maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tetris vastaa: lapsi ja D/s

Nimimerkki Cinnamon kirjoitti kommentin erääseen postaukseeni ja esitti siinä hyviä kysymyksiä. Ajattelin, että näillä voi olla yleistä kiinnostavuutta niiden kesken, jotka tällaista blogia lukevat, joten vedin vastailut mukaan tähän uuteen blogimerkintääni.

Cinnamon:

"En ole kaikkia postauksia vielä lukenut, mutta minulle heräsi muutamia kysymyksiä ja ajatuksia kun kirjoitit joskus aiemmin siitä, miten lapsesi oli kysellyt äidin alistumisesta. Kuten sanoit, kysymyksiä tulee varmasti lisää. Oletko jotenkin valmistautunut niihin tai miettinyt, mitä aijot vastata? Entä onko teillä seksilelut jossain lukollisessa kaapissa jemmassa? Lapsethan taatusti ronkkii joka paikan jossain vaiheessa :D"


Ensin tämä helpompi: Joo, meillä on seksilelut piilossa yläkaapissa.

Tämä toinen on vaikeampi. Meidän lapsi on tosiaan vielä niin pieni, että tuo aiemmin kuvailemani keskustelu on ollut toistaiseksi ainoa laatuaan. Siinähän vastasin, että iskä saa sanoa minulle mitä minä teen, koska minusta se on kivaa ja olen antanut siihen luvan. Se riitti sillä kertaa ihan hyvin ja niinhän asia onkin.

Jos D/s-tyyppinen suhteemme jatkuu suunnilleen näin kuin se on nyt, tulee se olemaan lapsemme ainoa muisto suhteestamme, sillä hän tuskin voi muistaa millaista oli ennen. Itsestäni tuntuu, ettei muutos entiseen nyt _niin_ iso ole ulkoisesti, mutta toistaalta minun on hirmu hankala sitä hahmottaa, kun elän kuvion sisällä. D/s ei ole meillä mitään hurjaa käskyttämistä arjessa, vaan paremminkin hienovaraisia juttuja, joista kumpikin tietää miten toimitaan. Yksityisissä tilanteissamme voi sitten olla rankemmat otteet, mutta se ei nyt tähän kuulukaan.
Kysymykseen vastatakseni, en ole varautunut kyselyihin muuten kuin luottamalla vaistooni ja tilannetajuuni. Pidän sitäkin tärkeänä, että lapsi näkee meidän välillämme usein halauksia ja muita huomionosoituksia. Tiukimpia tilanteita ovat oikeastaan ne, joissa mieheni eli Isäntä joutuu komentamaan minut rauhalliseksi. Näen nekin kuitenkin hyvänä, sillä rauhoitun tästä käsittelytyylistä heti ja lapsi huomaa, että aikuisilla on tilanne hallussa. Riitelyä meillä ei aikuisten välillä juurikaan ole ja jos on jotain sanailua, on se nopeasti ohi.


"Ja koska lapset on todella tarkkanäköisiä ja aistii asioita, tuli mieleen myös sellainen, että pitäisikö tuollaisessa 24/7 hommassa ottaa asia joskus "kunnolla" käsittelyyn lapsen/nuoren kanssa. Ettei tälle vaan jossain vaiheessa tule epäilyksiä, että äiti on sillä tavalla negatiivisesti väkivaltaisessa suhteessa.."

Tämä onkin paha rasti. Meillä on kaikki niin tuoretta ja lapsikin pieni, ettei minulla ole antaa tähän valmista vastausta. Kieltämättä olisi erittäin epätoivottavaa, että lapsi joskus saisi jotain vihiä S/M-puuhistamme (piiskaus jne). Jos niin herra paratkoon joskus kävisi, niin olisi vain pakko nostaa kissa pöydälle ja selittää rauhalliseen sävyyn, että vanhemmat nyt tykkäävät tämmöisestä, vaikka valtaosa ihmisistä ei kai tykkääkään, ja rakastaa toisiaan samalla hirmu paljon. Jotain sellaista.


"Tai ettei tämän oma käsitys ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta muodostu jotenkin "vanhanaikaiseksi" ja yksipuoliseksi kotona nähdyn perusteella.

Tietysti lasten kanssa olisi ihan "tavisparisuhteessakin" suotavaa keskustella seksuaalisuudesta jossain vaiheessa ja painottaa, miten tämän ei koskaan tule tehdä mitään tahtomattaan/toisen tahtomatta ja blaa blaa, mutta koetko että D/s -suhteessa tämä olisi erityisen tärkeää ottaa joskus esille?"

Vanhanaikaisesta tuli mieleeni, että olen sattumalta lueskellut viime aikoina eräitä 50-luvun aikakauslehtiä ja niissä on todella vallalla vielä kahtiajakoinen maailma itsestäänselvine miesten ja naisten töineen. Monella tapaa samanlainen kuin mitä meillä kotona on nyt. (Paitsi että meillä kyllä joo välillä Isäntäkin tekee minun hommiani, jos häntä huvittaa tai olen vuoteen omana).

Tämä vääränlaisena pidetyn vanhanaikaisuuden teema liittyy siihen, että missä tilanteessa ihminen on onnellinen. Millainen kotielämä ihmisellä saa olla? Minulle sopii paremmin olla tossun alla, olen sillä tavoin tasapainoisempi ja ahkerampi, joten onko sen elämäntavan näkeminen sitten jotenkin haitallista? Varmasti kaikki lapset saavat mediasta ja tuttavilta paljon esimerkkejä muunlaisesta, mutta toki kotoa tuleva mielikuva on vahvin. Eikö onnellisuus ole kuitenkin tärkein tässä asiassa?

D/s-suhteen seksuaalista puoltahan lapsi ei näe, joten se ei suoraan minusta vaadi erityishuomiota. Karkeasti ottaen voisin kuvitella, että kinkyt ovat keskimääräistä enemmän sinut seksuaalisuutensa kanssa, sillä ovat sitä jossain vaiheessa tutkineet erityisen huolella ja hyväksi havainneet. Siitä puhumisen luulisi olevan näistä lähtökohdista suht luontevaa.

Kiitokset Cinnamonille tiukoista kysymyksistä! En kai vaikuttanut nenäkkäältä vastatessani? Lasten etu on kuitenkin sydäntä lähellä varmaan molemmilla.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Trendikkäästi kinky

Ostin uusimman Trendi-lehden. En ole ikinä ostanut Trendiä, mutta nyt tein sen fetissi-artikkelin tähden.

Lehti mainostaa kannessa, että sinullakin on fetissi ja nyt on aika löytää se.
Artikkeli alkaa julistamalla, että fetisseillä leikkiminen ei ole koskaan ollut niin sallittua kuin nyt; tervetuloa toteuttamaan kinkyä puoltasi.

Muutaman sivun mittainen artikkeli on ihan laadukas ja siinä on paljon perusasiaa pervoilusta ja kinkyilystä, turvasanoja myöden. Siinä neuvotaan mm. miten voi kumppaninsa kanssa koittaa toteuttaa "pientä pervoilua", jopa varsin yksityiskohtaisesti: "Mikäli sängyssä ei ole sopivaa päätyä, sitomiseen voi käyttää sängyn jalkoja". Wau, pervoniksejä!?

Suomi-kinky-sanakirja löytyy:
Masokisti. Ihminen, joka nauttii kivun vastaanottamisesta seksuaalisessa yhteydessä annettuaan siihen luvan.

Pieni historiikki, jossa mennään Kama Sutran neuvoihin ja esiroomalaisajan eroottisiin piiskauskuviin.

Viimeisenä, hämmentävän nuori eli 20-vuotias Meri kertoo, miten löysi BDSM:n ja miten toteuttaa sessioita nykyisen miehensä kanssa: "Olen vahva ihminen muilla elämän osa-alueilla. Kun alistun, osa minua alkaa elää omaa elämäänsä ---".

Ihan pätevää settiä, pari asiantuntijaa ja sitä rataa. Melko neutraali kuvitus.

Minulla on heikko kohta siinä, että minulta viedään jotain ainutkertaiseksi kokemaani. Tämä tunne on noussut minussa ennenkin, kun jokin minulle entuudestaan tärkeä juttu on popularisoitu. Tuskin olen ollut tuntemuksineni ainoa, joka ei ole täysin sydämin aikanaan hurrannut, kun Sormusten Herraa alettiin filmata isolla rahalla, tai kun mystiset vampyyrit kaivettiin päivänvaloon ja niillä alettiin tehdä jos minkälaista viihdettä.. En luule olevani nytkään ainoa kinky, jota kirpaisee, kun aletaan puhua kinkyilystä trendinä.

Lyödäänpä vielä lyötyä, se tykkää kumminkin. Lehden pääkirjoituksesta: "Fetisseistä tuli joka makkarin ilmiö, kiitos 50 Shades of Greyn".

Koska tämä on oma blogini, saan kai heittäytyä lapselliseksi ja marista, että en ole edes koskaan lukenut kyseistä kirjasarjaa ja että minä olen todellakin ollut mieltymyksiltäni outo jo lapsesta lähtien. Sitä, miksi vasta melko tuoreeltaan olen löytänyt viiteryhmän kinkyt ja todennut olevani ilmiselvä kinky, en osaa selittää. Kenties monille muillekin käy näin, nyt kun tästä puhutaan julkisemmin? _Kuvittelen_ että heräämiseni ymmärtämään luonteeni tulisi sisältä päin, nousisi kuin neitseellinen lintu siivilleen, mutta todellisuus voi olla toinen. Kenties olen sittenkin poiminut tiedostamattani viitteitä vallitsevasta kulttuurista ja mennyt niiden mukana. Yhh, miten ennalta määrättyä.

Mitä siis päätellä tästä? Tiedän tämän: minulla on epämääräisen riistetty ja tallottu olo, huonolla tavalla siis. Tunteelle en voi mitään, mutta järki sanoo, että ole nyt suvaitsevainen itse, kun toisiltakin odotat suvaitsevuutta. Ei ole olemassa mitään True Kinkyjä, vaikka se niin houkuttelevaa olisikin. Jollekulle voi olla todella kinkyä saada kerran elämässä kädet raudoilla takaa kiinni ja siinä sitten seksiä. Se on hänelle niin True kun voi olla. Toinen taas tarvitsee jotain pidemmälle vietyä ja se on hänelle vasta se todellinen kokemus. Nämä jutut pitäisi määritellä "käyttäjästä" lähtien, ei ulkopuolelta ja toisiin verraten. Nämä jutut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia millään mitta-asteikoilla, vaan ainoastaan kokemuksen tasolla.

Ja sit lopuksi toivon, että ilmiö hyytyy pois itsekseen...

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kirjoitan orgasmeista

Luin juuri hyvän blogitekstin naisen orgasmeista ja innostuin vähän kirjoittamaan vielä itsekin.

Orgasmissa on pohjimmiltaan kyse kehon reaktiosta sopivaan stimulointiin, mutta samalla aihe on loputtoman laaja. Joka tapauksessa naisnäkökulma siihen!
Orgasmit ovat minulle tärkeä keino ylläpitää mielen vireyttä ja ehkä jopa kehon terveyttäkin, lisääväthän ne mielihyvähormoneja ja kontaktia omaan kehoon.
Pidän sanasta "runkkaus", sillä se on sopivan äijämäinen ja sisältää härskiä sävyä. Ei naisen, ainakaan minun, itsetyydytykseni ole yhtään sen sievempää kuin hyvä käteenveto, saati että ajatukseni olisivat utuisissa suutelumielikuvissa.. En tosin oikein kykene suullisesti käyttämään tuota vahvaa sanaa, vaan puhun siististi "leikkimisestä". Piste pois minulta siitä!

Hankin orkkuja parhaimmillaan päivittäin. Kuumimpina aikoina orkku on saatava, vaikka sitten nopeasti vessassa jyystäen. Tuolloin, vaikka kiimainen olo ihana tavallaan onkin, on orgasmi todella helpottava ja vapauttaa energiaa tuottavampaan toimintaan kuin pervouksien miettimiseen. Nyt on ollut hiljaisempaa, ei oikein omaa rauhaa eikä aikaa nostattaa mielikuvia päähän, päivärunkkailusta olen joutunut luopumaan kokonaan, vaikka se on nykyisin ollut sitä kaikkein nautinnollisinta. Myöhään illalla nyhrään sängyssä jonkunlaisen väkinäisen nousun, että saan paremmin unen. Säälittävää.

Orgasmiin tarvitsen lähes aina mielikuvan. Mitä härskimpi sen parempi. Eri aiheet nostattavat parhaan kiiman eri aikoina. Aiheet voivat myös kulua ja menettää kiinnostavuuttaan. Vaikka todellinen tilanne olisi miten kinkyeroottinen, saattaa huonossa tapauksessa pääni vaellella jossain ihan muualla. Se on turhauttavaa, menee hyvä tilanne hukkaan sillä tavoin. Toisaalta saatan kiihottua äärimmilleni jossain arkisessa yhteydessä, jos hetki on oikea ja mielikuvia alkaa pukata. Yhden hyvän fantasian sain sattumalta, kun katsoin lastenlelua, joka oli ikäänkuin junanvaunu, mutta sen lattiasta kohoili sen liikkuessa semmoinen pieni pallopäinen tappi. Lelu oli kai jotenkin rikki, mutta panojunafantasia piti minut vireessä pitkään..!

Tosiaan, pää on saatava kunnolla mukaan, jos mielii laueta. Näin ainakin minulla. Minulla on ollut jopa tilanteita, joissa olen saanut "henkisen orgasmin", eli orgasmia vastaavan tunneaallon, vaikken ole ollut lopulta varma, onko todellinen reaktia tapahtunut alapäässä missä määrin. Näitä on tullut muutamia pervotilanteissa, joissa stimulaatio kehon pisteisiin on ollut riittämätön, mutta tilanne ja pääni sisältö äärimmäisen kiihottavia. Koska joka tapauksessa kykenen saamaan orkkuja sarjassa, on aika yhdentekevää, mitkä niistä ovat todellisia reaktioita, mitkä mielen tuottamia.

Orgasmien saanti on minulla helpottunut aivan viime vuosina. Tässä puhun nimenomaan toisen henkilön läsnäollessa tapahtuvasta laukeamisesta, sillä omatekoisina ne ovat aina olleet helppoja. Minulla ei ole kokemusta useiden eri miesten seksitekniikoista, mutta tässä nykyisessä parisuhteessa vuosien kuluessa hioutuneista taidoista kyllä. Minulla on onni saada harrastaa seksini taitavan ja kekseliään, sekä avomielisen miehen kanssa. Silloin orkkujakin on alkanut tulla, kun voi luottaa toisen taitoon ja myötäillä omalla panoksella.

Hiukan ristiriitaista on, että nykyisessä S/M-seksissämme saan orgasmin harvemmin kuin ennen vähän toisentyyppisessä puolivaniljaisessa touhussamme. Sepä tässä erikoista onkin ja tässä kohtaa tie erkanee pervojen puolelle, kun sanon että saan niin paljon toisentyyppistä tyydytystä, etten edes huomaa kaivata isoa Oota. S/M:ää voi harrastaa monella tapaa, mutta paljolti omasta toiveestani olemme painottaneet Isännän oikeutta ottaa ja minun nautintoni toisarvoisuutta. S/M-tilanteessa subille annettu orgasmi on mielestäni aina ikäänkuin erityislahja ja suosionosoitus, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. On ihan yhtä oikeutettua jättää subi kokonaan ilman ja monasti niin on käynytkin. Meillä on ollut seksiä, jossa pilluuni ei ole koskettu kertaakaan! Ylipäätään, jos jokin käsikirjoitus määräisi, että minunkin on saatava reiluuden nimissä koettaa laueta joka kerta, olisi se mielestäni jotenkin laimeaa ja tekisi sadomasokismista naurettavaa peliä. En osaa tätä nyt hienommin sanoa...

Jokin aika sitten minulla oli muutaman viikon sääntö, etten saa leikkiä itselleni orkkua ennen, kuin kysyn suullisen luvan Isännältä. Se oli siis rangaistus ja kyllä se siltä tuntuikin. Sain kyseltyä lupaa, mutta tällainen ennakkolupa jotenkin vei spontaania iloa runkkaukselta. Luvan jälkeen se olikin melkein kuin työtä toisinaan. D/s-mielessä tämä käytäntö oli mielestäni siis ihan mainio ja teki minusta runkkauslupaa kyselevän himokkaan idiootin, eli rangaistus saatiin läpi, mutta nautin suuresti kun sääntö poistui. Eläköön vapaa mahdollisuus orgasmiin milloin huvittaa!

Toisen henkilön orgasmien sääteleminen on kiihottavaa mutta kovaa kontrollia. Viime bileissä päädyin nokikkain henkilön kanssa, joka pitää sääntönä, ettei hänen kanssaan laueta ilman lupaa. Minä en ole tottunut kontrolloimaan orkkujani, vaan paremminkin kannustamaan niitä esiin, sillä aina ne eivät ole tulleet helpolla. Tuossa tilanteessa minun oli hyvin vaikea ensinnäkin muistaa sääntö, saati kyetä noudattamaan sitä. Sääntely tuli minulle yllätyksenä ja jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut yllättävänkin rankkaa, mikäli tilanteita olisi viety ihan ääritappiin asti. Nyt taisin päästä aika helpolla.

Tiedän, että on mahdollista saada orgasmi, kun toinen laskee esim. kymmeneen. Olen itse ollut tuollaisen hetken laitamilla, mutten ihan kirjaimellisesti siellä. En tiedä, millaista ajoituksen herkkyyttä se laskijalta vaatiikaan, mutta olen saattanut havaita, että kehoni reagoi moiseen ultimaatumiin todella nostamalla kierroksia lopullista lukua kohti. Erikoista ja jännittävää..

Kivusta ja orgasmista olen kirjoittanut ennenkin. Orgasmin hetki turruttaa kivun, mutta samalla orkku saa kivusta polttoainetta. On makeaa saada orkkuja kesken kipuleikkien, se on sillä saralla ehkä kaikkein parasta, mutta menee kategoriaan ei makeaa mahan täydeltä. Jos jokainen kipuleikki tähtäisi orgasmeihin.. äh, menisi kaavamaiseksi ja ennustettavaksi.

Nyt on mentävä nukkumaan. Hankin ehkä yhden yksinäisen orkun jos jaksan.

Unimaailmoja ja vähän tottakin

Isäntä lähti harrastamaan pitkäksi viikonlopuksi ja jätti minut sekä lapsen keskenämme. En pidä tilanteesta. Melkein koko kesän talossamme on ollut väkeä. On ollut töissä, vieraisilla ja tekemässä kunnostushommia. Olen hyvin tottunut siihen, että täällä on muitakin paikalla. Talomme on vanha, iso ja monitahoinen rakennus, sen sisällä on aina ollut monenlaista eri toimintaa ja asukkia. Jos elottomalla olisi luonne, olen varma, että talomme on vain tyytyväinen kun sitä käytetään ja mahdollisimman monessa huoneessa yhtä aikaa. Oho, taas meni tämmöiseksi...

Nyt istun täällä yksin yössä kuin mikäkin kummitus.

En ole päässyt harrastamaan paljoakaan pervoilua, mutta olen nähnyt siitä eläviä unia. En muista ennen nähneeni pervounia tässä mitassa ja vieläpä tunnistettavista tilanteista, yksityiskohtaisia. Olen ennenkin huomannut että alitajuntani tulee jännästi jälkijunassa. Kun jokin homma on jo ohi, alkaa kellarikerros suoltaa mielikuvia unimaailmaan tästä menneestä jutusta. Mitä se tarkoittaa? Miksi unimaailma on nyt havahtunut siihen että juu, pervoiltua on tullut, ihan hyvänlaisesti vieläpä?

Unet ovat olleet miellyttäviä. Niihin on sisältynyt korkeintaan kaipuuta siitä, että en todellisuudessa ole päässyt (vielä) sellaisiin tilanteisiin. Muistan erityisen hyvin erään, jossa olin alistajan asemassa ja edessäni oli joku nainen. Se ei ollut ketään tuttu ja hän oli kovin erilainen kuin esim. minä. Nuorempi, hoikkarakenteinen. Tilanne oli meille molemmille uusi, mutta siinä hän oli sievästi polvillaan edessäni ja se miellytti minua kovin. Ikävä kyllä uni ei saanut siitä jatkua pidemmälle.

Olen nähnyt ennenkin naisiin liittyviä seksiunia, mutta ne eivät ole olleet homoseksuaalisia tilanteita, sillä minä olen unessa aina mies. Eli... nojoo. Minussa on tämä toinenkin puoli piilevänä. En muista, olinko tuossa kyseisessä unessa miesroolissani. Tähän liittyen pidän eniten kohdallani termistä "subikoira", sillä se on sukupuolineutraali ja jättää vieläpä tilaa eläimellisyydelle, jota olenkin saanut kiitettävästi toteuttaa. Sellainen on pervo minäni.

Unimaailmasta todellisuuteen..
Kävimme eilen perheenä Turun Baletin vuokraamassa kesäpaikassa. En ollut käynyt siellä ennen, tai no joo, joskus vuosia sitten olemme pelanneet siellä joitakin larppeja, Isäntä ja minä. Paikka herätti siis huvittavaa nostalgiaa meissä. Kuka olisi voinut uskoa.. Olisiko joku sanonut pikku larppaajalle, että hei, otetaas pari vuotta ja palaat tänne sadomasokistin ominaisuudessa tapaamaan muita pervoja! Haha..

Paikassa oli rento yleisilmapiiri, tulijat otettiin ystävällisesti mutta vähän passiivisesti vastaan. Ei tehty mitään hiton numeroa kenestäkään. Vähän sama kuin bileissäkin. Siellä ei ollut ketään läheisempää tuttuamme, mutta nautimme päivästä uiden ja grillaten, sellaista ihan normaalia. Perjantai-iltana siellä sen sijaan huhujen mukaan biletetään oikein pervosti, kumipuvut ja muut rensselit päällä ja naidaan pitkin poikin. No, se on vain kuulopuhetta, jota Tetris ei tänä suvena pääse todentamaan, sori vaan.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Matalasuhdannetta

Blogin kirjoitus on jäänyt vähiin muutamastakin käytännön syystä. Vähäisin ei ole se, että käytössäni on kiinteä tietokone ja meillä on majoittunut säännöllisesti perheen ulkopuolinen henkilö samoissa tiloissa, joissa kirjoitan. Voin siis blogata vain yksin ollessani, eikä joka kerta ole ollut oikea mieliala tai vailla muuta tekemistä. Tämä majoittajana toimiminen on väistämättä rajannut myös seksielämäämme ja minusta tuntuu että se on heijastunut suhteemme laatuun.

S/m-seksi voi toki olla pienimuotoistakin, mutta välillä se tarvitsee vähän enemmän tilaa ja äänieristystä ympärilleen kuin ehkä tämä tavallinen seksi. Sitten kun tilaa ja rauhaa ei ole ollut, on harjoittaminenkin vähin erin jäänyt heikommalle. Onneksi kyllä tilanne on tilapäinen, syksy tuo sitten uudet kujeet kun normaalitila palaa. Ainakin toivon niin!

Itselläni taas on ollut lievää terveydellistä juttua, joka on heikentänyt seksihaluja. Todennäköisimmin se ei ole mitään sen ihmeempää, mutta en oikein osaa rentoutua kun tiedän että kaikki ei ole _ihan_ niin kuin pitäisi. Aika näyttää, onko kyseessä ohimenevä asia, vai pitääkö mennä arvuuttamaan lääkäriä.

Kun tässä nyt on ollut tätä kuvailemaani estettä meidän ja hyvän seksielämän välillä, on minusta alkanut tuntua, että D/s:kin kärsii. Joku tuossa aiemmassa postauksessani kommentoi ja nosti esiin sitä, miten lapsi mahdollisesti saa nähdä tätä elämäntapaa ja miten sitä ymmärtää. Jaa-a, välillä tuntuu että mitään erityistä elämäntapaa ei ehkä olekaan.. Tänään olin just erityisen huonolla mielellä ja kaikki ärsytti. Valtatasapaino viturallaan ja tuntui, että mistään ei edes kunnolla keskustella.

Minun on hankala kirjoittaa täällä silloin, kun olen tyytymätön. Tiedän tasan tarkkaan, mistä voisin avautua ja miten, mutta kun ne asiat koskevat myös toista ihmistä, jolla hänelläkin on kaiken lisäksi tuttuja blogin lukijoissa! Kaikki teksti on kuitenkin vain minun näkökulmaani ja toisella osapuolella on varmaan ihan eri näkemys asioista.

Tällainen esimerkiksi harmittaa. Olen nyt ollut pari todella pitkää päivää töissä, jälleen yleisötapahtuman merkeissä. Jalkeilla palvelemassa asiakkaita semmoiset 16 tuntia putkeen. Suht kepeää hommaa, mutta koko ajan on kumminkin oltava valpas ja vähän kämäisissä, meluisissa olosuhteissa, humalaisten ihmisten keskellä. Kun sit kompuroin pikkutunneilla kotiin, huomaan että poissa ollessani on jätetty keittiö kamalaan kuntoon. Minun oletetaan tyynesti siivoavan kaikki jahka kerkiän, ilman eri käskyä. Onko se D/s:ää vai laiskuutta? Huomautan vielä, että toinen on lomalla.

Juu, tykkään kyllä tehdä epäreilujakin asioita, mutta toivoisin edes sitten käskytystä. Muuten kuvio on vain tavallista, huonosti hoituvaa parisuhdetta. Näin siis minun mielestäni. Kun lapsen edessä ei voi käskyttää, voisi edes paperilla tai viestillä.

D/s on rakennettu juttu, pystyyn kasattu toimintamalli. Jos se notkuu, se vaihtuu sitten tavalliseen suhteeseen, palaa kuvioon josta lähdettiin. Jos D/s:ää ei ylläpidä, se haalistuu pois.
Olen aikanani pohtinut ja jahkaillut, onko oikein pyytää toiselta pomotusta. Hän on kuitenkin siihen suostunut ja saa vastineeksi paljon hyvää, uskoisin: nurkumatonta palvelua arjessa ja seksiä + seksileikkejä sen minkä jaksaa. Tämä toimii kumminkin kahteen suuntaan, teen näitä juttuja jos saan kiksejäni. En saa kiksejä siitä, että siivoan ilman käskyä ja toinen lukkiutuu tietokoneensa maailmaan. Se ei sitten enää ole D/s.

Avaimena tähän näkisin keskustelun ja toisekseen seksin. Jos ei viitsitä keskustella ja seksi unohtuu, niin suhde alkaa laahata kyllä aika matalalla!

Editoitu tuntia myöhemmin:
Tämän postattuani Isäntä tulikin huoneeseen ja pienen hangoitteluni jälkeen laittoi minut kahleista roikkumaan ja antoi oikein mukavasti molemmille pakaroille vuorotellen, floggeria ja ohutta keppiä. Sen jälkeen päädyin ranteista kiinni ja nojalleni pöydän yli, jossa hän viimeisteli hoidon panemalla minua peppuun ja kertomalla, mikä minun paras virkani on. Sain jonkunlaisen orkun samaan aikaan hänen kanssaan, sillä vaikka pilluni jäikin täysin huomiotta, löysin mahtavan kiihottavan rangaistusmielikuvan: olinhan käyttäytynyt hiukan estottomasti työkeikalla... Huumorimielessä vain!
Sain käskyn siivota ja luvan leikkiä (runkata) ja käyttää siihen leluamme. Aina en ole jaksanut leikkiä, mutta nyt olin kuumana ja lattialla selälläni sain mehut puristavan orkun, tilanteen nolostuttavuudesta nautiskellen.

Semmoista. Selkäsauna ja pano päälle taittavat ainakin terävimmän kärjen subin nurinasta tällä erää.
Tyytyväinen Tetris kuittaa ja keskittyy taas alkavalla viikolla ahkeruuteen.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kiitollista tekstiä kinkytutuista

Tähän väliin voisi sopia hieman hämmästynyt kiitollisuus niistä muutamista uusista ihmisistä, joihin olen voinut tutustua kuluneen vajaan vuoden aikana. Kenestäkään heistä en ollut edes kuullut ennen kuin menimme kurkkaamaan Turun Baletin tapahtumaan.

Kulunut viikko on ollut kesäinen ja ihanan kiireinen. Siihen on sisältynyt mm. perhehenkistä vierailua Mrs Whiteropen ja meidän välillä, oikein useamman päivän samaan putkeen. En ole ennen koskaan halunnut kutsua ketään luokseni niin pitkäksi aikaa. Meidän välillämme on kuitenkin jotain sellaista, joka poistaa minulta vääränlaisen jännityksen ja vieraskoreuden. Voin rentoutua hänen seurassaan, olla kuin kotonani. Kun nainen on pannut minua punaisella dildolla, on aika vähän jäykisteltävää arjen tilanteissa.

Tämä vierailu oli kuitenkin ihan siivo, varsinainen pervoilu tapahtui vain juttelutasolla. Olimme käyneet aiemmin tarpeellisia keskusteluja, olin pikkuhiljaa oppinut suhteemme rajat ja pitäydyn niissä. Koin jopa erään iltapäivän sydänsuruja tätä oppia sulatellessani, mutta se on toinen tarina. Sitten, heti kohta lähdettyään, hän laittaa tekstiviestin, joka saa pervomoottorini hyrräämään!

Voinko koskaan täysin ymmärtää hänen mielenliikkeitään? Luultavasti en, mutta toisaalta, onko sillä väliä. Nautin siitäkin kun toisinaan vähän kärsin suhteemme tähden.

Meillä on vanha talo ja sellaista pitää remontoida. Tietynlaisiin remontteihin ei kahden ihmisen panos vain kerta kaikkiaan riitä, eikä meillä ole varaa palkata tekijöitä. Meillä ei ole erityisen laajaa tuttavapiiriä, ainakaan sellaisia ihmisiä, joita voisi pyytää taitoa vaativiin ulkohommiin. Mutta miten upeaa, pervotuttavista löytyy myös Marts! Hän tuli hätiin ja teki koko päivän hommia talomme eteen, mahtavuutta. Osaan arvostaa apua, etenkin kun minusta ei tod ole henkilönostimen kyytiin hetkeksikään. Sain lievän hermokohtauksen jo siitä, kun Isäntä koitti laittaa talon rännejä parvekkeelta käsin. Lattialla tärisevä ja henkeään haukkova Tetris ei ole tarkoitettu korkeisiin kohteisiin.

Tämä voi olla vähän kornia tekstiä, mutta kyllä minua edelleen vähän huvittaa se asetelma, että siitä on vain muutamia viikkoja kun siellä seksibaarissa Martsin kanssa (pääosin minun aloitteestani?) oli pientä D/s-peliä ja kourintaa... Ja nyt näen hänet ja Isännän rinta rinnan laittamassa meidän taloa kuntoon! Mitä voin sanoa... Sellaisia me olemme!

Päiviäni on entisestään ilahduttanut myös muutama meilinvaihto. Toivon edelleen pääseväni jatkamaan tutkimusretkeä naistenvälisten touhujen maailmaan, sillä arvelen siellä häämöttävän jotain ihan muuta. Tässä meilitohinassa sain vastaanottaa spontaanin ehdotuksen yksityisestä ryhmä-S/M-sessiosta (kamala sanahirvitys) ja se pisti kovasti miettimään. Ei muuta, mutta tässä kuviossa olisi toimijoina vieras Master ja subi-minä, katsojana Masterin puoliso. Naista hakiessako jäi haaviin mies? Tunnen molemmat ja pidän heitä luotettavina tyyppeinä, mutta ajatuskäännös tuntui alkuun hyvin hankalalta. Jätän tämän nyt auki ilman pidempiä pohdintoja, mutta varmaankin kirjoitan lisää, jos jotain jossain välissä tapahtuu.

Sitten jotain kaunista ja kokoavaa lopuksi. Vaikka sellaista, että minusta tuntuu hyvältä olla pieni osanen kinky-yhteisössä. Se tuntuu hyvältä, että olen löytänyt elämääni uusia, mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä, näin yllättävältä taholta. Minä, joka välillä unohdan olla riittävän sosiaalinen, jotta ylläpitäisin kunnon ystäväverkostoa kunnialla, olen löytänyt intoa ja energiaa olla osallistuva ja kiinnostunut. Olen onnellinen uusista ystävistä ja uusista menoista, unohtamatta oman parisuhteen uusia sävyjä.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tuokiokuva bileistä

Tuokiokuva, joka pyörii toisinaan mielessäni.

Tapahtui Baletin viime bileissä, joissa olin Whiteropen sidontamallina, eli loppuviimeksi sain ihan tyydyttävän session sitomisineen ja piiskauksineen päätyen orgasmeihin. Olen postannut siitä aiemmin kuvauksen.

Seison sidottuna alueen keskellä, ihmiset ympärillä katsovat tai juttelevat omiaan, musiikki soi. Minulla on köyttä kehoni ympärillä, käteni on taitettu tiukasti taakse paketin sisään. Teeman mukaisesti minulla on karkea köysisolmu suukapulana ja ohut köysi kulkee myös suljettujen silmieni yli. Kahdella palmikolla olevat hiukseni on kiinnitetty korkealta katosta vaakatasossa riippuvaan paksuun bambukeppiin, johon menee köysi vartalostanikin. Seison avuttomana, enkä pääsisi siitä mihinkään.

Köysien parissa hiljaisen tehokkaasti puuhaillut Mrs Whiterope astelee eteeni. Minulla on ohutta tyköistuvaa kangasta oleva musta asu ylläni, hänellä topakka korsetti ja korkosaappaat. Minun tekee mieli virnistää, sillä olen hyvissä subitiloissa ja innokas mihin vain. Köysi suupielissäni estää sen.

Mrs Whiterope tarttuu minua korvista ja painaa peukalonsa hermopisteisiin. Hengähdän kiivaasti ja taivun kaarelle kivusta, huohotan. Hän painaa, painaa, painaa...

Mrs Whiterope päästää irti korvistani ja hervahdan köysien varaan. Päässäni pyörii. Olen todellakin valmis mihin vain.