torstai 25. joulukuuta 2014

Subi tuuliajolla

Olen pahalla tuulella, eikä silloin pitäisi kirjoittaa.
Kerronpa pari unta.
---
Ensimmäisessä unessa olen tapaamassa erästä lapsuudenystävääni pitkästä aikaa. Todellisuudessa en ole edes ajatellut häntä aikoihin, saati kuvitellut hänestä mitään sellaista mitä unessa tapahtui. Olen unessa ystäväni, varsin kookkaan naisen, kotona. Päädyn harrastamaan hänen kanssaan jonkinlaista keskinäistä hyväilyä, jossa on D/s-elementtejä. En muista enää tarkasti, mutta jotain mieltä kiehtovia tapoja alistua ja tulla käytetyksi siihen sisältyi.

Herättyäni muistan unen ja kummastelen sen henkilöasetelmaa.

Toisen unen näen seuraavana yönä. Olen palannut tämän saman naisen luo ja päätämme jatkaa siitä mihin jäimme. Oletko sä valmis tosihommiin? hän kysyy. Nyökkäilen. Eikun siis tosi ryyppyhommiin!? Koska sä oikeen alat ottaa kunnolla? Eksä yhtään juo?

Olen unessa kauhean pettynyt ja selitän, että olen sadomasokisti, en alkoholisti. Että olen tullut ensinmainitun tähden ja että käytän alkoholia varsin kohtuudella, eikä ryypiskely kiinnosta minua.

Hemmetti.
---

Unesta jäi turhautunut ja väärinymmärretty olo ja samantapaisissa tunteissa olen ollut muutenkin. Parisuhteesta on paha kirjoittaa, kun toinen osapuoli ei tule kuulluksi, mutta jos tahdon ylipäätään kirjoittaa tähän blogiin, tuntuu että on pakko koittaa hahmotella tämänhetkistä olotilaa. Ok, olemme olleet kiireisiä, olemme olleet kipeinä, olemme olleet... haluttomia? Välinpitämättömiä? Tyytyväisiä siihen, että vain ollaan ja löhötään miten kuten?

Meillä oli tuossa kertaalleen yhteisymmärrystä ja hyvää seksiä, mutta sitten se taas haihtui. Onko meillä ylipäätään ollut seksiä sen jälkeen, muistaakseni ei. D/s:ää ei oikein sitäkään. Mitä meillä sitten on? Tavallista, ihan kohtuullisen sujuvaa elämää, mutta siinä se sitten onkin.

En tiedä, mihin tämä parisuhde on matkalla. Parielämää on paljonkin, suhdetta vähän. Teen edelleen lähes kaikki ns. naisten työt kotona, mutta se motivoi minua yhä vähemmän. Uskollisuuskin motivoi vähemmän, kun ei ole oikein varma, minkä tähden se on tärkeää. Että olisi viimeisenä hätävarana tarjolla, jos internetti sattuisi sammumaan?

Tämä on aika ilkeäsävyistä puhetta nyt, enkä yhtään väitä, että olisin itse osaton ja syytön tilanteeseen.

Toivon todella, että tämä parisuhde ottaisi tässä vielä jonkunlaisen suunnan. Kaikkein mieluiten palaisin kunnolliseen ja selkeään D/s-suhteeseen, sillä siinä olen ollut onnellisin ja motivoitunein. En odota sirkustemppuja, vaan johdonmukaista asetelmaa. Jos sitä ei vahvisteta lainkaan, vaan päin vastoin vesitetään, alan ärtyä ja kirjoitella tällaista roskaa.

Miten en pysty tekemään itseäni ymmärretyksi, että tulen kiukustuneeksi ja hankalaksi, jos voimatasapaino parisuhteessa heikkenee paljon? Iso ongelma tässä on vieläpä, kuten on ihan alusta asti ollutkin, että subi on suhteessa passiivisempi osapuoli. Jos toista ei huvita dominoida, on subin paha alistua. Väittäisin kuitenkin, etten vaadi mahdottomia. Ihan totta, ei S/M-sirkusta kiitos. (Tai no joskus ehkä, mutta se ei ole tähän se ratkaisu). Toivoisin vain muutamia asetelmaa vahvistavia eleitä  tai käskyjä päivän mittaan. Joskus se toimi ja oli osa arkipäiväämme. Mihin se on kadonnut? Onko minun sanottava sata kertaa uudelleen, mikä minua oikeasti motivoi? Vai onko perimmäinen ongelma se, ettei kannettu vesi koskaan pysy kaivossa.


Minusta tuntuu, että kaulapanta on parhaillaan surullisen tyhjä.


Edit: 
Käytimme taas kerran parasta lääkettä, eli puhuimme. Pyysin Isäntää lukemaan tämän tekstin ja kävimme keskustelun sen pohjalta.
Olen taas paremmalla mielellä ja uskon, että selviämme tästäkin, yhdessä.

Ikäänkuin tarinan opetus, jota halusin Isännällekin korostaa, on se että vaikka D/s periaatteessa meillä onkin eräänlainen parisuhdeleikki, joka voidaan kytkeä pois, jos jotain tärkeämpää tulee eteen, ei se omalla tavallaan taas olekaan yhtään leikin asia. Tästä sen juuri huomaa: jos Dom/sub-suhteeseen on lähdetty ja sen on todettu toimivan, ei ole vaihtoehto antaa sen hiipua pois. Kaikissa parisuhteissa suhteeseen on hyvä panostaa. Jotkut tekevät sen kukkasin, meidän on tehtävä se tiukoin ottein ja nöyrin palveluelkein. Mutta se on tehtävä, yhtä kaikki.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Uusi Kaveri käsittelee

On tullut joitan kyselyjä siitä, miksi viimeisin bloggaukseni on poistettu. Tekstin hävittäminen liittyy siihen, että yksikään kirjoitus ei ole arvokkaampi kuin suhteeni niihin ihmisiin, joiden kanssa saan kaikkea tätä puuhailla. Olette minulle tärkeitä! Ilman teitä runkkailisin yksinäni pervoissa haaveissani..

---

Vaikka pikkujouluviikonloppu oli monella tapaa villi ja vapautunut, yhtä jäin paitsi. Nimittäin kunnon piiskakyytiä.
En oikein sitä toivonutkaan, jopa kieltäydyin (!). Tämä syksy on ollut minulle hiukan tavallista rankempi, enkä ole aina oikein löytänyt itsestäni tuttua kihinää, joka saa haluamaan juttuja. Masokisti minussa on ollut tavallista vaisumpi.

Viime viikonloppuna tulin kuitenkin pohjustaneeksi pikku kohtausta, joka eilisiltana sitten toteutui. Panin merkille Uuden Kaverin, joka herätti mielenkiintoni siinä kohtaa, kun kävi ilmi, että hän on vasta hiljakkoin löytänyt pervon puolensa toden teolla ja olisi kiinnostunut satuttamaan. Kerkisin jo pyytää Isännältä luvan, että saisin kysyä Uutta Kaveria vähän piiskaamaan, mutta pikkujouluissa se jäi, mikä oli varmaan ihan hyvä juttu.

Eilen sain lähteä yksikseni kaupungille osallistumaan pervokerhomme Fetis Friday -tapahtumaan, joka on oikeastaan pelkkä epävirallinen miitti, mutta pidetään tutulla erotiikkaklubilla. Paikalla oli ehkä kymmenkunta tuttua naamaa, Uusi Kaveri mukaan lukien. Olin ajatellut viettää illan pohjustaen erästä tekstiä, joka minua kiinnostaa kirjoittaa eräästä ihmissuhteiden erityispiirteestä, mutta en tullut edistäneeksi tätä asiaa ollenkaan. Minun oli siis tarkoitus vähän haastatella erästä kiinnostavaa tyyppiä, mutta se sitten jäi yleisessä hulinassa sikseen.
Sen sijaan nautin kupillisen terästettyä kaakaota, härnäsin JR:ää puolustuskannalle ja jutustelin Minkin kanssa. Välillä katselimme strippierityksiä ja naureskelimme yksinäisten pöytien miehille, joilla kaikilla oli sama etäännyttävä kehonkieli strippityttöjä kohtaan: käsi tiiviisti leualla, sormi suupielellä, toinen käsi puuskassa. Ihan kuin heidät olisi pakotettu näin epämiellyttävään paikkaan!

Jossain vaiheessa puhe kääntyi piiskaamiseen ja päätin käydä hakemassa pöytään kerhomme piiskausvälineet, joita säilytetään klubilla. Tämä tietysti ilahdutti väkeä ja sai kaikenlaista huulenheittoa aikaan. Kun Uusi Kaveri katseli hymy huulilla valikoimaa, laskin leikillisesti käden hänen olalleen ja tunnustin, että hän on kyllä hyvä tyyppi, mutta mielestäni ei osaa piiskata. Pientä provosointia tietysti tämäkin, mutta siinä mielessä totta että mitä olin tähän mennessä nähnyt, hän käytti aika reippaasti voimaa, vaikka tekniikka tuntui olevan hakusessa.

Siinä kun osa seurasta oli jo poistunut yöpuulle, alkoi minua todella poltella ajatus, että toivoisin saavani _joltakulta_ vähän piiskaa. Katselin jäljelle jääneitä sillä silmällä, mutta ketään luotettua alan ihmistä ei oikein paikalla ollut. Päätin ottaa pienen riskin ja muutamin sanoin päädyimme Uuden Kaverin kanssa lopputulemaan, että enemmän kuin mielellämme hakeutuisimme harjoittamaan ko. toimintaa.

Menimme syrjään muista ja pidin ihan alkuun pienen puheen siitä, mitä hyvän piiskurin kannattaa ottaa huomioon ja mitä välineitä voisi käyttää. Sitten asetuin krossille ja hetken tuumittuani riisuin vain päällihousuni: olin kuitenkin sinänsä tuntemattoman miehen kanssa kahden kesken ja juuri aikeissa sidotuttaa itseni ranteista ylös. Yleensä erinomaisessa vireessä oleva henkilötutkani näytti tämän kaverin kohdalla vihreää valoa ja vaatteillani alleviivasin signaalia, että pysytään nyt vain lievemmässä asteessa käsittelyä. Ja hän oli täydellinen herrasmies!

Sain Uudelta Kaverilta todella herkullisen käsittelyn. Oli kyseessä mies tai nainen, ihan sama, kun piiskan varressa on henkilö joka nauttii seksuaalisesta sadismista ja haluaa tehdä sen hyvin, on lopputulos masokistin karkkipäivä.
Hän oli riittävän nöyrä noudattamaan ennakko-ohjeitani, mutta toisaalta pidin suuni kiinni heti kun pääsin kahleisiin: mielestäni subi ei voi eikä saa johtaa kohtausta.

Miten sanoisin: kuka tahansa voi oppia piiskauksen tekniikkaa, mutta siinä vaiheessa kun satuttaja saa siitä oikeasti nautintoa, tulee subillekin mahtava olo.
Pitkä käsittely päättyi omiin pyyntöihini ja olin sen jäljiltä ihan "pilvessä". Naureskelimme keskenämme ja halasimme hyvän suorituksen kunniaksi. Minun olisi oikeastaan pitänyt vetää henkeä rauhassa ja nauttia iso lasi vettä, mutta Uusi Kaveri oli lähdössä kavereittensa perään, enkä minäkään viitsinyt jäädä yksin strippiklubille. Hän oli vieläpä sen verran huolehtiva, että katsoi että löysin varmasti tien autolleni (lähdin eka väärään suuntaan) ja halasimme vielä nopeasti hyvästiksi.

Minulle jäi tästä kokemuksesta oikein tyytyväinen olo ja piiskakiintiöni on täynnä taas pitkäksi aikaa. Kankkuja aristaa ja raidat ovat komeita. Kotona olin yhä fiiliksissä ja liikuttunut ja halasin Isäntää kiitollisena siitä, että olen niin etuoikeutettu, että saan kokea tällaista ja ihan luvallisesti.

----

Blogeissa on ollut jotain puhetta runkkauksesta. Näin piiskasession jälkeisenä yönä kiihkeää unta, että hieroin itseäni julkisen käymälän pönttöä vasten. Huomasin, että posliinilla oli keltaisia, kuivahtaneita tahroja ja olin laueta siihen paikkaan.
Mitä hittoa, alitajunta!? Mitä hittoa.