torstai 25. joulukuuta 2014

Subi tuuliajolla

Olen pahalla tuulella, eikä silloin pitäisi kirjoittaa.
Kerronpa pari unta.
---
Ensimmäisessä unessa olen tapaamassa erästä lapsuudenystävääni pitkästä aikaa. Todellisuudessa en ole edes ajatellut häntä aikoihin, saati kuvitellut hänestä mitään sellaista mitä unessa tapahtui. Olen unessa ystäväni, varsin kookkaan naisen, kotona. Päädyn harrastamaan hänen kanssaan jonkinlaista keskinäistä hyväilyä, jossa on D/s-elementtejä. En muista enää tarkasti, mutta jotain mieltä kiehtovia tapoja alistua ja tulla käytetyksi siihen sisältyi.

Herättyäni muistan unen ja kummastelen sen henkilöasetelmaa.

Toisen unen näen seuraavana yönä. Olen palannut tämän saman naisen luo ja päätämme jatkaa siitä mihin jäimme. Oletko sä valmis tosihommiin? hän kysyy. Nyökkäilen. Eikun siis tosi ryyppyhommiin!? Koska sä oikeen alat ottaa kunnolla? Eksä yhtään juo?

Olen unessa kauhean pettynyt ja selitän, että olen sadomasokisti, en alkoholisti. Että olen tullut ensinmainitun tähden ja että käytän alkoholia varsin kohtuudella, eikä ryypiskely kiinnosta minua.

Hemmetti.
---

Unesta jäi turhautunut ja väärinymmärretty olo ja samantapaisissa tunteissa olen ollut muutenkin. Parisuhteesta on paha kirjoittaa, kun toinen osapuoli ei tule kuulluksi, mutta jos tahdon ylipäätään kirjoittaa tähän blogiin, tuntuu että on pakko koittaa hahmotella tämänhetkistä olotilaa. Ok, olemme olleet kiireisiä, olemme olleet kipeinä, olemme olleet... haluttomia? Välinpitämättömiä? Tyytyväisiä siihen, että vain ollaan ja löhötään miten kuten?

Meillä oli tuossa kertaalleen yhteisymmärrystä ja hyvää seksiä, mutta sitten se taas haihtui. Onko meillä ylipäätään ollut seksiä sen jälkeen, muistaakseni ei. D/s:ää ei oikein sitäkään. Mitä meillä sitten on? Tavallista, ihan kohtuullisen sujuvaa elämää, mutta siinä se sitten onkin.

En tiedä, mihin tämä parisuhde on matkalla. Parielämää on paljonkin, suhdetta vähän. Teen edelleen lähes kaikki ns. naisten työt kotona, mutta se motivoi minua yhä vähemmän. Uskollisuuskin motivoi vähemmän, kun ei ole oikein varma, minkä tähden se on tärkeää. Että olisi viimeisenä hätävarana tarjolla, jos internetti sattuisi sammumaan?

Tämä on aika ilkeäsävyistä puhetta nyt, enkä yhtään väitä, että olisin itse osaton ja syytön tilanteeseen.

Toivon todella, että tämä parisuhde ottaisi tässä vielä jonkunlaisen suunnan. Kaikkein mieluiten palaisin kunnolliseen ja selkeään D/s-suhteeseen, sillä siinä olen ollut onnellisin ja motivoitunein. En odota sirkustemppuja, vaan johdonmukaista asetelmaa. Jos sitä ei vahvisteta lainkaan, vaan päin vastoin vesitetään, alan ärtyä ja kirjoitella tällaista roskaa.

Miten en pysty tekemään itseäni ymmärretyksi, että tulen kiukustuneeksi ja hankalaksi, jos voimatasapaino parisuhteessa heikkenee paljon? Iso ongelma tässä on vieläpä, kuten on ihan alusta asti ollutkin, että subi on suhteessa passiivisempi osapuoli. Jos toista ei huvita dominoida, on subin paha alistua. Väittäisin kuitenkin, etten vaadi mahdottomia. Ihan totta, ei S/M-sirkusta kiitos. (Tai no joskus ehkä, mutta se ei ole tähän se ratkaisu). Toivoisin vain muutamia asetelmaa vahvistavia eleitä  tai käskyjä päivän mittaan. Joskus se toimi ja oli osa arkipäiväämme. Mihin se on kadonnut? Onko minun sanottava sata kertaa uudelleen, mikä minua oikeasti motivoi? Vai onko perimmäinen ongelma se, ettei kannettu vesi koskaan pysy kaivossa.


Minusta tuntuu, että kaulapanta on parhaillaan surullisen tyhjä.


Edit: 
Käytimme taas kerran parasta lääkettä, eli puhuimme. Pyysin Isäntää lukemaan tämän tekstin ja kävimme keskustelun sen pohjalta.
Olen taas paremmalla mielellä ja uskon, että selviämme tästäkin, yhdessä.

Ikäänkuin tarinan opetus, jota halusin Isännällekin korostaa, on se että vaikka D/s periaatteessa meillä onkin eräänlainen parisuhdeleikki, joka voidaan kytkeä pois, jos jotain tärkeämpää tulee eteen, ei se omalla tavallaan taas olekaan yhtään leikin asia. Tästä sen juuri huomaa: jos Dom/sub-suhteeseen on lähdetty ja sen on todettu toimivan, ei ole vaihtoehto antaa sen hiipua pois. Kaikissa parisuhteissa suhteeseen on hyvä panostaa. Jotkut tekevät sen kukkasin, meidän on tehtävä se tiukoin ottein ja nöyrin palveluelkein. Mutta se on tehtävä, yhtä kaikki.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Uusi Kaveri käsittelee

On tullut joitan kyselyjä siitä, miksi viimeisin bloggaukseni on poistettu. Tekstin hävittäminen liittyy siihen, että yksikään kirjoitus ei ole arvokkaampi kuin suhteeni niihin ihmisiin, joiden kanssa saan kaikkea tätä puuhailla. Olette minulle tärkeitä! Ilman teitä runkkailisin yksinäni pervoissa haaveissani..

---

Vaikka pikkujouluviikonloppu oli monella tapaa villi ja vapautunut, yhtä jäin paitsi. Nimittäin kunnon piiskakyytiä.
En oikein sitä toivonutkaan, jopa kieltäydyin (!). Tämä syksy on ollut minulle hiukan tavallista rankempi, enkä ole aina oikein löytänyt itsestäni tuttua kihinää, joka saa haluamaan juttuja. Masokisti minussa on ollut tavallista vaisumpi.

Viime viikonloppuna tulin kuitenkin pohjustaneeksi pikku kohtausta, joka eilisiltana sitten toteutui. Panin merkille Uuden Kaverin, joka herätti mielenkiintoni siinä kohtaa, kun kävi ilmi, että hän on vasta hiljakkoin löytänyt pervon puolensa toden teolla ja olisi kiinnostunut satuttamaan. Kerkisin jo pyytää Isännältä luvan, että saisin kysyä Uutta Kaveria vähän piiskaamaan, mutta pikkujouluissa se jäi, mikä oli varmaan ihan hyvä juttu.

Eilen sain lähteä yksikseni kaupungille osallistumaan pervokerhomme Fetis Friday -tapahtumaan, joka on oikeastaan pelkkä epävirallinen miitti, mutta pidetään tutulla erotiikkaklubilla. Paikalla oli ehkä kymmenkunta tuttua naamaa, Uusi Kaveri mukaan lukien. Olin ajatellut viettää illan pohjustaen erästä tekstiä, joka minua kiinnostaa kirjoittaa eräästä ihmissuhteiden erityispiirteestä, mutta en tullut edistäneeksi tätä asiaa ollenkaan. Minun oli siis tarkoitus vähän haastatella erästä kiinnostavaa tyyppiä, mutta se sitten jäi yleisessä hulinassa sikseen.
Sen sijaan nautin kupillisen terästettyä kaakaota, härnäsin JR:ää puolustuskannalle ja jutustelin Minkin kanssa. Välillä katselimme strippierityksiä ja naureskelimme yksinäisten pöytien miehille, joilla kaikilla oli sama etäännyttävä kehonkieli strippityttöjä kohtaan: käsi tiiviisti leualla, sormi suupielellä, toinen käsi puuskassa. Ihan kuin heidät olisi pakotettu näin epämiellyttävään paikkaan!

Jossain vaiheessa puhe kääntyi piiskaamiseen ja päätin käydä hakemassa pöytään kerhomme piiskausvälineet, joita säilytetään klubilla. Tämä tietysti ilahdutti väkeä ja sai kaikenlaista huulenheittoa aikaan. Kun Uusi Kaveri katseli hymy huulilla valikoimaa, laskin leikillisesti käden hänen olalleen ja tunnustin, että hän on kyllä hyvä tyyppi, mutta mielestäni ei osaa piiskata. Pientä provosointia tietysti tämäkin, mutta siinä mielessä totta että mitä olin tähän mennessä nähnyt, hän käytti aika reippaasti voimaa, vaikka tekniikka tuntui olevan hakusessa.

Siinä kun osa seurasta oli jo poistunut yöpuulle, alkoi minua todella poltella ajatus, että toivoisin saavani _joltakulta_ vähän piiskaa. Katselin jäljelle jääneitä sillä silmällä, mutta ketään luotettua alan ihmistä ei oikein paikalla ollut. Päätin ottaa pienen riskin ja muutamin sanoin päädyimme Uuden Kaverin kanssa lopputulemaan, että enemmän kuin mielellämme hakeutuisimme harjoittamaan ko. toimintaa.

Menimme syrjään muista ja pidin ihan alkuun pienen puheen siitä, mitä hyvän piiskurin kannattaa ottaa huomioon ja mitä välineitä voisi käyttää. Sitten asetuin krossille ja hetken tuumittuani riisuin vain päällihousuni: olin kuitenkin sinänsä tuntemattoman miehen kanssa kahden kesken ja juuri aikeissa sidotuttaa itseni ranteista ylös. Yleensä erinomaisessa vireessä oleva henkilötutkani näytti tämän kaverin kohdalla vihreää valoa ja vaatteillani alleviivasin signaalia, että pysytään nyt vain lievemmässä asteessa käsittelyä. Ja hän oli täydellinen herrasmies!

Sain Uudelta Kaverilta todella herkullisen käsittelyn. Oli kyseessä mies tai nainen, ihan sama, kun piiskan varressa on henkilö joka nauttii seksuaalisesta sadismista ja haluaa tehdä sen hyvin, on lopputulos masokistin karkkipäivä.
Hän oli riittävän nöyrä noudattamaan ennakko-ohjeitani, mutta toisaalta pidin suuni kiinni heti kun pääsin kahleisiin: mielestäni subi ei voi eikä saa johtaa kohtausta.

Miten sanoisin: kuka tahansa voi oppia piiskauksen tekniikkaa, mutta siinä vaiheessa kun satuttaja saa siitä oikeasti nautintoa, tulee subillekin mahtava olo.
Pitkä käsittely päättyi omiin pyyntöihini ja olin sen jäljiltä ihan "pilvessä". Naureskelimme keskenämme ja halasimme hyvän suorituksen kunniaksi. Minun olisi oikeastaan pitänyt vetää henkeä rauhassa ja nauttia iso lasi vettä, mutta Uusi Kaveri oli lähdössä kavereittensa perään, enkä minäkään viitsinyt jäädä yksin strippiklubille. Hän oli vieläpä sen verran huolehtiva, että katsoi että löysin varmasti tien autolleni (lähdin eka väärään suuntaan) ja halasimme vielä nopeasti hyvästiksi.

Minulle jäi tästä kokemuksesta oikein tyytyväinen olo ja piiskakiintiöni on täynnä taas pitkäksi aikaa. Kankkuja aristaa ja raidat ovat komeita. Kotona olin yhä fiiliksissä ja liikuttunut ja halasin Isäntää kiitollisena siitä, että olen niin etuoikeutettu, että saan kokea tällaista ja ihan luvallisesti.

----

Blogeissa on ollut jotain puhetta runkkauksesta. Näin piiskasession jälkeisenä yönä kiihkeää unta, että hieroin itseäni julkisen käymälän pönttöä vasten. Huomasin, että posliinilla oli keltaisia, kuivahtaneita tahroja ja olin laueta siihen paikkaan.
Mitä hittoa, alitajunta!? Mitä hittoa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kriisiä suhteessa

Huojentuneena kerron, että meillä oli Isännän kanssa muuton jälkeen ensimmäinen sessio, johon pääsin kunnolla mukaan ja josta nautin ja jossa sain tärisyttävän orgasmin. Muutosta on siis 2kk aikaa.

Tätä sessiota ja sitä edeltänyttä pitkää keskustelua ennen meillä oli parisuhteessa kriisitila. (Uskaltanen sanoa "oli", sillä keskustelusta & sessiosta on jo pari päivää aikaa ja minulla on yhä hyvä fiilis päällä).
Me emme puhu paljoa suhteemme asioista, kaikesta muusta kyllä. Se ei vain riitä minulle. Joko saan aina välillä puhua asioita halki tai sitten menen mielentilaan, jossa henkisesti pakkaan jo laukkuja, ja se on paha tila. Me emme juuri riitele, meillä menee ihan hyvin, mutta silti saatan jäädä hautomaan asioita. Omissa ajatuksissaan sitä suurentelee pikku juttuja ja lopulta näyttää, että koko suhde saisi mennä menojaan. Kaikki tämä vain siksi, ettei puhuta.

Nytkin kyse on ollut lähinnä siitä, että minulle on sattunut kasautumaan paljon uutta työtä ja uutta opeteltavaa kaiken normaalin hääräämisen lisäksi. Olen ollut yksinkertaisesti aika uuvuksissa välillä, vaikka tavallaan onkin ollut kiva, että puuhaa on riittänyt. Tästä on jotenkin seurannut se, että aikaa parisuhteen D/s-puolelle on jäänyt hyvin vähän ja se taas on omiaan kasaamaan minulle henkistä painetta.
Meillä on ollut linja jotenkin poikki. Jos Isäntä on jotain yrittänytkin, minä en ole kyennyt vastaanottamaan. Olen lähtökohtaisesti vastustanut kaikkea D/s:ää ja sehän ei oikein subilta käy. Olen tuntenut olevani epätasapainossa, mutta minulla ei ole ollut voimia tai avaimia selvittää asiaa.
Kunnes sitten saimme vihdoin puhuttua.

Selvisi, että molemmilla on ollut suhteestamme huono fiilis ja että molemmat haluaisivat kuitenkin jatkaa entiseen malliin, eli D/s:ää meidän tavallamme. Kerroin, että olen vierastanut yrityksiä sessioida makuuhuoneessa ja että minusta sängyssä tapahtuva seksi on aika ikävää. Pohdimme tilannetta, jossa minulla on vastenmielinen ote alistumiseen ja mitä siinä voisi tehdä. Mietimme, miten aikaani voisi jakaa niin, etten olisi ihan puhki ja että ylipäätään on vähän kehdo ajatus viritellä sessioita vasta puolenyön jälkeen, kun keho kaipaisi jo lepoa. Kaikkea sellaista.

Aloitimme keskustelun jäykästi sohvan eri päädyissä istuen. Olin juuri jättänyt keittämättä Isännälle iltateetä, sillä ei huvittanut ja olin myös kieltäytynyt tulemasta hänen vierelleen käskystä. En kyennyt toimimaan subina, kun ajatukseni olivat niin nurjia. Keskustelun edettyä jonkin aikaa Isäntä pyysi minut vierelleen sohvalla ja menin mielihyvin. Painolasti ja vastenmielisyys olivat poistuneet harteiltani. Tunsin tarvitsevani ennen kaikkea hyvänä pitoa ja sitä sainkin. Oli pitkästä aikaa tosi ihanaa painautua toisen rintaa vasten. Toivoin, ettei tähän nyt tulisi mitään pakollista seksiosuutta pilaamaan auvoa.

Kunnes aloin kuumeta. Tajusin, että olin ollut tosi, tosi kuriton subi. Oli ihan tavaton uhmanosoitus, ettei keitä toiselle teetä käskystä, itselleen vain. Uhmakas asenne ansaitsee kurinpalautuksen -> piiskaa! -> aahhh -> ehkä nyt..?
"Saisinko hakea piiskan?"

Meillä oli kiimainen ja tyydyttävä sessio. Lopulta laukesin selälläni lattialla Isännän spermaa rinnoillani, ratsuraipan kahva pillussani, runkaten, samalla kun Isäntä painoi kädellään nenäni ja suuni tukkoon.

Kunnon hikisen pervoilun jälkeen on taas ollut hyvä ja turvallinen olo palata D/s-dynamiikkaan ja keitellä ne teet ja muut ilman vastahankaa, salaviisaan tyytyväisyyden vallitessa.

tiistai 18. marraskuuta 2014

En ole koskaan!

Koitan jatkaa haastetta minäkin.
Vaikeaa, sillä mieleen tulee asioita joita _olen_ tehnyt ja sitten toisaalta sellaisia, mitä en edes kaipaa.

1. En ole koskaan saanut virtsaa päälleni. En oikein osaa kaipaillakaan. Tai sanotaanko näin, että enemmän voisin kaivata tilannetta, joka olisi riittävän luonteva tällaiseen toimintaan, kuin itse ainetta.

2. En ole koskaan tullut käsketyksi nuolemaan kenenkään jalkineita. Vrt. aiempaan, eli itse suoritus kylmiltään ei houkuttele, vaan riittävän intensiivinen tilanne ja hetki.

3. En ole koskaan harrastanut seksiä muitten miesten kuin oman parisuhdekumppanini kanssa. En ole esim. pidellyt kenenkään toisen penistä muutoin kuin vaatteiden läpi. Nykyisellään haaveeni eivät suuntaudu tähän suuntaan, mutta en sulkisi mitään lopullisesti poiskaan. (*
 
4. En ole koskaan pettänyt puolisoani. Oliko tämä nyt aiheen ulkopuolinen seikka?

5. En ole koskaan käyttänyt strapparia kehenkään. Emme kyllä edes omista sellaista. Onneksi penetroinnissa strappari ei ole edellytys.

6. En ole koskaan ottanut neuloja itseeni. Tilaisuus olisi ollut, mutta kieltäydyin, sillä se ei oikeastaan kiinnosta. En kyllä myöskään sähköä ja mitä muita näitä on.

7. Haha, en ole koskaan pukeutunut tiukkaan kumiin! En tiedä miltä se tuntuu. En myöskään korsettiin; en tiedä miltä sekään tuntuu. En kaipaa kumpaakaan.

8. En ole koskaan dominoinut miestä, jos bilepiiskauksia ei lasketa. Voi olla, että piankin saisin siihen mahdollisuuden, katsotaan nyt miten asiat menevät. Korostan kuitenkin, että olen alistuva, joka saattaa pomottaa "harrastuksenaan".

9. En ole koskaan ollut kunnolla kolmisin (tai useamman kera). Kiinnostaisi.

10. En ole koskaan tuntenut morkkista tai vääränlaista häpeää asioista joita olen pervoillessani tehnyt. Turvaan selustani: mietin asiat itselleni etukäteen selviksi, tarkkailen muita ja luotan vaistooni sekä intuitioon. Toisin sanoen, vaikka teen kaikenlaista, en sekoile.

(* Nyt en ottanut lukuun sitä, että ulkopuolinen mies on työnnellyt sormiaan sisääni.. Jaa jaa..!

Kiitos haasteesta Peikko ja Blondi ja kiitos muille bloggareille tirkistelytuokiosta! Kaikkia hauskoja vinkkejä tipahteli mm. muutamilta naishenkilöiltä..

torstai 13. marraskuuta 2014

Jos töissä voisi saada piiskaa!

Tein äsken Leskirouvan antamassa työtehtävässä pienen mutta harmillisen virheen. Tein sen huolimattomuuttani, kun en tarkistanut asioita riittävän monta kertaa. Joudun kertomaan sen hänelle huomenna kasvotusten.

Nyt olen sekä harmissani että kiihottunut. Mietin, miksei oikeassa elämässä virheitä voisi korvata selkäsaunalla. "Pomoni" on taatusti harmissaan, mutta tilanne joka siitä seuraa, on oletettavasti ymmärtäväinen ja jättää minut epämääräisen syyllisyyden valtaan.

Entä jos hän - fantasiamaailmassani - sen sijaan toteaisi virheen tapahtuneen ja kuuntelematta tai kyselemättä selityksiä hakisi sivuhuoneesta piiskan. Se olisi sellainen vajaan metrin mittainen, jotain rottingin tapaista, jolla vähempikin voima olisi riittävän tehokas tuottamaan uskottavaa kipua. Hän komentaisi minut laskemaan päällihousujani - se olisi todella nöyryyttävä hetki - ja kumartumaan kämmenet vasten tukevaa pöytää.

Hän sivaltelisi minua takamuksille rivakoin ottein, heti täydellä voimalla kuten rangaistuksen kuuluukin. Minun olisi vaikea pysytellä paikoillani, mutta viimeinen kunnian rippeeni olisi ottaa rangaistus vastaan ääneti ja pakoilematta.
Piiskattuaan hän olisi itsekin kasvoiltaan vähän punakka ja tokaisisi vain "Noniin..". Hän veisi piiskan pois, minä pukisin nopeasti ja kömpelösti housuni ja jatkaisimme töitä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulla olisi alamainen mutta samalla huojentunut olo siitä, että moka olisi nyt pois päiväjärjestyksestä.

Työsuhteessa jossa tämä olisi mahdollista ja ennalta sovittua olisi mielettömän hivelevää olla. Siitä ei vaan ehkä tulisi mitään, sillä olisin ennalta niin kiihottunut että tekisin pelkkiä virheitä.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Fetissinä halu palvella?

Toisten palvelemiseen yhdistyy kulttuurissamme helposti katkeruus, marttyyrius tai sitten epätodellinen hymistelevä hyvyys. Entä, kun palveleminen tuo fetisististä mielihyvää?

Tänään olin tyytyväisillä mielin, kun ajelin (pimeässä ja sateessa) kotiin Leskirouvan luota. Ei, tähän tarinaan ei oikeastaan liity mitään pervoa, muuta kuin minun omassa päässäni. Mietin matkalla paljon sitä, miten minusta tuntuu niin hyvältä, kun saan toteuttaa palvelijanfetissiäni ja sitä, onko se oikeastaan edes fetissi. Pitäisikö fetissin aina kiihottaa seksuaalisesti? En minä palvele ihmisiä pöksyt märkänä, vaan minulla on jollain toisella pervohkolla tavalla mukava olo.

Meillä on Leskirouvan kanssa varsin tuore eräänlainen työsuhde, aika vapaamuotoinen sopimus. En hyödy siitä paljoakaan rahallisesti, minulla menee siihen aikaa ja ajokilometreja, jonka lisäksi suoritan muutamia juttuja hänen hyväkseen ihan hyvän hyvyyttäni. Käyn kaupassa, toimitan postia ja sen sellaista. Ikäänkuin vastapalveluksena hän keittää minulle kahvia ja tarjoaa voileipiä. Tämä siis varsinaisten työtehtävien ulkopuolisena toimintana. Saan tästä ns. työsuhteesta kuitenkin tällä hetkellä paljon, sillä voin tehdä jotain muuta kuin mitä yleensä teen ja Leskirouva on lisäksi ihan mukavaa seuraa.

En paljoa pistä vastaan, kun mieleeni putkahtelee omaa ominta ydintäni hiveleviä mielikuvia: saan palvella. Nautin siitä! Koen hänen seurassaan olevani hyväksytty ja arvostettu, mutta hän pyytää minulta juttuja, koska olen nuorempi, vahvempi ja minulla on auto. Suoritan tehtäviä ilomielin.

Olen aiemmin kirjoittanut ns. siivousfetissistä, jonka tyyppinen minulla kaiketi on. Jo lapsuudessa sain hyviä fiiliksiä, kun olimme avuksi ja siivosimme isoäitini luona. Yksin imuroidessani pyörittelin päässäni palvelijakuvitelmia, jotka saivat minut miellyttävästi inspiroitumaan työhön. Mielikuvissani palvelija sai sitten tietty myös toruja ja ehkä piiskaa, ja se oli jo tosi kuumaa kamaa. Mikään tästä ei ole paljoa muuttunut matkan varrella, ollut vain enemmän piilossa elämän eri vaiheissa.

Oikeassa elämässä päätyy harvoin tilanteisiin, joissa on ok ja ketään sortamatonta joutua palvelijan osaan. Ahdistuneen feministisinä aikoinani tungin palvelunkaipuuni syrjään vääränä ja roikuin tasa-arvossa täysin varmana sen ehdottomuudesta. Oikeastaan vasta nyt herättyäni tajuamaan kinkyn puoleni, olen kyennyt saattelemaan itsessäni pintaan haluni olla avuksi, olla hyödyllinen, palvella. Vieläpä ilman, että sen täytyisi olla ristiriidassa oman itsearvostukseni kanssa. Itse asiassa viihdyn housuissani nyt paljon paremmin, enkä enää niin paljoa edes välitä, mitä asiaa paremmin tuntemattomat ehkä ajattelevat, mikä on tullut testailtua mm. muutamissa juhlissa tai julkisissa tiloissa.

Mukava muisto tästä on tuore, sillä olin vastikään nuoren Rouvan kanssa eräissä isohkoissa syntymäpäiväjuhlissa, joihin tiesin tulevan avarakatseista sekä kinkyäkin väkeä. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua tai Rouvaa mitenkään sen kummemmin, mutta minä hitot välitin. Teemana olivat naamiaiset, joten laitoin subikoiratyyppisen asun päälleni, kaulapantoineen ja maskeineen kaikkineen. Olin oikein miellyttävästi kotonani, kun saatoin tehdä Rouvalle kaikenlaisia pieniä palveluksia illan mittaan ja vähän istua hänen jaloissaankin.

Ettei nyt luulla ihan friikiksi lisään, että seurustelin toki muittenkin kanssa ja osallistuin ohjelmaan ns. normaalisti, mutta tämän _lisäksi_ saatoin toteuttaa itseäni kinkynä. Se on todella harvinaista herkkua. Havainnoin itseäni sen verran, että totesin olevani aimo annoksen vapautuneempi ja varmempi haluistani & teoistani kuin joskus aiemmin. Kun en tehnyt mitään mikä siinä seurassa olisi voinut aiheuttaa pahennusta, en kamalasti murehtinut, millaisen kuvan annan itsestäni tai mitä minusta ehkä puhutaan. Jollain tavalla halu olla kinkysti voittaa mennen tullen ujostelun ja muun joutavan itsekritiikin. Jännä juttu havaita.

Palvelemisesta vielä lyhyesti, että tilanne, jossa se _ei_ olisi kutkuttavaa, olisi sellainen jossa en muutenkaan koe olevani hyväksytty. Eli jollan tavalla tämä mielihyvä tasapainoilee sen kanssa, että olen varma ettei minua hyväksikäytetä _väärällä_ tavalla, väärin motiivein.

Minun tekisi vielä mieli kirjoittaa siitäkin, miten minua pasifistina kiehtoo armeijavaatetus yhdistettynä palvelunhaluuni: parhaat tuntemukset oikeissa kuteissa!

Ai niin, yksi juttu vielä, tuli otsikosta mieleen. Koskee seksiä. Jostain mystisestä syystä, minun on vaikea yhdistää varsinainen yhdynnällinen tai muu seksi palvelufetissiin. Isäntä välillä meinaa, että hyväilisin häntä käskystä. Aika usein se on vaikea toteuttaa. Teen sen, kunhan saan asennoitumiseni kohdalleen: minun täytyy olla silloin kunnolla alistuneessa mielentilassa. Heti kylmiltään se on vaikeaa, jostain syystä. Seksi toimii minulla edelleen parhaiten, kun siinä on ottamisen maku.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Ajatuksia ihmissuhteista: D/s

Lähdin viikonloppuna viettämään Rouvan syntymäpäiviä. Jätetään tästä luvut pois, mutta hän on minua itse asiassa nuorempi, vaikka tekstistä voisi ehkä toisinkin arvella. Vaan eivät kai ne ikävuodet vaan se asenne mikä itse kullakin on, etenkin BDSM-maailmassa.

Minulla oli kotona mennyt Isännän kanssa jo pidempään vähän niin ja näin. Emme ole riidelleet, mutta välimme ovat latistuneet ja etääntyneet. Päivittäin tuskin vaihdoimme muuta kuin pari sanaa. Se varmasti rassasi meitä molempia. Jos kotona eivät ole ihmissuhteet kunnossa, ei sitä kestä elävä erkkikään, kuten sanotaan. Se on tehnyt blogikirjoittelunkin jotenkin epäkiinnostavaksi, kun jutun lento on omassa päässä jumittunut heti alkuunsa jyllääviin huoliin.

Nyt, nostettuani aiheen esiin - itkun lomasta - meillä menee taas paremmin. Molemmat kuitenkin haluavat elää mieluummin rakastavaisina kuin kämppiksinä. Halailemme, katsomme toisiamme, puhumme. Jo pidempiä aikoja parisuhteessa (ja suhteissa) eläneenä tiedän kyllä, että näitä vaiheita tulee ja menee. En hämmenny siitä liikaa tai tee siitä elämää suurempaa. Sitä se vain on itteään, elämää.

Synttäreillä saatoin silti erkaantua kotiasioista ja rentoutua. Siellä oli paikalla tutun pervoväen lisäksi myös muutamia muita, joten ihan hurjaksi ei mennyt. Vain pientä näpelöintiä, vitsailua ja suutelua nurkan takana.
Siitä olen tyytyväinen, että minun mielestäni Rouvalla ja minulla menee hyvin. Viime keväästä saakka olemme pitäneet tätä pientä peliämme. Tapailemme vain satunnaisesti, mutta käymme niin paljon samoissa tapahtumissa, ettei tapaamisten väliin jää liikaa aikaa. Minun näkövinkkelistäni menemme tässä Rouvan ehdoilla. Minä olisin ehkä keskustelevampi ja kiinnostunut määrittelemään asemiamme tarkemmin, mutta koska Rouva ei ole, olen minäkin jättäytynyt suosiolla tuuliajolle ja katsonut minne mennään, tapaaminen kerrallaan. Se on minulle epätyypillistä, muttei mahdotonta.

Usein minä D-suhteissani pelkään olevani manipuloiva osapuoli, mutta tässä kun pohdin asiaa, niin Rouvan on kyllä muokannut minun käytöstäni itselleen sopivaan suuntaan. Hyvä, hyvä. Ilman sen kummempia seremonioita vieläpä.

Toivon, etten mitenkään nyt tärvää suhdettamme, jos sanon, että Rouva herättää minussa myös oikeaa, pelkoon pohjautuvaa kunnioitusta. Siis semmoista pientä, mutta todellista. Ainoana, johon tässä skenessä olen tutustunut. Se pelko saa minut kiertämään häntä kuin perhonen lamppua, se ei karkoita vaan kiehtoo.

Meillä on siinä mielessä villi BDSM-suhde, ettemme ole todella tehneet mitään rajoituslistoja tai muita sopimuksia (en edes tiedä, pidääkö Rouva minua varsinaisena subinaan! Luulisin kyllä.). Olemme keskustelleet näistä jutuista kai vain kerran, silloin joskus keväällä kun treffasimme ekaa kertaa tarkoituksena jutella mahdollisesta D/s-leikistä. Silloinkin taisi mennä enemmän yleiseen juoruiluun.. Olen aina vain vähän epämääräisesti lainassa Herra Huulta, joskaan tätä seikkaa ei joka kerta katsota tarpeelliseksi varmistella. Kaikilla oikeuksilla, kunhan jälkiä ei jää näkyviin paikkoihin, käsittääkseni.
Tähän lainailuun on sitten matkan varrella kuulunut paljon julkista nöyryytystä, eri tehtäviin käskytystä, muutamia aika rajuja piiskauksia, strapparilla panoa, raapimista, nuoleskelua, hämmentäviä keskusteluja ja keskinäistä kiusoittelua... Kaikkea mikä voi viihdyttää sadistia ja masokistia, kun heidät lasketaan yhteen.

Pari viikkoa sitten kävimme Rouvan kanssa kahden eräässä kultturellissa iltatapahtumassa. Aiheena siinä oli paikan historiasta poimitut kidutukseen, kauhuun, kuolemaan ja aaveisiin liittyvät kertomukset ja tositapaukset. Kierroksella oli pimeää ja paljon muitakin ihmisiä. Opas vei ryhmää kohteesta toiseen. Minulla vain meni aika paljon hänen kertomastaan ohi korvien, kun oli mielenkiintoisempaa tunnustella, mitä Rouvan käsi teki housujeni sisällä. Ainakin takamukseni saivat muutamia kirpeitä nipistyksiä.

Kun kierros oli loppunut, kävelimme vielä hetken tummuneessa puutarhassa hiekkapolkua. Jossain vaiheessa minun oli lähdettävä toiseen suuntaan ja päätimme hyvästellä. Suutelimme vielä ja puhelimme jotain, Rouva sanoi, että nähdään sitten bileissä. Minä en heti saanut päähäni, mitä bileitä hän tarkoitti - kuvittelin kai jotain fetish clubia. Sitäpä kävin sitten kyselemään hölmönä. Rouvan silmät välkähtivät pimeässä ja ennen kuin tajusin, läimäytti hän minua poskelle niin että helähti. - Hän oli tarkoittanut omia synttäribileitään.

Tämä korvapuusti oli minulle illan merkittävin juttu. Tällaisella hetkellä kiteytyy tämän suhteen ydin, ilman sanoja ja pohdintoja.

torstai 16. lokakuuta 2014

Sadetakkirakastaja

Paremminkin "sadetakkien rakastaja" olisi oikea otsikko.

Puuhailin tänään oikean perinteisen, pesunkestävän fetisistin seurassa. Useimmillahan meistä jotain pikku fetissejä on, eli asioita tai esineitä jotka kiihottavat, vaikka eivät suoraan liity seksiin. Mutta silloin kun puhutaan oikeasta fetisististä, on kyseessä Fetissi. Tällä miehellä fetissi on kumi ja tarkemmin sanottuna sadeasut ja saappaat.

Pitkäaikaisin pervoystäväni Mrs Whiterope oli tämän erikoisen valokuvauspäivän puuhanaisena. Hän kysyi minulta tietämääni sopivaa rakennusta kuvauskäyttöön ja siinä ohimennen minuakin ehkä vähän poseeraamaan. Näillä tiedoin sopiva päivä järjestyi ja saavuimme syysaamuna keltaisia lehtiä varisevaan pihaan.
En ollut osannut ennakoida mitään ja minua kieltämättä alkoi huvittaa, kun näin miten valtavasti rekvisiittaa herra fetisisti oli ottanut mukaan: lukuisia kumisaappaita, sadetakkeja, kahluuasuja, kurahousuja (aikuisten), sadeviittoja, sydvestejä, kumisia hansikkaita jne. Ei kuitenkaan huom yhtään kappaletta näitä pervoille kaupallisesti valmistettavia kumi- / lateksi-/ PVC- /whatever -asuja.

Päivä sujui siten, että pukeuduimme Whiteropen kanssa aina vain uusiin asuihin ja poseerasimme vuoroin ulkona ja sisällä. Alku oli vähän kankeaa, sillä minulla ei ollut hajuakaan, mitä kuvilla oikeastaan haetaan, enkä siksi oikein osannut olla oma-aloitteinen. Halusiko hän vain nähdä pukunsa jonkun yllä? Oliko samantekevää, mitä malli teki, kunhan kumi kiilsi tai mitä tahansa sen toivotaan kuvissa tekevän? Jouduin vähän kyselemään, ennen kuin herra fetisisti ryhtyi ohjaamaan asentojamme. Noniin, ja eroottisiksi D/s-poseerauksiksihan se meni, miksei hän heti sanonut! Tai sitten hän toivoikin salaa jotain muuta, mutta se meiltä nyt vain sujui luontevimmin Mrs Whiteropen kanssa..
Sadomasokistin on vaikea hypätä fetisistin ajatusmaailmaan, mutta yritystä ainakin oli.



Jossain vaiheessa makasimme päällekäin takapihan metsikön sammalilla täysissä sadevarusteissa, hinkkasimme toisiamme haaroista minkä paksujen varusteiden läpi pystyimme ja meillä oli hauskaa. Kuvaajana toimineen herra fetisistin virnuilusta päätellen hänkin oli mukana juonessa.

Kerran meitä häirittiin klassisen nololla tavalla. Olimme juuri saaneet sisäkuvauksessa tunnelman kohdalleen: Mrs W poseerasi mustassa, leveävöisessä, mielestäni univormumaisessa sadetakissa, bambupiiska kädessä; minä vihreässä pitkässä takissa ja vihreissä matalissa saappaissa hänen edessään polvillani, nuoleskellen hänen liiloja korkosaappaitaan. Silloin herra fetisisti huudahtaa, että tänne taitaa tulla joku sisään.
Kauhea hässäkkä, kun naapurin vanha herra kuuluu jo huhuilevan eteisessä.
Hän kyllä näki meidät kaikki, kuvaajan sekä me kaksi naista pitkissä takeissamme, mutta uskoisin että selitys kavereiden sadeasutuotekuvauksista meni tällä erää läpi. Huhhei! Siitä viisastuneena lukitsimme ulko-oven visusti.

Mrs Whiterope talloo Tetristä.


Olen tyytyväinen päivästä, sillä se oli paitsi hauska ja erilainen, myös mahdollisuus päästä lähemmäs fetisistien mystisen elämän ydintä. Mikä nämä - yleensä miehet - saa syttymään ja miksi? Miten fetissi voikin olla niin voimakas ja tarkoin kohdentunut? Mistä se alkaa ja eikö se koskaan muutu? Entä miten tavallinen perheenisä tasapainottaa vaniljaisen parisuhteensa sekä muun elämänsä ja fetisistisen tarpeensa? Onko seksielämä hänelle tyydyttävää vai täynnä kompromisseja?

Lopuksi otimme muutaman kuvan naisvoimin, herra fetisistin poseeratessa vuoroin meidän kanssamme, jonkunlaisessa D-roolissa esiintyen. En voinut hillitä hihittelyäni, kun polvistellessani hänen haaroissaan huomasin kumin peittämää hartiaani vasten aikamoisen kuumotuksen. Voi herra fetisistiä! Koko päivä oman rakkaan kiihkon kohteen parissa, naisia ohjaten ja valokuvaten, itse kuitenkin siivosti, osallistumatta juuri millään tavoin ilonpitoon!
Parhaassa tapauksessa tästä huvittelusta herui jotain kotiinviemisiäkin, meille kaikille.


Tetris, Mrs Whiterope, Lucky4

Herkkuna vielä pohjalla herra fetisistin eli Lucky4:n tarina fetissistään ja elämästään fetisistinä.

Kuvat: Lucky4
Kaikki mainitut ja valokuvatut kinkypersoonat ovat antaneet luvan julkaisuun.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viestejä uusista oloista

Olemme nyt muuttaneet ja asettuneet tähän täysin mahdottomaan pervoiluympäristöön: appivanhempieni seinänaapureiksi, elämään tavallista perhe-elämää leikki-ikäisen vanhempina.

Et tämän blogin voikin sitten lopettaa tähän ja siirtyä bloggailemaan vaikkapa sisustuksesta, kokkailusta tai puutarhanhoidosta. Kiitos vaan kaikille, ketkä olette tätä seuranneet ja kommentoineet, Tetris ja Herra Huu vetäytyvät, eheytyvät ja keski-ikäistyvät sovinnolla.

Tai ehkä tämä sittenkin menee toisin. Meillä on nyt tutkiskelun ja etsiskelyn paikka. Mitä käytäntöjä jatkamme, minkä on paras jäädä pois? Mistä jutuista on muodostunut tärkeitä? Mitkä ovat liian vaikeita toteuttaa?

Meillä on ollut viime aikoina hyvin kuormittavaa, sillä kaiken normaalin elämänmenon lisäksi olemme joutuneet organisoimaan remontointia toisella paikkakunnalla ja lopulta itse muuton. Tätä on nyt kestänyt lähes vuoden ja koko rupeamaa edelsi vieläpä henkinen myllerrys, kun meille valkeni, että todellakin tulemme muuttamaan pois talosta, jota olimme jo ajatelleet hyvinkin pitkän ajan kodiksemme. Joudumme myymään pois sen, jota pidimme haaveidemme täyttymyksenä ja asettumaan uuteen, vieläpä täysin erilaiselle alueelle: uinuvasta maalaistaajamasta vireään pikkukaupunkiin.

Täällä uudessa talossa olen ainakin minä vielä melko lailla hakusessa. Tietyt strategiset seinät, ovet ja jopa lattia on remontoitu sangen paksuiksi, mutta en oikein osaa rentoutua, heittäytymisestä puhumattakaan. Kaikki pitää tapahtua hiljaa, kuulostellen. Normaali puhe ei periaatteessa kuulu makuuhuoneestamme mihinkään, mutta silti kuiskailemme. Paukahduksia tai läiskähdyksiä ei uskalla ajatellakaan.
Muutaman kerran olemme harrastaneet tavanomaista seksiä, silloinkin minua on häirinnyt ajatus, että sänky ehkä natisee liikaa. Kerran Isännän aloitteesta otimme esiin viime postauksessa esittelemäni matkalaukun ja kokeilimme jonkunlaista pientä piiskasessiota, mutta se meni vähän arkailuksi sekin. Vain kaikkein pienin ja ohuin piiska oli riittävän hiljainen. Koko homma meni kiusallisen kaiun kuulosteluun (pitää hankkia lisää tekstiilejä lattiaan ja seinille!).

Ehkä parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun muutaman kerran illalla Isäntä on viitannut minut tietokonepöytänsä viereen polvilleni ja olemme keskustelleet tovin.

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mihin suuntaan asiat meillä kehittyvät. Emme ole oikeastaan jutelleet näistä haasteista, ehkä jossain vaiheessa se voisi selkiyttää asioista. Tietäisi vähän paremmin, millä kannalla toinen on jatkon suhteen. Jatkuuko D/s meillä ja missä muodossa?

Onneksi kinkyelämä merkitsee muutakin kuin sitä mitä kotona tapahtuu. Olen osoittanut olevani aktiivinen ja kiinnostunut ja saanut vastakaikua matkan varrella. Nyt viimeksi Rouva pyysi (tai määräsi?) minua kanssaan erääseen kiinnostavaan iltamenoon ja eräs pariskunta on lähestynyt minua pervolla tositarkoituksella. Arvostan tosi paljon kaikkea tällaista positiivista säpinää, ja Isäntä tuntuu minua mielihyvin niihin päästävän.

Pelkästään blogin kirjoitus täällä uudessa ympäristössä tuntuu vähän jäykältä, joten jos se näkyy tekstissä jollain tavalla, niin autenttista on pönötys.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Muuttamassa taloa

Olemme muuttamassa toiseen taloon.

Vajaa neljä vuotta sitten muutimme tähän taloon ja silloin tilanne oli tämä: heitin hys-hys roskiin ainokaisen dildoni (ostettu jo edellisen miessuhteen aikana), sillä pelkäsin sen putkahtavan vääriin silmiin muutossa. Edes Isäntä ei tiennyt tästä dildosta, sillä hän ei siinä vaiheessa vielä ollut Isäntä, enkä olisi kuunaan kehdannut kertoa siitä hänelle.
Toinen sattumus edellisestä muutosta oli, kun äitini näki vahingossa vaatekomerossa sellaisen pitkän, löysän teatteriruoskan ja minua hävetti. Hulluinta vielä, että sitä ei edes käytetty sessiointiin, sillä siihen aikaan meillä ei vielä sessioitu. Se esine oli vain vitsi, seksikäs vitsi.

Sellaista silloin, nelisen vuotta sitten.



Tähän matkalaukkuun (lukolliseen) olen ahtanut osan S/M-kamastamme. Minulla on kova huoli selvittää kaikki tämänkaltainen tavara pois silmistä ennen kuin muuttoapua alkaa huomenna tulla sisään.Yläkaapit on nuohottava huolella ja ajatuksella läpi.

Uudessa osoitteessa meillä on nimenomaan tätä tavaraa varten remontoitu lukollinen komero odottamassa.

Huomaan, että nolon tavaran haaliminen kasaan on haastavaa. Oma silmä on tottunut tiettyihin juttuihin, eikä pidä niitä enää erityisen kummallisina. Sitten taas toisaalta osa mielestäni hyvinkin kinkyistä esineistä näyttää ihan tavallisilta. Koita siinä sitten tehdä päätöksiä.

Nyt tuntuu, että salattavaa tavaraa olisi paljon. Eikä tässä ole vielä edes mukana eroottiset kirjat ja lehdet. Silti emme ole mielestäni mitenkään erityisesti haalineet rekvisiittaa. Vain jotain uutta kivaa silloin tällöin, hyvin harvoin.
Kyllä tässä jo erillistä komeroa tarvitaankin.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Subikoiran bileilta - seurakoirasta susikoiraan

Mitä on olla subi? Millaisia rooleja subilla voi olla kinkyskenessä?

"Lampaat! Luopiot! Kaivakaa jostain itsellenne selkäranka tai madelkaa matkoihinne. Pikkusen ryhtiä tähän hommaan nyt, ämmät!" - Pikkusisko

Tämä Pikkusiskon epätavallinen purkaus koskien subeja kirkasti minulle sen, mistä näkökulmasta tahdon eilisiä Fetish Club -bileitä muistella.

Lupa bileisiin lähtöön tuli selväksi vasta samana iltapäivänä, siihen asti olin joutunut jossittelemaan kahden vaihtoehdon välillä. Isäntä oli jo varautunut menemään bileisiin itse, mutta päätti sittenkin toisin ja minä pääsin pakkaamaan bilekassia. Tällä kertaa meistä vain toinen saattoi lähteä.

Olin tarjoutunut (ja minut oli hyväksytty!) viemään erään uudehkon jäsenen julkisen piiskauksen neitsyyden ja se oli pääasiallinen maalini näissä pippaloissa. Minulla oli kieltämättä vähän deemäinen olo, kun olin liikkeellä yksin ja ihan omaa käyttöä varten piiskatkin mukana. Tungin mustien reisitaskuhousujeni puntit vihreisiin varsikenkiini ja laitoin ylleni mustan topin. Kiinnitin pitkän tukkani parilla lakkasuihkauksella avonaiseksi harjaksi ja maalasin silmiini susimaisen katseen törkeän paksuilla teatterirajauksilla ja lopuksi mustasin nenänpääni. Nahkarannekkeet vielä paikoilleen ja vot: subi vai ei?
Aluksi jätin kaulapannan laittamatta, sillä jotenkin ajattelin vetää nyt pikkuisen tätä piiskurin rooliani, sekoittamatta subiutta nyt tähän. Sitten jokin yllyke - olisikohan se ollut Rouvan bongaaminen - sai minut huitaisemaan pannan kaulaani: en halunnut vaikuttaa missään määrin siltä, etten olisi ehkä nyt niissä fiiliksissä.

Harjoitin vähän D:n otteita tähän piiskattavaani, sen jälkeen kun olimme keskustelleet rajoista ja sellaisesta sekä hänen että puolisonsa kanssa. Istutin naista tuolini vieressä lattialla ja silittelin hänen niskaansa. Vein hänet sopivan hetken tullen krossille ja sidoin miehensä avustamana ranteista ja nilkoista kiinni.
Minä en tietoisesti ole niitä piiskaajia, jotka koskevat kohteeseen vain välineillään. Minä kosken käsin, vähän joka paikkaan. Tykkään silitellä, hivellä, puristella - kynsilläkin. Painaa lanteeni vasten takamusta. Ehkä suudella. Huhuista ja maineesta on puhuttu blogeissa, joten jos jonkin huhun soisin leviävän, niin sen että se Tetris sitten koskettelee. Kas, jos ei tykkää, niin voi pysyä kauempana.

Käsittelin tätä julkinen-bilepiiskaus-neitsyttäni hellävaroen - siis oikeasti. Jos hän tykkäisi tästä, hänellä olisi enemmän kuin riittävästi mahdollisuuksia hankkia niitä rankempiakin juttuja: subi on ihan hyvä jättää haluamaan lisää.
Minun oli oikeastaan tarkoitus ottaa uusiksi myöhemmin, vähän perusteellisemmin ja julkisemmassa paikassa, mutta eräs Master nappasi vuoron. No, jääpä minullekin jotain odotettavaa.

Kesken tämän kaiken liimauduin edellisen postaukseni "ylemmän pyllyn" seuraan, hänkin oli sattumoisin paikalla. Meillä oli kiinnostava keskustelu queer-aiheista ja oli viittä vaille, etten tehnyt aloitetta hänen suuntaansa. Sen lisäksi että oli mukava ja kiinnostava ihminen, hän edusti sellaista todellista poikatyttötyyppiä, johon olen heikkona.
Hän kertoili, mitä testosteronin nauttiminen saa aikaan naisen alapäässä ja minä kuuntelin lumoutuneena. Oooh.

Kun kahdesta oli valittava, vei Rouva kuitenkin voiton. Häneltä sain välitöntä mielihyvää, ja millaista! Olin itse rajulla tuulella, jo pidempään olin kaivannut piiskaa ja kovia otteita. Se oli tuntunut sellaisena jännänä kokovartalokiihotuksena, joka kihelmöi takapuolella, kun ajattelee piiskaa ja miten sitä voisi saada. Olin toisin sanoen vastaanottavaisimmillani.
Minä joka tykkään koskettaa, saan häneltä kosketuksia, ja nautin kaikista. Siitäkin, että vähän ennen pikadeitin juontonakkiani hän piti minua tukasta lattialla samalla kun keskusteli seurueensa kanssa.

Loppuillasta pari hätääntynyttä nuorta naista kääntyi puoleeni (minulla oli järjestäjän merkki rinnassa) ja sanoi, että eräs mies käyttäytyy häiritsevästi: aggressiivisen oloisesti ja ahdistavasti. Tunkee lähelle, koskee, kyselee. Sellainen on bileissä kiellettyä. Naiset osoittivat miehen minulle. Sellainen isokokoinen kaveri, joka oli selvästi aika päissään, istua röhnötti salissa. En harkinnut yhden askelen vertaa, vaan menin suoraan päälle. Hän koetti minuakin ottaa käsivarresta, mutta huitaisin otteen syrjään ja läksytin siitä, että hänestä oli valitettu ja sellainen käytös ei ollut sallittua; vaihtoehtona oli tilasta poistaminen. Sudensilmieni katse tiukasti hänen kännisissä silmissään. Mies ei vaikuttanut tippaakaan pahoittelevalta, joten seuraavaksi hommasin paikalle kaksi kaljupäätä narikasta ja nämä eskorteerasivat herran ulko-ovelle.

Kun ilta oli jo melkein valomerkissä, sain lopulta sitä kipua itsekin. Krossi oli sopivasti vapaana ja Rouva laittoi minut ranteista siihen kiinni. Olin ajatellut varoittaa häntä siitä, että mukaan ottamani metallisisustainen lätkä oli oikeasti aika häijy. Unohdin sen ja hah, juuri tuo lätkä meni palasiksi käsittelyn kuluessa. Tuntui, kuin kehossani olevat masokistista pilveä tuottavat reseptorit olisivat kaikki olleet lähtökuopissaan kärsimättöminä, sillä alkuhämmennyksen jälkeen nousin helposti ja vahvasti: kipu muuttui haluttavaksi ja olo euforiseksi.
Kun yksi väline oli hajotettu ja arvelin Rouvan ehkä jo hidastelevan, pyysin häntä lyömään, lyömään..
Aina välillä hän tempasi pääni taakse tukasta ja kyseli jotain kiivaalla äänellä.

Meidän oli pakko antaa tilaa krossilla vielä toiselle parille ja jotenkin päädyimme jatkamaan sessiota lattiatasoon, muutaman portaan varaan. Pyysin Rouvaa lyömään minua kasvoihin ja sen lisäksi hän käytteli vielä kynsiään mm. sisäreisiini ja mitä kaikkea, en edes muista. Hän ehdotteli minulle suunnilleen samaa, jota Isäntäkin oli fantasioinut kiihkeinä hetkinämme. Molemmat ajatelleet minun ottamistani jonkinlaisessa kimpassa, ainakin katselun tasolla? Hmm.

Kun bileissä ollaan, minun piti haalia itseni lattialta vielä kasaan hyvästelemään piiskaneitsyeni. Lupailimme jatkavamme harjoituksia ja mieskin oli kiinnostunut saamaan vähän itsekin. Ehkä joku kerta!


Kaiken tämän vaihtelevan roolileikin jälkeen koen yhä olevani subi ja toivon, että mahdollisesti rooliinsa leipääntyneet pystyisivät näkemään sen monipuolisuuden. Antakaamme toisillemme liikkumavaraa.
Peace & Love.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Pervopiirtelypaja

Osallistuin viikonloppuna otsikon mukaiseen tapahtumaan. Se oli osa isompaa Pride-kokonaisuutta ja kyllä, tuo oli ns. virallinen nimi.

Tykkäsin kovasti tilaisuudesta. Se järjestettiin ennakkoilmoittautumisten perusteella yksityisasunnossa ja sinne osallistui kymmenkunta piirtäjää ja neljä mallia. Tunnelma oli rento ja suvaitsevainen. Tapahtuman järjestäjä oli selvästi tottunut organisoimaan tämän tapaisia juttuja ja kaikki sujui kivasti, vaikka kaikki eivät edes tunteneet toisiaan ennalta. Itse en tuntenut kuin yhden Turun Baletin jäsenen, mutta seura oli niin mukavaa, ettei se haitannut mitään.

Ensiksi saimme malleiksemme kaksi nuorta naista. He esittivät vaihe vaiheelta etenevän poseeraussarjan, jossa vaatteet vähenivät ja otteet olivat varsin tutun oloisia, eli toinen dominoi ja toinen otti passiivisia asentoja. Piirsimme asentoja minuutista kymmeneen minuuttiin, eli kynät kävivät sauhuten ja huoneessa oli hiljaista, paitsi viihdyttävä musiikki taustalla.

Tähän liittämäni piirros on viimeisestä, eli kymmenen minuutin poseerauksesta. Kuvakulmia emme saaneet itse valita, joten tässä näkyy vähän huonosti, että alimmaisella naisella on ylemmän sormet suussaan.
Täytyy myöntää, että viihdyin oikein hyvin tämän "esityksen" ääressä! On raikuva ero siinä, millä tavoin aidot queer-naiset esittävät keskinäisiä suhteitaan verrattuna seksimessujen kökköihin lesboshow-esityksiin. Erona on vaikka nyt näin muotoiltuna se seikka, että ensin mainittu sisältää oikeasti kiihdyttäviä elementtejä.



Toisena mallina toimin sitten itse. Olin ottanut mukaani nahkakahleita, vöitä ja silmäsiteen, kuten olin suunnitellut. Assistentiksi lupautunut balettilainen ei päässytkään paikalle, joten suunnitelma muuttui hivenen. Käytännössä puin kahleet ja pannan ja improvisoin joitain sopivia subin asentoja ja sidontoja.

Sain muutamia luonnoksia itsestäni muilta piirtäjiltä lahjoituksina, mutta en tekijänoikeussyistä voi niitä tähän laittaa. Harmi sinällään. Näiltä omien piirrosteni malleilta kysyin luvan, joten se on kunnossa.

Mallina olo oli ihan mukavaa, tekisin toistekin. Pidin itse ihan alushousut jalassa, vaikkei sillä asialla olisi minulle kamalan suurta merkitystä ollutkaan. Kuten olen todennut, en ole oikeastaan ekshibitionisti. Mallina ollessakin ajattelin ihan kaikkea muuta kuin sitä, että nyt joukko ihmisiä näkee tissini. Piirrosmallina ollessa ajatus kiinnittyy lähinnä siihen, mistä ensinnä puutuu tai jomottaa.

Viimeisenä pääsimme piirtämään viehättävästi pukeutunutta nuorta miestä. Taustalla soi sellainen vähän vanhanaikainen Broadway-musiikki, jos niin voi sanoa, ja hän laittoi meidät piirtämään oikein klassisia poseerauksia.

Aikaa piirtämiselle tuntui olevan taas liian vähän, sillä tämä kaveri oli täynnä herkullisia yksityiskohtia ja kokonaisuus oli aina mainio kun hän otti asennon.

Saimme laittaa parhaan kuvamme menemään näyttelyyn kaupungin homobaariin, jossa ne olisivat esillä koko Pride-viikon. Valitsin tämän kaverin kymmenminuuttisen, jonka sain tehdä hyvästä kuvakulmasta: "neidillä" tarkoituksella vähän vilahtaa rikkinäisestä sukkahousun haarasta.. Se kuva ei siis ole nyt tässä blogissa ainakaan vielä, mutta tässä toiseksi onnistunein, aikaa oli 5min:



Toivon, että vastaavia piirustuspajoja järjestetään toistekin. Setalaisten kanssa on hauskaa häärätä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Muutamia kuulumisia, todesta ja fiktiosta

Minulla on vissiin taas pervoa ohjelmaa luvassa viikonlopulle. Onneksi vähän erilaista tällä kertaa, ei pelkkää biletystä ja ihmismassoja. Yksityisempää, kuvataiteeseen liittyvää.

Olen lupautunut poseeraamaan mallina Pride-tapahtumaan liittyvässä piirustustyöpajassa. Se lähti oikeastaan siitä, että haluaisin itse päästä piirtämään kunnolla, kaikessa rauhassa. Ilmoitin samalla, että voin kyllä toimia mallinakin. Kun tapahtuman info sitten tuli, oli siinä laitettu oikein kellonaika Tetrikselle toimia mallina. Jaiks! Virallisen oloista.. Valmiista kuvista tulee sitten otanta erään Pride-illanviettopaikan seinille.

Muut mallit ovat kaiketi Setan väkeä. Jotain tyttö-tyttö -asetelmia olettaisin. Olen itse ajatellut, että hoitaisin mallina oloni S/M-henkeen, edustanhan parin muun ohella Turun Balettia. Kyselin jo tutulta sidonta-apua ja mahdollista muutakin, saa nyt nähdä. Ihan tosissani suunnittelen, että olisi mukava ottaa pari kunnon merkkiä iholle. Täytyisi vain ottaa esim. sopiva bambukeppi mukaan ja pyytää jotakuta.. VIUH!
En tiedä, se voi olla jo liikaa. Kaikki riippuu niin paljon tilanteesta.

---

Alitajunta teki temput. Näin unta, että rakastelin erään puolitutun kinkymiehen kanssa. Miksi!? Miksi juuri hän? Tosielämässä paremminkin välttelen häntä, sillä hänellä on vähän kyseenalainen maine (liekö tosi, en ota kantaa) pillujen perässä mestaroivana Masterina. Olen nyt todella hämmentynyt alitajuntani valinnasta. Tai ehkä se onkin juuri se aktiivinen torjunta, joka nosti hänet (päälleni!) uneeni.

IUGH..

---

Ostin mielijohteesta halvalla koko sarjan 50 Shades of Grey:tä. Aloin lukea sitä. Aloittaminen oli vaikeaa, sillä minulla on suuria varauksia sitä kirjasarjaa kohtaan. Kun jokin asia on itseä liian lähellä, tekee välillä pahaa nähdä siitä pitkälle kaupallistettu versio. Vaatii minulta ikäänkuin rohkeutta ja pokkaa tarttua sarjaan ja alkaa ottaa siitä selvää. Olen vältellyt sitä tähän asti.

Ok, kirjan tyyli on alun perusteella vähän uuvuttava. Jokainen tunne, katse, huokaus, punastuminen, huulen pureminen, otsan rypistys.. ne kaikki käydään huolella läpi. Välillä tulee olo, kuin kahlaisi suossa, jossa ei oikein pääse eteenpäin. Liikaa tekstiä suht vähien tapahtumien ympärillä. Ja minä sentään pidän tunteilla mässäilystä! Noh, ehkä kyse on tottumisesta tyyliin. Toisaalta tunnepuolelta löytyy hyviäkin havaintoja, joihin voin samastua.

Kirjan polttopisteessä on herra Grey, monimiljonääri, joka on ilmeisesti myös sadomasokisti. Minua häiritsee herra Greyn hahmo. Hän on ihan liian nuori, ihan liian täydellisen näköinen, ihan liian huoleton uskottavaksi yritysjohtajaksi. Antakaa minulle varttuneempi, rosoisempi, uskottavampi hahmo, niin lupaan olla lääpälläni, mutta tämä herra Grey jää epämääräiseksi mallipoikatyyppiseksi hengailijaksi, ikävä kyllä.

Minäkertona on tämä Anastasia, jonka alitajuntakin on varsin eläväinen hahmo kirjassa (tanssii mm. useita erityyppisiä riemutansseja ja heristelee sormeaan tätimäiset lasit päässä). Anastasiasta ei oikein saa otetta, hänen tärkein tehtävänsä on punastua Greyn puheille ja räväyttää isot silmänsä auki tämän teoille.

Koitan silti viihtyä ja onhan kirja aika viihdyttävä, kyllä sitä lukee. Ei se turhaan ole niin suosittu. Olen vasta alussa ja bongailen uteliaana S/M:ään liittyviä kuvauksia, että jaaha, näin siis jenkkilässä. Tähän mennessä olen katsellut Greyn tarjoamaa sopimuslomaketta ja lukenut kuvausta hänen leikkihuoneestaan. Jotain tuttua, jotain vierasta.

Tähän mennessä kiihottavinta: Anastasia ottaa ekaa kertaa elämässään suihin ja onnistuu hyväilemään Greyn lähelle huippua. Ana paljastaa hetkeksi hampaansa huulien suojista ja saa Greyn laukeamaan ihanasti. Kontrollifriikiksi kuvailtu Masterimme onkin switch?
Vertailuja tekee väkisinkin ja tiedän muutamankin tosielämän Masterin, jotka eivät voi sietää kipua, tai kokevat sen turn-offina. Ristiriita toden ja tekstin välillä on kutkuttava.

---

Puhuimme Isännän kanssa; puhumme liian vähän. Keskustelutarve lähti taas siitä, että minulla oli huono fiilis ja aloin epäillä vähän kaikkea. Toimiiko D/s, toimiiko suhde ylipäätään? Keskustelu auttoi taas kerran, hälvensi epäluuloja ja toi päivänvaloon ongelmakohtia.

Suurin hankaluutemme on ehkä se, että olemme kunnon keskusteluyhteydessä keskenämme liian vähän ja harvoin. Meillä voi helposti mennä päiviä, ehkä viikkoja, että puhumme ainoastaan pinnallista arkipuhetta, emmekä mene lainkaan tunnepuolelle. Sitten kuitenkin kun tunteet ja parisuhde otetaan puheeksi, on minulla säännönmukaisesti parempi olo jälkeenpäin.

Keskustelumme päättyi siihen, että rakastelimme pehmeän maton päällä. Olimme juuri puhuneet age playsta ja siitä, että tietynlaiset kuvioidut alushousuni toivat mieleen teinityttöjen pöksyt. Minulla sattui olemaan jalassa juuri sellaiset ja Isäntä tuli sisään lahkeensuusta, ilman että riisuin alushousujani lainkaan.
En tiedä, mitä Isäntä ajatteli, mutta minulle tuli mieleen fantasia rouheasta, itsevarman rivosta aikuisesta miehestä ja kokemattomasta teinitytöstä. Fantasiassa tyttö ajatteli, että mitään tuhmaa ei oikeastaan tapahdu, koska hänellä on pöksyt jalassa koko ajan ja jalat vielä yhdessä, vaikka tosiasiassa häntä naidaan niin että litinä käy...


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pari sanaa TAFFista

Minulla taitaa tursuta BDSM jo korvista. Pervovieterini on vedetty äärimmilleen. Pudotin toisen korvikseni jonnekin seksimessujen vessaan ja oma olo on vähän sama kuin varmaan sillä korvisraukalla tällä hetkellä.

Samaan viikonloppuun ahdettuna messut, joista viime bloggauksessa kerkesin kertoa, ja vuoden suurin kinkytapahtuma, Tampereen Fetish Factory. En olisi ehkä suunnitellut viikonloppua ihan näin, ellei minulla olisi ollut painavat syyt osallistua molempiin. Siitä huolimatta, että olin ollut edellisen viikon ja yhä edelleen flunssainen ja että hormonini vetivät enemmän hyvän kirjan ja tumman suklaan kuin sessioinnin suuntaan.

Tampereen bileet olivat hienoin koskaan näkemäni kinkytapahtuma ja tuntuivat isoimmalta, jopa enemmän kuin vastaava viime vuonna. Järjestelyihin oli selvästi laitettu valtavasti panosta ja jonkun verran rahaakin. Paikalla oli tasokkaita esityksiä koko illaksi, ruokaa, juomaa, runsaasti sessiointilaitteita, upeat Steampunk teemaa tukevat puitteet vanhassa tiilirakennuksessa. Ihmiset olivat pukeutuneet henkeäsalpaaviin pukuluomuksiin ja saapuneet paikalle satapäisinä.
Niin ja sitten siellä vaelteli yksi murjottava Tetris.

Jos on itse tylsällä tuulella, ei todella voi syyttää muita. Kaikki vain lähti menemään väärällä tavalla vinoon, kun minun piti esitellä eräitä korutuotteita alkuillasta, mutta juhlatilan esitysten tuoma ääni vei minun flunssaisen kähinäni mennessään, eikä siitä tullut oikein mitään. Jos asiakkaisiin ei saa kunnon kontaktia, on aika heikoilla aikeidensa kanssa. Isäntä auttoi minua parhaansa mukaan ja muutama tuttu kävi vuoron perään moikkaamassa. Lipitin teetä ja hymyilin ihmisten kauniille asuille, vaikken puhuttua oikein saanutkaan.

Ilahduin, kun Ruova saapui miehineen kohdalleni. He olivat tulleet paikalle eri kyydillä kuin minä ja Isäntä, jotka suosimme bussikuljetusta. Rouvalla oli yksi näistä todella hienoista steampunk-asuista, jonka hän oli itse suunnitellut ja toteuttanut. Muutamien kuulumisten jälkeen sain hänen siron kielensä tervehtimään omaani. Levitin käsiäni sivuille, sillä minua on välillä kielletty koskemasta ja antauduin suudelmalle. Lämpö valahti alaruumiiseeni ja hetken kuluttua jäin jatkamaan hommaani yksikseni virnistellen.

Vasta aivan bileiden lopussa sain lisää sen tyyppistä huomiota, jota näissä tapahtumissa arvostan ja joka tälläkin kertaa jätti pari mukavaa jälkeä takamuksiini. Siinä välissä ehdin sitten laittaa kamani kasaan ja vaellella alueella kyllikseni, ikävystyä tungokseen ja hulinaan ja siihen, että muilla oli toimintaa mutta minulla ei. Sitten toisaalta vähän pelkäsin, että saisin liikaa touhua osakseni ja että flunssainen kehoni rasittuisi liikoja. Jotenkin näistä ei vain pysty sanallisesti sopimaan etukäteen, ainakaan minä en pysty, sillä minusta sellainen vie fiiliksen. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että ennen sessiota selittäisin, mitkä asiat tänään minun mielestäni sopisivat ohjelmaan. En viitsinyt edes kysyä, johtuiko kohtelu pikku sairaudestani vai siitä, ettei Isäntä vain ollut sopivalla tuulella. Kiukuttelin mieluummin ja vaihdoin seuraa.

Olen yhä jonkin verran väsähtänyt aamuun venyneestä bilereissusta ja paluusta perhearkeen sen jälkeen, joten pahoitellen päätän tekstin lyhyeen.

Lopputulema oli kuitenkin, että muutama tärkeä ihminen piristi oloani kummasti, ihan bileiden lopussa ja jo niiden aikana. Oma mainintansa tässä suloiselle Pikkusiskolle seuralaisineen. Rouva miehineen ja Isäntäni Herra Huu pitivät Tetristä kivasti hyvänä, kiitos siitä.
Niin, ja yllättyneinä saimme kuulla, että Käsi hiekassa ja sinussa -blogin perustaja Peikko oli yksi ehdokkaista Vuoden kinkyteko -palkinnolle bloginsa ja muun positiivisen valistustoiminnan perusteella. Hyvä Peikko ja Blondi! Herra Jack oli ehdolla myös, perusteena Helsingin bileiden 50 Shades of Black -esityksen työstäminen, jossa nähtiin D/s:ää toteutettuna rankalla sadomasokistisella otteella, mitä kuitenkin harvemmin julkisesti missään nähdään. Kyllä sittenkin kannattaa touhuta mukana, Jack!? Seura bussissa mennen tullen oli myös hauskaa, vaikka itse tuli ehkä enemmän nuokuttua tällä kertaa. Kiitokset kaikille!

---

Vedin tämän tekstin kertaalleen takaisin, sillä sitä lukiessani oikein itsekin huomasin, millainen höhlä olin ollut. Harmittaa. Varmistin juuri Rouvalta, ettei hän vain ollut saanut minulta flunssatartuntaa. Onneksi ei! Olisi pitänyt olla huolellisempi ja varoittaa ajoissa..

lauantai 6. syyskuuta 2014

Turkkusex - messudomme

Olin muutaman turunbalettilaisen kanssa esittelemässä alueen kinkytoimintaa Turkkusex-messuilla.

Näissä tapahtumissa on ollut tapana vähän piiskata halukkaita, tällä tavoin antaa pieni maistiainen S/M:stä. Tähän messupiiskaukseen on vain liittynyt pieniä ongelmia, joihin törmäsin vastaavassa tapahtumassa Salossa, kun olin eka kertaa antamassa käsittelyjä.

Jo Salossa piiskaus oli ilmaista. Mielestäni tämä on ehdoton edellytys ja kannanotto: emme voi pyytää edes vitosta, sillä silloin ylittyy raja vapaaehtoisen ja kaupallisen välillä. Yhdistyksemmehän ei välitä maksullisia palveluita muutenkaan, miksi siis messuilla? Asiakkaille sanoin, että kyllä tämä on ilmaista, sillä teemme tätä omaksi huviksemme. Osa oli yllättyneen näköisiä.

Varsinainen ongelmakohta johon pyysin ja sain parannuksen ennen messuja oli sessioiden yksityisyys. Se, että piiskaaminen tapahtuu julkisesti, kaiken messuyleisön edessä, tekee siitä helposti (humalaisten) nuorten miesten kilpailua siitä, kuka sinne uskaltaa mennä. Nyt kun homma oli privaa, saimme asiakkaiksi monia pariskuntia, suoria ja vinoja.

Sain käsitellä vitivalkoisia, pehmeitä peppuja naisilta, jotka kaarsivat selkäänsä ja laittoivat silmänsä kiinni nautinnosta, heidän vaniljahkojen miestensä katseen edessä. Kun olin näyttänyt vähän mallia, ojensin piiskan miehelle ja neuvoin muutamia perusasioita. Sitten saatoin poistua paikalta ja odotella priva-tilan ulkopuolella, että pariskunta päättää session haluamallaan tavalla.

Näin parhaassa tapauksessa.
Tylsimpiä piiskata olivat tietyntyyppiset miehet. He olivat tulleet omista syistään, mutta eivät selvästikään nautinnon takia, eikä heillä tuntunut olevan juuri tuntoa peräpäässään. Hain varovasti voimaa lisäten edes jonkinlaista kipukynnystä, mutta kun kohde ei selvästikään reagoinut tai tahtonut reagoida, annoin periksi. Ihan kaikessa ystävällisyydessä asiakasta kohtaan, mutta kun seuraava samanoloinen kaveri tuli kyselemään, vetäydyin takavasemmalle. Onneksi meillä oli toinenkin innokas piiskaaja.

Kiihotuin itse vain kerran, kun seurasin illan ainoaa asiakasta, joka halusi itse piiskata. Hän sai joukostamme halukkaan kohteen, miespuolisen, ja aloitti toimensa. Tästä naisesta täytyy sanoa, että hän jos kuka sopi ulkoisesti käsitteen Domme alle. Hänellä oli pikimusta pitkä tukka (peruukki?), jossa oli viivasuora otsatukka. Hän oli kenties lähempänä viittä kuin neljääkymppiä ja kookkaan ryhdikäs ja tiiviin muodokas korkeissa koroissaan. Pisteenä kaiken päälle hän puhui vierasta kieltä, joka ei ollut englanti. Kommunikoin hänen seurassaan olleen naisen kanssa jonkulaisella suomella, en hänen kanssaan suoraan.

Yleensä en innostu kovin paljoa toisten sessioista, mutta nyt kun seisoin vahdissa privakopin seinän vieressä ja näin tuon naisen kipakan tyylin, otteet, äänenpainot, tunsin miten hänen vahva dommemainen "aggressionsa" heitti minut seinään ja tarttui haaroistani. Juuri silloin hänen seuralaisensa katsoi minuun ja tajusin leveän virneeni ja ympyriäiset silmäni. "Hän on hyvä! Onko hän ammattilainen?". Kuulemma ei..

Vaikka olin juuri piiskannut monia, näin taas alleviivattuna edessäni, että en todella ole mikään Domme. Se saa ajattelemaan, mitä minä oikeastaan edes voin tarjota identiteettiään haeskeleville messuvieraille. Jonkinlaisen S/M-session laittiversion? Kestäisivätkö he edes sen kaltaista, mitä sain todistaa? Tuskin, eikä tietty kuulukaan. Jostain syystä näillä muutamilla messuilla meidän seurallamme on ollut tarjota piiskaamaan ja alistamaan ihmisiä vain meitä subihenkisiä jäseniä. Eivätkö oikeasti dominoivat kiinnostu tällaisesta?

perjantai 29. elokuuta 2014

Kun on pakko olla Dark - kinkyyden kirkkaat värit

Nyt kun Dark End of the Rainbow(* -bileet on takana, tekee mieli tarttua pikkuisen tuohon aiheeseen "Dark". Sinällään tämä kyseinen kielikuva on mielestäni oikein näppärä, ei siinä mitään. Se kokonaiskuva vain vähän tökkäisee.

(* Setan ja Turun BDSM -yhdistyksen yhteinen tapahtuma.

Eli mikä nyt taas tökkii?
Juttelin pari päivää sitten vaniljaisen mutta kiinnostuneen tuttuni kanssa noista bileistä ja hän kertoi, ettei puolisonsa ole kyllä lainkaan sinne mustempaan suuntaan. Siinä se taas tuli! Synkkä väri..

Miksi BDSM:n on oltava dark, musta, pimeämpi puoli, salainen pahe? Usein kun tämä tulee esiin, minulle tulee pikkuisen surumielinen olo, jotenkin tympääntynyt. Siinä kohtaa tuntuu, että todellinen ymmärrys aiheesta on vielä kovin kaukana.
Ehkä joskus tuoreena parikymppisenä minua olisi saattanut hehkuttaa sisältä kivasti tieto, että harrastamani seksitottumus ja elämäntapa mielletään mustaksi ja kielletyksi. Nyt varttuneempana, perheellisenä kunnon kansalaisena tuo asia hiukan häiritsee. Mielestäni en tee mitään moraalisesti tai laillisesti tuomittavaa ja silti pitää piilotella.

Homot, lesbot, transihmiset ja muut saavat paistatella sateenkaaren iloisissa hippiväreissä (peace & love!), mutta me BDSM-väki, me luikimme siellä mustalla puolella, hämärillä klubeillamme.

Tämä asia on oikeasti niin monitahoinen, että pikku Tetriksen pää meinaa seota ajatuksista!

Eräs puoli asiasta on, että pimeään ja salaperäiseen liittyvät asiat ovat monesti myös fetisistisiä: kumi, nahka, naamiot; ruoskat, kahleet.. Klubilla on kivampaa kun on huono valaistus ja paljon jännittävää katsottavaa. Sellaisessa ympäristössä on myös helpompi irrottautua omasta arkiroolista ja heittäytyä toteuttamaan ja nauttimaan kinkyydestään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itse asia olisi sen luontoinen, että se olisi pidettävä pimeässä kuin se olisi rikollista. Kaikkea muuta! Ok, olen ehkä lähtökohtaisesti taipuvainen idealismiin ja pikkuisen jopa naiivi ihmiskäsityksessäni, mutta tämä parin vuoden taival on pitänyt minun jalkani kuivina, en ole törmännyt mihinkään mitä en olisi voinut sulattaa. Erilaisia ihmisiä on tietenkin liikkeellä ja välillä räiskyy, mutta poikkeukset pois lukien, harvoissa paikoissa on mielestäni yhtä avointa kanssakäymistä ja ihmiset yhtä paljaina itsenään liikkeellä. Luottamus on BDSM:ssä iso sana ja sitä oikeasti testataan, monella tapaa. Ne jotka ovat sen arvoisia, pääsevät asian ytimeen ja kokevat ystävällisen kollektiivisen tunnelman.

Ymmärtäisin kuminkiiltoisen mustan väriksemme paremmin, jos BDSM rajoittuisi klubeille ja suljettujen makuuhuoneiden ovien taa. Vaan minusta se on paljon sitä laajempi asia, kokonainen elämäntapa.
-> Kilahdin taannoin, kun eräs pitkäaikainen lukija luonnehti kommentissaan seksileikiksi sitä mitä kotona teemme. Seksileikki! Jos pesen Isännän paitaa käsin keskellä yötä sen tähden että hän niin sanoo, siitä on seksi kaukana. Sitä ei ennakoi seksi, se ei pääty seksiin, eikä minua paneta silloinkaan kun käteni ovat saippuavedessä.
Se, että antaa toiselle vapaaehtoisesti sana- ja rankaisuvallan, on jokapäiväinen elämäntapa, joka parhaimmillaan rauhoittaa ja tasapainottaa parisuhteen. Se perustuu fetisseihin ja sitä kautta seksiin, mutta se laajenee käsittämään kaiken arkielämään kuuluvan.

Parisuhteen lisäksi BDSM on - ainakin minulle tällä hetkellä - monia mielenkiintoisia tuttuja, houkuttelevia tapahtumia, järjestötoimintaa, uusia asioita ja kokemuksia.

Näillä perustein heiluttaisin itse mieluiten iloisenkirjavaa sateenkaarta lipussani. Viestittäisin elämän käsittämätöntä monimuotoisuutta, tasaveroisuutta ja hyvää yhteishenkeä.

--

Seta ei ymmärtääkseni ollenkaan lue kinkyjä sateenkaarensa alle.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Bile-Domme

Viime bileet, joissa olin eräänlaisessa Domme-roolissa, menivät oikein hyvin.

Olin kyllä oikea feikki-Domme tai paska-Domme, miten vaan. Siitäkin syystä nautin täysillä, kun Rouva veteli minua avokämmenellä poskille ja nauroi rooliani. Oli ihanaa pudota taas subiksi, saada olla subi kaiken sen piiskan heiluttelun jälkeen. Ihanaa, että on Rouva! <3 Ja että hänellä on mielenkiintoa touhuta kanssani.

Isäntä ei noihin bileisiin tullut, joten ilman Rouvan väliintuloa olisin ollut koko bileiden ajan epämääräinen piiskuri. Sekin oli toki hauskaa omalla tavallaan, mutta vasta kun minut kovin ottein tiputettiin, tuli kasvoilleni rehellinen, leveä hymy.
Tulipa taas suuntaus testattua reaalioloissa: subi.

Sain muutamia piiska-asiakkaita, olinhan virallinen piiskuri, yhdistyksen puolesta. Kaksi tuttua miestä ja yksi johon en ollut ennen henk. koht. kiinnittänyt huomiota. Tämä viimeinen oli siinä mielessä vaikuttavin kokemus minulle, että hän oli sympaattisin tapaus. Sellainen arkisen näköinen, tavallisesti pukeutunut, iältään ehkä kuudenkymmenen korvilla. Hän oli kohtelias minua kohtaan ja nautti aidosti käsittelystäni. Hän sanoi, että eipä hänen nuoruudessaan tällaisia rientoja ollut ja että koki silloin olevansa jotenkin poikkeava, kun piiska kiinnosti. Ja että vaimo ei ymmärrä, ei nytkään tiedä missä mies hiippailee. Tähän totesin ystävällisesti, että voi tuo on niin tutun kuuloista ja että mitäs, tämä nyt on tällaista viatonta, pelkkää huvia.

Olin oikeastaan toivonut saavani piiskata tyttöjä, mutta heitäpä ei yhtään tullut kyselemään. Tiedä sitten, oliko kellään mielessä salainen haave. Nyt miehiä piiskaillessa huomasin olevani vain osaksi mukana siinä mitä parhaillaan tein. Toki keskityin tehtävääni täysillä, mutten oikein saanut siitä mitään erityistä. Lähinnä tarkkailin suorituksen teknistä huolellisuutta: eri kohtiin, välinettä ja voimaa vaihdellen, kohdetta silmällä pitäen ja häntä aika ajoin puhuttaen. Siinä se meni, mielestäni ihan ok, ainakaan mitään ylilyöntejä ei tullut.

Olen sen tyyppinen luonne, että viihdyn bileissä parhaiten jos siellä on jotain toimintaa. Pöydissä istuskelusta en oikein välitä, en ole sillä tavalla sosiaalinen ja puhelias, se vaatii minulta melkein enemmän panostusta kuin jokin julkinen toiminta tai esitys. Onneksi näissä bileissä toimintaa aina järjestyykin, tällä kertaa nyt näin, toisella kertaa varmaan eri tavalla.

Burlesqi-henkinen esityksemmekin meni hyvin, suurin piirtein niin kuin oltiin harjoiteltu. Dominoin mustaa pantteria ja peuraa ja piiskasin heitäkin. Näyttelin vähän koomista sirkuksen eläintenkesyttäjää silinterissä ja maalatuin viiksin ja parroin (keksin sen viime hetkellä ennen lavalle tuloa, sopi hyvin alaosan sukkahousuihin). Esityksen jälkeen burlesqi-tähtemme takapuolesta saattoi laskea raipanjälkiäni ja olin pikkuisen kauhuissani - hän vain vähätteli asiaa itse ja sanoi, ettei esityksen huumassa ollut edes tuntenut mitään.

Itse olen katsellut tummenevia kohtia omissa reisissäni bileiden jäljiltä. Kasvoille läiskimisen jälkeen sain pyytää Rouvalta vähän piiskaa itsellenikin. Se teki ihan mielettömän hyvää. Viimeisestä kunnon piiskauksesta alkoi olla aikaa ja ehkä minulla oli illan suhteen ollut jotain ennakkopaineitakin. Antautuminen kivulle vapauttaa ja kun kipu on tarpeeksi kovaa, pää tyhjenee kunnolla ja täyttyy mielihyvähormoneilla. Näin minä sen koen. Ja, vaikkei se oikeastaan ole minulle pääasia, huomasin pöksyjeni kostuneen taas kivasti Rouvan tiukoissa otteissa.

---

Seuraavana aamuna olin jälleen remonttitöissä ja vähän myöhemmin purkamassa ja siivoamassa biletilaa. Seuramme puheenjohtaja kyseli minua seuran hallitukseen, kun olen niin aktiivinen jäsen. Laitoin asian vahvaan harkintaan. Tässä parin viime vuoden aikana aktiivisuus on maistunut vain makoisalta, mutta entä sitten jos hallituksessa alkaa tulla oikeita, vakavia nakkeja päälle? Onko minulla rahkeita hoitaa myös juttuja, jotka eivät ole niin kiinnostavia ja tuo välitöntä hupia? Pitääpä miettiä realistisesti.

maanantai 25. elokuuta 2014

Uudet mukaan, hop!





Syksy on aikaa aloittaa uusi, mielenkiintoinen harrastus, tai peräti elämäntyyli. Kiinnostaako kinky ja kinky-yhteisö? Olisiko nyt vihdoin aika mennä paikan päälle katsomaan, olisiko tässä jotain juuri minulle?
Blogistaan tuttu Peikko pitää ennen seuraavaa Fetish Clubia tilaisuuden, jossa on helppo kerätä tietoa (ja vähän rohkeuttakin) illan klubia varten. Esittää kysymyksiä, tutustua, tai vain kuunnella ja katsella.

Nyt on kynnys matala, tämän matalammaksi se ei enää tule. Tervetuloa mukaan, minä olen klubilla ja toivon mukaan sinäkin.

 Turun Baletin infotilaisuus uusille juhlijoille ja BDSM:stä hiljattain kiinnostuneille

Mietitkö mitä bileissä tapahtuu? Mitä saa tehdä ja mitä ei? Onko pakko tehdä jotain? Millaista on turvallinen juhliminen ja BDSM? Mitä turvallisuustekijöitä BDSM:ssä olisi hyvä ottaa huomioon?

Aika: la 20.9.2014  klo 19-20 ennen Fetish Clubia. Osallistuminen ei edellytä bileisiin jäämistä.
Paikka: Showtime, Käsityöläiskatu 10, Turku
Pitäjä: Karwanaama

Infossa käydään läpi mm.
-   yleisiä BDSM-pelisääntöjä
-   turvallisuustekijöitä
-   bile-etikettiä
-   Turun Baletin toimintaa
-   aikaa on varattu myös kysymyksille ja keskustelulle

Ilmoittautumiset sähköpostilla (karwanaama@gmail.com) viimeistään 17.9. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Olethan ajoissa! Info pidetään ihan sisäänkäynnin lähellä olevassa tilassa, joten et pääse eksymään, kun löydät sisään.

Infon jälkeen voit halutessasi siirtyä jouhevasti Fetish Clubille Karwanaaman esitellessä sinulle paikat, laittet yms.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tetris dominoi - burlesqia ja piiskaa

Tässä kävi nyt jotenkin niin, että päädyn esittämään burlesqia. Monisatapäiselle yleisölle, aidon burlesqitaiteilijan seurassa.

(Jos jotakuta syhyttää tietää kenen, niin Googlessa on vapaata riistaa, mikä kinky/Seta -tapahtuma on Turussa ensi viikonloppuna ja kuka on tähtenä).

Kirjoittaessani tätä eläydyin aiheeseen kuuntelemalla: Lady Marmelade!
Musiikkivideon alussa vilahtaa ratsuraippa, mutta meidän esityksessä ruoska myös läjähtää ihoon. Burlesqia aidolla kinky twistillä?! Kiilusilmäinen sadomasokisti esittämässä julmasti dominoivaa sirkuksen eläintenkouluttajaa.

Huvittavaa on vain se, että lavalla äkseeraavan sadistihahmon takana on vannoutunut subi. Minusta se on huvittavaa, suurin osa yleisöstä ei varmaan asiasta edes piittaisi. S/M-tyyppi joka tapauksessa, mitä eroa? "Nehän piiskaa toisiaan makuuhuoneessa, sitähän se on".

Minä en taas ymmärrä burlesqista oikein mitään. Joo, se on nättiä ja siinä tapahtuu kauniita asioita musiikin säestyksellä. Vastanäyttelijäni, se jota retuutan ja piiskaan, on erityisen ilahduttava silmälle. Mitkä ihailtavat liikkeet! Huomaa, että hän on hyvä siinä mitä tekee ja tehnyt sitä jo vuosia. Minulla on suoraan sanottuna kömpelö olo hänen seurassaan, mutta onneksi rooliini sopii karumpi liikehdintä, eikä minulta edellytetä naisellisuutta. Huh, helpotus. Toiset hoitakoot sen, mikä on heille luontevaa.

Lavarooli on rooli ja otan sen uteliaana vastaan. Toistelen eleitä ja otteita, joita minuun on käytetty monet kerrat, vähän tietty ylinäytellen, että takariivinkin näkyy. Minusta on mielenkiintoista hakea itsestäni dominoivaa näkökulmaa. Tietyllä tapaa myös turvallista, kun kyseessä on vain esitys.

Silläkin uhalla, että asianomaiset tämän vielä joskus lukevat: kyllä minua vähän hiveli sisältä, kun nämä kaksi muuta esiintyjää olivat edessäni peppu tarjolla ja jouduin kysymään, että saako teitä lyödä oikeasti. Kuulemma saa.. Kiskoin itseni takaisin alueelta, jonne olisi niin helppoa lipsahtaa, sinne missä tämä kaikki tapahtuu yhteiseksi nautinnoksi ja mennään pidemmällekin. Kurkistin sinne, vinon hymyn kera.
Muistan Peikon sanoneen, että kyllä lavalla pitää tietty twist olla päällä. Arvelen hänen tarkoittaneen, että lavalla on kiva tehdä jotain, mitä tekisi mielihyvin yksityisestikin.

Jo ennen tätä, kuin kohtalon vitsinä, olin ilmoittautunut näihin bileisiin viralliseksi piiskaajaksi yhdistyksemme puolesta. Eli jos joku haluaa kokeilla piiskaa, ehkä eka kertaa ikinä, voin sen suorittaa. Uskon tietäväni riittävästi piiskaamisen tekniikasta suoriutuakseni tästä. Voin tehdä sen myös dominoiden, olen oppinut siitäkin, eniten oman kokemuksen kautta ottajaosapuolena.

Tämä on minulle tällainen pieni seikkailu, jotain ekstraa. Valitsin juuri nämä bileet, koska näihin on tulossa paljon myös ei-kinkyjä, siis setalaisia. Minulle on jotenkin helpompaa ja kivampaa toimia porttina kinkymaailmaan ulkopuolisille kiinnostuneille, kuin lähteä vastaavaan hommaan rutinoituneiden kinkyjen keskelle.
Siis enhän minä ole mikään piiskaaja siinä mielessä! Tämä nyt vain on näitä juttuja, joihin on helppo mennä, kun varsinaista jonoa tähän nakkiin ei ole.
Aion myös ehdottomasti olla tosissani siinä mitä teen ja tehdä sen hyvin. Tahdon tarjota kokemuksia, hyviä sellaisia.

Silti: A bottom, who tops. A bottom who tops, only for a night!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Selkäsauna

Sain juuri selkääni huonon käytöksen tähden. Olen siitä tyytyväinen, tilanne on nollattu, tästä on hyvä jatkaa.

Käyttäydyin päivällä perheaikana hävyttömän huonosti. Minulta jotenkin kärähti totaalisesti pinna, tapahtuu harvoin. Olin tuntenut itseni vähän flunssaiseksi ja vetämättömäksi, mutta olin siitä huolimatta laittanut mielestäni hyvää erikoisempaa ruokaa. Perhe ei tykännyt siitä, minä kilahdin.

Illalla sitten Isäntä käski minun laittaa kaulapannan, riisua vaatteeni, kiinnittää kahleet ja silmäsiteen. Hän sitoi minut yksinkertaisella tavalla nojaamaan vasten pöytää ja antoi piiskaa.

Tiesin, että olin todella ansainnut sen. Jos Isäntä jotain ei voi sietää, niin se on huono käytös: ärhäkkä, tottelematon, vihamielinen, nokkava... Nyt olin rikkonut sopuisaa yhteiseloa vastaan törkeästi. Vieläpä osin aiheetta. Periaatteessa siis otin rangaistuksen vastaan ilomielin, vaikka se kipeää tekikin. Nyt ei todella ollut kyse mistään subin fetissien toteuttamisesta, vaan selkäsaunasta.

Olin nähnyt yöllä sekavaa eroottista unta, josta muistin että Isäntä oli tehnyt jotain mitä en voinut sietää ja olin sanonut hänelle pariin kertaan terävästi, että "Turvasana! Turvasana!". Tätä ei ole koskaan tällä tavoin tapahtunut oikeasti ja pelkäsin jo, että tässä olisi kyseessä joku friikki enneuni. Lievän flunssaisuuden tähden en ollut täydessä vedossa ja katsoin, että minun on ennen kovempaa käsittelyä pakko sanoa siitä Isännälle, ettei unen kaltaista pääsisi tapahtumaan.

Kun Isäntä laittoi minua kiinni, hän sanoi jotain sen suuntaista, että tämän jälkeen taatusti muistat käyttäytyä. Silloin vikisin tiedot tilastani julki. En tiedä, paljonko hän todella jarrutteli, mutta en voi sanoa päässeeni liian vähällä. Hyvä niin. Kunnioitan Isäntää huomattavasti enemmän tällä tapaa. Ehkei ole liian karua todeta, että kun mistään todellisesta sairaustilasta ei ole kyse, niin subin nahka kyllä kestää enemmän kuin mitä hän itse etukäteen arvioisi.

Piiskaamisen jälkeen hän säikytti minua kiinnittämällä takaa pilluuni pari roikkuvaa nipistinpainoa, yhden kummallekin puolelle. Sellaisia mustia kuulia, joissa on leveä nipistinosa kiinni. Nipistinten välistä hän sovitti itsensä sisään ja pani minua takaa. Se tuntui todella hyvältä ja olisi kyllä ihanaa pystyä laukeamaan tällaisessa tilanteessa. No, orkun partaalla roikkuminenkin on valtavan nautinnollista.
Jälkeenpäin sain käskyn siivota ja luvan leikkiä. Isäntä taputti minua pepulle ja jätti niine hyvineni. Sain itseni kyllä sokkona näppärästi irti sidoksista. Jätin kahleet ja silmäsiteen päälleni, nipistimet otin pois (auts!), asetuin selälleni lattialle ja hankin oman huippuni.
Kaiken päivällä koetun epäsovun jälkeen koin helpotusta ja rauhoittavaa oikeudenmukaisuuden tunnetta, kun olin saanut peppuni hehkuvaksi Isännän kädestä ja pilluni liukkaaksi kyettyäni tarjoamaan hänelle vähän nautintoakin. Saatoin nauttia omasta orgasmistani tietäen, että voisin taas aloittaa puhtaalta pöydältä, kilttinä ja hyväksyttynä subina.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ilta kaksistaan

Ilta kahdestaan Isännän kanssa remontoitavassa asunnossa. Paikalla ei ole yhtään tietokonetta eikä TV:täkään, joten - oho - vietämme illan toistemme seurassa. Pelaamme erästä lautapeliä ajankuluksi ennen nukkumaanmenoa.

Mitä mieltä olette tavasta, jolla hän peliä ehdotti?
Minä istuskelin keittiönpöydän ääressä ja rentouduin lukemalla naistenlehtiä ja syömällä iltapalaksi voileipää. Isäntä tuli ulkoa sisään ja sanoi ensi töikseen, että siivoa pöytä. En tiennyt, miksi niin piti tehdä, mutta lopetin lehdenluvun ja aloin kasailla ja siirrellä tavaraa oikeille paikoilleen. Hetken päästä Isäntä otti esiin lautapelin ja levitti sen pöydälle.
Pieni asia, mutta minusta tällaisissa tilanteissa todentuu pyrkimys olla käytettävissä, vaikka sitten peliseuraksi, ilman ennakkovaroittelua tai kyselyä.
Toimii.

Tiedustelin, tahtoisiko Isäntäkin voileipää ja ehkä kupin teetä. Hän tahtoi, joten minä tein ne hänelle. Sillä välin hän asetteli pelitarvikkeet valmiiksi. Pelasimme kaksi melko pitkää erää, jotka molemmat Isäntä voitti kirkkaasti. Minua alkoi vähän jurppia, sillä olin yrittänyt parhaani. Hän oli pelannut samaa peliä ennenkin ja osasi taktikoida minua paremmin. Tuhahtelin ja nippasin joitain kortteja lentoon piruuttani.

Kävin kävelyttämässä koiran ja sieltä palattuani Isäntä osoitti minut vierelleen polvilleni, puhutteluasentoon. Hän otti minua niskasta ja painoi polviensa päälle. Samalla hän torui minua siitä, että olin suuttunut, koska en ollut Isäntää parempi pelissä. Myöntelin vaisusti, minustakin se kaikki tuntui jo typerältä ja oli ihan ok, että juuri Isäntä sai minut voittaa. Hän läpsi minua symbolisesti vähän pepulle, kovin kovaa ei voinut, sillä ikkunat olivat auki ja sellaiset äänet kuuluvat pitkälle.

Voisiko olla, että Isäntä vähän kiihottui tästä, sillä hän komensi minut seuraamaan itseään makuukamarin puolelle. Hän piti minua tiukasti poninhännästä ja minä konttailin miten kuten perässä. Hän asettui puoliksi remontissa olevaan huoneeseen vietyyn sänkyyn selälleen, veti housujaan alas ja kehoitti minua hyväilemään itseään. Minulla oli menkat ja hän oli pannut minua peppuun juuri pari päivää sitten, joten tiesin, etten tulisi saamaan mitään itse. Ehkä juuri siitä syystä kiihotuin valtavasti pelkästä imemisestä. Kalun liike suussani sai minut haluamaan samaa pilluunikin, mutta en saanut sinne kosketustakaan.

Hetken kuluttua Isäntä tahtoi kokeilla samaa valmiiksi remontoidussa WC:ssä, varmaankin kaakelilattian tähden. Seurasin häntä sinne suutani pyyhkien ja asetuin polvilleni hänen istuessaan pytyn kannelle. Tämä oli ihan uusi asetelma ja minua inspiroi ottaa suihin likaiseksi mielletyssä ympäristössä. Likaista touhua siitä tulikin, sillä minulla on turhan herkkä oksennusrefleksi. En ikävä kyllä todella ole mikään syväkurkku. Minä halusin kalua kurkkuuni, mutta en pystynyt ottamaan. Minun oli pakko sylkeä vähän oksennusta lavuaariin välillä, mutta palasin halukkaana paikoilleni koettamaan lisää.
Tästä räpellyksestä johtuen Isäntä joutui itse hoitelemaan itsensä finaaliin. Toivoin, että hän kuitenkin laukeaisi suuhuni ja sen hän tekikin. Hän kiitteli minua ja painui nukkumaan. Itsekin hiippailin peseytymisen jälkeen hänen viereensä. Kuuntelin hänen kainalossaan lautapelin taktiikkaan liittyviä juttuja, kunnes hän nukahti.

Olin itse yhä kiihottunut. Koska mitään kieltoa tai rajoitusta ei ollut päällä, sain rauhassa runkata niin kuin halusin. Olin illan tapahtumien johdosta oraalisissa fiiliksissä ja fantasioin, että Isäntä työntelisi minua suuhun samalla kun runkkaan itseäni. Halusin saada suuhuni jotain, joka olisi riittävän isoa, että olo olisi epämukava.
(Nyt mietin vakavasti, voiko tällaista kirjoittaa.)
Huomasin yöpöydällä Isännän nilkkasukan, luultavasti käytetyn.
(Eih, mikä perverssi..)
Työnsin sen suuhuni ja sain kaipaamani orkun ja saatoin nukahtaa tyytyväisenä.

Jos teitä nyt jäi vaivaamaan se sukkaraukka, niin huolehdin, että se pääsi seuraavana päivänä pyykkiin.

torstai 7. elokuuta 2014

Mökkeilyä pervoporukalla

Tänä vuonna vihdoin pääsin viettämään iltaa kinkyporukkamme vuokraamalle merenrantamökille. Lähtö sinne oli vähän yllätys itsellenikin. Aamupäivällä olin vielä sitä mieltä, että ei pysty jaksamaan, mutta iltaa kohti kihinä mielessä kasvoi ja pakkohan sinne oli päästä, kun tilaisuus poistua perhepiiristäkin järjestyi niin kätevästi.

Paikalle oli hankala löytää ja olin aika hiessä ja hermona jo kättelyssä. Oli yksi näistä riittävän lämpimistä päivistä ja eihän Tetriksen autossa mitään ilmastointia ole. Peikon tiesin olevan paikalla ja hän sitten antoi puhelimitse viimeiset opastukset, mistä kiitos.
Viime kesänä kävimme tällä mökillä ns. perhepäivänä, jolloin elämä siellä on siivoa ja lapsiystävällistä. Se on omalla tavallaan upea paikka, rauhallinen ja yksityinen, täydellinen mökkielämään, saati pervoon sellaiseen.

Astelimme Peikon kanssa rantaan katsomaan muuta porukkaa, paikalla olikin jo kymmenkunta. Aurinkoisen laiturin pukukoodi näkyi olevan nudisti, josta olin vain lievästi hämmästynyt - saattoihan sen kai arvatakin. Itse en vielä käynyt nudisteeraamaan tässä vaiheessa, vaan vaihdoin kuulumisia ja haaveilin hikisen olemukseni raikastamisesta saunomalla.

Menimme saunaan oikein isolla porukalla, lauteet olivat kovilla ja seisomapaikkoja löylyihin oli jaossa. Meressä nautiskelimme ihan kympillä, sillä vesi oli lämmintä ja tyyntä. Meillä oli käytössä pari uimapatjaa, joilla keikuimme vuorotellen. Joku kalasti, joku otti kuvia, joku aurinkoa. Uimapukua ei käyttänyt kukaan, omanikin jäi kassiin.

Alastomuus on minulle vanhastaan hankala rasti. Olen epävarma siitä, miltä näytän. Niin paljon turvallisempaa vaatteet päällä. Kuriositeettina pistettäköön, että tämä on elämäni ensimmäinen kesä, jolloin olen vakituisesti kulkenut hihattomissa paidoissa tai topeissa ja kaprihousuissa. Ennen en ole vaan kehdannut.. Älkää kysykö, en tajua itsekään. Pervoilu, eli pepun vilauttelu milloin missäkin yhteydessä, sekä lämmin sää tähän hillittömyyteen ovat ajaneet. Minulla on parempi rusketus kuin koskaan!

Mutta se niistä tunnelmoinneista. Saunan kuistilla koin mukavan yllätyksen, kun Rouvahan siellä seisoskeli, joukkoon liittyneenä. Wau! Subikoiran häntä alkoi heilua odottavasti. Ehkä siis todella kannatti lähteä.
Homma, eh, repesi. Todella miellyttävällä tavalla, mutta näin jälkikäteen minua vähän mietittyttää, että emme kai häirinneet muitten mökkeilijöiden tunteita. Jos joku teistä lukee tätä, niin puolustaudun ainakin sillä, että meillä on Rouvan kanssa todella vähän mahdollisuuksia olla tällä tavalla vapaasti kaksistaan ja että ... se oli vain niin ihanaa. Kuin kasa fetissejäni lahjapaketissa.

Aiemmin kirjoitin, miten toivoisin tulevani mökillä käsketyksi. No sain sitä, paljon. Rouva käski minua tekemään monenlaisia käytännön hommia yleiseksi eduksi. Nautin siitä, vaikka näennäisesti vähän vastaan paninkin. Muutamia naurattavia tilanteitakin tuli ja mikäs sen kivampaa. Ei D/s:n tartte ryppyotsaista olla. Teeskentelin lyöväni Rouvaa pepulle, mutta oikeasti en olisi uskaltanut sitä edes tehdä, ja olen siitä ihanasti kiitollinen. Olisin luultavasti löytänyt itseni maankamaralta neulasia suussa..

Kun Rouvaa huvittaa sormeilla minua kesken yhteisen tupahetken orkun partaalle, hän tekee sen. Minua ei hävetä itseni vuoksi, mutta olin pikkuisen huolissani, etteivät muut vaan pane pahakseen. Joukkomme on sekalaista ja mukana on aina henkilöitä, joille D/s ei suinkaan ole se juttu. Olen tätä välillä pohtinut, että Dom/sub-leikeistä tykkäävänä sadomasokistina koen toisinaan olevani irstas pikku olento pelkästään eroottisesta pukeutumisesta nauttivien fetisistien edessä. Nojaa, aina ei voi voittaa ja miellyttää kaikkia.
Juu, fettareillakin on varmaan omassa makuuhuoneessaan vaikka mitä jännää toimintaa ja kaikki eivät kuvittelisikaan silti tekevänsä kaikkea julkisesti. Minulle taas on tärkeää ja sytyttävää tietää, että D/s elämäntapa toimii ajasta ja paikasta riippumatta - kunhan muita ei loukata.

Lääpimme toisiamme saunassa, terassilla, vedessä, tuvassa, matkalla tupaan... Jossain vaiheessa olin niin onnessani että minua huimasi. En olisi ikinä uskonut ennalta mitä saunassa tapahtui, kun jäimme sinne Rouvan kanssa kahden. Makasin lauteilla selälläni ja olin liikutuksesta ja nautinnosta sekaisin ja huokasin, että mua ei kukaan koskaan nuole!
Sain puremia alas ja ylös, kynnenjälkiä takamuksiini ja vieläpä piiskaa märällä kädellä märälle pepulle saunan terassilla.
Siinä touhujamme katseli eräskin mieshenkilö, jonka kanssa olin juuri saunassa keskustellut. Hän kertoi olevansa onnellinen orja ja pitävänsä sen tähden siveyskapinetta, siis sellaista joka estää mieheltä kaikenlaiset touhut ja erektion ylipäätään. Olimme lukeneet samaa Lukittuna-blogia, jonka tiimoilta ymmärsin aihetta mielestäni aika hyvin. Mies kertoi, että hänellä oli menossa tietyn melko suuren määrän päiviä "haaste" pitää tauotta kapinettaan. Ja että päiviä oli mennyt jo paljon, mutta paljon oli edessäkin. (Voi toista!)
Tiedosta ilahtuneena painoin terassilla punaiseksi läimittyä peppuani pikkuisen hänen kalupakkiaan vasten kertoen hänelle, kuinka vaarattomana häntä pidin. Hah, avain varustukseen oli joka tapauksessa yli sadan kilometrin päässä Valtiattaren hallussa. Pieni kiusa sallittakoon - ja vähän humalatilaa jokaisella.

Subikoira oli kuitenkin porukan selväpäisimpiä ja leikki vesipelastuskoiraa, kun jo melkoisesti humaltunut porukka tahtoi yöuinnille. Pidin silmä kovana lukua lampaistani ja komensin ystävällisesti porukkaa pysymään lähellä rantaa. Olen hyvä uimaan ja tykkäsin tästäkin tavasta saada palvella. Olin korkeintaan itse saada vettä keuhkoon, kun telmin Rouvan kanssa rantavedessä. Jos meillä vain olisi ollut starppari mukana.

Pikkutunneilla minun oli lopulta pakko sanoa porukalle heipat ja poistua kotiin nukkumaan. Olen edelleen hyvin onnellinen tästä reissusta ja siitä, miten mukavaa oli hengata tässä porukassa ja saada olla sellainen, mikä motivoi ja tyydyttää minua parhaiten.
Vielä yksi suudelma Rouvalle tästä kokemuksesta ja Isännälle, että hyväksyi reissun ja sanoi mökkimuistojani kiihottaviksi.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Seksinhimoa & miesten lojaalisuuttako

Tekisi mieli seksiä. Tekisi kovasti mieli ihan tavallista panoa.
Mieluiten Isännän kanssa, tavallista heteronaintia, ilman mitään koukeroita. Sisään, ulos, sisään, ulos...

Olen yksin pari päivää, eikä mitään toivoa siis saada. Hormonit höyryää korvista, kuuma ilma hellii ja vähentää vaatetta. Tämä on sitä laatua, johon runkkaaminen ei auta. Vain maskuliinisesti tuoksuva olento, minua vahvempi, päälläni, hikisenä: MIES.

Kirjoittelin taas Herra Jackin kanssa niitä näitä. Harrastuksista, ihan tavallisista harrastuksista, ei muusta. Kuuntelin samalla räväkkää musiikkia ja tunnustin hänelle, että voisin juuri nyt panna mitä vain. Noin vain ohimennen. Jotain, mitä pervolle kaverille pitäisi voida sanoa.

Muutamin kirjoitusvirhein höystettynä Herra Jack tähdensi, ettemme keskustelleet panemisesta juuri nyt ja veti aiheen takaisin harrastuksiin.
Äh, miehet on niin korrekteja näissä piireissä. Sen sijaan, että olisimme voineet jakaa fiiliksen hullunkurisuutta ja sitä, miten tähän on kohdallani tultu, jouduin lukemaan jotain ihan muuta ja lopuksi viittauksen Isäntäni olemassaoloon. Huoh.

Tämä on joku miesten juttu. Joku omistussuhteisiin liittyvä. Olen kokenut sen ennenkin näissä piireissä.
Yksissä kinkybileissä tartuin spontaanisti käsipuolesta erästä silloin sinkkua nuorta miestä. Minusta se sopi kuvaan, kun hän oli pukeutunut oikein komeaan ja miehekkääseen kumiasuun ja liikkui vallan yksin. Mitä pahaa siinä oli, kun olimme menossa samaan suuntaan? Tämä suoraselkäinen kaveri meni heti säikyksi. Onks tää nyt ok? Mites Herra Huu?
Ihan kuin leppoisalla asenteella varustettu Isäntä voisi jossain todellisuudessa tulla myrsynmerkkinä paikalle ja alkaa turpahippasille!
Voi elämä..

Tää on nyt osa jotain isompaa kuviota, jota nainen ei ymmärrä. Miehillä on joku universaali lojaalisuus toisiaan kohtaan ja toisen reviiri (=nainen) kuuluu jättää absoluuttisesti rauhaan. Naiselle tulee olo, kuin hänen päälleen olisi kustu omistusmerkki.. kuvainnollisesti. Ihan häneltä itseltään kysymättä.

En ole pätkääkään konservatiivi, vaan näen ihmissuhteet laveana kuviona, joka muuttuu alati. Mikä tuntuu yhden kanssa kivalta ja sopivalta juuri nyt, voi hetken päästä olla vallan toisin. Olen kuin kiertoradalla Isännän ympärillä tällä hetkellä. Hän on kiintotähteni, mutta tapaan matkalla muitakin, etääntymättä kuitenkaan koskaan liikaa.

Mutta asiaan: panettaa.
Eläytykää hetkeksi tunteisiini ja sanokaa, että no voivoi, noin käy joskus.
Mutta älä sure, onneksi kenties jo huomenillalla saat parrua!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kun Tetris ei tahdo totella

Isännän ja minun välillä oli pitkästä aikaa kunnon D/s-turhautuminen.

Olemme eläneet Dom/sub-elämäntapaa nyt noin puolitoista vuotta, kohta kaksi. Se merkitsee karkeasti sitä, että on monia asioita joista Isäntä määrää ja minä tottelen mukisematta. Meillä on ollut hyvin pitkään käytössä myös tehtävälista, jossa mainitaan tavallisia kotitaloustöitä, ja jota minä päivän päätteeksi ruksailen tehdyksi. Jos rukseja puuttuu paljon, on Isäntä sitten monasti rankaissut minua jollain tavoin.

Tämän listan tarkistus on ollut sunnuntai-illan rutiini. Usein se on sujunut hyvin, silloin tällöin huonosti. Hankaluutena on ollut, että tuolloin olemme usein molemmat olleet väsyneitä ja tarkistus on tuntunut jonkin verran pakkopullalta. Toisinaan listan tarkistushetkestä on seurannut huiman tyydyttävä sessio, toisinaan taas väkinäinen olo ja niskurointia. Viimeksi eilen meillä oli tällainen ei-niin-hyvä hetki.

---

Olin väsynyt. Olin ajatellut pelata hetken yksinkertaista tietokonepeliä ennen nukkumaan käymistä. Joo, lista oli pöydälläni, mutten jaksanut viedä sitä Isännälle, koska ei huvittanut.
Isäntä tuli huoneeseeni. Jatkoin pelaamista. Isäntä alkoi katsella listaa pöydälläni (aika usein olen toimittanut sen polvistumalla hänen luonaan) ja puhella itsekseen rastien määrästä ja haeskellen selityksiä niiden puutteille kiireisestä viikosta. Minua ärsytti koko homma, en kuunnellut edes. Kun Isäntä ilmoitti, että oikeastaan vain kolme kohtaa puuttuu, kiukustuin, rypistin listan ja heitin menemään. Isäntä tarttui minua niskasta ja painoi hangoittelevan pääni alas.

Silloin oli vain ikävä kyllä liian myöhäistä. Kihisin ärtymyksestä ja olin harvinaisen kaukana alistumisesta. Minun kieltäni pidätteli ainoastaan pelko siitä, että Isäntä turhautuisi koko D/s-systeemiin, sillä loppujen lopuksi en missään nimessä halunnut sitä. Olin siis hiljaa, mutta hyvin hankalassa olotilassa henkisesti. Hetken minua pideltyään ja kyseltyään missä mätti, Isäntä totesi olevansa liian väsynyt tähän nyt ja paineli itse nukkumaan. Jäin harmini valtaan yksikseni.

Hankkiuduin mahdollisimman pian sänkyyn itsekin, sillä tietäen Isännän aikaisen herätyksen, en tahtonut jäädä koko päiväksi märehtimään epäonneamme. Sängyssä meillä oli pientä keskustelua siitä, kun Isäntä koetti miettiä yhä, miten saisi listahommasta onnistuneemman version aikaan, ja minä tuskailin, sillä kaipasin nyt vaan paikkani näyttämistä enemmän kuin muuta. Häikäilemättä häiritsin Isäntää sen verran, että sain hänet ottamaan minua niskasta ja painamaan päin patjaa. Sain olla otteessa pitkään. Minulla oli ihana olo, kuin nektaria olisi valutettu suoniini. Tunsin, miten alistuminen palasi lämpimänä turvallisuutena. Tai ainakin osa siitä.
Tämän lisäksi Isännälle tuli mieleen yksi autonrengas ulkovarastossa, joka oli jäänyt jäljiltäni väärään paikkaan. Hän komensi minut siirtämään sen nyt paikoilleen. Vedin aamutakin päälleni, kumisaappaat jalkaani ja menin. Tämän jälkeen nukahdin jo tyytyväisempänä.

---

Kun Isäntä tänään tuli töistä kotiin, olimme kaksistaan talossa. Olin yhä keskeneräinen eilisen jäljiltä. Nämä D/s-ristiriidat juontavat tavallisesti pidemmälle kuin kyseessä olevaan hetkeen, niin tälläkin kertaa. Niitä ei siis ratkaistakaan kovin helposti kerralla. Isäntä teki minua kohtaan muutamia dominoivia otteita ja minä jäin suorastaan tärisemään. En kyennyt ajattelemaan muuta, kuin että tahdoin hänen antavan minulle kipua. Kovaa kipua. Tavoistani poiketen hain yläkaapista ratsuraipan ja mitään sanomatta vein sen Isännälle, ojensin kaksin käsin. Minua melkein pyörrytti, olin niin fiiliksissä. Tämä oli nyt totta: ota paikkasi Isäntä, ota se kivulla.

Isäntä avasi kilttinsä edessäni ja pudotti sen maahan. Olin saanut käskyn polvilleni hänen eteensä, alastomana. "Ime mua" hän sanoi ja alkoi sitten napautella kipeitä iskuja takamuksilleni samalla kun koetin toteuttaa käskyä. Minulla on yhä merkkejä tästä käsittelystä. Masokistinen haaveeni sai täyttymyksen ja vaikka piiskaa seurannut paneminen ei päättynyt orgasmiini, en jäänyt mitään vaille, vaan lähdin onnellisena ja itsevarmana kauppa-asioille.

---

Vielä tänä iltana selvittelimme välejämme.
Pelasin taas tietsikalla yksinkertaista pallopeliäni, joka ei vaadi paljoa, mutta antaa tilaa omille ajatuksille. Isäntä tuli vaivihkaa huoneeseen ja jäi katsomaan peliäni. Keskustelimme pelistä, mutta samalla tiesin, että hänellä oli varmasti jotain erityistä asiaa. Tilanne suututti minua taas. Hän istui lähelleni ja alkoi kertoa, miten tahtoisi tehtävälistan toteuttaa. Minä pelasin, enkä kommentoinut. Minua ärsytti koko ajan kun hän puhui. Miksei hän voinut vaatia huomiotani? Miksei käskenyt keskeyttää edes sitä hemmetin peliä?
Kun Isäntä oli mennyt, olin masentunut ja harmissani. Minun oli pakko mennä puhumaan hänelle.

Meillä oli vähän kireähkö tilanne, mutta onneksi sain esittää asiani polvistuneena Isännän tuolin viereen. Korostin, että kommentoin hänen käytäntöjään vain sen tähden, että toivoisin itse voivani käyttäytyä paremmin häntä kohtaan. Tahdoin sanoa seuraavaa:

- Jos keskustelu koskee D/s-asioita, minulle on äärettömän tärkeää, että minulta edellytetään täyttä huomiota. Tässä tapauksessa pelin lopettamista.
- Ylipäätään minua auttaa löytämään alistunut ja sopuisa mielentilani, jos minut komennetaan ottamaan jokin tietty, tarkalleen määritelty asento. Polvistuminen on hyvä, kädet polvien päällä.
- Katseen suunnan määrittely on äärettömän dominoivaa.

Kun esitin näitä näkökohtia, sain onnekseni kuulla, että ottaisimme käyttöön ns. puhutteluasennon. Se olisi äsken kuvailemani ja katse saisi nousta vain Isännän vyötärölinjalle, ei ylemmäs. Olisin siinä, kunnes minut vapautettaisiin. Voisin tällä asennolla myös itse pyytää Isännältä D/s-henkistä huomiota.

Olen tästä lopputulemasta tällä hetkellä onnellinen. Minulle on suuri kynnys kommentoida Isäntää D/s-käytännöissä, mutta tämä pitkähkö episodi huipentui siihen, että minun oli pakko. Pakko kertoa hänelle, millä minun pikku päätäni voisi paremmin kontrolloida, että vältyttäisiin turhilta ristiriidoilta ja murinoilta.

Lisään tähän vielä yhden valttikortin niskurointitilanteita varten. Jos minua ei huvita mikään: Isäntä kiltti, ota silloin jokin yksittäinen komento (katso tänne/ mene polvillesi/ hae panta..) ja vie se läpi. Vie se pilkkua myöten oikein läpi vaikka ruoskan ja tulikiven avulla. Sydämestäni minä haluan totella, mutta aina en pysty. Joskus valta pitää ottaa minulta ja se on helpointa, kun aloittaa perusteista.

Rakkaudella, Tetris