maanantai 27. lokakuuta 2014

Ajatuksia ihmissuhteista: D/s

Lähdin viikonloppuna viettämään Rouvan syntymäpäiviä. Jätetään tästä luvut pois, mutta hän on minua itse asiassa nuorempi, vaikka tekstistä voisi ehkä toisinkin arvella. Vaan eivät kai ne ikävuodet vaan se asenne mikä itse kullakin on, etenkin BDSM-maailmassa.

Minulla oli kotona mennyt Isännän kanssa jo pidempään vähän niin ja näin. Emme ole riidelleet, mutta välimme ovat latistuneet ja etääntyneet. Päivittäin tuskin vaihdoimme muuta kuin pari sanaa. Se varmasti rassasi meitä molempia. Jos kotona eivät ole ihmissuhteet kunnossa, ei sitä kestä elävä erkkikään, kuten sanotaan. Se on tehnyt blogikirjoittelunkin jotenkin epäkiinnostavaksi, kun jutun lento on omassa päässä jumittunut heti alkuunsa jyllääviin huoliin.

Nyt, nostettuani aiheen esiin - itkun lomasta - meillä menee taas paremmin. Molemmat kuitenkin haluavat elää mieluummin rakastavaisina kuin kämppiksinä. Halailemme, katsomme toisiamme, puhumme. Jo pidempiä aikoja parisuhteessa (ja suhteissa) eläneenä tiedän kyllä, että näitä vaiheita tulee ja menee. En hämmenny siitä liikaa tai tee siitä elämää suurempaa. Sitä se vain on itteään, elämää.

Synttäreillä saatoin silti erkaantua kotiasioista ja rentoutua. Siellä oli paikalla tutun pervoväen lisäksi myös muutamia muita, joten ihan hurjaksi ei mennyt. Vain pientä näpelöintiä, vitsailua ja suutelua nurkan takana.
Siitä olen tyytyväinen, että minun mielestäni Rouvalla ja minulla menee hyvin. Viime keväästä saakka olemme pitäneet tätä pientä peliämme. Tapailemme vain satunnaisesti, mutta käymme niin paljon samoissa tapahtumissa, ettei tapaamisten väliin jää liikaa aikaa. Minun näkövinkkelistäni menemme tässä Rouvan ehdoilla. Minä olisin ehkä keskustelevampi ja kiinnostunut määrittelemään asemiamme tarkemmin, mutta koska Rouva ei ole, olen minäkin jättäytynyt suosiolla tuuliajolle ja katsonut minne mennään, tapaaminen kerrallaan. Se on minulle epätyypillistä, muttei mahdotonta.

Usein minä D-suhteissani pelkään olevani manipuloiva osapuoli, mutta tässä kun pohdin asiaa, niin Rouvan on kyllä muokannut minun käytöstäni itselleen sopivaan suuntaan. Hyvä, hyvä. Ilman sen kummempia seremonioita vieläpä.

Toivon, etten mitenkään nyt tärvää suhdettamme, jos sanon, että Rouva herättää minussa myös oikeaa, pelkoon pohjautuvaa kunnioitusta. Siis semmoista pientä, mutta todellista. Ainoana, johon tässä skenessä olen tutustunut. Se pelko saa minut kiertämään häntä kuin perhonen lamppua, se ei karkoita vaan kiehtoo.

Meillä on siinä mielessä villi BDSM-suhde, ettemme ole todella tehneet mitään rajoituslistoja tai muita sopimuksia (en edes tiedä, pidääkö Rouva minua varsinaisena subinaan! Luulisin kyllä.). Olemme keskustelleet näistä jutuista kai vain kerran, silloin joskus keväällä kun treffasimme ekaa kertaa tarkoituksena jutella mahdollisesta D/s-leikistä. Silloinkin taisi mennä enemmän yleiseen juoruiluun.. Olen aina vain vähän epämääräisesti lainassa Herra Huulta, joskaan tätä seikkaa ei joka kerta katsota tarpeelliseksi varmistella. Kaikilla oikeuksilla, kunhan jälkiä ei jää näkyviin paikkoihin, käsittääkseni.
Tähän lainailuun on sitten matkan varrella kuulunut paljon julkista nöyryytystä, eri tehtäviin käskytystä, muutamia aika rajuja piiskauksia, strapparilla panoa, raapimista, nuoleskelua, hämmentäviä keskusteluja ja keskinäistä kiusoittelua... Kaikkea mikä voi viihdyttää sadistia ja masokistia, kun heidät lasketaan yhteen.

Pari viikkoa sitten kävimme Rouvan kanssa kahden eräässä kultturellissa iltatapahtumassa. Aiheena siinä oli paikan historiasta poimitut kidutukseen, kauhuun, kuolemaan ja aaveisiin liittyvät kertomukset ja tositapaukset. Kierroksella oli pimeää ja paljon muitakin ihmisiä. Opas vei ryhmää kohteesta toiseen. Minulla vain meni aika paljon hänen kertomastaan ohi korvien, kun oli mielenkiintoisempaa tunnustella, mitä Rouvan käsi teki housujeni sisällä. Ainakin takamukseni saivat muutamia kirpeitä nipistyksiä.

Kun kierros oli loppunut, kävelimme vielä hetken tummuneessa puutarhassa hiekkapolkua. Jossain vaiheessa minun oli lähdettävä toiseen suuntaan ja päätimme hyvästellä. Suutelimme vielä ja puhelimme jotain, Rouva sanoi, että nähdään sitten bileissä. Minä en heti saanut päähäni, mitä bileitä hän tarkoitti - kuvittelin kai jotain fetish clubia. Sitäpä kävin sitten kyselemään hölmönä. Rouvan silmät välkähtivät pimeässä ja ennen kuin tajusin, läimäytti hän minua poskelle niin että helähti. - Hän oli tarkoittanut omia synttäribileitään.

Tämä korvapuusti oli minulle illan merkittävin juttu. Tällaisella hetkellä kiteytyy tämän suhteen ydin, ilman sanoja ja pohdintoja.

torstai 16. lokakuuta 2014

Sadetakkirakastaja

Paremminkin "sadetakkien rakastaja" olisi oikea otsikko.

Puuhailin tänään oikean perinteisen, pesunkestävän fetisistin seurassa. Useimmillahan meistä jotain pikku fetissejä on, eli asioita tai esineitä jotka kiihottavat, vaikka eivät suoraan liity seksiin. Mutta silloin kun puhutaan oikeasta fetisististä, on kyseessä Fetissi. Tällä miehellä fetissi on kumi ja tarkemmin sanottuna sadeasut ja saappaat.

Pitkäaikaisin pervoystäväni Mrs Whiterope oli tämän erikoisen valokuvauspäivän puuhanaisena. Hän kysyi minulta tietämääni sopivaa rakennusta kuvauskäyttöön ja siinä ohimennen minuakin ehkä vähän poseeraamaan. Näillä tiedoin sopiva päivä järjestyi ja saavuimme syysaamuna keltaisia lehtiä varisevaan pihaan.
En ollut osannut ennakoida mitään ja minua kieltämättä alkoi huvittaa, kun näin miten valtavasti rekvisiittaa herra fetisisti oli ottanut mukaan: lukuisia kumisaappaita, sadetakkeja, kahluuasuja, kurahousuja (aikuisten), sadeviittoja, sydvestejä, kumisia hansikkaita jne. Ei kuitenkaan huom yhtään kappaletta näitä pervoille kaupallisesti valmistettavia kumi- / lateksi-/ PVC- /whatever -asuja.

Päivä sujui siten, että pukeuduimme Whiteropen kanssa aina vain uusiin asuihin ja poseerasimme vuoroin ulkona ja sisällä. Alku oli vähän kankeaa, sillä minulla ei ollut hajuakaan, mitä kuvilla oikeastaan haetaan, enkä siksi oikein osannut olla oma-aloitteinen. Halusiko hän vain nähdä pukunsa jonkun yllä? Oliko samantekevää, mitä malli teki, kunhan kumi kiilsi tai mitä tahansa sen toivotaan kuvissa tekevän? Jouduin vähän kyselemään, ennen kuin herra fetisisti ryhtyi ohjaamaan asentojamme. Noniin, ja eroottisiksi D/s-poseerauksiksihan se meni, miksei hän heti sanonut! Tai sitten hän toivoikin salaa jotain muuta, mutta se meiltä nyt vain sujui luontevimmin Mrs Whiteropen kanssa..
Sadomasokistin on vaikea hypätä fetisistin ajatusmaailmaan, mutta yritystä ainakin oli.



Jossain vaiheessa makasimme päällekäin takapihan metsikön sammalilla täysissä sadevarusteissa, hinkkasimme toisiamme haaroista minkä paksujen varusteiden läpi pystyimme ja meillä oli hauskaa. Kuvaajana toimineen herra fetisistin virnuilusta päätellen hänkin oli mukana juonessa.

Kerran meitä häirittiin klassisen nololla tavalla. Olimme juuri saaneet sisäkuvauksessa tunnelman kohdalleen: Mrs W poseerasi mustassa, leveävöisessä, mielestäni univormumaisessa sadetakissa, bambupiiska kädessä; minä vihreässä pitkässä takissa ja vihreissä matalissa saappaissa hänen edessään polvillani, nuoleskellen hänen liiloja korkosaappaitaan. Silloin herra fetisisti huudahtaa, että tänne taitaa tulla joku sisään.
Kauhea hässäkkä, kun naapurin vanha herra kuuluu jo huhuilevan eteisessä.
Hän kyllä näki meidät kaikki, kuvaajan sekä me kaksi naista pitkissä takeissamme, mutta uskoisin että selitys kavereiden sadeasutuotekuvauksista meni tällä erää läpi. Huhhei! Siitä viisastuneena lukitsimme ulko-oven visusti.

Mrs Whiterope talloo Tetristä.


Olen tyytyväinen päivästä, sillä se oli paitsi hauska ja erilainen, myös mahdollisuus päästä lähemmäs fetisistien mystisen elämän ydintä. Mikä nämä - yleensä miehet - saa syttymään ja miksi? Miten fetissi voikin olla niin voimakas ja tarkoin kohdentunut? Mistä se alkaa ja eikö se koskaan muutu? Entä miten tavallinen perheenisä tasapainottaa vaniljaisen parisuhteensa sekä muun elämänsä ja fetisistisen tarpeensa? Onko seksielämä hänelle tyydyttävää vai täynnä kompromisseja?

Lopuksi otimme muutaman kuvan naisvoimin, herra fetisistin poseeratessa vuoroin meidän kanssamme, jonkunlaisessa D-roolissa esiintyen. En voinut hillitä hihittelyäni, kun polvistellessani hänen haaroissaan huomasin kumin peittämää hartiaani vasten aikamoisen kuumotuksen. Voi herra fetisistiä! Koko päivä oman rakkaan kiihkon kohteen parissa, naisia ohjaten ja valokuvaten, itse kuitenkin siivosti, osallistumatta juuri millään tavoin ilonpitoon!
Parhaassa tapauksessa tästä huvittelusta herui jotain kotiinviemisiäkin, meille kaikille.


Tetris, Mrs Whiterope, Lucky4

Herkkuna vielä pohjalla herra fetisistin eli Lucky4:n tarina fetissistään ja elämästään fetisistinä.

Kuvat: Lucky4
Kaikki mainitut ja valokuvatut kinkypersoonat ovat antaneet luvan julkaisuun.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viestejä uusista oloista

Olemme nyt muuttaneet ja asettuneet tähän täysin mahdottomaan pervoiluympäristöön: appivanhempieni seinänaapureiksi, elämään tavallista perhe-elämää leikki-ikäisen vanhempina.

Et tämän blogin voikin sitten lopettaa tähän ja siirtyä bloggailemaan vaikkapa sisustuksesta, kokkailusta tai puutarhanhoidosta. Kiitos vaan kaikille, ketkä olette tätä seuranneet ja kommentoineet, Tetris ja Herra Huu vetäytyvät, eheytyvät ja keski-ikäistyvät sovinnolla.

Tai ehkä tämä sittenkin menee toisin. Meillä on nyt tutkiskelun ja etsiskelyn paikka. Mitä käytäntöjä jatkamme, minkä on paras jäädä pois? Mistä jutuista on muodostunut tärkeitä? Mitkä ovat liian vaikeita toteuttaa?

Meillä on ollut viime aikoina hyvin kuormittavaa, sillä kaiken normaalin elämänmenon lisäksi olemme joutuneet organisoimaan remontointia toisella paikkakunnalla ja lopulta itse muuton. Tätä on nyt kestänyt lähes vuoden ja koko rupeamaa edelsi vieläpä henkinen myllerrys, kun meille valkeni, että todellakin tulemme muuttamaan pois talosta, jota olimme jo ajatelleet hyvinkin pitkän ajan kodiksemme. Joudumme myymään pois sen, jota pidimme haaveidemme täyttymyksenä ja asettumaan uuteen, vieläpä täysin erilaiselle alueelle: uinuvasta maalaistaajamasta vireään pikkukaupunkiin.

Täällä uudessa talossa olen ainakin minä vielä melko lailla hakusessa. Tietyt strategiset seinät, ovet ja jopa lattia on remontoitu sangen paksuiksi, mutta en oikein osaa rentoutua, heittäytymisestä puhumattakaan. Kaikki pitää tapahtua hiljaa, kuulostellen. Normaali puhe ei periaatteessa kuulu makuuhuoneestamme mihinkään, mutta silti kuiskailemme. Paukahduksia tai läiskähdyksiä ei uskalla ajatellakaan.
Muutaman kerran olemme harrastaneet tavanomaista seksiä, silloinkin minua on häirinnyt ajatus, että sänky ehkä natisee liikaa. Kerran Isännän aloitteesta otimme esiin viime postauksessa esittelemäni matkalaukun ja kokeilimme jonkunlaista pientä piiskasessiota, mutta se meni vähän arkailuksi sekin. Vain kaikkein pienin ja ohuin piiska oli riittävän hiljainen. Koko homma meni kiusallisen kaiun kuulosteluun (pitää hankkia lisää tekstiilejä lattiaan ja seinille!).

Ehkä parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun muutaman kerran illalla Isäntä on viitannut minut tietokonepöytänsä viereen polvilleni ja olemme keskustelleet tovin.

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mihin suuntaan asiat meillä kehittyvät. Emme ole oikeastaan jutelleet näistä haasteista, ehkä jossain vaiheessa se voisi selkiyttää asioista. Tietäisi vähän paremmin, millä kannalla toinen on jatkon suhteen. Jatkuuko D/s meillä ja missä muodossa?

Onneksi kinkyelämä merkitsee muutakin kuin sitä mitä kotona tapahtuu. Olen osoittanut olevani aktiivinen ja kiinnostunut ja saanut vastakaikua matkan varrella. Nyt viimeksi Rouva pyysi (tai määräsi?) minua kanssaan erääseen kiinnostavaan iltamenoon ja eräs pariskunta on lähestynyt minua pervolla tositarkoituksella. Arvostan tosi paljon kaikkea tällaista positiivista säpinää, ja Isäntä tuntuu minua mielihyvin niihin päästävän.

Pelkästään blogin kirjoitus täällä uudessa ympäristössä tuntuu vähän jäykältä, joten jos se näkyy tekstissä jollain tavalla, niin autenttista on pönötys.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Muuttamassa taloa

Olemme muuttamassa toiseen taloon.

Vajaa neljä vuotta sitten muutimme tähän taloon ja silloin tilanne oli tämä: heitin hys-hys roskiin ainokaisen dildoni (ostettu jo edellisen miessuhteen aikana), sillä pelkäsin sen putkahtavan vääriin silmiin muutossa. Edes Isäntä ei tiennyt tästä dildosta, sillä hän ei siinä vaiheessa vielä ollut Isäntä, enkä olisi kuunaan kehdannut kertoa siitä hänelle.
Toinen sattumus edellisestä muutosta oli, kun äitini näki vahingossa vaatekomerossa sellaisen pitkän, löysän teatteriruoskan ja minua hävetti. Hulluinta vielä, että sitä ei edes käytetty sessiointiin, sillä siihen aikaan meillä ei vielä sessioitu. Se esine oli vain vitsi, seksikäs vitsi.

Sellaista silloin, nelisen vuotta sitten.



Tähän matkalaukkuun (lukolliseen) olen ahtanut osan S/M-kamastamme. Minulla on kova huoli selvittää kaikki tämänkaltainen tavara pois silmistä ennen kuin muuttoapua alkaa huomenna tulla sisään.Yläkaapit on nuohottava huolella ja ajatuksella läpi.

Uudessa osoitteessa meillä on nimenomaan tätä tavaraa varten remontoitu lukollinen komero odottamassa.

Huomaan, että nolon tavaran haaliminen kasaan on haastavaa. Oma silmä on tottunut tiettyihin juttuihin, eikä pidä niitä enää erityisen kummallisina. Sitten taas toisaalta osa mielestäni hyvinkin kinkyistä esineistä näyttää ihan tavallisilta. Koita siinä sitten tehdä päätöksiä.

Nyt tuntuu, että salattavaa tavaraa olisi paljon. Eikä tässä ole vielä edes mukana eroottiset kirjat ja lehdet. Silti emme ole mielestäni mitenkään erityisesti haalineet rekvisiittaa. Vain jotain uutta kivaa silloin tällöin, hyvin harvoin.
Kyllä tässä jo erillistä komeroa tarvitaankin.