lauantai 26. heinäkuuta 2014

Seksinhimoa & miesten lojaalisuuttako

Tekisi mieli seksiä. Tekisi kovasti mieli ihan tavallista panoa.
Mieluiten Isännän kanssa, tavallista heteronaintia, ilman mitään koukeroita. Sisään, ulos, sisään, ulos...

Olen yksin pari päivää, eikä mitään toivoa siis saada. Hormonit höyryää korvista, kuuma ilma hellii ja vähentää vaatetta. Tämä on sitä laatua, johon runkkaaminen ei auta. Vain maskuliinisesti tuoksuva olento, minua vahvempi, päälläni, hikisenä: MIES.

Kirjoittelin taas Herra Jackin kanssa niitä näitä. Harrastuksista, ihan tavallisista harrastuksista, ei muusta. Kuuntelin samalla räväkkää musiikkia ja tunnustin hänelle, että voisin juuri nyt panna mitä vain. Noin vain ohimennen. Jotain, mitä pervolle kaverille pitäisi voida sanoa.

Muutamin kirjoitusvirhein höystettynä Herra Jack tähdensi, ettemme keskustelleet panemisesta juuri nyt ja veti aiheen takaisin harrastuksiin.
Äh, miehet on niin korrekteja näissä piireissä. Sen sijaan, että olisimme voineet jakaa fiiliksen hullunkurisuutta ja sitä, miten tähän on kohdallani tultu, jouduin lukemaan jotain ihan muuta ja lopuksi viittauksen Isäntäni olemassaoloon. Huoh.

Tämä on joku miesten juttu. Joku omistussuhteisiin liittyvä. Olen kokenut sen ennenkin näissä piireissä.
Yksissä kinkybileissä tartuin spontaanisti käsipuolesta erästä silloin sinkkua nuorta miestä. Minusta se sopi kuvaan, kun hän oli pukeutunut oikein komeaan ja miehekkääseen kumiasuun ja liikkui vallan yksin. Mitä pahaa siinä oli, kun olimme menossa samaan suuntaan? Tämä suoraselkäinen kaveri meni heti säikyksi. Onks tää nyt ok? Mites Herra Huu?
Ihan kuin leppoisalla asenteella varustettu Isäntä voisi jossain todellisuudessa tulla myrsynmerkkinä paikalle ja alkaa turpahippasille!
Voi elämä..

Tää on nyt osa jotain isompaa kuviota, jota nainen ei ymmärrä. Miehillä on joku universaali lojaalisuus toisiaan kohtaan ja toisen reviiri (=nainen) kuuluu jättää absoluuttisesti rauhaan. Naiselle tulee olo, kuin hänen päälleen olisi kustu omistusmerkki.. kuvainnollisesti. Ihan häneltä itseltään kysymättä.

En ole pätkääkään konservatiivi, vaan näen ihmissuhteet laveana kuviona, joka muuttuu alati. Mikä tuntuu yhden kanssa kivalta ja sopivalta juuri nyt, voi hetken päästä olla vallan toisin. Olen kuin kiertoradalla Isännän ympärillä tällä hetkellä. Hän on kiintotähteni, mutta tapaan matkalla muitakin, etääntymättä kuitenkaan koskaan liikaa.

Mutta asiaan: panettaa.
Eläytykää hetkeksi tunteisiini ja sanokaa, että no voivoi, noin käy joskus.
Mutta älä sure, onneksi kenties jo huomenillalla saat parrua!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kun Tetris ei tahdo totella

Isännän ja minun välillä oli pitkästä aikaa kunnon D/s-turhautuminen.

Olemme eläneet Dom/sub-elämäntapaa nyt noin puolitoista vuotta, kohta kaksi. Se merkitsee karkeasti sitä, että on monia asioita joista Isäntä määrää ja minä tottelen mukisematta. Meillä on ollut hyvin pitkään käytössä myös tehtävälista, jossa mainitaan tavallisia kotitaloustöitä, ja jota minä päivän päätteeksi ruksailen tehdyksi. Jos rukseja puuttuu paljon, on Isäntä sitten monasti rankaissut minua jollain tavoin.

Tämän listan tarkistus on ollut sunnuntai-illan rutiini. Usein se on sujunut hyvin, silloin tällöin huonosti. Hankaluutena on ollut, että tuolloin olemme usein molemmat olleet väsyneitä ja tarkistus on tuntunut jonkin verran pakkopullalta. Toisinaan listan tarkistushetkestä on seurannut huiman tyydyttävä sessio, toisinaan taas väkinäinen olo ja niskurointia. Viimeksi eilen meillä oli tällainen ei-niin-hyvä hetki.

---

Olin väsynyt. Olin ajatellut pelata hetken yksinkertaista tietokonepeliä ennen nukkumaan käymistä. Joo, lista oli pöydälläni, mutten jaksanut viedä sitä Isännälle, koska ei huvittanut.
Isäntä tuli huoneeseeni. Jatkoin pelaamista. Isäntä alkoi katsella listaa pöydälläni (aika usein olen toimittanut sen polvistumalla hänen luonaan) ja puhella itsekseen rastien määrästä ja haeskellen selityksiä niiden puutteille kiireisestä viikosta. Minua ärsytti koko homma, en kuunnellut edes. Kun Isäntä ilmoitti, että oikeastaan vain kolme kohtaa puuttuu, kiukustuin, rypistin listan ja heitin menemään. Isäntä tarttui minua niskasta ja painoi hangoittelevan pääni alas.

Silloin oli vain ikävä kyllä liian myöhäistä. Kihisin ärtymyksestä ja olin harvinaisen kaukana alistumisesta. Minun kieltäni pidätteli ainoastaan pelko siitä, että Isäntä turhautuisi koko D/s-systeemiin, sillä loppujen lopuksi en missään nimessä halunnut sitä. Olin siis hiljaa, mutta hyvin hankalassa olotilassa henkisesti. Hetken minua pideltyään ja kyseltyään missä mätti, Isäntä totesi olevansa liian väsynyt tähän nyt ja paineli itse nukkumaan. Jäin harmini valtaan yksikseni.

Hankkiuduin mahdollisimman pian sänkyyn itsekin, sillä tietäen Isännän aikaisen herätyksen, en tahtonut jäädä koko päiväksi märehtimään epäonneamme. Sängyssä meillä oli pientä keskustelua siitä, kun Isäntä koetti miettiä yhä, miten saisi listahommasta onnistuneemman version aikaan, ja minä tuskailin, sillä kaipasin nyt vaan paikkani näyttämistä enemmän kuin muuta. Häikäilemättä häiritsin Isäntää sen verran, että sain hänet ottamaan minua niskasta ja painamaan päin patjaa. Sain olla otteessa pitkään. Minulla oli ihana olo, kuin nektaria olisi valutettu suoniini. Tunsin, miten alistuminen palasi lämpimänä turvallisuutena. Tai ainakin osa siitä.
Tämän lisäksi Isännälle tuli mieleen yksi autonrengas ulkovarastossa, joka oli jäänyt jäljiltäni väärään paikkaan. Hän komensi minut siirtämään sen nyt paikoilleen. Vedin aamutakin päälleni, kumisaappaat jalkaani ja menin. Tämän jälkeen nukahdin jo tyytyväisempänä.

---

Kun Isäntä tänään tuli töistä kotiin, olimme kaksistaan talossa. Olin yhä keskeneräinen eilisen jäljiltä. Nämä D/s-ristiriidat juontavat tavallisesti pidemmälle kuin kyseessä olevaan hetkeen, niin tälläkin kertaa. Niitä ei siis ratkaistakaan kovin helposti kerralla. Isäntä teki minua kohtaan muutamia dominoivia otteita ja minä jäin suorastaan tärisemään. En kyennyt ajattelemaan muuta, kuin että tahdoin hänen antavan minulle kipua. Kovaa kipua. Tavoistani poiketen hain yläkaapista ratsuraipan ja mitään sanomatta vein sen Isännälle, ojensin kaksin käsin. Minua melkein pyörrytti, olin niin fiiliksissä. Tämä oli nyt totta: ota paikkasi Isäntä, ota se kivulla.

Isäntä avasi kilttinsä edessäni ja pudotti sen maahan. Olin saanut käskyn polvilleni hänen eteensä, alastomana. "Ime mua" hän sanoi ja alkoi sitten napautella kipeitä iskuja takamuksilleni samalla kun koetin toteuttaa käskyä. Minulla on yhä merkkejä tästä käsittelystä. Masokistinen haaveeni sai täyttymyksen ja vaikka piiskaa seurannut paneminen ei päättynyt orgasmiini, en jäänyt mitään vaille, vaan lähdin onnellisena ja itsevarmana kauppa-asioille.

---

Vielä tänä iltana selvittelimme välejämme.
Pelasin taas tietsikalla yksinkertaista pallopeliäni, joka ei vaadi paljoa, mutta antaa tilaa omille ajatuksille. Isäntä tuli vaivihkaa huoneeseen ja jäi katsomaan peliäni. Keskustelimme pelistä, mutta samalla tiesin, että hänellä oli varmasti jotain erityistä asiaa. Tilanne suututti minua taas. Hän istui lähelleni ja alkoi kertoa, miten tahtoisi tehtävälistan toteuttaa. Minä pelasin, enkä kommentoinut. Minua ärsytti koko ajan kun hän puhui. Miksei hän voinut vaatia huomiotani? Miksei käskenyt keskeyttää edes sitä hemmetin peliä?
Kun Isäntä oli mennyt, olin masentunut ja harmissani. Minun oli pakko mennä puhumaan hänelle.

Meillä oli vähän kireähkö tilanne, mutta onneksi sain esittää asiani polvistuneena Isännän tuolin viereen. Korostin, että kommentoin hänen käytäntöjään vain sen tähden, että toivoisin itse voivani käyttäytyä paremmin häntä kohtaan. Tahdoin sanoa seuraavaa:

- Jos keskustelu koskee D/s-asioita, minulle on äärettömän tärkeää, että minulta edellytetään täyttä huomiota. Tässä tapauksessa pelin lopettamista.
- Ylipäätään minua auttaa löytämään alistunut ja sopuisa mielentilani, jos minut komennetaan ottamaan jokin tietty, tarkalleen määritelty asento. Polvistuminen on hyvä, kädet polvien päällä.
- Katseen suunnan määrittely on äärettömän dominoivaa.

Kun esitin näitä näkökohtia, sain onnekseni kuulla, että ottaisimme käyttöön ns. puhutteluasennon. Se olisi äsken kuvailemani ja katse saisi nousta vain Isännän vyötärölinjalle, ei ylemmäs. Olisin siinä, kunnes minut vapautettaisiin. Voisin tällä asennolla myös itse pyytää Isännältä D/s-henkistä huomiota.

Olen tästä lopputulemasta tällä hetkellä onnellinen. Minulle on suuri kynnys kommentoida Isäntää D/s-käytännöissä, mutta tämä pitkähkö episodi huipentui siihen, että minun oli pakko. Pakko kertoa hänelle, millä minun pikku päätäni voisi paremmin kontrolloida, että vältyttäisiin turhilta ristiriidoilta ja murinoilta.

Lisään tähän vielä yhden valttikortin niskurointitilanteita varten. Jos minua ei huvita mikään: Isäntä kiltti, ota silloin jokin yksittäinen komento (katso tänne/ mene polvillesi/ hae panta..) ja vie se läpi. Vie se pilkkua myöten oikein läpi vaikka ruoskan ja tulikiven avulla. Sydämestäni minä haluan totella, mutta aina en pysty. Joskus valta pitää ottaa minulta ja se on helpointa, kun aloittaa perusteista.

Rakkaudella, Tetris


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Selfie siivousteemalla

Tässä on oikein kunnon vessanpeili-selfie!


Tuli mieleen valokuvan otto, kun satuin vilkaisemaan itseäni peilissä kesken työskentelyn. Hah, oikein tyypillistä kuvamateriaalia palvelevasta subista. Vaatetuksen keveys nyt johtuu helteisestä ilmasta. Kaulapanta taas siitä, että siivoilen käskyn alla. Tämä on jatkumoa eilisestä siivouskäskystä "kerää tavarat lattialta ja imuroi", jonka halusin saman tien laajentaa koskemaan koko talon kuurausta. Oman laiskuuteni tietäen pyysin Isännältä vähän kauko-ohjausta tällekin päivälle: kirjoitin ja hyväksytin listan siitä, mitä olen ajatellut saada aikaan.

Puhdistusteemaa oli eilen illallakin. Siivouksen jälkeen Isäntä päästi minut pitkälle lenkille viilenevään ulkoilmaan, jonka jälkeen palasin hiessä uiden kotiin. Riisuin itseni yllä näkyvään asuun ja ajattelin mennä suihkuun.

Isäntä kuitenkin kielsi minua riisumasta lisää, nappasi kylpytakin ylleen ja menimme suihkuun yhdessä. Oho, sellaista ei olekaan tapahtunut.. en muista koska meidän suhteessamme. Suihkutilamme ovat vanhan talomme kellarikerroksessa ja vahvasti remonttia vailla. Ei siis mikään ihanteellinen paikka harrastaa siistiä ja kivaa kylppärileikkiä. Tässä ei nyt puhuta edes kaakeleista vaan putoilevasta rappauksesta..

Mutta minäpä en onneksi vaadikaan siistiä ja kivaa, likainen ja tuhma käy oikein hyvin. Sain käskyn pestä julmetusti päivällä hikoilleen Isännän. En eka tiennyt mitä tarkalleen pitäisi tehdä, mutta keksin sitten pehmeän pesuharjan ja suihkusaippuan. Niiden kanssa pesin hänet huolellisesti ja hellästi ylhäältä alas. Nivuset säästin viimeiseksi.
Kun Isäntä oli huuhdeltu saippuasta, viittasi hän minut eteensä betonille polvilleen. Otin ihan mielihalulla suihin ja kiihotuin itsekin valtavasti. Olen pidemmän runkkauskiellon puolivälissä ja pieniä turhaumia on ehtinyt kertyä.(* Kerrankin ei oikeasti haitannut, että limaa valui rinnuksille, miten vaivatonta se onkaan suihkussa. Tämän jälkeen hän riisui märät pikkupöksyni ja otti minut takaa. Suihkuvesi vain piti kiihottavaa loisketta välissämme. Olin viittä vaille orgasmissa, mutta pelkässä penetraatiossa se on minulle lähes mahdotonta, ihanaa roikkumista kyllä.
Tämän jälkeen sain itse sitten luvan riisuutua, pestä ja leikkiä.

En viitsinyt ruveta runkkailemaan yksin kuvailemassani suihkuympäristössä, vaan jätin sen tuonnemmaksi. Menin tekemään itselleni iltapalaa ja siinä kesken minulle tuli mieleen tarkistaa Isännältä, että kuinka pitkä leikkilupa oikeastaan oli. Olisiko se pitänyt käyttää silloin heti? Asia oli minulle tärkeä. Hän oli keskittynyt tietokonepeliin eikä jaksanut sen analyyttisemmin pohtia asiaani. Hän vastaili ensin että tarkoitti heti, mutta lisäsi sitten, että aikajana on tämä ilta. Pidin sitä hyvin ristiriitaisena ja jäin mietteliäänä paikoilleni. Isäntä tarkensi, että lupa olisi käytettävä heti, eikä mitään ruokataukoja siihen väliin.
Olin vieläkin vähän harmissani moisesta epämääräisyydestä ja menin mielenosoituksellisesti syömään. Runkkailut jäi sitten siltä illalta, muuten oli mukavaa. Ja tänään jatkuu, itsenäisen siivoilun merkeissä.


(* No joo joo, saisin ehkä luvan leikkiä itselläni jos kysyisin, mutta inhoan kysymistä!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Hammaslääkärillä

(Lisäsin viime bloggauksen lavashow-osioon yhden nimimerkin ja tarkensin yksityiskohtia esiintyjien ehdotuksesta. Kävijätilastojen ja huhupuheiden perusteella osio on ollut lukijamenestys..!)


Minun tehtäväni hammaslääkärin vastaanotolla on saada operoijat unohtamaan, että olen paikalla.

Teveydenhoitotilanteissa tulee ajateltua sadomasokismia ja vertailtua kokemuksia. Olin eilen paikkauttamassa pienehköä reikää alahampaasta. Minulla ei ole vähäistäkään hammaslääkäripelkoa, ei edes neuloja kohtaan, sillä suuhun pistäminen on jotenkin vähemmän epämukavaa kuin ihoon kohdistuva. Olen siis rennolla mielellä astuessani tuoliin, joka heti kohta käännetään takakenoon ja nostetaan lähemmäs lamppua ja pieniä pöytiä, jotka ovat täynnä steriilejä välineitä. Sekä niitä porien ja muiden letkuja, paljon letkuja.

Hammaslääkärissä työskentelevät on nykyään läpeensä koulutettu kaikenlaisia pelkopotilaita kohtaamaan, joten he tuntuvat ottavan työnsä erityisellä varovaisuudella. Mikään ei saa sattua yhtään eikä olla mitenkään epämukavaa. Tämä varmistetaan pehmein ottein ja huolekkain kysymyksin. Kontrasti on suuri: useasti kun kehooni kajotaan, otteet ovat kovia ja vaativia, eikä se ole niin tarkkaa jos vähän sattuu. Tämä omasta toiveestani, tietysti.

Saan hampaitteni väliin purublokin, sillä minun on helpompi pitää suuta pitkään auki, kun leukanivel voi tukeutua johonkin. Blogin terävät reunat painautuvat terävästi ikeneen enkä voi sulkea suuta vaikka tahtoisin. Blokki on kuitenkin mukava, ei tartte koko ajan pohtia, onko suu nyt riittävän auki ja venytellä leukojaan.

Lääkäri kysyy, puudutetaanko. Juu, tottakai, kyllä kiitos.

Neula tuntuu suunnilleen siltä, kuin joku pikkuisen raapisi suun limakalvoa. Miten mitätöntä se on verrattuna oikeasti, tieten tahtoen aiheutettuun kipuun. Ei mitään! Tilanteen tekee korkeintaan vähän jännittäväksi se, kun kaikki on hiljaista ja ollaan keskittyneitä tähän yhteen suoritukseen suuni sisällä. Koitan vain olla liikkumatta ja johtaa ajatuksiani pari päivää sitten näkemääni pillun niittaukseen. Siltä varalta siis, että tuntisin pikkuisen kipuakin.

Puudutuksen jälkeen ainoa epämukavuus tulee siitä, että blokki tosiaankin rääkkää ientäni ja joudun hakemaan sille parempaa asentoa. Sitten sitä normaalia, kun liemiä valuu kurkkuun, mutta koittaa olla koko aikaa nielemättä, ettei toisten työ häiriintyisi. Tai kun pitää verrytellä vähän käsiä ja jalkoja, ettei kolmen vartin staattinen makoilu puuduta paikkoja. Tai vetää silloin tällöin erityisen syvään henkeä, kun tuntee hengitelleensä pitkään liian pinnallisesti nenän kautta.

Osa hammaslääkärin työkaluista on minullekin tuttuja omien töitteni kautta, ja tiedän, että kaikki pörinät, vinkumiset, tärinät ja rutinat ovat paljon minimaalisempia kuin miltä ne kuulostavat. Ei siis syytä huoleen, vaikka puudutettu suu uskottelee minulle vähintään leukaluuta rouhittavan..

Koitan olla niin hiljaa aloillani, että ammattilaiset saavat hoitaa työnsä ilman keskeytyksiä ja pääsemme kaikki täältä ajoissa pois. He saavat minut tuntemaan itseni asiakkaaksi, kuningaskuluttajaksi, mutta vanhasta kokemuksesta omaksun mieluummin tekemisen kohteen roolin, katson että minun tulee myötäillä sitä mitä he katsovat parhaaksi minulle tehdä. Ja tehdä se heille helpoksi.

Miksi masokistina sitten tahdon puudutuksen paikkaukseen? No, vanha viisaushan on, että masokisti kokee vain eroottisen kivun miellyttävänä. Minulle hammaslääkäri tai muukaan terveydenhoitotilanne ei edusta erotiikkaa edes fantasiatasolla. Otan puudutuksen, koska en tahdo tulla kivun yllättämäksi laitteet suussa, arvostan todella paljon mahdollisuutta rentoutua toimenpiteen ajaksi.

Joka sääntöön sanotaan olevan poikkeuksia. Pari kk sitten vietin tunnin verran perusteellisessa hammaskiven poistossa. Jokainen hammasväli ja ientasku käytiin läpi ties millä viiloilla ja rasseilla. Verensekainen vesi valui kurkkuuni, eikä toimenpide tuntunut päättyvän koskaan. Mitään puudutusta ei käytetty, jokainen ronkkiminen ja raaputus tuntui kirkkaasti.
Minua vanhempi, tomera suuhygienisti nojasi rinnallaan käsivarteeni ja jalkovälissäni kuumotti.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Helsingin bileet

Pakottaudun istumaan alas ja kirjoittamaan viikonlopun Helsingin-bileistä. Syynä hankaluuteen on se, että niin paljon merkittävää tapahtui, etten tiedä miten päin alkaisin asioita purkaa. En haluaisi asettaa sattumia tärkeysjärjestykseenkään, sillä joskus pelkkä oikeanlainen katse voi olla tärkein.

Kokeilen summittaista aikajärjestystä.

Saavuttuani bilepaikalle, menin heti sonnustautumisen ja maskeerauksen jälkeen etsimään kohtaa, mihin voisin laittaa mukaani ottamiani kättentöitäni myyntiin. Seinustalla oli myyntipöytien letka, johon menin jatkoksi.
Kun istuin aloillani myymässä, sain samalla katseltua kunnolla paikallista bileväkeä. Uusia naamoja ja myös tyylejä oli paljon. Teemana oli itämaiset yöt, joten heliseviä vatsatanssivöitä näkyi paljon. Oli hunnutettuja naisia kahleissa ja fedzi-päisiä pussihousumiehiä heitä ohjailemassa. Muista puvuista mieleeni jäi esimerkiksi mies, jolla oli päällään pelkkiä kahleketjuja sekä parina kulkeva erittäin näyttävä naiskaksikko korkeissa kengissä. Heistäkin toinen talutti toista.
Jäin katselemaan erityisesti erästä vanhempaa herraa, ilmeisesti englantia puhuvaa ja aavistuksen britiltä näyttävää, joka oli jonkinlaisessa nuoren pojan asussa: valkoinen paita, henkselit, mustat polvihousut, korkeat sukat ja vanhanmalliset ruskeat lenkkitossut. Jos oikein kuulin, hän oli "5-vuotias". Hän seisoi hyvin hiljaa, kun "aikuiset" hänen ympärillään keskustelivat, ja minä katselin aikani kuluksi hänen polvihousujaan. Se oli minulle ehkä illan fetisistisin vaate..

Odottelin myyntihommassa siihen asti, kunnes Master J:n eli Herra Jackin esitys alkoi lavalla. Olin kuullut siitä paljon etukäteen, kun olemme keskustelleet netissä. Minua hiukan jännitti esityksen sisältö, sillä olin ymmärtänyt että siinä tehtäisiin aika äärimmäisiä juttuja, jotka eivät sovi kaikkien katseille. Kun kyse on äärimmäisestä, kyse on myös turvallisuudesta, josta Herra Jack kyllä vakuutti heidän olevan tarkkoja. En tiennyt esityksen yksityiskohdista, mutta olin lievästi huolissani, miten kokonaisuus onnistuisi.

Esityksessä oli mukana kaksi dominoivaa mieshenkilöä, SnadistiSadisti ja Jack, sekä neljä subia, naisia kaikki. Jälkeenpäin kuulin senkin, että subeille oli annettu väärät tiedot esityksen kulusta ja se lisäsi uskottavaa pelkoa heidän ilmeisiinsä ja eleisiinsä, vaikkakaan ei vähentänyt tottelevaisuuttaan. Pelko olikin esityksen teemana sen ohella, että se tahtoi tuoda esiin mitä kaikkea voi kuulua BDSM:n alle piiskan lisäksi ja miten se kaikki toimii, kun ilmassa on molemminpuolista luottamusta, sekä vahva D/s-kuvio.

Itse katsoin esitystä eturivissä Rouvan rinnalla, samalla kun kuiskimme toisillemme kommentteja ja hän hyväili, raapi ja nipisteli minua. Olimme leikillämme shoppailemassa eri vaihtoehtoja, joita lavalla esiteltiin. Hänen sormensa askartelivat housuissani, kun katsoimme esiteltyjä kauheuksia. Samalla kuulin takaani miehen ja naisen keskustelua, jossa mies kertoi valistavaa tekstiä kustakin toimenpiteestä ja nainen ilmaisi torjuntaa ja kauhistusta. Kun jokin osio saatiin päätökseen, aloin taputtaa onnistuneelle suoritukselle ja muu yleisö tuli mukaan. Mielestäni pelokkaan ja hämmentyneen näköiset subinaiset olivat ablodinsa ansainneet!

---
Kuvaus, mitä kaikkea lavalla oli. Ellet tahdo lukea kamaluuksia, hyppää yli:

Esitys alkoi sillä, kun Snadi lävisti eteen polvistuneen subin nännin paksulla neulalla sanoen: "Tätä on sadismi ja alistuminen". Tuskan irvistys oli riipaiseva. Seuraavaksi subi sai käskyn tehdä saman itse toiselle nännilleen. "Tätä on dominointi ja masokismi". Ihmeen rivakasti hän suoriutui teosta, johon Tetriksestä ei ikimaailmassa olisi! Tämän jälkeen Snadi puki sormiinsa kolme eräänlaista metallikynttä ja raapi niillä toisen subin selkää. Subi oli selin yleisöön, mutta vääntelehti kovin.
SnadistiSadistin osioon kuului vielä metallitikkien nitominen, asia josta vasta kuulin pari viikkoa sitten. Subi asetettiin penkille selälleen, haarat auki ja paljas pillu kohti yleisöä. Snadi veti muistaakseni kumihanskat käteen, putsasi alueen ja alkoi naksautella niittejä paikoilleen. Hän nitoi kaksi riviä pillun molemmin puolin. Subi huusi ja nosti selkäänsä kaarelle, muttei lähtenyt sijaltaan. Tämän jälkeen tuotiin paikalle punainen nauha, jota Snadi alkoi silmukoida tikkien alta, muodostaakseen nätin korsettikuvion pillun peitoksi.

Esityksen keskivaiheilla kaksi taustalla ollutta subia sidottiin ranteistaan roikkumaan telineeseen, kasvot vastakkain. Näin molemmat miehet pääsivät näyttämään piiskaustapojaan. Tiesin entuudestaan, että mitään taputtelua emme tulisi näkemään. Tavallinen ratsuraippa hajosi lavalla kappaleiksi ja alkavia ruhjeita tuli näkyviin yleisöön päin olevaan takapuoleen.

Loppupuolella oli toimijana Herra Jack ja hänen kaksi vakituista subiaan. Hän esitteli enemmänkin psykologista sadismia aikaisemman osion oltua fyysistä kipua. Toinen subi asetettiin samaiselle penkille selälleen ja hänet sidottiin siihen kiinni. Kädet taipuivat kuitenkin kyynärpäistä, ehkä se oli turvallisuusjuttu. Hänen jalkopäätään nostettiin hiukan, että pää tuli alaspäin ja kostea kangas pantiin kasvoilleen. Sitten Herra Jack alkoi valuttaa pullosta vettä kankaan päälle. Kyseessä oli siis water boarding eli hukuttamisen simulointi. Älkää kysykö minulta, miltä se mahtaa tuntua! Herra Jack korostaa, ettei milloinkaan tee juttujaan mitenkään traumatisoituneiden tai muuten epävakaiden henkilöiden kanssa, ja voin kuvitella, että se on ehdottomasti viisainta.
Kostea kangas otettiin pois subin kasvoilta, kun hän oli panikoinut pikku hetken. Noustessaan hän näytti kauhistuneelta mutta tyytyväiseltä - kaiketi kun koitos oli ohi.

Viimeiseksi piiskauksessa mukana ollut subi kiinnitettiin käsistään takaisin telineeseen, tällä kertaa kasvot yleisöön. Herra Jack veti hänen päähänsä läpinäkyvän muovipussin, joka tietenkin esti hengittämisen, jahka happi pussista loppuisi. Tässä kohtaa olin minäkin hivenen kauhistunut, sillä olin aiemmin lukenut inhottavan kuvauksen, miten muukalaislegioonassa rangaistaan karkureita pussittamalla pyörtymiseen asti. Vieläpä tunsin tämän subin, joka pussin sai päähänsä.
En muista, enkä ehkä nähnytkään niin tarkasti, miten tilanne eteni, mutta muistaisin subin riuhtoneen pari kertaa voimakkaasti käsillään, ennen kuin pussi irrotettiin.

Ettei tässä vielä kylliksi, hän sai samanlaisen pussiin päähänsä uudelleen. Tällä kertaa se kiedottiin kaulan ympäriltä umpeen bondage-teipillä. Herra Jack, korokkeella seisten, avasi pussin yläosaan pienen reiän ja alkoi täyttää pussia vedellä. (Itse pidin tätä jälkeenpäin vaarallisimpana lavalla nähtynä osiona.) Subi ei ollut veden alla pitkään, mutta voin kuvitella fiiliksen: kädet sidottuina, muovipussi päässä. Sen tyypin armoilla, joka satuttaa, mutta johon pitäisi voida sit myös luottaa. Ei mitään kevyttä leikkiä! Numero ja koko esitys päättyi siihen, kun Jack nopealla liikkeellä repäisi pussin kahtia ja subi sai vedettyä ilmaa.

-----

Eturivistä käsin muun yleisön reaktioista on vaikea sanoa, mutta ainakin ablodeja tuli kun esitys loppui ja saimme kuulla Benny Hillin tunnarin (!?) kaikkien poistuessa rivissä lavalta. Epäilemättä kumminkin tällainen herättää ajatuksia ja minullakin on jotenkin kova tarve selittää, että tämä juuri kuvailtu on BDSM-scenessä kuitenkin marginaalia, eikä todella jokainen itsensä kinkyksi määrittävä edes pidä tällaisesta.

Taidokkaan vatsatanssin lisäksi illan toinen katsomani esitys oli Törkyteatteri-nimisen ryhmän tuotos. Ja tuotoksia todella näimme: kusta ja oksennusta. _Tämäkään_ ei ole mitään main streamia - onneksi - ja pidän itselläni oikeuden olla nyt vähän nokkava, sillä ryhmän eräs tarkoitus on järkyttää esityksillään ja minusta sellainen on aika typerää ja nähtyä.
Pitäisin arvokkaampana, jos lavaesityksissä Hesankin päässä ajateltaisiin yleisön viihtyvyyttä ja BDSM-scenen yhteishenkeä, eikä järkyttämistä ja oksettamista. Tässä kohtaa Turku vie kyllä voiton.

Nyt kun virallinen puoli oli hoidettu, saatoin keskittyä ihmisiin ja bilettämään itsekin. Peikko ja Blondi esittelivät minut illan aikana peräti kahdelle kinkybloggaripariskunnalle, molemmat löytyvät blogiluettelostani. Meitä on jo oikea pieni yhteisö, meitä D/s-bloggareita!

Vaeltelin alueella aika paljon itsekseni ja jossain vaiheessa huomasin reunapenkillä erään pariskunnan, minua hiukan vanhemman, jotka tunnen Turun piireistä. Penkillä heidän vierellään oli tilaa ja ihan hetken rohkeasta mielijohteesta kävelin ja istuin ihan pariskunnan naispuolisen henkilön viereen kiinni. Huomasin, että he olivat molemmat jonkun verran humalassa ja sekin rohkaisi minua kietomaan käteni hänen uumalleen. Olimme jokin aika sitten ihastelleet hänen uutta korsettiaan, joten ikäänkuin kokeilin sitä kädelläni samalla ja kehuin kuinka tyylikkään steam punk -henkinen se on. Pariskunnan mies lähti siitä aika pian pois ja jäimme kahden. En nyt viitsi käydä yksityiskohtiin kauheasti, mutta yksi pidempiaikainen haaveeni astui ison askelen eteenpäin, kun puhuin tämän upean naisen kanssa ja koskimme toisiamme hivenen. Ehkä jotain vielä, joskus!

Ihan loppuillasta tuli sitten eteen oma S/M-huipennukseni. Se liittyi monimutkaiseen D/s-kuvioon ja niihin viesteihin, joista kerroin viime postauksessa, joita Isäntä oli lähettänyt. Sivumennen sanoen Isäntä oli kaikesta ihan positiivisellä mielellä ja kuinka sanoisi, täysillä mukana, vaikka joutui jäämään pois. Kaikki tämä kietoutui yhteen englantilaiseen aamiaiseen, jonka Isäntä oli jo alkuviikosta tilannut itselleen lauantaiksi. Aikataulumokan - subin syyksi vaan - takia aamiainen kutistui pariin hänen itse voitelemaansa ruisleipään ja hän oli kyllä oikeasti tosi kiukuissaan. Bileistä tuli sitten hyvä paikka rankaista minua, tosin Herra Jackin ja Rouvan toimesta.

Kun tuli aika keskustella asioista, olivat paikalla molemmat D:t, jotka olin esitellyt toisilleen, ja pari subityttöä. Rouva heitti minut tukasta kanveesiin reippaalla voimalla ja sain kontata minulle valitulle telineelle, joka oli häpeäpuu (pää ja kädet kiinni samassa puussa seisomakorkeudella). Aiemmin pussitettu subi kiinnitti minut puuhun iloisesti jutellen; että subit voivat olla ärsyttäviä. On eri säädyllisyysasteita riisua housut tai jättää osa niistä jalkaan. Herra Jack astui taakseni, napitti reisitaskuhousuni auki ja veti koko hoidon polviin. Tuli sekin sitten julkaistua, miten Tetris tapaa sheivata bikinirajat! Jack asetti raipan hampaitteni väliin ja sanoi, että sen pudottaminen merkitsee käsittelyn lopetusta.
Muutaman kokeilevan kämmensivelyn jälkeen hän astui taaksepäin ja alleni lankeavasta varjosta näin että hän otti reilusti vauhtia. Hän heilautti suurta, puuhkamaisen paksua nahkafloggeriaan ja antoi sen läjähtää voimalla takamuksilleni. Lyönnin kova paine jakautuu niin laajalle aluellee, että tämä floggeri lähinnä jymäyttää koko kehoa, ei niinkään satu. Se lämmittää todella hyvin paikat ja edesauttaa pitkää piiskausta.
Saattoi olla, että välissä oli jokin muukin väline, mutta viimeiseksi Herra Jack koetteli pakaroitani sjambok-nimisellä välineellä. Se on raipan pituinen mutta paksumpi ja kumimainen. Sen lyönti on helposti todella tuskallinen ja kipu tulee vieläpä pienellä viiveellä.
Hänen käsittelyosuutensa oli suht lyhyt, eikä hän ottanut kovin kovaa kanssani. Raippakin pysyi suussa hyvin. Olin tosi innokkaissa tunnelmissa ja jälkeenpäinkin hyvin kiitollinen, että pääsin koettamaan asialleen vihkiytynyttä tekijää.

Jackin poistuttua käsittelyä jatkoi Rouva. Hän työnsi kätensä tuttuun paikkaan ja antoi vuoron perään kipua ja nautintoa. Rouva löi itse asiassa kipakammin kuin edeltäjänsä ja voin vaikka vannoa, että minulla oli pieniä hepanpääkuvioita takamuksissa mustelmien muodossa. (Hänellä on heppapäinen raippa, jossa glitteriä). Hän sai vieläpä jostain käsiinsä paksua kumia tai nahkaa olevan läpsäyttimen, jossa oli sydän leikattuna keskelle. Laskeskelin seuraavana aamuna sydämiä reisistäni ja esittelin niitä Isännällekin. Meillä oli hyvä tunnelma, suutelimme ja hän kuiski korvaani, että tykkäisinkö, jos minua vielä pantais vähän strapparilla. Eka vaikkapa suuhun ja sitten kontallaan takaa. Olin ihan fiiliksissä ja sanoin vain "jooh, jooh!".

Illan kruunasi strappari-neitsyyteni vieminen. Rouva oli jo ennen viime bileitä kertonut tilaavansa sellaisen ja minä tietysti ihan täpinöissäni odotin, milloin olisi tilaisuus koettaa. Darkkarissa sitten toteutimme tämän suunnitelman, Rouvan miehen katsellessa tyynesti ja kärsivällisesti vierestä. Nautin ja ihmettelin samalla, miten Rouvalla riittikin mielenkiintoa touhuta kanssani niin kauan. Ei voinut olla sanomatta hänelle, että sinähän erinomainen sadisti olet, kun tykkäät tuottaa näin paljon nautintoa minulle.
Ehkäpä ne jotenkin kulkevatkin käsi kädessä, kipu ja nautinto.



Kaikki tunnistettavasti mainitut kinkypersoonat ovat lukeneet ja hyväksyneet tekstin.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Takauma ajalta ennen bileitä

Muutaman tunnin kuluttua lähden bussiporukan mukana Helsinkiin tarkastamaan, miten pervobileet siellä päässä on tapana hoitaa.

---

Eilisiltana hätkähdin jonkun verran, kun huomasin Master J:n kirjoittaneen lyhyen viestin, että voisi bileissä mahdollisesti kevyesti piiskata minua. Olin siksi yllättynyt, että Master J oli aikaisemmin useaan otteeseen ja hyvin selkeästi ilmoittanut, ettei tee ns. bilesessioita eikä etenkään tuntemattomien kanssa. Hän ei tee sellaisia palveluksia kellekään. Hänellä on riittävästi puuhaa omien subiensa kanssa.

Juu, minä olin jossain vaiheessa chatissa antanut ymmärtää, että osallistun mielelläni bilesessioihin ja että tiettyjä välineitä ja tekniikoita joita Master J harrastaa, olisi kiinnostavaa koettaa omakohtaisesti. Mutta ei, hän ei tee. Piste. Sori.

Tällainen ehdottomuus on ärsyttävää ja kun myöhemmin keskusteluissa huomasin hänen saattavan tietyissä olosuhteissa livetä periaatteistaan, alkoi itää huvittava pikku ajatus, että mitä jos kumminkin yhteissessio joskus voisi toteutua. Kun tämä viesti sitten tuli, oli minulla kiistatta vähän voittajaolo ja toisaalta ajattelin, että näinkö se nyt menikin: viime bileissä tavattiin, seuraavissa jo sessiota. Herra en-tee-sellaista kanssa?
Millä perustein hänen kantansa muuttui?

---

Rouva T:n kanssa yhteydenpito on jatkunut hiljakseen. Viime bileissä, joissa oli se hiukan huonompi sessio, olin itse asiassa etukäteen toivonut, että ehtisin viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Meillä oli vain molemmilla monenlaista nakkihommaa ja paras bileaika hävisi muihin askareisiin.

Jotain kuitenkin kerettiin, aina ohimennen. Rouva oli pukeutunut miehen asuun, johon kuului solmio, sileäksi kammattu tukka ja ohuet viikset. Vissiin lierihattukin. Hän näyttää tässä asussa houkuttelevalta ja viileältä. Myös käytöksensä oli viileää, kun koetin tavoittaa hänen huomiotaan istumalla tuolinsa viereen maahan ja katsomalla vetoavasti. Ei mitään. Myöhemmin koetin samantapaista taktiikkaa salin puolella ja silloin hän suostui vähän retuuttamaan minua.
Niin, ja lavaesityksemme aikana, kun jouduimme Rouvan kanssa sermin taakse odottamaan, oli meillä vähän omaa kivaa ennen loppuablodeja.

Tämä kaikki oli kuitenkin aika niukkaa verrattuna siihen, mitä olimme etukäteen chattailleet. Ehkä näissä tulevissa bileissä jotain siitä toteutuu?

----

Isäntä ei pääse mukaan. Hän ilmoitti jo varhain tekevänsä mieluummin remonttia kuin lähtevänsä joskus aamuyöstä päättyvälle reissulle.
Olen siis eka kertaa ikinä yksin varsinaisissa kinkybileissä. Se vaati järjestelyjä etukäteen, mutta ei kovin paljoa. Ensinnäkin keskustelimme Isännän kanssa rajoista, joiden sisällä minun tulisi pysyä. Aikomukseni on olla ryhtymättä mihinkään, mikä voisi pahoittaa hänen mieltään jälkikäteen. Etukäteen ei vastaan tulevia tilanteita voi ennustaa, mutta tietyt yksinkertaiset perusohjeet auttavat.

Eilisiltana vaihtui muutama viesti Isännän ja näiden kahden muun dominoivan kesken. En tiedä niiden sisällöstä, mutta hyvään etikettiin kuuluu, että D:t neuvottelevat keskenään subin käyttöoikeuksista.

Liittyykö pieneen pinnan alla olevaan jännitykseen, joka lähdöstäni yksin bilettämään tulee, vai mihin, käytti Isäntä aiemmin viikolla kahdenkeskisen iltamme kunnon sessioon, pitkän kaavan mukaan. Talo oli yksin meidän, eikä huutaminen haitannut. Minulle jäi yllättävän vähän jälkiä kehooni. Mukavampi kuitenkin mennä tuonne muitten joukkoon, kun ihossa on hiukan merkkejä häneltä, jolle minä viime kädessä kuulun.

---

Laitan tämän tekstin julkaisuun vasta bileiden jälkeen välttääkseni ennakkoasetelmia, joita sen sisältö voisi tuoda.