torstai 30. tammikuuta 2014

Lisää tapahtumia Uniformal-bileistä

Clubi-iltojen loppupuolella, vähän ennen valomerkkiä, minuun iskee usein raukea levottomuus, epämääräisen kohdentumaton panetus. Olen siinä vaiheessa jo kokenut paljon, nähnyt paljon, valvonut paljon. (Ainoastaan EN juonut paljon - viime bileissä en yhtäkään annosta alkoholia enkä muitakaan aineita. Vain vettä ja eväitä, jotka sopivat karppaukseen, mutta se siitä. Tylsää!)

Tämä dark room -oloni ei läheskään aina saa mitään tyydytystä. Isäntä ei ole kovin kiinnostunut säätämään bileissä mitään mikä vaatisi vaatteiden vähennystä häneltä, eikä muitakaan ole juuri ollut tarjolla. Kiemurtelen siis itsekseni, katselen viimeisiä käynnissä olevia sessioita ja aika ajoin kelloa.

Arvelin, että eipä tässä tälläkään kertaa sen kummempia kuin että kohta musa loppuu ja kotiinlähtö koittaa. Silloin tuolini taakse ilmaantui tuttu Mrs T, Thea, joka pikkujouluissa nuoletti minulla lattiaa. Hän oli pukeutunut ilmeisesti valkokaulusunivormuun, jonkunlainen timmi housuasu hänellä taisi olla ja tukka suittu sivujakaukselle. Olen koettanut kaivaa muistilokeroistani mitä siinä oikeastaan tapahtui, mutta Tetris-parka taisi olla lopulta niin otettu, että kovalevykin tyhjeni paikoin.

Muistan, että Thea kenties silitti vähän hiuksiani tai otti minua poninhännästä ja puheli jotain, ehkä unohtuneesta esineestä, joka minun piti hälle toimittaa. Sitten on valkoinen kohta, joka päätyy siihen, että suutelen häntä kasvavan intohimon vallassa. En ole koskaan suudellut häntä ennen. Hän maistuu vasta poltetulle savukkeelle. En ole koskaan suudellut tupakoitsijaa ja sen syntinen lemahdus kiihottaa minua lisää. Thea repii hiuksiani armotta, puree minua huuleen, kaulaan. Nautin ja olen haluamassa vain lisää. Katsomme toisiamme silmiin; mikä ihana nainen! Hän raapii minua. Lykkään silmälasini Isännän syliin ja suutelemme lisää. Koetan varoen hänen jalkoväliään. Hän työntää kätensä housunkauluksestani ja tapaa paljaan pilluni sormillaan. Koskettelen hänen rintojaan. Voisin tehdä hänen kanssaan ihan mitä hyvänsä.

Sitten musiikki loppuu ja samaten bileet.

----

Olen joskus miettinyt, että kadehduttaako bileiden mieskävijöitä naisten asema bileissä. Naiset leikkivät keskenään tai miesten leikittäminä, naiset saavat orgasmeja. Naiset ottavat sitä seksiä mitä ilmassa tihkuu ja käyttävät sitä miten mielivät. Miehet katselevat tai osallistuvat leikkeihin. Miehet eivät leiki keskenään - en ole ainakaan ikinä nähnyt. Miehet eivät laukea - eivät ainakaan julkisesti kuten naiset. Miehet ovat tavan passiivisia näissä juhlissa. Naisille on kaikki sallittua.

Osaisikohan kukaan selittää minulle tämän havainnon juuria?

----

Minäkin voisin olla leikittäjän asemassa bileissä, ei se olisi varmaan yhtään hullumpaa. Sain näissä viime bileissä ihan uskomattoman huimaa käsittelyä kahdelta dommelta (joista toinen muka paskadomme!). Olin vasta vetänyt henkeä esityksemme jälkeen, kun minut taas talutettiin lavalle näiden kahden toimesta. Yleisöä oli näissä bileissä tosi runsaasti ja mietin laiskasti, että toivottavasti kukaan ei nyt luule esityksen jatkuvan, sillä tässähän tuskin oli mitään käsikirjoitusta luvassa. Olin muutenkin raukealla tuulella kaikesta kokemastani, ja makasin tyytyväisenä mahallani pöydällä, johon minut asetettiin. Siinä oli vähän jotain kevyttä piiskailua, joka tuntui hyvältä kuin jos minua olisi saunassa vihdottu.

Sitten nämä päättivät heittää minut selälleni pöydälle ja sitoa ranteet yhdessä pöydän päädyn yli. Päällihousuni saivat mennä ja jalkoja sidottiin koukkuun pöydän laitoihin. Toinen arvon dommeista oli rintojeni kimpussa, toinen jakeli pikku iskuja sisäreisiini. Silmiäni ei oltu sidottu, mutta pidin niitä lähinnä kiinni ja koin olevani ikäänkuin kevyessä transsissa. En ajatellut mitään, enkä välittänyt missä olin, keskityin vain aisteihini ja heidän hienoon käsittelyynsä.

Aika pian mukaan tuli hyrrä ja raukea kehoni reagoi siihen loistavasti. Paskadomme työnsi sormensa suuhuni ja heti sen jälkeen sisääni. Ei mennyt kuin tovi kun kouristuin ensi kerran hallitsemattomasti. Kuulin jotain sananvaihtoa heidän välillään ja seuraavan orgasmin sainkin toisen dommen painaessa kättään kaulalleni. Oli luettu blogiani taas! Kun he jättivät minut hetkeksi rauhaan, valahdin täysin rennoksi ja sain tahdottomia lihasnytkähdyksiä. Sen verran jaksoin ajatella, että mietin miltä ne mahtavat näyttää mahdollisen yleisön silmään, kuvittelevatko että teeskentelen. En todellakaan.

Miten kauan tällaista voisi jatkaa? Varmaan loputtomiin, mutta niinhän ei ole ja jouduin kömpimään ylös sijoiltani, johon olisin kai mieluiten nukahtanut onnellisena.

Kuten aloitin, voisin itsekin ajatella leikittäväni tai osallistuvani leikkiin. Oppisin varmaan oikeat tavat ja pitäisin siitä. Mutta kun en ehdi! Nautin paljon enemmän kun saan olla pikku masokisti jota riepotellaan. Oikeastaan olen yllätyksekseni huomannut, että minulla taitaa olla potentiaalisia käsittelijöitä jopa yli oman tarpeen. Ensi alkuun luulin, että subeista on ylitarjontaa, mutta sekin asia lienee jotenkin suhteellinen: ihan näin hulluja ei ehkä ole niin paljoa lopulta. Siis jotka tällä tavalla tykkäisivät bileissä riekkua.
Mitä sanoisin, niin kauan kun minua leikitetään näin ihanasti, otan huomion kiitollisena vastaan.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Legioonalaisen puhuttelu -esitys

Viime viikonlopun fetish club -bileet olivat taas huima elämys. Sain elää täydellä vaihteella sen noin seitsemän tuntia, mitä alkuillasta pikkutunneille vierähti. Siinä ajassa ehtii tapahtua niin tosi paljon kaikkea merkille pantavaa, että on vaikea päättää, mistä kirjoittaisi.

Voisin alkaa virallisesta osuudesta, eli lavaesityksestämme. Teatteri Tuska esiintyi puoliltaöin täydelle bilesalille. Meitä oli siinä tällä kertaa viiden hengen tiimi, jotka olimme yhdessä ideoineet, lavastaneet ja harjoitelleet esityksen. Käsikirjoitus luotiin Facen kimppachatissa, kerran harjoiteltiin teatterilaisten kotona ja kerran lavalla ennen bileiden alkua. Pätkän oli tarkoituskin sisältää improvisaatiota ja vain rajoitetusti vuorosanoja. Juoni ja esiintymisvuorot oli päätetty.

Esityksen nimi oli Legioonan puhuttelu - armeijahenkinen hupailu. Esitin itse alokasta, mustissa sissi-vaatteissani ja camo-maaleissani. Maiharit, reisitaskuhousut, hihaton paita. Sotkuinen poninhäntä. Mr S-s esitti sotilasesimiestäni (eipä tullut kysyttyä sotilasarvoa, mutta hänellä oli komea koppalakki). Tämä esimies koetti puhutella hahmoani, mutta joutui jatkuvasti hälyttämään puhelimella apuvoimia, sillä hahmoni lähenteli pervosti kaikkia ylempiään, jotka koittivat rankaista sitä ja saada ruotuun. Hullua masokistia siis esitin, kuinka sattuvaa.

Kun olin koettanut nuolla Mr S-s:n hahmon kenkiä, kutsuttiin paikalle Peikon esittämä pahempi sotilashenkilö. Tämä veti nahkahansikkaat käteen, otti julmetun mustan pamppuvälineen ja veteli hahmoani (siis minua, auts) housuntakamuksille, kunnes hahmoni sai tarpeekseen ja esitti antautuvansa. Kun Peikon hahmo käänsi tyytyväisenä selkänsä, hiivin takaa hänen kimppuunsa ja nylkytin hänen reittään. Siinä vaiheessa Peikko sysäsi minut hiuksista syrjään.

Seuraavaksi paikalle hälytettiin PVC-hoitsuasuun sonnustautunut Mrs O. Sisar valkoinen koetti keinojaan sitomalla hahmoni ranteet pään yli taakse ja mittaamalla kuumetta isolla leikkimittarilla. Se ei onnistunut ennen kuin suuni oli levittimellä saatu auki. Hoitsu puisteli päätään "lukemille" ja mittasi sitten hahmoni jalkovälistä. Siinä vaiheessa hänen silmänsä levisivät ja ongelman syy alkoi hahmottua. Hoitsu kiskaisi paitani ylös ja alkoi kiusata minua laittamalla painotettuja nipistimiä rintoihini. Vääntelehdin vakuuttavasti tuskasta, vaikka todellisuudessa kohtelu oli aika iisiä. Näyttävästi hän riuhtaisi nipistimet irti ja sain esittää kivusta kokoon painuvaa, armoa anelevaa alokasta.
Kun Mrs O:n hoitsu keskusteli esimieheni Mr S-s:n kanssa hieroskelin näyttävästi takamustani ja rintojani, sekä myös jalkoväliäni. Yleisöllä lieni hauskaa. Kun hoitsu aikoi lähteä, kävin häneenkin käsiksi ja esitimme oikein komean suudelman, joka päättyi inhoavaan korvapuustiin.

Viimeiseksi alkoi soida Lordin kappale Who's your daddy ja lavalle tuli viileän oloinen remonttimies, huomioväreihin pukeutunut, kypäräpäinen Herra Huu. Hän avasi työkonesalkkunsa, otti esiin ison puukkosahan (kuva välineestä aiemmassa bloggauksessa) ja alkoi yleisön edessä kiinnittää siihen dildoa. Hahmoni, hullu alokas, oli siinä vaiheessa jo aika sekaisin päästään, eikä edes huomannut tätä, vaan flirttasi yleisössä olevien univormupukuisten naisten kanssa.

Äkkiä Herra Huun remonttimies tarttui minua poninhännästä, kiskaisi luokseen polvilleen ja käski kostuttaa dildoa suullani. Aloin nuolla sitä, mutta se ei riittänyt ja hän alkoi pienen läimäytyksen jälkeen naida minua sillä suuhun. (Kone ei ollut päällä vielä silloin). Remonttimies antoi merkin esimiehelleni, joka nappasi minua ranteista ja tukasta ja painoi mahalleni vasten pöytää. Peppuni oli poispäin yleisöstä ja minulta riisuttiin päällihousut. Esimiehen pidellessä minusta kiinni, remonttimies käynnisti puukkosahan ja alkoi muka naida minua sillä takaa. Esitin parhaan kykyni mukaan euforista nautintoa.

Tässä vaiheessa dildo ikävä kyllä irtosi ja lensi lattialle, mutta saimme kohtauksen kunnialla vietyä loppuun. "Orkku" tuli vain vähän nopeammin kuin oli suunniteltu ja hahmoni lysähti hervottomana pöydälle. Kun remonttimies alkoi pakkailla välineitään takaisin salkkuun, ilmeettömänä yhä, alkoi hahmoni esittää suurta ihastusta tätä kohtaan pantomiimiliikkein. Konttasin Herra Huun vierelle ja aloin suudella hänen kättään intohimoisesti. Hän tyytyi vain viittaamaan salkkuaan kohti ja käski minua ottamaan sen kantaakseni. Tyytyväisenä ja onnellisena nappasin salkun hupsusti kumpaankin käteeni ja kannoin sitä edessäni hänen perässään kipittäen, kun poistuimme lavalta.

---

Pahoittelut jos ikävystytin, juoniselostukset ovat usein tylsiä jos ei ole nähnyt itse esitystä. Sinänsä köykäiseen juoneen toi hypeä pimeä klubitila täynnä ihmisiä, hyvä musiikki, runsaasti tuttuja ihmisiä katsomossa. Nautin suuresti esittämisestä ja sain jälkeenpäin palautetta, että näki että olin viihtynyt lavalla.

Olin itse sorvannut roolini ja pidän hyvänä sitä, miten saatoin tätä kautta tuoda ilmi ehkä vähän erityyppistä alistuvan naisen olemusta. Tavallisemmin kai subinainen nähdään kauniina kukkasena seksiasusteissaan ja kaulapannassaan, riiputtamassa päätään nöyrästi ja ottamassa passiivisesti vastaan, mitä sattuu saamaan. Minun roolini oli ehdottoman subi, ehdottoman masokistinen, mutta myös aktiivinen. Vähän kuin koen itsekin olevani. Roolissani olin ehkä vähän poikamainen ulkomuodoltani ja käytökseltäni, tiesin mitä halusin ja olin innolla sitä metsästämässä.

Tällainen nainen voi olla vaikea pala osalle miehistä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kontrolloitua hengitystä

Minulla on ollut puuhaa. Olen valmistautunut viikon kuluttua pidettäviin Uniformal-bileisiin. Minullahan on vireillä tämä pieni pervotuotteiden putiikki, sivutoimena, ja tarkoitukseni on saada viimein sen kotisivut avattua, joten: tuotteiden viimeistelyä, valokuvausta, meilailua, kontaktien hoitoa, jne. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Isäntäkin on laittanut minulle vähän lisähommaa. Hän päätti jo varhain viime vuoden puolella miten pukeutuu bileisiin ja mitä lisärekvisiittaa tahtoo. Olen jahkaillut hänen askartelukäskynsä kanssa kuukausia. Eilen sitten tuli ultimatum: jos rekvisiitta ei ole maanantaihin mennessä valmis, saan kumulatiivisesti jokaiselta lisäpäivältä 50 piiskaniskua. Ups! Se on paljon.. Sain Isännän tavarat valmiiksi jo tänään lauantaina.

Olen nyt harkituksi mässäilyksi valahtaneen joululoman jälkeen kiinnittänyt taas enemmän huomiota kehoni hyvinvointiin. Tai no joo, se lähti siitä että farkut alkoivat sietämättömästi kiristää. Silloin EI osteta uusia housuja, VAAN pidetään huoli että samat vaatteet istuvat jatkossakin. Tänään olin oikein tyytyväinen, kun sain tehdä niinkin yksinkertaista hommaa kuin kantaa tiiliä paikasta toiseen pari tuntia. Pääset tekemään oikeaa orjatyötä, vitsaili Isäntä. Ihanaa lihaskuntojumppaa. Minä en ole ainakaan vielä hurahtanut kuntosalityyppiseen liikuntaan, vaan nautin todella hyötyliikunnasta: halonhakkuusta, lumenluonnista, kaikenlaisesta remonttityöstä ja nyt vaikka tiilenkannostakin.

Emme ole nyt viime aikoina pervoilleet ihan niin vilkkaasti kuin joskus. Sanoisin, että kylmä sää vaikuttaa ainakin minulla innokkuuteen. Aiemmin myös pimeys, mutta nyt se puoli vuodesta alkaa olla voitettu. Talomme on suuri, vanha ja aika viileä. 20 astetta on normaali, lisäämme sitä puulämmityksellä huonekohtaisesti. Se on ihan ok, mutta tarkoittaa käytännössä paksuja, ankean näköisiä vaatteita ja pienentyvää mielenkiintoa heittää niitä pois. Ja lämpimässä sängyssähän me emme voi pervoilla muuten kuin poikkeuksellisesti.

Tässä yksi verkkainen aamupäivä saimme poikkeuksemme. Tulin keittämään päiväkahvia, mutta päädyin ilman vaatteita sängylle mahalleni, ottamaan nahkavyötä takamuksilleni. Sattui, mutta olin ollut sen tarpeessa, ihan vain himoinnut taas vähän piiskaa.
Muutaman mutkan jälkeen makailimme rentoina sängyllä, Isäntä saaneena, minä en. Anteeksi, jos olen väärässä, mutta minusta näyttää, että miesten kiinnostus seksipuuhiin vähenee radikaalisti orkun jälkeen, toisin kuin naisilla toisinaan käy. Olimme siis tilanteessa, jossa minä mutisin jotain hyrrän hakemisesta, kun Isäntä taas veti vaatteita ylleen. "Ai sä menetkin jo..."

Isäntä käski minua hakemaan hyrräni. Hui, alaston viuhahdun halki noin 7 asteisen portaikkomme! Kun lopulta olin taas peiton alla, oli Isäntä siis jo poistumassa. Hän palasi kuitenkin viereeni, mutta tilanteen hehku oli jo haihtunut, enkä kyennyt noin vain käynnistää hyrrää. Halailimme ja sain taas havaita, miten rauhoittava hormoni hyökyi ylitseni, se hormoni, joka ei kiihota vaan luo unettavan tunteen ihanasta yhteenkuuluvuudesta.

Emme puhuneet mitään koko aikana, olin ihan rento selinmakuulla, kun Isäntä siirsi kätensä suuni päälle. Hän painoi sieraimeni umpeen ja suuni kiinni. Olin silmät kiinni ja minusta tuntui, ettei minun ehkä koskaan enää tarvitse saada lisää happea. Useaan otteeseen Isäntä hellitti kätensä pitkälti ennen kuin minusta tuntui mitenkään tukalalta. Vedin henkeä kunnolla ja sukelsin taas hapettomaan tilaan hänen lämpimän kätensä alla. Se oli ihanaa, hiljaista, erikoista, eikä tähdännyt mihinkään sen kummempaan. Minä vain sukelsin uudestaan ja uudestaan, maaten rentona ja passiivisena.

Yhden kerran hän jätti kätensä paikoilleen pidemmäksi aikaa ja pitkältä se aika tuntui minustakin, ennen kuin hapettomuus alkoi pakottaa päätä ja keuhkoja ja oli pakko liikehdinnällä pyytää lupa taas hengittää vapaasti.

Isäntä siirsi kätensä kaulalleni ja painoi sormensa kevyesti kurkun molemmin puolin. Hengitykseni rahisi hiukan, päässäni tuntui pientä kihinää, kun verenkierto oli lievästi estynyt. Hän vapautti kätensä ja otti uudelleen muutamia kertoja. Olin koko käsittelyn ajan rento ja huoleton, minulla oli täysin turvallinen olo ja tiesin, että jos kokisin oikeaa epämukavuutta, kaikki keskeytettäisiin heti.

Olen aina pitänyt vedessä sukeltamisesta, lapsesta asti. Veden alle vaipuminen (ilman laitteita tietysti) on asia mistä olen aina nauttinut. Se erilainen olotila, vaimea kohina korvissa ja hetki ilman vapaata hengittämistä. Osaamisen ja rauhallisen hallinnan tunne. Tässä oli jotain samaa.

Päätin lopulta käynnistää hyrrän. Olin nautinnollisessa olotilassa, en kovin kiihottuneessa, mutta toivoin saavani kuitenkin orgasmin, joka kauniisti päättelisi hetkemme. Isäntä makasi yhä vierelläni ja teki kaikenlaisia kiihottavia juttuja, kuten läpsi minua rintoihin ja kasvoille, puristi kovasti hartioista ja -totta kai- lukitsi hengitystäni kämmenensä alle. Lopulta laukesin rajoitetun hengityksen hetkellä ja valtavalla vimmalla sain haukottua vähän henkeä, kun siirsin päätäni. En muista, miten kaikki lopulta kävi, mutta olin hetken täysin hervoton ja lihaskouristuksissa nytkähtelevä olento, henkeään yhä keräilevä, melkein itkeväkin, ja suuresti nauttiva.




(Pahoittelut muuten, huomaan käyttäväni tästä yhdestä hieromasauva-laitteesta nimitystä "hyrrä". Sen nimen trade mark kuuluu mielestäni Peikolle & Blondille, mutta nimi on vain niin näppärä!)




torstai 9. tammikuuta 2014

Kalenteri täyttyy iloisesti

Tässä on hyvin seksikäs kuva. Reisitaskuhousut! Uuuh.. Mustat maiharit! Aaaah... Tuohon vielä leveä nahkavyö!
(Niin ja suosikaa kaikki nyt Varustelekaa hankinnoissanne, sieltä kuvan pöllin).

Siinä taas vähän tasoitusta, kun käytän muuten niin niukasti kuvia.

Kävin alkuviikosta paikallisen kinky-yhdistyksen kokouksessa ja siitä lähtien on pää kihissyt ja kalenteri täyttynyt. Kiinnostavia tapahtumia on ziljoona, menee pää pyörälle, kun kaikkeen haluaisi mukaan: kaikkeen toimintaan ja kaikille retkille. Ja ihan kuin minulla olisi muussa elämässä pelkkää vapaa-aikaa tiedossa mielin määrin - not. Ehei, remonttia toisella paikkakunnalla ja sen jälkeen muutto sinne. Että semmoista kevyttä oheistoimintaa sen työ- ja kotielämän lisäksi, jotka tulevat oletusarvona. (Ei, en mitenkään nyt väheksy sitä että minulla ylipäätään on työ ja perhe, mutta tämä blogi ei nyt käsittele näitä osa-alueita).

Välillä innokkuuteni osallistua melkein hävettää. Et ehkä ihmiset panee merkille, että toikin on _taas_ täällä. Toisaalta.. tosi moni muukin harrastaa tätä samaa. Jokin meitä siinä hullussa jengissä ja sen puuhissa koukuttaa. Vai onko se sittenkin se, mitä _itse_ saamme ryhmässä olla ja edustaa? Yhäkin se ihana helpotuksen tunne, kun kaikki tasan tietää mikä pervo olen ja hyväksyvät sen. Ja että saan välillä jotain pientä muistutusta siitä, mitä kaikkea kivaa pinnan alla vieläpä piilee. Semmoista komentelua ja muuta vihjettä.

Nyt on iso päämäärä parin viikon päästä olevat Uniformal-bileet. Sinne järjestyi ihan tässä parin päivän sisällä kaikkea uutta jännittävää sisältöä minullekin. Pääsen mm. esiintymään lavalle. En tunkenut en, vaan esiintyjistä oli huutava tarve. Ideoimme nopeasti pienen ryhmän kasaan ja juonen armeijahenkiselle iloittelulle. Minä saan esittää masokistista legioonalaista ylempiensä kynsissä. Jes! Tästähän voisi melkein maksaa.. Päin vastoin pääsee ilmaiseksi kun viihdyttää muita.

Todellinen ylläri itsellenikin oli, että Herra Huu päätti tulla myös estradille. Tästä ei nyt uskalla kamalasti etukäteen puhua, ettei se vain muuta mieltään. Ihan mahtavaa kumminkin, olen niin ylpeä hänen päätöksestään, etenkin kun tiedän ettei hän luonnostaan esiintymään hingukaan.

Muutakin kivaa on tiedossa, mutta nyt pitää jo olla hys-hys. Jälkeenpäin sitten täälläkin. Tai tulette itse paikalle, herranen aika!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Eläin ärisee

Nyt on helpottunut olo, sain purkaa taas vähän eläintä itsessäni. Sain kontata lattialla tukka silmillä, purra raippaa minkä hampaat jaksoivat, äristä, tuntea vavisuttavaa kiukkua ja uhmamieltä. Kokea, että Isäntä kesti sen, piti minua niskasta, painoi kasvoni päin lattiaa, koetteli raipalla takamuksiani.

Tämä pikku sessio lähti siitä, kun Isäntä tuli kesken meilituokioni kysymään erään kakunpalan perään. Että miksen ollutkaan tarjoillut sitä hänelle sulatettuna. Minua alkoi ärsyttää, sillä varsinaista pyyntöä ei ollut kuulunut, en ollut edes tiennyt että hän odotti sitä. Ja nyt hän keskeytti moisella minun meilailuni. Ärr!

Siksi toiseksi olen ollut puutteessa. Olen ollut muutaman viikon jo leikkipyynnön alla, eli leikkiin on pyydettävä lupa. Olen noudattanutkin tätä käskyä yhtä jo sovitettua lipeämistä lukuunottamatta. Tällainen kontrolli vain tapaa vähentää leikkihetkeni ihan minimiin, sillä luvan pyytäminen on kumminkin jonkunmoinen kynnys. Erityisesti tänään olen ollut kasvavassa määrin vailla vapauttavaa kunnon orkkua. Sen huomaa jo siitäkin, että mm. uimahallissa vilkuilin naisten pyöreitä peppuja spanking-fiksaation vallassa. Oi, avokämmenellä vähän vain tuohon, sen verran että saisi toisen voihkimaan kivasti..
Puutteen lisäksi kuulin illalla, että huomiseksi laadittu rentouttava suunnitelmani joutuukin hyllylle ja saankin tiristää mielikuvitukseni rippeet täyttääkseni vielä yhden sateentuhruisen arkisen vapaapäivän kotosalla. Ärh!

Tähän väliin sitten kakkujupakka.. Seuraavaksi irvisteltiinkin päin muovimattoa eikä kyetty enää hetkeen ilmaisemaan itseä sanallisesti.

Mutta se teki hyvää, kokonaisuutena!
Takamus kihelmöiden ja panta kaulassa, sain sen kakunkin tarjoiltua jo sopuisammin, kun oli keskusteltu siitä, että saattaisin saada luvan leikkiä ja vieläpä uuden hyrrälelun kanssa. Itse olin esittänyt varovaisen toiveeni, että Isäntä edellyttäisi minulta huolellisempaa kielenkäyttöä, mm. että otettaisiin käyttöön termi "kiitos, Isäntä" säännöllisemmin. Minusta on hankalampaa, jos subin on oma-aloitteisesti pidettävä kiinni rutiineista kuin että dominoiva niitä edellyttää. Sit taas tällainen kiittely kaikesta subille suodusta, eduista tai rangaistuksista, alleviivaa asetelmaa oikein pätevästi.

Sain luvan nousta polviltani, leikkiä ja käyttää hyrrää.
Nyt olen paljon tyytyväisempi ja rauhallisempi ja hankkiudun tästä nukkumaan.


(Tästä syystä, Mrs Leather, sydämeenkäyvä kirjeesi ei saanut tänä iltana vastausta. Palaan asiaan!)