maanantai 29. huhtikuuta 2013

Jännän äärellä


Kuin ennakoiden tulevaa, Mrs Whiterope kysyi minulta kerran, miten reagoisin, jos joutuisin esiintymään eroottisissa merkeissä ei-kinkylle yleisölle, mahd. ällöille ja humalaisille tyypeille.

Koetin vastata relevantisti, vaikken nähnyt tilannetta ikinä todella mahdollisena. Taisinpa jopa sanoa, että kyllä, kokisin tilanteen epämiellyttävänä, mikäli yleisö ei osaisi arvostaa esityksen kinkyä aspektia tai saatika naureskelisi sille.

Eikö se sitten olisi vasta todellista esineellistämistä, kysyi Mrs Whiterope.

---
 
Tetriksen meili Mrs Whiteropelle:

"Mietin vielä sitä XX(erotiikkabaari) -esitystä. Eka reaktioni oli, että joo tottakai haluan mukaan. Isäntäkin sanoi, että jos minä varmasti tahdon, niin sitten se on ok, mutta jos epäröin, niin ei.
Sitten ruvettiin katsomaan tapahtuman mainontaa ja minua alkoi hirvittää.

Ne muut esiintyjäthän on ammattimaisia ja upeita, mitä annettavaa esim. mulla vois olla niiden rinnalla!? Näyttääkö vähän kököltä...! Etenkin kun yleisö on sellaista, joka ei tod. näk. osaa arvostaa kinkymaailman nyansseja tai havaita niitä. Yleisö haluaa vain helppoa hauskaa, kiihottavaa hauskaa.

Miten meidät edes juonnettaisiin sisään? Minusta suurin meriittimme on, että teemme mitä teemme ilman korvausta, koska nautimme siitä ja esittelemme jotain, mitä muutkin voivat halutessaan harrastaa. Jos juonnetaan esityksenä toisten joukossa, näytämme kai oudoilta ja kököiltä.

EN ole perumassa, toivon vain saavani sinulta jotain kannanottoa ja vahvistusta. Miten sinä tämän näet?
Entä jos meille nauretaan ja huudetaan sopimattomia? After all, yleisö on kännissä.

Oletko ollut ennen vastaavassa ja mitä meiltä siis ylipäätään odotetaan?

Tiedän, että se mistä nautin, saattaa näyttää pelleltä asiaan vihkiytymättömien silmissä, enkä tiedä olenko valmis sitä kohtaamaan."

---

Voin tyhjentää pääni, voin heittäytyä subitilaani ja olla välittämättä hitto mistään, kunhan saan ohjeita ja käskyjä ulkopuolelta.

Jos minun kontolleni tulee suunnitteluvastuuta, voi olla että hannaan.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

D/s-keskustelu

Sain eilen Isännän houkuteltua harvinaislaatuiseen keskusteluun D/s-suhteestamme.
"Miksi sellaista täytyy niin paljon pohdiskella, joka tuntuu hyvältä ja toimii?"

(Tämän tekstin sisältö huom. pohjaa vain omiin muistikuviini ja painotuksiini.)

Huomasin jo yli yhdeksän viikkoa vierähtäneen siitä, kun päätimme laittaa voimaan määritellyt valtasuhteet parisuhteessamme; minä siis alla ja hän päällä. Minä sain alkaa kutsua itseäni täysiaikaiseksi subiksi ja hän alkoi laajentaa D:n asemaansa kaikkiin tilanteisiin arjessamme. Eihän tämä tietty aina ole ihan käsikirjoituksen mukaan mennyt, mutta tässä ollaan edelleen ja entistä vahvemmissa asemissa. Minä alistun mielelläni kun koen että käskijä on tarpeeksi vahva eikä epäröi aikeissaan. Isäntä hoitaa pomon roolinsa aina vain varmemmin ja yhä useammantyyppiset tilanteet alkavat olla meille rutiinia. Kun huomaan tämän, uskalla rentoutua ja heittäytyä yhä enemmän, antaa kontrollin pois ja vain toimia.

Tuuletimme eilen useita näkökulmia, enkä muistakaan niitä kaikkia ja minä sain vahvistusta sille, että Isäntä on tässä täysillä mukana, nauttii tästä, eikä tahtoisi palata aikaisempaan suhteeseemme. Minulle tulee asiasta edelleen pelonsekaisia epäilyksiä, sillä alistuminen Isännän valtaan sopii minulle niin hyvin, että pelkään menettäväni sen tunteen.

Minä sain kerrottua näkemyksiäni ns. piiskasessioista, siitä miten välillä on tullut liiankin lujaa, mutta että tykkään myös siitä, jos vain ymmärretään, että se ei todella ole mikään normi. Että rangaistustilanteissa se sopii oikein hyvin, mutta jos Isäntä haluaa pitää minua pikku masokistia oikeasti hyvänä, arvostan kiihotusta ja kevyempää piiskailua, ainakin alkupuolella. Ei sillä, että olisi jotain valittamista, sillä osapuilleen näin se on mennytkin, mutta joskus tekee hyvää sanoa asiat ääneen ilman kritiikin ilmapiiriä.

Kerroimme toisillemme hauskoja esimerkkejä siitä, miten D:n tai s:n käytösmallit ovat ilmaantuneet itsekseen muissa tilanteissa, muitten ihmisten keskellä. Isäntä on "vahingossa" komentanut työtoveria sormia napsauttaen ja minä olen esim. luontevasti kaatanut kahvia kaikille ja vasta ihmisten reaktioista muistanut, että se ei ehkä olekaan normi. Selvähän se: mitä käytöstä paljon harrastaa, alkaa se olla niin sisäänkirjoitettua, että tulee automaationa.

Kävimme vielä läpi tilannetta, joka varmimmin saa minut pois tolaltani: kun Isäntä ei olekaan Isäntä. Kun odotan hänen johtavan tilannetta, mutta huomaan roolin käännähtäneen mielestäni liikaa toisin päin ja huomaan olevani taas alfanarttu. Ne ovat Tetrikselle hei-hei-järki -hetkiä, jolloin murjotetaan ja luetaan muistopuhe koko ihanalle D/s:lle... Sain tähän asiaan työstöapua Isännältä joka sanoi, että hänen mielestään D/s kulkee kyllä aina mukana pohjavireenä, vaikka välillä painuisi näkyvän pinnan alle. Niinhän se on.

Voisin kirjoittaa erillisen kappaleen siitä, miten olen kuukausien kuluessa jo alkanut pitää normaalina elämänäni kaikkia sääntöjä ja rajoituksia, enkä enää edes noteeraa niitä mitenkään erityisiksi. Hmm?

Koen tarvetta korostaa seuraavaa tämän kaiken jälkeen:
Olen subi, mutta en ole arka, vetäytyvä, päättämätön nyhverö, perässä vedettävä, sissy, whimpy, saamaton tai vastuuta pakoileva olento.
Subiminäni on ahkera, tunnollinen, omaa etua tavoittelematon, toisia huomioiva, suoraryhtinen, liikuntaa rakastava, fyysinen, nautinnonhaluinen, rehellinen, kehostaan huolehtiva mutta ei huolta kantava, positiivisen luottavainen.
En ehkä aina yllä tähän, mutta tietynlainen kuva silmissä on helpompi elää se todeksi.
Sessiotilanteissa saan sitten heittäytyä riippuvaiseksi, taantuvaksi, viettiensä ja nautintojensa perässä kulkevaksi olennoksi, mutta se on toinen tarina.

Kaiken tämän henkisen silittelyn ja suhteen vahvistamisen jälkeen Isäntä sitoi minut pehmeälle sängylle X:ään selälleni ja nautti minusta hyvin perinteisellä tavalla. Hän asetti tyynyn lantioni alle, joka takasi sellaisen hyvän tulokulman, että vaikken voinut käyttää käsiäni omaksi ilokseni, sain lopulta hillittömän orgasmin. En yleensä saa tällä tyylillä, ja nytkin kiskoin kahleitani turhautuneessa kiukussa, kun tiesin saavani, jos olisin vain vähän, vähän voinut hieraista itseäni sieltä. Mutta ei! Grrr! Turhauttavaa! Kunnes, ihme kyllä, tunsin sellaisen jaloista saakka kihelmöintinä vauhtia ottavan orkun tulevan. Sen mentyä en hetkeen saattanut ottaa vastaan mitään lisästimulaatiota, joten uikuttaen heitin Isännän pois sisältäni. Tästä kiitoksena hän puri minua pitkään ja terävästi jonnekin kaulan seudulle ja kiemursin ja valitin tuntemuksissani, kunnes hän taas seivästi minut..



torstai 25. huhtikuuta 2013

Panta kaulaan ja hommiin

Minulla on nyt vähän erilainen ajanjakso menossa, eikä niin paljon aikaa pyöriä oman pääni sisällä.

Olen ihan oikeasti varattuna aamuherätyksestä jonnekin ilta puoli kymmeneen. Ei se nyt ihan niin draagista ole, mutta tuona aikana en voi paneutua a) pervoiluun b) siitä bloggaamiseen. _Ei silti_ etteikö ilman eri aikaakin voisi pervoilla!

Joku varmaan jo ajattelee, että luojan kiitos Tetrikselläkin on elämä, se tapaa oikeita ihmisiä, eikä pelkästään vedä käteen ja pohdi, tuleeko Dee ennen ässää..
Noniin, ihminen jonka kanssa nykyään päivittäin hengaan on kyllä onneksi kinkyin tuntemani vanilja ja hänellä on muutenkin paljon yhteistä kanssani. Hänen kanssaan voin vetää rentoutuneen henkäyksen ja olla oma itseni. Hän tietää minusta jo suunnilleen kaikki pääotsikot. Kerran olin jopa vähällä kertoa D/s-suhteestamme, oli ihan hilkulla, kun puheenaihekin olisi ollut NIIN sopiva. Peräydyin kuitenkin kun ajattelin, että en millään jaksa lähteä selvittämään juurta jaksain asiaa, jolle ei kai edes ole kunnollisia suomenkielisiä termejä, joissa ei olisi negatiivista painolastia. Puuh.

Tosin Isäntä edesauttoi tätäkin asiaa omalla tavallaan. Hän oli jättänyt työtilaani seuraavan viestilapun pöydälle ja kaulapantani sen päälle:

"T!

Voit hyvittää rikesakon XXeuroa tekemällä
vastaavan määrän ylimääräisenä työnä.
Muistutukseksi ahkeruudesta saat pitää
pantaa työpäivän ajan!

HRH" (*

(*Huomaan hukanneeni alkuperäisen lapun, joten sanamuoto on ulkomuistista.

Huomasin viestin sen jälkeen kun tämä työtoverini oli jo käynyt imuroimassa huoneen. Voi p*ska...

Myönnän, mietin tovin, onko viisasta laittaa panta kaulaan. Kaulapanta jota käytän on kyllä ohut ja aika neutraalin näköinen, mutta ei se ihan korusta käy, kun siinä on kiinnitetty nimilaattakin keskelle. Minua nolotti hiukan ja tilanne tuli muutenkin yllätyksenä, mutta kannoin hetken huolta siitä, miten toverini herkkä psyyke kestää nähdä minut panta kaulassa. Lopulta oletin että hän sen kestää ja olin varautunut vastaamaan kysymyksiin, vaikka epäsuoriinkin.

Ehkä hän hiukan kaulaani vilkaisi, mutta muuten kaikki sujui luontevasti. Meillä oli tauolla muutamia varsin syvällisiäkin keskusteluja, mutta ei mitään, mihin olisin voinut tai halunnut ujuttaa jotain informaatiota.
En vieläkään tiedä, lukiko hän edes viestiä, tai osasiko sillä tavalla havaita mitään, vaikka meikäläisillehän pannat ja muut ovat ilmiselvää kerrontaa.

Tai jos, hahaa, toveri ottikin lapun kotiinviemisiksi, että tällaisen saamarin sekopään kanssa hän joutuu työskentelemään!?

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kaappi kolisee

Luin Ainon bloggauksen koskien pervojen kaappiongelmia. Teksti oli kuin omaani..

Kun se pervon identiteetti on niin paljon muutakin kuin sitä, mitä makuuhuoneessa (makuuhuoneessa? Buahahaa..) tapahtuu. Kyse on ihmisistä, tapahtumista, harrastustoiminnasta, kursseista, foorumeista, valokuvauksesta, kirjoittamisesta, lukupiireistä, ihastumisista, uusien kiehtovien tyyppien löytämisestä ja vieläpä itsensä löytämisestä.

Pitäisikö tämä kaikki ahtaa kaappiin?

- Mitä sulle kuuluu?
- Jaa, ei erityisempää. (Hihii, hahaa, hohoo, olen just kokenut yhden tähänastisen elämäni jännimmistä jutuista, joka vieläkin nostaa ihokarvat pystyyn!!!)

Kumman tyypin ihmiset oikeastaan tahtoisivat mieluummin tuntea? Olenko minä se joka tungenkin muut kaappiin ja kiellän heiltä keskeisen informaation itsestäni?

---

Henkilö, jonka kanssa olen läheisessä työsuhteessa pari viikkoa, osoittautui tänään keskustelussamme polyamoristen suhteiden harrastajaksi, vieläpä muiden muassa transseksuaalisten henkilöiden kanssa. Hälle, ja vain hälle, olen kyennyt pervopiirien ulkopuolella kertomaan, että juu-tota-köh, niinpä mullakin on tässä ollut pientä S/M-sutinaa yhden naishenkilön kanssa. Kyllä oli kuulkaa Tetriksellä korvat punaisena! Mutta sain sanottua...!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tartteeko subin saada

Kun saavuin Mrs Whiteropen luo - 15 minuuttia myöhässä - en tiennyt, mikä vastaanottoni tulisi olemaan. Otettaisiinko minut vastaan ystävänä vai subina?

Olin ajatellut tätä asiaa useaan otteeseen odotellessani tapaamispäivää. Emme olleet sopineet mitään tarkkaa tapaamisen kulusta emmekä olleet oikein kunnolla kohdanneet toisiamme sen sänkypäivän jälkeen, jolloin suhteemme väkisinkin vähän muuntui. Ennen sitä kaikki oli selkeää ja suoraa, suorastaan normaalia. Nyt mikä vain kahden ihmisen välinen oli periaatteessa mahdollista.

Olin ajoittain jo ollut valmis tarttumaan kapulaan ja laittamaan viestiä, jossa kysyisin hienovaraisesti, tulisinko panta kaulassa jo ovelle vai miten WR toivoisi edettävän. En ollut tätä kuitenkaan tehnyt. Katsoin vaikenemisen kohteliaammaksi ja syitä oli useita. Ensinnäkin, olin todella valmis millaiseen vain asetelmaan ja tiesin kykeneväni mukautumaan tilanteeseen ensi hetkestä. Minun mukavuuttani ei tarvinnut varmistella ylimääräisin viestein. Toisekseen en tahtonut ajaa emäntääni tilanteeseen, jossa hän olisi antanut ymmärtää, mutta ei jostain syystä sillä kertaa olisikaan halukas.

Jäin miettimään takautuvasti sitäkin seikkaa, että mikä pakko dominoijalla on antaa ylipäätään mitään subille. Vaikka olisi tullut luvanneeksi. Vaikka subi näyttäisi nieleksivän pettymystään. Leikin ajatuksella, miten reagoisin tyyneen ilmoitukseen 'ei nyt'. Dominoijan ei mielestäni tarvitse selitellä päätöksiään, mutta kenen pokka todella kestää tilanteen, jossa evää toiselta jotain kylmästi ja epäreilusti? Subina olisin tilanteen kyllä valmis sulattamaan, uskon vahvasti, sillä näen siinäkin erotisoidun alistumisen merkkejä.

Pelkääkö dominoija mahdollisesti, että subi käy silmille, sanoo ettei leiki enää tämmöistä roskaa? Eivätkö dominoijat todella uskalla evätä jotain muka subille kuuluvaa (kuten vaikka orgasmia) ja usko, että tämä onkin niin kinkkinen tapaus, että saa siitäkin nautintoa?

Kaikki hetket, jolloin dominoija osoittaa vahvuuttaan ja ylivaltaansa subin edessä, ovat mielestäni eroottisia. Ihan sama, tuovatko nuo hetket minulle subina suoraa nautintoa vai katkeransuloista pettymystä ja alistumista.

(Nyt kun Isäntä lukee tämän vuodatuksen, saan viikon verran pelkkää kylmää kättä, yhhhh.)

Takaisin ihanan Mrs Whiteropen asunnolle.
Koputin oveen portaiden noususta hengästyneenä ja lievästi hyperventiloiden, sydämen hakatessa jännityksestä. Astuin sisään ujona kysymysmerkkinä ja kohtasin vain hänen selkäpuolensa.
"Riisu vaatteet ja istu tuohon. Ota kahvia, jos tarvitset."

Selvä, rouva! Kiitos, rouva!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lyhyt katsaus


Tetris ja Mrs Whiterope makoilevat rinnakkain, ensimmäisen sormet hyväilevät jälkimmäisen jalkoväliä.

Mrs W: Kuule, mä luulen että tämä on nyt vaniljaa.
Tetris (pysähtyy ja miettii): Ei... Mulla on kuitenkin panta kaulassa.
Mrs W: Ja mulla kurkku kädessä.

Se kurkkuparka syötiin sitten yhdessä jälkeenpäin.




maanantai 15. huhtikuuta 2013

Lainakalu pohtii

Ajatukseni ovat huomisessa, jolloin sain taas luvan päästä lainaan Mrs Whiteropelle.

Homma roihahti omalta kohdaltani käyntiin alle viikko sitten, jolloin sain lukupiirin päätteeksi WR:ltä hyvästihalauksen lisäksi suudelman. Emme olleet kyenneet sen kummemmin kommunikoimaan tuossa tapahtumassa ja tämän pikku kohtauksen jälkeen erkanimme välittömästi omille teillemme. Huomasin astelevani ihmeen kevyesti, virne naamallani, ja sydämessäni varmuus, että tuntisin oloni jälleen hyväksi hänen lähellään.

Muutamien tekstarien jälkeen minun oli pakko kysyä Isännältä lupaa päästä WR:n luo käymään. Mitäpä luvan kyselemistä siinä ehkä muuten olisi ollut, mutta mielessäni kyti vahvasti ajatus, että köysiesityksen harjoittelu saattaisi sisältää muutakin aktiviteettia.. En voinut olla varma, enkä ole varma vieläkään yhtään mistään. Tein tämän Isännälle selväksi ja - upeaa! - sain taas luvan mennä. Jes!

Koen, että olen ikäänkuin luikerrellut Mrs Whiteropen tossun alle. Hän ei ole missään vaiheessa maininnut olevansa kiinnostunut pomottamaan tällaista subikoiraa, mutta niin on vain tapahtunut, eikä kumpikaan taida laittaa pahakseen. Nyt tästä leikistä on muodostunut ystävyytemme fyysinen sivujuonne. Emme ole rakastavaisia, vaan -hmh- läheisiä ystäviä, uskottuja, jotka voivat mennä myös sänkyyn. En ennen tiennyt, että tämmöinen on mahdollista...
Tai tuo "mennä sänkyyn" on kyllä tavallisen falski ilmaus sille, mitä S/M-tilanteessa tapahtuu. Ajattelen luontevasti sänkyä, sillä siellä se viimeksi tapahtui. 95% kokemistani sessiotilanteista on tapahtunut jossain muualla, haha.

Muutama tekstari lisää ja nyt odotan huomista subimaisessa epävarmuudessa. Olen itse avoin eri vaihtoehdoille pelkästä sidontaharjoittelusta raakaan panemiseen. Ei ole minun käsissäni, mitä tapahtuu. Tiedän sivumennen sanoen, että WR on kysynyt Isännältä lupaa johonkin. En vain tiedä mihin, en osaa edes arvata! Tiedän myös sen, että se toinen pervohenkinen syntymäpäivälahjani on vietävä WR:n avattavaksi. Sisällöstä minulle ei ole hajuakaan, enkä uskalla edes liikaa arvuutella.. Jaiks.

Pidän siitä, ettei minulta kysellä. Toivon vain osaavani riittävän selvästi viestittää haluamiseni ja rajani dominoijilleni, kuitenkin niin ettei se mene toivomuslistaksi tai komenteluksi. Uskoisin olevani mukautuvainen subi, sillä mieleeni ei tule mitään, mitä minulle olisi tehty ja mistä en olisi pitänyt. Osaan hakea nautintoa niin monenlaisista jutuista ja asetelmista. Liika kipu on tietty liikaa, mutta mikä muu voisi olla minulle huono juttu..?

Luotettavissa käsissä voi yhtä aikaa olla peloissaan ("mitä hittoa se aikoo, mikä esine pitää tuollaista kilinää!?") ja rauhallinen ("oli mikä oli, hän uskoo minun kestävän sen, joten minäkin uskon").

En koe, että yksikään sessio jossa olen ollut olisi epäonnistunut. En ajattele niin. Tästä on vaikea kirjoittaa mitään, sillä en haeskele epäonnistumisia muutenkaan. Sitä paitsi sessio on helppo nakki: subi kiinni ja piiskaa! Päivittäisissä D/s-tilanteissa on ollut paljon enemmän pureskelemista. Viimeksi tänään irvistelin itsekseni yhden epämieluisan tehtävän tähden, mutta muistin eilistä löylytystä, jonka sain epäkunnioittavaksi tulkitusta mulkaisusta (mistä, en vieläkään muista - mutta eipä toisaalta minulle kuulukaan), annoin asian olla, nautin muistikuvista ja taas meni hyvin.

Eksyin aiheesta. Huh, jännittää vähän.


Edit: Äh, ei ole tarkoitus kuulostaa rankalta tai ylimieliseltä. Kyllä epäkelpoja juttuja varmaan löytyy, jos haetaan, esim. rintoihin kohdistuvaa yletöntä ruhjomista en fanita. Mutta ylipäätään näistä on pystynyt sopimaan sillai ohimennen, ilman mitään isoa numeroa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Suukapula

Minulla on syntymäpäivät tulossa. Ajatelkaa jotain lukua 35:n ja 40:n väliltä, voi olla että satutte oikeaan!

Sain Isännältä monta lahjaa, yhden normaalin ja kaksi salaista, pervolahjaa. Toisen lahjan saa avata vain henkilö, jonka luokse minun pitäisi mennä ensi viikolla lainaan.
No, ok, se on Mrs Whiterope.

Toinen lahja, jonka sain avata jo eilen, on tämä:






Koetin kirjoittaa tätä tuo suukapula suussa muistaakseni paremmin eilisiä tuntemuksiani, mutta täytyy sanoa että siitä ei tullut mitään. Ihan himpun verran liian epämukavaa, jopa tuskallista ja kuola valuu rinnuksille!

Ensinnäkin, tämä on mielestäni esteettinen esine ja kokemukseni perusteella myös kunnioitusta herättävä. Tämä viattoman näköinen puupallukka on suunniteltu niin, että se jää ainakin minulla osittain hampaiden väliin, eikä leukoja saa millään mukavaan asentoon ennen kuin tajuaa lopulta rentouttaa ne. Silloin tuntemus on siedettävä. Nuo pallon sivuilla olevat nahkaosat osuvat suupieliin. Ne _olisivat_ mukavat käyttää tuo kauniimpi puoli subin suupieliä vasten, sisäpuolella niissä on terävät reunat ja käyttö on tuskaa. Sileä puoli siis kauniimpana esittäytyy Masterin silmille.

Sivuilla olevat lenkit on syytä mielestäni jättää koristeiksi, sillä sopiva nykäisy niistä voisi huonolla tuurilla kiskaista leukaluun sijoiltaan. Sellaista on minulle kerran lapsena sattunut jossain ajattelemattomassa heppaleikissä, enkä ottaisi kokemusta uusiksi..

Muuten väline sopii minusta parhaiten suht rajoitetuksi ajaksi käytettäväksi, sillä sen huomattava epämukavuus sumentaa päätä tehokkaasti, vaikka jonkun verran turtuu ja tottuukin. Myös verrattain vähä liikkuminen sopii tämän kanssa, sillä leuka ja hampaat ovat tietynlaisen riskin alla.

---

Kuvittelin eilen illalla olevani ehdottomasti liian väsynyt mihinkään touhuihin, mutta olin silti utelias näkemään, mitä Isäntä oli minulle ostanut. Sain avata lahjan ja olinkin kohta ehdottelemassa sen kokeilua käytännössä. Haaveilin, että jos pääsisi edes hetkeksi jonkunlaiseen pakettiin fiilistelemään suukapuloituna olemista, esim. kädet selän taa ja jalat yhteen. (Hogtie + tämä = ahhh!?)

Päädyin sen sijaan suukapulan ja silmäsiteen kera roikkumaan käsistäni yhteen kattokoukkuun, levityspuu nilkkoihin sidottuna. Ihan ok. Olo oli kuin valjastetulla hevosella, kun koko ajan teki mieli hakea hyvää leukojen asentoa puupallon ympärillä ja suupieliäkin vähän poltteli (keino?)nahan painuminen. Isäntä jätti minut toviksi roikkumaan ilman valvontaa hakiessaan jalkapuuta ja tajusin session olevan eri maata: tässähän oli vaaran elementti läsnä. Pallo suussa ei puhuta, ei kommentoida, ei huudeta, ei pyydetä. Ainoa, mitä voi tehdä on mölistä vaimeasti ja valuttaa kuolaa, joista tein vain jälkimmäistä, sillä se ei ollut valinnainen.

Kuten tavallista, meiltä jäi turvaominaisuuden sopiminen tekemättä.Yleensäkin olen luottanut täysin siihen, että voin koska vain lopettaa toiminnan vaihtamalla äänensävyni normaaliin ja yksinkertaisesti pyytämällä. Nyt minulla oli siis puhekyky viety, eikä mitään annettuna tilalle. Luotan Isäntään täysin, enkä pitänyt asiaa erityisen pahana, mutta tiedostin sen. Nyt ei sentään leikitty kivulla vaan pakotetuilla orgasmeilla, jolloin saatoin vain pitää jonkinlaista nasaalia vinkumista, kun tunne vaihteli nautinnon hetkistä ajoittaiseen epämukavuuteen. Viu, viu, viu, viu... Sopii kyllä subikoiralle.

Olin onnessani roikkuessani sokkona, epämukava ja kova esine suussani, Isännän kiusatessa minua käsillään, kuolan valuessa rintaani pitkin. Kuolaaminen nolotti minua aluksi, se on jotain mitä ei vain tahtoisi tehdä, koskaan, saati joutuessaan katselluksi. Sitten sen unohti sivuseikkana ja suupielet turtuivat ja leuka asettui rennosti palloa pitelemään..
Kuvaavaa on, että vapauduttuani pidin huolen siitä, että suukapula lähtee ensimmäisenä, sitten huolehdin vasta muusta. Aah, miten ihanaa oli olla taas oman suunsa valtiatar!



With love,
Tetris


torstai 11. huhtikuuta 2013

Tetris lukee kirjaa

Vietin iltani ommellen kasaan vanhasta vetoketjunpätkästä ja mustasta, elastisesta "push-up"-alusasusta NIIN kuuman paketin, että kädet täristen sain viimeiset pistot kohdilleen ennen kuin kokeilin vetoketjuviritystä käytännössä ja laukesin NIIN ihanasti. Tarvitsin sitä.

Vaikka olen ollut vähän hiljaa ja myös vaikeasti tavoitettavissa (sorry, TW, olet ollut ajatuksissani), ei se tarkoita ettenkö olisi ollut aktiivinen. Aikani on ollut varattua, mutta olen työstänyt ajatuksia päässäni paljon. Vähällä vapaa-ajallani olen lukenut Turun Baletin edellisen lukupiirikerran kirjoja, sillä käsittelyn kuuntelun pohjalta ne herättivät mielenkiintoni: The New Bottoming Book ja The New Topping Book (Janet W. Hardy, Dossie Easton) ovat tiukassa tarkastelussa tässä taloudessa. Isäntäkin näyttää lukevan tuota Topping Bookia!

Bottoming Book, eli ikäänkuin alistujan käsikirja S/M-maailmassa, on yllättävänkin hyvä ja kivasti kirjoitettu. Siinä suhtaudutaan asioihin kalifornialaisittain aurinkoisen positiivisesti ja hyväksyvästi ja annetaan vaikeasti tavoitettaville asioille ja tunnetiloille selkeästi ymmärrettäviä merkityksiä. Osa kolahtaa minuun tällä hetkellä niin, että olen kirjaimellisesti lukenut välillä tippa linssissä. Herkistyin etenkin kuvailusta, miten tämä parivaljakko opettaa kursseillaan (!) dominointiin ryhtyviä kuvailemalla, miten ihmisellä on ympärillään ikäänkuin turvallisuuden kupla, joka torjuu fyysisen ja psyykkisen pahan. S/M-tilanteessa dominoija ottaa oman kuplansa suojiin myös subin ja katsoo, ettei tälle tapahdu mitään pahaa antautumisen aikana. 

Lukupiirissäkin keskusteltiin siitä, miten dominoijalla on kaksoisrooli huolehtijana samalla kuin stimulaatioiden luojana. Pidän kirjan asenteesta, että S/M on leikkiä ihmisen vahvoilla, primitiivisillä tasoilla, ja kaikin tavoin hyväksyttävää, kunhan tehdään turvallisesti. En osaa sanoa sitä niin hienosti ja kaikenkattavasti kuin kirjassa, sillä minä vasta opin..

Tosin, jos totta puhutaan, kirja myös ravisti minua heti sivulla 10. Minulle tuli olo, että olen tehnyt sittenkin asioita väärin. Kirjassa otetaan hyvin selkeästi kantaa, että henkilöiden roolit S/M:n sisällä tulisi ottaa käyttöön vain rajatussa S/M-tilanteessa ja sen loputtua siirtyä takaisin arkiminään. Tässä minä olen lipsunut alusta saakka, tarkoituksella. Ehei, ei mitenkään riittäisi minulle, että saisin subikokemuksia vain S/M-tilanteissa, eli ehkä 1-2% ajastani! Miten edes voisin löytää niin lyhyessä ajassa jotain syvempää subiutta tajunnastani? Tarvitsen ja haen sitä, että saan kokemuksia päivittäin, pitkin matkaa, eri puolilta vieläpä. Juuri siksipä olen toivonut melko alusta asti D/s-tyyppisen suhteen kokeilemista.

Switch-asiaakin kirja on saanut minut miettimään taas uudemman kerran (Switch = henkilö, joka vaihtaa roolia S/M-tilanteissa alistuvasta hallitsevaan). Vielä joitain kuukausia sitten kirjoitin profiilitietoihini, että olen switch-henkilö. Korjasin ne tiedot pois, sillä en näe itseäni switchinä juuri nyt. En sano, että olisin aina ja ikuisesti alistuva, mutta tällä hetkellä en tahdo tutustua dominoivaan puoleeni kun alistuva kiehtoo niin paljon enemmän. Minulla ei olisi resursseja lähteä sotkemaan päätäni switchaamalla. Ehkä sitten taas jossain vaiheessa, kun olen vakaammalla pohjalla pervominäni kanssa.

Sitten oli yksi surkuhupaisa pikku tarina naisesta, joka eli orjana 24/7-suhteessa ja väitti, että kaikki, siis ihan kaikki mitä Master päättää on OK. Kirjoittajat haastoivat hänet kuvittelemaan tilannetta, että Master ilmoittaakin kyllästyneensä S/M:ään ja tahtovansa tästä lähin vain hellää, tasa-arvoista ja tavanmukaista vaniljaseksiä. Orjatar meni aika hiljaiseksi..

Tuo on hupaisa juttu, mutta _oma_ suhteeni vaniljaan muuttuu yhä kinkkisemmäksi. Koetan hyväksyä sen, mutta se on vaikeaa. Onko minussa vika? Auttaisikohan, jos Isäntä ilmoittaisi, että tahtoo nyt vain hellitellä minua ja sen on oltava OK? Pystyisinkö silloin antautumaan hellittäväksi ja pussailtavaksi? Ei sekään kiva ole, että kiusaannun siitä ja alan pyöritellä silmiäni. Minusta tuntuu hyvin ristiriitaiselta ottaa vastaan seksuaalista palvontaa. Enkö muka enää kykene vaniljaan ja jos niin on, mitä se tarkoittaa?

Huomautan, että rakastan toki halailua, hellittelyä, rapsuttelua ja pussailua, _kunhan_ se ei ole seksuaalista. Mikään noista ei kiihota minua, mutta toimii läheisyydessä ja rakkaudessa kyllä hyvin.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Mitä sukupuolta?

Hämmennyn aina, jos en osaa heti määrittää jonkun sukupuolta.

Jostain syystä aivoni vaativat saada selvittää sen lähtökohtaisen tiedon henkilöstä. Jumitun, jos sukupuoli jää epäselväksi. Tyydyn vasta, kun saan jotain kautta ongittua informaation, vaikka se olisi epätyypillinenkin, kuten transseksuaalisuus tai vaikkapa korjattu sukupuoli. Näitä kaikenlaisia ihmisiä on, kinkyissä heitä näyttäisi olevan erityisesti.

Olen kyllä itsekin leikkinyt sukupuolella. Vuosikausia jätin netissä kertomatta, että olen oikeastaan nainen. En valehdellut, mutta annoin ymmärtää olevani mies, kuten silloiset roolipelihahmonikin. Kukaan ei kyseenalaistanut mitään ja opin jätkämäistä ajattelua ja kirjoitustyyliä. Ihan alun perin se kaikki lähti siitä, että en kokenut itseäni niin naiselliseksi, että olisin kyennyt sulattamaan netissä siihen(kin) aikaa yleisen naisten - miten sen nyt sanoisi - neidittelevän kohtelun. Naiseksi tunnustautuva nimimerkki ei koskaan ollut yksi kavereista, vaan aina neiti, neitonen. (Ikä? Asuinpaikka? Puh.nro?) Kun jätti tämän keekoilun taakseen ja esiintyi poikana, oli helpompaa.

Että pata kattilaa soimaa.
Minulla oli vuosia netissä myös naisystävä, tai siis _pelihahmollani_ jos tarkkoja ollaan, mutta minä olin se joka sai sydänsuruja, jos neitoseni unohti yhteisen peliaikamme, jota olin innolla odottanut.

Jossain vaiheessa totuus tietty tuli ilmi, tuli miittejä ja semmoista ei-pelillistä. Ei hän pitänyt asiaa pahana, paremminkin mielenkiintoisena. Onneksi asuimme etäällä toisistamme ja olimme molemmat vähän ujoja.

Tapaan huomenna henkilön, josta olen kuullut ja josta tiedän lähinnä vain hänen kinkynickinsä. Menin uteliaisuuttani kurkkaaman hänen jälkiään alan foorumilla ja sekosin lisää aiheessa: hän käytti sekä miehen että naisen nickiä. Siis..? Tapaanko huomenna kumman? Ja mitä väliä sillä lopulta on!?

Mrs Whiteropen lahja Tetrikselle

(Tämä teksti oli Mrs Whiteropella ennakkokatselussa. Hän antoi luvan julkaista sen sellaisenaan. Lisäksi hän totesi sen mitä jo tiesinkin, että tämä tallenne oli tehty toisenlaisena aikana ja toisenlaisissa oloissa. Tämän lisäksi hän hemmotteli meitä yhdellä kuvalla!
Lukijoilta toivon respektiä meitä kumpaakin kohtaan, sillä saatte kurkistaa hyvin intiimiin tapahtumaan kahden toisiaan arvostavan yksilön välillä.)



Mrs Whiterope lupasi minulle viime perjantaina jotain kivaa, jos työskentelisin viikon ahkerasti.

Olen ollut ahkera, suorastaan omistautunut, väsymykseen asti. Ainakin omasta mielestäni. Nyt perjantaina huomasin saaneeni WR:lta liitetiodoston. Oletin sen olevan teksti, jotain sitomiseen liittyen otsikosta päätellen. Kysyin Isännältä, saanko lukea sen, sillä ehtona oli ollut että Herra Huukin hyväksyy palkkion.

Otin sitten viikonloppuolueni (1 tölkki) ja avasin tekstin. WR on lähettänyt minulle eroottisia kirjoituksiaan ennenkin, osa fantasioita, osa tosia. Hätkähdin, kun huomasin kyseessä olevankin video, omatekoinen sellainen. Kamalaa.. voisinko katsoa videon ihmisestä jonka tunnen!? Menin takaisin lukemaan saatteen tarkemmin ja siinä WR viittasi blogitekstiini, jossa kerroin että en tahdo katsoa pornoa, koska en voi olla varma naisen todellisesta nautinnosta ja pakotettua en tahdo katsoa. Siihen viitaten WR tahtoi nyt näyttää minulle tallenteen runkkaustilanteesta jossa nainen taatusti nauttii. Siinä oli kyllä järkeä ja uskaltauduin klikkaamaan.

Asetelma oli hyvin WR:mainen: korituoli, jossa valkein köysin sidottuna toimistosihteeriasuinen nainen (hän itse) haarat auki kameraan päin. Rinnat oli tuettu köysin törrölleen valkean paidan lomasta ja reisienkin ympäri meni köydet, ilmeisesti nilkkoihin. Naisella oli ylös rullattu musta hame ja vaaleat sukkahousut jalassaan, mutta pillun saattoi erottaa niiden läpi. Mitään musiikkia nauhalla ei ollut, vain luonnolliset äänet.



Aluksi minua kieltämättä arvelutti katsominen, tallenteen pituuskin hämäsi: yli 20 minuuttia? En ollut lainkaan kiihottunut, kun nainen alkoi hieroa kädellä jalkoväliään, mutta huomasin miellyttäväksi tehdä itse samoin. Pian hän otti värisevän, melko ohuen dildon, sellaisen huikean värisen. Hän alkoi työstää sillä itseään sukkahousujen läpi eri tavoin. Samalla mieleeni iski, että hitto vie, minähän olen ollut tuolla, kyllä vain, tuossa jalkovälissä kielineni. Nainen päästi ihania voihkaisuja ja repäisi sukkahousuihin reijän, jotta saattoi työntää lelun sisään. Suunnilleen silloin sain ekan tunnustelevan, heikosti värisevän orkun.

Katsoin, miten nainen otti seuraavaksi punaisen, varsin kookkaan ja suht aidon muotoisen dildon käyttöön. Hämmentyneenä tajusin sen olevan todennäköisesti juurikin sama, jota sain itsekin maistaa. Nolostuttava ajatus kiihotti minua lisää ja jatkoin itseni koskettelua samassa tahdissa kuin nainen ruudulla lisäsi omaa nautintoaan.

Nainen vaihtoi vielä kerran asetta, tällä kertaa hän veti esiin huomattavan kokoisen, aidon värisen välineen. Sen koko herätti jo sinällään kunnioitusta ja olin varma, että se olisi minulle ehdottomasti liikaa. Hän laittoi liukastetta ja voihkaili varsin mukaansatempaavasti käytellessään tuota hirvitystä. Omaa kättäänkin nainen käytti jossain vaiheessa sisällään ja se oli minusta lähinnä yllättävän ketterä suoritus, johon minusta ei kyllä olisi. Hänen palattuaan jättikaluun huomasin ohjelma-ajan olevan lopuillaan, joten saatoin arvata lopputuleman ja tahdoin ehdottomasti olla mukana tunnelmissa. Sain toisen, paremman orkun vähän ihailemani naisen jälkeen.

Olin ihan fiiliksissä ja kelasin takaisin kohtaan, jossa hän ison kalun kanssa leikkiessään huokailee pari kertaa "nussi mua, nussi mua". Otin tuolinkulman kohteekseni ja sain vielä kerran, urosmaisesti ja kiimaisesti irvistäen. 

Olin vasta tullut suihkusta, mutta tämän suoritteen jälkeen olin hiessä ja käteni tärisivät tuosta viimeisestä punnerruksesta. Ennalta olin kuvitellut, että katson nyt nauhan kuriositeettina ja kohteliaisuudesta lähettäjää kohtaan. Että tuskinpa kiihotun, kun en oikein pornomateriaalista tykkää. Lopulta olin jollain tavalla tyytyväinen, että olin kyennyt antautumaan tunnelmalle ja ottamaan ilon irti katselusta. En myöskään tuntenut epäsopivuuden tunteita, sillä matsku oli vartavasten minulle lähetettyä ja vaikka hänen kannaltaan katsottuna jo parin vuoden (?) takaista tavaraa, se antoi minulle tilaisuuden uudistaa mielessäni parin viikon takaiset kokemukseni.

Että kiitos vain, Mrs Whiterope!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Väsy lähtee nukkumalla

Sain tänään Isännältä yhden käskyn: ota päiväunet.

Olen nyt sunnuntaina käyttänyt aikaa nukkuen ja makaillen. Se oli tosiaan tarpeen, huomasin hermojeni olevan heikossa kunnossa ja innokkuuteni tehdä asioita nollissa. Se häiritsi jo muidenkin elämää ja sain pienen leikkisän tukistuksenkin, kun etsitytin autonavaimiani, jotka olivat kaiken aikaa housuntaskussa..
Kenellekään ei ole iloa väsyneestä ja kiukkuisesta subikoirasta.

Sain juuri pitkähkön blogitekstin valmiiksi ja lähetin sen luettavaksi Mrs Whiteropelle. Jos se on asiatonta paskaa, jääköön julkaisematta. Hän saa päättää.

En ole tavannut häntä kasvotuksin sen päivän jälkeen, jolloin vietimme päiväkahveja hänen sängyssään. Olen onnistunut välttämään suhteemme pohdiskelua, kuten lupasin ja kuten toivoin meidän toimivan. En voi silti sanoa, ettenkö olisi ajatellut häntä melkein päivittäin. Hän ei varmaan psykologiaa tuntevana hätkähdä, jos kerron ajatusten vaihdelleen himokkuudesta jonkinlaiseen ylimieliseen loukkaantuneisuuteen. Nämä tuskin perustuvat täyteen toteen, vaan pääni on saatava kehitellä erilaisia skenaarioita ja kokeilla tunneskaalaa niiden pohjalta. Totuus on sitten paljon vähemmän mutkikas ja draamallinen, onneksi.

Minua kumminkin pikkuisen jänskättää, näemmekö tiistaina kinkyjen lukupiirin tapaamisessa. Tiedän aikaisintaan huomenna, pääsenkö lähtemään sinne, joten molemmat vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä mielessäni. Toki tahtoisin tavata hänet taas, mutta en ehkä tekisi sitä kaikkein mieluiten julkisessa tilanteessa juuri tässä vaiheessa. Hmh! Nähtäväksi jää.

Hyvää alkavaa viikkoa kuitenkin, kuka tätä ikinä lukeekaan.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kivulias piiskaus

Viikko on ollut erityisen väsyttävä. Se on ollut täynnä pakollisia tehtäviä, joiden lisäksi olen jaksanut vain vähän mitään ylimääräistä. Sinällään tehtävät ovat olleet pääosin mukavia ja motivoivia, mutta niitä on nyt vain sattunut kovin paljon lyhyelle ajanjaksolle. Toivon kovasti, että seuraava viikko olisi kevyempi.

Mutta se siitä. Tahdoin vain selittää, miksi olen ollut tavattoman hiljaa ja jättänyt vastaamatta joihinkin viesteihin.

Eilen sattui lisäksi samaan päivään kaksi ihan huomionarvoista BDSM:ään liittyvää tapausta. Mrs Whiterope lähetti minulle palkkioksi viikon töistä erästä sisältöä, jonka avasin ehkä kymmeneltä illalla ja jonka seurauksena laukesin kolme kertaa. (Kerron siitä toiste lisää, jos hän hyväksyy tekstini.) Olin juuri kirjoittamassa ensi käden tuntemuksiani tätä sisältöä koskien, yhden kaljan huppelissa ja väsähtäneenä, kun Isäntä asteli huoneeseen. Meillä oli ollut pientä vääntöä tottelemis- ja kunnioitusasioissa viikon mittaan ja arvasin että oli aika neuvovalle keskustelulle. Hetki ei ollut minun kannaltani kaikkein paras, mutta keräsin itseni ripeästi ja laitoin pannan kaulaani.

En tiedä, miksi olin niin kipuherkkä. Johtuiko se kolmen orkun jättämästä rentoutuneesta jälkihehku-tilastani, siitä etten ollut kerinnyt ja jaksanut kiireissäni alkaa kaivata piiskaa vaiko yleisestä väsymyksestäni, en osaa sanoa. Jostain syystä kipu tuntui nyt erityisen kovana, eikä leijuva olo tahtonut saada ilmaa alleen. Meillä on eräs uusi huonekalu, korkea pöytä, jota vasten olin sidottuna, kyynärpäillä sen pintaan nojaten. Jalkani olivat taas levitetyt siihen tarkoitukseen rakennetulla puutangolla.

Löikö Isäntä erityisen kovaa tuona iltana? Siltä se ainakin tuntui, en voi olla objektiivisen varma asiasta. Arka takamus kyllä kertoilee omaa kieltään.. Armoa jouduin pyytämään useita kertoja ja hoin ei, ei, ei, ei piiskaa! Jos kiemurtelin liikaa, hän painoi jalallaan puutangon maata vasten ja antoi lisää. Ehdin toivoa useaan otteeseen, että se jo loppuisi. Välillä hän puhutti minua ja koetin keksiä nopeasti vastauksia hankaliin miksi-kysymyksiin, ennen kuin kärsivällisyys loppui ja piiska vauhditti vastaamista.

Välillä Isäntä työnsi dildon suuhuni ja tasapainotteli sen pöydällä olevan bambukepin(?) päälle. Hän käski minun pitää sen pystyssä tasapainossa samalla kun hän laski tuskalliset kymmenen iskua, en muista millä. Tunsin silmieni kostuvan kivusta, mutta samalla minua kieltämättä stimuloi esine suussani, olinhan fantasioinut suukapulasta. Kaikesta tuskasta huolimatta olin kostunut, kun Isäntä sormin koetti.

Vaikka piiskaaminen oli ollut kivuliasta, nautin naimisesta hankalassa asennossa, seisten kädet lukittuina alas erään koneen jalkatukeen. Onneksi olen notkea... Tykkäsin olla avuttomana pantavana, kuten Isäntä sen puki sanoiksi kesken leikin.

Muutamien vaiheiden jälkeen päädyimme lattialle, Isäntä alle ja minä päälle, yhä kahleet yllä ja silmät sidottuina. Olin totaalisen voimaton, lojuin hänen päällään kuin raato ja pääkin tuntui seisahtuneen, oli pyörtyvä olo, vaikken olekaan koskaan menettänyt tajuntaani. En tiedä, mitä oikeastaan tunsin, paitsi väsymystä, mutta äkkiä minua alkoi itkettää. Isäntä silitteli ja suuteli minua hiuksiin ja vakuutti olevansa tyytyväinen. Kävimme muutamin sanoin keskustelun, jonka sisältö oli, että minulta on kenties uutuudenviehätys tottelemiseen jo mennyt, kun taas Isäntä tuntee vasta löytäneensä paikkansa. Saatoin vain huokaista, että rakastan häntä ja toivon, että hän komentaa minua edelleen.

Toinen merkillepantava asia oli, että Isäntä päihitti minut mitä piiskaamiseen tulee. Hän todella teki sen, ensimmäistä kertaa. En jäänyt toivomaan lisää, vaan ehdin toivoa monta kertaa, että käsittely jo loppuisi. Mitä se sitten merkitsee jatkon kannalta, en osaa sanoa.

Ehkä tilanne oli vain kertaluontoinen. Hiljaa sisälläni kuitenkin pohdin, mistä hän ammensi tehdessään sen. Hänen täytyi huomata, etten nyt varsinaisesti kerjännyt lisää (kuten joskus alkuvaiheissamme saatoin todeta lakonisesti, että "vihreä" kesken piiskauksen), vaan olin aika pinteessä. Onko hänellä yhä ensisijaisena motiivina antaa minulle masokistista nautintoa, vaikkei hän sen luonnetta täysin voi koskaan ymmärtääkään, vai onko mukana milloinkaan ripaustakaan halua kurittaa minua hänen arvovaltaansa kohdistuvista rikkeistäni tai muusta?

Nautinnon antaminen on toki kaunis motiivi, mutta siihen nähden minkä verran vaivaa näen totellakseni oikealla tavalla, todellinen rankaisu mokaamisesta olisi miellyttävämpi vastaanottaa kuin "kivulias hierontapalvelu". Vai kuvittelenko vain? Meneekö minulla tosi ja leikki kauniisti sekaisin? Olisihan todellinen rankaisuhalussa annettu piiskaus toki pelkästään tuskallinen, jopa pelottava ja lähentelisi v-valtaa (jota sanaa en tähän edes laita tahraamaan hakuominaisuutta). Vai olisiko? Jos sen antaa rakastava henkilö tavoitteenaan saada D/s toimimaan tyydyttävämmin?

Nyt taitaa mennä, Tetris, jo niin eteeriseksi, että paras hakeutua levolle.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Jaksaako subikone?

Kirjoitin tänään meilin Mrs Whiteropelle, sillä halusin purkaa huoliani jollekulle, joka ymmärtää tilanteeni. Samalla, kun työmääräni rahatöissäni on kasvanut huikeasti ainakin nyt parin kuukauden ajaksi, olen ajanut itseni D/s-suhteessa tilanteeseen, jossa tekemisiäni katsotaan suurennuslasilla. Olen nyt käytännössä suitsissa aamusta iltamyöhään ja mietin, miten tulen jaksamaan.

Molempia muutoksia olen kyllä itse puoltanut ja tahtonut, mutta ei Tetriskään kone ole.

Ote Tetriksen meilistä Mrs Whiteropelle:
 
" Pääsiäisen aikaan aloin pohtia asiaa, joka oli minua jotenkin salakavalasti närästänyt. Isännällä (käytän nyt tätä nimitystä tässä yhteydessä) oli monta vapaapäivää ja hän tykkäsi olla paljon tietokoneellaan ja mm. ottaa torkkuja keskellä päivää. Samaan aikaan minä tietty tein kaikenlaisia kotitöitä, joita meillä riittää koko päiväksi. Ainahan se harmittaa, jos toinen ei tee mitään, vaikka on kaunis päivä ulkona ja talossa olisi töitä... Samalla katson, että minun paikkani ei ole määritellä mitä täällä tehdään tai ei tehdä ja kuka tekee. Mutta silti...

Pääsin ongelman ytimeen siinä, että kukaan ei ollut oikeastaan määritellyt minun tehtäviäni. Olin tehnyt suunnilleen sitä mitä ennenkin, mutta Isäntä oli jättänyt vastuulleni yhä enemmän osa-alueita. Sillai passiivisesti kuitenkin, kuten jättänyt astioita ympäriinsä yms. No, kerroin tästä Isännälle ja hän vastasi ongelmaan kirjoittamalla Excel-taulukon tehtävistäni. Käytännössä siis listan kotitöistä ja siitä, milloin niitä tulee viikon aikana suorittaa. Ihan ok, nyt minulla on takanani käsky ja tiedän velvollisuuteni.

Kokeilen nyt listan käyttöä merkkaamalla siihen joka ilta tehdyt työt. Se on vasta toista päivää käytössä, mutta uskoisin, että se auttaa minua henkisesti ja estää kapinamieltä. Toisaalta Isäntä voi halutessaan tulla vastaan, kuten tänäänkin lämmittää takkaa, eikä minusta häiritsevästi tunnu, että hän ei muka tajuaisi, että se voisi olla subin töitä. :D (Mieti vain rauhassa, että jopas on tyypillä ongelmat!)

Mutta mieti, jos on tarkoitus elää alisteisessa asemassa 24/7, ei homma voi olla leväperäistä. Se on kumminkin elämääni joka hetki ja tahdon tietää että kuviolla on perusta ja että se pysyy kasassa.

Lista siis selkiyttää vastuitani ja asemaani, mutta on samalla kova ja armoton mittari. "

---

Ja kun Isäntä tämän kumminkin lukee, niin pyydän, ettei tämä teksti nyt aiheuta mitään tarpeetonta erityiskohtelua! Tärkeämpää kuin pieni väsymys on tyydyttävä kokonaisuus, näkisin.