torstai 28. helmikuuta 2013

Liikunnasta

Olen ihan tajuttoman väsynyt fyysisesti, hädin tuskin toimintakykyinen. Helpottaa, kun saa vain istua ja tuijottaa ruutua. Ei, en ole väsynyt jostain jännittävästi makuuhuoneakrobatiasta, vaan liikunnasta.

Juttu on niin, että autoni on huollossa ja siitä huolimatta minun oli kyettävä tänään liikkumaan ja toimittamaan asioita. Täällä ei ole paikkakunnan sisäistä julkista liikennettä. Nyt on hankala rospuuttoaika teillä, vuoron jäätä, vuoroin sohjoa, vuoroin raskaasti soralla päällystettyä asvalttia. Minä olen toipumassa flunssasta, lähes kunnossa. Reiteni ovat olleet maitohaponjälkeisessä jumitilassa tiistaista lähtien. Tajusin viimein sen johtuvan X-riiputuksesta.. Ei ole eka kerta, kun sessiossa kipeytyy lihaksia.

Näissä olosuhteissa taitoin ensin aamulla 5km jalan. Matka vei kaikkiaan tunnin, jota kyllä hidasti merkittävästi se että kuljin sen koiran kanssa. Kotiin päästyäni olin hiestä märkä ja meninkin suoraan suihkuun.

Iltapäivällä oli edessä varsinainen koitos, viitisentoista kilometriä polkupyörällä, jossa oli noin 25kg lisälastia osan matkaa. Huomattakoon, että en ollut talvikaudella pyöräillyt lainkaan. Jumankekka, viimeiset kilometrit eivät tuntuneet loppuvan koskaan! Kivisti, ahdisti, väsytti, mutta matka on pakko taittaa loppuun tavalla tai toisella. Lopulta pääsin kotiin, tärisin pari tuntia vilusta sekä väsymyksestä ja hotkin hulluna ruokaa ja kahvia.

Isäntäkin tuli lopulta illalla kotiin, makasin siinä vaiheessa peiton alla puoliunessa. Ruokaa olin sentään kyennyt laittamaan odottamaan. Mitäpä siinä, myöhemmin kammettuani taas jaloilleni pyytelin suklaata ja sainkin sitä ruhtinaallisen kasan kolmituntisesta liikunnasta palkkiona: 9 pientä suklaamunaa! Lisäksi tuli käsky näyttää pirteämpää naamaa, mikä oli siinä vaiheessa jo helpompi toteuttaa.

Huominen mietityttää, sillä joudun ottamaan uusiksi jomman kumman liikuntasuorituksen riippuen siitä, joko auton voi noutaa korjaamolta. Joko toivun yön aikana koettelemuksesta tai sitten olen huomenna kankea, kivulloinen ja helposti väsyvä.

Pidän liikunnasta, pidän siitä nykyään paljon. En kirjaa suorituksiani erityisesti, mutta huomaan itse kehityksen aina silloin kun on otollinen aika ja pääsee kunnolla ns. treenaamaan. Tästä harrastuksesta ja jo useampia kuukausia olleesta tiukasta ruokavaliosta huolimatta minulla on lievää ylipainoa. Liikunta kyllä auttaa pitämään pyöreyden suunnilleen oikeissa paikoissa ja kaventaa vyötärölinjaa.

En tahtoisi olla varsinaisesti hoikka. Siis semmoinen nainen, jonka rintalastan erottaa tissien välistä ja reisien lomasta puhaltaa tuuli ikävästi. Itse pidän pyöreitä naisia esteettisempinä ja jos sellainen nainen sattuu olemaan kinky ja dominoiva sellainen, uhh. Myönnän katselleeni joskus isojen naisten kuvia BDSM-baarin galleriassakin. Ylväs, itsevarma, iso nainen saisi minut polvilleni koska vain.

Subiminäni taasen pyrkii olemaan hyvässä kunnossa ja ryhdikäs. Laiska, vetelehtivä subi ei ole mielestäni hyvä, vaikka välillä tietty sitäkin tulee tehtyä, kuten jokaisen. Meillä tosin tuppaa nykyään olemaan niin paljon minulle lankeavia kotitöitä, ettei makoiluun juuri jää päivisin edes aikaa! Näen kunnostani huolehtimisen luontevana osana subiutta, onhan se Isännän leikkikentän vaalimista miellyttävänä. Tavallinenkin seksi on helpompaa, kun osapuolilla on fyysistä voimaa ja notkeutta.

Pitääkö minun nyt sekin vielä tähän kirjoittaa... no menköön: Minusta Masterilla saa olla mahaa.


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kirjoittajan blokki

Minun on nyt vaikea kirjoittaa. Tein muutamia aloituksia, mutta pyyhin ne pois.

En meinaa päästä yli siitä, että Isäntä on alkanut lukea näitä tekstejäni. Aiemmin hän on tietääkseni lukenut vain jotain satunnaisia juttuja blogistani, joita olen hänelle vinkannut. Enimmäkseen sellaisia, joissa tuon julki jotain asioita, joita olen pitänyt hänellekin tärkeinä tietää, mutta jota en ole osannut kertoa suullisesti. Olen pannut merkille, että tässä parin päivän sisällä hän on käynyt läpi paitsi tämän minun blogini, myös noita paria muuta, joita seuraan. Mistäköhän mielenkiinto on virinnyt?

Tavallisesti olen päässyt blogini parissa helposti rentoon vireeseen, mutta nyt on vähän kipsaantunut olo.. Miten pääsisin tästä yli? Mielessäni olisi useitakin hyviä tekstinaiheita, mutta takapiruna päässäni on se ajatus, että kirjoitan ikäänkuin Isännälle. Ei niinkään hänen kritiikkinsä häiritse, sillä hän ei ole kriittinen. Huoleni on lähinnä se, että en voi olla ajattelematta, että muka peitellysti antaisin Isännälle ohjeita ja vinkkejä. Se ei ole tarkoitukseni, vaan ensisijaisesti oman pääni sisällön järjestely.

Pitäisikö minun ehdottaa Isännälle, että saisin ikäänkuin etumatkaa vaikka aina viikon verran, että tekstien aiheet ehtisivät vähän jäähtyä ennen hänen silmiinsä päätymistä?

---

Pohdiskelin tänään seuraavia Fetish Club -bileitä, jotka ovat tosin vasta maaliskuun loppupuolella. Lähinnä siksi, että olin itsestään selvästi kuvitellut muutaman minulle tärkeän henkilön tulevan sinne kanssamme, mutta eilen kuulin että näin ei olekaan. Jäin miettimään bileitä nyt sitten uudelta kannalta. Olin visioinut seuraavia bileitä kohtaamisena rennoissa ja vähän hämärissä merkeissä näitten ihmisten kanssa, ehkä jotain pientä jännää juttuakin siihen, aktiviteettia. Mutta... bläh. Pitää visioida uudestaan.

Kalendaarisesti bileet sattuvat niin, että minulla on silloin oikein otollinen aika mihin vain. (Ellen ole kovasti flunssassa tms. tylsää). Sen sanon nyt suoraan, että minä en a) buukkaa lasta yöhoitoon b) suunnittele päällepantavaa c) hankkiudu paikan päälle x monta kilometria autolla istuakseni lonkkulasi edessä ja tuijotellakseni eteeni. Jos se siihen menee, niin antaa olla.

Suunnitelmissa pitää olla jotain, mikä saa sydämen hypähtämään, kun asia muistuu mieleen.

---

Satuin Bloggeriin jäävistä kävijäjäljistä huomaamaan tämmöisen kommentin tässä blogissa:

"Mä oon lukenu noita Peikon ja Blondin pervojuttuja sekä uutena myös Olivian ja Tetriksen blogeja. Tollanen kidutus- ja satuttamismaailma on mulle uppo-outoa ja kummallista eikä kiihota mua millään lailla. Varmaan johtuu siitä, et oon saanu sen verran pataan, ettei kipu oo mun juttu. Kiva niitä on silti lukea ja ihmetellä. Kyl mä vaan oon niin saatanan tavallinen. :)"

Kiitokset Luolanaiselle kommentista. :)
Uppo-outoa ja kummallista... Tässä on se piste, missä nämä kaksi seksimaailmaa eivät kohtaa. Kuvittelen jotenkin, etten ole niin kovin kaukana vaniljasta, tai siis tavallisemmasta seksin muodosta, mutta sitten taas herään huomaamaan, että ehkä tosiaankin olen aika kaukana.

Jotenkin ymmärrän kyllä sen, että jos on oikeasti joutunut kohtaamaan väkivaltaa, ei tosiaan voi siitä nauttia kiihokkeena. Toisaalta, jos seksiä on käytetty väkivallan muotona, ei henkilö välttämättä hevillä nauti enää seksistäkään. Eli mikä vain asia muuttuu ikäväksi väärin käytettynä. Minä en ole saanut "pataan" seksitilanteiden ulkopuolella, joten sallittakoon minulle hölmö kiihottumiseni kivusta. Kaikki kukat kukkikoon!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Pieniä hetkiä

Pieniä hetkiä.

---

On sunnuntai-ilta. Olen päivää tai paria sitten saanut käskyn siivota joulukoristekasan (sic!) viimein pois näkyvistä. En ole hoitanut tehtävää. On ollut tavattomasti kiirettä ja säätöä, mutta viis siitä, minun mielestäni subikoira ei selittele. Homma on joko tehty tai ei ole tehty.

Asia polttelee mielessäni. Laitan takkaan puita ja kotiin vastikään palannut Isäntä astelee siltä suunnalta, jossa romut yhä ovat. Voi olla, että hän ei sillä hetkellä muista koko asiaa, mutta minä muistan. Olen polvillani takan edessä ja jännityn aavistuksen, kun Isäntä istahtaa sivulleni sohvalle. Minä hetkenä hyvänsä hän tarttuisi minua poninhännästä ja kysyisi asiasta. Rakastan niitä hetkiä, mutta samalla olen nyt oudosti peloissani ja harmissani.

Tiukan otteen sijaan Isäntä kumartuukin vetämään minut syliinsä, hellästi ja rakastaen. Ilo läikähtää sisälläni ja painaudun kiitollisena hänen polviaan vasten. Hän silittelee minua takkatulen räiskyessä ja olen onnellinen.

---

Keskellä päivää, olen yksikseni töissä. Olen hätääntynyt, sillä suunnitelmani ovat seonneet äkkinäisten takaiskujen takia. Minun on kyettävä soittelemaan ja selvittelemään asioita. Asiat tuntuvat monimutkaisilta, enkä meinaa osata tehdä järkeviä päätöksiä.

Soitan Isännälle hänen työpaikalleen. Puhumme hetken asiastani. Isäntä kertoo, mitä mieltä on ja käskee minua soittamaan tiettyyn firmaan.

Olen helpottunut ja tiedän taas, mitä minun pitää tehdä ja mitä ajatella asiasta. Soitan firmaan ja vyyhti alkaa purkautua.

 ---

On rankan ja vaiherikkaan päivän ilta. Olen polvillani kylmällä betonilattialla ja virittelen tulta saunanpesään. Isäntä on lähettänyt työmatkalta tekstarin, että toivoo lämmintä suihkua, eli yhdellä pesällisellä lämmitettyä sauna- & suihkuhuonetta. Mietin tunkiessani puita mustaan pesään, että D/s:ää tämäkin, ainakin minä koen sen niin. Entisessä elämässä tuli harvemmin pyyntöjä suorittaa tällaisia lisätehtäviä.

Isäntä tulee kotiin, saa suihkunsa ja lämmintä ruokaa. Kiitoksia ei kuulu, mutta pieni puhuttelu kyllä. Tavalliseen keskustelusävyyn hän aloittaa mainiten, että olin näköjään jättänyt saunan tuuletusräppänän auki, kun se olisi pitänyt muistaa sulkea. Nyt tila oli koko ajan saanut kylmää ilmaa. Sanoin että ups, en ikinä muista järjestystä. Ilokseni tilanne ei jää siihen, vaan Isäntä nappaa minua hiuksista ja sanoo, että se olisi paras muistaa tai hän laittaa minut muistamaan. Myöntelen nöyrästi ja tunnen, miten kiihotus alkaa heräillä haaroissani. Pää hankalasti takakenossa laitan silmät kiinni ja koetan suudella, mutta sen sijaan saan nipistyksen nännistä ja se jää sillä kertaa siihen.

---


Olen keskittynyt työtehtäviini, enkä lainkaan huomaa, että Isäntä on tullut taakseni. Äkkiä hän ottaa minua olkapäästä kiinni ja säikähdän todella. Toinnun heti naureskelemaan tilannetta, mutta Isäntä käskeekin minua vain ilmoittautua luonaan heti, kun olen ripustanut pyykit. Myöntelen, suoritan työvaiheen nopeasti loppuun ja ripustan yön yli koneessa olleet pyykit narulle.

Menen pikaisesti Isännän luo ja kuulen, että hän on laittanut tiettyjä kappaleita soimaan koneeltaan. Lordi-bändin Who's your Daddy alkaa soimaan. Hetken kuluttua olen sidottuna kauniiseen X:ään isoon oviaukkoomme ja raipan kirpeä puraisu tahdittaa Isännän sanoja, kun hän kertoo, mitä mieltä on viivyttelystä pyykinpesukäskyssä.

Saan mukavasti piiskaa ja muuta nöyryyttävää kohtelua, mutta mieltäni lämmittää eniten, kun Isäntä toteaa housujensa etumuksen kastuneen minua katsellessa. Se on minulle tärkeää, että Isäntäkin nauttii.

---

Tällaisten hetkien tähden rakastan D/s-asetelmaa, näistä saan virtaa.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Herra H:n vastaus Blondille

(Sain Isännältä tämän vastineen Blondin heittämään kysymykseen. -Tetris)

"Blondi blogissaan kehui tätä blogia ja vähän myöhemmin ihmetteli miksei pervomiehet blogaa, josta sain kimmokkeen yrittää vastata Tetriksen vienoon toiveeseen ja Blondille samalla kertaa, elämäni ensimmäisessä blogikirjoituksessa.

K: Miksi en kirjoita pohdiskelevasti?
V: En kirjoita, enkä pohdiskele.

Vaikka mielikuvitukseni kehitteleekin usein tarinoita (jotka voisivat sopia nuorten scifi-lukemistoihin), niin en ole koskaan pystynyt tallentaa niitä kirjoitettuun muotoon. Itse asiassa tämä teksti on jo nyt pidempi kuin opiskellessani kirjoittamani aineet, kolmea poikkeusta lukuunottamatta. Yksi ala-asteella, yksi ylä-asteella ja yksi ammattikoulussa. Näistä ensimmäinen ja viimeinen päätyivät opettajan luokan edessä lukemiksi, mistä arvelen osaavani kirjoittaa, mutta tekstin tuottaman lukon avautuvan vain juuri oikeassa mielentilassa ja oikean ärsykkeen alla.

Kiitos siis juuri oikealla hetkellä tulleesta kirjoituksestasi, Blondi.

Olen lukenut nyt muutamaa (pervo)blogia ja niille näyttää olevan yhteistä itsensä ja suhteensa analysointi ja pohdiskelu. Molemmat ovat minulle niin vieraita, etten ymmärrä miten jotkut pystyvät siihen ilman ulkopuoleista painostusta. Tiedän että ihmiset harrastavat sellaista, mutta itse elän fiilispohjalta. Tottakai leikeissä varon menemästä liian pitkälle Tetriksen tai itseni kannalta, mutten tee sitä useinkaan tietoisesti. Tämän takia etenemisemme kinkyilyyn taitaa olla hitaampaa kuin Tetris toivoisi, mutta samalla se on taatusti monipuolisempi, kuin se olisi jos äly olisi ohjaksissa.

Toivottavasti tämä tajunnanvirta vastaa esitettyyn kysymykseen edes jossainmäärin.

-Hr.H"

lauantai 23. helmikuuta 2013

Sessio interruptus

Iloisten sessioitsijoiden painajainen: subi kauniisti kiinni sidottuna ja nöyräksi puhuteltuna, vähän jo kiusattu piiskalla, vaadittavan rankaisutarpeen arvioiminen juuri kesken ja odottava tunnelma nousussa.
Siinä vaiheessa lapsonen parahtaa uniltaan itkemään toisessa päässä rakennusta. Voi *****.

Se on vain elämää, niin kuin laulussa sanotaan. Kun olen saanut mieheni avustamana itseni irrotettua kahleista, kipaissut saunatakissa alakertaan ja onnistunut rauhoittamaan lapsen jatkamaan uniaan, huomaan olevani todellakin yhä litisevän märkä. Sen kummemmin miettimättä menen tietokoneensa ääreen vetäytyneen Isännän luo, otan häntä ranteesta ja vien käden saunatakkini alle toteamaan tilani. Sanaakaan vaihtamatta alamme pehmeillä huonekaluilla suorittaa sitä, minkä niin hyvin keskenämme osaamme.

Toistamiseen emme tule häirityiksi, vaan minäkin ehdin ottaa kunnon vauhdit ja jossain vaiheessa tajuan käskeväni Isäntää oikein komeasti: Pure, pure! Sain taas kokea sen ihanan yhdistelmän, kun orgasmi tulee samaan aikaan kaulanjuureen iskeytyvien hampaiden tuottaman kivun kanssa. Se hetki on räiskyvä ilotulitus silmieni takana, puhdas orkku harvoin yltää samaan. Sain samaten anteeksi käskemiseen liittyvän sääntörikkomukseni alentuneen syyntakeisuuden johdosta.

Nyt kun iltahetkemme keskeytettiin jää minulle mieluisaa odotettavaa: Miten persnahastani revitään korvaus 1500 euroa kustantaneen koneen särkemisestä huolimattomuuttani? Toivon, ettei Isäntä käy nyt turhan sääliväiselle mielelle, vaan paremminkin kerää intoa toteuttaa lupauksensa.

Rakas Isäntä:
Kyllä en välittänyt huoltaa konetta asiaankuuluvalla tavalla!


(Ai niin, Pee äs, olin ymmärtänyt niin, että vaikken saa blogata keskellä päivää, saisin kumminkin kirjoitella toisten blogeihin kommentteja. Isäntä löysi näitä kommentteja, ja ... auts, en saa tehdä niin, nyt tiedän. Porsaanreikiäkö etsisin? Tetrishän on kiltti, Tetris vaan luuli!)

torstai 21. helmikuuta 2013

D/s-suhteen sinetti

Eilen sain luvan antaa päätösvaltani pois.

---

Sain myös Isännältä luvan lainata otteen yksityisestä kirjeenvaihdostamme. Isäntä vastaa suhdettamme tiedustelevaan meiliini:

"Jos kaipaat multa lupaa olla subi, niin tottakai saat sen. Olenkin huomannut että olet ottanut alistuvan asenteen laajemminkin käyttöön ja oon itsekkin alkanut käytää määräysvaltaa aina vähäpätöisemmissä asioissa tarkoituksella.
Olen ollut tosi tyytyväinen tähänastiseen roolitukseen, mutta hiukan ihmetyttää toi, mitä sanoit vastuun siirtämisestä. En nimittäin itse ole huomannut oman vastuuni lisääntyneen merkittävästi, joten munsta tuntuu että kyseessä on enemmänkin se, että oot luopunut turhasta stressaamisesta."

 Jo tuo ensimmäinen lause oli minulle ratkaiseva - tämä oli se asia, josta olin ollut epävarma. Sitten taas nuo kolme viimeistä sanaa hahmottelevat osaltaan sitä, mikä saa minut haluamaan tätä. Luopua turhasta stressistä, luovuttaa päätösvaltaa pois rakastamalleni ihmiselle.

Keskustelimme näistä asioista vielä tarkemmin myöhään illalla. Olimme molemmat turhankin väsyneitä, mutta saimme asioita asettumaan paikoilleen taas vähän lisää.
Mieleeni jäi mm. se että Isäntä sanoi olevansa tyytyväinen siihen, että hänen asemansa perheen päänä on selkiytynyt. Hän ei meinannut ensin sanoa tätä ekana mieleensä tullutta lausetta, sillä piti sitä liian sovinistisena ilmaisuna. Naurahdin siihen, että hei, me puhumme nyt D/s-suhteesta!

Viilasimme käytäntöjä, kuten sitä että suhteemme D/s-puoli ei sitten normaalisti näy ulos muille ihmisille, mukaanlukien lapsemme. Tästä poislukien pervoutta ymmärtävät tuttumme, totta kai. Keskinäisissä tilanteissamme sovimme D/s:n olevan normi. Lisäksi ehdotin ja sain läpi, että minä en milloinkaan käske Isäntää tekemään mitään vaan pyydän aina kauniisti (tekisitkö jne). Häneltä toivoin taas enemmän käskymuotoja, sillä pidän nimenomaan niistä. Pyytely saa vain vastahangan nostamaan päätään minussa (tekisitkö - jaa miksiköhän tekisin!?). Toki hän saa käyttää mitä muotoa haluaa, mutta kerroin tämän seikan.

Sovimme, että kumpi tahansa voi milloin tahansa ilmoittaa, jos on jollain tavalla väsynyt tai muuten kykenemätön viemään asemaansa kunnialla läpi. Ihan hyvä ehto, itse tosin ajattelen, että D/s:n sisälläkin on täysin mahdollista ilmaista väsynyt tai muu heikko tilansa, etenkin dominoivan osapuolen. D/s ei millään muotoa saa olla estämässä pariskunnan normaalia keskinäistä hellyyttä ja sympatiaa - asetelma vain on himpun verran eri kuin tavallisesti kulttuurissamme olisi.

Selvitin vielä sitä, että arvostan tietyllä tapaa rangaistuksia enemmän kuin jos minulle kannettaisiin eteen kaikkea hyvää palkkioina. Rangaistus voi olla piiskaa (toki!) tai muuta fyysistä epämukavuutta, mutta myös yhtä hyvin tehtäviä tai rajoituksia.
Sitten semmoinen hassu juttu, jonka tosin unohdin sanoa, mutta ehkäpä sanon myöhemmin tai pyydän Isäntää lukemaan tämän: kun toimin oikein, en mielellään kuulisi kiitosta, vaan esim. hyvä, hyvin tehty, hienoa, kiltisti tehty. Kerran olin hakannut polttopuita aika hyvän kasan ja kannoin niitä sisään, vaivojani säästämättä. Silloin Isäntä katsoi minua ja sanoi "kiitos". Jostain syystä se teki pahaa ja teki mieli huomauttaa, mutta en kuitenkaan ryhtynyt. Sellainen kiittely jotenkin mitätöi sen tunteen, että olen tehnyt raskaan suoritteen käskyn alla. En tiedä, ehkä olen nirso, tottuisin kai kiittelyynkin.

Tämä kuvio on nyt voimassa toistaiseksi. Isännällä on siis minuun ja talouteemme nähden käsky- ja päätösvalta oikeastaan kaikkeen minkä katsoo hyväksi päättää. Loppujen lopuksi paljoa ei ehkä muutu, mutta nyt saan luvan identifioitua täyspäiväiseksi subiksi sen sijaan, että olisin sitä salaa. Olemme koeajaneet tätä kuviota nyt muutaman kuukauden ja nyt se on mielestäni sinetöity.

Laitoin omaksi ilokseni sen kunniaksi sormeeni ns. pervosormukseni. Siihen olen stanssannut seksuaalisen kohdentumishäiriön eli pervouden tautiluokitustunnuksen.

Oikeastaan minua vähän jännittää, enkä tosiaan tiedä, mihin tämä homma etenee. Tarkoitus ei ole niinkään etsiä jännitystä, vaan minun osaltani saada jonkunlainen rauha alistumistoiveitteni suhteen.



tiistai 19. helmikuuta 2013

Ei sis. seksiä eikä lisäaineita

"kahlitsi kädet selän taa
seksuaalinen masokismi
käsiraudat
piiskajuttu
vyö fetismi
vaarallinen masokismi
housut alas ja piiskaa"

Tässä on muutamia Googgelin listaamia osumia, joiden perusteella tämä blogi on löydetty. Vetäkää johtopäätöksenne itse.

Voisin arvailla, että aika moni lukija istuu mukavasti takakenossa housunsepalus auki täällä vieraillessaan. Mikäpä siinä, kivaahan se on, eikä kai keneltäkään pois. En tosin osaa sanoa, onko täällä sitten sellaista materiaalia, mitä moni hakee iltansa iloksi. Tarkoitukseni ei ole tuottaa käteenvetokamaa, vaan pohdiskella todellisen suhteen asioita ja oman pääni sisältöä. Tarvitsen näitä hetkiä ja blogin julkisuus nostaa kynnystäni pohtia asiat kunnolla viimeisteltyyn asuun saakka. Pelkkä päässä pyörittely turhauttaisi.

Olen edelleen prosessissa, etsimässä uutta tapaa olla julkisemmin se mitä olen ja toteuttaa sitä omassa parisuhteessani. Olen salaillut taipumuksiani koko aikuisikäni ja nyt alkaa riittää. Olen varovasti (ja välillä vähemmän varovasti) kokeillut pervouteni rajoja ja tarkastellut tilannetta, jossa parisuhteeni on terästynyt, mutta mitään ympäriltäni ei ole romahtanut. Päin vastoin, paljon on tullut lisää ja jotenkin astetta syvempää, etenkin ystävyyttä.

Muutamia vihjeitä olen saanut siihen suuntaan, että nämä kirjoitukseni ovat jollain tavalla vaikuttaneet muitten ihmisten BDSM-henkisiin suhteisiin. Peräti kolme keissiä, itse asiassa, mitä pidän kunniakkaana, kun ottaa huomioon, miten vähän porukkaa todella tunnen scenestä. Toisaalta muitten kirjoitukset ja kanssakäyminen ihmisten kanssa on vaikuttanut minuun ja suhteeseeni.

(Hitto kun tekisi mieli napostella pähkinöitä tässä samalla. Mutta ei ole lupa, herkkukiintiö on täynnä jo tältä päivältä. Pakko kirjoittaa tämä tähän, etten sorru.)

Tänään mietin taas vähän vakavammin omaa suhdettani mieheeni. En kai muuten ole antanut mielikuvaa, että meillä olisi loistava ja loppuunharkittu D/s-suhde? Olen toki hehkutellut (mielestäni) hyvin onnistuneilla ja fiilistä täynnä olevilla hetkillä, mutta eihän se semmoista ole aina. Paljon on puhumatonta, arvailujen varassa. Tämä alkoi jotenkin häiritä minua tänään, kun työskentelin yksin ja mietiskelin näitä asioita ja omaa levottomuuttani.

Olen levoton lähinnä siksi, etten ole saanut kunnon varmistusta mieheltäni suhteemme laadusta. Olemme lähinnä elelleet ja sopivien hetkien tullen noudattaneet alistussuhdetta. Se on kyllä totta, että pikku hiljaa uudentyyppinen suhteen laatu on levinnyt laajemmalle. Pienet D/s-tyyppiset huomionosoitukset eivät ole enää ollenkaan tavattomia miehen puolelta. Hah, tänään mieleeni tuli niin typerä fraasi, kuin "hyvä mieli ja märkä jalkoväli", kuvaamaan tilannetta, jossa mies jollain napakalla eleellä osoittaa isännyyttään taas kerran. Minkäs teet! Subit reagoivat niin...

Eikö nainen (tai mies niinikään) olekin paljon mieluummin edellä kuvatussa mielentilassa puolisonsa suhteen kuin jossain laimeammassa? Onko siis ihme, että olen niin rakastunut olotilaani. Koetin tänään lähestyä miestäni meilitse, mikä on monimutkaisissa jutuissa jotenkin helpompaa kuin puhuminen. Selvitin taas vähän lisää, mitä tunnen (= tyytyväisyyttä tilanteeseen) ja miten toivoisin hänenkin viihtyvän suhteessamme. Ehdottelin tehtäväksi jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mikä suhteemme nyt loppujen lopuksi on, jättäen asian avauksen hänelle.
Olen totaalinen altavastaaja: nautintoni on hänen varassaan. Sellainen tilanne hermostuttaa. Olo on kuin epävarmalla vastarakastuneella, joka oivaltaa, että se oma rakas voi myös jättää halutessaan.

Hän ei ehtinyt lukeamaan meiliä vielä tänään, sillä työkiireet veivät kaiken ajan. Näimme vain lyhyesti toisiamme illalla. Mainitsin, että meilissä odottaa jotain pientä pohdintaa minulta, ei mitään kovin dramaattista, mutta tahdoin vain selvittää ajatuksiani. Mitä teki hän, ryntäsikö koneelle lukemaan rustaukseni? No ei... Vaan nappasi poninhännästä minut lähelleen ja kysyi, joko Isännän työvaatteet on pesty huomiseksi.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Sessio: Kädet ylös

Olin juuri kirjoittamassa Martsille meiliä jossa valitin, miten palavissani olin ollut jo pidempään. Tai no, ainakin vuorokauden. Luotan siihen että Marts, subimielisenä poikana, ottaa osaa piiskantuskaani: kun tahtois muttei saa.

Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana ja koko eilisen päivän olin kanssa-pervojen keralla askartelemassa häntäpiiskoja polkupyörän kumeista ja harjanvarsista. Se nyt oli varsin suorittavaa työtä, mutta en voi väittää, ettenkö olisi vähän silmäillyt erinäisiä D-henkilöitä kurittamassa sohvatyynyjä tekeleillään. Oih! Muutamilla oli varsin pelkoa herättävä ote asiaan...

Työpaja meni kyllä muuten ihan siivoissa merkeissä. Olin sen jälkeen ihan rättiväsynyt ja ilta meni kotona torkkuen ja katsellen unensekaisia kuvitelmia armeijahenkisestä kurileiristä. Puoliltaöin nousin lukemaan meilit ja valittamaan Isännälle, miten kovasti teki mieli piiskaa. Se ei sillä hetkellä kuitenkaan ollut mahdollista ja Isäntäkin totesi, että välillä oli ihan hyvä joutua odottamaan.

Tänä iltana odotus palkittiin. Voin sanoa olleeni enemmän kuin innokas pääsemään piiskan alle. Isäntä tuli huoneeseeni raippaa sääreensä naputellen ja kyseli, missä kaulapanta ja floggerit ovat. Tajusin, etten ollut palauttanut niitä paikoilleen työpajan jälkeen ja kipaisinkin äkkiä hakemaan ne. Pannan sain laittaa saman tien kaulaani ja sain siteenkin silmilleni. Seisoin jonkunlaisessa asennossa sydän pamppaillen ja tajusin olevani melkoisen kiihottunut. Vaistosin Isännässä tänään miellyttävää itsevarmuutta, enkä tuntenut yhtään epävarmuutta session kulusta, vaikka tajusin Isännän kuljeskelevan huoneessa ja pohdiskelevan jotain. Viime piiskauksesta oli jo aikaa ja olin siinä välissä ehtinyt esittää toiveeni otteiden koventamisesta. Olin siis innokkaan odottavalla mielellä.

Asetelma meni nyt niin, että Isäntä muistutti luvanneensa piiskaa, jos olisin kiltisti. Koitin vakuuttaa olleeni kiltti. Se meinasi kuitenkin mennä mönkään, kun Isäntä huomasi minun jättäneen tuomatta esille sen yhden floggerin jota pidin ihan turhana: vähän epäonnistuneen version. Sain siitä kovistelua, kun en ollut noudattanut käskyä pilkulleen. Vähän jo huolestuin, voisiko Isäntä olla niin karu, että jättäisi sittenkin piiskaamatta..!

Sain askaroida sokkona rannekahleet paikoilleen ja riisua vaatteni. Sillä välin Isäntä viritteli jotain yläkaapin oviin. Olin pikkuisen yllättynyt, kun tajusin hänen aikovan sitoa käteni ylös. Se oli jotain uutta. Myöhemmin saatoin nähdä, että hän oli sitonut köyden kulkemaan yläkaapin saranoiden ympäri ja alas ovenkahvaan kiinni: sidos oli verrattain tukeva. Sen oli syytä ollakin, sillä hetken perästä koettelin sitä melkein koko painollani.

Isäntä alkoi kokeilla erilaisia floggereita, niitä oli nyt yhteensä neljä: yksi ostettu, yksi aikaisemmin tehty ja kaksi uutta. En tiedä, missä järjestyksessä hän niitä koetteli, mutta jo ensimmäiset iskut paljaalle takapuolelle vakuuttivat. Sattui! Hän oli tosiaan kuunnellut nöyrää pyyntöäni ja käytti rivakammin voimiaan. Isännällä ei ollut mikään kiire, vaan hän suomi minua antaumuksella, ylös ja alas, pakaroille ja sivuille. Sain vetää henkeä sen verran, että hän vaihtoi välinettä tai asentoaan. Jossain vaiheessa koitin kiemurrella karkuun iskuja ja huohotin jo armoa vasten seinää painautuneena. En tiedä, mistä se tuli, ehkä liikaa iskuja ilman taukoa samoihin kohtiin.

Sain pienen tauon perästä kumminkin lisää ja Isäntä hillitsi kiemurteluani tukemalla raipanvarren jalkoväliini. Sen tunteminen kiihotti minua valtavasti ja aloin olla jo aika sekavissa tiloissa, kun lisää vain satoi. Isäntä kysyi jotain sellaista, että aionko kastella hänen raippansa ja siveli sillä kasvojani. Samaten hän totesi, että olin tietysti unelmoinut saavani jokaista floggeria, joka eilen valmistui. Pakkohan se oli myöntää, olisin myöntänyt mitä vain. Seuraavaksi tunsin värisevän lelun vasten pilluani ja kun se löysi juuri parhaan paikan, veteli Isäntä vielä pakaroitani aika kipeästi. Muistan hypänneeni syrjään lelun päältä, joten käsittelyn täytyi todella tuntua.

Jossain vaiheessa Isäntä sitten irrotteli minut ylhäältä riippumasta ja ohjasi nojalleen vasten pöytää. Jalkani olivat aika voimattomat, olin ehkä jännittänyt niitä jotenkin. Kätenikin olivat riiputtamisesta veltot. Hän sitoi minut kaulapannasta pöydän yli lämpöpatteriin kiinni ja olin vain tyytyväinen, kun sain lojua siinä tovin huokaamassa. Kun tunsin taas floggeria pepullani, olin jo kieltämättä aika kypsää kamaa ja olin vain helpottunut, kun kuulin Isännän panevan välineen pois ja availevan housujaan.

Saatoin havaita Isännänkin olevan melkoisen kiihottunut, mutta vaikka nautinkin, oli minulla täysi työ pitää lantioni ylhäällä ja vastaanottavaisena, kun jalat meinasivat jatkuvasti pettää. Melkein hammasta purren sain homman vietyä osaltani päätökseen ja Isäntä sai nautintonsa. Heti sen jälkeen valahdin kuin märkä rätti vasten pöytää, näytti miltä näytti, ihan sama, en jaksanut enkä voinut muuta. Isäntä vielä läimäytti minua pepulle ja käski siivota jäljet hyvin. Hän poistui ja minä aloitin availemalla kädet vapisten nahkahihnan, jolla olin sidottu pannasta patteriin.

Nyt voin kertoa, että Tetris pärjäilee näillä eväillä taas vähän aikaa.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Tuhma subi

Nyt tarttisin sitä piiskaa.
Rähisin Isännälle päin naamaa.

Huominen on kiireinen päivä, olen ikäänkuin buukannut itseni kahdelle eri kurssille, joista toiselle en sitten millään pääse. Koitin värvätä Isäntää siihen itseni tilalle, sillä kurssin anti koituisi kyllä yhteisen taloutemme eduksi. Nyt kun myöhään illalla alettiin sitten setviä asiaa tarkemmin, kävi selväksi, että Isännän olisi turhan hankalaa tuurata minua. Hän ilmaisi sen minulle ja siitäkös avauduin, että älä sitten mene kurssille, jätetään se h***n p***a väliin!

Painelin siitä sitten suihkuun ja siellä itsekseni pohdin asiaa. Kun rauhotuin, tajusin toimineeni väärin ja niitä periaatteita vastaan, joiden mukaan tahdon elää. Tahdon kunnioittaa miestäni, vaikkei hän sitä vaatisikaan. Ehkä hän enemmän vaivaa nähden voisi tässä kurssiasiassa toimia mielikseni, mutta oliko se edes sitä mitä toivoin? Minulle tuli jotenkin matala mieli ja menin hiljaksiin hänen puheilleen takaisin. En todella ole mikään anteeksipyytelijä, mutta kumman helposti se anteeksipyyntö tuli ja selitin olevani vähän väsynyt ja stressaantunut ja että onkin todella parasta jättää se toinen kurssi nyt tällä erää väliin.

Minusta ei tunnu edes uhraukselta, etten patistanut Isäntää - hänen vapaapäivänään - hoitamaan omia hommiani. Päin vastoin, koko juttu aiheutti minussa jo alun alkaen nurinkurista oloa, mutta ajattelin sen silti jotenkin lutviutuvan. Nyt on parempi olo ja asiat mallillaan.

Mitä siihen piiskaan tulee, tiedän hengessäni että olisin ansainnut kuritusta. Sen tasoinen kotikuri meillä ei kuitenkaan vallitse, että se tällaisiin tilanteisiin kuuluisi.

---

Joskin, juuri kun sain tuon kirjoitettua, oli meillä pieni jälkikeskustelu asiasta, ihan hellissä merkeissä. Pää painuksissa sanoin, että olen pahoillani ja ettei minulla ole oikeutta rähistä tuolla tavalla. Ensin hän kävi pyytelemään anteeksi omasta puolestaan, mutta vähän vielä varovasti painotin käsitystäni asetelmasta. Hetken mietittyään Isäntä totesi ystävällisesti, että saatan saada rangaistukseni huomenna, tänään hän on liian väsynyt sellaiseen.

----

Jos vähän vielä jatkan aiheesta, olen itsekin ihmeissäni pannut merkille, miten luonteeni on hiljalleen muuttunut. Suhteessa mieheeni, joka tapauksessa. Kun aiemmin tuossa äksyilin, nosti vanha ajattelutapa päätään sen verran, että sen ruman naaman saatoin bongata: se sanoi, että kyllä on saamaton jätkä, kun ei tuon veroista asiaa hoida, vaan marisee. Joo, saattaahan tilanteen noinkin nähdä, mutta miksi näkisi? Tuon tyylinen ajattelu on vain omiaan luomaan katkeruutta ja lyömään kiilaa välillemme. Se myös ruokkii omahyväisyyttäni.

Nöyrtyminen asiassa olisi ennen merkinnyt jonkin menettämistä, nyt se merkitsee saamista. Vaikea selittää... Ennen olisin kyllä antanut periksi, mutta samalla nostanut nokkaani ja ollut taas yhdessä asiassa mieheni yläpuolella, katkerana hänelle. Nyt saatan ottaa subipuolen itsestäni käyttöön ja ihan oikeasti kokea mielihyvää samalla kun otan nöyrän asenteen. Haaveilen toki piiskasta ja muusta, mutta vaikken sitä saisikaan, olen silti tyytyväisin mielin - ja itse asia hoituu sitten toisella tavalla. Kaikki voittavat?

torstai 14. helmikuuta 2013

Kylmä vesiämpäri

Kylmää vettä kylmällä betonilattialla.


Tarjosin tänään Olivian blogissa neuvoa hillitä ylikuumentuneita subitunteita upottamalla päänsä ämpärilliseen kylmää vettä ja pysymään siellä kymmenen sydämenlyönnin ajan.

Ennen kuin Olivia ehti vastata mitään, tulin ikäänkuin katumapäälle. Häivähdys kuvitellun komentovallan huumasta suli jonnekin ja minulle tuli tunne, että en voi tosissani ehdottaa toiselle mitään, mitä en itse voisi suorittaa. Joten...


Ei tee pahaa Tetriksellekään!


Kymmenen sydämenlyöntiä ei ole paha rasti, mutta kylmä vesi on kylmää. 


Uitettu subikoira.


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Paineenpurkua

Isäntä: (kuiskaa korvaan) Toin sulle muuten oikein työmiesten käsissä kuluneen harjanvarren.
Tetris: --!!?? -- Lääh, lääh, lääh, lääh... ... ...aaahhhh!

---

Tänä iltana autoin Isäntää rentoutumaan. Hänellä oli ollut vähän epäonninen ja pitkä työpäivä ja muitakin huolia. En ollenkaan livahtanut tietokoneelleni, vaan jäin viettämään kahdenkeskistä aikaa Isännän kainaloon, kuuntelemaan, mikä hänen mieltään painaa.

Pohdittiin yhdessä ratkaisuja pulmiin ja aikatauluihin ja päästiin lopulta vähän kevyempiinkin jutustelunaiheisiin. Olin jo päivällä lähettänyt pari aika avoimen ehdottelevaa tekstaria hänelle töihin, mitä en yleensä tapaa tehdä, mutta nyt oli sen suuntaisia paineita itselläni. Hän oli viestissä leikillisesti kieltänyt minulta karkkien saannin, joten ehdotin toisenlaisen nekun nuoleskelua ja imeskelyä jne.

Tilanne siinä sohvalla johti hiljalleen toiseen, sain Isännän rennommalle mielelle ja päädyinkin antamaan just sitä, mitä olin lupaillut, Isännän karvainen sääri jalkojeni välissä. Hän tahtoi hoitaa homman loppuun rakkaassa nojatuolissamme, jonka lienee joku pervo suunnitellut, sillä se on ihan ykkönen tuolihommiin: pehmeä ja hyvin jousitettu ja sivuilla on hyvin tilaa jaloille. Asetuin hajareisin hänen syliinsä ja tein siinäkin ahkerasti työtä käskettyä. Ilokseni havaitsin piankin, että Isännältä tuli oikein rentouttavan oloisesti.

Jäin hänen syliinsä nautiskelemaan, vaikken ollut itse kovin kummoisesti kerinnyt kiihottua, olinhan ollut niin keskittynyt hänen mielihyväänsä. Isännällä ei tuntunut olevan kiire mihinkään, vaan hän puristeli peppuani ja iski hampaansa pari kertaa hartiaani ja kaulaani. Sitten hän alkoi kuiskailla harjanvarresta ja käteni etsiytyi alas...

----

Tämä juttu liittyy aiempaan postaukseeni askartelutyöpajasta, jossa tehdään häntäpiiska eli floggeri. Siihen tulee varren sisälle harjanvartta. Isäntä oli ajatellut tätä pikku workshoppia, kun oli saanut työpaikaltaan käsiinsä katkenneen harjanvarren. Kukkakimppuja ja suklaata enemmän hänen pervo puolisonsa arvostaa työmiesten karuissa käsissä kulunutta harjanvartta ystävänpäivälahjana. Uhh, kuumaa!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tahtoo lisää

"Vai onko sen alistuvan rooli aina haluta jotain, mitä ei sillä hetkellä voi saada?" kirjoitti Blondi edellisen postaukseni jälkipaneelissa. Whiterope puolestaan melkein sääli Isäntää, joka joutuu päivittäin kamppailemaan arvoituksen kanssa nimeltä "Tetriksen haluamiset".

 Subikoiranarttu roikkuu Masterin lahkeessa ja haluaa lisää, lisää, lisää!

Kuinka noloa. Ja siitähän me monet juuri nautimme, mikä vain on mahdollisimman nolaavaa ja tuo salaiset halumme räikeään päivänvaloon. Minäkin haluan, aina vain uudestaan ja mielellään kovaa, kovempaa. Meillä oli äskettäin illan iloksi pieni rankaisusessio ja mitä minä mietin: tuumin, että Isäntä olisi sentään voinut lyödä vähän lujemmin! Sain mitä halusin ja mistä tykkään ja silti jään roikkumaan pieneen tyytymättömyyden tilaan.

Tässä on dilemmaa kerrakseen pientä mieltäni hämmentämään. En tahdo sanoa Isännälle, että ensi kerralla vähän kovempaa, kiitos. Halaan vain kauniisti ja annan kiitokseni sessiosta ja vakuutuksen, että olen hyvissä voimissa ja tyytyväinen (as if). En tahdo antaa mielikuvaa, että session jälkeen lähestyisin häntä jonkinlaisen toivomus- ja parannuslistan kanssa. Että oli ihan kivaa, mutta ensi kerralla näin ja näin! Eihän niin voisi tehdä, mikä olisikaan latistavampaa.

En tee niin myöskään siksi, että elättelen toivetta, että hän voisi itse etsiä tapoja nauttia session eri osa-alueista, ilman että minä käyn mestaroimaan siihen väliin. Osani kuitenkin on ottaa vastaan, ei käskeä. Tottakai sessio noudattelee paljolti subin joskus aiemmin esittämiä toiveita ja ehdotuksia, mutta ei Master missään nimessä ole mikään automaatti, jota voi ikäänkuin ohjelmoida mieleisekseen. Toisaalta, kun leikkiin ryhtyy ja kun omaa masokistisia taipumuksia, kestää kyllä oikeaakin epämukavuutta varsin korkeaan rajaan asti. Masterin on siis mielestäni sallittua ja jopa toivottavaa tehdä juttuja, jotka itse tuntee itselleen sillä hetkellä soveliaiksi.

Tällainen vähän epämiellyttävä, mutta todellinen esimerkki: Tuskin koskaan olisin keksinyt toivoa, että minusta olisi sitten kivaa ja stimuloivaa, jos saisin ottaa suuhuni pitkän päivän housuissa muhineen, vähän kusenmakuisen kalusi. Kun se kuitenkin spontaanissa tilanteessa tapahtuu, saa tilanne huomattavaa lisäpuhtia tuosta vastenmielisestä mausteesta, joka on kuitenkin otettava kuten kaikki muukin mitä annetaan. Eikä tullut edes mieleen antaa mitään kielteistä palautetta myöhemmin, päin vastoin.

Ehkäpä Masterikaan ei todella nauti kaikesta mistä tietää subinsa tykkäävän ja mitä hänelle siksi antaa. Itse en oikeastaan tahtoisi edes kovin tarkasti tietää, niin kauan kuin saan mitä tahdon ja vielä ilman eri pyyntöjä. Tahdon säilyttää sen ihanan illuusion, että kaikki muka tapahtuu Masterin ehdoilla.

Mitäs sitten, jos subina aina saisin presiis kaikkea mitä haluan? Sittenkö muka olisin tyytyväinen, kun jokainen oikkuni ja tahtomiseni täytettäisiin kuin ahneella lapsella? Arvaatte jo, että aion vastata kieltävästi. Sellaista rajaa ei ole, että olisin totaalisen tyydytetty seksuaalisesti, masokistisesti ja vieläpä parisuhteen dynamiikan kannalta. Vaikka minut piiskattaisiin joka ilta siniseksi täydellisessä sessiossa ja saisin upeaa seksiä aina kun minua sattuisi panettamaan ja Ds-kuviokin toimisi kuin ajatus, keksisin varmasti jotain muuta haluttavaa tai sitten tylsistyisin, kun mitään kaivattavaa ei enää olisi.

Itse haluaminen, ainainen puute, onkin ehkä juuri parasta. Aina jää jotain jännää kokeiltavaa varastoon, kun etenee pikku hiljaa. Kun saa liian kevyesti raippaa, sitä jää kaipaamaan kahta kauheammin. Kun ei ole sidottu kunnolla aikoihin, alkaa nähdä päiväunia kahleista. Kun ei ole käsketty tekemään pariin päivään mitään erityistä, alkaa turhautua ja toivoa jotain työtehtävää, mielellään vähän hankalaa ja siksi rästiin jäänyttä.

Kun elää pitkässä (toivottavasti ja oletettavasti) parisuhteessa ja noudattelee siinä Dom/sub-asetelmaa, ei ole tarkoituskaan mennä kuin pikajuna ja kokeilla rankimman kautta kaikki mahdolliset S/M-jutut läpi. Sen sijaan toiveena olisi löytää jonkinlainen miellyttävä olotila, joka voisi rullata mahdollisimman pitkään. Haluttavaa jää paljon, eikä olekaan tarkoituksenmukaista tavoitella äärimmäisiä asioita kuin harvakseltaan.

(Myönnettäköön, että kuitenkin menin Isännän juttusille, vähän vaikeana, mutta sainpahan sanottua, että voisi sitä vähän kovempaakin ottaa... Ei tietenkään ole pakko, mutta ihan vain näin vinkiksi!)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Subikoiran onnea

Joo, on ollut vähän hiljaisempaa. Tosin eilen oli hiukan säpinää illalla ja nyt nautiskelen myöhäisillan siideriä, johon kysyin luvan Isännältä, mutta hän vihjasi hakevansa maksun myöhemmin. Hihi, tyytyväinen!

Voisin kertoa eilisillasta esimerkin, miten riitainen olo voi päättyä onneen.

Minulla oli eilen suht raskas päivä, työn merkeissä meni myöhään, olin syönyt epämääräisesti päivällä ja illalla sorruin vielä herkuttelemaan ylimääräistä. (Raportoin siitä jo Isännälle, häntä koipien välissä, en tiedä onko lukenut pervomeilinsä). Myöhään illalla olin tietokoneellani, väsyneenä jo, ja tunsin pientä ahdistusta. Semmoista yleisvitutusta, tyytymättömyyttä, vähän kohdistumatonta huonoa tunnetta. Ilmenee aina välillä, ohimenevää. En varsinaisesti ollut seksinhaluisella mielellä, mutta aloin pyöritellä mielessäni sidontaan liittyviä mielikuvia, ikäänkuin vastapoolina ahdistukselle. Olisin NIIN halunnut johonkin vähän hankalaan asentoon, mieluiten kattokoukkuun sidottuna. Mietin jo, voisinko ehdottaa Isännälle semmoista, mutta sitten tajusin sen mahdottomaksi: meillä on lapsella joku herkkäunisempi vaihe menossa ja olisi todella kettumaista joutua hätäisesti purkamaan sidonta, jos lapsi alkaisikin itkeä kesken unien. Eli ei-ei.

Tämä fakta mielessäni hermostuin koko tietokoneella roikkumiseeni ja päätin, että menen joka tapauksessa Isännän luo. Saan sieltä joko helpotusta olooni jollain tavalla tai sitten menen yksinkertaisesti nukkumaan.

No, pieni riitatilannehan siitä saatiin aikaan. Sitä tavallista settiä: minä olen alistamista kaipaavassa mielentilassa, mutta täysin kykenemätön esittämään sitä Isännälle muutoin kuin mököttämällä. Lopulta istuttiin hiljaa molemmat, eri päissä sohvaa, eikä osattu avata tilannetta. Isännällä ei ollut mitään hajua, miksi olin naama norsun**lla, minä taas en saanut sanottua. Painelin siitä sitten nukkumaan nuristuani ensin jotain väärästä kohtelusta.

Kelasin taas yksin sängyssä sitä samaa ajatusjatkumoa, joka johtaa siihen, että ei tästä tule yhtään mitään, heitetään hittoon koko Ds-touhu ja jatketaan normaalina parisuhteena. Ja samalla tuska siitä, että tajuan kaipaavani juurikin jotain muuta ja epätoivoissani mietin jo, miten ikinä voisin sitten haluani tyydyttää. Vai olisiko terve vaihtoehto haudata se vain mielen sopukoihin.

Isäntäkin tuli sitten nukkumaan ja maattiin tovi hiljaa, hän isona kysymysmerkkinä, minä omissa ajatuksissani kamppaillen. Lopulta tein aloitteen, vaikka se vaikeaa olikin: hakeuduin hänen lähelleen, pää sillä tavalla matalalla, hänen rintaansa vasten. Ohjasin hänen kätensä niskalleni. Muutamin hiljaisin repliikein sain lopulta peiton alla kerrottua, että kaipasin nyt juuri tätä ja vielä: "satuta mua".

Tajuttuaan tilanteen, Isäntä oli sitten heti täysillä mukana. Hän tukisti minua niskasta ja kovisteli kuiskaillen, oliko niskojen nakkelu muka joku tapa pyytää Isännältä huomiota jne. Nautin joka hetkestä, tunsin onnentunteen kasvavan sisälläni ja kehoni iski kipinää jokaisella nipistyksellä, puraisulla ja tukistuksella, jota sain. En ollut varsinaisesti kiihottunut, vaan se oli jotain muuta... semmoinen subin olo: onnellisen nöyrä, vähän ressukka, käsittelystä nautiskeleva, odotuksesta kihelmöivä. Taantuva, suoraan sanottuna. Järjelliselle ajattelulle saattoi (ainakin osittain) sanoa hei-hei ja vain olla tuntemusten armoilla.

Siinä oli seksiäkin, sisältäen rajuja otteita ja nipistyksiä, mutta yhdyntä oli minulle tavallaan toissijaista, mukavaa oheisohjelmaa. Tärkeintä minulle oli se olo tuon varsin hiljaisen ja huomaamattoman, mutta minulle merkityksellisen kanssakäymisen jälkeen: Kun Isäntä uupuneena kietoi käsivartensa tiukasti ympärilleni, olin täysin onnellinen. En enää vähääkään riitaisa, vaan tyytyväisen alistunut. Aiemmat huolenaiheenikin kumistelivat jossain kaukaisuudessa, voimatta koskettaa minua, kun sain käpertyä Isännän suojelevan käden alle. Vahvan käden, joka voi halutessaan helliä, mutta joka voi myös tuottaa kipua, rakastavaa kipua.

torstai 7. helmikuuta 2013

Seksihaluttomuus

Olin oikeastaan menossa katsomaan, oliko Isäntä vastannut mitään viimeisimpään runkkuraporttiini, mutta hairahduin lukemaan suomi24:n keskustelua - mikä nyt ylipäätään on aika typerää.
Aihe oli jotenkin kiinnostava:

Aseksuaalisuus avioliitossa

Keskustelussa 5 vuotta avioliitossa ollut nainen murehti elinikäistä haluttomuuttaan, aseksuaalisuuttaan. Ei muuten, mutta liiton kestämisen kannalta; mies ei ollut edes halukas hakemaan lohtua muualta. Nainen antaa toisinaan, mutta:  "Jokainen kerta tuntuu omalla tavallaan raiskaukselta: joku tekee sinulle jotain, mitä et haluaisi hänen tekevän"

Tämä avaus ja osa keskustelusta herätti minussa hämmentynyttä mielenkiintoa. Oli mm. mies joka sanoi saavansa vaimoltaan 4 kertaa vuodessa. Ja nainen, joka kertoi itkevänsä joka kerta velvollisuusseksin jälkeen. Oltiin sitä mieltä, että on haettava lääkärin apua, jos seksi ei kiinnosta ja toisaalta aseksuaalit henkilöt olivat sitä mieltä, etteivät muuttaisi mitään itsessään, ovat vain huolissaan suhteistaan, jos sellaisia vielä oli. Että hali ja syli ja silittely ovat ok, suudelmat ja seksi ei.

Minä panisin 2x päivässä, jos se vain olisi mahdollista ja ehkä vielä ruokatunnillakin.

Aina ei ole ollut näin, ei todellakaan. Mitään tarkkaa tilastoa minulla ei ole lyödä pöytään aktiivisen sukupuolielämän vuosiltani, mutta muistan todellakin aikoja, jolloin minua on saanut maanitella sänkyyn ja olen keksinyt hyviä syitä olla menemättä. Ja kun sanon aikoja, tarkoitan vuosia. Voi kumppaniparkoja... kärsivällisiä miehiä! Sitten kun olin taas parin viikon pihtailun jälkeen suostunut, tuntui jälkeenpäin kyllä hyvältä ja itsekin vähän ihmettelin, että mikäs taas esti ryhtymästä, kivaahan se, loppujen lopuksi.

Minulla on hämärä muistikuva, että pidin touhua jotenkin hankalana, eikä sen vaivan arvoisena. Saatoin kyllä samoihin aikoihin tyydyttää itseäni, sillä se oli sentään helppoa ja toimi omilla ehdoillani. Mutta miehen kanssa, huh mikä vaiva, eikä siitä itse kuitenkaan niin paljoa saanut: sen verran sormeilua, että juuri kostui, sitten sisään-ulos-sisään ja se siitä. Silloisen miehen läsnäollessa en saanut kajota itseeni lainkaan, sillä olin kerran saanut ikävästi näpeilleni yrittäessäni: mies oli loukkaantunut ja kysynyt, enkö astunut hänen alueelleen.

Eikö ole uskomatonta, millaisia häiritseviä tabuja pitkässä suhteessa voi muodostua? Etteikö nainen saisi koskea itseään yhdynnän aikana? Haloo. Mutta kun kerran oli asiasta kunnolla nolattu, ei siihen enää halunnut palata. Eron jälkeisissä puhdistavissa keskusteluissa sanoin hänelle painokkaasti, että anna sitten herran tähden tyttöystäväsi tehdä mitä tahtoo rakastelun aikana, ei siitä muuten mitään tule pidemmän päälle.

En syytä yksin eksääni, vaikka jollain tavalla hän oli kyllä perinteisempi ja kapeakatseisempi ajattelultaan kuin nykyinen mieheni. Uuden miehen kanssa sitten pistin tuulemaan, kokeiltiin kaikkea mitä entisen kanssa ei ikinä. Seksi oli huomattavasti paljon parempaa ja monipuolisempaa.

Mitä siihen haluttomuuteen tulee, on nykyisessä suhteessakin ollut pitkiä kuivia kausia, mutta ne ovat johtuneet fysiologisista syistä. En ole nähkääs niitä naisia, jotka millään muotoa nauttisivat yhdynnöistä raskausaikana. Koko raskausaikana. Se on ihmisellä 9kk. Ja kun vauva syntyi... Tsiis! Noihin aikoihin miehellä oli tapana sulkeutua ottamaan pitkiä suihkuja aina välillä ja se siitä. Olisko lapsi ollut 1v vai peräti 1,5v kun vihdoin uskallettiin ruveta kokeilemaan säännöllisemmin, mitä äiti ja iskä voisivat tehdä muutakin kuin pestä pyykkiä ja nukkua vapaa-ajallaan. Eka se sattui, sitten siihen taas tottui, sitten, pikku hiljaa, sitä alkoi ihan halutakin.

Ajattelin näinä päivinä, että olenpa minä nyt kylmä ja haluton, kun ei ole pariin päivään vähän väliä tehnyt mieli ja koko BDSM on ollut vähän syrjässä mielestäni. Sitten luin tuon aseksuaalikeskustelun ja sain taas suhteellisuudentajuni takaisin.
Toisella kertaa voisin pohtia lähemmin asiaa, joka mielestäni on naisellisen haluttomuuden eräs ulottuvuus: mielikuvituksen käytön puute.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Mitä mielessä

Nyt kun sub drop on onneksi jo taakse jäänyttä elämää, suuntaudun jo uusiin haasteisiin.
Parin viikon päästä pidämme Whiteropen kanssa ekan yhteisen työpajamme Turun Balettilaisille. Sitä en stressaa, vaan odotan aika asiallisin mielialoin. Tämmöinen on minulle kumminkin rutiinia. Ja tällä kertaa työpaja tuskin huipentuu epävirallisiin piiskataan-Tetris-kun-se-sitä-haluaa -jatkoihin.
...vai?
No tuskin.

---

Nam, aiheeseen mitenkään liittymättä, olen kehittänyt pienen mieltymyksen näihin kananmakuisiin pikanuudeleihin. Melkein pussi päivässä jo parin viikon ajan. Samalla olen kasvattanut toleranssia kapsaisiinille, joten voin huoletta karistaa koko chilipussillisen joukkoon. Kapsaisiini iskee kuulemma makuhermojen sijaan suoraan kipua aistiviin hermoihin. Jotain kummaa iloa siinäkin on, että hikoiluttaa ja suuta polttaa.

Wikipedia on taas viisas:
"Kapsaisiiniin liittyvät polttavat ja jopa kivuliaat tuntemukset johtuvat sen kemiallisesta interaktiosta aistihermosolujen kanssa.
VR1-reseptoriin sitoutumalla kapsaisiini saa aikaan saman vaikutuksen kuin tulikuuma lämpö tai hankausvamma, mikä selittää kapsaisiinin aiheuttaman polttavan tunteen."

Olen kuullut, että muillakin kehon limakalvoilla chili aikaansaa ihan pirtsakoita vaikutuksia. Vai oliko se sittenkin inkivääri? Onko huomenna ryhdyttävä maustekaappia kaivelemaan siinä mielessä?

---

Sain saksalaiselta kinky-tutultani Fraulta meilin pitkästä aikaa. No, on siitä jo viikko, mutta tänään vastasin oikein perinpohjaisesti. Hän kutsui meikäläisiä luokseen Berliiniin yhteisiä iltarientoja varten. Se olisikin huisia, mutta epäilen, että jää haaveeksi. En ikävä kyllä ole matkustelevaista tyyppiä. Valittelin hälle, että minä vain eksyisin ja minut hakattaisiin ja raiskattaisiin ja kaikki vieläpä vastoin tahtoani. (Anteeksi roisi huumori tässä).

Frau toivotteli terveisiä, haleja ja rakkautta ja kertoi ikäänkuin toivoneensa, että olisi harrastanut seksiä meidän kaikkien asianosaisten kanssa.
Noh... mikäpä siinä sitten! Semmoisia toivotuksia en ollut ennen saanutkaan. Isossa maailmassa kaikki on toisin ja pikku Tetris menee tuommoisista puheista ihan sekaisin ja kohta menee yöunetkin.

Gute Nacht! Menen uneksimaan saksalaisen Dommen saappaiden nuolemisesta.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sessio: Puhtaalta pöydältä alkuun

Sain juuri rangaistuksen viikon aikana kertyneistä, miten sen nyt luonnehtisi, vikatoiminnoistani.

Luulen, että Isäntä tänään kotiin tultuaan oli jo päättänyt höykyttää minut tänäiltana. Semmoista pientä oli ilmassa. Huikattuaan tavanomaiset moinsa hän asteli luokseni, tarttui palmikostani ja painoi suudelman huulilleni. Sen perään hän sanoi: "Voisit vihdoin hoitaa ton patjan pois lattialta", viitaten erääseen himpun verran kesken jääneeseen hommaan, jonka olin huolettomasti jättänyt roikkumaan. Hoidinkin sen sitten hyvin rivakasti ja tehokkaasti, vaikka hetki sitten olin lojunut aloillani ja miettinyt vain sitä miten voikin väsyttää. Hämmästelin itsekin energiapuuskaani... Kuin ruoskan paukahdus korvien välissä, Isännän käsky.

Samaten hän juoksutti minua hakemaan siiderin ja heti sen perään lasin, jota en ollut hoksannut viedä. Olisi pitänyt tarjoilla lasiin ja viedä tölkki pois, niin olisi säästynyt parilta floggerin sivelyltä myöhemmin, mutta enpä tajunnut.

Ilta oli juuri kerinnyt rauhoittua aikuisten omaksi ajaksi, ja olin käynnistänyt tietokoneeni, kun tajusin Isännänkin tulleen yläkertaan. Ei ollut epäselvyyttä asiasta, kun hän meni kaivelemaan lelulaatikkoa esiin. Tunteeni olivat vähän ristiriitaiset, kun odottelin mitä tuleman pitää. Tykkäsin ajatuksesta, että saisin vähän huomiota osakseni, sillä olin jo päivällä huomannut kaipaavani nimenomaan sessiotyyppistä toimintaa. Viimeisestä yksityisestä kunnon hommasta oli jo kerinnyt kulua aikaa, välissä tietty bileet, mutta ei se ole ihan sama. Arveluja herätti vain se, että takamuksissani on yhä viime viikonlopun merkit luettavissa, ja mietin miten se vaikuttaisi Isännän toimiin. Uskaltaisiko hän piiskata ollenkaan? Olisiko hällä kenties joku esto siihen? Kaipasin piiskaa ja samalla harmittelin että mustelmani ehkä karkottaisivat hänestä sen aikomuksen.

Sain kaulapannan ja silmäsiteen sekä käskyn keventää vähän vaatetusta, ei alastomaksi kuitenkaan. Siinä oli kaikenlaista puhuttelua, sillä pieniä rikkomuksia oli kertynyt useampia, viikko oli ollut minulla huono. En kuitenkaan selitellyt mitään, myöntelin vain ja kerroinpa pois painamasta senkin, että olin livennyt kunnolla herkkukiellosta. Tänä iltana en jostain syystä kyennyt hillitsemään itseäni, vaan tyhjensin pähkinäkulhon melkein pohjaa myöten. Siinä oli reilusti enemmän herkuttelua, kuin mitä päivässä on sallittua. Se tosiaan harmitti minua.

Kinkybileissä oli ollut sellaisia pyykkipoikia, tavallisia puisia, joihin kukin sai kirjoittaa nimensä. Ne olivat kulkeutuneet lelulaatikkoomme ja nyt sain ne puremaan kumpaistakin nänniäni. Tämä leikki oli meille uutta ja rehellisesti sanottuna en ollut koskaan kokeillut sellaista edes itseeni tuolla tavalla. Pyykkipojat sattuvat, saavat henkäilemään ja irvistämään. Kipu ei ollut liian epämiellyttävää, mutta jatkuvaa ja siksi hankala ja uusi kokemus minulle. Isäntä ei viitsinyt pitää niitä kovin kauaa paikallaan. Pidin tunteesta, että tuonkaltainen non-stop -kipu ei anna mahdollisuutta mitenkään väistää sitä, vaan auttaa tehokkaasti painumaan selkeistä arkiajatuksista subifiiliksiin.

Käsikahleeni oli sidottu epämiellyttävästi edestä kaulapantaani kiinni, kun jouduin kumartumaan eteen. Isäntä sitoi minut jollain remmillä tuolin selkänojaan ja kaiken kaikkiaan päädyin vähän hankalaan asentoon pöydän päälle. Hän improvisoi vielä jalkojen levittäjän yhdestä metrisestä laudasta, nilkasta nilkkaan, ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Vihaan ja samalla rakastan sitä hetkeä kun viimeistään tajuan miten suojaton jalkovälini on tämänkaltaisen sidonnan jälkeen. Isännällä on vielä tapana ilman mitään ennakkovaroitusta hivellä minua sieltä milloin milläkin. Kuten kylmällä sorkkaraudalla... Tällä kertaa kuitenkin vain ihan ystävällisesti raipalla puhuttelun lomassa, vähän kipakammin floggerilla ja sitten palkkioksi vähän hyrisevällä lelullakin.

Mutta ennen mitään palkitsemisia sain erikseen piiskaa kustakin rikkeestäni. Herkuttelun kohdalla Isäntä teki klassiset, josta kovasti tykkäsin: kysyi ensin kuinka monta ylimääräistä annosta mielestäni olin ottanut. Se oli vaikea kysymys ja heitin lonkalta viisitoista. Sitten alkoi raippa puhua, enkä heti tajunnut, että minun odotettiin laskevan. Isäntä ei ollut lasketuttanut minua koskaan ennen. Se oli uusi ja tyydyttävä kokemus. Saatoin kuulla oman ääneni vaihtelun, vaikka tarkoitus oli sanoa luvut ihan asiallisesti. Osan saatoin laskea ihan tyynesti, osa tuli jonkunlaisena sihahduksena tai ähkäisynä. Mainio tapa oikeastaan viestiä iskuvoimasta, tajusin sen itse samalla kun koitin kestää viiteentoista asti. Kiitin vielä Isäntää, kuten arvelin etiketin vaativan ja hän ilahtui siitä.

Minua alkoi oikeasti itkettää, kun Isäntä moitti minua eräistä tekemättömistä (raha)töistä. Se harmitti kovasti itseänikin ja kuitenkin tiesin olleeni tosi maassa ja kykenemätön koko alkuviikon. Se ei kuitekaan ollut mikään selitys, vaan otin nöyrästi piiskaa vastaan, itku kurkussa. Vähän pelkäsin, ettei Isäntä vain säikähdä reaktiotani, joka tuntui sinällään itsestäni vain hyvältä ja puhdistavalta. Sen tähden sanoin hänelle ansaitsevani selkään, vaikken yleensä kamalasti puhu sessioissa.

Piiskattuaan siis kaikki rikkeeni läpi, Isäntä totesi minun olevan ehkä kuitenkin oppivaista sorttia ja hyväili minua jonkun verran palkkioksi ja hyväksynnän merkiksi, jonka jälkeen otti minut huolella; luvut 1 ja 2 käytiin tässäkin toimessa läpi.

Hän irrotti minua sen verran, että olin liikuntakykyinen ja käski siivota paikat ennen kuin poistui omiin oloihinsa. Sopii minulle. Heti kovan kohtelun jälkeen tahdonkin vähän vetää henkeä omiin maailmoihini vaipuneena, side yhä silmillä. Kun olen valmis, otan sen ekana pois, hieron valonarkoja silmiäni ja ryhdyn verkalleen siivoilemaan session jälkiä. Niin syvällä en käy, että minut täytyisi erikseen tuoda takaisin Masterin toimesta. Käyn myöhemmin kiittämässä miestäni parilla sanalla ja halilla, joka neutraloi D/s-asetelman siltä erää ja pohjustaa sille mahdollisuuden taas nostaa päätään uudessa sopivassa tilanteessa.

Nyt voin aloittaa uuden, paremman ja skarpimman viikon puhtaalta pöydältä, kaikki häröily on kuitattu kivun ja nöyrtymisen kautta.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Yksinkertaisen kauneus

Kurkkuani myöten täynnä sadomasokistisia virityksiä.

Sain Neiti N:n tarinan luettua ja koetin taas jatkaa Kipukynnys-kirjaa. Molemmat siis kertovat kohtalaisen omakohtaisesti suomalaisesta S/M:stä.
Puuh. Neiti Narun tarina oli mukaansa tempaava kirja kyllä, mutta paikoin aika tajuton. Kirjan hurjin S/M esitys: kanaksi pukeutunut päähenkilö vetää nipistimistä perässään tavaraa ja lopuksi "mestataan" lavalla? WTF? Oliko siinä jokin isompi idea, joka meni minulta ohi?

Kipukynnys taas...Alkulehdet vasta selailtuani en voinut käsittää, kun ihmiset lukupiirissä sanoivat, että sessiokuvauksia on tylsä lukea. Joo, nyt ymmärrän. Eikö se mies tosiaan muuta keksi, kuin ripustaa naisen taas kattokoukkuun ja piiskata. Piiskata SATA lyöntiä. Tai TUHAT.

Olen lukenut selvästi vähän liikaa tätä kamaa lyhyen ajan sisällä. Alkaa tulla hylkimisreaktiota pintaan. Erityisesti se kohdistuu kaikkeen turhan monimutkaiseen. Jos laitetta ei pysty kuvailemaan niin, että lukija tajuaisi sen toimintatavan ilman kaavakuvaa, onko se oikeasti niin siisti juttu?

Vaikka olen uusi kuvioissa, alkaa jonkunlainen ns. koulukunta hahmottua päässäni. Se vie selvästi suuntaan, jossa päänsisäinen on tärkeintä, eikä ulkoinen varustelu oikeasti voi nostaa tunnelmaa paljoakaan lisää. Esim. tämä viikon takainen julkinen piiskaus. Minulla tuskin olisi voinut olla sen subimpi olo, vaikka ympärillä olisi ollut minkälainen dungeoni kaikkine väkipyörineen, eikä suinkaan vähän nuhruinen yökerho. Tärkeintä minulle oli ote niskatukassa ja se, että sattui. Ja se, että tiesin kuka siinä oli minua pitelemässä ja että arvostin häntä Masterina.

Seuraava tapaus sopii hyvin yksinkertaisuuden teemaan:

Tänään päiväohjelmamme oli mahdollisimman vähän kinky, mutta silti sain kokea yhden ilahduttavan elementin tänäänkin.
Mukavan ulkoilun jälkeen venyttelin selkälihaksiani matolla siten, että istuin jalat suorina eteenpäin ja painoin päätäni polvia vasten. Saan asennon melkein loppuun, vähän jää vajaaksi. Minulle tuli mieleen pyytää Isäntää tässä avuksi ja koettaa, miltä tuntuu, jos toinen painaa otsani perille, polvia vasten. Hän teki työtä käskettyä käsi takaraivollani ja hiukanhan se kirpaisi venyä yli luonnollisen rajansa. Tovin venyttelin nautinnollisesti hänen otteensa alla ja sitten koetin nostaa päätäni. "Joo", mutisin sen merkiksi, että olin saanut tarpeekseni. Takareisiä alkoi jo kirpaista ja vähän lonkkiakin. "Joo!?" Tajusin heti, missä mennään ja pidin tilanteesta.

Lopulta pääsin otteesta ja ojentelin kahta ihanammin varttani taaksepäin. Isäntä naureskeli venytyksen olevan tehokkaampi kun se menee vähän yli sietorajan. Ai jaa niinkö?

No, olin kait heti kerjäämässä toista samanlaista!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kuinka kinky runkkaa

Harrastin taas tänään todella nautinnollista sooloseksiä.

Oma kehoni, lisättynä mielikuvituksella ja mukaan muutama sopiva väline. Yhdistelmä on tie tähtiin. Omintakeisimmat, rivoimmat ja tyydyttävimmät seksileikkini olen edelleen toteuttanut soolona. Vain minä, ei ketään muuta siinä sohlaamassa välissä.

Kun koetan kuvailla juttuja, joita olen itsekseni toteuttanut, minuun iskee valtaisa ennakkosensuuri päälle. Kuvailu on kuin käsikirjoittaisi pornofilmiä sen sijaan että eläisi itse tapahtumia. Jututhan ovat olleet vailla sivustakatsojaa, tapahtuneet mehukkaimpina oman pääni sisällä, täydellisen kiihottavan tunnelman vallitessa. Miten ulkopuolinen voisi pelkästä tältä-se-näyttää -tekstistä saada käsitystä? Koetan...

---
Tämä oli edellisessä asunnossamme, jossa oli portaikossa semmoinen neliönmallinen puupylväs, ehkä 10cm kanttiinsa. Koettelin mustaa nahkaista vyötä kaulani ympäri, koetin miten se kiristyy vetämällä ja koin sen kiihottavana. Menin ja sidoin itseni kasvot kohti pylvästä siten, että vyö kulki kaulani ympäri. Siinä sormeilin itseni orgasmiin, roikkuen vyötä vasten niin, että se ihanasti kuristi samalla kaulaani ja tunsin tilanteen rajuuden ja pakottavuuden.

Edellisessä työtilassani, ollessani yksin (obviously) saatoin sulkeutua erääseen huomattavan likaiseen varastokoppiin, josta oli yksi ikkuna suoraan takapihalle. Seisten avasin housujani sen verran, että sain erään työkalun sopivanmallisen kahvan työnnettyä pilluuni, samalla kuvitellen, että joku teki sen minulle pakolla. Nojasin tahraiseen seinään ja toivoin, että ennättäisin tulla ennen kuin kukaan saapuu paikalle. Sain kicksejä epäsopivasta paikasta, likaisuudesta ja siitä, että olin siinä vaiheessa jo niin palavissani, että olisin toteuttanut leikkini tavalla tai toisella.

Jos teen sen sängyssä, varma tie orkkuun on heittää peitto pään yli ja paljastaa alaruumis. Kuvittelen monenlaista, mutta aina siihen liittyy jonkinlainen yleisö, jota ei kiinnosta pätkääkään kuka olen, vaan ainoastaan se, mitä minulle tehdään. Toinen suosikkini on kuvitella, että kyseessä on jokin huippuhalpa huoratalo, jossa huorasta on paljaana vain oleellinen osa ja asiakas katsoo samalla pornofilmiä ylitseni, välittämättä minusta vähääkään. Kuumuus ja lievä hapenpuute peiton alla lisää tuntumuksia ennen laukeamista.

Jos haluan laueta nopeasti, eikä tavalla ole niin väliä, heitän jotain pehmentävää jonkin sopivan kulman (pöytä, penkki tms) päälle ja nylkytän sitä vasten itselleni kelvollisen orkun. Monasti tähän liittyy kuvitelma itsestäni urospuolisena olentona. Masokistisen toiminnasta tekee, kun laittaa kynsiharjan väliin. Tiesittekö, että kipu katoaa orgasmin hetkellä?

Olen runkannut melkein joka paikassa jossa olen ylipäätään käynyt. Mm. saunat ovat mainioita. Orgasmi lauteilla on omaa luokkaansa: lämmössä rentoutunut keho on haljeta kun sydän hakkaa ja päässä pyörii.
---

Naiselle orgasmi on sillä tavalla eri asia kuin miehelle fysiologisesti, että nainen voi saada niitä ensinnäkin useita kerrallaan ja toisekseen vaikka kuinka monta päivässä. Tämä ominaisuus ei juuri muutu iän myötä. Naisella koettu seksi lisää seksuaalista aktiivisuutta ja miehen tuleekin ajatella, että saa itse sitä varmemmin, mitä useammin nainen käyttää oman käden oikeuttaan. Orgasmilla on myös myönteisiä terveysvaikutuksia.

Vielä on todettava, että siinä on jokin taika, miten seksikumppani voi tarjota lukuisia asioita, joita ei itse voi itselleen tuottaa. Oikein miehekästä panoa nyt ei vain leluilla jäljitellä ja kun sitä haluaa, jaa, on aika onneton jos ei voi saada.