tilanteita syntyy, vaikka olisimme perheenä paikalla. Lapsen täytyy vain käväistä toisessa huoneessa, kun Isäntä jo ehtii kuiskata jotain yksityistä. Tai ottaa tiukasti poninhännästä. Halailemme ja pussailemme lapsen nähden kuten useimmissa normaaliperheissä tehdään, välillä saatamme tehdä sitä ohimennen ihan julkisestikin, meistä julkinen pusu ei ole kauhistus vaikkapa kauppakeskuksessa vaihdettuna, mutta tässä meneekin sitten raja, kuten kuuluukin.

Meillä on nykyään haasteellista saada aikaa ja tilaa yksityisille sessioillemme. Talossamme ei ole riittävä äänieritys millekään huudatukselle ja muutakin toimintaa täytyy aina harjoittaa vähän sillai korvat herkkinä. Sessiot ovatkin jääneet aika pitkälti pois valikoimasta. Aikaisemmassa talossa oli helppo mennä yksityiseen tilaan ja antaa äänten kuulua. Toisaalta kinkyilykin oli silloin uutta ja sessioita tuli harjoitettua usein.

Se on vielä sanottava, että meillä kiinnitetään ehkä keskimääräistä enemmän huomiota kauniiseen käytökseen, ainakin osaltaan D/s:stä johtuen. Minä pyrin olemaan koskaan käskemättä Isäntää, vaan pyydän aina asioita ihan kauniisti tai ehdotan jotain. Jos Isäntä käskee minua kovemmin, hän tekee sen yksityisesti. Poislukien ne tilanteet joissa olen kiukuissani. Silloin hän saattaa sanoa ihan ääneen, että "rauhoitu". Onko se sitten väärin? Mielestäni ei, vaan antaa lapselle kenties mielikuvaa siitä, että vaikka toinen vanhempi välillä hermostuu liikaa, pitää toinen ohjat käsissä ja saa rauhan palaamaan. Ilman riehumista ja yhtymistä tappeluun.
Lapset oppivat esimerkistä ja ylpeänä voin sanoa, että meillä jälkikasvu pyytää tyylikkäästi "antaisitko" ja se tulee automaattisesti.

Mitään kovia otteita saati lyömistä lapsi ei koskaan saa nähdä, siitä pidetään huoli. Silti jo tietynlainen tyyli halata voi olla omistava, jos molemmat tietävät merkityksen.

Lapsiperheessä BDSM ja D/s ovat vaivihkaisia asioita, jotka antavat toki leimaansa koko elämälle, mutta jotka pidetään huolellisesti aikuisten alueella.

-----
Kiitokset yhteistyöstä, Kurittajatar & orja! Aiheesta lisää täällä.




perjantai 28. elokuuta 2015

Iltaa odotellessa

Valmiina iltaan. Valmiina Herra Huulle.



Text: "Haluan että mua odottaa kotiin tullessa tarjoilijattaren (esim häissä harjoitelleen) tarjoilema kylmä lonkero."

lauantai 22. elokuuta 2015

Mitä kinkylle kuuluu -kysely

Turun Baletti on juuri julkaissut kyselyn, jonka tarkoitus on kerätä tietoa suomalaisten nykykinkyjen tilanteesta ja heidän suhteestaan paikalliseen kinky-yhdistykseensä. Olen itsekin ollut vaikuttamassa tämän kyselyn sisältöön ja olisi tosi kiva, jos kaikki itsensä kinkyksi mieltävät vastaisivat tähän!

Mitä kinkylle kuuluu?

Itse vastailin jo, ole kiltti ja tee sinäkin niin.

Kyselyn tarkoitus on kerätä kinkytietoa, jota tuskin koskaan missään kerätään, ja käyttää sitä yhdistystoiminnan kehittämiseen sekä kinkyyden nykytilan hahmottamiseen. Runsaat vastausmäärät auttavat yhdistystämme tässä työssä.

Tässä vielä virallinen tiedotusteksti:

" Kysely Suomen BDSM/fetish-ihmisille

Kyselyn tarkoituksena on anonyymisti kartoittaa Suomen kinkyjen kuulumisia. Haluamme tietää mitä Suomen BDSM/fetish/kinky-kansalle kuuluu tällä hetkellä. Kyselyn laatija on Turun BDSM yhdistys ry Turun Baletti ja se on osoitettu kaikille kinkyille riippumatta siitä, oletko Turun Baletin jäsen tai et. Mielipiteesi ja kokemuksesi kiinnostavat meitä. Kyselyllä toivomme saavamme tietoa siitä, miten alakulttuurimme voi kaikenkaikkiaan, millaisia tapahtumia tai palveluita kinkyt kaipaavat, ja voisimmeko me yhdistykset tai jokin muu taho tarjota niitä. Kun vastauksia on kertynyt tarpeeksi, vastausten yhteenveto julkaistaan Turun Baletin kotisivuilla http://www.turunbaletti.net/.

Kysely on avoimena verkossa ja se on täysin anonyymi. Kyselyssä ei pyydetä mitään yhteystietoja. Toivomme, että levität kyselyä kaikille tuntemillesi kinkyille, jotta saamme mahdollisimman kattavan otoksen koko Suomen tilanteesta." -Turun Baletin sihteeri Jussi web

maanantai 17. elokuuta 2015

"Sua on niin ihana fistata"

(Poistin tästä polyamoria-aiheisen tekstin.)

----

Sain viime viikolla treffikutsun. Se oli iloinen yllätys ja järjestin heti aikaa tapaamiselle. Kutsujana oli Kissanainen, johon olin tutustunut Tampereella. Wau, hän olisi tulossa Turkuun ja kyseli seuraa. Meillä oli aluksi vähän puhetta, jos kutsuisimme samalla muitakin tuttuja kinkyjä illanviettoon kaupungille, mutta lopulta päädyimme ihan kahdestaan liikkeelle.

Minua jännitti etukäteen, enemmän kuin pitkään aikaan. Lähinnä se, etten oikein tiennyt, missä mennään. Minulla oli toiveita sen perusteella, mitä meillä oli Tampereella kerinnyt olemaan, mutta en ollut ihan varma, mitä mieltä Kissanainen asioista oli. Yleensä minä olen se, joka haluaisi keskustella tällaisista odotuksista tarkemmin, mutta pyrin hillitsemään itseäni, etten vaikuttaisi yli-innokkaalta säätäjältä. Antaa hetken ja tilanteen sitten viedä.

Valmistauduin laittamalla ylle vähän tavallista särmikkäämpää ja kun Kissanainen kysyi, ohjeistin häntäkin, että Show Timessa olisi hyvä pukeutua ainakin "semipornahtavasti". Pörrötin pitkää tukkaani, laitoin tummanpunaista huulipunaa ja pukeuduin muuten mustaan: Baletin T-paita, piukat stretch-housut ja ja sandaalimaiset nahkakorkkarit. Tarkoitus oli mennä suoraan strippibaariin ja tavata siellä. Toisin kuitenkin kävi ja päädyin seisomaan tavallisen hotellin aulaan ja odottamaan Kissanaista, että pääsisin hänen huoneeseensä toviksi. Dah, eipä ole koskaan ollut yhtä huorahtava olo ja tavallisten hotellivieraiden katseet kertoivat samaa. Mutta se oli vain huvittavaa.

Minulla ei ollut ihan kirkasta muistikuvaa Kissanaisesta päässäni, mutta heti kun näin hänet ja halasimme, alkoi kaikki mennä omalla painollaan. Sinä iltana puhuimme paljon, avauduimme suorastaan; joimme aika paljon, tutustuimme toisiimme ja paikkoihin. Hän vei minut baariin, josta olin kuullut mutten koskaan ollut. Se oli meluisa ja ahdas hevareiden ja muiden pitkätukka-nahkaliivien suosima mesta. Tiesin, että siellä ei mitään tyttöjen halailujuttuja olisi katseltu hyvällä, ja muutekin olin epävarma Kissanaisen mielipiteestä, joten kosketin vain arasti ja ohimennen. Hän kieltäytyi antamasta minulle suukkoa kun kysyin, enkä ollut sellaiseen törmännyt koskaan ennen.

Vasta kun viimeinenkin paikka meni kiinni, kopistelimme koroillamme hotellihuoneelle. Olimme kaataneet viimeiset juomamme aika vauhdilla ja olo oli sen mukainen. Käydessämme nukkumaan, olin yhä epävarma toisen ajatuksista. Rohkaisin mieltäni ja ojensin vähän ujosti mutta kutsuvasti kättäni häntä kohti omasta vuoteestani, mutta Kissanainen ei heti tahtonut tulla. Vasta hetkisen kuluttua hän hiipi viereeni.

Lopulta puskimme sängyt yhteen, mutta koska ne eivät yhdessä pysyneet, makasin hänen allaan lattialla sänkyjen välissä kun hän työnsi sormiaan sisääni ja puri ihoani samalla kun pidin liukkaaksi tullutta hyrrää kohdallaan. Koko ajan taustalla soi hänen hypnoottisen toistuva unimusiikkinsa.

----

Isäntä osallistui tänä vuonna Turun Pride-kulkueeseen ensimmäistä kertaa. Olen hänestä niin ylpeä: hän oli pukeutunut oikein edustavasti ja kantoi koko ajan Turun Baletin mustaa kumipanderollia. Seuramme jäseniä oli kulkueessa hänen arvionsa mukaan kymmenkunta. Se on paljon ottaen huomioon aktiivisen piirimme pienuuden ja sen, mitä Pridessä omilla kasvoilla olo viime kädessä merkitsee. Se voi merkitä kenen tahansa tapaamista, omaa kuvaa missä tahansa mediassa jne. Isäntä ei näistä piitannut!

Harkitsin itsekin osallistumista, vaikken jostain syystä mitään erityisen suurta Pride-paloa tunnekaan. Ehkä pitäisi tuntea, en tiedä. Tällä kertaa vain sitten meni näin, että Isäntä halusi mukaan enemmän ja minä jäin kotiin. Ehkä ensi vuonna.

----

Kun Isäntä kolmen jälkeen palaili Setan ja Baletin yhteisistä isoista bileistä, sain nousta ylös ottamaan vastaan testailua Kollikissan lähettämästä pajupiiskasta. Kuulemma bileissä ei ollut kukaan muu halukas ottamaan tätä käsittelyä. Hei camoon subitytöt... Jos näette Herra Huun bileissä, pyytäkää häneltä vähän piiskaa, jooko?


maanantai 10. elokuuta 2015

Julkisuudesta: TV-pätkä jota ei tullut

Meinasin joutua mukaan tosi kökköön julkisuuteen. Tämä onkin vähän tympeä tarina, mutta se ei liene minun syyni. Kerron vain miten asiat olivat.

Joitain viikkoja sitten minua lähestyi meilitse (tetris.w@gmail.com) ihan asiallinen toimittaja valtakunnanmediasta. Hän kyseli, kiinnostaisiko minua lähteä mukaan seksiaiheiseen TV-juttuun. Vastasin viipymättä, että asia kiinnostaa minua, saisinko kuulla lisää. Jutun aiheeni olisi kuulemma Seksi ja valta, ja toimittaja hakisi näkökulmaa tähän BDSM-kulttuurista.

Tämä kuulosti heti isolta jutulta ja käytin nopsaan vähän yhteisön viidakkorumpua. Sain kuulla, että muitakin bloggaajia oli kysytty mukaan, mutta että jutussa pitäisi esiintyä omin kasvoin ja omalla äänellä, joten osallistumista ei voitu harkita.

Itse mietin asiaa tämän kuultuani todella tarkkaan. Yleensä toimin intuition johdatuksella, mutta tässä asiassa vaisto veti kahteen suuntaan: avoimuus versus salailu. Kysyin asiaan mielipidettä Isännältäkin ja olimme molemmat sillä kannalla, että omat kasvot TV:ssä tässä asiassa olisivat tässä elämänvaiheessa liikaa.
Vastasin toimittajalle, että valitettavasti joudun vetäytymään, ellei tähän seikkaan löydy mitään konsensusta.

Yllättäen toimittaja vastasikin, että hän ymmärtää ja että takaviistosta kuvaaminen haastattelutilanteessa voisi tulla kyseeseen, omalla äänelläni puhuttuna. Yhtäkkiä ajatus ei enää tuntunutkaan niin täysin mahdottomalta. Pyöritin ajatusta päivän verran päässäni ja sain jo lukuisia ideoita, miten voisin helposti naamioida ulkonäköäni tunnistamattomaksi, niin ettei kukaan suoraan voisi yhdistää siviili- ja pervominääni. Kelasin myös kaikkia niitä tulenarkoja ihmisiä (ei kovin monta), jotka saattaisivat ohjelman nähdä ja tunnistaa minut. Pohdin heidän reaktioitaan ja sitä, olisinko valmis sen riskin ottamaan avoimuuden nimissä. Olin myös selvillä siitä, että tallenne ohjelmasta jäisi todennäköisesti nettiin kiertämään hamaan tappiin asti ja minun tulisi olla valmis siihenkin.

BDSM ei sentään ole laitonta, herran tähden, se on vain erilainen tapa elää. Tapa joka sopii joillekuille, muttei mitenkään kaikille. Siitä pitäisi voida puhua asiallisissa yhteyksissä niillekin, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti harrasta. Voisin ihan hyvin nähdä itseni vastailemassa haastattelijan kysymyksiin elämäntavan erityispiirteistä; parisuhteesta, tapahtumista, ystävistä jne. Jos en täydellisesti, niin ainakin ihka omaan aitoon tyyliini.

Kerroin näistä mietteistä toimittajalle vastausmeilissä ja jätin pari tarkentavaa lisäkysymystä. Olin jo aika täpinöissäni, sillä olin ihan aikuisten tosissani mukana tässä projektissa.
Toimittajan vastaus aiheutti minulle kokovartalovitutuksen:

"BDSM olisi jutussa ikään kuin mittatikkuna kahdelle muulle suuntautumiselle, jotka olisivat näillä näkymin ekshibitionismi ja zoofilia. Ekshibitionistin kanssa mietittäisiin, miten valta ilmenee, kun sivulliset ihmiset ovat osa omien fantasioiden toteuttamista ilman suostumustaan. Zoofiilin kanssa taas pohdittaisiin sitä, että voiko eläimen suostumuksesta seksiin koskaan olla varma. En tiedä, miten suhtaudut zoofiliaan, mutta toivottavasti samassa jutussa esiintyminen ei ole kynnyskysymys, vaikka se aika suuri tabu onkin. Jutussa ei siis ole tarkoitus rinnastaa näitä asioita toisiinsa, vaan käsitellä niitä erillisinä suuntauksina yhteisen teeman kautta."

Rakkaat lukijat, täytyykö minun perustella?

En voi liioitella pettymystäni ja närkästystäni. Ymmärrän että toimittajat eivät ehdi perehtyä kaikkiin käsittelemiinsä asioihin ja tulla joka alan eksperteiksi, mutta tässä mennään nyt niin rankasti metsään, että vastineeni oli kieltämättä pikkuisen myrkyllinen:

"Argh, nyt menee kyllä sen verran sivuun omasta aiheestani, että minä vetäydyn pois.

Zoofilia ja ekshibitionimi (silloin kun sitä harrastetaan ilman toisen osapuolen suostumusta) ovat moraalisesti täysin tuomittavia, laittomia ja rinnastuvat mm. pedo- ja nekrofiliaan. Toivon, että jätät BDSM:n kokonaan pois tästä juttukokonaisuudesta tai että et ainakaan löydä siihen halukasta haastateltavaa.
BDSM rinnastuu ennemminkin sateenkaari- eli gay- ja lesbokulttuuriin sekä seksuaalisiin fetisseihin kuten nahka, kumi, jalat yms. Näissä ei ole mitään laitonta, tuomittavaa tai hävettävää. Oletin ohjelman liittyvän tähän kulttuuripiiriin, enkä laittomuuksiin.
Olen todella pahoillani, jos julki päätyy ohjelma, jossa nämä täysin erityyppiset aihepiirit tuodaan yhteen. Huono idea!"


Teinkö kantani selväksi?
Tämä sama innokas toimittaja etsiskeli haastateltavia myös BDSM-Baarin puolelta netistä, mutta sai sielläkin onneksi vastaansa ryöpytystä, kun ihmisille selvisi, millainen ohjelmakokonaisuus tässä on kyseessä.
Kuten sanoin, toivon ettei tämä ohjelma koskaan näe päivänvaloa.
Fiksumpia avauksia odotellessa, I rest my case.


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Miks ei Tampereellakin voisi bilettää?

Oletin, että Tampereella Rsykkeen fetish clubilla olisi tylsää tai melko tylsää. Viimeksi kun biletin Tampereella, reissu oli tosi nihkeä. Nyt sain yllättyä iloisesti.

Olimme liikkeellä pienellä turkulaisporukalla (mikä on aika jännästi sanottu, kun kukaan meistä ei todella asu Turussa, mutta Turun Baletti, you know), johon olin antanut puhua itseni ympäri vain pari päivää ennen. Olinhan päättänyt vuodenvaihteessa, että kuluvana vuonna kinkybileilen vain Turussa, sillä vain Turun bileissä on oikea meno ja henki. Tällä reissulla tämä asenteellisuuteni sai kaivattua tarkistusta pöllytystä.

Heti nähtyäni bilepaikan olin myyty. Ihka aito homobaari Mixei vakuutti musta-punaisella sisustuksellaan, eroottisilla tauluillaan ja darkkarityyppisellä lounge-huoneellaan. Esityksiä varten oli varattu vieläpä häkkikalterein erotettu pieni lava. Jotenkin hyvin kotoisaa kaikki, ei ollut hankalaa päästä hyvään tunnelmaan.
Tämän kohonneen mielialan seurauksista kerron lisää.

http://www.mixei.com/pics/kuvat/mixei_kuva_8.jpg
Kuva: Nightclub Mixei


Meidän porukka jäi istuskelemaan tummanpunaiseen sohvanurkkaukseen. Viivyin siinä vain tovin, kunnes päätin, että tahtoisin vähän katsella ympärilleni ja mahdollisesti tutustua paikallisiin kinkyihin. Olin autoilusta vapaa sinä iltana, joten halusin taas vaihteeksi pikkuisen humaltua. Mixeissä on tietenkin normaalit baarihinnat, eikä mitään Baletin kerhoalennusta kuten Show Timessa Turussa, joten aika äkkiä jätin hauskemmat juomat sikseen ja aloin tyhjentää oluttuoppia. Se kädessä ja "pornovaatteisiin" sonnustautuneena sekä tukka lakkatupeerattuna pörrönä ajattelin katsoa, saisinko seuraa, jos istuisin tovin ihan vain yksin.

Kaikki oli vain silkkaa leikkiä, pelkkää päähänpistoa. Minulla oli villi olo ja seuraa löytyi. Tunsin, että hallitsin tilanteet täysin ja tiesin, ettei minulla ollut vähimpiäkään tunteita mukana peleissäni. Nyt ei ollut tunteiden aika; en tiennyt enkä välittänyt keitä nämä ihmiset olivat, en muista nickejä, en ollut oikeasti pätkääkään kiinnostunut heistä, vietin vain mukavaa iltaa. Viihdytin itseäni kolmen nimettömän miehen kanssa, ei mitään sen ihmeempää, mutta enemmän kuitenkin kuin pelkkää keskustelua: vierekkäin istumista, vähän tanssimista, kosketuksia; jutellen, hiljaa katsellen, kysymyksiä väistellen.
Hyläten ja eteenpäin siirtyen.

Jälkeenpäin ajateltuna tuo muutaman tunnin hurvittelu oli todella niin toisarvoista kuin miltä saan sen kuulostamaan. Se ei ollut edes kauhean kiinnostavaa. Melko pian sen jälkeen kun olin löytänyt kiinnostuneen seuralaisen, mietin jo miten pääsisin sujuvasti hänestä eroon. En ehkä koskaan tee vastaavaa uudestaan. Tai sitten taas ensi kerran kun sopiva hetki tulee.

Oikeasti mieleen painuvaa seuraa sain vasta bileiden loppupuolella. Eräs ikäiseni tamperelainen kinkynainen halusi jutella kanssani ja esitteli samalla seurassaan olleen Masterinsa (?). Istuimme noille samoille sohville kolmistaan ja jossain vaiheessa nainen alkoi ehdotella miehelle piiskausta. Kuuntelin vinosti hymyillen ja kun nainen poistui tupakalle ennen aiottua sessiota, kysyin mieheltä, olisiko ok, jos minäkin vähän osallistun. Pidin tätä naista mielenkiintoisena ja todella tahdoin päästä itsekin pikkuisen antamaan hänelle piiskaa.

Siirryimme alakerran diskoon roudatun pukin ääreen. Laitoimme naisen käsistään nahkakahleilla kiinni ja hän irvisteli vähän ja pani vastaan. Hän sanoi, ettei tahdo alistua helposti, ellei toinen todella tarkoita mitä sanoo. Ymmärsin kyllä hyvin. Kun kahlehtiminen eteni, hän sähisi ja koitti raapaista. Kissanainen!
Piiskasimme häntä vuorotellen. Välillä pitelin hametta ylhäällä, välillä hiuksia nipussa niskassa. Hän nauroi ja sanoi, ettei pelkää kipua ja että pitäisi lyödä kovempaa. Jos jokin minua ärsyttää niin se, että komennellaan alhaaltapäin kesken sessiota. Painoin kynteni hänen niskaansa, suutelin suulle ja purin huuleen. Hän puri minua kaulaan ja kiihotuin ensi kerran koko iltana. Ah, tätä lisää! Mutisin hänen korvaansa, että olkoon vain kissanainen, mutta minä olenkin subikoira!

Jossain vaiheessa kun nainen oli irrotettu pukista, istuin hänen edessään nojatuolissa ja vedin vetoketjulla pornopukuni etumuksen auki. Hän irvisteli ja kynsi ihooni jälkiä ja arkipantani meni siinä rytäkässä poikki, mutta tungin sen taskuuni turvaan. Olisin halunnut purra, kynsiä, rääkätä häntä takaisin. Miesosapuoli jäi tässä mittelössä sivuun, mutta ei hänenkään katselija osansa ehkä niin huono ollut.

Ja sitten uni loppui.
Ei vaiskaan, vaan autoporukkani tuli ilmoittamaan, että nyt pitäisi alkaa suoria kohti kotia. Ääähhh! Ehkä keskeytetty sessio voi olla se paras sessio, sillä vain tämä kissanainen jäi illan saldoksi istumaan sydämeni päälle kynsiään ojennellen ja sai minut odottamaan mahdollista jatko-osaa joskus, jossain.


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Annanko luvan, saanko luvan?

Se tyyppi, joka aiemmin mokasi kysymällä saako päälleni roiskia - sopivan tilanteen tullen - lastit, pyysi minua kahville.
Tiedostin kirkkaasti kirjoittaneeni juuri vähän aikaa sitten, etten enää lähde mukaan mihinkään mistä tulee huonot vibat. Joo.. Niinhän se menee. Vaan kun tilanteet elää, ihmisiin tutustuu, ymmärtää syyt ja seuraukset. Varovasti jo lupailin.

En kumminkaan saanut lupaa Isännältä, joten se siitä. Oikeasti helpotus. Jos meillä on jotain saumaa ystävyyteen, ehdimme tämän henkilön kanssa tutustua kyllä myöhemminkin.

---

Herra Jack lähestyi minua yllättävällä kysymyksellä: tulisinko hänen assistentikseen pääkaupungin kinkybileiden esitykseen. Tai subikseen. Tai siis ottamaan vähän ruoskaa. Joskaan se ei olisi ihan vähän, kun Herra Jackista ja Esityksestä on kyse.
Huhhuh!

Minun oli tässä kohtaa kieltäydyttävä ihan itse, Isännältä ei tarvinnut edes kysyä. Herra Jackin kanssa esiintyminen olisi ollut hienoa, mutta käsittely joka oli luvassa.. En voisi mennä itsestäni takuuseen. Minulla on viime aikoina ollut pieniä ongelmia kipukynnyksen kanssa. Voi johtua operaatiosta joka minulle tehtiin muutama viikko sitten, ehkä parantumisprosessi vetää kivunsiedon vähiin. Jo avokämmenellä lyönti pepulle sattuu! Saati ruoskalla.. Ei pysty kykenemään, sori.

---

JR kysyi - tai ei kysynyt vaan määräsi Isännän suostumuksella - minua tulemaan hänen ja Minkin luo eräänä loppukesän päivänä tiettyyn kellonaikaan. Heitin melkein volttia innosta kun tajusin mistä on kyse. Jotain uutta ja jännää, jotain joka sopii oivallisesti fetisseihini. Tai oikeastaan tämä on kyllä rangaistus aikaisemmasta hölmöilystäni, mutta se ei nyt vaan tunnu siltä. Sori! Ja kiitos, kiitos.

Tulevaa tehtävää varten minun on tehtävä mm. vähän vaatehankintoja ja se sopii minulle oivallisesti. Ennakkovalmistelut ovat ihanan kutkuttavia jo itsessään. Toivon, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu ja saan mahdollisuuden kirjoittaa tästä jälkikäteen tekstin tännekin.

---

Kotona minulta on kielletty asioita ja se on minusta ihanaa. Tuntuu hyvältä olla kontrollin alla siten, että ihan kaikki ei mene läpi. Sanoin tästä Isännälle aikaisemmin kun meillä oli keskusteluhetki, että minusta tuntuu välinpitämättömältä alistumishaluani kohtaan, jos minä Pikkuinen pääsen kaikesta venkoilemalla, juonimalla ja manipuloimalla läpi.

Toissapäivänä Isäntä pani minua asennossa, jossa saan yleensä helposti orgasmin, jos vain saan ujutettua käteni klitorikselle toviksi. Nyt en saanut lupaa. Kädet oli pidettävä pään sivuilla samalla, kun kiihotukseni yltyi. Tilanne kävi turhauttavaksi, sillä olisin kaivannut laukeamista, mutta tiesin takuuvarmasti että se ei tulisi. Olin niin lähellä, niin kovin lähellä, mutta ei. Kuulun siihen naisprosenttiin, joka ei koe orgasmia pelkästään penetraatiossa. Se olisi ihanaa, mutta niin ei ole.
Isäntä sai omansa ensin, vasta sitten, hänen vielä maatessa päälläni, sain hoitaa itseni kliimaksiin. Se oli juuri siihen hetkeen sopivan kontrolloivaa, nautin puutteessani kun toinen sai.

Tänään hän kielsi minulta ruokaravintolassa oluen, ottaen itse tuopin siideriä. Minä olin sitten kuski, vaikka olin ollut se joka juomaa oli ehdottanut. Hmm, sopi minulle, tilasin sitten vettä! Pieniä asioita, mutta ne ovat tärkeitä minulle.

---

Hyvä seksi pitää mielen iloisena, mutta kipu & nöyryytys -mielikuvat pyörivät silti päässä aika-ajoin. Tällä hetkellä ei vain taida olla aika millekään sen rankemmalle, kuten jo aiemmin kuvailin. En tohdi kerjätä piiskaa masokistisen trippailun vuoksi, enkä ole perseillyt käytökselläni viime aikoina kovin paljoa myöskään, joten piiska on jäänyt hyllylle.

Tähän liittyen kerron, miten tänään siinä samaisessa ravintolassa tilasimme tuliset, habanerolla maustetut hampurilaiset. Annosten päälle oli vieläpä tikulla kiinnitetty kunnollisen kokoinen punainen chilipaprika. Meillä oli hauskaa, kun haukkailimme chilejämme vuorotellen, pyyhkimme hikeä ja otimme juomaa päälle.
En ottanut aihetta siinä puheeksi, mutta olen miettinyt, että suoraan kipuhermostoon potkaiseva tulinen ruoka saattaa olla minulle eräänlaista turvallista korviketta ulkoiselle kivulle. Ehkei edes korviketta, vaan kiputrippailua itseään. Joka tapauksessa, löydettyäni chilin, en ole jättänyt sitä sivuun, vaan aika ajoin oikein kaipaan takaisin poltteeseen.

---


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

rangaistus

1. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
2. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
3. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
4. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
5. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
6. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
7. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
8. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
9. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
10. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

11. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
12. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
13. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
14. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
15. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
16. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
17. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
18. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
19. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
20. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

21. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
22. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
23. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
24. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
25. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
26. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
27. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
28. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
29. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
30. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

31. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
32. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
33. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
34. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
35. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
36. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
37. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
38. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
39. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
40. Tapaamisia sovittaessa tarkista ykstiyistkohdat

41. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
42. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
43. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
44. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat5
45. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
46. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityidkohdat
47. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
48. Tapaamisia sovittasessa tarkista yksityiskohdat
49. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityidkohdat
50. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

51. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
52. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
53. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
54. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
55. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
56. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
57. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
58. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
59. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
60. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

61. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
62. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
63. Tapaamisisa sovittaessa tarkista yksityiskohdat
64. Tapaamisai sovittaessa tarkista yksityiskohdat
65. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
66. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
67. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
68. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
69. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
70. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

71. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
72. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityskhodat
73. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
74. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
75. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
76. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
77. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
78. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
79. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
80. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityisjkohdat

81. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
82. Tapaamisia sovittaessa tarkista ykstyiskohdat
83. Tapaamisisa sovittaessa tarkista yksityiskohdat
84. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityisdkohsta
85. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
86. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
87. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
88. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
89. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
90. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat

91. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
92. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
93. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
94. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
95. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskhodat
96. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
97. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
98. Tapaamisia sovittaess tarkista yksityidkohta
99. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat
100. Tapaamisia sovittaessa tarkista yksityiskohdat


Kiitos.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Katsotaanko pornoa?

Pikkusisko kirjoitti juuri siitä, miten tytötkin tykkäävät katsoa pornoa. Teksti herätti minussakin ajatuksia, joista laitan lyhyen blogikommentin sijaan oman postaukseni.

Olen siitä erilainen pervotyttö, olen huomannut, että en erityisesti pidä pornosta. Huomaan sen siitä, että unohdan koko asian, en yksinkertaisesti etsi enkä käytä pornoa. Nyt kun Pikkusisko toi aiheen taas esiin, tajuan oman vähäisyyteni tässä asiassa.

Silloin tällöin minuun iskee kunnon panolehden kaipuu. Meillä ei ole ainuttakaan. Semmoista, jossa Pirjo-Annikki saa Jaken kyrpää kupoliteltassa. Tämä hinku juontanee lapsuuden löytöretkiin isin kirjahyllyyn, ennen kuin ko. kama kokonaan katosi talossa lukkojen taa tai roskiin.
Seksimessuilla katselin tarjolla olevia kotimaisia lehtiä, mutta en kyennyt päättämään, kiinnostaako minua eniten lollo-, peppu- vai XXL-tyttöjen erikoisnumero. Siihen se sitten jäi. Harmittaa pikkuisen.

---
Nolon tarinan pariin:
Tänä keväänä huomasin koiralenkillä erään veneen alta pilkottavan rullalle käärityn lehden, jonka kannessa häämötti vaalenapunaista lihaa. Haa! Tuo olisi vielä minun.

Eräänä sopivanan iltana kuljin paikalle kuin ei mitään ja siirsin lehden rullalle käärittynä kainalooni.

Kotona tutustuin saaliiseeni. Pettymys oli kova, kun kyseessä oli todella kesy pillulehti. Men's World tai joku vastaava oli nimenä. Nätit tytöt siinä esittäytyivät ja korkeintaan sormella pikkuisen levittivät. Ei mitään muuta!

Sitten se kaikkein noloin juttu. Havaitsin, että muutamat lehden aukeamat olivat ikäänkuin jonkin nestemäisen kuivahtaneen mähmän tahraamat. Selasin sen läpi kuitenkin. Tämä ilmiselvä likaisuus kiihotti minua eniten koko episodissa!
---

Keräilen puolipassiivisesti eroottisia sarjakuvia. Ne ovat hyvää kamaa. Siinä on jenkkiläistä, eurooppalaista ja japanilaista, kotimaistakin Tendril Artilta. Sadomasokismista kaikenlaisiin muihin epätavallisiin, kiihottaviin tilanteisiin. Tyyli vaihtelee grafiitilla huolellisesti varjostetusta realismista pelästyneisiin manga-silmiin.

Toinen keräilykohde on eroottinen tieto- ja kaunokirjallisuus. Nami-nami.. Jaksan lukea seksiaiheisia valistusoppaita loputtomiin. Minuun eniten kolahtanut kirja on kotimainen Kivun kauneus. Siinä on suomalaisten kinkyjen kertomuksia itsestään ja kinkyhistoriastaan. Se on minun kamaani, ihanaa uteliaisuuden tyydytystä! Eroottista kaunokirjallisuutta luen aika ajoin, mutta huomaan tulleeni ronkeliksi: tosiaelämäblogeja päivittäin seuraava ei oikein jaksa innostua fiktiivisestä peruspanosta. ELLEI se ole älyttömän hyvin kirjoitettua, kuten vaikkapa klassikko Anaïs Nin.

Meillä ei ole yhtään porno-DVD:tä. Ainakaan minun tietääkseni. Kun menimme Herra Huun kanssa yhteen, otin kunnon tyttöystävä-raivarit hänen pienestä pornokokoelmastaan ja heitätin sen mäkeen. No se oli silloin se. Sitäpaitsi hänen makunsa on erilainen kuin minun olisi, suosii college-tyttö tyyppisiä juttuja. En tiedä, katsooko hän nykyään nettipornoa vai ei, eikä se minulle kuulukaan. Emme ole kai koskaan katsoneet pornoa yhdessä.

JOSKUS harvoin googlaan vähän pornoa silmilleni. Suosikki hakusanani on "panokone". Muutaman ihan mehukkaan pätkän löysin ja olen niille itsekseni runkkaillut näkemättä niitä enää uudelleen. Katsoessani en osaa keskittyä itseeni, teen sen sitten jälkeenpäin, kelailemalla pätkiä uudelleen omassa mielessäni.

Pikkusiskon mainitsema eettinen ongelma on aina olemassa, kun kaivellaan näitä kuvallisen tuotannon likaviemäreitä. Eettistäkin pornoa tosin on. Pari vuotta sitten Salon Seksimessuilla Cicciolinoksen Puma myi uutta sadomaso-DVD:tä, jonka tekijäkuntaa oli paikalla. Olisin ihan hyvin voinut sen ostaa... Olisikohan Pumalla niitä vielä?

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kiltteydestä ihmisten edessä

En ole enää ihan niin kiltti kuin joskus.
Kiltteys on ollut sitä, että olen hyväksynyt kaikenlaista sontaa. Ihan sen takia, että olen hemmetin utelias katsomaan, mihin tilanteet vie, ja minulla on myös pitkä pinna. Tämän lisäksi olen taipuvainen näkemään asiat huumorin kautta, en ota kaikesta hernettä, vaikka välillä olisi syytäkin. Aika usein en ole edes tajunnut minkälaisen tallomisen kohteena olen ollut, ennen kuin olen päässyt kelailemaan tilanteita rauhassa itsekseni. Jälkeenpäin olen sitten tajunnut, että ihan kaikkea ei olisi tarvinnut sietää.

Olin tässä juuri rehellisen kylmäkiskoinen henkilölle, josta en ole koskaan pitänyt. Olen sietänyt häntä ja ollut hänelle kiltti, sillä se on ollut sosiaalisesti fiksua. Tämä henkilö on ollut minun läheiselleni tärkeä. Yhtä kaikki, hänen seurassaan minulla on aina ollut jotenkin työläs olo. Hän on tunkenut aina itsensä liian lähelle, niin henkisesti kuin fyysisesti. Minä olen taistellut hiljaa mielessäni ja koettanut vaikuttaa siltä, että kaikki on ok. Se on vain hänen tapansa, olen ajatellut, ja niin varmaan onkin. Silti hän on saanut oloni tuntumaan uupuneelta, joskus jopa kiusaantuneelta.

Jokin aika sitten kuulin, että läheiselleni on ok, jos poistan henkilön nyt ensin Face-kavereistani ja lopulta vaikka koko elämästäni. Se tuntui huojentavalta, vaikka olo oli samalla syyllinen. Kiltteyteen ei sovi tämmöinen itsekkyys; eihän aikuinen ihminen nyt siitä kärsi, että silloin tällöin on jollekulle pitkämielisempi, kuin mitä tämä ehkä ansaitseekaan. Silti... Minua ihan oikeasti etukäteen väsytti aina, jos aavistin tapaavani henkilön. Onko se oikein? Kiltin vastaus olisi yhdenlainen, vähemmän kiltin toisenlainen.

Otin juuri sen riskin, että hämmensin tätä henkilöä oikein kunnolla kireällä käytökselläni ja olen ehkä jatkossa valmis lyömään välit poikki, jos hän palaa asiaan.
Johtuen vain siitä, että väsyin uupuneeseen kiltteyteeni.

Tämän kuvailemani tapauksen henkilö ei liity sceneihmisiin millään tavoin. Mutta kyllä BDSM-scenessäkin osataan! Jotenkin erityisesti nyt kesäaikaan miesväki kunnostautuu. Hormonit? BDSM-Baarin kautta tulevat satunnaiset yhteydenotot masentavat siinä, että vaikka alku vaikuttaisi fiksulta, vajoaa juttu samantien sellaiselle tasolle, jolla on selvää että se on kirjoitettu toinen käsi housuissa. Huoh.. Se saa miettimään, miksi sitä edes vastaa näihin aloituksiin. Se luontainen uteliaisuus varmaan.
Osaan kyllä lopettaa nämä "keskustelut" lyhyeen, vähän samaan tapaan kuin jos puhelinmyyjä soittaa.

Kenties tahatonta kuraa sain niskaan juuri, eräältä tutulta scenemieheltä. He ovat lähes järjestään tosi hyvätapaisia ja tuntevat rajat, sekä ovat turvallista seuraa. Puhun siis näistä omista, tutuista tyypeistä. Tämä on vähän uudempi, vasta tunnustellaan, sujuuko juttelu, muusta puhumattakaan.
Hmh, hän sai minut tuntemaan itseni halvaksi! Ihan vain Facen chatissa, keskellä päivää, kesken yleisen pervohenkisen keskustelun.
Älkää rakkaat kysykö puolitutulta naiselta, ottaako hän lastit hiuksilleen ENNEN, kuin edes alkeellisesta sessiosta on ollut edes puhetta. Hei. Olen varsin suvaitsevainen ja avarakatseinen mielestäni, puhun itsekin toisinaan suoraan asioista, mutta tilannetaju!

Kerroin hänelle miltä minusta juuri silloin tuntuu ja olemme nyttemmin taas ystävällisissä väleissä. Ja siihen se taitaa jäädäkin.

Tykkään chattailla pervomiesten kanssa. Muutaman kanssa juttelen ihan säännöllisesti. Nämä ovat fiksuja ja samalla kiinnostavan suorasuisia persoonia, jotka eivät koskaan lähentele minua teksteissään sopimattomalla tavalla. Jos rajanylitystä ilmenee ja minulla alkaa nousta huono fiilis, kerron siitä, ja asia korjaantuu.

Etenkin BDSM-maailmassa mutta nykyään muuallakin, olen alkanut yhä enemmän luottaa intuitiooni. Tilanteen yllä leijuva fiilis saa johdattaa. Kiltteyttäni olen joskus ollut noteeraamatta fiilistä, ihan vain sen takia etten loukkaisi toisia. Annan tilanteen jatkua, mutta samalla henkiset kestopisteeni laskevat koko ajan. Siinä uupuu, tulee kenties itse loukatuksi, ellei pahempaa.

Nykyään yhä herkemmin puolustan omaa tilaani. Kenties se on ikäkysymys, osin kokemuspohjainen juttu. Mielestäni on vain hyvä, ettei lähde mukaan ihan kaikkeen tuubaan. En kuitenkaan tahdo koskaan tulla miksikään Narttu Suorasuuksi. Siihen olenkin onneksi ihan liian kiltti.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Meille kuuluu jo parempaa.

Istun silmät sidottuina ja alastomana suihkuhuoneen penkillä. Saan kurkkuuni Isännän jäykkää kalua. Nenäni valuu, silmäni vuotavat, kurkussani karvastelee. Yökkään. Yritän tosissani ottaa syvemmälle.
"Sun on pystyttävä parempaan, tai sä saat tämän pillun sijasta perseeseen".

Kuola valuu suupielistäni rinnuksille ja siitä kaakeleille. Yritän uudelleen. Ja uudelleen. Välillä yökkään ja nieleskelen päälle kovin. Jalkovälissäni kihelmöi kiihotus, kun kova kalu liukuu naiden huulieni välissä. Todella haluan tuntea saman vielä pillussanikin, mutta en pepussa; sitä pelkään.

Tauko, huohotan. Isäntä on hiljaa ja pelkään, ettei tämä suoritus kelpaakaan.
"Saanko yrittää vielä kerran?"
Nyt sen on mentävä! Rentoutan nieluani niin paljon kuin pystyn, korjaan asentoani ja hiljalleen kalu liukuu jonnekin kurkkuni uumeniin. Koitan ajatella vain tunnetta, enkä päästää oksennusrefleksin muistoa päällimmäiseksi. Se on siellä, se on syvemmällä kuin koskaan ennen!
Pitkän aikaa en tähän pysty, on pakko peruuttaa pois ja nieleskellä taas vähän lisää. En näe Isännän ilmettä, joten kysyn, onnistuinko.

"Kyllä sä onnistuit", hän vastaa hymyä äänessään.
Olen onnellinen.

----

Olemme tehneet muutakin kuin sessioineet: olemme puhuneet. Todenneet yhteisesti, että kaipaamme ennen kaikkea lisää puhetta, kommunikaatiota. Se on selvä, että olosuhteet säännöllisille kunnon sessioille ovat tässä talossa epäotolliset, mutta meidän on päästävä siitä yli. On nähtävä vaivaa ja otettava tilaisuuksista vaari. Kuten tänään, kun talo oli tyhjä ja floggerin läimäykset ja huudot saivat kaikua saunatiloissa estoitta.

Olemme jälleen kerran kerranneet toisillemme, mitä D/s meille antaa. Minulle se tietysti antaa fetissieni täyttymystä; mahdollisuuden elää kontrollin alla ja sen tiedon, että voin luovuttaa päätösvallan monissa asioissa Isännälle, tarvitsematta tuntea itseäni naisena alas painetuksi (subin sukupuolella ei ole tietenkään merkitystä) tai tarvitsematta nousta häntä vastaan joka pikku asiassa vain vahtiakseni tasa-arvon täyttä toteutumista. Myös kun valta seksin harjoittamisen ajankohdasta on pois harteiltani, en tunne enää syyllisyyttä siitä, että taaskaan ei huvittanut. Sillä ei ole väliä, huvittaako! Seksiä voi olla silti ja se on usein hyvää. Näiden seikkojen lisäksi D/s mahdollistaa piiskan saamisen, mikä on minulle hyvin tärkeää.

Isäntä kertoi, että Masterina oleminen antaa hänelle ennen kaikkea miellyttävämmän parisuhteen ja arkielämän. Johtuu arvatenkin siitä, että olen tossun alla pidettynä huomattavasti sopuisampi ja kivampi puoliso! Nautin parisuhteesta ihan eri tasolla, enkä riitele. Kysyn Isännän mielipidettä ja välillä myös lupaa asioihin. Niin ja tietty annan ilman soidinmenoja ja/tai naisellisia valtapelejä, varmasti hän miehenä sitäkin arvostaa.

D/s-suhde ei pysy ylhäällä hoitamatta, vaan valuu takaisin normiparisuhteeksi tai välimuodoksi, jossa epätietoinen Isäntä koittaa hallita vikuroivaa subia. Onkohan kaikilla näin? Vai ovatko jotkut niin luotaisesti istuneet uusiin rooleihinsa, että kaikki sujuu autopilotilla? Ja jos näin on, niin onko silloin kyse D/s:stä vai pelkästään hallitsevan ja alistuvan luonteen liitosta, joka voi olla negatiivistakin vallankäyttöä, ilman pohjalla häälyvää tasa-arvoa ja turvasanoja?

----

Joka tapauksessa, tämän tervetulleen session päätteeksi sain pyytää arkipantaani takaisin ja Isäntä laittoi sen minulle. Olen siitä tyytyväinen, jakso ilman pantaa tuntui oudolta, kuin koeajalta. Panta on minulle sitä jatkuvasti käyttävänä tärkeämpi asia kuin Isännälle, mutta hän ymmärtää nyt viimeistään, mikä arvo sillä minulle on. Se on symboli sille, että Isännällä on valta minuun. Minulle alistuvana ulkoinen merkki on tärkeä ja nyt saan sitä taas kantaa.

Stanssattuna Isännän tunnus HRH.