maanantai 30. kesäkuuta 2014

Panemisesta ja vähän ehkäisystäkin

Isäntä panee minua silloin kun hän haluaa. Oikeasti. Ja se on selkiyttänyt seksielämäämme ratkaisevasti.

Hän on ainoa henkilö, joka päättää, milloin minä saan kunnon heteroseksiä. Olen tilanteeseen tyytyväinen ja mielestäni kaikki sujuu loistavasti.

Luolamiestyyli toimii meillä. Viime aikoina kun on ollut vähän kiireitä ja väsymystä, olen saanut osakseni pikapanoja. Jos olen illalla tietokoneella ja hän saapuu huoneeseen, näen jo hänen keskittyneestä ilmeestään, että kohta tulee melaa. Tavallisesti luja ote poninhännästä avustaa minut jaloilleni ja keskustelu rajoittuu muutamaan sanaan: "tule", "nojaa tohon".

Yleensä nautin suuresti, kun minua naidaan rajusti takaa ilman, että tilannetta on edeltänyt mitkään teennäiset hippaleikit tai vikittelyt. En ole ehkä erityisen haluissani heti alussa, mutta naiskeho on kai rakennettu niin, että paikat kyllä kerkii lämmetä, kun himokas mies alkaa puskea sisään. Määrätietoiset ja vähän kovatkin otteet samoin virittävät paljon enemmän kuin jotkin silittelyt, olen huomannut. Käskyt enemmän kuin pyynnöt.

Toinen suosittu vaihtoehto viime aikoina on ollut eräänlainen nukahtamisrituaali - siis Isännän. Minä menen aikaisemmin sänkyyn ja Isäntä tulee perässä sitten kun olen tavallisesti jo torkuksissa. Jos häntä sattuu haluttamaan, hän kääntää minut selälleni ja tulee päälle. Nukumme alasti, joten tämä on todella helppo toteuttaa. Vaatii ehkä vähän vaivaa päästä todellakin täysin yllätettyyn pilluun sisään, mutta lämpeneminen tapahtuu taas melko pian, eikä minulla ole mitään valittamista, vaikka joudunkin kömpimään pesulle, kun Isäntä - toivotettuaan hyvät yöt - kääntää mukavasti kylkeään.

Yleensä en saa näissä tilanteissa orgasmia, enkä sitä ehkä niin välitä halutakaan. Joskus, jos tahdon ja saan luvan, runkkaan jälkikäteen sormet sperman liukkaudessa lipsuen.

---
Meillä on ollut kausia, että eri syistä on pitänyt käyttää kondomia. Sekin on tavallaan kiihottavaa, kun ensin lämmitellään toisiamme (se oli sitä aikaa vielä silloin), voimatta ryhtyä tosihommiin, ja sit mies poistuu hetkeksi ikäänkuin laittamaan aseensa valmiiksi. Kun mies palaa asiaan, on ilmassa sähköä ja kohtalonomaisuutta. Kumppani saattaa vain odottaa ja tietää varmuudella tulevansa kohta nussituksi. (Masokistissävyisiä ajatuksia! Kirj.huom.)

Tällä hetkellä ehkäisynä on kuparikierukka. Se toimii todella hyvin. Kortsua ei tietenkään luotettavassa suhteessa tarvita ja E-pillereiden hormonihäirintä jää pois. Olenkin päättänyt, etten enää koskaan palaa pillereihin, nautin niin paljon normaalista hormonikierrostani ylä- ja alamäkineen! Pelkkää kuparia sisältävä kierukka ei tunnu mitenkään, sitä ei tartte muistella, eikä huoltaakaan kuin joskus hamassa tulevaisuudessa. Koko hedelmällisyyden voi unohtaa, nyt kun se ei ole ajankohtainen asia, ja keskittyä panemiseen.
Ainoa haittapuoli on oikeastaan, että kierukan laitto oli ikävää ja sattui. Sen iltapäivän kuljin varovaisessa kumarassa ja nukuin paljon. En ottanut särkylääkkeitä, sillä tahdoin tietää, miltä se tuntuu kokonaisuudessaan ja tahdoin muutenkin pysyä kärryillä, mitä kehossani tapahtuu. Kun elimistö mukautui, saattoi asian unohtaa, ja suositeltu vaihtovälihän on viisi vuotta, joten eiköhän sen kestä.
---

Palatakseni panemiseen parisuhteessa, olen usein huojentunut, kun mietin nykyjärjestyksen helppoutta. Ennen piti aina olla ehdottoman varma että itseä nyt ihan varmaan haluttaa, ettei tule nyt vaan yhtään hyväksikäytetty olo tai mitään. Niin neuvotaan joka paikassa naisia menettelemään, nykyään ja tässä kulttuurissa.
Sit saattoi tulla kiukku siitä, että mies anelee ja vonkaa ja se oma rooli ja asema on olla päättäjänä: jalat auki vai ristiin. Tavallaan nainen on pakotettu siihen asemaan ja naisella nyt keskimäärin tekee harvemmin mieli kuin miehellä. Sitten seuraus on, että nainen on se, joka kaatelee kylmää vettä miehen ja suhteen niskaan. Vähitellen siitä tulee tapa ja nainen laiskistuu kiihottumaan, sanokaamme, ikinä.
Sitä sattuu, minulle liiankin tuttua!

Nyt kun olen saanut antaa pois päätäntävallan siitä, koska meillä pannaan, on kaikki helpompaa. Hyväksyn täysin, että minua käytetään, minähän nautin siitä! Siinä ei ole mitään väärää, kun se tapahtuu pohjimmiltaan rakkaudesta. Olen käytettävissä aina, ei maanitteluja, ei valtapelejä. Vain kuukautiset tai sairastelu toimivat esteinä. Menkkojenkin aikana käytän omasta ehdotuksestani aina tiettyä korua, jotta Isäntä tietää, ettei maksa nyt vaivaa. Sekin jännite on näin poistettu, ja minä saan vieläpä pienen erityisen nöyrtymisen ja uskollisuuden eleeni merkkikorun käytöstä.

Sitten kun vielä saan silloin tällöin piiskaa ja luvan seikkailla muissa seuroissa, voin sanoa olevani todella onnellisessa asemassa.

---
Tässä muuten samalla pientä vinkkiä niille, jotka pohtivat - viitaten edellisen blokkauksen kommenttiketjuun - sitä, miten miehen saisi kiinnostumaan BDSM:stä. Master-ehdokkaat arvostavat enemmän porkkanaa kuin keppiä. Ehkä kannattaa lähestyä asiakokonaisuutta siltä puolen, mitä kaikkea hyvää he voisivat saada, eikä siitä, mitä heidän pitäisi antaa teille subitytöille.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mikä ihmeen protokolla?

Tässä pari vuotta kinkyelämää aktiivisesti vietettyäni, löysin taas uuden termin: protokolla.

Protokollalla tarkoitetaan Dom/sub -yhteydessä sovittua / määrättyä toimintatapaa, jolla D ja ennen kaikkea subi toimii.
Olin tiennyt, että tottakai D/s:ään kuuluu tietty määrä käyttäytymiskuvioita, mutten ollut hahmottanut, mikä määrä hienosäätöä asiaan voikaan liittyä. Ihan ensin tutustuin aiheeseen erään amerikkalaisen Masterin blogin kautta. Hän puhuu pitkästi, mutta keskeinen sisältö on, että D/s-pari toimii parhaiten, jos vallitsee yhteisymmärrys siitä, noudatetaanko tiukkaa vai löysempää protokollaa. Että sama ei sovi kaikille, eikä toinen tapa ole toista parempi.

Näissä mietteissä jatkoin chatissa aiheesta Master J:n kanssa. Hän kirjoittaa mielestäni kiinnostavan esimerkkipaketin siitä, miten protokollan voi käsittää, kun sen tarkoitus on vahvistaa asetelmaa, jossa toinen dominoi.
Lainauksia yksityismeilistä:

"En lukenut sitä juttua josta puhuit liittyen protokollaan mutta selvitä hieman omaa käytäntöäni.
Itselläni on aina joitain perusasioita jotka ovat voimassa aina ja kaikkialla kaikkien subien kanssa mukaanlukien sessiosuhteet. Siksi varmasti minun käsitykseni sessiosuhteestakin poikkeaa aika paljon scenen keskiarvosta.

En pidä pitkistä listoista käytössääntöjä, saati kykenisin niitä itse muistamaan ja kun ja jos unohtelee käyttäytymissääntöjä, niin niistä silloin myös automaattisesti lipsuu tahtomattaankin. Omasta mielestäni protokolla on tehty noudatettavaksi ja se on itsestäänselvyys josta ei lipsuta. Sen tulisi kuvastaa arvoasetelmaa ja luoda subille turvallisuudentunnetta sekä tunne siitä että on omistettu. Sen noudattamisen tulisi myös osoittaa D:tä kohtaan arvostusta ja kunnioitusta.

Itselläni on joitakin asioita jotka pätevät aina, bussissa, julkisilla paikoilla jne. Nämä ovat varsin huomaamattomia eikä ulkopuolinen niitä havaitse, ellei todella tiedä mitä etsii.
Esimerkiksi: Sub kävelee aina olkapääni takana, ei koskaan rinnallani; hän ei koskaan mene portaisiin, kapeikkoon, tunneliin, käytävään tms. edelläni vaan minä kuljen aina edellä. Kuljen aina edellä ovesta, hän voi avata oven minulle.. jne.

Kahdestaan ollessa tilanteesta riippuen mukaan tulee vielä puhuttelu ja luvan pyytämiset, jos esim. haluaa poistua samasta huoneesta jne.

Sessioksi luokiteltavassa tilanteessa lisäksi esim. se että hän istuu aina minua alempana yms.

..ja joissakin tilaisuuksissa joissa noudatetaan yleisesti tiukempaa protokollaa ja läsnä on usempia D:tä mm. katsekontaktin kiellot, puhekielto, puhuttelusäännöt jne.

Näkisin oman suhtautumiseni protkollaan olevan kuitenkin hyvin väljä ja käytännön läheinen sekä helppo noudattaa. Pitäisin sitä jopa löysänä varsinkin jos vertalukohdaksi otetaan Gorean.

Kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta joka on joka suhteessa erilainen. Toki siitä saadaan helposti halutessaan kymmenen A4:n mittainen tai jopa pidempi (Gorean) käyttäytymissäännöstö."

Master J tahtoo vielä tähdentää, että tämä on vain hänen tapansa toimia, ja että jokainen tyylillään.

Hän otti esiin jälleen asian, josta en ollut kuullutkaan: Goreanin. Tämä käy mielestäni lähinnä kuriositeettina ja esimerkkinä siitä, miten asioita voi viedä Tetriksen mielestä jo vähän liian pitkälle. Tutustukaa linkkeihin, mikäli kiinnostaa. Oma innostukseni jotenkin väljähtyi, kun tajusin, että kyseessä tuntuu olevan paremminkin jotain new agen suuntaista kuin pelkästään BDSM:ää.

Master J:n arvio tällaisen tarkan etikettisysteemin soveltamisesta todelliseen käytäntöön:

"Vaikka itse arvostan ja minua kiehtoo suuresti Gorean elämäntapana niin en siihen itse varmasti kykenisi juuri edellä mainituista syistä ja siitä tulisi pian rasite kun en muistaisi kuin murto-osan käytössäännöistä, sen valvomisesta ei tulisi mitään."

Oma mielipiteeni protokollasta tuntuu vaihtelevan. Tavallaan arvostaisin ja tykkäisin, jos minulta edellytettäisin enemmänkin tietynlaista käyttäytymistä, mutta tavallaan se voisi muuttua arkipäivässä rasitteeksi ja unohdellut säännöt ovat myrkkyä D/s-suhteelle. On arvokkaampaa, jos sääntöjä on vähän, mutta niitä sitten myös noudatetaan.
Subina arvostan eniten - huolimatta siitä miten se protokolla sitten lopulta muotoutuu - sitä että saan kokea olevani turvallisesti omistettu ja voivani toimia niin, että siitä on iloa ja hyötyä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kaapin paikka

Toimiiko D/s? Onko D/s vielä kuten joskus oli?

24/7 parisuhteessa D/s on jatkuvassa prässissä. Olisi ihan eri, jos Isännän kanssa nähtäisiin vain harvoin, sessiomerkeissä. Silloin molempien olisi helpompi kiskoa itsestään esiin niitä parhaita puolia ja vaikka vähän feikata, jos fiilikset ei olisikaan ihan kohdillaan. Normaalissa arkiparisuhteessa, joka vieläpä on alkujaan ihan vanilja, on D/s:n noudattaminen kenties erilaista, jopa haastavampaa.

Master ei ole aina vedossa, subi ei ole aina alistuvaisella tuulella. Silti eletään ja kohdataan joka päivä. Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset ja vahvistavat tunnetta, että D/s on hyvä juttu ja toimii meillä. Tänään oli yksi erityisen hyvä tilanne.

Teemme remonttia talossa. Mietimme kaikkia sellaisiakin asioita, kuten mihin kattolamppu tulisi sijoittaa suhteessa parisänkyyn. Suoraan päälle vai jonnekin sivuseinälle? Entä mihin se itse sänky, seinän viereen vaiko niin, että kulkutila säilyy molemmilta puolilta?
Isäntä pyysi minua paikalle antamaan mielipidettäni näistä seikoista. Näkemyksemme alkoivat mennä ristiin, sillä minä olisin halunnut sängyn pois muitten huonekalujen jaloista, mahdollisimman kiinteästi seinän viereen. Isäntä taas sanoi haluavansa päästä kulkemaan sängyn takaa nukkumasijalleen vapaasti, joutumatta ryömimään peittojen yli, eli sänky keskelle. Sitä paitsi tapettikin sotkeentuu ajan oloon jne. Minä intin, että kyllä minä voin sitten olla se joka kömpii, ei haittaa minua. Ja että mitäs jostain tapetista, vanha se on joka tapauksessa.

Isäntä sanoi: Sänky ei tule seinän viereen. Piste.
-whip- SLASH

Purin takahampaat yhteen ja jäykistyin hetkeksi sijoilleni kelaamaan asiaa, mutten sanonut mitään. Periksi antaminen oli lopulta helppoa ja se tuntui oikealta.

Voin elää seuraavat X vuotta sen asian kanssa, että sänky ei ole siinä mihin olisin sen itse sijoittanut. En voisi yhtä helposti elää sen kanssa, että mieheni olisi heikko ja aina johdateltavissa.
Lopun päivää katsoin häntä ylöspäin ihan eri tavalla kuin pitkästä aikaa ja koin iloa toteuttaessani hänen pieniä käskyjään.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Huonompi sessio

Myöhään eilisiltana meillä oli Isännän kanssa oikein hyvä sessio. Paketti pysyi kasassa alusta loppuun, voimatasapaino säilyi kohdallaan. Isäntä noudatti omia suunnitelmiaan, vaikka kuunteli minuakin, kun en kestänyt enempää. Hän vei minua uudelle alueelle (iso värisevä tappi pepussa) ja piti siellä, vaikka vähän inisin vastaan. Tunsin, että minua käytetään, eikä välttämättä ollenkaan omaksi ilokseni. Jälkeenpäin minulla oli hyvä ja inspiroitunut olo.

Minulle on alistuvana hyvin tärkeää, että aistin dominoivan tietävän mitä on tekemässä. Vain silloin voin heittäytyä.
Sekään ei ole tärkeää, että kaikki osuu teknisesti nappiin. Solmu voi aueta tai piiska pudota, ei se mitään, kaikki riippuu siitä, miten asia hoidetaan.

Meneekö monimutkaiseksi, jos selitän mielikuvaani esimerkin avulla: Olen vaikkapa käsistäni sidottu vähän hankalasti ja pääsen vahingossa solmusta irti. Saan liikkumisetua siitä, että en enää ole sidottuna; kontrolloitu tunne vähenee. Miten D reagoi?
a) Oho, noin nyt pääsi käymään. Mutta ei se mitään, antaa olla subi irrallaan, ei se niin tärkeää oikeastaan ole, vaikka äsken juuri solmut sidoinkin. -V
b) Oho, vai nyt kävi noin. Napataas subin kädet takaisin kiinni, vähän vieläpä entistä tiukemmin ja moititaan samalla häntä siitä että solmu noin höltyi. - %
c) Pannaan tilanne merkille, mutta omilta kiireiltä ei nyt keretä sidontapuuhiin, vaan käsketään subia pitämään kädet prikulleen siinä missä ne sidottuinakin olivat. - %

Kontrollissa olemisen tunne on tärkeintä. Se, että vastuun ja vallan voi siirtää toiselle.
Sessio ei ole yhteistyötä siinä mielessä, että subi tekee päätöksiä tilanteen etenemisestä ja kantaa tätä kautta vastuuta. Ainakin minun mielestäni näin.

Viime bileissä oli minun kannaltani huonompi sessio. Tiesin sen siitä, että seuraavana päivänä huomasin kaivelevani tilanteen vikakohtia ja miettiväni, mikä minua oikein asiassa vaivaa. Tapahtumista on nyt jo yli viikko, uskoisin että saatan jo kirjoittaa kärjistelemättä asioita.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Isäntä oli ilmeisesti jutellut ihmisten kanssa etukäteen ja minut napattiin mukaan kesken erään keskustelun. Ihan niin kuin tykkäänkin. Eräs hyvä sitoja sitoi minut etunojaan kiinni telineeseen, jossa en ollut koskaan ennen ollut, eikä kyllä kovin moni muukaan. Se oli siis vähän outo kaikille, se rakenne, joka osoittautui myöhemmin ahtaaksi.
Kun olin sidottu kunnolla kiinni, en kyennyt kääntymään että olisin nähnyt taakseni kunnolla. En siis tiedä, keitä kaikkia tarkalleen käsittelyyn osallistui ja kuka teki mitäkin.

Isäntä tuli etupuolelleni varmistamaan että minulla oli kaikki hyvin. Etenkin suukapulan laiton jälkeen olin aika avuton, niin kuin kuuluukin. Avuttomuus on ok, jos ei tarvitse itse kontrolloida, mitä tapahtuu. Isäntä kertoi minulle turvamerkin: kosketan hänen kättään jos tarvis.

Aluksi sessiossa oli mukana muutamia luotettavia henkilöitä, joiden kanssa on aiemminkin ollut kaikenlaista touhua. Siinä käytettiin piiskaa, kättä, sormia, hyrrää. Se oli ihan ok kaikki. Jos osoitin kehonkielellä, että nyt mennään liian lujaa, nämä hellittivät vähän. Tilanne pysyi jännittävänä, mutta kasassa.

Sitten jossain vaiheessa homma jotenkin hajosi. Osa porukasta siirtyi pois tilanteesta ja uusia tuli tilalle, näitä ei niin luotettuja ja pari ennen kokematonta. Jotenkin toivoin, että Isäntä olisi pikku hiljaa pistänyt pelin poikki, sillä olin ollut sidottuna jo melko kauan, eikä tilannekaan kehittynyt oikein minnekään mielestäni. Ennen kaikkea minusta alkoi tuntua, ettei kontrolli ollut kenelläkään. Isäntä ei oikein nähnyt sijaltaan mitä tapahtui, eivätkä takana häärineet olleet oikein kartalla kokonaisuudesta.

Minun oli pakko lopettaa käsittely turvamerkillä, kun eräs humalassa ollut henkilö, joka ei ollut koskaan ennen käsitellyt minua, alkoi lyödä liian kovaa, välittämättä mitään reaktioistani.
Jouduin vieläpä pyytämään, että minut irrotetaan köysistä. Siinä vaiheessa aloin jo tuntea huonoja fiiliksiä, eikä olo hälventynyt.

Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan tällaista, mutta ajattelen, että kuvaus huonosta bilesessiosta voi auttaa toisia ymmärtämään, että aina kaikki ei mene ihanasti nappiin ja että mitkä asiat siihen voivat vaikuttaa.

Isännällä oli totta kai oma näkemyksensä asioiden kulusta. Hän toisti minulle kyllä monta kertaa, että anna merkki jos kaipaat taukoa ja hän oli koko ajan lähelläni. Minä en vain helpolla haluaisi itse puuttua session kulkuun, mielestäni kehon reaktioiden pitäisi riittää. Jos kukaan ei niitä tulkitse, on subin pakko käyttää omaa harkintaa. Erityisen raivostuttavaa se on siinä vaiheessa, kun sessiota on kestänyt jo kauan, eikä oma pää enää ole yhtä kirkas kuin alussa. Haluaisi vain olla rauhassa ja nauttia kohtuullisesta käsittelystä, mutta on pakko ottaa kontrolli.

Sitten on tietysti sanomattakin selvää, ettei humalaisilla pitäisi olla mitään asiaa sessioihin. Taivas yksin tietää, miten tilanne edes pääsi syntymään. Ei tapahdu jatkossa.

Tästä sinällään hyvää tarkoittaneesta mutta metsään menneestä sessiosta tuli meille pieni kriisi kotiinviemisiksi. Jouduin ilmoittamaan, että pitäydyin poissa bilesessioista, jos käytäntö ei muutu. Isäntä oli samaa mieltä, että meillä on tässä oppimisen paikka. Jatkossa on tarkoitus koettaa ottaa vähän pakkia ja katsoa, että biletilanteissakin kontrolli pysyisi yhdellä; on se sitten Isäntä tai joku muu erikseen sovittu luotettu henkilö. Molempien haluna on varmasti jatkaa leikkejä vastaisuudessakin.

Teille jotka olitte mukana alussa: Olette ihania ja tahdon ehdottomasti puuhailla kanssanne kaikenlaista jatkossakin! En puhu nyt ollenkaan teistä, vaan tästä kurjasta "loppuhuipennuksesta".


torstai 12. kesäkuuta 2014

Kinky kirjekaveri

Muutaman viime viikon aikana olen viettänyt runsaasti aikaa kahdenvälisessä chatissa. Ennen isoja bileitä ja vielä sen jälkeenkin, josta olin jopa vähän yllättynyt, sillä tapasin chattikaverini eka kertaa bileissä.

Miten nyt sanoisin, henkilö jonka kanssa chattaan on vähän kiistelty tyyppi scenessä. Semmoinen pikkuisen paha poika. Äärimmäisten rajojen tyyppi. Nimimerkki, jolla ei ole enää pääsyä joka paikkaan. Kutsutaan häntä nyt Master J:ksi.

Tutustuimme netissä riidan merkeissä. Jouduin kysymään Master J:ltä yhtä hänen subiaan lainaan bileiden lavaesitykseen, jota ideoin. Keskusteltuamme tovin hän myöntyikin. Huokaisin helpotuksesta, sillä oli hilkulla, että koko esitys ylipäätään saatiin toteutumaan. Esitys, jota jo mainostettiin foorumeilla.
Sitten Master J kielsi subiaan tulemasta, koska koko paikallinen pervoseuramme on syvältä sieltä, mihin ei aurinko paistele. Sitä mieltä Master J sillä hetkellä oli ja Tetris sai totisesti sen kuulla. Jos nettipiuha voi hehkua punaisena, niin juuri sillä tavoin keskustelumme sävy eteni. En voinut hyväksyä, että eräs muitten henkilöitten välinen ristiriita kohdistuu minuun ja minun vaatimattomaan teatteriini. Subikoira ja paha poika kuittailivat toisilleen, kunnes ensin mainittu löi linjan kiinni pala kurkussa.

Sopu syntyi, esitys tuli ja meni. Meni vieläpä hyvin.
Tapasimme bileissä ohimennen. Master J lainasi minulle esitysrekvisiittaa. Hän oli sanonut vihassaan, että porukassamme vallitsee huonon käytöksen koodi, jossa ketä tahansa saa (muka) lähennellä miten vaan. Minä olin sanonut hänelle, että jaa, ehkä me emme pelkää koskettaa vaan nautimme aikuisten välisestä pikku flirtistä. Tämän keskustelun innoittamana puristin häntä perseestä, kun hän marssi toimekkaana salin poikki subit perässään. Hah.

Siitä huolimatta yhteydenpito on jatkunut chatin välityksellä. Bloggaan tästä, sillä hämmästelen aika tavalla tätä koko asetelmaa ja tiivistä yhteydenpitoa, joka siitä on virinnyt. Kertoilemme toisillemme kaikenlaista kinkyelämään liittyvää, keskustelunaiheita tuntuu olevan loputtomasti ja molemmilla mielenkiintoa kirjoittaa. Emme ole suinkaan aina samaa mieltä asioista, mutta hyväksymme toistemme erilaisuuden ja kuuntelemme (ainakin minä) mieluusti toisenlaista lähestymistapaa asioihin. Hän on rutkasti kokeneempi kuin minä ja tarjoankin varmaan otollista yleisöä hänen ei-aina-niin-vaatimattomalle esitystavalleen. Olen vilpittömän kiinnostunut! Saan häneltä katsauksen kinkyilyn puoliin, henkilöihin ja tapahtumiin, joista olen aiemmin ehkä vain kuullut sivulauseissa. Olen innokas oppilas.

Me emme pyri mihinkään. Hän on monta kertaa sanonut, että on todella tyytyväinen nykyisten subiensa seuraan, eikä ole kertaakaan kirjoitellut mitään vihjailevaa.

Seuraavan kerran näen hänet kaiketi pääkaupungin isojen bileiden lavalla, jonne hän puolestaan tekee esitystä tuttujensa kanssa. Master J on pudotellut sen verran ylisanoja heidän tulevasta suorituksestaan, että nähtävä se on.

Ei siitä sen enempää oikeastaan. Lähinnä olen iloinen, että minulla on vaihteeksi kiinnostava kirjekaveri monien enemmän tai vähemmän köpöisten keskusteluyritelmien jälkeen. Kinkyelämä on loputtoman oppimisen kenttä ja tekee todella hyvää kurkistella vähän oman porukan aitojen ulkopuolellekin.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Risua pepulle - haaveita

Noniin, minun tekee mieli piiskaa.
Niin ja hyvää alkanutta kesää vaan kaikille!

Taidepostaukseni jälkeen innostuin taas lukemaan läpi mukavasti jo pikkuisen unohtuneita sarjakuvasivujani. Kun omista töistä on vähän aikaa, saa pientä vihiä siitä, miten ulkopuolinen niitä ehkä lukee ja näkee. Mutta en minä sen takia lukenut, vaan koska ne työt pursuvat omaa fetissiäni, piiskaa. Oh, monissa muodoissa, kaikenlaisin asetelmin. Kun itse tekee, saa juuri sitä mistä pitää.

Tiedättehän, miten vanhastaan ihmisten hankalat perversiot kehoitettiin kieltämään? Eli jos on jokin fetissi, älä vain harjoita sitä, niin kyllä se siitä unohtuu. Olen lukenut ja itse kokenut täysin päinvastaista. Mitä harvemmin saa, sitä enemmän asiat pyörii päässä.

Missäköhän aivojen lokerossa kaikkein makoisimmat kiihokkeet piileksivät? Ne voivat olla painuksissa pitkäänkin, mutta kun sopiva virike ne taas herättää, alkaa silmien takana pyöriä itselle juuri se kaikkein herkullisin näkymä. Enkä voi sanoa taistelevani vastaan, lainkaan. Menen mukana. Ihanahan se on kantaa arkipäivässä mukana omaa salaista mielikuvaa. Ketä se haittaisi? Olen silloin ehkä hivenen virkeämpi, nauran herkemmin, innostun asioista; tietysti kiihotun tulisemmin.







Tällaista tekis mieli. Mielikuvani liikkuvat tällä hetkellä hyvin perinteisissä ympyröissä: halkotukin päällä suoritetussa pikaisessa ja tehokkaassa rankaisussa, jossa lyöntivälineenä jotain käteen sattuvaa; risuja puista ja pensaista tai paksua nahkaremmiä vajan seinältä.
(Ilmankos kiihotun toisinaan puuvajoissa ja muissa ulkorakennuksissa.)

Piiskaa, piiskaa, ei subin miellyttämistä, vaan kipua ja rankaisua. Jotain on tullut töppäiltyä, tehtyä töitä huonosti. Komennus sopivaa arkaaista "laitetta" vasten nojalleen, housut alas tai sitten ei, mutta rivakoita iskuja kunnes rangaistu parkuu tarpeeksi. Sitten nöyryyttävä puhuttelu, jossa luvataan olla mokailematta enää.

Tästä pääsemmekin luontevasti ajatukseen Boot Campista, Kurileiristä, BDSM-henkeen totta kai. Toteutuu ehkä joskus, tai sitten ei. Pallottelin ajatusta taas erään Masterin kanssa. Mietimme, olisiko tälle ns. tilausta, eli innokkaita osallistujia. Tapahtumapaikkana joku riittävän rauhallinen mökkipaikka (tiedossa on), osallistujina sopiva määrä D/s:n sisäistäneitä dominoinnista sekä alistumisesta kiinnostuneita henkilöitä.
Kantavana ideana palveleminen, töiden ja tehtävien suorittaminen, oli ne sitten mitä hyvänsä. Saunan lämmitys, ruuan laitto, halon hakkuu. Selän pesu, jalkahieronta. Seksileluna toimiminen. Arvoasetelma olisi kaikkien tunnustama ja sitä noudatettaisiin. Dominoivien vastuulla olisi kurin ylläpito ja rankaisu. Tetris tykkäisi, jos mukana olisi vähän armeijaelementtejäkin.

Kaikki olisi tietysti sovittua ja sääntöjä ja rajoja noudatettaisiin. Niiden puitteissa tapahtuisi varmasti monenlaista herkullista ja kiihottavaa sattumusta..

Seuraavan kerran, kun lämmität mökkisaunaa, voitkin nöyränä miettiä, montako raipaniskua tulisi, ellei pesä syty yhdellä tulitikulla. No, minä ainakin mietin, hahaa.