perjantai 31. toukokuuta 2013

Onnellinen alistettu

Hyrisin tänään mielihyvästä, kaikki jutut tuntuivat menevän putkeen.

Sain liikuttua kunnolla ulkona pariinkin otteeseen ja ihmissuhderintamalla meni jouhevasti. Mrs Whiterope palasi elämääni pienen tauon jälkeen ja aloin heti kysellä meilissä vaikeita. Pyysin häntä määrittämään minulle rajoja ja sen hän tekikin. Olin onnellinen ja tyytyväinen, saisin mahdollisuuden osoittaa subimaista ihailuani ja haluani häntä kohtaan, mutta hänen asettamissaan rajoissa. Minun ei siis tarvitsisi sulkea pois elämääni sulostuttavaa ihastusta, vaan sain mahdollisuuden selvällä suomella sopia, miten minun on sopiva sitä ilmaista.

Tätä kuviota on vähän hankala selvittää, sillä en aio mennä yksityiskohtiin, mutta perusajatus on se, että tietyllä mielellä olessani - joka minulla on varsin usein - saattaisin subikoirana nylkyttää hänen säärtään varsin estottomasti. Tajuan, että se ei ole soveliasta, ja toisentyyppisessä tilanteessa tällainen ihastus ja fyysinen veto pitäisi tietty rajata kokonaan pois elämästä ja primääristä parisuhdetta häiritsemästä. Kiitos BDSM:n saatan alamaisesta asemastani kysyä, miten ylempi henkilö toivoo minun käyttäytyvän: saanko nylkyttää vai en ja jos, niin koska.

Ennen kuin suoraan kysyin asiaa - se vaati rohkeutta, mutta oli pakkorako! - tunsin yhtä aikaa halua ja pientä ahdistusta, sillä eihän toisen henkilön tahdosta voi koskaan olla täysin varma. Saatuani rajani rauhoituin heti ja koin onnen tunnetta: vitsi että minulla lykästää! Miten ihania ihmisiä sitä onkaan.

Samalla olen viime aikoina kokenut vahvempia rakkauden ja ihailun tunteita Isäntää kohtaan. Halailemme paljon ja koetamme auttaa ja tukea toisiamme kaikessa. Samalla saan ihania käskyjäni, niskatukkaotteita ja muita pieniä alistavia eleitä. Teen suurimman osan kotitöistä, mutta suoritan niitä rauhallisen ja reippaan mielialan vallitessa, sillä tiedostan taustalla häämöttävän D/s-suhteen. Minun ei edelleenkään tarvitse suunnata ajatuksiani siihen, mitä minä odotan Isännältä, vaan siihen, mitä hän minulta odottaa. Se on vapauttavaa.

Kaiken tämän onnellisen hyrinän keskellä satuin löytämään jo pikkuisen vanhan, mutta kiintoisan tekstin:

"Näistä (=BDSM-touhuista) monet asiat ovat sellaisia, jotka kiihottavat monia. Pieni tai kovempi piiskaaminen takamukselle, sitominen köysillä tai vaikka käsiraudoilla, jne. Mutta mitä kun sadomasokistiset jutut muuttuvat kokopäiväiseksi – ja sellaisiksi, että toinen välillä itkee, kun peppu hakataan lähes verille? Miten on mahdollista, että joku kykenee elämään onnellisesti tällaisessa suhteessa? Suhteessa, jossa hänen on kysyttävä lupa niin runkkaamiseen kuin orgasmiin Masteriltaan tai Valtiattareltaan.
----
Asia, jota kuitenkin hieman ihmettelen, ovat BDSM-suhteet, joissa roolit ovat päällä 24/7. Toinen voi koska tahansa ryhtyä alistamaan kumppaniaan tai rankaisemaan häntä vaikkapa itsetyydytyksestä."

 http://housuitta.com/2008/09/13/vaniljaseksi_ei_kiinnosta/

Niin. Saahan sitä kysyä ja hämmästellä. Minä elän onnellisesti osaltaan juuri sen tähden, että saan kokea näitä tässä päiviteltyjä asioita. Vaikka olen monella tapaa melkoinen tavis, on perusluonteeni sisäsyntyisesti juuri sen verran kinky, että rakkaudellinen alistaminen sopii siihen kuin palikka paikoilleen.

Kirjoittaja ei tässä ehkä ymmärtänyt sitä rakkauden ja leikin aspektia, joka tekee BDSM:stä nautittavaa.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kirjeenvaihtoa ja tekstiä seksistä elämässä

Olen kirjoitellut muutamien miesten kanssa, subimiesten.

En ole kertonut siitä Isännälle, sillä siinä ei ole mitään erityistä. Olemme kirjoittaneet pääasiassa BDSM:ään liittyvistä asioista tai seksistä muuten tai ihmissuhteista. Sen sellaisesta. Tekstit ovat olleet luottamuksellisia (vaikka tottahan piireissä juorutaan) mutta eivät ole sisältäneet mainittavaa flirttiä. Subit eivät herätä minussa juuri mitään. Vähän samaan tapaan kuin homoseksuaalit miehet.

Muut eivät ehkä näe asetelmia näin roolivärittyneesti, mutta enpä oikein voi sille mitään, että koen toiset subbarit lähinnä sisarellisesti: heidän kanssaan on kiva vertailla juttuja. Miten sinä lapsuudessa, oliko sinullakin kummia leikkejä? Sidoitko jo silloin, piiskailitko itseäsi salaa? Entä miten olet päässyt sessioimaan, onko ollut sellaista kuin olet haaveillut? Pomottaako sinua joku arjessa vaiko vain makuukamarissa? etc..

Mastereiden kanssa en käy kirjeenvaihtoa. Se ei voisi pysyä asiallisena, tai ainakin joutuisin ponnistelemaan. Jos tiedän jonkun miehen kykenevät tilanteen tullessa ottamaan minut ns. pihteihinsä, en oikein osaa rentoutua hänen seurassaan ja heittää neutraalia juttua. Hehe... Mites sinä tykkäät, onko tapanasi piiskata millä välineellä? Aijaa... huh! Mites, voisitko ajatella, esim. jossain bileissä, silleen...? Hehe?

Tiedän, että ihmisissä on paljonkin sävyjä, mutta jos voin, niin jaottelen silti kinkyjä Domeihin ja subeihin. Paha tapa, sori! Dee-tyyppien kanssa olen varautunut ja ujo, subien kanssa on rennompaa. Sukupuoli ei tee tässä mitään jakoa.

Monet taitavat pitää kinkykanssakäymisen kultaisena ohjeena, että tällaisia rooleja ei vedettäisi arkisempaan kanssakäymiseen. Minäkin varmaan pystyisin typistämään mielikuvitukseni ja vaistoni ja pitäytymään asialinjalla jos pyrkisin siihen, mutta en ole pitänyt sitä minään päämääränä. Minusta on paljon hauskempaa, kun kanssakäymisessä on toisenlaisia sävyjä kuin mihin tavanomaisesti olemme tottuneet. Kinkynä olen mm. vastaanottavaisempi kosketukselle. En ole luontaisesti mikään kovin innokas halailija, mutta kinkyjä on helppo halailla sopivissa tilanteissa, eikä kenenkään kosketus ole tähän mennessä mitenkään säväyttänyt minua pahassa mielessä. (Tosin.. kinkyt ovat erityisen varovaisia juuri tässä suhteessa, olen huomannut, sillä bile-etiketti ei suosi luvatonta koskettelua yhtään.)

Se, että noloja kortteja yksityiselämästä on jo joka tapauksessa lyöty pöytään, vapauttaa ihmisten välejä huomattavasti rennommiksi.

Mitä enemmän puhuu ja kirjoittaa seksistä ja siihen liittyvästä mitä erilaisempien ihmisten kanssa, sitä vähemmän enää käsittää, mitä niin kauhean salaista siinä kaikessa oikeastaan on. Miksi se on meidänkin kulttuurissamme vedetty niin ankarasti yksityisyyden maton alle, ja toisaalta, miksi halutaan tasapäistää seksitapoja samanlaiseksi kuin naapurilla? Mitä mikään keneltäkään on pois, niin kauan kuin ketään ei vahingoiteta?

Minun on pakko laittaa tämä pikku anekdootti tähän, vaikka se menee vähän aiheen sivuun: Olin taannoin naisten tapahtumassa, jossa oli mm. luento naisten kokonaisvaltaisesta terveydestä. Luento kesti semmoiset ehkä kolme varttia. Luennoitsija, urheilullinen nuori nainen, ei viitannut kertaakaan koko puheensa aikana seksielämään. Seksi oli siivottu pois kunnollisen naisen elämästä? Naiset eivät kestä naistentapahtumassa kuulla puhuttavan seksistä? Eikö naisille seksiä ole olemassa?
Olin hämilläni ja vertasin sitä tietysti heti kuvitelmaan, jos kyseessä olisi ollut luento miehisestä terveydestä... ymmärrätte eron.
Ylipäätään naisten messuilla yms. virkistyspäivillä ei ikinä ole mitään seksiin liittyvää tarjontaa. Vai tuleeko mieleen?
Olisinko esim. minä kirjoittanut yli 100 postausta vajaassa puolessa vuodessa, jos seksi ei motivoisi minua? En mitenkään voisi siivota sitä syrjään elämästäni ja väittää olevani kokonaisvaltainen itseni.

Muistakaahan harjoittaa autoerotiikkaa.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Muutamia sääntörikkomuksia

Sain käskyn kirjoittaa rangaistukseksi muutamista asioista blogiin.

Minulle ei ihan kirkkaana jäänyt eilen mieleen, mistä kaikesta oli määrä kirjoittaa. Nautin tuolloin 50stä floggeriniskusta kummallekin takapuoliskolle ja olin sen jälkeen pikkuisen yläilmoissa. Olin seesteisellä ja rangaistusalttiilla mielellä, joten nousin helposti tunnelmassa, vaikkei siitä sen kummempaa sitten enää seurannutkaan sinä iltana. Paitsi tämä käsky.

Tämän muistan varmasti: jätin kerran raportoimatta Isännälle, kun olin itsekseni leikkinyt lelulla. Se tapahtui keskellä päivää, enkä tullut siitä laittaneeksi raporttimeiliä ja sitten asia ikäänkuin unohtui. Tunnustin sen kuitenkin eilen, en tahdo jättää tämmöisiä sääntörikkomusasioita roikkumaan ja sotkemaan tasapainoamme.

Minun on ollut välillä vähän vaikea hyväksyä sääntöä, että lelun käytöstä pitäisi raportoida. _Vaikka_ se on Isännän itsensä antama sääntö, ei edes minun motivoimani. Minusta on vähän tylsää, ettei hän ikinä laita mitään vastausta näihin raporttimeileihin.. Tietysti tiedostan, ettei hänen niin tarvitsekaan tehdä. Noh, sääntö mikä sääntö ja voisin kyllä elää koskematta leluun millään tavoin. Ehkä se juuri siksi onkin vaikeaa minulle: herkuttelukieltokin on vaikea noudattaa, jos se sisältää mitään tulkinnanvaraa. Ehdoton ei on aina helpompi kuin subin oma harkinta.

Muistin virkistykseksi asiassa joudun toistaiseksi pyytämään suullisen luvan joka kerta kun tahdon leikkiä itsekseni, oli väline mikä hyvänsä. Tekstareita ei suvaita. Suullisen luvan. Voi ei...

Toinen asia josta piti kirjoittaa, oli melko varmasti se, etten ollut kahteen viikkoon täyttänyt hyväksyttävästi kotityölistaani. Sain aikoinaan Isännältä noin kymmenkohtaisen listan, jossa mainitaan minulle kuuluvat kotityöt ja myös harvemmin suoritettavia siivoustöitä. Listaan tulee rastittaa joka päivä jokainen työ joko tehdyksi tai jostain syystä tekemättömäksi. Tämä lista tuli tarpeeseen, sillä ennen sitä minun oli välillä vaikea motivoitua tekemään asioita, joita kukaan ei minulta vaatinut. Pyysin asiaan selvyyttä ja sain sitä, hyvin kirjaimellisesti. Lista on siis hyvä ratkaisu, mutta minun on välillä vaikea muistaa rastitushommaa iltaisin ja sitten hups, onkin mennyt jo viikko.

Vuodenajan vaihtuessa listaan oli tullut muutamia vähän epäselviä kohtia mm. koskien puulämmitystä. Voidaan tietysti kysyä, onko oikea ratkaisu jättää lista kokonaan täyttämättä vai mennä Isännän puheille selvittämään asiaa... Sain eilen ansaitusti piiskaa nimenomaan tästä asiasta. Ehkä lista jää jossain vaiheessa pois, mutta ainakin vielä tällä hetkellä se on hyvä muistutus etenkin isompien siivousten suhteen. Ja tässähän ei nyt puhuta muutenkaan mistään kotihygienian huippuesityksestä, vaan että edes muistaisi imuroida joskus.

Sitten oli vielä se yksi juttu, kun erään tutun myymälässä jouduin ostamaan velaksi, kun kokonaan unohdin juurikin tälle asialle varaamani rahat jotka olivat laukussani eri paikassa kuin kukkaro. Joskus olen niin palikka... Rahoja tällä viikolla viedessäni minun on määrä kertoa mokailuni tutulleni. No, ei se ole paha rasti, sattuuhan näitä. Samalle reissulle olen suunnitellut pikkuisen hemmottelun itselleni, nimittäin käyn uimahallissa. Viime viikonloppuna se ei vielä onnistunut, sillä peppuni oli yhä liian kirjava KINK-bileiden muistona.

Kyllä Tetris nyt pysyy taas kurissa ja nuhteessa!

Edit:
Jaa, jaa, muistin sittenkin väärin. Minun piti kertoa, etten osaa luetella lukuja yhdestä 93:een! Voi, voi, siinä voi kyllä seota, kun siimat laulaa pepun päällä.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kiukkuinen saa alistua

Äsken minua ei huvittanut yhtään alistua.

Isäntä tuli paikalle, otti lelukamat esiin ja heitti minulle silmäsiteen eteen, kun istuin tietokoneella kirjoittamassa erästä toista tekstiä. Kyllä minua periaatteessa ihan huvittikin ryhtyä pikku sessiotilanteeseen, mutta jostain kumpusi silti äksyä mieltä. Se vain yltyi, kun Isäntä toimi mielestäni kömpelösti minua riisuessaan ja sitoessaan. En varmaan halukkaammassa mielentilassa olisi ollut näin kriittinen, mutta nyt en meinannut saavuttaa oikeanlaisia subintunteita.

Ehkä nimenomaan oikeanlaisia, sillä subintunteita olivat nämäkin, vaikka erilaisia. Ei ainakaan normaaleja parisuhdetunteita, ellei sitten draamallisesti kärjistettyjä. Emme puhuneet paljoa, mutta minua ärsytti kaikki mitä hän teki, sillä en ollut henkisesti valmis oikein mihinkään. Isäntä moitti minua jostain lepsuilusta arjessa ja minä tuhahtelin vastaukseksi. Kun ei ollut alistuva olo, niin ei ollut. Vaikka olin sidottu hankalaan seisoma-asentoon ja silmät peitetty, olin sisukas.

Kun Isäntä kumartui laittamaan jalkojani levittäjään kiinni, tuli minulle olo, että olen joku hiton lauhkea lehmä, joka siirtelee jalkojaan minne käsketään. Ärh, olen subikoira, enkä mikään märehtijä! Ärähdän, jos minua harmittaa, lässyttelyjä en tottele.

Isäntä piiskaili minua eri välinein, edestä ja takaa, eri voimakkuuksin. Kaikki se kiukutti, en löytänyt siitäkään alistumista. Jos hän löi kipeämmin, hiillyin lisää. Jos hän koetti sormeilla minua jalkovälistä, rimpuilin. Tajusin, miten harmillinen tilanne oli, mutta en voinut esittää alistumista. Paremminkin minulle tuli riitaisa hällä väliä -olo, jossa tahdoin haastaa Isäntää. Pitkälti alkuaikoina varoin aina olemasta poikkiteloin, ettei hänen tuore masterinegonsa vain säikähtäisi ja arvelisi tehneensä jotain pahasti väärin. Nykyään uskallan jo vähän osoittaa mieltäni, sillä olemme edistyneet.

Hän vaikutti ymmärtävän, että jotain oli vialla. Pelkäsin, että hän saattaisi kysyä pettyneen lannistuneeseen sävyyn, että mitä nyt, mikä vikana? Se on oma henk. koht. heikko kohtani, sillä tätä käytöstä hän ennen (ennen D/s-suhdetta) aina toi esiin, jos havaitsi minun olevan riitaisalla tuulella. Se ei toiminut silloin, kuten olen aiemmin käynyt täällä läpi, mutta nykyään asetelma on parempi ja hän saattaa lähestyä tilannetta auktoriteetistaan käsin, mikä tehoaa minuun huomattavasti paremmin.

Isäntä ei onneksi käynyt kyselemään mitään, vaan sanoi jotain, että taidan todella tarvita muistutusta ja ettenkö vieläkään alistu. Olen niin tyytyväinen, että hän löysi oikeat eleet. Hän painoi minua yksinkertaisesti vasten pöytälevyä, ensin päätäni, kunnes en jaksanut panna vastaan vaan vaivuin alas, sitten selästäni. Minulla oli kädet sidottuna löyhästi pöydän yli ja painoin pään suorien käsien väliin hänen painaessaan takaraivosta. Rintani roikkuivat pöydän reunan ulkopuolella ja jalkani olivat rivosti harallaan ja peppu pystyssä. Minulla ei ollut seksikäs olo, vaan tunsin olevani käyttöön otettua omaisuutta. Alistumisen tunne valui minuun voimalla ja aloin nyyhkyttää. Olisin itkenyt rajumminkin, sillä minulla oli viime päivinä tullut erilaatuisia patoutumia mielen päälle, jotka lähtivät nyt purkautumaan, sillä tunsin vihdoin olevani turvassa vahvoissa käsissä. Hillitsin kuitenkin itseäni, sillä en ollut varma, miten Isäntä tulkitsisi käytökseni, enkä ollut valmis kestämään hellittelyä ja lohduttelua. Se hetki oli silti minulle hyvä.

Tahdoin kirjoittaa tämän ylös siksi, että olen itsekin eräänlainen sivustaseuraaja omien viettieni, tai mitä ovatkaan, suhteen. Tiesin suunnilleen, mitä tarvitsisin että voisin kesken kiukuttelun kokea alistumisen ihmeen, mutta en voinut aavistaa, millaisen tunnevyöryn valtaan se minut saisi, kun se lopulta tulisi ja vapauttaisi minut.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kuristamisesta

Nyt on tullut niin monta pitkää ja antaumuksella luotua tekstiä peräjälkeen, että pitäiskö vähän koittaa laskea rimaa, etten ala arastella omaa blogiani liian älyllisenä. Ei Tetris ole aina niin fiksu ja analyyttinen.

Tänään kaivelin maata kuokalla ja mietin, onko kuristaminen todella niin vaarallista kuin joka paikassa sanotaan.

Tekee mieli vähätellä varoittavia tekstejä, kun se vain on niin ihanaa, kuristettuna oleminen. En tiennyt siinä määrin tykkääväni koko asiasta ennen kuin sain kokea erityyppisiä kaulastapitelyjä. Olen kyllä aavistellut pitäväni hengityksen omaehtoisesta pidättelystä orgasmitilanteessa, harrastanutkin sitä sekä soolona että pariseksissä. Siinä on joku taika: jos orkku on hilkulla mut ei meinaa irrota, hengityksen pidätys nostaa intensiteettiä joskus riittävästi. Siinä aika äkkiä alkaa veri sykkiä ohimoilla ja ahdistaa, mutta jokin juju siinä on.

Enkä kehoita ketään kokeilemaan yhtään mitään, kuten minuakin on teksteissä varoiteltu! Henki voi mennä.

Kuristaminen oli ekoja Isännän spontaaneja S/M-tekoja joita muistan. En yhtään tiedä, mistä hän sai idean, sillä en ollut puhunut mieliteostani. Joitain kertoja hän yksinkertaisesti laittoi kätensä kurkulleni ja painoi hivenen: minä leijuin. Joskus hän on kietonut kaulaani takaa käsivartensa, joskus floggerin. Aika usein kaulapanta on kuristanut minua. Aina yhtä rajun ihanaa.

Minun S/M-kokemusmaailmassani kuristaminen on peruskamaa, sillä myös Mrs Whiterope on käyttänyt sitä minuun eri tavoin. Viimeksi hän kuristi palmikoillani. Ai kun tekee hyvää, ja se hetki kun juuri ennen vapautusta ehtii alkaa kaivata vapaata verenkiertoa...

Mitään pyörtymiseen viittaavaa en ole kertaakaan kokenut, ainakaan mielestäni, sillä usein noina hetkinä tilanne on muutenkin niin intensiivinen, etten ehkä lue kehoani ihan normaalisti. Siinä se vaara kai piileekin.

Mutta voiko ihminen noin vain naps kuolla siihen, että toinen noin nautintomielessä vähän pitelee kurkusta? Kamala ajatus, etenkin sen toisen osapuolen kannalta: minä nyt kuolisin onnellisena, jos musta huumori sallitaan. En todella tiedä, en tunne lääketiedettä tai anatomiaa niin tarkasti.

Uskallan vielä vähän hehkutella tätä vaarallista herkkua. Isäntä kuristaa pitkään mutta välillä keventäen. Se antaa aikaa tunnustella ja tuntea kaikki läpikotaisin, eri asteisina. WR ottaa tiukan otteen lyhyeksi hetkeksi. Se on äärimmäinen dominoiva ele, joka sähköistää minut joka kerta ja tuntuu sopivan tukalalta ollakseen totista totta - sen pienen hetken.

Suhtaudun hengitysleikkeihin kuitenkin kunnioituksella, eikä minulla ole erityistä mielenkiintoa lähteä rankistelemaan niitten kanssa. Ja lupaan olla enää kietomatta mitään tiukkaa kaulaani runkatessa, ettei lennä lusikka nurkkaan viimeisen kerran.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

KINK-bileet


Keskustelimme juuri Isännän kanssa siitä, miltä hänestä tuntui kun toinen mies tuotti minulle orgasmeja.

Tapahtui lauantai-iltana:
Olin isoissa kinkybileissä Mrs Whiteropen sidontamallina parituntisessa esitys-/ sessiotilanteessa. Siellä menetin (taas) WR:n toiselle sidottavalle ja spontaanina juonenkäänteenä päädyin Karwiksen piiskattavaksi (taas, ah). Otin piiskaa roikkuen kattokoukusta harness-tyyppisessä ylävartalosidonnassa, kädet selän taakse viikattuina, silmät peitettyinä.

Tilanne eteni niin, että vavahduttavasta pehmeän floggerin lämähdyksestä takamuksillani saatoin havaita Karwiksen saapuneen taakseni. Hänellä oli havaintojeni mukaan tuuhea nahkafloggerinsa lämmittelyyn ja päälystetty bambukeppinsä, noh, rääkkäämiseen. Minulle oli jäänyt sidontaesityshousuni jalkaan, jotka tosin olivat vain ohutta elastista kangasta ja niissä oli edessä pillun päällä vetoketju (joka hajosi ja aukesi kesken piiskauksen, WTF). Alle olin onneksi pukenut stringit. En häveliäisyyttäni vaan siksi, että piiskaustilanteessa voisin esiintyä ne päällä. No, kaikkea ei aina voi suunnitella, eikä etenkään subi.

Piiskaus oli mielestäni pitkä ja vaiheikas ja ajelehdin pyörryttävän orgastisissa tiloissa. En heti aluksi, mutta kun Karwis alkoi ottaa aika rohkeita ja rytmikkäitä lyöntejä edestä suoraan jalkoväliini, vaikuttivat ne tietty kuin mikä tahansa tuuppiminen vasten klittaa + kiihottavat elementit ympärillä. Kiihotuin lisää, kun tajusin, että juu hän todella tarkoittaa sitä mitä tekee. Mitään tällaista en ollut ennen kokenut, en tässä mitassa, enkä vieraalta mieheltä. Melko pian aloin huohottaa yhä raskaammin ja Karwis ilmotti, että en saanut laueta ilman lupaa. Jotenkin arvasin sen, mutta olin tavallaan otettu, että hän käytti tätä tunnettua keinoaan minuun. Siinä sekapäisessä tilanteessa tuntui yhtä aikaa nöyryyttävältä että arvostavalta, että minun orgasmeillani oli jotain väliä.

Muistikuvat ovat päällekäisiä, mutta laukesin ainakin pariin kertaan, kun hän kuljetteli bambukeppiään jalkovälissäni. Se vain teki niin hyvää, ettei tullut mieleenkään alkaa jarrutella ja muistella kaiken tapahtuvan bileyleisön edessä. Kerran minun piti kertoa ennalta milloin tulisin, mutta unohdin (?). Hän pohdiskeli siinä ääneen, mitä pitäisi tehdä, pitäisikö laittaa minut ulos autoon istumaan ja jäähtymään. Minä keksin nerokkaasti pyytää toista tilaisuutta osoittaa taitoni ja sain taas sitä ihanaa hivelyä, joka yhdistettynä kuumottelevaan takamukseen (Isäntä oli vedellyt minua raipallaan aika navakasti eräässä vaiheessa, samalla kun K. antoi floggeriaan edestä), tuntui olevan ainoa tärkeä asia päässäni.

Kun käsittely lopetettiin, olin hervoton, roikuin köyden varassa ja hekottelin, kun WR piteli minua palmikoista ja sanoin jotain ihanaa, jota en voi muistaa.

Minut irrotettiin varovasti ja ohjailtiin sokkona darkroomiin ( = panotila bileissä) Isännän seuraksi.

----

Bileissä oli paljon mieleenpainuvia juttuja, mutta tämä on silti päällimmäinen: se oli totaalisen aistillinen myllytys, jota johti joku muu kuin oma Isäntä. Tällaista ei ole ennen tapahtunut minulle ja siksi mieleni askaroi kuvion kimpussa erityisellä innolla. Välittömästi tapahtuman jälkeen ja nyt vielä seuraavan päivän iltana olemme molemmat sitä mieltä, että sessio oli positiivinen kokemus.

Tässä vähän paloja keskustelustamme. Tahdoin kysyä Isännältä, miltä hänestä tuntui kun toinen mies tuotti minulle orgasmeja. Hän kohautteli rennosti olkiaan ja vastaili nauttivansa siitä, kun minä nautin. Hän sanoi, ettei tilanne ollut millään tavalla kiusannut häntä, sillä se oli niin ilmiselvästi huvittelua, jossa ei ollut tunteita mukana. Että oli ollut luonnollista havaita, että saan siitä nautintoa. Hän tähdensi, että kyseessä oli kuitenkin nimenomaan vain piiskaus.

Pohdiskelin, että missä sitten menee seksin raja. Jos tuottaa toiselle orgasmin, eikö se ole seksiä? Isäntä sanoi siihen olleensa kerran tilanteessa, jossa jollekulle tuotettiin orkku käsiä hieromalla. Vastasin, että tiedän kyllä minkä tahansa ruumiinosan voitavan erotisoida, seksihän on pitkälti päänsisäinen juttu. Itse katson erotisoineeni takapuoleni ja nimenomaan rajummat otteet sitä kohtaan.

Isäntä sanoi olevansa periaatteessa yhdyntäpainotteinen, eikä pidä tämänkaltaista toimintaa edes ns. pelehtimisenä. Piiskaajahan ei tässä edes koskenut minuun muutoin kuin välineillään. Jos mentäisiin housuihin, olisi tilanne toinen.

Vielä Isäntä korosti sitä, että oli koko ajan itse mukana katsojana ja osan aikaa aktiivisenakin.

Kaiken kaikkiaan kommunikointia käytiin tilanteessa muin keinoin kuin sanallisesti, enkä voinut aistia Isäntää muulloin kuin ylimääräisenä piiskana, jonka pitelijä oli helppo arvata. Siksi kyselin, oliko siinä jotain luvan kyselyn tyyppistä ilmassa hänen suuntaansa, mutta en saanut oikein selvää vastausta. Ilmeisesti tilanteet menivät pitkälti omalla painollaan, kuten ekassa kolmen D:n sessiossa silloin puolisen vuotta sitten paikalla olleet kiittelivät.

-----

Mielenkiintoisia juttuja ja huimia kokemuksia.
Nyt olen taas analysoinut yhden piiskauksen niin puhki, ettei Karwis ehkä uskalla tulla lähellekään ensi bileissä!

Muita mukavia bilemuistoja: virnuileva Bossis sanoi minulle hei, pikinokka! Olis pitänyt sanoa, että saa rapsuttaa. Ei tullut mieleen sitten siinä.

Nuoleskelin kermavaahtoa ja hedelmänpaloja sekä mansikoita jonkun kiinnisidotun iholta ja olin oikein elementissäni. On klisee, että eläimen rooliin fiksoituneet tykkää nuolla, mutta se on vain niin kivaa ja kinkysti tyydyttävää!

Ihailin yhtä vahvanoloista naista ja tunsin, miten hän sivuutti minut keskustelussa ja olin kade... Hmh. Ehkä joskus vielä jotain. En edes tiedä, millä tavalla kinky hän tarkalleen on.

Katelin yhtä nuorta poikaa, joka oli selvästi liikkeellä yksin, mutta oli sitkeästi paikalla myöhään saakka. En tiedä mitä ajattelin, mutta tuli mieleen, että olisi jotenkin kiva tietää millainen tarina hänellä mahtoi olla että oli paikalle tullut, vieläpä yksin. Mistä hän haaveili? Mitä piti näkemästään?

Ristiriitaisia tunteita herätti meissä molemmissa joku tuntematon, hyvin hoikkapeppuinen nainen, joka näkyi olevan takamuksestaan kokonaan sinertävä. Häntä käsiteltiin todella voimakkain ottein, melkein pahaa teki. Nuori mies joka häntä piiskasi, veteli lopuksi vielä jollain kapealla muutamia rajuja vetoja, jotka jättivät välittömästi raidat. Katselimme kaukaa, emmekä tunteneet heitä, joten kokonaistilanne jää arvailujen varaan.

Katselin loppuväsymyksessäni kiinteästi jotain nuorta naista, joka oli kiinnitetty makaamaan pukin päälle köysin ja jonka sievän pyöreää takamusta nuori mies käsitteli mielestäni varsin hyvin. Ihailin peppua ja olisin mieluusti jotenkin osallistunut tilanteeseen, vaikka se olikin mahdotonta. Olisin tahtonut vaikka sivellä peppua käsin ja koittaa vähän kevyesti jollain piiskallakin. En ole koskaan piiskannut ketään, en osaa sanoa pitäisinkö siitä vaiko pelkästään pepun hyväilystä. Siinä se kuitenkin odotti sievästi pystyssä että jotain tapahtuisi!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Pohdintaa julkisesta esiintymisestä

Nyt kahden julkisen S/M-esiintymisen välillä on hyvä pohtia, miksi teen juttuja ihmisten edessä.

Luin juuri, taas kerran, Kivun kauneus -kirjaa, jossa useat suomalaiset kinkyihmiset kertovat omasta suuntauksestaan ja siihen liittyvistä asioista elämässään. Kiinnostava kirja! Muutamat kirjoittivat, etteivät milloinkaan voisi sessioida julkisesti, että sessio on jotain, mikä voi heille toteutua vain rakkaudellisessa tilanteessa kahden ihmisen välillä. Jäin tästä pohtimaan, millainen huomiolutka oikein olen, kun en ajattele näin nätisti.

En ylipäätään hae ihmisenä huomiota. Olen aika introvertti luonne loppujen lopuksi, vaikka seurassa viihdynkin. En hallitse luontevasti tilannetta, jossa olen huomion polttopisteessä omana itsenäni, ellei minulla ole jotain roolia turvanani. Rooli voi olla esim. ammatillinen asiantuntijarooli, opettajan rooli tai sitten tämmöinen vahva S/M-rooli, jossa saan olla vähän vastuuton. Jostain syystä ujostelen heti, jos olen pelkästään oma itseni, arkiroolissani... Tetriksellä ei ole mitään hävittävää, se kertoo mitä tahtoo ja pitää hauskaa - arkiminäni taas kantaa taakkaa koko elämäni toimimisesta ja suhteistani ihmisiin, jotka loppuviimeksi eniten elämääni vaikuttavat. En voisi pervoilla puhtaasti omana itsenäni!
Tai sitten ajautuisin kriisiin ja arkiminäni ottaisi omakseen Tetriksen elämän tai hylkäisi sen.
Terapian aika....?

Tämä ei silti tarkoita, pervoystäväiseni, että olisin seurassanne jotenkin feikki, ei todellakaan. Kuten Whiteropelle luonnehdin, Tetris on ikäänkuin "soulname", sielunimeni, joka avaa oven sisälleni maailmaan, jonka harva näkee.

Nojuu, mutta takaisin aiheeseen julkisuus.
En ole edelleenkään ekshibitionisti. En saa kiksejä siitä, että minua katsellaan pervoissa tilanteissa tai siitä, että esittelen peppuani julkisesti. Se on käytännön pakko, muuten ei saa piiskaa! Danni sen jo opetti.. Paremminkin kannan huolta siitä, miltä näytän, mutta onneksi näissä tilanteissa valaistus on yleensä armelias ja yleistunnelma salliva. Jos minulla onkin muutama kilo liikaa, viereisellä upealla donnalla on niitä kymmenen jne.

Olen ex-larppaaja, tykkään esiintyä roolin takaa samanhenkisen porukan edessä. Pervoilu on pitkälti sitä samaa. Tällaista esiintymistä en jännitä, sillä siinä on juoni ja rakenne, eivätkä ne ole minun varassani.

Whiteropelle pohdin sitäkin viimeisen keikan jälkeen, että omat rajani ovat itsellenikin hämärät. Roikuin käsikahleista pääosin vaatetettuna, mutta jos tilanne olisi sopiva, voisin roikkua vaikka alasti. Jostain syystä se ei edes hävettäisi minua. En ehkä subinroolissani koe kehoani niin intohimoisesti puolustamisen kohteena, vaan pois luovutettavana leikkikaluna. Voisin vaikka ottaa sauvaa sisääni julkisesti, edelleen jos se olisi tilanteen hengen mukaista, eikä loukkaisi katsojia.

Eikö minulla ole mitään siveellisiä rajoja?? Tai miksi niiden merkitys tuntuu jotenkin laimealta? Vieraannuttaako "Tetris" minua niin tehokkaasti kehostani, etten tunne omasta puolestani häpeää vai mikä tässä on? Ennen kuin ryhdyin tähän mihinkään, kuvittelin että minulla olisi paljonkin rajoja. Mutta kun eka kerran jouduin riisumaan päällihousuni julkisesti, ei mikään ole tuntunut erityisen hankalalta. Suhtaudun kehooni normaalin huolehtivasti, mutta en saa enää oikein otetta siitä ajatusmaailmasta, jossa kaikki ihmisruumiin vilauttelu on tabua. Liekö ikäkysymys myös, nuorempana olisi varmaan ollut toisin...

Miksi sitten hakeudun näihin tilanteisiin, jos suhtautumiseni julkisuuteen on aika neutraali: katsokoon ken tahtoo. Varmaan siksi, että tällä hetkellä ja näissä oloissa saan julkisissa tilanteissa kokea jotain dominoitsijoideni taholta, jota en muuten saisi! Viime lauantai (edellinen postaus) tuskin olisi ollut mahdollinen muuten. Pitkä sessio hämyisessä, musiikin ja eroottisten viestien täyttämässä paikassa ei vaan olisi (kenenkään) kotona mahdollista. Siis tällä hetkellä, näissä oloissa.

Toisaalta, mitä olen pari kertaa saanut Karwikselta piiskaa, häneltä joka siitä kaiketi itsekin kovasti nauttii; enpä olisi voinut sitä yksityisissä oloissa saadakaan, vai mitä? En voi lähestyä parisuhteessa elävää ihmistä ja alkaa ehdotella... Julkinen näytös on oiva tekosyy ottaa osumaa, huolella.

Ulkopuolisten katseiden paine saa ehkä D:t toimimaan vähän toisin ja siksi toiseksi pienet aistilliset seikkailut ovat mahdollisia, kun ne tapahtuvat joka tapauksessa julkisesti. S/M-nautintojen skaala toisin sanoen laajenee niin paljon, että julkisuus on välttämättömyys joka kuuluu pakettiin.

Harrastan mielelläni jatkossakin julkista sessiointia. Se mitä sanotaan, että Baletin tavalliset bileet eivät juuri sessiointia sisällä, hmm, minun puolestani kyllä saisi olla toisin. Ylipäätään pidän kinkyistä enemmän kinkytoiminnan puitteissa kuin juttelemassa säästä - sitä saa tehdä ihan terpeeksi muittenkin kanssa, teidän kanssanne tahdon vähän pervoilla.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ilta seksibaarissa

Voi olla, että olin ainoa henkilö pornobileissä, joka sai orgasmin salin puolella.

Se ilta oli monella tavalla erikoinen ja merkittävä, ja mietin miten voisin purkaa sitä blogiin joutumatta käymään kaikkea uuvuttavasti läpi. Minun on kai paras tuoda vain poimintoja, jotka olivat itselleni erityisen mieleenpainuvia.

Oltiin siis Mrs Whiterope (=WR), Marts ja minä kolmistaan liikkeellä esittelemässä Turun Baletin toimintaa erotiikkayökerhossa, jossa Baletin privaattibileitä tavataan pitää. Siis tämmöinen isompi strippipaikka, jossa saanee muitakin palveluja takatiloissa. Sen tyyppinen paikka, jossa en ole koskaan siviilielämässäni käynyt, joten meno sinällään oli minulle uutta.
WR on ystäväni ja S/M-leikkikaverini, minun ikäiseni mutta tietyllä tavalla kokeneempi ja meidän pervosuhteessamme dominoiva osapuoli. Hän on Suomen parhaita shibari-tyylin sitojia, uskallan väittää, on pitänyt esiintymisiä ja työpajoja.
Marts puolestaan on salskean inttipojan näköinen nuorempi kaveri, WR:n "lemmikki", subi ja toisinaan myös D, mutta myös tämän siviili-rakas. Martsilla ja minulla ei ole ollut mitään pervosuhdetta, mutta ystävyyssuhde kyllä.

Minut oli pyydetty paikalle sidottavaksi ja mahdollisesti piiskattavaksi. Se sopi minulle hyvin, sillä lähden mielelläni tällaisiin tilanteisiin WR:n kanssa. Minua arvelutti vain etukäteen, miten tilaisuuden ei-pervo luonne meidän toimintaamme tulee vaikuttamaan. Se vakuutti minut mukaan, että emme varsinaisesti esiintyisi, vaan saisimme vapaat kädet toteuttaa itseämme siinä lavan sivustalla. Kun sovin vielä WR:n kanssa, että saisin suorittaa osuuteni niin syvällä subitiloissa kuin tahdoin, tarvitsematta esim. reagoida ympäristööni tai suunnitella itse mitään, olin helpottunut ja valmiina.

Kävin framilla kolmesti, kerran sidottavana ja kahdesti sain piiskaa. Meillä oli käytössä ns. riiputin, eli korkea teline, johon saa joko yksittäisen koukun tai rannekahleet. WR teki koeluontoisesti sidonnan, jossa roikuin hiuksistani koukussa. Jalat toki maassa, mutta liikkumavaraa oli niukalti. Yllättävää kyllä, se ei sattunut lainkaan, vaan tuntui ihan iisiltä. Silmäni olivat sidotut ja aloin päästä tunnelmaan, joskin minua nauratti, kun kuulin jonkun yleisöstä kyselevät, roikkuisinko koko illan narunjatkona.

Seuraavaksi roikuin jo aiemmin sidotusta ympäri kehon käyvästä ja kädet taakse lukitsevasta köysiharnessista selkäpuolelta koukussa, samalla kun toista jalkaani nostettiin ilmaan. Asento oli ihanalla tavalla tukala ja köydet todella painoivat sieltä ja täältä, eikä kunnon tasapainoa meinannut löytyä, kun riipuin pää roikuksissa ja voihkailin. Joku paikan tytöistä tuli siinä silloin jututtamaan WR:ää ja analysoimaan, miten hänen mielestään näistä tällaisista BDSM-jutuista pitää varmaan joko kiinnostua jo nuorena vahvasti tai sitten pikku hiljaa kokeilla, tykkääkö vai ei. Olin kovasti kyllä samaa mieltä, mutta vaiti ja tuskissani ja toivoin, josko kohta WR lopettaisi keskustelun saisin molemmat jalat taas maahan.

Pidettiin taukoa. Olin pitkästä työpäivästä väsyksissä jo valmiiksi ja alkoi olla jo iltamyöhä, joten tiloihin pääsy oli ihmeen helppoa. Kirkas päivätajunta oli vaivatonta jättää pois ja siirtyä utuiseen subikoiran maailmaan, jossa merkitsivät tuntemukset ja käskyt. Huomasin tilani etenkin silloin, kun minulta kysyttiin jotain ja jouduin terästäytymään vastatakseni, oliko minulla kenties nälkä tai jotain muuta älyllistä. Onneksi WR ja Marts alkoivat enenevässä määrin kohdella minua pelkkänä subikoirana, eikä minulta odotettukaan mitään kummempaa. Livuin omissa tuntemuksissani ja kuulin, miten itseeni viitattiin sanalla "se" tai "tuo".

Kaikki, mitä tapahtui oli ihanaa. Sain olla WR:n sylikoirana, milloin rapsuteltavana ja siliteltävänä hänen polviaan vasten, milloin sain hiukan piiskaa polvien päällä sohvalla ja -huh- hänen kätensä takaa jalkoväliini ja käskyn runkata sitä vasten. (Jolloin paikan omistaja poikkesi kertomaan, että takahuoneessa olisi lihapiirakkaa tarjolla, mutta se meni minulta jotenkin kokonaan ohi). Olin kuuma ja innokas ja järjetön ja sain käskyn hoidella itseni käsilläni, jolloin sain orkun, viis siitä kuka näki tai oli näkemättä..

Välillä olin tolkuissani, kävin Martsin kanssa syömässä takahuoneessa WR:n tekemää marjapuuroa, joka olikin oikein hyvä juttu, ja jaksoin taas lisää kaikenlaista kohtelua.

Eka piiskaus riiputtimella oli silkkaa hurmosta, olin nähnyt pöydällä bambukepin ja muuta kivaa ja olin valmistautunut ja endorfiineissä ja halusin todella peppuun kunnon raidat. Riipuin siinä, alaosani verhona pitsistringit ja stay-upit + vihreät maiharini. Olin hyvin yleisön silmissä, sikäli kun pervotouhu näitä miehiä kiinnosti. WR veteli lyhyitä sarjoja, välineitä kokeillen ja vaihdellen. Tuntui oikein hyvältä olla rento ja halukas ja saada vähän kivun tuntemuksia ja sitten taas välillä hiukan hellempiä otteita. Erityisesti tykkäsin, kun hän nappasi minua toisella kädellä vyötärön ympäri ja veteli toisella piiskaa pepulle. Tuntuu muuten olevan naisten erityistaito tulla samaan aikaan lähelle ja antaa kipua, ihana yhdistelmä kyllä.

Piiskaus jäi vähän lyhkäiseksi, kun alkoi taas joku strippiesitys ja meidän oli paras väistyä viemästä tytöltä maksavaa yleisöä.

Sohvalla oma kiva jatkui ja vähänkö harmitti, kun WR oli juuri istuttanut minut aloilleni, reidet levällään ja kai mietti mitä pillulleni voisi tehdä, kun joku alkoi taas jututtaa häntä. ¤#¤%"! Kiimainen Tetris-parka.

Menetin WR:n huomion, kun joku toinen tahtoi sidottavaksi. Olin vähän harmissani ja samalla kovasti pöllyssä (siis kehon omista aineista: huumasin itseäni ainoastaan puolikkaalla lonkerolla koko iltana) ja aika väsy. Marts koetti kohteliaasti jututtaa minua, mutten kyennyt puhuman järkevästi, vaan pyysin lupaa painaa pääni hänen syliinsä. Hän suostui ja minulla oli taas ihanaa, kun sain vain maata ja minua siliteltiin kivasti.

Tilanne oli kieltämättä stimuloiva, kun meillä ei Martsin kanssa ollut koskaan ennen ollut mitään fyysistä yhteyttä. Kun WR palasi, hän sanoi jotain siihen tyyliin, että olemme suloisia. Jossain vaiheessa hän ilmeisesti kannusti Martsia vähän kouraisemaan minua pepustakin ja tämä teki työtä käskettyä, läiskikin vähän, mikä oli kyllä aika makeaa. Viimeistään tässä vaiheessa kääntyi Martsin switch-katkaisin, kuului klik ja hän alkoi ottaa dominoivia otteita minua kohtaan. Sähköistyin kun tajusin makaavani pää D-miehen sylissä. Kohotin päätäni, mutta hän painoi sen takaisin alas ja jatkoi silittelyä. Peppuani (huom, ei jalkoväliä) kouriessaan hän murisi jotain siitä, miten tahtoisi nähdä kuinka selitän Isännälle millainen bilelutka oikein olen ollut. Ja miten varmaan tykkäisin, jos olisin itse tuolla lavalla kaikkien käsiteltävänä. Huh! Minulla oli käsi jotenkin sillai sopivasti, että pikkuisen sitä siirtäen se oli suoraan Martsin farkkuhaaroissa... Sain moitteet tästä ja lopetin heti, vähän nolona, ja kyyristyin syvemmälle syliin hänen kätensä alla.

WR joutui taas poistumaan ja turvauduin Martsiin. En tahtonut jäädä yksin senkään tähden, että täällä miehet pitivät meitä esiintyviä naisia kaikkia seksityötä tekevinä ja sain tietynlaisia katseita ja olipa joku jo kysellyt, saisiko peppuani kouria muutkin (ei saa). Marts ehkä kyllästyi minuun tai mikä lie ollut, mutta hän pakotti minut, vastahakoisen Tetriksen, tukasta ohjaten katsomaan lavan viereen jotain keinotekoista lesboshowta. Menin kun käskettiin ja kohta jo WR tuli taakseni seisomaan ja mm. vähän kuristi minua palmikoillani, mikä kiihotti oikein kivasti muovisen livepornon lipuessa silmieni sivuitse.

Pyysin päästä piiskattavaksi vielä kerran ja se oli taas ihanaa. Toivon oikein todella että nyt, illan päätteeksi, saisin mielihyvähormonien tuudittamaan takapuoleeni niin että tuntuisi, että saisin vähän huutaa, saisin pitkää, ohutta bambukeppiä kunnes olisi pakko pyytää armoa tai huutaa vähintään keltaista väriä. Ah, ah, aaah!

Mutta ei tällä kertaa, pieleen meni. Tila oli meluisa ja kun WR kysyi tuntemuksistani, pyysin saada lisää keppiä. Myöhemmin hän kertoi kuulleensa, että pyysin lopettamaan homman. Voi itku! No, tyydyin kohtalooni ja aika pian keräsimme kamamme ja lähdimme kotimatkalle, kaikki kolme. Ketään meistä ei kiinnostanut illan miesesiintyjä, joka vissiin pyöritti moloaan kuin helikopteri roottoria. Daah.

Minä toimin kuskina, heitin eka kotiinsa Martsin ja painuimme sitten WR:n kanssa heille yöksi, vierekkäin samaan sänkyyn. Hinkkasimme tietty toisiamme aamuun asti? No ei sentään. Nukuimme kuin tukit aamuun saakka, jolloin heräsimme enemmän tai vähemmän tokkurassa, mutta se on jo toinen tarina.

Tässä vielä yksi illasta jäänyt muisto vasemmassa pakarassani:



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Se Hywä Tawara

Jos sie mis tarviit oikee hyvvää supinarttuu,
täs siul o sellane!

Hep! Tetris ilmoittautuu ja on valmis kahtena perättäisenä viikonloppuna sidottavaksi, riiputettavaksi, kiinnitettäväksi, piiskattavaksi tai mitä nyt keksitäänkään. Julkisesti.

Ei nyt siitä sen enempää, kun en itsekään tiedä ihan tarkkaan. Ilmestyn paikalle sovituin varustein ja katson mihin joudun. Mrs Whiteropen sanoin sen verran järjestöihminen täytyy olla, että tekee tämän viikonlopun keikan seuran puolesta esittelymielessä. Monenlaista toimintaa aikuisten naisten järjestötoimintaan voikin kuulua, kun ajattelee..

Mikä voisi olla altruistinen näkökulma siihen, että pääsee käsittelyyn? Hmm.. Ehkä voimme näyttää potentiaalisille pervoille, että me teemme näin, meillä on kivaa, eikä meille makseta. Että jos kiinnostaa, niin ehkä tekin voisitte päästä piiskatuiksi ja sidotuiksi tai sama toisin päin. Että oman seksuaalisuuden ilmentäminen voi olla avointa, sovittua ja kokemusta jakavaa toimintaa. Sen ei tartte olla yksinäistä, tunkkaista ja hävettävää. Voimme myös mahdollisesti vakuuttaa jonkun siitä, että tuollaista hän ei ainakaan halua ja näin jonkun itsetuntemus taas vahvistuu. Viihdettä varmasti tarjoamme myös..

Minä itse.. En ole koskaan päässyt nuoleskelemaan yhdenkään D:n kenkiä. Onnistuisikohan se nyt?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Märkä fiktio

Kirjoitin tämän fiktion eilen kieriskellessäni märissä päiväunissa.

Olin aistillisella tuulella, mutta en voinut hakea tyydytystä kuin vasta myöhään illalla, jolloin olin väsyttävän päivän tähden äreä. Aloin kirjoittaa Mrs Whiteropelle ja meili karkasi hanskasta märäksi S/M-tarinaksi...
 
---
 
Seison. Olen täysissä pukeissa, kengät jalassa, mutta minulla on housut joissa pääsee vetoketjun avaamalla käsiksi suoraan pilluuni. Olen yläruumiistani tiukasti sidottuna johonkin paaluun tms. kädet selän takana. Minulla on puinen suukapula, joka on sidottu samaan paaluun sen sivulenkeistä; en siis voi liikuttaa päätäni. Silmilläni on side.
Joku kiertelee tilassa rauhallisesti, tehden jotain, välittämättä siitä että joudun odottamaan. En ole kovin hermostunut, mutta tilani on aika hankala, nieleskelen kuolaa ja liikehdin sidoksissani hivenen kuin koetellen köysien kestävyyttä. Tämä joku tulee lopulta eteeni. Hän sivelee minua käsillään jonkin aikaa voimakkaasti ja uskallan rentoutua kosketuksen avulla. Samalla alan kiihottua, ja kädet siirtyvät enemmän jalkovälini alueelle.

Vetoketjua avataan sen verran, että muutama sormi mahtuu sisään. Huomaan sormien olevan liukastetut ja lämpimät. Ne hankaavat ja pyörittelevät klitan aluetta rauhallisin, välillä kiihtyvin ja sitten taas rauhoittuvin ottein. Ne painavat sopivasti että tuntuvat todella hyvältä, mutta eivät liikaa että pitäisi väistellä. Huokailen sen mitä suukapulaltani pystyn. Olen lähellä laueta, ja saatan saadakin jonkin pienemmän väristyksen, mutta sormet eivät pyrikään saamaan minua orgasmiin, vaan vetäytyvät pois. Huokaan pettyneenä ja jään värisemään. Tunnen, miten vetoketju avataan kokonaan ja viileä ilma pääsee koko ajellulle pillulleni, joka tunkeutuu vähän ulos ahtaista housuista. Se onkin ainoa hyvin erottuva osa verhotusta kehostani ja saakin kohta sen mukaista kohtelua.
Joku tulee uudelleen luokseni ja tunnen, miten muutama pyykkipoika nipistyy häpyhuuliini, levittäen ne täysin auki. Pyykkipojat eivät juuri satu, mutta aiheuttavat pientä kiristystä, kun ne sidotaan muutamin narunkietaisuin reisiini kiinni. Klitorikseni on nyt täysin suojattomana. Joku asettaa värisevän lelun juuri tuohon paikkaan ja sivelee sillä paikkaa vaihdellen joka puolelle pilluani. Välillä kovempia painalluksia klitorikselle, jotka saavat minut hulluksi, mutta olen kaukana laukeamisesta, sillä stimulaatio on liian kovaa ja intensiivistä. Välillä väline otetaan kokonaan pois ja juuri kun rauhoitun, se tuodaan takaisin pörräämään. Voisin nauttia käsittelystä loputtomiin, valun ja toivon laukeavani.

Väline sammutetaan, pyykkipojat napsitaan irti ja vetoketju suljetaan. Olen hetken hämmennyksissäni. Alapääni sykkii ja tunnen, miten housuni kastuvat märkyydestäni. Minun tekee mieli sanoa jotain, mutta pahuksen suukapula estää kaikki kommentit. Olen myös sokkona, enkä näe yhtään mitä ympärilläni tapahtuu. Äkkiä alan kuulla ääniä, joista ei voi erehtyä: tuo joku hyväilee itseään! Tuskastuneena ja kiimassani kuuntelen, miten hän voihkii ja kuulen kosteita, rytmikkäitä ääniä. Tottakai tuo toinen saa orgasmin, joka mielestäni olisi kuulunut minulle. Kiemurtelen ja toivon, että saisin edes jotain kosketusta, joka auttaisi itsenikin kliimaksiin. Sen sijaan kuulen, miten toinen rauhoittuu, kokoilee tavaroita, pesee käsiään. On kuin minut olisi unohdettu, vaikka tiedän toisin.

Lopulta köyteni avataan ja lysähdän polvilleni. Minulla on yhä suukapulani ja silmäsiteeni. Saan kontata nojalleni sänkyä tai tuolia vasten ja hoitaa käsilläni itseni orgasmiin, mikäli mielin. Olen niin kuumana, että käytän tilaisuuden, vaikka se tässä vaiheessa jo nolottaakin. Toinen näkee sen verran vaivaa, että lyö minua parikymmentä kertaa rytmikkäästi takamuksille jollain sopivan kivuliaalla samalla kun olen lähellä kliimaksia ja saavutan sen läähättäen.

Vihdoin saan suukapulan pois ja silmäni auki. Minua ei huvita katsella mitään eikä puhua, vaan käpertyä sen toisen lähelle tuntemaan läheisyyttä ja antamaan sillä hetkellä voimakkaan nolostuksen tunteen haihtua pois nautinnollisen raukeuden siivittämänä.

---

Onneksi kirjoitettuani tämän sain vähän hoitelua alakerran Isännältä. Hän on ostanut seksikkään, niitein komistetun mustan kiltin ja paseeraa se päällään kotosalla..!  O.o;

Minun ei ollut alunperin tarkoitus julkaista tätä tekstiä, mutta päätin tehdä sen kannanottona Blondin postaukseen, jossa eräs aihe oli perinteisen seksin peniskeskeisyys ja lisään vielä että penetraatiokeskeisyys. Tässä päiväunessani ei esiinny kumpaakaan, huomasin.

torstai 2. toukokuuta 2013

Pohdintaa merkeistä ja piiskanpelosta

Minulla ei ole yhtään merkkiä missään päin kehoa.

Anteeksi, jos nyt tulen valehdelleeksi, mutta en muista että olisin ollut kertaakaan kokonaan ilman mitään jälkiä sitten -hmm- viime lokakuun, jolloin S/M-leikit kohdallamme toden teolla alkoivat. Tähän mennessä yhteensä neljä henkilöä on pitänyt huolen siitä, että Tetris on jollakin tavalla säilyttänyt kirjavuutensa, vaihtelevassa määrin. Esim. julkiseen uimahalliin olen ollut useinkin kelvollinen, mutta muuten jotain pientä on aina ollut jossain.

Parhaimmillaan piiskan jäljet säilyvät kaksi viikkoa.

Tilanne ei kauaa säilyne samana, sillä seuraavia koettelemuksia on jo merkitty kalenteriin lähiviikoille.
Hengähdystauko on kenties ollut ihan paikallaan. Se, mikä määrä piiskaa on sopivasti, on mahdoton kysymys. Se vaihtelee oman fyysisen tilan, henkisen vireyden, kokonaistilanteen, sekä piiskaajan sen hetkisen tyylin mukaan. Toisekseen, olen muutamia kertoja käynyt henkisessä tilassa, jolloin en itse ole paras asiantuntija, milloin Tetrikselle ei enää tarjoilla. Endorfiinit ovat vahvaa tavaraa, etenkin kun antaa niiden huuhtoa järjen mukanaan. Se tunne on ihana.

Siis, mitä ajoin takaa on, että hengähdystauko on ollut hyvä juttu, sillä tässä on muutaman kerran ylletty tilanteisiin, joissa rajani ovat tulleet vastaan. En ole tosin sanonut mitään, sillä rajan yli on ollut kiinnostavaa katsoa.. Ei siellä sen kummempaa ole, lisää kipua vain ja toive siitä, että sitä ei ehkä tulisi enää paljoa, ainakaan siinä samassa mitassa. En ole huutanut keltaista, enkä vinguttanut kumilelua, sillä olen halunnut katsoa tilanteen loppuun asti rauhassa.

Tästä kokemuksesta on jäänyt mieleen uudenlainen suhde piiskaan: pieni pelko. Kunnioitus. Juuri jotain tällaista olin pitkään toivonutkin. Minua on monet kerrat jäänyt salaisesti harmittamaan, että olinpa taas nostattanut mieleeni kunnon rangaistusmorkkiksen, odottanut jännittyneenä mitä tulee - ja saanut liian lepsusti pepulleni. Höh, siinäkö se oli?

Minun ei enää tarvitse pyöritellä mielessäni, että noh, Isäntä nyt on sellainen, nämä kortit nyt on jaettu, ei se tahdo minua todella satuttaa, eikä nostaa minua sfääreihin (joita voi sitä paitsi olla vaikea vierestä seurata!). Pikku hiljaa kuitenkin hän on kai kokeilun kautta löytänyt uskallusta ja voimaa. Samaten luottamusta siihen, että juu minä todella tahdon aikamoiseen pinteeseen.

Aikaisemmin ilmiselvästi himoitsin päästä piiskatuksi, ei kysymystä siitä. Nyt suhtautumiseni on hivenen toinen. Paitsi että kiihotun nytkin kirjoittaessani aiheesta, en voi sanoa olevani yhtä kevytmielinen. D/s:n kannalta mielestäni piiskan pelko on aika olennaista - siis minun kohdallani. Jos tietäisin rangaistusten olevan pelkkää kevyttä leikkiä, suhde käskyihinkin menisi leikkimisen puolelle. Koen tarvitsevani onnellisen tyynelle D/s-tottelemiselleni selkärangan, joka juontuu Isännän armottomaan puoleen. Minun ei tarvitse vähän väliä kyseenalaistaa ja uhmata, kun tiedän saavani tarpeen vaatiessa täyden vastuksen joka jyrää ylitseni.

Olen kumminkin tällä hetkellä rauhallinen ja tyytyväinen subikoira, vaikkakin merkitön.

Oho, tämä on sadas postaukseni!