sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Nättejä D/s-juttuja

Tykkään kirjoittaa rangaistuksista, sillä se inspiroi minua pervolla tavalla.

Huomaan kuitenkin blogin painotuksen helposti vääristyvän. Tulee mielikuva, että D/s olisi meillä pelkkää Tetriksen rääkkäämistä. Näin ei todellakaan ole. Tavallinen päivä, kuten tänään, sisältää harvinaisen vähän rangaistuselementtejä.

Tahdon kertoa taas yhden nätimmänkin jutun. Tämä ei ole iso, mutta minulle tärkeä.
Olimme tänään aikeissa lähteä kylään, koko perhe. Aamuni sisälsi stressitekijöitä: paljon tehtävää, epäselvyyttä kuka tekee mitäkin, kumpi on lapsen kanssa, onko minulla aikaa käydä suihkussa vai ei, milloin pitäisi lähteä jne.

---

Entisessä elämässäni saatoin kehittää tästä melkein itkuraivarin, kuviosta, jossa koitetaan noudattaa jonkunlaista konsensusta ja jossa kumpikaan ei päätä mitään kunnolla tai ainakaan sano sitä ääneen. Se oli kuvio, jossa _oletetaan_ asioita, tehdään velvollisuushommia toistemme ohi, kuvio, jossa minä väistämättä kiukustuin ja turhauduin ja aloin pomottaa hermot pinnassa. Tyypillinen kivahdus miehelle siinä tilanteessa: Mikset sä voi sanoa, että sä olit aikeissa tehdä sen? Minne sä oikein menit, mä luulin että - -!?  Mitä toikin kassi tossa tekee, mä luulin että sä olisit vienyt sen jo! Räpä, räpä, räpä...

Stressaantunut nainen, joka joutuu tahtomattaan tilanteen valtiaaksi. Ei pahuuttaan ilkeä, vaan väärässä asemassa, vääränlaisen paineen alla.

---

Isäntä havaitsi hämmennykseni ja alkavan ketutukseni ja puuttui siihen. Hän luetteli minulle yksinkertaisesti kolme asiaa, jotka minun tulee hoitaa. Tunsin iloa ja helpotusta. Hymyilin jo kun hän käski minua. Stressi haihtui ohimoideni välistä ja saatoin luvan kanssa keskittyä tehtäviini, tarvitsematta välittää muusta. Ihan mahtavaa!

---

Kun nyt tähän rupesin, laitetaan vielä toinen.
Hoidin huonekasveja yhdessä lapsen kanssa. Yksi joka suuntaan versoja kasvatellut yksilö tarttui nostaessani johonkin kiinni ja se kippaantui ruukusta multineen päivineen lapasten, pipojen ja sekalaisen avaintavaran päälle. Tuli vähän kiivastuneesti puhistua ja päräytettyä jotain siinä, aiheesta miten kukkien hoito on aina niin tätä. Huonolla hetkellä kykenen kehittämään jostain kuvatunlaisesta täysimittaisen kriisin. Hermot vain eivät aina kestä vastaanhangoittelevia asioita, minä tykkään siitä että hommat sujuu.

Isäntä kuuli äänet toiseen huoneeseen ja saapui paikalle. Hän tuli luokseni, lapsi oli siinä vaiheessa muissa hommissa, ja tarttui minua hartiasta tai niskatukasta, en muista. Muistan hänen kuiskatut sanansa: Älä edes kuvittele meneväsi siihen suuntaan.

Se rauhoitti minut täysin. Mutisin jotain myöntelevää ja aloin siivota jälkiä hillitymmin elein. Tapaus jäi hyvin mieleeni ja uskoisin saavani itsehillintäni takaisin jo pelkästä katseestakin.

Aiemmin postasin siitä ongelmasta, että Isäntä on luontojaan välttänyt minua kun kiukustun. Suuttuessani olen jäänyt yksin, sillä hän ei ole halunnut ottaa osaa riitoihin. Tämä välttelykäytös häiritsi minua tosi paljon kehittyvässä D/s-suhteessamme, mutta ongelma tuntuu olevan enimmältään selätetty. Ainakin minusta tuntuu siltä, sillä Isäntä on useampaankin kertaan jo kyennyt tuomaan läsnäolonsa vastaaviin tilanteisiin ja käskenyt minua rauhoittumaan. Ei siinä sen kummempaa tarvita, pelkkä käsky, ja saan pääni irti äksyilymoodista.

Minulla on huomattavasti turvallisempi olo, kun tiedän saavani suuttuakin, eikä se silti hajota mitään ympäriltäni.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pohdiskelua BDSM:stä

Herra Huulla on ollut hommaa Tetriksen pitelemisessä.

Mahtaako D/s-suhde vakiintua milloinkaan? Viittaan tässä nyt siihen, miten Vanha Aatami (sori termi) nostaa minussa päätään silloin tällöin. Silloin en luota D/s:ään, alan ajatella nurjia, lipsahdan kritisoimaan Isäntää - ja otan piiskaa. Tämä pyörä pyörähtää vähintään, hmm, kerran viikossa. Vaikka haluan nimenomaan alistua, en voi sille mitään, että välillä alan kytätä Isännän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä johonkin ihmeen kuviteltuun ihanteeseen verraten ja sorrun soittamaan suutani.

Meillähän on se tilanne, että suhteemme on kestänyt yli 7 vuotta, ihan sopuisasti, ilman mitään kummempia keskinäisiä kriisejä tai karikoita. Dom/sub-versio suhteestamme on kestänyt laskutavasta riippuen muutamia kuukausia. Se on lopultakin ihan hirmu vähän. Koetan nyt suhteellistaa asioita itsellenikin tässä. Kuten Master Dennis, jonka blogia seurailen kirjoittaa, BDSM on elinikäisen oppimisen elämäntapa. Asiat eivät tapahdu "over night", kun olemme kaikki kuitenkin kasvaneet niin erilaiseen olemisen tapaan kulttuurissamme.

Olen tämän pienen matkan varrella alkanut avautua huomaamaan, että BDSM on paljon muutakin, kuin jännää seksiä. Juuri tämä _muu_ kiehtoo minua tällä hetkellä eniten. Se näyttäytyy minulle ensinnäkin parisuhteen toisenlaisena dynamiikkana, mutta myös uudentyyppisinä ystävyyssuhteina ja sosiaalisena ryhmänä. Tämän lisäksi BDSM on oma sisäinen asenteeni, subin asenne, joka on yhtä aikaa passiivinen ja hyvin aktiivinen ja fyysinen. Sadomasokistisen aktin (sisältää se seksiä tai ei) näen tämän kaiken alla olevan verkoston kohokohtana, aallonhuippuna.

Tuntuu, että tässä omien ajatusten ja tunteiden vaihtelussa kaipaisi jonkinlaista mentoria tai edes kunnon opastekstiä.

Kyseenalaistan yhä, kyllä vain, että onko tämä kaikki sittenkin jotenkin väärin toimittu. Iskeekö taivaan nuoli, kun teen näin ja vieläpä nautin siitä? Yhteiskunta on kasvattanut minut tientynlaiseen elämäntapaan ja arvorakennelmaan ja olen vähän eksyksissä, kun lähden tutkimaan toisia polkuja. Kaiken lisäksi se on tehtävä enimmiten salaa. Tämmöisten tuntemusten tähden koen kaipaavani yhteisöä, toisia joilla on sama tilanne. Tahdon ottaa selvää, ovatko toiset onnistuneet, ovatko onnellisia, vai onko tämä toimintatapa satuttanut tai loukannut muuten ihmisiä. Miten toiset ylipäätään toimivat, mikä heitä siihen motivoi ja mitä he tuntevat.

Siksi minua välillä hämmentää, kun törmään siihen, että pervot tekevät keskenään kaikkea muuta kuin keskustelevat vakavasti näistä elämäänsä järisyttävistä asioista. Tai sitten olen ollut väärissä yhteyksissä kuulolla. Tai sitten olen friikki jota kiinnostaa, normaaleja pervoja ei.
(Disclaimer: parin ihmisen kanssa on tullut puitua asioita paljonkin, mutta tarkoitan nyt yleensäottaen).

Äh, ehkä olen väärässä, ehkä en ole löytänyt niitä oikeita foorumeita. Minua ei kiinnosta, mistä kumipukuja saa ostaa, tahdon tietää, miksi joku sellaisen päälleen vetää, hyväksyykö hänen kumppaninsa sen ja kertooko hän sen äidilleen.

----

Kaikki, jotka lukivat tänne asti, saavat nyt namipalan:

Isäntä rakenteli nyt lomalla semmoisen jalkojenlevittäjän. Oikein osti tarvittavat osat ja poraili täyteen reikiä, että on säätömahdollisuus. Hyvin Tetriksen kontit harittavat 110cm levittimellä auki, etenkin jos saa nojailla pöytään samalla. Siinä on pyöreässä kepissä siirrettävät kiinnityslenkit ja niihin semmoiset... ovaalinmalliset lukot, joita kaikilta S/M-kinkyiltä näyttää löytyvän. Ne on helppo naksauttaa nahkaisten nilkkakahleitten lenkkeihin.

Tykkäsin, oli tukeva rakenne, mikään ei antanut periksi kovassakaan väännössä tai riuhtomisessa. Anteeksi nyt Isäntä, mutta minua häiritsee kaikki, mikä lipsahtaa, horjahtaa, aukeaa tms. häröilee kesken leikin! Vaikken olekaan mikään turvallisuusnatsi, alan ymmärtää, että tukevat laitteet todella lisäävät subin nautintoa, kun ei tartte niiden kestävyydestä huolestua kesken kaiken.

Nämä kiinnityslukot mahdollistivat muutakin uutta kokeiltavaa. Minua pakkasi vähän naurattamaan, kun olin lattialla selälläni, side silmillä, käsikahleet napsautettuna yhteen yhdellä ja jalkakahleet toisella lukolla ja Isäntä siitä jollain käsittämättömällä akrobatialla pääsi yhtymään työntämällä päänsä eka jalkojeni välistä... En nähnyt sitä, mutta saatoin tuntemuksista arvailla asennon.

Sorkkarauta on kenties hieman karkea seksiväline, mutta sen kylmä hively levitetyssä jalkovälissä on karuudessaan miellyttävää. Tähän oli vieläpä looginen syykin tällä kertaa: minun olisi pitänyt tajuta ottaa se kauniiseen käteeni ja poistaa sillä yhdet (15kpl - auts!) sähköjondonkiinnikkeet, joita en millään muulla tavoin saanut irti, vaikka oli nimenomaan käsketty. Olinpas tyhmä, kun en tajunnut, tai vain laiska yrittämään, yhtä kaikki. Isännällä oli tänään sen verran voimaa raipassaan, että ihan tosissaan pieneen mieleeni pälkähti, josko olisi sittenkin pitänyt mieluummin yrittää kovemmin kuin ottaa selkäänsä...

Semmoista täällä, rauhallista ja kotoisaa. Ihan totta!
Sen, mitä iltaisin tapahtuu, tiedämme vain me ja -krhm- tämä blogi.

torstai 28. maaliskuuta 2013

D/s - subin oikeudet

Joku oli tehnyt Google-haun otsikon mukaisin sanoin ja päätynyt blogiini.

Tuo pikku vinkki siitä, mitä tietoa joku halusi löytää, jäi mieleeni. En voi tietää, millaisista lähtökohdista kysymys kumpuaa, enkä yritäkään tässä vastata siihen. Aloin vain pohtia asiaa omasta vinkkelistäni.

Jollain tavalla sanapari "subin oikeudet" oli yllättävä. Ekana tulee mieleen lakoninen naurahdus, että eihän subin oikeuksilla ole väliä. Hallitsevalla osapuolella on oikeuksia subiin nähden! Sitten taas jos miettii vähän pidemmälle, niin kyllähän niitä tietynlaisia oikeuksia alkaa hahmottua. Tässä muutamia, joita tuli mieleeni.

Subilla on oikeus henkiseen ja ruumiilliseen turvallisuuteen. BDSM:n tarkoitus ei ole vahingoittaa ketään. Jos alistuva henkilö epäilee, että häntä on kenties käytetty tilanteessa hyväksi, häntä todennäköisesti on. Näihin teksteihin ikävä kyllä törmää.. Se ei ole BDSM:ää, jos siitä jää oikeasti paha mieli.

Mielestäni subilla on oikeus hallitsijansa huomioon. Jos on antautunut subiksi jollekulle ja tämä henkilö vielä vaatii täyttä sitoutumista, ei ole oikein jos subi jätetään liian pitkiksi ajoiksi ilman roolinsa tuomaa nautintoa. Kuvittelen tilannetta, jossa etäisemmässä D/s-suhteessa subi jätetään kyttäämään tyhjää meiliään ja vaikenevaa kännyään tai lähisuhteessa D-osapuoli väistelee subinsa tarpeita tai mitätöi niitä. Eikö subilla ole silloin täysi oikeus nostaa kytkintä?

Subilla on oikeus niihin juttuihin, jotka hänellä toimivat. Toisin sanoen subi saa noudattaa sen kaltaista seksuaalisuutta, jonka kokee omakseen ja saa sille hyväksyntää D/s-suhteen sisällä. Hänen ei toki _aina_ tarvitse saada sitä parasta, mutta sellaiset rajoitusleikit ovatkin sitten jo eri asia. Subin kuuluu mielestäni myös joustaa, tuntuvasti, ja mennä mukaan siihen mikä valtaapitävää miellyttää.

Subilla pitäisi olla vielä oikeus reiluun kohteluun D/s-raamien sisällä. Sana "reilu" on tässä yhteydessä vähän kinkkisempi, mutta ymmärtänette tarkoituksen. Jos vaikkapa tietyistä säännöistä on sovittu ja subi rikkoo niitä, niin hänellä on oikeus saada siitä teosta hallitsijansa huomio. Olisi äärettömän epäreilua, jos tiettyjä sääntöjä ensin teroitetaan ja sitten kuukauden päästä kun subi retkahtaa, on hallitsija jo unohtanut koko asian. Tai, kun subi on nähnyt vaivaa ja toiminut oikein, vallankäyttäjä olisi liian saamaton reagoidakseen kiitoksin - ellei kyseessä sitten ole harkittu kylmyys, mikä on taas täysin hyväksyttävää.

Näin minä sen näen. Mitä muuta subin oikeudet voivat merkitä?

____
Huvikseni pohdin vielä teemaa verraten sitä eilis- ja edellispäivän kuvioon tässä talossa.

Olin illalla "needy submissive" eli huomiota vinkuva subi, jolle tuulelle sitä vain välillä lipsahtaa. Isäntä reagoi siihen kuuntelemalla huoleni ja määräämällä minulle seuraavalle päivälle kunnon listan työtehtäviä + pienen suklaarajoituksen laiskottelusta. Sain huomiota, hyvä.

Tein hommat päivän aikana, mutta ikävä kyllä osa tehtävistä unohtui ja osaa en kyennyt suorittamaan loppuun toivotulla tavalla.
Illalla Isäntä muisti palata asiaan tarkistamalla työnjäljen. Reilun pelin mukaan sain kuulla tekemättömistä jutuista ja tuomioni oli tietty määrä piiskaniskuja. Olin tyytyväinen, sillä se on juttu joka toimii minulla.

Jälkeenpäin; haukuttuna, piiskattuna ja naituna, minulla oli hyvä olo ja tunsin olleeni turvassa koko käsittelyn ajan. Halasin Isäntää ja olin taas sillä erää tyytyväinen subikoiran osaani.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kuvatko kivoja - pohdintaa

Luin Master D:n viimeisimmän postauksen, joka sisälsi tosi hyviä ajatuksia BDSM:n perimmäisestä luonteesta. Jos olisin hyvässä vireessä, kirjoittaisin siitä vaivatta omakohtaisiin havaintoihin pohjaavan pienoisanalyysin.

Nyt vieterini on kuitenkin aika vetämätön. Kuuntelen hyviä kappaleita Pet Shop Boysilta ja tuijottelen monitoria. Katsoin jopa heiltä pari kokonaista musavideota, huh, tavatonta. Yleensä en jaksa keskittyä liikkuvaan kuvaan. Katsoin kokonaisen DVD-elokuvan viimeksi jouluna, TV:tä meillä ei edes ole. Uskokaa, siitä voi todellakin kasvaa eroon. Helposti. Sitten tulee sen käyttämäsi ajan tilalle elämääsi, noh, esim. pervoilua. Äh, huonoa huumoria vain irtoaa.

Läskidokumentteja katsoin netistä joskus, puolisalaa. Siis niitä, joissa ihmisiä rahdataan talon seinien läpi trukkilavalla kohti laihdutusklinikkaa. Tai niitä, joissa hoikat, nössön näköiset miehet lihottavat vähän yksinkertaiselta vaikuttavia naisystäviään sellaiseen kuntoon, että he eivät pääse sängystä ylös ja seksikin käy mahdottomaksi.
Huuh, en tiedä mitä muka siitä sain/ saan. Jostain syystä sellainen(kin) kiihottaa minua, mutta siitä tuli syyllinen olo, joten se tirkistely on jäänyt.

Pornoa en katso. Kurkistelin eilen vähän, millaiset henkilöt blogissani käyvät. Satuin blogisivulle, johon joku oli koonnut klippi klipin perään pätkiä fistaustilanteista. Kättä pilluun, kättä pilluun, kättä pilluun, kättä peppuun, kättä pilluun... En kommentoi, mutta se blogi ei kiinnosta enää. En kykene katsomaan pornoa, sillä en vain pääse eroon siitä ajatuksesta, että ne ihmiset ovat siinä rahaa tai ties mitä pakotetta vastaan, eivät omasta nautinnostaan kuitenkaan. Minulle tulee olo, kuin katsoisin nauhoitettua kidutusta tai hakkausta. No, ehkä vähän jyrkästi ilmaistu, mutta jotain tilannetta jossa kehoon kajotaan ilman nautinnollista tarkoitusta.

Katson mieluummin tilanteita, joissa tiedän ihmisten olevan vapaaehtoisesti ja omaksi nautinnokseen. Fetish Club on hyvä esimerkki. Ei tule nuhjuista tirkistelyoloa, kun katseen kohteena olevat tietävät tulevansa katsotuiksi ja katsominen on säännöissäkin sallittua. Raha ei liiku, tietenkään. Kukaan esillä oleva ei periaatteessa esitä mitään kellekään, vaan he kaikki nauttivat juuri siitä mitä tekevät tai saavat. Tilanne on tasapuolinen. Jopa ne vähän hämmästyneen näköiset yksinäiset arkipukuiset mieshenkilötkin sulkeutuvat tapahtuman avoimuuden suosioon.

Luen välillä piirrettyjä seksisarjakuvia, joskin niiden taso vaihtelee paljon. Ne eivät ole minulle moraalinen ongelma, vaan suht miellyttävää viihdettä. Vastaavasti seksivalokuvat kiinnostavat minua melko vähän, en hakemalla hae niitä. En edes BDSM-aiheisia, vaikka kotimaisista paikoista onkin helppo löytää "reilun kaupan" BDSM-kuvia. Joo, olen toki _joskus_ katsellut kaikenlaisia kuvia, mutta ne on ollut niin helppo jättää taakseen, että voin todeta niiden merkityksen olevan olematon.

Koskapa genitaalikuvat eivät juuri soittele sieluni herkkiä säveliä, en niitä ole tuntenut tarvetta itsekään tuottaa. Blogiani aloitellessani tein mielessäni linjanvetoa, että Tetriksen blogissa ei tule olemaan peppukuvia. Juurikin esim. nyt tekisi vähän mieli ottaa kuva reilun kämmenenkokoisesta violetinmustasta alueesta pakarassani, mutta nääh. Sellainen kuva olisi vain niin hiton ruma.

Taidan kuulostaa tänään aika tuomitsevalta, mutta tuomitsen todella vain kaikenlaisen hyväksikäytön, en sitä, että kiihottuu visuaalisista ärsykkeistä. Sitäpaitsi aivotutkimuksissa on todettu, että seksuaalinen visuaalisuus on miehinen juttu, jos joku ei jo tiennyt. Siksipä naisia keskimäärin vähemmän kiinnostavat kuvat ja porno ylipäätään, kun ne eivät vain mene jakeluun sinne alas saakka. Jumittuvat moraalisen tädin kukkahattuun.

Kirjoitettu materiaali on minulle se juttu. Aah, minulla onkin kertynyt rivi erotiikan klassikoita hyllyyn. Ja mikseivät äänikirjatkin! Kerroin juuri tarinaa, miten koetin rauhoittua työni ääreen kuuntelemalla jotain miellyttävää äänikirjaa YLEltä. Valitsin klassikon, Seitsemän veljestä. Mitä siitä mitään tuli!? Fetisisti-ressu Tetris ähki korviinsa valuvan silkan pornon ryöpytyksessä: piiskaa, alistamista, risua, käskytystä, ruoskaa, pakotusta, avokämmentä, valtapelejä... Ah, ah, ah...

P.s. Kivi oli kinky!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Fetish Club, Turku

Ihan kuin en olisi saanut tarpeeksi pyöritystä yhdelle viikolle, sattui tähän viikonloppuun vielä Turun Fetish Club-ilta.

Minä olin hiukan väsähtänyt jo valmiiksi, olin kumminkin ollut mm. pari päivää intensiivisellä kurssilla ja hoitanut moninaisia muita tehtäviä siinä ohella. Nousi esiin vaihtoehto jättää bileet väliin, mutta Isäntä halusi mennä, ja kyllähän minuakin loppujen lopuksi kiinnosti.

Siinä alkujuonto, joka selittää miksi olin vähän nuokuksissa enkä jaksanut olla kovin sosiaalinen illan aikana. Laitoin mustat (pervo)reisitaskuhousuni, mustan topin, vihreät maiharit; vetelin paikan päällä kavoilleni subikoiramaskini ja aloin nyhvätä Isännän kyljessä ja jaloissa. Lisäksi olin taas kuski.

Viihdyin kyllä ihan hyvin niinkin, olimmehan sentään jo tämän tapahtuman konkareita (heh), eikä kaiken uuden kummastelu sinällään vienyt kaikkea huomiota. Saatoin eka kertaa ottaa Fetish Clubilla rennosti. Nautin erityisesti siitä, että sain todellakin olla passiivinen subi, Isännän siliteltävänä ja taluteltavana ympäriinsä. Jossain vaiheessa huomasin, että hänellä tuli jotain yksityistä juttua Karwiksen kanssa, mutta vetäydyin siitä tarkoituksella kuulomatkan päähän. En tahtonut tietää liian tarkasti, mutta jännitys alkoi samantien nousta vatsanpohjassa.

Pääsalin puolella oli vaisuhkoa ja vetäydyimme takahuoneeseen katselemaan, kuinka eräs punapukuinen kaunokainen kiinnitettiin crossille ja hänen pyöreät pakaransa paljastettiin tiukan hameen alta. Olin ihaillut naista jo ennalta, mielestäni hän näytti niin ihanan nöyrältä ja passiiviselta ja kauniiltakin kokopunaisessa. Hänellä oli samantapaiset pitkät hiukset kuin minulla. Paikalla ei ollut tämän parin ja meidän lisäksemme muita kuin yksi tyylikäs transu, joten oli yksityisnäytöksen tuntua ilmassa, kun mies otti floggerin ja alkoi pitkän, mielestäni aika lepsun oloisen, mutta jotenkin vangitsevan monotonisen piiskauksen.

Istuin siinä vaiheessa lattialla Isännän jaloissa ja hän kiinnitti käteni taakse nivelletyillä käsiraudoilla. Tilanne alkoi kiihottaa minua ja painauduin Isäntää vasten toivoen, että hän vähän hyväilisi minua samalla kun katson punapukuisen naisen käsittelyä. Isäntä kuitenkin kieltäytyi naurahdellen ja olin haluineni avuton, olinhan kahlittu. Hän käski odottaa ja poistui, vain minä ja transu seurasimme tapahtumia. Minulle tuli olo, että minun oli ikäänkuin pakko katsoa, itse avuttomana, ja se kiihotti minua lisää.

Kohta Isäntä hakikin minut lyhyestä nahkahihnasta taluttaen ja seurasin häntä hiukan kompuroiden mutta tyytyväisenä uiskennellen väsyneen kiimaisessa olossani. Keskustellessaan Karwiksen kanssa hän heitti hihnan ikäänkuin olkansa yli ja jouduin seisomaan hänen takanaan kuulematta mitään puheista ja hitot siitä välittäen. Arvasin, että kohta tapahtuisi jotain, mutta en oikeastaan piitannut mitä ja miten. Kun kerran piiskaa olisi tulossa, olin tyytyväinen että olin kiihottunut jo ennalta, sillä se takasi kunnollisen nautinnon.

Minut talutettiin riiputuslaitteen luo. Olin usein katsellut käsittelyjä siinä, mutten koskaan itse päässyt koittamaan. Olin epäillyt, että en ehkä pitäisi siitä ja siksi toisekseen se oli todella keskeisellä paikalla, ihan kaikkien salissaolijoiden silmissä. Käsirautani avattiin ja minut jätettiin toviksi rauhaan. Otin rauhallisen seisonta-asennon ja säilytin mieleni passiivisena, välittämättä seurata mitä ympärilläni järjesteltiin. Heikosta näöstä on se hyvä puoli, että kun silmälasini otettiin pois, en nähnyt enää turhan tarkasti vieraiden katseita ja muuta häiritsevää roskaa. Olin myös armeliaasti sijoitettu selkä yleisöön päin. Karwis ja Isäntä kiinnittivät käteni pehmeisiin rannekkeisiin ja Karwis käänsi jotain pyörää, sillä kuului kitinää ja käteni kohosivat ylös ja kehoni joutui kevyeen venytykseen.

Karwis kysyi housuistani ja Isäntä avasi ne ja laski alas. Roikuin siinä peppu paljaana, vain mustien stringien verhoamana. Samantien Isäntä toi lämpimän ja turvallisen kehonsa eteeni ja työnsi kätensä housuihini. Oli jotain puhetta ylinopeusrikkomuksestani ja Karwis takanani alkoi soittaa jotain pehmeää floggeria takamuksilleni hyvällä voimalla. Se ei sattunut, mutta täräytteli koko kehoa ja kun samalla Isännän sormet etsivät liukkaimpia kohtia jalkovälissäni, olin saman tien täysillä mukana.

Eka orgasmi tuli kai jossain vaiheessa bambukeppiä. Sitä ennen olin anellut Isännän korvaan, että hän painaisi kovempaa, ihan hiukan kovempaa. Olin hulluna kiihkosta ja halusin todella vain laueta. Sillä kohtaa mikään muu ei merkinnyt, kuin sormet pillussani ja piiskan iskut takamuksillani. Luulen, että Karwis huomasi reaktioni, sillä hän piti vähän taukoa, kunnes jatkoi taas. Sain vielä kerran tai kaksi, en muista, aloin olla aika sekapäinen ja kipeidenkin lyöntien jälkeen odotin aina vain lisää. Jossain vaiheessa purin Isäntää olkapäähän, en muista miksi, ja hän työnsi nahkahihnan suuhuni.

Näin sekavalta olennolta nämä kaksi miestä sitten koittivat kysellä niinkin monimutkaista asiaa, että riittikö käsittely. Vieläkö tekee mieli ajella ylinopeutta. Hymyilin ja todistelin, että kyllä tekee mieli - jos palkkio on tällainen. Kunnei minusta oikein vastauksia tainnut irrotakaan enää sen jälkeen, hymyilin vain kovalevy tyhjänä ja tuijottelin eteeni, he lopettelivat aika pian ja laskivat minut alas riiputuksesta. Pelkäsin valahtavani polvilleni, mutta omaksikin ihmeekseni jalkani kantoivat. En siinä vaiheessa piitannut silmälaseista tai muusta hankalan arkisesta, ja olin tyytyväinen, kun Isäntä yksinkertaisesti talutti minut jonnekin istumaan ja tutiseviin käsiini ojennettiin lasi vettä (kiitos, Pikku-K).

Olin seuraavat pari tuntia aika pöhnässä päästäni, onnellinen ja totaalisen poissaoleva. Tyytyväisin olin, kun hakeuduimme Isännän kanssa taas takahuoneen tilaan ja saatoin vain nojailla hänen polviinsa silmät ummessa.

Valomerkkiin oli puolisen tuntia aikaa ja aloin olla jo taas ihan kartalla. Palasimme saliin muitten seuraan, ja meno siellä oli yltynyt jo aika tiheäksi. Joka laitteella joku näytti saavan jotain, osa kuljeksi puolialastomana, osa tanssi fetissivaatetuksessaan. Keskustella ei kyennyt eikä jaksanut. Toisten touhuaminen ympärillä alkoi tympiä ja paluu kotiin omaan sänkyyn houkutella aika tavalla. Hyvästelimme pikaisesti tärkeimmät ja painelimme kotiin.

Sänkyyn päästyäni olin vähällä nukahtaa saman tien ja arvelin Isännän olevan samassa jamassa. Uskottelin mielessäni, että hänen puheensa kotiinpääsyn suhteen jäisivät puheiksi, ehkä sitten aamulla... Mutta ei, mistä ihmeestä sillä miehellä vielä riitti puhtia? Sain vielä yhden orgasmin sille illalle ja nukahdin kuin tainnutettu.

Voisin varovaisesti veikata, että alkava viikko sisältää ihan pikkuisen vähemmän BDSM-touhua kuin tämä juuri päättyvä.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Hetero hämmästelee

Olen tänään pohdiskellut kaikenlaista.
Kaikeksi onneksi en ainakaan pudonnut, kuten eilen nyyhkin Mrs Whiteropen sylissä, että en tahdo pudota. (Ts. "sub drop"). Olen ollut ihan hyvissä ja tasapainoisissa tuntemuksissa.

Olen miettinyt mm. seksuaalisuuden merkillistä värikirjoa. Jos minun pitäisi valita, rastittaisin varmaankin kohdan:
_X_ hetero.
___ bi
___ homo

Tai ehkä sittenkin:
___muu, mikä?

Homoseksuaalisuus on selvä asia, mutta biseksuaalisuudessa liikutaankin jo sameammilla vesillä. Käsitän bissen niin, että kyseinen henkilö kykenee rakastumaan ja ylläpitämään parisuhdetta vastakkaisen lisäksi oman sukupuolensa henkilön kanssa. Itse en mitenkään kykenisi näkemään itseäni sellaisessa tilanteessa, kun taas miehen kanssa nämä asiat tulevat luonnostaan. Olen siis hetero, eikö?

Tunnen muutamia bissejä ja käsittääkseni heillä suuntaus on selvinnyt jo teini-iässä. Eräskin uskoutui kerran ihailleensa tyttöjä jo ennen kuin biseksuaalisuudesta mitään oli kuullutkaan. Elää tällä hetkellä miehen kanssa. Kuten, kun tarkemmin ajattelen, 4/4 tuntemistani bisseistä elää vastakkaisen sukupuolen kanssa pitkässä suhteessa. Hmmm?

Kuitenkin, pysytäänpä nyt minussa, jonka alueen tunnen parhaiten.
Tulin näihin ajatuksiin eilisen naisseikkailuni (hih) tähden. Onhan minulla toki ennenkin ollut tämänsuuntaisia fantasioita, mutta eilen kun sain maistaa totista totta (sitä ihteään, hihi), jouduin ikäänkuin selkä seinää vasten itseni kanssa. Enää asiat eivät tapahdukaan vain pääni sisällä. Toki jännitin melkoisesti, mutta siihen nähden nautin joka hetkestä ja jäin kaipaamaan lisää. Olin aavistellut näin jo silloin, kun sain satunnaisia hyväilyjä naisilta aikaisemmissa S/M-kokemuksissani. Varma ei kuitenkaan voinut olla... Kyllä suuntaus viimeistään siinä kirkastuu, kun Domme istuu kasvoille!

Voin kirkkain silmin sanoa tekeväni mieluusti kaiken uudelleen mitä eilen tein ja sain kokea.

Mutta miten ihmeessä, kun en ole edes bisse? Jos olen kerran hetero, niin eikös kaikkia heteroita pitäisi oksettaa homostelu? En ymmärrä, mihin lokeroon taas kerran kuulun? Liian friikki...

Syytän ja kiitän kaikesta BDSM:ää. Ilman sitä ja niiden tuntemusten heräämistä en olisi tässä tilanteessa. Vaniljajutut naisten kanssa eivät kiinnostaisi, en olisi ikinä, IKINÄ, ehdottanut tavallisille ystävättärilleni sänkytouhuja. Herranen aika!

Kuitenkin, subikoiraminäni voi vallan mainiosti kiinnostua oikeantyyppisestä naisesta, jolla haistaa olevan seksuaalista valtaa ja kyky sitä käyttää. Sitten, tosihetkellä, kaikki menee painollaan: meillä on kummallakin päässämme kaava ja ymmärrys, jota seuraamme ja tyydytämme toistemme haluja. Ei kaikesta tarvitse sopia, eikä turvasanoja määrittää (anteeksi nyt tämä kerettiläisyys!), kun on kahden ihmisen välillä syvä ymmärrys ja sama päämäärä.

Sitten sisälläni herää vanha moralisti ja alkaa kaivella tikulla huonoja puolia. Pakkohan niitä on olla, sillä eihän näin tehdä. Ei normaalit ihmiset tee näin ja siihen on syynsä, meille opetetaan. Koetan skannata asioita ja havaita sudenkuoppia. Missä kohtaa kalikka kalahtaa ja koira kuoppaan kompastuu? Tiedän, että paneskelu pettämismielessä on väärin. Se on loogista, koska se loukkaa sinuun luottavaa ihmistä. En tahdo osallistua mihinkään, missä loukataan ketään. Tähän mennessä kaikki ovat osoittaneet tyytyväisyyttään. Jatkan tutkiskelua...

En ole juuri opiskellut psykologiaa, mutta ihmismieli kiinnostaa minua kovasti. Olen kohdallani päätynyt olettamukseen, että luontaisesti erottelen toisistaan seksin siinä mielessä kuin miten se parisuhteessa perinteisesti ilmenee, siis tavallisesti puhutaan rakastelusta. Se on asia erikseen ja vaati sitoutumista ja rakkautta. Sitten toisenlaista seksiä on S/M-vietteihin perustuva toiminta. Ei ole emotionaalisesti niin tarkkaa, kuka minua piiskaa, kuka retuuttaa ja käskee, kuka panee. Ne ovat niin totaalisen erilaisia tuntemuksia kuin se, jota kaksi rakastunutta keskenään kokee. S/M on eläimellisempää, sanan kauniissakin merkityksissä. Makailemme vierekkäin kuin kaksi leijonanaarasta hyvän ja kiihkoisan metsästysretken jälkeen, vietit tyydytettyinä. Sitten palaamme omien urostemme ja pentujemme luo pesäluoliimme kehräämään leijonamaisesti ja nuolemaan rakkaidemme turkkeja. Niin yksinkertaista.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Seksiä Mrs Whiteropen kanssa

Lähdin tänä aamuna Mrs Whiteropen luo tarkoituksena keskustella subimaisesta ihastuksestani häntä kohtaan. Hän ei ollut muka huomannut mitään siitä, että eräs subikoira läähätti hänen peräänsä. Päätimme, ettemme pui asiaa sähköisesti vaan kasvotusten.

Saavuin hänen luokseen ajoissa, vain vähän hermostuneena, sillä olin välttänyt ajattelemasta tulevaa tilannetta. Kenties saisin lempeät rukkaset, kenties jotain muuta, en yhtään tiennyt. Olin pukenut kuuliaisesti pannan kaulaani, Isäntä tiesi reissuni kyllä. Olemme hyvät ystävät Mrs Whiteropen kanssa, joskaan emme ole tunteneet vielä kovin kauaa toisiamme. Tilanne oli jotenkin absurdi, mutta hitsi, niihin alkaa jo tottua.

Toin mukanani hyvää syötävää ja Whiterope keitti meille kahvia. Olimme kuin ei mitään, emme puuttuneet käyntini varsinaiseen aiheeseen. Se oli helppoa, kun oli paljon muutakin puhuttavaa.

Kahvittelun jälkeen Mrs Whiterope kutsui minut vierelleen sängylle ja otti minut.

Harrastettuamme monipuolisesti naistenvälistä sadomasokistista seksiä makailimme sängyllä vieretysten ja nypimme hajamielisesti steariininpaloja toisistamme. Juttelimme ja naureskelimme, minä vähän ujostellen, hän ilmeisen tyytyväisenä. Nyt oli hetki puhua suhteestamme, jonka määrittelimme edelleen ystävyydeksi. Olin Whiteropella lainassa Herra Huulta, tämän hyväksynnällä, ja se siitä. Meillä ei kummallakaan ole mitään mielenkiintoa ylimääräiseen rakkaussuhteeseen, mutta vaikutti selvältä, että molemmat ottaisivat mielellään kokemuksen uusiksikin, vähän rentoutuneemmissa tunnelmissa. Puhuimme elämämme miehistä rakastavaan ja huolekkaaseen sävyyn ja pohdimme, miten ja jos he voisivat jotenkin ottaa osaa S/M-leikkiimme.

Sitten joimme taas kahvia ja puhuimme jostain ihan muusta.

Hyvästelin Mrs Whiteropen ja sain läksiäisiksi pienen suudelmankin, joka oli minulle tärkeä. No, hän tietänee. Kotiin ajaessani kirkkaassa maaliskuisessa päivässä minulla oli kaikkea ja kaikkia rakastava voittajaolo. Hormoneja, tottakai, mutta tuntui ihanalta. Ainoa huoleni kohdistui siihen, miten Isäntä sitten loppujen lopuksi tähän seikkailuun suhtautuu. Siihen sain vastauksen vasta myöhään illalla.

Isäntä istui nojatuolissa ja minä hänen jaloissaan, pää sylissä. Kerroin kaiken yksityiskohtaisesti hänelle, nojaillen hänen pullottavaan etumukseensa. Mustan kankaan silmilläni, tyynyn kasvoillani, tiukat otteet ja komennot sängyllä, rinnat käsissäni ja suussani; pillun suussani. Steariinin etu- ja selkäpuolelle, miten se kirveli vastapiiskatulla takapuolellani. Miten Mrs Whiterope nai minua dildolla takaa ja veti lujaa poninhännästäni (taitanut lukea tätä blogia). Miten kysyin lupaa ja olin onnellinen päästessäni nuolemaan nöyryyttäjääni orgasmin partaalle. Miten hän haukkui minua runkkariksi ja käski hivellä itseäni samalla kun sain dildoa ja niin minultakin tuli.

Tarinani loputtua Isäntä halusi ottaa minut myös ja naimme kiimasta hikisinä. Lopuksi tuijottelimme toisiamme rakastuneina silmiin suut korvissa ja ihastelimme toisiamme ääneen.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kirjoitus käskyn alla

Kirjoitan tätä Isännän käskystä. Hän tahtoo näin viimeistellä rangaistukseni tai lukea selonteon siitä tai miten vain, ei kuulu minulle.

Takamustani polttelee ja on vähän hankala istua mukavasti lastulevytuolillani. Olen onnellinen, sillä sain tuntuvan muistutuksen ja toivon, todella toivon saaneeni jotain oppiakin päähäni. Aloin ihmetellä, mikä minulla oikein on, kun ei tee mieli totella. Pikku juttujahan ne ovat olleet, liikaa herkkuja yhtenä päivänä, luvatonta leikkiä toisena. Yhdistävä tekijä on, että olen tietoisesti tehnyt väärin, seurannut omaa mielihyvääni. Molemmista mokista on koitunut huonoa ja levotonta mieltä ja olenkin kertonut ne heti Isännälle.

Mietin, ilmenikö minulla jonkunlaista marssiväsymystä, kyllästymistä sääntöihin. Voihan se olla, on kai ihan luonnollistakin, etenkin kun on ollut paljon mietittävää ja toisaalta väsyttäviä päiviä. Sitten taas rakastan sääntöjä ja niiden keskellä elämistä. En vaihtaisi nykyistä kuria holtittomaan ja nautinnonhakuiseen elämään takaisin; tämä nykyinen on mielekkäämpää. Ryhtinikin on suorempi, heh, olen energisempi tarttumaan töihin ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä. Joudun ehkä skarppaamaan vähän enemmän ja miettimään tekemisiäni, mutta rutiineja muodostuu nopeasti ja entinen unohtuu.

Toinen syy löysäilyyn, mikä tuli mieleen, on arvelu, josko rangaistukset eivät toimisi. Useimmiten otan piiskaa ihan mielelläni, vaikka se sitten tietty sattuukin. Koko D/s-kuvio ei kuitenkaan toimisi, jos minulta otettaisiin piiskaus kokonaan pois. Se on kuitenkin se pervomoottori, joka saa minut hyrräämään. Sitten olen sillä tavalla vino, että en saa yhtä paljon siitä irti, ellen tiedä ansainneeni kuritusta. Ei voida siis ajatella, että piiska olisi palkinto, siitä menisi kyllä hohto. Vähän kuin hieronta, mutta kivulias? Näääh. Kun ruoska viuhuu, minulla pitää olla pieni morkkis pohjalla.

Rangaistuksia on toki muitakin, mutta en mene nyt siihen, ettei tarina veny kohtuuttomasti. Tahdotte kuitenkin kuulla ne pervot jutut ajallaan.

Minun oli määrä kertoa rikkomuksestani ja rangaistuksesta.
Siis, runkkasin, en olisi saanut. Tai olisin saanut, jos Isäntä olisi antanut luvan, mutta en edes kysynyt. Miksi, oi miksi, Tetris? Se vain tapahtui.. Löysin kaapista yhdet vanhat housut, Isännän joskus käyttämät mustat reisitaskuhousut ja ne sopivat minulle. Otin housut tyytyväisenä käyttöön, minusta ne olivat siistit. Satuin sitten huomaamaan, että hitsi, näissä on edessä pelkkä harva napitus. Siitä kun ujuttaa sormet, voi hyväillä itseään vaikka vaatteet ovat päällä. Kuumaa... Seuraavaa minun ei olisi pitänyt tehdä, se vei turmioon: puin housut päälle ilman alushousuja. Uuh! Se oli menoa sitten. Se vain tapahtui. Luulin, että kykenen estämään itseäni saamasta orkkua, mutta paskat.

Minulle tuli morkkis. Mikä siinä on, etten pysy käskyissä? Tämä edellinen rajoitus oli säädetty kestämään vaivaisen viikon, liikennerikkomuksen tähden. Minähän käytännössä syljin Isäntää silmille käyttäytymällä noin! Sanomattakin selvää, että kerroin Isännälle. Halusin päästä itsesyytöksistä ja jättää harkinnan hänelle.

Isäntä sitten aikanaan saapui luokseni, käski riisua ja laittaa silmäsiteen sekä käsi- ja jalkakahleet paikoilleen. Tein sen, mutta seuraava käsky oli vaikeampi: minun olisi pitänyt laittaa itse pyykkipojat nänneihini. Se oli yllättävän hankalaa, henkisesti. En meinannut kyetä siihen, pakkasi vain naurattamaan hämmennyksestä. Vaikka nautin toisten aiheuttamasta kivusta, ei minulla ole oikein kykyä tuottaa sitä itselleni, ei ainakaan näin. Kun raippa ei edesauttanut asiaa, otti Isäntä minulta silmäsiteen toviksi pois ja pakottauduin tekemään mitä käskettiin.

Isäntä sitoi minut aika perinteisesti rankaisuasentoon pöydän yli, pannasta lämpöpatteriin ja jalat haralleen pöydänjalkoihin. Hän kysyi, kuinka pitkään olin leikkinyt itsekseni. Vastauksestani hän rakenteli jonkunlaisen matemaattisen vision, kuinka paljon piiskaa minun piti saada. Hän päätyi lukuun 30. Kohtuullista, ajattelin, vaikka se tuntuikin aika rankalta, kun kyseessä oli ratsuraippa. Teki pahuksen kipeää, mutta laskin sitkeästi loppuun. Kiitin Isäntää, se oli mielestäni ansaittua.

Yllätyin, kun se ei ollutkaan siinä, vaan hän alkoikin seuraavaksi vedellä minua jollain omatekoisella floggerilla. Laskin kuuliaisesti toiset 30. Sattui, mutta ei niin julmasti, sillä omatekoiset ovat aika kevyitä. Kiitin. Sitten kuului ripustuslukon kilinää ja oli taas aika kiemurrella: ostettu floggeri, jossa on paksut siimat, lävähteli kuumottaville takamuksilleni. Armon anelu pääsi melkein suustani välineen sivellessä herkkiä sivujani. Jossain vaiheessa kirahdin kai aika vakuuttavasti, sillä seurasi hetken tuumintatauko, kunnes tuttu kilahdus ja viuhahdus taas pyyhkäisi ilmaa. Kolmekymmentä on pitkä luku.

Kiitin Isäntää taas ja vapisin vasten pöytää.

Sain vielä kahta muuta floggeria täydet kolmekymmentä iskua ja huokailin helpotuksesta, kun tajusin käsittelyn olevan siinä. Lupasin kai totella jatkossa paremmin, en ihan muista, olin niin höyryissäni. Isäntä istahti taakseni tuolille ja keskittyi pitkäksi toviksi sormeilemaan minua varsin miellyttävästi. Sain voihkia ja läähättää tällä kertaa nautinnosta, enkä edes huomannut enää pyykkipoikienkaan puristusta kuin aika ajoin, kun uiskentelin mielihyvän maisemissa. Sain toinen toistaan seuraavia miniorgasmeja, enkä hetken perästä enää välittänyt ihmetellä, oliko rangaistus nyt sitten todella ohi. Olin edelleen sidottu tiiviisti, eikä Isäntä antanut minulle hetkenkään taukoa. Hyvän tovin perästä olisin sitä jo toivonut, ja aloin väännellä itseäni ja äännellä kärsimättömämmin, kunnes seuraava ihana väristys taas jähmetti minut huohotukseen ja muu katosi mielestäni.

Olin aika uuvuksissa siinä vaiheessa, kun Isäntä päätti ottaa jotain itselleenkin. Reippaasti kuitenkin nostin jalkoväliäni tarjolle hänen astua mielensä mukaan ja hän tarrasi minua jälleen poninhännästä ja veti taaksepäin, ele joka ihastuttaa minua aina uudelleen. Etenkin kun olen samalla sidottuna kaulapannasta toiseen suuntaan, pelkkä tämä ote saisi minut laukeamaan, jos se olisi mahdollista.

Kirjoitustehtävä suoritettu, noin!

Arvokas lahja

Isäntä antoi minulle juuri todella, todella arvokkaan lahjan. Luvan kokeilla.

---
Olen tyyppi, jota ei ole koskaan kiinnostanut esimerkiksi matkustella. En myöskään ole kiinnostunut tavarasta. Silti olen aina pitänyt elämäntapaani mielenkiintoisena ja olen viihtynyt omassa elämässäni. Olen aina kokeillut ja puuhaillut mielestäni kiinnostavia juttuja, usein myös aika marginaalisia harrasteita. Minun matkani ovat olleet erikoisten ihmisten keskuuteen ja omaan mieleeni. Viimeisimpänä nyt uskaltautuminen BDSM:n pariin pervoviettini johdattamana.

Olen hyvin turvallisuushakuinen, enkä ole koskaan sekoillut, en päihteiden kanssa, en taloudellisesti, en ihmissuhteissani. Teen ihme juttuja, mutta turvallisesti ja perääni katsoen. Minä en ole henkilö, joka saa kolhuja. Kolhunikin hankin turvallisesti. Sen mitä olen elämässäni kompuroinut, kuten kaikille käy, olen käynyt huolella mielessäni läpi ja oppinut taas jotain uutta.

Olen oikeastaan aika nynny.
---


Tämä nyt oli vain antamassa perspektiiviä sille, että tahdon sanoa arvostavani Isännän antamaa lupaa ihan huikean paljon. Jos minulle aukeaa jossain vaiheessa eteen tilaisuus saada koettaa läheisyyttä oman sukupuoleni kanssa, on selusta kotipuolessa turvattu. Isäntä ei pahastu, ja se on aivan käsittämätön lahja.

Kysyin asiaa meilissä, sillä edelleen se on minulle luontevin tapa ilmaista monisyisiä asioita sujuvasti. Kerroin, mistä lähtökohdista asiaa tiedustelen, mitä arvelen tilanteesta ja millaisena sen näen kokonaisuuden ja meidän suhteemme kannalta. Sitten jännäsin, milloin hän mahtaa lukea meilinsä. Tänään ruokapöydässä olin jo aika heikoilla, sillä halusin kovasti kysyä, joko postit on luettu, mutta en mitenkään tahtonut nostaa sellaista aihetta esiin siinä hetkessä sen kummemmin. Syötiin perheen kesken, juteltiin niitä näitä hyväntuulisina. Sitten, vallan muun keskustelunaiheen kautta kävi ilmi, että kyllä Isäntä oli lukenut viestini. Menin heti vaikeaksi, mutta hän oli ihan neutraalin oloinen.

Vasta illalla näin äkkiä hänen keskittyneestä ilmeestään, että nyt asiasta puhutaan. Se, mitä hän tarkalleen sanoi, ei kuulu tähän, mutta sain luvan. Se oli nopea tilanne ja painelin siitä ulos koiran kanssa, viileään ilmaan, jota valaisi utupilvistä pilkottava kuu. Koko matkan olin muissa maailmoissa hämmästellen äskeistä. En voinut kuin kyynelehtiä liikutuksesta, kun ymmärsin, miten valtava luottamus meillä vallitsee. Samalla tunsin entistä vahvemmin, että suhteemme ei ole vankila vaan vapaaehtoiseen sopimukseen pohjaava rakkauden ja kumppanuuden liitto. Minulle tuli vapauden siivet selkään, epävarmuuden ja arvailujen jälkeen.

Myöhemmin sain käskyn pitää kaulapantaa kun tapaan hänet, johon ajatukseni kohdistuvat. Panta ei kurista kurkkuani, vaan koen olevani hyvällä tavalla merkittyä omaisuutta.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Subi ruotuun

Tyytyväisenä kerron, että ylitseni on jyrätty viimeisen vuorokauden aikana pariin otteeseen voimalla, teholla ja staminalla. Jyrän nimi on Herra Huu, tottakai.

Tarvitsin sitä, olin alkanut hairahtua ajatuksen ja tunteen tasolla. Hetken (taas) murjotin sängyssä peiton alle hautautuneena ja maalasin mielessäni kuvaa jossa D/s on (taas) lakaistu pois elämästämme. Nyt minut on palautettu onnellisen subin asemaan, merkittykin sieltä ja täältä. Lisäksi sain luvan jatkaa bloggaamista milloin haluan. Vapaus tuntuu ihanalta sen rajoittavan kahleen jälkeen, eikä tarvitse ajatellakaan tekevänsä sitä salaa. Kiltti ja fiksu Tetris, onneksi tajusin mennä kysymään lupaa kun teki mieli ja Isäntä oli hyvällä tuulella.

Toinen luvan kysyminen meni tänään vähän eri tavoin kuin olin suunnitellut, mutta palataan siihen myöhemmin.

Isäntä on pari päivää sairaslomalla flunssan tähden, ihan puolikuntoinen siis, muka. Flunssa hänellä todella on, mutta se ei taida estää ihan kaikkea toimintaa. (Aika monia tylsempiä toimia estää, mutta sitä varten Isännällä on Tetris).

Eilen illalla olin väsyksissä henkisesti ja ruumiillisesti pitkän työviikonlopun jäljiltä ja samaten emotionaalisen ihmissuhdepyörityksen tähden, jonka olin polkaissut käyntiin. Väsyneenä olen helposti äkeä ja ylireagoin asioihin. Mieleni teki niskoitella, rakentaa riitaa. Tilanne oli aika pieni ja merkityksetön, mutta minun mielestäni Isäntä toimi toisin kuin olisin tahtonut. Osoitin sen tietysti nakkelemalla niskojani ja tokaisemalla jotain kriittistä. Isäntä poistui siinä vaiheessa paikalta ihmeissään(?) ja minä menin pettyneenä nukkumaan. Se oli taas sellainen vaikea hetki, kun minun kiukunpurkaukseni saa sen tyyppistä vastakaikua joka vain lietsoo minua lisää. Myönnän, kyllä myönnän, että vaatisi todella rankkaa pokkaa nousta niin epämääräisen ja hämmentävän tilanteen yläpuolelle ja ottaa kiukustuneesta minusta yliote.

Olisi ollut todella paha paikka jättää tilanne siihen, selvittämättä. Minusta ei sitä selvittämään ollut, olin hyvin väsynyt, mutta samalla huonoissa ajatuksissa. Onneksi kuitenkin seurasi hyvin samantapainen selvittelytilanne kuin mitä olen aiemminkin kerran kuvaillut. Sain kysyttyä, että sallitaanko minun käyttäytyä täällä miten sattuu, ja siitä omintakeinen riidanselvitysprosessimme sitten käynnistyi. Isäntä osoitti fyysistä voimaansa ja peräänantamattomuuttaan ja minä pyysin, että hän ei milloinkaan kokisi minua uhkaksi itselleen. Tahdoin alistua, kärsiäkin vähän, olla jyrätty, olla heikko; lopulta olla pantuna peppuun Isännän tiivis käsivarsi kaulani ympärillä.

Tiesin paikkani ja sinä iltana nukahdin nöyränä ja tyytyväisenä, varovasti painautuneena yskivän Isännän selkää vasten. Hiukan tietty häpeillen, että olin taas aiheuttanut tämmöistä vaivaa. Viimeiseksi hän oli kysynyt minulta: Miten Isäntää kohtaan käyttäydytään ja minä mutissut, että kunnioittavasti.

Tänään oltiin sitten kaksistaan kotona, minä töitäni tehden, hän lepäillen. En meinannut päästä töihin käsiksi, eräät ajatukset vaivasivat minua ja minua alkoi siinä sitten panettaakin kun oikein sitäkin ajattelin. Erityisesti, koska minulta oli erään ajorikkeen vuoksi kielletty omat leikit loppuviikoksi, ilman lupaa siis. Harmittelin, että ei tästä tule mitään ellen saa laueta ja sitä kautta mokomaa kutinaa pois ajatuksistani. Päätin mennä kysymään Isännältä lupaa. Pohdin kaulapannan suhteen ja päätin laittaa sen, jotta hän näkisi heti millä asioilla liikuin.

Hiippailin sitten Isännän luo katse nöyrästi maassa. Kesti tovin, että sain sanat puristettua kurkustani ja kysyttyä lupaa leikkiä. Isäntä ei vaikuttanut tyytyväiseltä ja viittasi eiliseen käytökseeni. Hän kielsi leikin ja käski minun odottaa. Olin hiukan yllättynyt, sillä tarkoitukseni oli todellakin käydä hakemassa vain lupa, jonka turvin pääsisin takaisin asialliseen työvireeseeni. Hetken päästä olin ilman vaatteita roikkumassa kädet ja jalat harallaan alakerran järeissä kattokoukuissa. Minun ei erityisesti tehnyt mieli piiskaa ja uskalsinkin kysyä, että eikö eilen jo tullut rangaistusta. Isäntä naurahti, että se nyt oli vain nautinnon vuoksi tapahtunutta ja antoi kumisiimaisen floggerin läjähtää takamuksilleni.

En kauheasti nauttinut kivusta, sillä en ollut oikein kerinnyt virittyäkään mielentilaan. Se sattui, au! Onneksi Isäntä piiskasi lyhyen kaavan mukaan ja raippa oli unohtunut kaappiin. Nipistimet rinnoissa ja riiputus käsistä tekivät olon hankalaksi jo sinälläänkin. Kerrankin olin tyytyväinen, kun huomasin siirryttävän hyväilyihin, vaikka pilluni olikin hiukan arkana eilisistä kovista ja vaativista otteista. Useista hyvistä yrityksistä huolimatta Isäntä joutui huomaamaan, että äksäksi viritettyyn subiin yhtyminen on hankalaa ja epätyydyttävää ja pääsin pinteestä joutuakseni uuteen sängyllä.

Isäntä sitoi vasemman käteni rannekahleesta kiinni vasemman jalan nilkkakahleeseen ja sama toisella puolella. Asento oli varsin avoin ja salli Isännälle huomattavasti paremman lähestymiskulman. Yhtyminen tähän tapaan oli pitkällinen ja jossain vaiheessa solmu petti ja sain käteni sen verran vapaaksi, että sain hierottua itselleni hyvän orgasmin. Olisin voinut lopettaa aika pian sen jälkeen, mutta se ei nyt käynyt. Käteni joutui uudelleen nalkkiin ja ääntelin jo kohta enemmän epämukavuudesta kuin kiimasta. Olisin ollut kiitollinen, jos olisin voinut vaihtaa asentoa jotenkin, mutta samalla nautin pinteestäni, eikä mieleenkään tullut pyytää keskeytystä.

Lopulta, helpotuksekseni, Isäntä kyllästyi, avasi sidokset ja heitti minut mahalleni. Hän jatkoi samaa kyytiä pepussani, eikä sekään tuntunut kauhean nautittavalta, kenties eilisestä johtuen. Kun hän viimein, viimein hellitti, olin ihan poikki ja saatoin vain maata pää sekaiseksi vyyhdeksi hankautuneen poninhäntäni alla piilossa. Yleensä session jälkeen pyrin osoittamaan aika pian olevani kunnossa, mutta nyt olivat voimat imetty ja subi pantu niin maan rakoon kuin voi olla.

Toinnuin siitä kuitenkin vähitellen siivoilemaan paikkoja ja itseäni. Hurja oli havaita, että pienessä päivätouhussamme oli mennyt melkein puolitoista tuntia. Koko illan tämän jälkeen olen ollut väsyksissä ja sieltä ja täältä aristava. Siitä huolimatta loihdin erityisen hyvää ruokaa pöytään ja sen jälkeen painauduin tyytyväisenä Isännän turvalliseen kainaloon pienille iltapäiväunille.

Rakastan häntä, mutta hirvittää vähän mennä pyytämään häneltä lupaa enää yhtään mihinkään ylimääräiseen tämän sairasloman aikana.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Naistenvälistä

Tänä iltana saisin kirjoittaa jälleen blogia, mutta olen hyvin hämmennyksissäni - tosin eri syystä kuin viimeksi - enkä oikein tiedä mitä voin siitä edes kertoa.

Kaikki lähti tavallaan yhdestä kosketuksesta. Kesken tavallisen keskustelun julkisella paikalla, yllättävä kosketus kaulalleni, poolokauluspaitani alle. Vain nopea käynti siellä, toteava: ei kaulapantaa eikä muutakaan merkkiä. Menin vähän sekaisin, hän tietää sen jo. Emme puhuneet siitä sen enempää, nauroimme vain, mutta hyrisin mielihyvästä silloin ja sen jälkeenkin ajatuksissani.

Juuri noin, ole kiltti, tee juuri noin: kosketa minua, älä edes ajattele kysyä lupaa.

En olisi reagoinut noin, ellei perusta olisi luotu jo pitkälti ennalta. Ystävyys, erilainen: kinkympi. Tilanteita, joista syntyy päähäni haavekuvia, toiveita saada vielä jotain lisää. Arastuttavia mutta kiihottavia kuvitelmia, omistavista käsistä kaulallani, rinnoillani; kokeneista sormista suussani, pillussani. Tai ei sentään, se on jo liikaa! Vain pieni viaton kosketus ja pääni menee pyörälle.

Tiedän mitä tapahtuu, kun jää oikean miehen kanssa kahden. Tunnen kuvion ja osaan toimia siinä, ottaa roolini. Vaan mitä tapahtuu silloin, jos siinä olisikin nainen? Olisin hukassa, ja kuitenkin haluaisin, luulen haluavani. Kaikki vähä mitä olen saanut, on ollut miellyttävää, jättänyt haluamaan lisää.

Mitä se nyt olisi, sellaista kevyttä leikkiä, molempia viihdyttävää. Naisten välinen rakkaus on eri kuin naisten antautuminen leikkiin keskenään. Selviäisikö siitä ilman, että ystävyys kärsisi? Voisiko olla mieleltään niin kinky, että se toimisi siten? Tai niin aikuinen...

En ehkä koskaan saa tietää ja hyvä niin. Tai saan kokea ja tietää, hyvä niin.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Paskin subi ikinä

Minulla on pieni hämmennys menossa, subimielessä.
Olen päivisin turhan paljon itsekseni, keskenäni ajatusteni kanssa ja ehdin pyöritellä päässäni kaikenlaista. Sitten kun vielä luen vuosikausia näitä asioita hämmentävän tosissaan pohtineen henkilön kirjoitelmia, menen entisestään sekaisin (vrt edell. postaus). Entisen mäkikotkan sanoin, missä mennään ja olenko mäkin siellä?

Pyörittelen siis päässäni joutavia asioita, enkä millään kehtaa vaivata niillä Isäntää, kun hän tulee myöhäisestä työvuorosta kotiin. Hänellä ehkä on muutakin ajateltavaa ja haluaa hänkin vain rentoutua.

Mitä mietin? Luen Master Dennisin tekstejä, joissa mitä ilmeisimmin ollaan asian ytimessä, BDSM on niin totta kuin voi olla. Päättelen sen mm. siitä, että hän pitää luonaan (ainakin yhtä) orjaa (=slave), joka on tullut jostain USA:n ulkopuolelta, sillä joutui odottamaan työlupaa. Ja Master miettii tosissaan, onko oikein päästää orja ulkopuoliselle töihin, sillä silloin hänellä on työpäivän ajan toinen valtias, työnantaja. Huuh... Vaikuttavaa.

Myöskin sana orja tarkoittaa tässä muunlaista olotilaa kuin "pelkkä" subi. Orja on henkilö, joka on myöntynyt täysin isäntänsä/ emäntänsä kontrolliin. Hän mm. itsestäänselvästi lahjoittaa palkkansa valtiaalleen. Työskentelee ja elää tämän hyväksi, ei kenenkään muun. Vaatii todella luonnetta, molemmilta, toteuttaa tällainen skenaario tyylipuhtaasti.

Subi taasen on Master D:n mukaan  henkilö, joka miettii alistumisensa tapauskohtaisesti. Tyyliin: tähän alistun, joo, mutta tuohon en.

Jostakusta voi tuntua hassulta, että silmät pyöreinä kerron näitä juttuja blogissani, mutta kannattaa muistaa, että EN ole oikeastaan perehtynyt BDSM:ään sen kummemmin. Saati siihen, miten sitä isossa maailmassa harjoitetaan. Näistä jutuista tulee sellainen olo, että on itse kovin puolivillainen olento, jonkinlaisella hauskalla tripillä oleva haahuilija. Monella varmaan tulee mieleen tässä vaiheessa hyssyttää, että BDSM on oikeanlaista itselle silloin kun se tuntuu itsestä hyvältä. Joo, selvähän se, eihän tässä mitään todellisia sääntöjä olekaan. Minulle vain tulee olo, että tahtoisin ottaa vielä askelia, koetella itseäni vielä jotenkin. Sellainen kaipuu.

Tänään tuli etenkin olo, että olen maailman paskin subi. Olin sopinut kolmannen osapuolen kanssa tärkeästä asiasta ja unohtanut edes informoida Isäntää siitä, vaikka se hänenkin elämäänsä vaikuttaa. Helvata... Ehkä meidän olisi hyvä pitää pieni keskustelu siitä, miten tällaisia tilanteita ylipäätään hoidetaan. Tässäkin tapauksessa kyseessä oli työasiani, joita tietty hoidan itsekseni, mutta ne monesti vaikuttavat myös kotipiirin asioihin ja aikatauluihin. Miten siis?

On suht helppoa säilyttää asetelma, että Isännällä on sanavalta kodin sisäisiin asioihin, mutta kun tällä subilla on työ- ja harrastuselämääkin, jotka sisältävät paljon päätöksentekoa. Sitten tulee vielä sekin seikka, että minkä verran toista voi vaivata tämmösillä, kun aikaisemmin on totuttu siihen, että olen täysin itseohjautuva olento. Minulla on ennakko-oletus, että häntä ei kiinnosta. Voin olla väärässä.

Välillä minulla on vaikeuksia säilyttää subivireeni, jos olen koko päivän hoitanut aktiivisesti asioita ja tehnyt päätöksiä työ-, raha- ja ajankäytön asioista yms. Sitten näen Isäntää lyhyesti iltamyöhällä ja minun tulisi löytää se kytkin, että pystyn heittäytymään ja nauttimaan subiudesta, jota kuitenkin itse toivon. Muistutetaan tähän nyt vielä sekin, että olen tahtonut subiutua osaltaan juuri siksi, että olen taipuvainen ottamaan johtajan roolia ja stressaannun vain siitä. Tavallaan johtajuus tulee minulle helposti, mutta se on minulle kuluttavaa ja pilaa parisuhdettamme. Olen aina huojentunut, kun havaitsen Isännän ottavan ohjia, lupia kyselemättä jopa.

Huh, ehkä nämä asiat asettuvat pikku hiljaa.

Toivon niin kovin, että Isäntä mm. odottaisi ja vaatisi minulta asioita, mutta samalla olen huolissani, että hän joutuu ottamaan taakkaa minun toiveistani. Mikä taas on D/s:n vastaista, räikeästi. Kyse on myös ennen kaikkea hänen kotielämästään. Enhän toivo tekeväni siitä jotain v***n sirkusta. Asioiden on mentävä luonnostaan. Tai no ok, kai ne kummallakin meistä vaativat vähän keskittymistä, mutta toive kai on, että ajanoloon tavoista muodostuisi rutiineja ja parisuhteemme uusi painopiste vakiintuisi.

Tällainen lätinä ei varmaan juuri muita kiinnosta kuin niitä, joilla on jotain vastaavaa menossa itsellään tai mielenkiinto näitä asioita kohtaan. Toisella kertaa sitten jotain, mikä saa fetisisti-reppanat kiemurtelemaan tietokonetuoleissaan.

Puutteisen puhetta

Kärvistelen seksivajeessa ja luen Master Dennisin BDSM-maailmaa koskevia tekstejä.

Olen hormonaalisesti vaiheessa, jossa en ole tippaakaan kranttu, vaan minkälainen vain polkaisu tuntuisi hyvältä. En harrasta irtosuhteita, mutta en juuri kokenut huonoa omatuntoa, kun sain väristyksiä kuullessani tiiviissä kassajonossa takaani kahden parhaassa panoiässä olevan uroon karheaa keskustelua. Brrrh... Ympärilläni täytyi leijua näkymätön feromonipilvi.

Sanoin kerran Isännälle (tai silloin vielä ihan vain miehelleni), että olen nyt mielentilassa, jossa en päästäisi itseäni ruotsinlaivalle tyttöporukassa. Olin vieläpä tosissani ja vähän onneton lausuessani sen. Se oli ennen kun aloimme aktiivisesti harrastaa BDSM-leikkejä ja aloin kokea saavani kotoa sitä mitä kovasti olin vailla.

Isäntä tietää kyllä, että jäin tänään puutteeseen. Epämiellyttävä tilanne, koskapa se kivaa olisi. Sain luvan käyttää lelua, mutta joo, eihän se miehistä rynnistystä korvaa. Mikä siinäkin on, että kun on ihan kirjaimellisesti miehenkipeä, ei tee edes mieli runkata? Sitten vasta kun kunnolla saa, on tyydytetty olo, kuten eroottisessa viihteessä tykätään sanoa.
Jalkovälissä kytee hehku ja toivon, että Isäntä ehtisi edes huomenna ennen töihinmenoa nykäistä, jos ei tänään jaksa.

Minun piti kirjoittaa pohdintaa Master Dennisin tekstin pohjalta, mutta huomaan aivojeni siirtyneen alakertaan...

Koetan:
Teksti What About Love teki minuun vaikutuksen, sillä se kosketteli jotain tämänhetkisiä pohdintojani. Siinä kuvaillaan mm. meidän suhteemme laatu ihan hyvin. Suhteemme perustuu rakkaudelle ja olemme käyt. kats. naimisissa keskenämme, mutta leikkiminen toisten kanssa ei ole pois suljettua BDSM:n puitteissa. Näitä "leikkejä" ei koskaan harkittukaan vanilja-aikanamme, ne eivät mitenkään tulleet kyseeseen. Jostain kumman syystä pelailu muitten samanhenkisten kanssa vain tuntuu istuvan BDSM:ään, vähentämättä mitenkään keskinäistä rakkauttamme tai sitoutumisemme määrää. Omalaatuista nähdä tämä hiljainen havaintoni tässä näin asiallisesti kirjoitettuna, kuten Master D:n tyyli on.

Miten pukisin ajatuksen sanoiksi.. Luin aika läjän tämän amerikkailaisen kirjoittajan tekstejä tässä parina iltana ja niistä muotoutuu paljon sellaista, mitä koen tutuksi. Minulla on olo, että aivoni ovat ikäänkuin kääntäneet katkaisijaa BDSM-puolelle ja äkkiä kaikki käy järkeen. Että Master tässä toistelee asioita, joita jo tiedän muutenkin. Asiat loksahtelevat kohdilleen ja saavat nimiä.

Mitä hittoa BDSM oikein on? Miksi se on niin luonnollista ja silti yhteiskunnassamme niin hämäräksi koettua? Onko se jokin ihmisyyden toinen raide, joka on hylätty kulttuurisista syistä?
Meidän kulttuurissamme parisuhde ei saa perustua epätasa-arvoon. Toinen ei saa tyynesti luovuttaa päätösvaltaa toiselle ja jäädä itse onnellisena noudattamaan ylhäältä annettua ohjeistusta. Parisuhteissa kuuluu taistella vallasta, avoimesti tai hienostuneesti neuvotellen.
Master D puhuu mielellään vapaudesta, jonka BDSM suo ja avomielisyydestä sen eri variaatioille. Vapautta vain on harjoitettava salassa.

(Tämä teksti tuli kirjoitettua jo eilen, mutta menköön nyt julki.
Entä kuinkas sitten kävikään? Kyllä vain, kyllä Tetris sai Isäntää ja nyt kaikki kiltisti nukkumaan).

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kuuliaisuustehtävä ja käytösrangaistus

Minulla on nyt lupa julkaista blogiteksti kahdesti viikossa. Kirjoitin tuo edellisen postauksen kyllä jo eilen, mutta julkaisen vasta tänään. En ole tietävinäni, onko se luvallista..

---

Olen viettänyt pari viime päivää ihan muissa kuin pervomietteissä, muunlaisten ihmisten ja tekemisen parissa. D/s ei ole mitenkään jäänyt pois, ei tietenkään, mutta oma henkilökohtainen subimieleni on vaellellut muussa kuin tavanomaisessa. Piristävää kyllä!

Huonona puolena on, että olen tänään ollut tavattoman kapinallisella tuulella. Kaiketi olen kaikesta ahkerasta puuhasta ollut vain vähän väsynyt, mutta myös hirveän huonotuulinen ja ärsytyskynnys olematon. Ei kovin hyvä asetelma, kun koko perhe viettää päivän tiiviisti toistensa seurassa. Yhdessä vaiheessa, nälkäisenä vielä kaiken päälle, olin varma että on vain kolme mahdollista tietä edessä: joko minä äksyilen ja hermoilen TAI pyydän ja saan Isännältä vähän pomotusta TAI otan siiderin, että saan itseni rentoutumaan. Kiukutella en halunnut, Isännän huomiota taas oli mahdoton saada yksityisesti, joten päädyin viimeiseen. Sain ottaa siiderini ja olin hetken päästä jo parempaa seuraa.

Siideri + ruoka = armoton väsytys. Nukuin pienet iltatorkut ja lojuin tyytyväisenä sängyssä vielä silloinkin, kun perheen pienintä laitettiin nukkumaan. Ylellistä, yleensä se on minun hommani. Pääsin siitä sitten ylös ja ajattelin laittaa itselleni vähän teetä puuhellalla. Hellaa lämmittäessäni tajusin, että olen yhä huonoissa fiiliksissä. Oikeastaan minun teki mieli vain lyödä lossiksi kaikki tottelemiset ja säännöt ja alkaa ihan ensiksi napsia suklaata, jota tiesin kaapissa olevan (huom: herkkukielto).

Niiden muutamien kuukausien aikana, kun minulla on ollut herkkurajoitus, olen repsahtanut kunnolla oikeastaan vain kerran. Taisin kirjoittaakin siitä, miten tyhjensin pähkinäsekoituskulhon kerralla, tunnustin sen ja otin piiskaa. Haluni heittäytyä tottelemattomaksi tuntui minusta vastenmieliseltä ja menin Isännän luo apua hakemaan. Kerroin, että minun tekisi mieleni syödä holtittomasti kaikkea hyvää. Isäntä istahti sohvalle ja viittasi minut jalkoihinsa istumaan. Asetuin siihen pää hänen sylissään ja hän silitteli hiuksiani. Tuossa paikassa minulle tuli rauhallinen ja raukea olo, ei enää yhtään kapinallinen. Kerroin siitä huolimatta, että olin ollut päivän huonoissa mietteissä.

Hetken keskustelimme siitä, miksi herkkukielto on (itse pyysin sitä aikanaan) ja siitä, että jos tahdon lisää hyvää, teen yksinkertaisesti fyysisiä suorituksia, kuten oli sovittu, vaikkapa halonhakkuuta tai lenkkeilyä. Se tuntui minusta ihan reilulta, enkä enää yhtään halunnutkaan alkaa mässäillä. Sitten tuli se toinen asia, kapinalliset ajatukset. Isäntä ratkaisi sen niin, että määräsi minut pesemään saunan, kunhan lapsi on nukahtanut. Nieleskelin vähän ja kiristelin hampaitani, mutta en esittänyt poikkipuolista sanaa. Koetin vain kysyä, että oliko se ehdotus vai käsky. Kuulemma käsky. Kello oli yhdeksän sunnuntai-iltana, minä aikeissa ryhtyä mukavalla iltateelle ja nyt tämä!

Ihan vihloi, kun ajattelin tehtävää. Kellarisaunamme on vanha ja likainen, olin vältellyt sen perusteellista pesua sisäänmuutostamme lähtien. Isäntä silitteli minua vielä ja sanoi, että saan luvan mennä laittamaan saunaan tulen, että minun on lämmin suorittaa tehtävääni. Kysyin hiljaa, voinko juoda ensin kupin teetä. Kuulemma se kävi, mikäli lapsi ei ollut jo nukahtanut. No, siellähän se piltti veteli sikeitä ja minä tyydyin ilmoittamaan Isännälle teeveden olevan valmista, kuten oli opetettu.

Harjatessani saunan mustunutta seinäpäneelia kuurausharjalla ja mäntysuovalla huono mielialani vähitellen hälveni. Saunassa alkoi olla mukavan lämmin ja syntyvä jälki oli oikeastaan ihan hyvää. Samalla pohdin itse asiaa ja huomasin, että ihan oikeasti saatoin olla kiitollinen tilanteesta. Ensinnä ihan sen tähden, että itsehän olin tätä hinkunut, alistumista. Moniko alistumisesta haaveileva sai ihan oikeasti alistua? Olin mielessäni kiitollinen siitäkin, että Isäntä oli nähnyt sen vaivan, että oli paneutunut ongelmaani ja keksinyt näin oivallisen ratkaisun. Mikä muu olisi toiminut näin nappiin kapinoivalle subille? Hellittely ja hyvittely, no ei todellakaan. Keskustelu, ehkä, mutta sekin saattaisi liukua liian yleiselle tasolle, kun minä kaipasin ihan vain kovaa otetta yli oman tahtoni. Nyt sain testata kykyni totella (tallella), sain tilaisuuden miettiä asioita ja olla samalla tiukasti käskyn alla. Vieläpä ilman, että Isännälle koitui kipuilustani kohtuutonta vaivaa, olinhan siivosti kellarikeroksessa ja hän takkahuoneessa kenties leffan äärellä.

---

Kuvaillaan nyt toinenkin onnistunut rangaistus samaan hengenvetoon. Kutsun tätä mielessäni käytösrangaistukseksi.

Näitä tuoreen D/s-elämän pieniä ongelmakohtia kolahti eräänä iltana kohdalle, kun lojuin sohvalla lukemassa aikakauslehteä. Isäntä oli siinä aikeissa mennä suihkuun ja istahti lattialle viereeni. Olimme kahden, jolloin D/s on vahvimmin voimassa. Hän alkoi kertoa asia, joka kyllä kiinnosti minua kovasti, mutta olin ahdistuneena pannut merkille asentojemme epäsuhdan. Hänen kertomansa asia kosketteli vieläpä näitä aihepiirejä, joten minun teki todella vaikeaa kuunnella sitä istuen mukavasti hänen yläpuolellaan. Ahdistukseni johtui kaiketi epävarmuudestani D/s:n kestävyydestä, jota huolta vieläkin välillä kannan.

Joten, mitäpä tein: keskeytin hänet ja kysyin, miksi hän istuu lattialla.

Hän vaikeni ilmeisen loukkaantuneena, nousi ylös ja totesi että ehkäpä siksi, että on kohta menossa suihkuun. Minua alkoi samantien nolottaa ja harmittaa käytökseni tavattomasti. Painoin sormet silmilleni, enkä kehdannut katsoa häneen. Olin mokannut totaalisesti mukavan hetken, tehnyt D/s:stä kahlitsevan rasitteen, vaikka koetan välttää sitä kaikessa. Pelkäsin, että Isäntä vain menee tiehensä ja asia jää käsittelemättä. En tiedä, mitä hän ajatteli, sillä hän jäi astelemaan huoneeseen ja meni lopulta penkomaan erästä sekalaisten tavaroiden laatikkoaan. Hän haeskeli sieltä pitkään jotain ja olin sen ajan täydessä epävarmuudessa. Kumpikaan ei puhunut mitään.

Viimein hän tuli luokseni, siirsi vaatteitani sen verran, että sai vasemman rintani esiin. Silmäni laajenivat aidosti, kun näin mitä hän aikoi siihen laittaa: jonkunlaisen pelottavan ison ja mustan ties minkä nipistimen. Se sattui välittömästi kovin, nipistävästi ja tykyttävästi, eikä tuntemus haihtunut, kuten piiskaniskuissa. Hän kysyi, aikoiko Tetris käydä neuvomaan, missä Isäntä saa istua ja kehoitti jatkamaan lehden lukua sekä kertoi menevänsä itse nyt suihkuun.

En todella voinut ajatellakaan mitään lukemista. Istua kyyhötin sohvalla tuo hirvitys paikoillaan paitani alla ja kärsin ja nautin tuskastani ja siitä, että olin sen todella ansainnut. Isäntä oli mielestäni taas toiminut tilanteeseen nähden ainoalla oikealla tavalla. Vain välitön ja riittävän kova rangaistus saattoi säilyttää kummankin kasvot.

Vasta suihkusta tultuaan hän päästi minut kivustani. Eikai hän ollut kuvitellut, että ottaisin nipistimen itse pois sillä välin - toivon että ei! Ainoastaan tarkistin, että veri kiertää, ja saatoin sen jälkeen keskittyä odottamaan aloillani. Minulla oli todella rangaistu olo ja rinta jomotti vielä hyvän tovin, mutta samalla olin syvästi tyytyväinen ja kirjoitin Isännälle meilissä, miten hyvilläni olin hänen ratkaisustaan.

---

Tetris kiittää taas mielenkiinnostanne, vaikka tässä ei nyt seksiä ollutkaan, ja painuu nukkumaan.
Kommentoikaa ahkeraan, niin kirjoitan kerkeämmin.

Kehon merkitseminen

"Bambukepin jäljet iholla - kotikuri, seksi - käsiraudat, rohkeana - orgasmi sidottuna - piiskaa parisuhteessa - subinarttu - suukapula, blog - tartun poninhäntään."

Minusta on aina yhtä hauska mennä lukemaan, millä hauilla ihmiset ovat blogiini sattuneet. Hihi.. Saan samalla luettelon fetisseistäni ja kiihotun tietty pikkuisen mielikuvista. Tämä on joku itseään ruokkiva kehä!

---


Valokuva käsivarteni sisäpinnasta. Tämä voisi olla Herra H:n monogrammi, mutta ei ole. Ihan totta. Tämä on ihan mundaaneissa olosuhteissa sattunut vahinkoraapaisu. En ole niitä tyttöjä, jotka raapivat itse ihoaan, en ole koskaan ollut. Silti tämä pikku kuvio oli minusta jotenkin ajatuksia herättävä.

BDSM-jutuissa ei voi olla törmäämättä kehonmuokkaukseen, kuten lävistyksiin ja arpitatuointeihin. Sain juuri O:n tarinan luettua ja siinäkin harrastetaan merkintää. O saa takamuksiinsa herransa monogrammin polttomerkkeinä ja häpyynsä jonkunlaiset tunnuslevyt, joiden olemusta en ihan hahmottanut kuvailun pohjalta. Ja kai kehonmoukkausta on sekin, että hänen peräaukkoaan venytetään suunnitelmallisesti. (Sen sijaan esim. O:n hiusten väriä ei mainita koko kirjassa). O:n tarina on julkaistu vuonna -54. Tuoreita esimerkkejä taasen katselin juuri tässä yksi päivä eräästä blogista. Naisen jalkoväli täynnään kirurginteräsrinkulaa ja takamuksessakin jokin melko pysyvän näköinen kirjainkuvio. Siis kyseessä oli BDSM-orja. Arvasitte.

Ihan kiva. Tai no ei oikeastaan, aika karseaa. Ymmärrän silti. Minullakin on ollut mielihaluja merkitä itseäni. Se on jostain syystä tärkeää subille ja ehkä monelle dominoijallekin. Meillä tämmöiset merkintäajatukset eivät oikeastaan ole lähtöisin Isännän suunnalta. Sanon oikeastaan, sillä hän on kyllä pitänyt hyvänä, että käytän kaulapantaani pervoyhteyksissä, ikäänkuin "omaisuus merkitty" -periaatteella. Pidänkin sitä ihan mielelläni. Toisekseen hän merkitsee minua piiskalla takamuksiin, mutta se ei ole itsetarkoituksellista ja on varmasti minulle tärkeämpää symbolisesti kuin hänelle.

Minulla ei ole yhtään tatuointia ja lävistyksiäkin vain ne tavalliset kaksi korvissa. Tämä on ihan periaatteellinen valinta, en käy erittelemään asiaa tässä, etten loukkaisi ketään. Monilla ihmisillä on minun silmääni oikein tyylikkäitä kehonmuokkauksia, mutta itse en ole kokenut viisaaksi ottaa.

Merkitsen itseäni koruilla. Pervosormustani olen nyt pitänyt sen reilu pari viikkoa, kun D/s-sopimuksemme on ollut voimassa. Se on sormessa omaksi ilokseni ja otinkin sen juuri vaihteeksi pois, sillä unohdan sen aina yöksi sormeen ja silloin se värjää sormeni. Toinen koru minulla tällä hetkellä on hopeinen kahleketjua muistuttava ranneketju, johon olen kiinnittänyt amuletteina sydämen ja käsiraudan. Symboliikka on itselleni niin selvä, että vähän etukäteen arveluttaa tilanne, jossa joudun selvittämään korua jollekulle ulkopuoliselle. Mitä sanon?

Kolmas koruni on yksi aika normaali kaulakoru. Sillä on kuitenkin intiimi merkitys. Koru kertoo Isännälle, että nyt ei ole paras hetki kuusta lähestyä tietyllä tavalla. Kun otan korun pois ja kaulani on paljas, olen käytettävissä kaikin tavoin. Merkki on tarpeen, sillä olen siirtynyt äskettäin käyttämään kehonsisäistä hygieniaesinettä, jota ei voi mitenkään havaita ulospäin, mutta joka ymmärrettävästi tekee tavanomaisen yhdynnän mahdottomaksi.

Tämä jälkimmäinen korusignaali on uusi asia ja olin tyytyväinen Isännän kursailemattomuudesta asian suhteen. Olin kainosti esittänyt asian meilissä ja heti sopivan hetken tullen saatoin huomata päätyneeni polvilleni Isännän eteen suorittamaan tärkeää tehtävää ja kohta sen perään nojalleni pöytää vasten antautumaan sillä tavoin kuin Isäntä tilanteessa hyväksi näki.

Entä merkeistä klassisin, kaulapanta? Olen alistunut pannan kanssa ja ilman pantaa. Olen laittanut sen itse omasta tahdostani, Isännän tahdosta tai hän on laittanut sen minulle. Olen riisunut sen aina itse kun tilanne on ollut ohi. Olen valinnut pannan itse, merkinnyt siihen itse kinky-kutsumanimeni ja ns. sairausluokitukseni (sadomasokisti). Olen ollut pannasta sidottuna monella tapaa ja minua on talutettu siitä.

Kaulapantani on minulle merkityksellinen esine, mutta ei ole meillä mikään ehdoton sessiosignaali, kuten tiedän sen joillekin olevan. Kätevä signaali onkin, ei siinä mitään. Meillä tuo D/s-tilanteiden ja normitilanteiden raja muutenkin liikkuu ja elää, siihen ei sopisi mitenkään pannan kanssa säätäminen. Saatamme keskustella normaalisti ja sitten Isäntä puristaa minua takamuksista ja kysyy, jäikö jälkiä tai määrää minulle jonkin tehtävän. Viimeksi sain piiskaa ilman pantaa, mutta useimmiten se sellaisissa tilanteissa on kaulassa.

Merkit ovat kivoja ja auttavat kantajaansa hahmottamaan vallitsevaa tilannetta ja pohtimaan sen pysyvyyttä ja sitä, miten itse siihen suhtautuu. Oma toiveeni kuitenkin on, että olisin yhtä merkitty D/s-suhteeseen, vaikka minulla ei olisi mitään ulkoista tunnusta.

(Isännälle olen ajatellut lahjaksi karhunkäpälä-kaulakorua, joka symboloi yhtä aikaa vahvuutta ja suojelevaa hellyyttä).

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tauon paikka

Isäntä antoi minulle tänään yllätyslahjana tällaisen:

Samaten hän sanoi, etten saa syödä yhtään, sillä olen syönyt tänään jo riittävästi hyvää.
Awwww <3

Harkitsen nyt pientä taukoa bloggauksessa. Tykkään pitää blogia tosi paljon, mutta ei kaikkea tarvitse koko ajan saada mielinmäärin mistä tykkää.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Alavireistä tekstiä

Äyh. PMS.

Ei huvittanut, ei kiihottanut niin juuri vähääkään. Isäntä otti kumminkin. Nautin siitä, ettei haluttanut, oikein hekumoin sillä, että kerrankin minua ei huvita kun Isäntä tahtoo. Haa! Pääsin alistumaan sillä tavoin. Aika tavallisen vaniljainen pano olikin, sain vähäisen nautintoni niistä pienistä jutuista, jotka eivät ihan kuuluneet ihanteelliseen yhtymiseen: kivulias pureminen korvasta viritti minua hiukan, samoin yksinkertainen käsky kääntyä ympäri.

Tykkäsin, kyllä tykkäsin, mutta vähän muista syistä kuin miksi seksistä yleensä tykätään. Pidin siitä, että Isäntä oli ottanut todesta sanani, ettei hän tarvinnut lupaani tällaiseen toimintaan. En ollut varsinaisesti vastaan, mutta hänen täytyi huomata, etten ollut ihan kympillä mukana. Oikeastaan jossain vaiheessa salaa toivoin, että hän olisi laittanut minut vaikkapa ilman sen kummempia alkulämmittelyjä ottamaan suihin itseltään. Olisin kernaasti ensinnäkin tunnustellut pään sisäisiä liikkeitäni ja toisekseen ihan taatusti lämmennyt tilanteelle.

Toisaalta pidän siitäkin, että Isäntä tekee asiat välillä ihan vain koruttomasti: päälle ja menoksi. Se ei ehkä anna minulle maksimaalista nautintoa, mutta tiedon siitä, että hän noudattaa omaa haluaan ja minä olen sen tyytyväinen väline. Minua häiritsee useinkin ajatus, että paljonko S/M-touhuista hän tekee ihan vain minun ilokseni, tuolloin ei häiritse.

Asiaa sivuten, pari kertaa minulla on ollut onni päästä sellaisten henkilöiden piiskattavaksi, jotka ovat ilmoittaneet _pitävänsä_ siitä. Siis toisen piiskaamisesta. Onhan se aika tavalla makeampaa subillekin ja vähentää syyllisyyden tunteita, että mitä taas tuli kerjättyä.

Sitten taas olen miettinyt sitäkin, että mitä jos olisin sattumoisin yhdessä kunnolla sadistisia tendenssejä omaavan henkilön kanssa. Sellaisen, joka johdattelisi minut jos vaikka mihin rääkkäystilanteisiin. Ajatus on hivenen pelottava, siitä voisi kehkeytyä aikamoinen sirkus ja luultavasti vieläpä lyhytkestoinen. Olen kuitenkin perusluonteeltani aika vakaa ja tavis persoona, minulle saattaisi todella tulla ongelmia itseni kanssa, jos päälleni kaadettaisiin liian suurella mitalla sitä, mitä kuvittelen kaipaavani. Varmaankaan en osaisi sanoa ajoissa ei...

Tähän asti kaikki S/M-kokemukseni ovat olleet sävyltään positiivisia ja perustuneet luottamukseen ja ystävyyteen sekä tietty rakkauteen ihmisten välillä. Miten jokin, mikä näyttää niin rumalta ja tuntuu kipeältä voi olla niin emotionaalista ja välittävää? Ihanana esimerkkinä Frau saksanmaalta... Voi, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa!

---

Jotenkin ajatukset Fraun tyylistä käsitellä menivät esineeseen nimeltä suukapula. Se on sellainen pikkuinen haavekuva minulla. Suukapulaa en ole koskaan käyttänyt, emme omista, mutta liitän siihen mielikuvan sidottuna olemisesta ja sen tyyppisestä piiskan kivusta, jota olisi lähes mahdoton enää kestää. Vaikea sanoa, haluaisinko ihan oikeasti tilanteeseen, luultavasti. Purisin pehmeäksi päällystettyä tankoa suussani, sylki suupielistä roiskuen, enkä kykenisi kiroamaan saati pyytämään armoa. Repisin käteni punaisille painumille, jopa mustelmille kahleissani. Jännittäisin lihakseni, enkä kuitenkaan pääsisi pakoon.

Piiska olisi sellainen ohut ja pitkä, mahdollisesti päällystettyä bambua. Entä kenen käsi sitä käyttäisi? Isäntä ei varmaankaan kykenisi eikä tahtoisi tehdä sellaista minulle, eikä se ole hänessä puute. Sen pitäisi olla joku, joka todella saa nautintoa ja uskaltaa tehdä muutaman viirun ihoon. Kuitenkin myös riittävän empaattinen, että ymmärtää pitää taukoja. Ehkä vähän silitelläkin haavoittamaansa välillä. Sitten taas kohottaa piiskansa ja sivaltaa, kerra, kaksi, lisää, lisää, kunnes kokisin hetkellisen kauhun ja epätoivon, eikö se koskaan lopeta, lopettaisi nyt jo!

Kun lopulta pääsisin irti, olisin voimaton ja tärisevä lihasjännityksestä ja sekava kokemastani kivusta. Käsitellyt kohdat hehkuisivat ja kolottaisivat, tahtoisin vain kyyristyä jonnekin ja juoda oikein ison tuopillisen vettä. Leijuisin vielä puolisen vuorokautta, kunnes putoaisin rymisten ja kävisin filosofiseksi ja melankoliseksi ja peilaisin kauhuissani mustelmiani...

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tuhmaa mutta toimivaa - pohdintaa D/s:stä

".. se että kun kaikki tuntuu loksahtavan niin hienosti paikoilleen. Tuntuu siltä että tällainen parisuhteen on tarkoituskin olla." -Olivia

"Ollaan mietitty ja vähän ihmeteltykin Isännän kanssa tuota samaa asiaa: miten näin erityyppinen asennoituminen parisuhteeseen voi toimia näinkin tyydyttävällä tavalla." -Tetris

Näin hämmästelimme Olivian kanssa D/s-parisuhteitamme, asetelmalla M/f.
Suomeksi: Heteroseksuaalisia parisuhteita, joissa mies hallitsee ja nainen alistuu.

Olemme molemmat tahoillamme päätyneet kokeilemaan erilaista parisuhdemallia, sadomasokistiselta ja/tai kotikuri -pohjalta. Meitä yhdistää se, että olemme molemmat siirtymässä tavanomaisesta parisuhteesta tähän toisenlaiseen, jollain tavalla kulttuurissamme kiellettyyn malliin.
Tarvitseeko minun alkaa tässä selittää, millainen normaali suomalainen heteroparisuhde on? Tuskin, tiedämme kaikki mistä puhun. Ikäpolvellani 30+ parisuhde on ihanteeltaan tasa-arvoinen, mielellään molemmat puoliskot tienaavat ja tekevät kotitöitä sukupuoleen katsomatta. Sehän on ihan loistavaa, ei siinä mitään. Seksin suhteen on useimmiten niin, että nainen määrää sen saatavuudesta. Riitelytilastoissa kotityöt ovat aina korkealla tasolla. Viimeinen sana asioissa on molemmilla mutta käytännössä useimmiten naisella.

Parisuhdemalli, josta puhun, perustuu siihen, että nainen omasta halustaan ja vapaa-ehtoisesti luovuttaa herruuden miehelleen.
Jo tässä on jotain vähän arveluttavaa ja tabua, sellaista mistä ei nyt ihan kahvipöydässä jutella. Muslimien touhua...? Kohta se vetää hunnun päähän... Tämä alistuminen vain ei perustu uskonnolle, vaan ainakin omalta kohdaltani sisäiselle tunteelleni.

Yksinkertaistan. Puhuimme asiasta mieheni kanssa tässä yksi ilta ja sanoin suunnilleen niin, että jos en saa velvollisuuksien ja rajoitusten lisäksi myös kuria (dicipline), voimme yhtä hyvin istua alas ja miettiä kotitöiden jaon taas uusiksi - minä en niitä kaikkia tee. (Kyse ei ole siitä, etteikö Isännästä olisi tarttumaan piiskaan, vaan enemmänkin siitä, että kartoitimme suhteemme koko kuvaa).

En ole varma, mikä olisi tälle tunteelleni oikea sana. Mielestäni masokismi ei riitä kattamaan sitä. Mielestäni ei ole masokistista käpertyä Isännän kainaloon ja tuntea oloaan turvalliseksi, ihan eri tavalla kuin ennen. Toisaalta, en ehkä olisi lähtenyt ikinä tavoittelemaan tämäntyyppistä suhdetta, ellen olisi hinkunut saada piiskaa! Silloin vain en tiennyt, miten pitkälle polku vie: alistumiseen toisen päätösvaltaan ja käskyjen ottamiseen ilolla vastaan.

 Keskustelussa, jonka kävimme noin viikko sen jälkeen kun olin lopulta kysynyt ja saanut luvan olla kokopäiväsubi ja aloimme kutsua suhteemme uutta laatua D/s:ksi, pohdimme meissä heränneitä tuntemuksia viime ajoilta. Isäntä muotoili oman kantansa niin, että tämä kulunut talvi on ollut suhteessamme hienoa aikaa: keskinäinen suhteemme on jäsentynyt selkeämmäksi ja seksielämämme parantunut. Itse olen tuntenut lähinnä hämmennystä asioiden luontevan etenemisen suhteen ja siitä, miten jokin tavallaan kielletty koko ajan vain tuntuu niin hyvältä.

Luovuttuani päätösvallastani olen kokenut rauhoittuvani. Turvallisuuden ja varman hallinnan tunteeni on kasvanut, olen ikäänkuin pudottanut stressiä harteiltani. Tässä ei ole niinkään kyse siitä, mitä Isäntä on tehnyt tai jättänyt tekemättä, vaan omasta asenteestani. Isäntä on sitten suotuisalla menettelyllään onnistunut vahvistamaan näitä tuntemuksia minussa ja olen alistunut taas vähän lisää, onnellisempana. Huomatkaa kuitenkin, että olen yhä prosessissa: mitään kovin kummoisia juttuja ei elämässämme ole nyt tapahtunut, varsinaista tulikoetta D/s ei kenties ole kohdannut.

Jos jotakuta vielä askarruttaa tämä päätösvalta-asia, niin selvennän. Ihan oikeasti minulla siis edelleen on veto-oikeuteni ja oikeus astua pois tästä kuviosta tahtoessani. Ei me mitään papereita olla allekirjoitettu. En myöskään roiku kaikkien pikkujuttujen tähden Isännän lahkeessa kyselemässä ohjeita. Se menee enemmänkin niin, että Isäntä antaa minulle käskyjä, esim. tekstareita joissa kertoo milloin tulee kotiin ja mitä odottaa kotona olevan. Minä taasen esitän arjen asioista pieniä kysymyksiä, kuten mentäiskö kauppaan, syötäiskö tässä välissä jne. Kevennyksenä voin todeta, että saan ihan itse päättää, toteutanko Isännän käskyt vai en. Ellen, tulee sitten piiskaa! Kertaakaan en ole venkoillut käskyjen suhteen, aina olen kokenut iloa niiden noudattamisesta, jos en muuta niin pikkuisen masokistista.

Kesken erään session tuli mieleeni hassu ajatus: mitä minä tässä värjöttelen, voisin viskata silmäsiteen hemmettiin, kerätä vaatteeni ja poistua. Ajatus oli jotenkin irvokas, enhän minä niin tekisi! En _voisi_ tehdä, en tahtoisi, se ei kuulu kuvioon, se rikkoisin lumouksen. Lähtemällä pois tuhoaisin jotain herkkää ja hienovireistä, eikä sitä niin vain saisi takaisin kasaan. Vähän kuin ensimmäinen rakkaussuhde kunnes heitetään erouhkaus riidellessä..

Edellinen luonnehtii sen sitoumuksen laatua, jonka alla koen olevani. Se on omasta halusta tehty lupaus, joskin ääneen lausumaton.
Se mikä tässä mietityttää, on tietenkin tämän kuvion kesto. Miten se kestää aikaa ja vaihtuvia elämäntilanteita? Voiko se mikä nyt on kivaa, olla sitä vielä vuoden päästä? Perustuuko tämä kuitenkin lähinnä seksihalulle; entä jos jostain syystä hukkaan haluni pidemmäksi aikaa? Olisiko D/s kivaa vielä sittenkin?

Sen ainakin tiedän, että a) tämä mies on minulle oikea, kyllä aika kummia saa tapahtua, jos me ei enää oltaiskaan me, b) olen syntymäpervo, piiskahullu, se ei muutu.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Sessio: Kuulokkeet

Blogi on hyvä välimuoto subitilan ja todellisuuden välillä, kun on vielä vähän pöllyssä päästään.

Sellainen onnellisen leijuva tila, kun keho tuntuu raukealta ja samaan aikaan keveältä ja ihmeen raskaalta. Mieli vaeltelee laiskasti, pystyn juuri kirjoittamaan tätä, siinä kaikki. Hyvän session jälkeisessä tilassa on samoja aineksia kuin jos olisi ollut yhtä aikaa saunassa, lenkillä ja sekstaamassa.

En jaksaisi nyt palata enää tähän, mutta teen sen ehjän tarinan tähden: Toimin tänään omastakin mielestäni törpösti. En auttanut neitoa hädässä. Mutkaisella, loskaisella pikkutiellä ajoin ohi tilanteesta, jossa nuori kuski seisoi ojaan torpatun autonsa vierellä känny poskella. Voisin selittää tähän paljonkin olosuhteista ja tilannearviostani, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Toimin törpösti.

Asia alkoi harmittaa minua jälkeenpäin. Tunnustin sen Isännälle. Sain puhuttelun ja ohjeistusta. Sain piiskaa.

Kun tämä ja pari muuta rikettä oli sovitettu raipan avulla (laskin ääneen 20), pani Isäntä minulle kuulokkeet korville. Hänen uusi lelunsa, etäälle signaalin ottavat kuulokkeet, jotka soittivat sitä mitä hänen tietokoneeltaan alakerrasta tuli. Olin aluksi hämmentynyt. Olinhan melko tiiviisti sidottu pöydän yli, jalat, kädet, kaulapanta ja vielä silmät peitettyinä. En kyennyt liikkumaan, en nähnyt mitään ja kuulinkin vain musiikkia, hänen valitsemiaan kappaleita. Kuulin vaimeasta oven kolauksesta Isännän poistuvan.

Hitto, se oli melkein pelottavaa, vähän hermostuttavaa kumminkin. Ei muuten, mutta kun en yhtään tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan, olinko enää edes yksin huoneessa. Saatoin vain odottaa kyyryssä asennossani, paljas, kuumottava ja vähän kirveltävä takapuoli ovea kohti. Oven hiljainen ääni ja ilmavirta kertoivat lopulta, että olin saanut jälleen seuraa. Isäntä veteli minua vielä muutaman kerran, kaiketi floggerilla, mutta siinä ei ollut enää yhtään semmoista järjestelmällisen rankaisun sävyä. Tämä käsittely kyllä piti minut valppaana, sillä muutama isku tähdättiin suoraan jalkoväliini - se puraisee ikävästi ja säikäyttää joka kerta.

Korviin tulevan hyvän ja aiheeseen sopivan musiikin yhdistäminen fyysiseen käsittelyyn oli ihmeellinen yhdistelmä. Pääsin hienoon tilaan nopeasti ja estoisuus sekä itsetarkkailu karisivat. Sormien hyväilyt tuntuivat vastustamattomilta, enkä muista, koska olisin viimeksi tuntenut yhdynnän yhtä intensiivisenä. Sidottu, piiskattu tilani, sokeus, musiikki korvissa ja Isännän läsnäolo pelkkänä tunkeutuvana kaluna ja poninhännästä kovaa vetävänä kourana..

Rangaistus ja palkkio menevät tässä leikissä sekaisin.