maanantai 31. maaliskuuta 2014

Päiväkahvit Rouvan luona

Palasin Rouvan luota pienoisilla ylikierroksilla ja puremia kaulan molemmin puolin.

Tämä tapahtui noin viikko sitten. Saimme viimein sovittua yhteisen ajan, jolloin vain me kaksi olisimme paikalla. Minä menisin Rouvan luo sovittuna aikana, panta kaulassani ja valikoima suosikkilelujani kassissa.
Olin kovasti jännittynyt, kun ajoin melko pitkää matkaa päämäärääni. Minulla ei ollut mitenkään riemukas, vaan paremminkin kohtalonomainen olo. Tämä oli nyt tehtävä näin, tämä kortti oli katsottava. Olimme tavanneet ja kahvitelleet muutaman kerran, chattailleet puolituhmia ja harrastaneet julkista flirttailua ja sessiontapaista bileissä, mutta kaiken tämän jälkeen minulla oli olo, että en tiedä hänestä todella mitään, ennen kuin pääsemme itse asiaan kahden kesken.

Seisoin heidän eteisessään, Rouvan mies moikkasi ja pakkaili itseään tiehensä kiitettävällä kiireellä. Olin ilmoittanut, että minua ei varsinaisesti haittaisi, jos hän joskus jotain näkisi, mutta oli kieltämättä parempi että juuri nyt hän poistui. Olin jo muutenkin ihan soosina jännityksestä.

Hetki, joka siirtää tilanteen suht normaalista dom/sub -asetelmaan on aina mielenkiintoinen. Olin jo chatissa esittänyt, että saisin olla mahdollisimman paljon subin roolissani, sillä se olisi minulle helpompaa. Poistaisi jännitystäni, kun minun ei tarvitsisi tasapainoilla normaalin ja viettivoimaisen käytöksen välillä. Rouva on luonteeltaan loppujen lopuksi hyvin lämmin ihminen ja terävin särmä välähtelee hänessä vain toisinaan. Heti alkuun hän ei esittänyt tätä tiukempaa puoltaan, vaan tilanne lepäsi paljon sen varassa, että otin roolini suosiolla. Se onnistui niinkin ja pääsinkin aluksi kahvinkeittohommiin. Tuli hyvin alisteinen olo, kun en osannut heti käyttää kyseistä keitintä.

Rouva laittoi minut vaihtamaan multia muutamiin kukkasiinsa. Tartuin toimeen tyytyväisenä ja olin chatissakin selvittänyt, että nautin siitä kun minut laitetaan hommiin. Rouva joi kahviaan sohvalla ja kiikutin valmiita kukkapurkkeja hänen arvioitavakseen. Sen jälkeen kastelin kukkaset ja vähän TV-tasoakin. Olin yhä hermona! Asetuin hänen jalkoihinsa juomaan omaa kuppostani ja juttelimme kaikenlaista puutarhanhoidosta ja lemmikeistä.

Kahvin jälkeen olin valmis jatkamaan ja mielessäni pyörikin vain odotus, milloin saisin seuraavan tehtävän. Seisoin heidän olohuoneessaan ja Rouva tuli taakseni. Hän hyväili minua takaapäin, liu'utti käsiään ihollani vaatteideni alla ja raapi hiukan. Kiristi kaulapannasta ja kai poninhännästäkin. Vavisin ja huokailin, sillä se oli niin yllättävää ja teki niin hyvää. Tilanne sopi erääseen ihastuttavaan fantasiaani täydellisesti (nuori palveluspoika / rouva) ja kiihotti kutkuttavasti.

Rouva käski minua riisumaan housuni sillä aikaa kun hän poistuisi hetkeksi ja asettumaan lattialle kontilleni odottamaan pää seinään päin.

Nyt minuun iski kurillinen häveliäisyys, enkä taidakaan listata tällä kertaa tähän kaikkea mitä hän minulle teki ja mitä minä hänelle koetin.

Pian toimintaosuuden jälkeen tuntui hyvältä lähteä kotimatkalle ja hoitamaan vielä pari kauppa-asiaa. Olin aika erikoisessa mielentilassa ja olisin tehnyt mieluusti riehakkaita heräteostoksia, mutta onneksi minulla ei ollut varaa. Kiertelin kauppakeskusta panta ja mustelmat kaulassani, kiskoen peilien edessä huivia tiiviimmin suojaksi.
Vielä kotonakin taisin olla vähän kierroksilla ja ikävä kyllä saatoin käydä Rouvan hermoille, kun illalla vaihdoimme kuulumisia chatissa. Minua hävettää kovasti yhä ja toivon sen menevän subihuuruisen mieleni piikkiin.

Kevätseikkailuna alkanut haaveilu on nyt päätynyt tähän pisteeseen ja mikäli se minusta riippuu, katsoisin mielelläni eteenpäinkin. Käsitän sessiosuhteen parhaimmillaan matkana, jossa on erilaisia vaiheita ja sellainen se olisi minunkin ihannekuvassani.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kysymys D/s:n luonteesta

Tällainen lukijakommentti tuli. Ihan fiksunkuuloinen kysymys. Vähän liiankin fiksu, sillä olen vieläkin vähän ding-dong oltuani tänään ihanasti Rouvan hoteissa. Liitän vastaukseksi vähän chattailua Isännän kanssa aiheesta. Hän on tänä iltana viisaammalla mielellä.

"Kiinnostaisi tietää, miten se tasa-arvo ja tasavertaisuus lopulta on kaiken pohjana? Olen koittanut etsiä asiasta tietoa, mutta loppujen lopuksi kaiken kuorruttaa kuitenkin se, että toisella nyt vaan on enemmän valtaa eikä ole kyse mistään demokratiasta tai tasa-arvosta. Vaikka molemmat haluaisivat asioiden olevan näin, se ei kai silti vielä tee tasa-arvoliikettä suhteesta? Ja tämä ei ole siis mitään ivaamista tmv., vaan oikeasti haluaisin tähän vastauksen. Tasa-arvo minun nähdäkseni on sitä, että valta jakautuu ihan 50 - 50, ei sitä, että 90 - 10, koska molemmat halusivat niin. Point is, en vaan saa päähäni, miten ihmiset voivat samalla kannattaa tasa-arvoa, kun puhuvat alistumisesta ja/tai komentamisesta tmv. Joku logiikka tuossa oletettavasti kuitenkin on." -Anonyymi


Herra Huu:

Tässä pitäisi erottaa näennäinen valta ja todellinen valta.
Esimerkiksi raha-asioissa ja lastenkasvatuksessa valta jakaantuu 50/50, mutta meidän keskinäisessä suhteessa olet luovuttanut valtaa mulle.

 Tetris:

Joo. Sanoisin, että suhteemme on tasa-arvoinen, ja siitä lähtökohdasta on sovittu tämä toisenlainen menettelytapa.

Huu: Meidän keskinäisessä suhteessa sulla on liikennevalot, jotka ovat tavallaan veto-oikeus, eli sulla on valta lopettaa näennäinen epätasa-arvo halutessasi.

T: Niin. Olenko mä joskus tehnyt sen? Mä en nyt muista.
Päätäntävalta-asioissa en ole tainnut varsinaisesti keskeyttää peliä. Olen kyl voinut venkoilla eri tavoin.

Huu: Kumpi on todellista tasa-arvoa: Se että joka asiasta väännetään kättä ja kinastellaan, vai se että luotetaan toiseen niin paljon, että annetaan hänelle enemmän valtaa, mitä hän olisi itse ottamassa. Tietäen ettei toinen käytä sitä valtaa väärin.

Huu: Eiks tää tilanne ollut sellainen, että sää olit kahminut itsellesi enemmän valtaa, mitä pystyit käsittelemään, koska mää en ollut aktiivisesti sitä ottanut. D/s suhde taas on tasapainottanut tilannetta, vaikka ulkoisesti se näyttäisi että aiemmin tasapainoinen suhde on keikahtanut patriarkkaariseksi.

T: Joo, näinhän se todella on. Tuo alkuperäinen tilanne meinaa jo ruveta unohtumaan.
Ennen D/s:n löytymistä mä en keksinyt, mitä tekisin aggressiolleni, joka johtui epämääräisestä tilanteesta.

Huu: Ja toi on se todellinen valta vastaan näennäinen valta.

T: Sulla ei sinällään tainnut olla isompaa ongelmaa vanhassa järjestyksessä?

Huu: Mää en tajunnut sitä ongelmaa, joten se ei vaikuttanut munhun sinäänsä.

T: Riitelyt taisi kumminkin vähentyä aika paljon. Tai ainakin mun pingottamiseni asioista.

Huu: Joo, tilanne on paljon tasaisempi. Tää selkeyttää meidän välistä suhdetta todella paljon verrattuna entiseen.


Tässä on tätä meidän näkökantaamme asiaan. Varmaan jokainen D/s-suhde on uniikki ja niissä on omat sääntönsä. Me elämme kuitenkin varsin normaalia lapsiperheen arkea, joten mitään orja-nukkukoon-häkissään -tyyppistä kuviotahan tässä ei ole. D/s on jatkuva pohjavire, joka on muodostunut jo normaaliksi.
Suurin onni D/s-tilanteesta minulle on, kuten Isäntä tuossa muistuttikin, että sisäinen ristiriitani ja aggressioni on helpottanut huomattavasti. Enää kodin satunnainen sekasotku ei raivostuta, kun ei toinen ole sitä taaskaan siivonnut, vaan tiedän töiden kuuluvan itselleni ja että ansaitsen piiskaa, ellen niitä tee.
Win-win, sanoisin.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Maaliskuun Fetish Club

Minua kaduttaa oikeastaan vain se, etten nuollut n4tsiunivormuisen saappaita, vaikka minulla oli siihen mahdollisuus. En ole vieläkään nuollut kenenkään saappaita.

Fetish club oli taas minulle kuin loputon huvipuisto. Niin paljon kinkyä kivaa ympättynä niihin muutamaan tuntiin! No, suunnilleen yhdeksään tuntiin, mutta se menee kuulkaas nopeasti. Oltiin taas Isännän kanssa paikalla heti ensimmäisten joukossa laittamassa paikkaa pystyyn ja vielä viimeisillä pikkutunneilla sain hommakseni desinfioida kunnostamani pukin jonkun eritteistä. Nice..

Minulle bileiden parasta antia olivat kohtaamiset ihmisten kanssa. Kun alkaa tuntea porukkaa paremmin, löytyvät joukosta ne, joiden kanssa voi jutella fiksuja ja ne, joiden kanssa voi heittäytyä flirttaavaksi höperöksi. Jälkimmäistä tuli viljeltyä paljon. Mainittakoon nyt vielä toiston mausta huolimatta, että olin selvin päin koko illan. Vissyvettä kului.

Niin, tämä vanhahtavaan univormuun pukeutunut T-daami, tai paremminkin identtinen pariskunta.. Todella näyttävä ilmestys, univormu viimeisen päälle ja istuu hyvin ryhdikkäälle vartalolle. Tämä on ihan hirveää, mutta minulla on pieni masokistinen n4tsifetissi. Kelläpä ei! Heti kun näin heidät silmäkulmasta, oli spontaani reaktioni että WOW. Hyrisin onnesta, kun univormudaami nappasi jo vanhastaan tutun flirttityylini häntä kohtaan ja alkoi antaa takaisin omalla tavallaan. Oletteko koskaan tulleet n4tsiasuisen dominoimaksi? Siinä voisi sulaa lammikoksi lattialle, ellei olisi ollut juuri nakkivelvollisuuksia meneillään. Myöhemmin illalla minulle ei enää tullut mahdollisuutta, saati että olisin jaksanut mennä hakemaan hänen huomiotaan. Mutta! Jos luet tätä: laita se univormu toistekin, pliis!

Koko alkuillan minua kävi nakkipaikallani korventamassa Ruova, josta en tiedä, mitä uskaltaisin tähän kirjoittaa. Päihin tulee kumminkin..!
Olimme chattailleet jonkun verran ja nyt taas näimme toisemme. Miten kuvailisin.. Aloin virnuilla, eikä siitä meinannut tulla loppua, vaikka ansiokkaasti etsin vastausta kengänkärjistäni. Hän katsoi minua uskomattomilla piilolinsseillään, jotka saivat silmät näyttämään erityisen suurilta ja kauniilta. Ei katsonut, vaan tuijotti. Minä en kestä tuijotusta pitkään! Hän hivutti käsiään vaatteideni alle ja raapi kynsillään. Hän puhutteli minua ylimielisesti. Hän puristi poninhäntäni tiukkaan otteeseen ja suuteli kaikkien edessä. Ja minä toivoin vain lisää.

Kun iltani nakkilista oli hoidettu ja olin vapaa bilettämään niin kuin mielin (luulin), ehdin virkistäytyä vain hetkisen ja haukata jotain eväitä, ennen kuin minua vietiin. Tästä alkaakin jakso, josta minulla ei ollut etukäteen mitään hajua. Illan juontaja pyysi minua lavalle esittelemään kanssaan pikkupukkia (kuva aiemmassa postauksessa), jota olin korjannut. Ihan ok, ihan uskottavaa. Menin hänen perässään. Vittu mikä hölmö.

Lavalla on helppo olla, kun ei oikeastaan näe hämärässä salissa olevaa melkein satapäistä yleisöä. Kertoilin ihan asiallisesti pukin korjauksesta mikrofoniin. Äkkiä juontajan äänensävy vähän muuttui ja hän kertoi sekä yleisölle että minulle, että Tetris voikin sitten testata pukkia ekana. En vieläkään tiedä, näkyikö aito hämmästykseni. Rouva sanoi, että tottelin niin nopeasti, ettei usko yleisön tajunneen mitään. Onhan tässä tottelemista treenattu jo reilu vuosi, joten hankkiuduin mahalleni pukille, kun kerran käskettiin. Päällihousuni laskettiin ja minut sidottiin käsistä ja jaloista kiinni.

Jos olisin pitänyt ideaa huonona pilana ja poistunut lavalta... siinä olisi mennyt illan ainoa esitys lyttyyn. Vieläkin mietin huuli pyöreänä, miten paljon Isäntä ja pari muuta läheistä kinkytuttua minuun luottivat!

Mielessäni ei edes käynyt jättäytyä pois juonesta. Sen sijaan huomasin ihastuneena, että käsittelyn aloitti Rouva, samalla kun juontaja koetti haastatella minua. Tunsin hänen kätensä eka kertaa pakaroillani ja sain kynsistä muutamia vakuuttavia jälkiä. Rouva käytti myös uutta glitteriraippaansa, varovaisesti kuulemma. Välillä hän kävi ottamassa minua hiuksista tai pannasta ja kysymässä jotain. Tai puremassa hartiaan. Kiljaisin.

Minulla on parhain muistikuva siitä, miten ärtynyt olin, kun minua koitettiin haastatella mikrofonin kanssa. Minulla ei todellakaan ollut kiinnostusta sanoa yhtään mitään. Jossain vaiheessa piiskaajaksi vaihtui Peikko, joka käsitteli minua roimakoin iskuin pehmeällä nahkafloggerillaan. Rouva tuli kasvojeni eteen silittelemään, mutta minäpä murisin kiukuissani hänelle. Hänen huvittunut hämmästyksensä vaihtui nopeasti pariin kipakkaan lyöntiin poskelle. Pisteet hänelle!

Näin lavan reunalla Peikon "mustan kostajan". Hetken kuluttua se olikin käytössä ja taisin parkaista muutaman kerran aika äänekkäästi. Se on kerta kaikkiaan sietämätön väline.
Vielä sietämättömämpää oli luvassa, kun eräästä toisesta blogista tuttu "Setä" hyppäsi taakseni ja käytti rumpukapuloitaan pakaroitteni päälle. Jos edellinen oli sattunut, tämä tunne oli inhottava potenssiin sietämätön. En yleensä pelkää jälkiä, mutta mieleeni välähti pari todella synkkää mustelmaa ja osin pelästyneenä paruin itseni irti tilanteesta. Murisin Setällekin, mutta kättelimme myöhemmin ihan sovinnossa.

Lopuksi porukka löysi käyttöönsä hyrrä-hieromasauvan ja nautin sen tunteesta sekä Peikon käsistä, jotka pitivät tukkaani ja päätäni ruuvipenkissä. Vieläpä yleisöstä joku vaalea nainen teki eleen nousta lavalla ja kommentoi tahtovansa suudella. Olin ihan valmista kamaa. Olisi suudellut vaan.

Isäntä oli ollut lavalla myös, mutta vain avustamassa pukin siirtelyä, kun sitä pari kertaa käänneltiin tarjoten yleisölle maisemia. Kun käsittely oli aplodien kera ohi, hän avusti kiskomaan minut jaloilleni ja päädyimme hän, minä ja Rouva lavan taakse pieneen sohvin varustettuun vip-tilaan huilaamaan. Kun Peikko vähän myöhemmin huolehtivaisesti kurkisti, että tilassa olevilla on kaikki ok, retkotimme koko joukko sohvilla, Isännän käsi minun housuissani, Rouvan kädet rinnoillani ja minun kasvoni hänen kaulallaan.

Bilekuvauksen voisi päättää tähän, mutta se olisi väärin. Koin vielä toisenlaisia ihania hetkiä. Olin kaiken jäljiltä todella poikki ja kieltämättä epäröin vähän, kun Isäntä esitti, että menisimme Pikkusiskon seuraan. Näin hänet eka kertaa pitkästä aikaa, mutta olin puolikuollut, enkä olisi kestänyt mitään jutustelua. Onneksi hänen kanssaan se ei ole välttämätöntä. Minun teki lähinnä mieleni painaa hänet kainalooni sohvalla ja vain olla, ja se sitten toteutuikin. Olin jo aiemmin kuiskinut hänen pörröisiin hiuksiinsa, miten kamala pervo hänestä oli tullut ja vilkaissut jälkiä hänen rinnoillaan. Nyt tahdoin vain pidellä häntä ja katsella rauhassa, mitä lavalla tapahtui. Hän käpertyi kylkeeni ja se hetki oli levollinen ja hellä. Toisella puolellani istui ensin Isäntä, jota kannustin vaivihkaa silittelemään Pikkusiskoa. Sitten siihen meidän väliimme istuutui Rouva, jonka sormet aika pian olivat housuissani.
Olin raukea, olin onnellinen, olin pervo.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Turvasanasta

Tetris ei käytä turvasanaa. Tai oikeammin: Tetris on sanonut ettei se sano turvasanaa.

Tämä lause tuli esille viikonlopun klubilla. Olin itse tilanteessa, jossa en voinut lähteä selvittelemään turvasanankäyttöäni tai ylipäätään mitään. Sain siinä kohtaa itse asiassa rumpupalikoista takamuksille, mikä sinällään olisi voinut vaatiakin sen turvasanan. Tilanteesta selvittiin muulla tavalla, taas.

Nyt en mene vannomaan, mitä olen joskus sanonut turvasana-asiaan. Joka tapauksessa siitä täytyy olla aikaa. Kellot ei nyt soi.
Sessiotilanteista kerrottaessa hokemiin kuuluu, että turvasana on oltava ja sitä käytetään. Turvasana sovitaan etukäteen ja se on jokin sana, joka ei voisi tulla esille muuten ("appelsiinimarmeladi!"). Tässä on nyt tullut toimittua vähän eri tavalla, sillä en ole kertaakaan sopinut kenenkään kanssa turvasanaa, enkä käyttänyt sitä. Liikennevaloja (vihreä - keltainen - punainen) tuli käytettyä joskus alkupuolella leikkiuraa. Lähinnä sitä vihreää.

Ei, minusta ei ole kova juttu olla käyttämättä turvasanaa. Se sana on minullekin olemassa ja olen päätellyt päässäni, että se on sitten "Turvasana!". Ei siitä kukaan voi erehtyä.
Olen havainnut, että kaavamaisia sanoja toimivampaa on kommunikointi, empatia. Kohtaamani sadistisesti toimivat henkilöt ovat järjestään kaikki olleet hyvin huolellisia ja varovaisia. Tarkkailleet kohdettaan aistit valppaina. Normaali reagointi käsittelyyn on riittänyt säätelemään sen intensiteettiä.

Miksi se riittää? Eikö se sitten toimi kaikilla? En osaa sano. Veikkaan vain, että koska en tapaa reagoida kovin vähästä, niin minusta kyllä näkee, milloin olen rajoilla. Kiemurtelua, riuhtomista, kimakampaa kiljahtelua.

Bileet ja klubit ovat mielestäni loistava paikka sessioida. Kaikki tarvittava on läsnä + sopivia henkilöitä pilvin pimein. Tunnelmaa on rakennettu yhteisesti koko illan, on hämärää, on musiikkia. Mikäs sen mukavampaa, kuin heittäytyä sessioon.
Huono puoli on, olen kuullut, että bileissä ei käsittelijä tahdo kuulla mitään mitä subi ilmaisee, eikä aina nähdäkään. Se on varmasti hankalaa. Huitoa sokkona ja toivoa, ettei mene pahasti vikaan? Käsittelijähän on usein kohteen taka- tai selkäpuolella, eli mahdollisimman kaukana. Huolellisesti toimivat Deet (tai puuhaan innostuneet subit) tapaavatkin vähän väliä tulla läheltä tarkastamaan, mitä kohde viestii. Se on ehdottomasti järkevää, eikä riko tunnelmaa tai dynamiikkaa kun sen tekee oikein.

Alussa minua kiehtoi ajatus, että minut laitetaan sanomaan turvasana. Se oli silloin, kun rajaa ei ollut vielä näkynyt. Sitten raja tuli vastaan riittävän lujien ja jatkuvien iskujen muodossa ja kurkistinpa sen ylikin, sillä en silloinkaan käyttänyt sanaa. Iskut loppuivat ensin.
Rajan takana on lisää kipua, jota ei tahtoisi kestää ja josta ei saa enää nautintoa. Ajatukset eivät kulje, vaan säntäilevät ympäri päätä hädissään. Turvasanan mahdollisuus tuikkii mielessä, mutta aina sitä vain siirtää, sillä tiedossa on, ettei sitä ole tarkoituskaan kiskoa ulos, vaan kipu loppuu taas kohta. Niin kuin se aina tekee.

Nykyään käyn mielestäni harvoin kivun rajalla. Tai sitten asia on niin, että tunnistan seudun jo, enkä pelkää sitä erityisesti. Muutenkaan turvasanaa ei ole ollut tarvetta käyttää. Jos sessiossa sattuu olemaan jokin ohittamaton epämukavuus tai turvallisuuteen liittyvä asia, olen saanut viestittyä siitä ihan pienimmin mahdollisin liikkein tai sanoin. Kivun ja epämukavuuden tuoja on herkillä ja kyllä huomaa pulan.

Kyllä minä pikkuisen turvasanaa pelkäänkin. Huoleni on, että se kauhean töksähtävällä tavalla rikkoisi huolella rakennetun tilanteen. Että D menisi ihan sekaisin, ja kykenisi vain hätäisesti irrottamaan minut ja pyytelemään anteeksi. Ja ettei hän enää ikinä uskaltaisi palata ihan vastaavaan tilanteeseen vaan alkaisi käsitellä minua erityishuolellisesti.  Auts!
Tuon vaihtoehdon tähden kärsin sitten mieluummin vaikka vähän pidempään.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pakit tuli taas

Otteita tuoreimmasta viestistä BDSM-baarin puolelta:

"Moooikka...Oletko sinkkutyttö ja mistä ...ja minkä ikänen???Oletko ilman isäntääsi Herraasi jolle alistua ja jota palvella...Kunnon miestä ja kuria ...oletko vailla luotettavaa kumppania joka veisi sinut bdsm än ihmeelliseen ja ihanaan maailmaan josta et pois halua"

"Olen XX v kokenut osaava ja hyvin luotettava määrätietoinen vaativa ja ankarakin Master ja hyvin sadisti ...Kokemusta yli 20 v, joka luo hyvinkin luotettavan ilmapiirin eli orjattareni ei tarvitse turvasanoja, ehtoja ja rajoja  enkä niitä hyväksykään, koska Herra päättää kaikesta ei se muuten mitää olisi....Mutta turvallisesti kuitenkin...nautin sitoa alistaa nöyryyttää julkisestikin..antaa piiskaa niin, että tuntuu ja näkyy varsinkin aiheesta ...Bdsm ja Masterius ei ole minulle mikään leikki tai sessiojutu vaan osa elämää ja haenkin naista suhteeseen jpa vakavempaan missä se osa sitä normielämä huomioiden ...Miehenä olen Hellä rakastava huomioiva sosiaalinen puhelias huumorintajuinen kaikipuoli kiva"

Juu, ihan kohtalaisen kiihottavaa. Mutta en ryhtyis tuon kanssa mihinkään.

Ensinnäkin tämä oli päivänselvä massaviesti. Varsin vaatimattomalla hakutyöllä sais vastauksia jo noihin ekoihin kysymyksiin.
Toiseksi, millainen mies ei osaa kirjoittaa tuon selvempää tekstiä? Melooko osa intiaaneista väärään suuntaan?
Kolmanneksi, miten hän on uusi jäsen BDSM-baarissa, jos kokemusta on 20v. Hmmm?

Jos hakisin suhdetta, en voisi ajatella aloittavani sitä henkilön kanssa, jonka toimintaa joudun selittelemään itselleni parhain päin jo ennen tapaamista.
Pakit tuli nyt hälle.

Olen saanut itsekin muutamia BDSM-pakkeja, viimeksi tänään. Siitäpä tämä aihe kumpusikin.

Ensinnäkin, en olisi edes saanut kuluneena reiluna vuotena yhtään mitään kivaa ja jännää, ellen olisi laittanut itseäni likoon. Ihan munia myöten, tai mitä naisilla nyt on. Jos en olisi ollut aloitteellinen itse, haaveilisin edelleen yksin huoneessani. Siinä tohinassa tulee välillä näpeille, ei voi mitään.

Kun sain tänään pakit mahdolliselta leikkiseuralta, itkin. En tahdo dramatisoida, niin vain kävi, itkin ja otin pari isoa kulausta konjakkia. Menin hetkeksi todella pois tolaltani. Toivuin noin tunnin sisällä. Nyt illalla voin jo suhtautua tähänkin harhapolkuun ihan tyynesti. Se ei hävetä minua enää, vaikka hetken tuntui, että tulipa taas tehtyä itsestä niin pahuksenmoinen pelle. Onneksi pelastin itseni sentään kirjoittelulta tunnekuohussa. Tunnen itseäni jo sen verran, että vastaavissa tilanteissa panen koneen kiinni kunnes rauhoitun.

Vuosikausiin ei mikään olekaan nostanut minussa tällaisia tunneaaltoja kuin BDSM. Tunneskaala tuntuu olevan ihan eri volyymilla kuin normaalielämässä. Veikkaan sen johtuvat jonkunlaisesta taantumisesta eläimellisten viettien alueelle. Normaalissa elämässä on aina jonkinasteiset suojat päällä, BDSM on usein minulla paljaampaa. Menen tunteet edellä. Olen suuttunut verisesti, hetkeksi. Olen rakastanut, hetken. Olen nauttinut voimallisesti, tovin. Olen masentunut, päiväksi.
Onko ihme, että tämä elämäntyyli on koukuttavaa?

On varmasti olemassa myös tasainen ja tyyni BDSM-elämäntapa, mutta ei minulle, ei ainakaan tällä hetkellä. Epäilemättä haen huippuja, vaikka kiistän jyrkästi, että se olisi elämäntavan koko kuva mitenkään.

Koen, että minulla on tällä hetkellä käyttämätön resurssi, voima joka hakee vastavoimaa. Siksi laitan itseni alttiiksi nolauksille, saadakseni hakemani. Haaveeni eivät liity mitenkään siihen, mitä kotona tapahtuu. Niin kauan kuin tämä haave saa minussa elää, se hakee täyttymystään ulkopuolelta. Vaihtoehto ei olisi lisätä rehkimistä kotona, vaan kieltää haave kokonaan. Tunnen eläväni, jos minulla on jokin etäkohde, josta unelmoida. Siis ihan ihminen, sellainen joka omasta halustaan toimisi vastavoimana masokismilleni. Ihana sadisti.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kertomusta treffeistä yms

Tähän blogiin on kertynyt jo yli 180 postausta. Niistä kahdella on ollut ylivoimaisesti eniten lukukertoja. Otsikot ovat: Kivulias piiskaus (yli 500 lukua) ja Tappi pepussa (melkein 400).

Voi herranjestas teitä, lukijat! Mikä teitä oikein kiinnostaa? Piiskat ja peput?

Sittenhän meillä on jotain yhteistä.

---

Viimeviikkoiset treffit menivät ihan hyvin. Puhuttiin paljon puutaheinää yhteisistä tutuista, mutta päästiinpä ihan asiaankin. Siis puheen tasolla. Voi että oli vaivaannuttavaa ja ihanaa. Näen nytkin kirjoittaessani mielessäni hänen lievästi ylimielisen hymynsä, kun hän kertoo repeilleensä teksteilleni blogissa. Miten kirjoitan mahtipontisesti "hänestä" mainitsematta nimeä ja miten kerron salaisista tunnoistani ja odotuksistani. Voi kiasus... Myhäilen ja kärsin yhtä aikaa.

Kävin ylikierroksilla, toivottavasti kätkin sen edes jotenkin. Olimme tavanneet ennenkin, mutta tällä kertaa kahden ja minun aloitteestani keskustelimme aiheesta Pomottaisiko Hän Vähän Minua Joskus. Olin saanut hänen suunnaltaan alusta saakka vihreää valoa, joten uskalsin sivuta aihetta varsin rohkeasti. Tosin kohtalaisen sanavalmis Tetris nähtiin hyytyvän täysin, kun toinen kysyi tietoja mieltymyksistä. Totaalinen aivoblokki. "Olet varmaan lukenut blogia" oli ainoa, mitä kykenin sanomaan. Juutuin taas liian hankaliin ajatuksiin siitä, että olen aika sopeutuvainen, enkä tahdo sanella toisen käytöstä etukäteen liikaa. Ja ettei juttuja voi tietää ennen kuin niitä koettaa. Ja -helpotus- kävi ilmi, ettei hänkään ole kiinnostunut neuloista.

En voinut olla kävellessämme ja katsellessamme treffipaikan antia ihan vähän hiplaamatta häntä ja hän minua. Mutta vain sillai ohimennen, herättämättä huomiota.
Kun oli aika erota, seisoimme tuulisella parkkipaikalla. Tunteeni paloivat jo, vaikka peittelin niitä ja koetin venyttää eroa yleisillä jaaritteluilla. Mokomakin julkinen paikka! Sanoin, että pussaisin sinua, ellei tämä paikka... Hän työnsi kätensä hiuksiini ja pudisteli vähän. Sitten suutelimme, ihanasti.

---

En pidä mitään tässä jutussa itsestäänselvänä, sillä en voi millään olla varma toisen ajatuksista ja tuntemuksista, saati aina edes omistani. Minulla on tunne, että tässä edetään vierailla vesillä molempien suhteen ja siksi otetaan varovaisia askelia. Kuitenkin, en ehkä loukkaa häntä jos sanon, että olin pettynyt poistuessani ekalta vierailultani hänen luotaan. No, olin odottanut liikoja, ja varmaan taas ilmaissut itseäni huonosti. Pettymys on jotenkin vahva ja lopullinen sana, mutta tässä se kannattaa käsittää vain subikoiran kärsimättömyyden kautta. Ja muistaa, että pidän takaiskujakin nautinnollisina, sikäli kun jotain muutakin on ehkä vielä luvassa.

Nojoo, olin odottanut saavani vähän jotain. Tottakai on kiva ihan jutella ja juoda kahviakin, mutta se ei ollut sillä hetkellä sitä mitä odotin. Hain monta kertaa sopivaa saumaa tehdä vähän aloitetta, mutta menin joka kerta puihin. En oikein hallitse tilannetta, että tulen toisen kotiin ja vieläpä subin lähtökohdista ja alkaisin siitä sitten olemaan aloitteellinen. Voisin mokata pahasti ja aikaansaada vaivaannusta. Kun toinen ei sitten tilannetta vienyt, jäi homma siihen.

Luotan siihen pienen tutustumisen pohjalta, että hänellä on pokkaa kuitata nämä marinat kohauttamalla olkiaan malttamattomuudelleni ja toteamalla, että siinäs kärsit sitten.

---

Aaah, riudun. Minulla on jo päiviä ollut äärettömän masokistinen olo. Olen haaveillut kipakoista lyönneistä kasvoihin.
Käyttäydyin eilen todella hankalasti. Menetin malttini ja onnistuin rikkomaan yhden loisteputken niin että se irtosi seinästä. Sen korjailusta ja proppauksesta takaisin seinään koitui Isännälle paljon lisävaivaa, jota hän(kään) ei varmaan tällä hetkellä kaipaisi. Siitä, miten tyynesti hän tämän sattumuksen otti, havaitsin että hän ei ole kovinkaan Isännällisessä vireessä. Se on hiukan harmittanut.

Niinpä, vaatisin taas läheisiltäni liikaa, olisin muuttamassa. Rouva ("hän") minua tästä jo huomautti, ehkä huvikseen, mutta tietyllä tavalla aika osuvasti kyllä.
Helkkari, koitan ajatella niin, että Isäntä saa olla ja elää niin kuin parhaaksi näkee ja silti olen koko ajan muuttamassa häntä. Välillä tekisi mieli yksinkertaisesti hypätä kaivoon ottamaan breikkiä kaikesta. Liian monimutkaista, eivätkä parhaat aikeeni meinaa toteutua kuitenkaan. Olla valmis palevelmaan toista ja turhautua, kun toinen vetäytyy mieluusti omaan maailmaansa.

Luultavasti en tule koskaan olemaan tyytyväinen yhtään mihinkään mitä saan.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Turvallisesti naisten kesken?

Etsiskelin pintapuolisesti tietoa naistenvälisen seksin turvanäkökohdista. Tuossa sattui olemaan Pikkusiskon blogin kommenteissa keskustelua seksitautien uhasta ja tumma pilvi vyöryi minunkin ylleni kun oikein aloin ajatella asiaa.

En löytänyt yhtään tosi hyvää tietolähdettä, vaan repaleista informaatiota ja sitten päälle vyöryi näitä "Mitä olet aina halunnut tietää lesboseksistä - Käyttääkö ne aina dildoa ja toinen on miesroolissa?" -tyyppisiä väläyksiä. No kumihanskat nyt tuli uutena. Olen kyllä tietoinen mustista kumihanskoista, mutta olen pitänyt niitä enemmänkin kinkynä kivana, kuin todellisena suojana. Lesbokortsu on sitten termi!

Sit minusta on jotenkin kauhean vaikea kuvitella, että tositilanteessa kaivettais ruttuista keittiökelmua jostain ja alettais nuoleskella sen läpi. Lesbofoorumillakin muijat kommentoivat, että eipä ole paljoa tullut käytettyä tuota.

Tilastot näyttävät kertovan, että HIV ei tartu naisten välillä. No, se on jo jotain! Huokaus.

Mut sitten kaikenlaiset herpekset, kondyloomat ja näppylät kyllä tarttuu, jos niitä sattuu tuoreeltaan partnerilla olemaan. Ihan perushuttua, huuliherpesviruksen kantajana tiedän jo vanhastaan, että suulle ei passaa pussata, jos omassa huulessa kukkii. Paskamainen tartunta, mutta vaaraton. Aika monellahan se onkin. Sukupuolielinten herpes on sitten eri virus ja siitä en tiedä sen tarkemmin.

Sekin on selvää, että penetraatioleluissa voi kulkea tauti. Normaali kortsu suojaa. Ajattelen myös maalaisjärjellä ja muistelen lukemaani, että bakteerit eivät elä pitkään kuivassa ja ravinteettomassa tilassa. Eli katsoisin, että lelut desinfioituvat itsestään, kun ne pakkaa kaappiin pariksi viikoksi. Mikä ei tarkoita, ettenkö pesisi leluja aina käytön jälkeen! Desinfiointiaineilla läträys vaan taitaa olla liioittelua tavallisessa käytössä.

Omasta itsestäänkin voi saada tartunnan. Peppuleikeistä ei koskaan siirrytä suoraan pimpsan puolelle taikka suuhun. Ulostebakteerit väärillä limakalvoilla voivat aiheuttaa hyvin ikäviä tulehduksia tai mahatauteja. Tästähän on kyse, kun juomavesiin on välillä lurahtanut vähän kolibakteeria.

Et parempi tietysti, jos ei yhtään suutelis, sormettais, nuolis, penetrois? Tai ajais autolla liikenteessä, tai jois alkoholia, tai kävelis järven jäällä, tai söis palanutta makkaraa.

---

Tämä valistusteksti on todella hatarasti laadittu ja jos jollakulla tulee mieleen oleellisia pointteja, niin mielellään niitä tähän alle!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Toiveita kevätseikkailusta

Minua jännittää vähän, sillä minulla on treffit tiedossa.

Vaivuin pari päivää sitten raastavaan turhautumisen tunteeseen ja totesin, että minun tehtävä asialle jotain. Tunteeseeni on varmasti useita syitä, kuten alkava kevät, nouseva hormonikäyrä, seuraamieni pervoblogien stimuloivat kirjoitukset, eikä vähäisimpänä pieni fyysinen lähentyminen lempidommeni kanssa. Vain pieni, hyvin pieni, mutta riittävä käynnistääkseen pervomoottorin.

Pyöritin tuskastumistani päässäni päiviä ja kävin sielläkin, että huomasin kasaavani harmiani Isännän - lähimmän ihmiseni - niskaan. Tiedätte ehkä tapahtumaketjun: itsessään tyytymätön puoliso alkaa projisoida omia tuskiaan toiseen, tyyliin "kun tuokaan ei; kun tuokin vaan jne". Eihän se herran tähden ole Isännän vika, että hän elää elämäänsä ja minä kiehun omassa liemessäni! Kävimme pienen keskustelun, jossa toin esiin ajoittaista tyytymättömyyttäni, mutta myös sitä, etten katso hänen virheekseen, että hän toimii niin kuin toimii. Mutta, ja tämä on iso mutta, toin jälleen esiin toiveen, että saisin sitten vapaata reviiriä muualla, jolloin voisin tyynemmin suhtautua siihen mitä meillä kulloinkin kotona on. Isäntä kysyi vain, että enkö sitten ole saanut vapauttani. Olenhan minä.

En nyt puhu varsinaisesta vapaasta suhteesta. Niistä minulla ei ole kokemustakaan. Tämä nykyinen on ehdottomasti vapain tilanne, missä olen ikinä ollut. Vapauteni on rajattua ja vastuullista. Omasta puolestani voisin tarjota vapautta myös Isännälle, mutta kuten olen aiemmin kuvaillut, hänen päätöksensä on tällä hetkellä pitäytyä käyttämästä omaa osuuttaan.

Minä olen saanut kokea muiden ihmisten erilaisia kosketuksia, erilaisia tapoja toimia BDSM-tilanteissa. Olen pitänyt näistä hetkistä ja haluan niitä lisää. Isäntä ei ole laittanut vastaan kokemuksilleni. Jos asian kääntöpuolta katsotaan, on tällaisista kokemuksista hyvin vaikea peruuttaa takaisin kahden ihmisen suljettuun suhteeseen. Tästä asiasta voisi jopa varoittaa, jos joku harkitsee kannattaako ryhtyä. Ikäänkuin sellaisia varoituksia kuunneltaisiin.

Menin tässä yksi ilta sisäisissä tuskissani Isännän luo, polvilleni hänen eteensä, ja tunnustin että minulla on levoton olo ja tahtoisin vähän seikkailla. Hän oli hiljaa tovin ja pohti kai asiaa. Kerroin mielessäni olevista todellisista vaihtoehdoista ja Isäntä valitsi suosikkinsa. Samana iltana sain sovittua tapaamisen tämän ihmisen kanssaan.

Oikeastaan heti luvan saatuani saavutin rauhan. Olin toki iloisesti yllättynyt, että tavoittelemani henkilö oli halukas, mutta tavallaan se oli minulle luonnollista jatkumoa käyntiin laittamaani juonenkulkuun. Jos hän olisi antanut minulle pakit, olisin katsonut ympärilleni uudelleen, hankkinut uuden luvan jne.

Chattailun jännityksen vähän laskettua, kuvittelin olevani nyt rauhallinen ja sinut tilanteen kanssa. Että ei tässä mitään, treffit tiedossa, jatkosta ei tiedä. Kuitenkin, nukuin seuraavana yönä huonosti. Tutut naiset pyörivät unissani, heräilin valveen rajamaille erilaisista seksi- ja/tai BDSM-tilanteista. Se oli uuvuttava yö.

---
Palaan ehkä toiste siihen, miten himokkaana subina alkuun panemani kokeilu kehittyy. Minulla ei ole juuri kokemusta tällaisesta, enkä tahdo pilata ihanaa seikkailuani vatvomalla täällä ajatuksiani sen suhteen. Totta kai minulla on salaisia odotuksiani, mutta en ole tahtonut vielä kertoa niitä edes hänelle, sillä olen kuitenkin hyvin joustava erilaisille tilanteille, ja vältän topping from bottom -häsläämistä. En kumminkaan ole liikkeellä dominointiostoksilla, vaan toteuttaakseni myös toisen osapuolen mielihaluja, niin todella toivon!