maanantai 30. joulukuuta 2013

BDSM ja ulkonäkö

Tartteeko olla nätti?
Mrs Whiterope kysyi minulta kerran, pidänkö itseäni kauniina. Kysymys yllätti, enkä osannut sanoa muuta kuin että en kai erityisemmin. En tiedä vieläkään kysymyksen todellista sävyä ja tarkoitusta, enkä tohdi udella: en oikeastaan halua tietää!
Todennäköisesti hän ei muista koko sattumusta eikä osaisi enää kertoilla silloisia vaikuttimiaan. Olen huomannut tämän usein: mikä on vaikuttava tapaus yhdelle, on toiselle vain yhdentekevä heitto.

Omalle ulkonäölleen on sokea, tai ainakin minä olen. Vaikka olen visuaalisesti suuntautunut tyyppi, en oikein osaa katsoa itseäni objektiivisesti. En ole koskaan oikein osannut laittaa itseäni, en ole piitannut naisellisista jutuista pätkääkään. Olen liikkunut seurassa, jossa se onkin ollut ok, muutkin ovat naureskelleet niille toisenlaisille naisille ja retostelleet, etteivät tiedä miten päin sukkikset pitäisi pukea. Ovat silti olleet ihan kauniita ihmisiä, useimmat.

Viime bileissä eräs kävijä kehui minulle verkkosukkahousujensa mukavuutta, kuinka ihanat ne onkaan pitää. Kommentoin miehelle, että itse en koskaan oikeasti edes käytä moisia, vain täällä satunnaisesti. Vain pervoillessani!

Minusta on huvittavaa lukea, että mm. pitkiä hiuksia pidetään perinaisellisina. Minulla on pitkät hiukset, mutta omista syistäni. Ensinnäkin se jäi jotenkin päälle taannoisista fantsuharrasteistani ja toisekseen, hei, ei tarvitse ikinä käydä kampaajalla.
Nykyään hiuksistani on suuri etu, on ihanaa kun joku ottaa rajusti kiinni poninhännästä. Tai kuristaa minua leteilläni.

Luulette tietenkin, että koska olen tällainen julkipervo, minulla on tatskaa ja lävärii ja sekalaista värii. Ja fiksuina arvaatte, että ei ole. Keholtani olen useimmiten puhdas kuin lestis. Sellainen tavallaan tosi vanhanaikainen nainen.
Ainoa, mikä minua voisi kiinnostaa kehotaiteilussa on se fiilis kun neulataan tai puhkotaan. Epäilen kuitenkin, että tunnelma menisi viimeistään desinfiointiaineen hajusta. Yh. Kuin hammaslääkärillä.

Asia sitten erikseen jos joskus joku sanoisi, että tahtoo merkitä minut omakseen pysyvällä merkillä.. Jokin pieni lävistys, polttomerkki tai piiskan viilto, jonka merkityksen vain valikoidut tietäisivät.
(Ja elleivät nämä Mr P:n bastardon jäljet pian haihdu, tämä onkin jo tapahtunut. Odotapa vain subikoiraa ovellesi vinkumaan, omistettuna ja uskollisena!)

Entäs meikki sitten?
En tiedä meikkaamisesta paljoakaan enkä ole halukas oppimaan. Bileisiin tahdon kuitenkin jotain muuta kuin oman paljaan naamani. Se liittyy rooliin, jonka takana noissa tilanteissa osaltaan olen. Tai toisen minäni, miten vain. Olen rehellinen itselleni ja muille, mutta en ole se sama, joka elää ja toimii arjessa. Tätä varten kehitin ns. subikoiramaskini, joka vedellään (lasten) maskiväreillä nopsaan takahuoneessa kasvoille ennen bileitä. Mustaa ja hitunen valkoista.
Olen ehkä vähän koomillisen näköinen, mutta tähän asti on toiminut ihan ok. Tärkeintä, että olen edes hivenen sympaattisemman oloinen kuin olisin, jos minulla olisi vain mustatut silmät. Puhun siis huolella muotoillusta mustasta nenänpäästäni. Niin kauan kuin Tetriksen kuono on musta, on mukana leikin elementti. Ei se ole niin hemmetin totista puuhaa, pervoilu.

Vaatteet. Puen ylleni sitä missä viihdyn, arjessa ja pervoillessa. Merkkivaatteet eivät merkitse minulle mitään, enkä noudata mitään kummemmin valittua tyyliä. Miellyn usein ehkä vähän liiankin kuluneeseen vaatekertaan ja minun on toisinaan heitettävä vaatteita yksinkertaisesti pois, etten enää käyttäisi niitä.. Onneksi minulla on ystäviä, jotka kulkevat ylpeinä vieläkin kuluneemmissa ja ovat samalla huippuja omalla luovalla osaamisalallaan. Niin boheemi en kumminkaan ole, että voisin silmää räpäyttämättä esiintyä missä vain omalaatuisissa virityksissä. En tykkää katseista, pakenen yleensä mieluummin massaan.

Pervoista vaatteista tahdon sanoa painavimmin sen, että jokainen tyylillään. Ennen kuin aloin liikkua bileissä, kuvittelin kummallisesti, että kaikkien naisten tulisi automaattisesti käyttää korsettia tai vastaavaa seksivaatetusta. Sitten valaistuin. Hemmetti. Ne ovat fetissivaatteita. Fetissi on se, mikä pistää ko. henkilöön vipinää. Vain D voisi määritellä vaatetustani ulkoa päin, ja niin kauan kun ohjeita ei kuulu, laitan päälleni sitä, minkä minä koen vinossa mielessäni kiehtovana tai kiihottavana. Kertaakaan se ei ole ollut korsetti.

Mikä sitten taas on kaunista? Fetissipukeutuminen ei suinkaan aina ole kaunista sanan tavallisessa merkityksessä. Harvapa meistä missään ihannemitoissa kekkaloi kumminkaan ja tykkäämme silti pukeutua. Ilmapiiri on bileissä suvaitseva, toisia ei ole tapana arvioida perinteisin mittarein. En voi puhua muiden suulla, mutta itse koen niin, että varsinaisella kauneudella ei ole niin kovin paljon sijaa BDSM-maailmassa, ei ainakaan merkittävästi. Jos tiedän haluavani joltakulta jotain ja hän voi sen minulle suoda, on siinä ulkonäöllä herttaisen vähän merkitystä. Tätä seikkaa on vaikea julkituoda kauniilla lauseilla.. Mutta miten muuten sen kertoisin? Jos joku dominoi vakuuttavasti, en todella katso en naamavärkkiä enkä kilogrammoja, en edes ikää - saati sukupuolta. Huomatkaa siis eka ehto: jos synkkaa yhteen. Se on tärkein.


Tässä vähän Tetriksen pintaraavintaa tästä laajasta aiheesta. Voitte itse miettiä vaikka huviksenne, miltä näyttäisitte, jos voisitte esiintyä seksuaalisesti paljaimmillanne hyväksyvässä ilmapiirissä.

perjantai 27. joulukuuta 2013

D/s:n paluu

Viime vuonna meidänkin jouluvalmistelut sujuivat suunnilleen Kellaritytön blogissaan kuvailemalla tavalla. Tänä vuonna ei ollut ihan yhtä onnekasta. Lyhyesti kuvaillen: kaikki olivat tulossa meille viettämään joulua, meille tuli valmisteluissa kiire, minä äksyilin ja pomotin, Isäntä hyppäsi ja hyvitteli. Lopputulos: onnistunut juhla, kireille hermoille ajettu emäntäsubi.

Kaikki tämä henkinen epäsuhta kulminoitui Tapaninpäivän saunassa sukulaisissa. Isäntä vain ystävällisesti - niin nimenomaan, hyvin ystävällisesti - kehoitti minua käyttämään laudeliinaa kun loikoilen toisten saunan lauteilla. Kiehahdin. Olkoon sitten, mutisin ja nousin ylös. Mielessäni lisäsin, että olisit säkin voinut sanoa vähän kivammin tuon, vaikka että "ota laudeliina siihen". Siinä hetkisen murjotettuani lisäsin vielä hälle, että on suakin saanut viedä joulunpyhät kuin pässiä narussa, että siivoa itse vaan sauna jälkeemme..

Semmoista.
Kesyjähän meidän riitamme ovat, mutta ainakin minulle totisinta totta. Kun voimasuhde ontuu, alkaa kuittailu. Ja kun se alkaa, olisin voinut toki koota itseni jo monta kertaa ja ottaa mieltäni harmittavat aiheet puheeksi, mutta kun ei. Jollain tavalla en ole valmis rehelliseen välienselvittelyyn ennen kuin olen päiväkausia hautonut mielessäni kaikkia ärsytyksiäni.

Saavuimme sitten saunareissulta kotiin ja Isäntä meni aikaisin nukkumaan syystä että työaamu. Itse jäin pidemmäksi toviksi lueskelemaan, yhä huonoissa fiiliksissä ja mietinpä sitäkin, että nyt kun kunnioitus on mennyt, niin kappas kun ei tee yhtään taas seksiäkään mieli, ihan on kuivaa ja hiljaista alakerrassa. Pohdin (taas) että mitäs jos nyt vuoden kokeilun jälkeen heittäiskin koko D/s:n pois. Tekiskö vaikeaakaan? Ja mitä siitä eteenpäin? Jatkaisinko jonkunlaisessa ystävyydessä liittoa Isännän kanssa ja samalla vilkuilisin toisaalle, jos taas alkaisin kaivata dominointia - jota sitäkään ei sillä hetkellä tehnyt mieli yhtään.

Menin siitä minäkin nukkumaan, ihan mielelläni kyllä toisen viereen, sillä onhan läheisyys ihanaa. Isäntä siitä heräsi sen verran, että veti lähelleen. Päädyimme siitä rakastelemaan tai siis hän panemaan minua, mikä oli ensin ok ja sitten varsin mukavaa. Isäntä otti minua kaulan ympäriltä löyhästi kiinni ja se sähköisti minua. Kun hän oli tullut ja makasi vielä päälläni, hankin omaa orkkuani käsipelillä. Olin salaa toivonut hengityksen kontrollia, ja Isäntä oli samoissa ajatuksissa, sillä hän sulki suuni kämmenellään ja nenäni sormillaan. Minä runkkasin itseäni samalla kun tunsin hapettomuuden paineen kertyvän päässäni. Hän antoi minun kiskaista silloin tällöin ilmaa sieraimiin, mutta loppua kohti jätin itse hengittämisen väliin. Sain rajun orkun ja taistelin ilmaa keuhkoihini. Olin pitkän tovin voimaton ja poissa raiteiltani, mutta kihelmöivän hyvällä tavalla, ja sain lukuisia voimakkaita lihasnytkähdyksiä. (*

Menin nukkumaan todella tyytyväisenä ja varmana siitä, että voimatasapainomme oli taas hyvällä uralla palautumassa paikoilleen. Isäntä totesi, että taisin kaivata vain kunnon panoa. Tarkensin, että kaipasin eniten voimannäyttöä.

---

Tasapaino- ja rauhoitushoito on jatkunut tänäänkin. Olen saanut tarkempaa käskytystä kuin aikoihin, nyt puututaan jo puhuttelumuotoihinkin, mistä todella tykkään. Eikä Isäntä ole enää minun hyppykeppini, sen huomasin tänään, onneksi.
Olin illan tullen hyvin väsynyt ja poissa tolaltani osin perhejuttujen tähden, osin omista syistäni, osin hormoneista johtuen. Itkin keittiössä, kun minun piti laittaa lasta nukkumaan, mikä on poikkeuksellista. Isäntä tuli sinne, otti syleilyyn ja kuiskien käski koota itseni. Vaikka olin oikeasti aika rikki, tajusin, että tällainen lempeä mutta vaativa käsky oli kuitenkin oikein fiksu vaihtoehto hyvittelyille ja toimi sillä hetkellä.

Myöhemmin illalla pyysin Isäntää viemään koiran vielä puolestani ulos, sillä koin olevani yhä heikossa henkisessä tilassa ja ulos lähtö oli vain liikaa. Tässä kohtaa hän ei pompannut pyyntöäni toteuttamaan, vaan tiukkasi minulta kunnollista puhuttelutapaa kun pyysin tällaista asiaa. Onneksi hän silti lopulta suostui, mutta sain luvan hakea kaulapantani, silmäsiteen ja käsikahleet. Kun rutiinit oli hoidettu, päädyin sohvalle vatsalleni, kädet selän taa lukittuina ja side silmillä. Sain odottaa. Se sopi minulle ihan loistavasti. Väsyneenä ja rentona pyörittelin mielessäni jotain eroottisia mielikuvia tai sitten vai olin. Nautin sidotun edesvastuuttomuudesta, saada vain olla, voimatta päteä yhtään mitenkään; voimatta tehdä yhtäkään hiton valintaa itse. Isäntä näpytteli konettaan ja söi suklaata. Toipa minullekin yhden suuhun.

Sitten kuulin hänen riisuvan ja seuraava mitä sain suuhuni olikin täydempää tavaraa. Minusta tuntui oikeastaan tosi hyvältä maata sidottuna samalla kun Isäntä piti kevyesti päästäni ja liikutteli itseään suuhuni. Seuraavaksi hän veti housuni alas sen verran että pääsi takaa sisään. Nautin tästäkin erittäin paljon ja jälkeenpäin sain luvan leikkiä itsekseni. Isäntä napsautti kahleeni vapaiksi ja teinkin sen siinä, silmät yhä peitettyinä, kuvitellen törkeintä harness-viritelmää mitä ajatella saattaa.

Kirjoitan tätä jälkitunnelmissa ja voin varsin vakaasti sanoa, että eiköhän tässä jatketa valitsemallamme tiellä yhäkin ensi vuoteen.


(* Sanotaan nyt vastuullisesti tähän väliin, että ainakin jenkkitilastojen mukaan ihmisiä kuolee vuosittain autoeroottiseen kuristumiseen, eli runkkaavat poloiset yksin ja hirttävät itsensä nautinnonhalussaan. Älkää!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vaniljakriisi

Aina välillä kyseenalaistan kinkyyteni, kuin kokeeksi. Aika usein tämä tapahtuu jonkin voimakkaamman kokemuksen jälkimatalikossa tai sitten vain hormonaalisesti huterampina päivinä. Laitan päähäni ajatuksen: Haluanko tätä todella, entä jos vain antaisin olla koko hässäkän? Luopuisin leikeistä. Siirtyisin normaaliin.

---

Tässä yhtenä iltana Isäntä halusi selvästi seksiä. Sellaista ihan tavallista.
Kirjoitin juuri tärkeää meiliä, jonka tähden pyysin aikalisää, mutta saatuani sen valmiiksi hakeuduin ihan tyytyväisellä mielellä Isännän luo. Tosin eräs meilimaailman ongelma pyöri päässäni ja olin vähän poissaoleva. Sitten alkoivat hankaluudet.
Isäntä lähestyi minua tavalliseen, normaaliin tapaan, pusutellen ja vartaloita vastakkain hankaillen yms. Makasin selälläni, annoin hänen pusutella, tuijotellen samalla tapetteja ja miettien ongelmaani. Kaikki olisi mennyt hyvin, jos hän olisi vain ottanut mitä haluaa, mutta meillä oli siinä vaiheessa täysi vaatetus päällä, minulla oli kuuma ja likistynyt olo, enkä ollut hiukkaakaan kiihottunut, enkä edes kiinnostunut tilanteesta. Aloin ärtyä. Voi kun hän olisi vain ottanut.. Tämä oli kidutusta.

Minun on mahdotonta puuttua tällaisiin huonosti kehittyviin tilanteisiin sanallisesti, sillä menen jollain tavalla lukkoon, enkä itsekään ole varma, mitä haluan tai viitsin alkaa vaatia. Siispä äksyilen ja mökötän. Isäntä huomasi mielialani ja koetti koventaa otteitaan, mutta tilanne oli mennyt jotenkin jo sen verran vikaan, että kiukustuin siitäkin. Se on kyllä epätavallista, mutta laitetaan nyt niitten muitten ongelmien piikkiin.

Istuttiin vierekkäin sohvalla ja oltiin hiljaa.

Isäntä alkoi uudelleen suudella ja hyväillä minua. Pusuttelimme pitkän tovin. Se oli ihan mukavaa ja hellää. Sain ajatukseni koottua ja tajusin, että pystyn kyllä osallistumaan vaniljaseksiinkin, jos hyväksyn ajatuksen, ettei minun tarvitse kiihottua siitä. Seurasi hyvin normaali yhdyntä, jossa aloin päästä mukaan vasta loppupuolella, kun muistelin aiempaa seikkailuamme ja Isäntä vähän kiristi otetta käsistäni.

---

Eilisen vaniljaillan jälkeen aloin tänään saada riiputushaluja. Laitoin Isännän käskystä hänelle myöhäistä illallista ja huomasin ajatusteni askartelevan olohuoneen kattokoukuissa, niissä joissa on ollut lastenkeinu kiinni. Tympeä tiskauskin muuttui esileikiksi mielessäni kun olin pyytänyt Isännältä saada päästä vähän riippumaan jahka olisin tehnyt hommani.

Menin innostuneena valmistautumaan. Laitoin kaulapannan ja riisuin muut vaatteet paitsi että laitoin mustat stay-upit jalkaan. En yleensä pukeudu kotoisiin kohtauksiin, mutta minua kiehtoi laittaa jotain samaa päälle kuin P:n luona sessioidessamme. Näiden lisäksi kiinnittelin seksikaupan perhosen paikoilleen armeijan nahkaisilla sidontaremmeillä. (Perhosen omat remmit hajosivat eka käytössä.) Jo nahkahihnoja kiskoessani kiihotuin aika tavalla. Ranteisiini laitoin parhaat nahkakahleemme lukkolenkkeineen.

Minulla ei ole tapana suunnitella sessioita, se on ollut Isännän juttu, mutta tällä kertaa minulla oli idea siitä mitä tahtoisin. Halusin yksinkertaisesti roikkua käsistä side silmilläni ja pörisevä perhonen haaroissani. Tahdoin roikkua sillä tavalla mahdollisimman pitkään, ikäänkuin masturbaatiota, mutta vähän monimutkaisemmin ja toisen avustuksella ja ehdoilla.

Pääsin roikkumaan! En tiedä kauanko siinä olin. Koukut ovat niin ylhäällä, että sain varpistella ja silti kädet olivat kovilla. Perhonen on taasen aika kehno kiihotin, sillä se on riittämätön orkkuun ilman lisäpainetta. Ja sitähän ei nyt ollut. Olin litisevän märkä, en voinut laueta ja käsiin sattui. Ah!

Isäntä naksutteli tietokoneellaan, kunnes minulla alkoi epämukavuus voittaa ja pyysin häntä hiljaa luokseni. Hän irrotti minut koukuista ja otti takaa tuolia vasten. Sain ihanasti, kun pystyin painamaan perhosta kädellä tiivimpään kontaktiin.

Olin tyytyväinen tähän kokeiluun. Olin saanut pitkän esileikin, riittävästi ja riittävän pitkään kaipaamaani epämukavuutta, enkä ollut sen tähden aiheuttanut Isännälle kohtuuttomasti vaivaa.

---

En usko, että näiden todisteiden valossa on paljoa järkeä jossitella vaihtoehdolla, että jättäisin pervoilun pois.


tiistai 17. joulukuuta 2013

Sessio Peikon&Blondin luona

Käytiin eilen Peikon luona päiväkahvilla, Isäntä alias Herra Huu ja minä.
Nyt illalla kun kirjoitan tätä, olen väsynyt ja kaikkia lihaksiani kiristää, kuin olisin ollut tiukassa treenissä. Kuten tavallaan olinkin. Mutta myös jalkoväliä pakottaa. Ei se mitään! Näillä mennään blogitekstin kimppuun.

Peikon kirjoittamasta tekstistä käy tapahtumien juoni niin hyvin ilmi, etten ala toistelemaan samoja tässä. Suosittelenkin lukemaan sen vaikka ihan ensiksi.

Enemmän kuin se, miten hyvän käsittelyn sainkaan, minua hämmästyttää, että miten hitossa tämä voi olla mahdollista. Siis tämmöisistä kuvioista ja elämäntavoistahan lukee eroottisista romaaneista tai katsoo dokumentteja vierailta mailta. Että sovitaan juttuja ja toteutetaan niitä ja ollaan vielä jälkeenpäinkin kaikki yhtä mieltä siitä, että hyvä homma. Katselen edelleen ympärilleni tässä kinkymaailmassa silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä: voiko näinkin toimia?

Kolme pariskuntaa, yksi päämäärä. Tällä kertaa se oli nyt tämä sessio. Tarvittiin vain Peikko järjestäjäksi ja ainakin meidän osaltamme vain minimimäärä viestiliikennettä. (Aika, paikka, asu..). Kaikki meni niin kuin kuuluikin, hauskaa ja jännittävää oli; tarvitseeko sen olla sen monimutkaisempaa? Me olimme Isännän kanssa jopa niin reippaita (pakosta), että session jälkeen menimme sukulaispäivällisille kuin ei mitään. Ainoa seikka oli, että jouduin vetämään pitkiä hihojani punottavien jälkien päälle ranteissani, riiputuskahleet kun olivat vähän painaneet.

Peikon käsittely.. Hän tunsi minua ja mieltymyksiäni etukäteen jonkun verran, hän painoi päälle kuin jyrä. Hän on fyysisestikin riittävän raamikas ollakseen uskottava ja hän osaa käytellä kehoaan niin, että silmät sidottuinakin läsnäolon voi tuntea. (Kuvailin poistuessamme Isännälle, miten huikea ero on siinä, jos dominoiva henkilö huiskii vain välineillä verrattuna siihen, että kehot kohtaavat). Ennen leikkiämme arvelen kuulleeni Peikon sanoneen jotain painin aloittamisesta. Se huvitti minua silloin, mutta mielikuvissani se saa nyt ihan eri sävyn. Me painimme sängyllä, minä tosin sidottuna ranteista nilkkoihin, mutta ahdistettuna riittävän toimintakykyinen kipatakseni hänet nurin päältäni jalkojeni väliin. Siinä on jo fyysinen elementti läsnä!

En tiennyt etukäteen, miten ja millä intensiteetillä minua tullaan käsittelemään. Vain muutamista tarkentavista kysymyksistä saatoin arvella, että Peikko tosiaan aikoi mennä sisään tällä kertaa. Se oli selvää, että Peikko tulisi toimimaan housut jalassa, mikään muu ei sitten ollutkaan. Ainoa mitä kielsin, oli rintojeni kovempi kouriminen, pilluun kajoamisesta ei muistaakseni ollut erikseen edes puhetta. (Sori jos olen väärässä). Olikin kaikkien kannalta hyvä, että satuin olemaan "kiimakiertoni" positiivisessa huipussa ja kaikenlainen kajoaminenhan on silloin aika kivaa. Jälkeenpäin voin vilpittömästi vetää rastin siihenkin kohtaan, että kenenkään miehen käsi/sormet ei ole ollut sisälläni lähes yhtä soittoa näin pitkään koskaan, ever. Se vähän nyt tuntuukin, kun tässä vaihdan asentoa.

Peikko tosiaan kertoi teknisen osuuden, joten minä voin mässäillä tunnepuolella. Ihanaa!
Tunteet ovat minulle todella tärkeitä; elän tunteillani. Jos jostain tulee huono fiilis, en tee sitä tai käyn sen mielessäni läpi tosi tarkkaan. Tästä sessiosta olin vähän huolissani etukäteen, koska en tiennyt tapahtumien kulkua. Suurin pelkoni kai oli, että en onnistuisi kiihottumaan, vaan palelisin vähissä vaatteissa ja tuntisin vierautta koko tilannetta kohtaan. No, niin ei nyt sitten käynyt, jälleen turha etukäteispelko.

Tunteeni suhteessa muihin asianosaisiin:

Herra Huu, Isäntä. Mietin, miten hän tulee ottamaan tämän kaiken. Tuntuuko hänestä epämieluisalta nähdä minut mahdollisesti kovinkin ankarassa käsittelyssä? Etukäteen hän suhtautui tähän sessioon neutraalin positiivisesti, jälkeenpäin suunnilleen samoin - jos kohta selvästi vähän inspiroituneena hänkin, sillä sain vielä illalla jotain samantapaista, kuin kokeeksi. Herra Huu on omalla tavallaan tunteellinen tyyppi, mutta esim. juuri mustasukkaisuus ei kuulu hänen tunnerekisteriinsä. Vahvempana siellä on ilo oman rakkaan nautinnon puolesta.

Peikko. Hän on mielestäni varsin selkeästi on/off -tyyppi dominoimisensa suhteen. Kun hän ei dominoi, hän on mukava ja äärimmäisen huomioonottava luonne. En ole ihastunut Peikkoon, mutta minua kiehtoo hänen dominoiva puolensa, luonnollisesti kun suuntauksemme kohtaavat aika kivasti. Kun Peikko dominoi, alkaa hän uhkua energiaa, joka vie mennessään. Hän on luonnonvoima parhaimmillaan, hänen vitaalisuutensa lannistaa alistetun ja hän on ehdoton. Ihailen sitä, miten hän on ottanut sydämensä asiaksi tulla hyväksi siinä mitä tekee - ja tulokset huomataan.

Blondi. Blondissa ja Peikossa on runsaasti samaa, paitsi että Blondi ei dominoi. Blondi on mieleen tulevista skenen ihmisistä sosiaalisesti taidokkain. Se joskus hämmentää minua, sillä en ole itse ollenkaan yhtä sujuva ihmisten seurassa. Toivon kuitenkin aina, että onnistumme löytämään sävelen, vaikka eroja on. Sessioon liittyen Blondin kuva päilyy mielessäni kuin jokin hyvä haltiatar. Hän mahdollisti koko setin tietyllä tapaa uhrautumalla. Moniko naisystävä oikeasti tekisi mitään sinne päinkään!? Hänelle on niin tärkeää, että muillakin on mukavaa ja että hommat sujuu. Odotan vielä sitä puolittain lupailtua kuviota, että Blondikin olisi mukana leikissä..

Ilkka. Tämä on nimimerkki miehelle, jota en nähnyt. Tai no näin hänen hahmonsa takaa ennen kuin silmäni peitettiin. Olisin kai nähnyt Ilkan jos olisin tahtonut. Ennen sessiota en oikein halunnut, session jälkeen en jaksanut vaivautua olemaan utelias. Ja kai Tetrikselläkin pitää olla yksi kasvottomaksi jäänyt/-vä käsittelijä matkan varrella? Kunnon eroottisen tarinan tapaan, hei!
Minulla ei ole Ilkasta mielipidettä, paitsi että hän puhui vähän ja vaikutti jotenkin pidättyvältä tai viralliselta. Olin hetken hänen lähellään, mutta hän oli varovainen otteissaan enkä saanut hänestä oikein hajua.
Tiesin että hän istui jossain lähelläni, kun roikuin katosta. Ei se tuntunut kamalasti miltään, paitsi toi ehkä pienen esiintymisen aspektin asetelmaan. Reagointini tähän ilmaisin spontaanina ärtymyksenä, kun Peikko käski minun kysyä orgasmilupaa Ilkalta.

Aava. Aava päätti jäädä pois. Ilkan puoliso lähetti miehensä oppimaan, muttei tullut itse. En ole kommunikoinut Aavan kanssa mitenkään, eikä minulla ole tietoa millainen ihminen hän on. Paitsi, että tahtoo alistua. Tahdon kuitenkin lähettää hänelle terveisiä blogin välityksellä, sillä ymmärtääkseni hän tätä on lukenut:
Aava! Olin suostuva ja halukas oppimateriaali, kun miehesi sai tutustua dominoinnin käytäntöihin lähietäisyydeltä. Sain orkun hänen sylissään, hänen luvallaan. Olin kuitenkin vähän pettynyt, kun kuulin että olit päättänyt jättää tulematta itse paikalle. Uteliaisuuteni herää! Olet melkein astunut kinkymaailmaan, mutta et ihan? Kun näen sinut livenä, aion suudella sinua.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Tyttöunia ja sessiosuunnitelmia

Syystalvi ei vain taida olla kovin pervoisaa aikaa. Omasta ja kanssabloggarien hyytymisestä näin päättelisin.

Muistan miten keskellä kesää kiemurtelin kateudesta ja innosta, kun luin toisten seikkailuja. Miks minä en ollut tuolla, ääh, miks!? Nyt se on mennyt siihen, että tylsyyksissäni etsiydyn suomikaksneloseen esitelmöimään kinkyelämästä ihmisille, jotka sekoittavat sievästi puurot ja jauhot. Rappiotila! (Miten joku ei voi tajuta, ettei hakkaava aviomies ja D/s esiinny edes samassa galaksissa? "Mua ei ainakaan ykskään mies kahta kertaa lyö, mussun, mussun.."; "Jos joku on niin hullu että haluaa vapaaehtoisesti tulla piiskatuksi, voi sen viedä saman tien saunan taa").

Yliminä -> Tetris, et voi opettaa ihmisiä, voit vain jakaa suvaitsevaisuutta suvaitsemalla itse.

Eräs fiksumpi keskustelukumppani totesi blogiani katseltuaan, että elämäntapani on raju(!). Tämä ko. mieshenkilö haki aloituksessaan masokistista naista, mutta yleisen keskustelun edetessä selveni pikku hiljaa, ettei hän masokistia etsinyt, vaan sievästi alistuvaa ja välillä vähän pepulle läpsimistä sietävää puolisoa.
Mies kommentoi, että hän ei sit kyllä naistaan jakaisi kenenkään kanssa, kuten oli blogistani löytänyt. Kysyin, että mikset? Entä jos nainen itse haluaisi? Minua alkaa nykyään aina kuristaa (ikävällä tavalla) jos kuulen kommentteja absoluuttisen tiukasta parisidonnaisuudesta. Uhh... henkeä!

Niin ja tarkennuksena nyt, en vastaillut edellisessä seuranhakuun tokikaan, vaan osallistuin yleiseen keskusteluun aiheesta! Annoin elävää näkökulmaa 50 Shaden ohelle.

---

Olen nähnyt paljon tyttöunia.
Tuntuu lievästi hämmentävältä asioida tavallisen kaverin kanssa sen jälkeen, kun on säätänyt hänen kerallaan unissaan. Tyttöunet ovat yleensä aika helliä ja leikkisiä. Jännä sinällään, että tutuista miehistä en oikeastaan uneksi. Ehkä alitajuntani homeinen kellarikin on havainnut, että he ovat luvallisen tarjottimen ulkopuolella.

Mut sitten on nämä typerät melkein-petän -unet. Huoh... Jos panee vieraan kanssa tälleen vain nopeasti kuin huomaamatta, niin onko se teknisesti pettämistä? Unen logiikkaa..

Sit jos Isäntä esiintyy seksiunessa, se on aina se sama kuvio, että emme löydä rauhallista paikkaa harrastaa. Aina joku tulee ovesta tai tila havaitaan liian julkiseksi muuten.

Uneni ovat paljon kompleksisempia kuin todellinen kinkyelämäni.

---

Ykkösenä kinkykalenterissani on tällä hetkellä opetuksellinen sessio, joka toteutuu vielä ennen joulua. K:n alias Peikon olisi tarkoitus käsitellä minua jotenkin ja samalla havainnollisesti näyttää eräälle herralle dominoinnin käytäntöjä. Tämän verran tästä tiedän. En tunne tätä herraa, enkä tiedä näenkö häntä edes. Olen vain kuullut, että hän on tilanteessa, jossa tahtoisi oppia lisää. Kysyin ainoastaan, että eikö rouvakin tule paikalle.

K on alustavasti kysellyt jotain lisätietoja rajoistani. On hyvä, että hän on käsitellyt minua useaan otteeseen bileissä, niin meillä on yhteistä taustaa ryhtyä kenties johonkin vähän pidemmälle vietyyn.

Minua jännittää vain lievästi. Uskon, että K osaa viedä tilannetta rutiinilla, eikä minun periaatteessa tarvitse kuin reagoida ja toimia käskettäessä. Mahdollista kipua en pelkää, vaan odotan uteliaana. Etukäteen olen hiukan huolissani tästä katselijastamme, jos hän pitää epäesteettisenä kovempaa käsittelyä. Jos ei ole tottunut, voi tuntua kummalta, kun tämmöistä hierotaan naamaan ikäänkuin. Toivon tietysti että ei ja jos lukee tätä, niin muistaa, että minä ihan todella hakeudun halulla sellaisiin tilanteisiin ja olen sovussa itseni kanssa myös jälkikäteen.

Eniten toivon, että tilanne saa siivet alleen, pääsen hyvään tilaan jossa kipu melkein ei tunnu ja kaikki mitä minulle tehdään on pelkästään ihanaa ja kun se loppuu, tulee lopetus liian pian.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Pari pikkujoulumuistoa lisää

Ihan hyvä että Peikkokin bloggailee minun mahdollisia seikkailujani, kun oma aika ja jaksaminen on nyt rajatumpaa.
Teettää paljon töitä tässä ennen joulua, ei voi mitään. Ja kivahan se vain on että työt kulkee.

Minulla ei ole Peikon tekstiin muuta kommentoitavaa, kuin että nyrpistin hänen sanavalintaansa "kertaluontoinen leikki".
Nojuu, vitsi vitsinä ... vai onko!?

Muistelen vielä viime viikonlopun pikkujoulubileitä. Ne tulivat mieleeni taas tänään, kun joku nuori tyttö selitti kavereilleen, miten heidän pikkujouluissaan oli ollut tylsää ja kaikki olivat lähteneet aikaisin pois. Nojuu, ylpeydellä voi todeta, että meidän pikkujouluissamme olivat melkein kaikki tappiin asti ja tunnelma vain tiheni.

Minun tekee vieläkin mieli nostaa sieltä esiin jotain henkilökohtaisia kohokohtiani, huolimatta siitä, että monia jää mainitsematta, eivätkä ne silti ole vähäarvoisempia.

Yhdessä ideoimamme ja juontamamme pieni pantomiimikilpailu Mrs T:n kanssa onnistui hyvin. Alku oli tietty vähän kangertelevaa, mutta loppua kohti porukka lämpeni nauramaan ja tekemään välihuutoja. Näimme veikeitä parisuorituksia ja kaiken kruunasi yllytetyn spontaani lakupötkön syönti kahteen pekkaan + asiaan kuuluva pusu. Parina aiemmin postaamani Mr T sekä uudehko jäsen Mr L.

Mrs T heitti huulta siitä, miten muka putsaisin kilpailussa rekvisiittana käytetyn vaniljakastikkeen lattialta nuolemalla, mikäli sitä sattuisi läikkymään. (Idea kastikkeesta oli minun, Mrs T:llä järjestelynakki). Naureskelin sille alusta saakka vähän ylimieliseen sävyyn, että joopa joo. Minulla on vain epämääräisiä aavistuksia tämän kauniin daamin pervoilutavoista, enkä ottanut uhkailua tosissani lainkaan.

Kun kisa oli loppu ja suurin osa väestä poistunut, istuimme seinävierillä vetämässä henkeä ja vähän juomia. Mrs T alkoi kommentoida, että hän näkee lattialla vaniljakastiketahroja ja toden totta, oli siellä muutama kaakeleille tipahtaneena. Naureskelin taas jotain epämääräistä ja kohtauttelin olkiani. T usutti minua siivoamaan. En ottanut kuuleviin korviini, virnuilin vain juomalleni. Sitten T jo uhkaavammalla sävylllä kysyi, täytyykö hänen laittaa minut siivoamaan sotku vai menisinkö suosiolla. Subikoiranhäntäni alkoi heilua onnellisena ja kohta hän jo tempautuikin pystyyn ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, minut oli raahattu poninhännästä nokka edellä lattiaa nuolemaan. Se oli ihanaa, en olekaan ennen nuollut mitään lattialta käskystä!

Minusta on todella mukava saada erilaisia dominointikokemuksia eri ihmisiltä. Jokainen tekee sen tyylillään ja kaikki ovat tähän mennessä olleet hyviä.
Miten dominoiva voisi epäonnistua? Ehkä olemalla tosi epävarma. Kaikessa ei tietenkään kukaan heti onnistu, mutta vaikka vähän sähläisi, kokonaisasenne on tärkein.

Toinen uudenlainen dominointikokemukseni tuli bileissä lähinnä äänenkäytön muodossa. Minulla on pieni juttu uhkaavaa äänenkäyttöä kohtaan. Olisi houkuttelevaa kokea joskus todellista huutoa ja käskytystä, miten reagoisin. En arkielämässä pelkää riitaisia tai kovaäänisiä ihmisiä, jos tilanne ei ole muuten uhkaava, pidän heitä vähän pellemäisinä, eikä riehuminen pääse lävitseni. Sessiotilanteessa, kun laittaisin itseni alttiiksi huudolle, voisi fiilis olla kokemisen arvoinen.

Bileissä tilanne oli se, että roikuin käsikahleista katosta ja useampi ihminen käsitteli minua. Kolme tai neljä heitä oli ainakin, Isäntä ja muutama muu. Siinä oli piiskausta pepulle, vähän rintoihin ja joku piti etupuolella hyrrää (värisevä hieromalaite tms). Käsittely oli hyvää ja olin laueta, jolloin ystävällinen Mr K huomautti, etten laukeaisi ilman lupaa. Tämä on minulle aina aika paha rasti.. Minun piti kysyä yllättäen _Mr S:ltä_ lupaa laueta. Pääni leikkasi hetken tyhjää, sillä olin sokkona luullut, että hyrrää piteli pienempi K. Olin vilpittömästi hämmästynyt, että ei-kiinnostuneeksi bilesessiointiin ilmoittautunut Mr S olikin hommissa mukana. Olin kuitenkin tyytyväinen havaintoon, joskin oli aika hurjan noloa, että hän noin vain olikin pilluni kimpussa..! Olimmehan vasta hetki sitten keskustelleet henkilökohtaisista seikoista neutraalilla maaperällä.

Mutta se ääni. Mr S osaa käyttää ääntään. Hän vaati minua kysymään lupaa laueta kuuluvammin. "S, saisinko tulla?!" Hän huusi ja laittoi minut huutamaan sitä. Huusi vielä lisää, miehekkäällä komentoäänellä. Olin sen verran hämmentynyt tilanteen saamasta käänteestä ja tottumattomuudestani, että olin hukata koko orkun. Saatoin vain anella häntä käsittelemään kovempaa. Luulen, että K otti lopulta hyrrän käteensä ja painoi sen voimalla sopivaan kohtaan, jolloin hervottomana mottasin häntä otsalla johonkin (toivottavasti en nenään) ja sain orgasmin.

Pikku K auttoi huomaavaisesti retkahtaneet stay-uppini takaisin, kun seisoin vapautettuna, itseäni keräillen, ja meni hakemaan minulle mehua. Sain häneltä siinä jopa pari suukkoa ja se tuntui retuutuksen jälkeen tosi hyvältä. Olin varmaan aika sotkuinen näky silmäsiteen alla levinneine maskeerauksineni ja pörröisine hiuksineni, kuolaisen suupallon roikkuessa kaulallani, mutta kun katseemme kohtasivat Mr S:n kanssa, sain hyvin coolin, herrasmiesmäisen nyökkäyksen. Voinemme jatkaa keskustelujamme tämän hässäkän jälkeen ihan yhtä luontevissa merkeissä.

Tästä kokemuksesta jäi hapuilevia mielikuvia, joissa haaveksin Mr S:ltä lisää jotain samantapaista, mihin nyt tiedän hänen pystyvän. Ihan vain se ääni ja se viileä tehokkuus.

tiistai 26. marraskuuta 2013

(Tiedotus kommenttikentästä)

Vaihdoin blogin kommenttikentän avoimeksi kaikille. Tämä siksi, että pidän fiksusta ajatuksenvaihdosta, enkä halua sulkea ihmisiä siitä pois siksi, etteivät tahdo esiintyä omilla Gmail-nimillään jne hankalaa.

Olen valmis sulkemaan kommenttikentän uudelleen, jos havaitsen asiatonta käyttäytymistä.

Olkaa tervetulleita jättämään tassunjälkiänne blogiin!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tetris leikkii dominoivaa

Pervoyhdistyksen sisäpiirin pikkujoulut.

Olen katsellut intensiivisesti, kuinka eräs master käsittelee pukin päällä peppu pystyssä makaavaa subituttavaansa. Piiskaa ja sormilla naimista. Katselen nurkan takaa poissa muiden salissaolijoiden silmistä, mutta master näkee minut kyllä, katseemme kohtaavat aika ajoin. Kiihotun.

Näytöksen jälkeen olen hermostunut. Kihisen kun en voi toteuttaa itseäni mitenkään. Mielenvire jää päälle.

Näen erään tutun subimiehen, Mr T:n, ja hankkiudun puheisiin hänen kanssaan, ensin ilman mitään tarkoituksia. Sitten mieleeni muistuu nahkainen pakkopaita, jota tiedän hänen usein tuovan mukanaan bileisiin. Kysyn huvikseni, onko varusteita nytkin mukana. Kerron hänelle, miten jännittävää oli Tampereen bileissä kokeen vuoksi joutua pakkopaitaan ja päähuppuun, joka peittää näön, kuulon ja osin sieraimet ja suun. Melkein pelottavaa! Vinosti naureskellen pyydän häntä hakemaan pakkopaidan näytille. Mielijohteesta kysyn, saisinko koittaa pukea sen hänen päälleen.

Mr T suostuu mielihyvin, heittää lateksipaitansa pois ja työntää kätensä pitkiin mustiin nahkahihoihin. Käännän hänet selin ja vedän kiinni vetoketjun hänen selästään ja alan kiskoa kiinni selän nahkaremmejä. Tunnelma on ollut kevyen leikkimielinen, mutta solkien sulkeminen alkaa virittää minua harvinaiseen mielentilaan, hymyni muuttuu vinoksi ja otteeni päättäväisiksi. Kurottelen haarojen ja hihojen remmit kohdilleen, mutta kaulan ympäri tuleva viimeinen leveä hihna on jo nautittavaa kiinnittää.

Samaan aikaan alkaa eräs erityisen hupaisa sessio ja pitäen tiiviisti kiinni pakkopaidan selkähihnoista ettei Mr T vain missään tilanteessa horjahtaisi, kehoitan häntä katsomaan näytöstä. Olen yhä epävarma ja tiedustelen häneltä hetken päästä, tahtooko hän jo pois. Sanoo viihtyvänsä mainiosti, mikäs tässä. Mr S, tuttu lateksi-switch, käy T:n kanssa jotain keskustelua piiskoista. Hän esittelee omaansa (käyttämätöntä!) ja kaivaa T:n kassista esiin tämän piiskat: kumisen siimapiiskan ja leveäpäisen raipan. Kokeilen siimapiiskaa käsivarteeni ja ajatus alkaa herätä pienessä päässäni. Hipaisen hämärässä T:n paljaita pakaroita, kuin kokeeksi kädelläni. Hän on sonnustautunut pakaroiden välistä kulkevaan niittiremmiin ja miehiseen siveysvyöhön, joka on kieltämättä aika .. pervoa.

Katsomme kaikki sessiota ja päässäni pyörii, miten tekisin aloitteen. Tyhjä pukkikin siinä ihan vieressä. Tahtoisin kysyä T:ltä, että valitsee, vapautanko hänet nyt vai piiskaanko pakkopaidassa. En saa tätä suustani, vaan lopulta kysyn aika kesysti, että tahtoisiko hän kokeilla omia välineitään. Hän nyökkäilee aina (?) innokkaana toimintaan. Tartun häntä tiukemmin kiinni pakkopaidasta ja ohjaan nojalleen pukkia vasten. Muuta ei tarvitakaan, sillä hänen takamuksensahan on paljas.

Pari ensimmäistä huiskaisua siimapiiskalla menevät vähän miten sattuu. Kuka tahansa voi nähdä minun kokemattomuuteni ja saankin yllättyneen huvittuneita kommentteja. Keskityn tehtävääni ja muistelen, mihin asioihin itse olen kiinnittänyt huomiota ottavana osapuolena. On piiskattava tasaisesti joka puolelle, ellei tahdo aiheuttaa erityisesti kipua hutkimalla samaan kohtaan. Lyönnin voimaa on hirmu vaikea hahmottaa, mutta koetan tarkkailla, jääkö ihoon merkkejä. Kysyn myös aika ajoin kohteeltani tuntemuksia. "Lujempaakin saa". En lopultakaan lyö kovinkaan lujaa, en koe siihen mitään velvoitetta, enkä tiedä tarkemmin T:n kestokykyä.

Vaihdan hetken päästä raippaan. Joudun lainaamaan sitä Isännältä, sillä en löydä T:n omaa mistään. Raippa on hyvä väline, jota on liian helppo käyttää liian lujaa. Naputtelen sinne ja tänne, mutta koetan pari kertaa vähän lujempaakin otetta, joka saa kohteeni hätkähtämään. Uinuva pikku Domme raottaa silmiään sisälläni kun löydän sen kaltaisia ajatuksia kuin "mitä tuo jätkä kuvittelee tulemalla tänne pelkässä siveysvyössä, senkin pikku perverssi, ansaitseekin vähän perseelleen.." En siinä tilanteessa voi enkä uskalla päästää tätä puolta yhtään sen pidemmälle, sillä keskityn yksinomaan siihen mitä teen, etten ainakaan mokaisi.

Päätän nopeasti, että olen saanut tarpeekseni siltä kerralta, tartun pakkopaidan remmeihin ja kiskon Mr T:n pystyyn. Alan nopeasti avata hänen sitomuksiaan ja nostan nahkaisen, topatun välineen tuulettumaan pukin päälle, olenhan huolellinen ja palvelemaan tottunut. En muista yhtään, mitä sen jälkeen juttelimme, varmaan jotain keskinäistä kiittelyä. Olin aika hämmennyksissäni tästä mitä olin juuri tullut tehneeksi ja tarvitsin aikaa itselleni.

Jälkeenpäin ajatellen retki D:n kenkiin oli suht luonteva, mutta heti siltä seisomalta se ei tuntunut kovinkaan kummoiselta. Ei siis mitään ihme säväreitä sen kummemmin. Nyt kun olen pari päivää pyöritellut tätä kuvaa päässäni olen asettanut kokemusta sille kohdalle, jossa on villimpi, dominoivampi puoleni, se melkeinpä maskuliininen. Se joka heräsi kerran Mrs Whiteropen luona ja sai minut käyttäytymään kuin kiimainen elukka häntä kohtaan. En tunne tuota puoltani kovinkaan hyvin, en tiedä minne se minut heittäisi jos pääsisi valtaan sopivan kohteen turvallisessa seurassa.

En ole edes kovin kiinnostunut hajottamaan itseäni subin roolistani, jossa on vielä paljon tutkimista siinäkin. Voin tehdä mieluusti pikku trippejä dominoivalle puolelle, juurikin vaikka bileissä, mutta luontojani olen "bottom who tops". En yhtään vähempää subikoira, vaikka välillä leikkisin alfaa.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pikkujoulut tuloillaan

Pikkujoulut ja BDSM.. mitä laittais päällensä? Tämä juttu on niin helppo mokata, viedä mauttoman puolelle. Inhoan mauttomia joulusketsejä. Tiedättehän, vitsikkäitä joulukuvaelmia, kortsuja joulupuussa (meidän yläasteella), kaikenlaista ällöä veistelyä joulupukista jne.
Uskontovapaanakin henkilönä minulle joulu - ja vähän pikkujoulutkin - on kumminkin aika pyhä juttu. Pimeän talven valo- ja yltäkylläisyysjuhlaa on vietetty tällä niemellä esihistoriasta lähtien, sen ajatus on loukkaamaton ja me tarvitsemme sitä. Minun mielestäni siis näin.

Nyt kun olen avautunut tarpeeksi, voin jatkaa pukusuunnitelmiani. Vaatteista minulla ei ole vielä käsitystä, mutta kaulapantaan ajattelin kiinnittää kauniin pakettikortin, jossa toivotan hyvää pikkujoulua Herra Huulle. Hän on sen todella ansainnut, vietettyään sitkeästi vuoden pervoilua rinnallani, ja tietysti muutenkin. Olen toivottoman huono ostamaan lahjoja, mutta vaatimattoman itseni voin ojentaa hyvillä mielin. Hallintaan ja käyttöön, vähän kierrätykseenkin (pliis?).

Mieleni tekisi niin ottaa kaulasta kiinni jotain halvahkoa punaviinipulloa ja tyhjentää sitä pikku hiljaa bileissä. Voi kumminkin olla, että olen taas yhden juoman jälkeen vesikuurilla. Sekin on ok, pitäähän jonkun ajaa kotiin juhlan jälkeen. Muita bilesuunnitelmia minulla on erään pikku kilpailun juontaminen Mrs T:n kanssa. Ideoimme eräänä iltana vähän tuhmanpuoleisen pantomiimihommelin parisuorituksena, jossa on rekvisiittana mustaa lakristia ja vaniljakastiketta. Toivon nyt vain, että Baletin väki lämpenee jutulle ja saamme kaikki kunnon naurut.

Olin myös suunnitellut yhteislaulua, sillä onnistuessaan se voi olla huikean hauskaa. Kaikki ei tietty tykkää, mutta sehän ei lauluhaluisia tartte estää. Sanoitukset olis vähän kumisempia kuin muuten ja olispa mielessä pari ihan silkkaa coveriakin sisäänrakennetulla kinky twistillä. Tässä kuitenkin alkoi jumittaa se, etten ole ihan sata varma oman ääneni kestävyydestä julkisessa tilanteessa. Jos olisin johtamassa laulua ja oma ääni vapisisi ja pettäisi..! Tykkään laulaa renkutuksia omaksi ja lapsen iloksi, mutta en ole mikään wanna-be-idols tosiaankaan, kunhan raakun, tunteella.

Mitä bileiden leikkipuoleen tulee, niin en todella tiedä. Olisko tästä nyt tulossa leikitön bileilta Tetrikselle? Tilastojen valossa epätodennäköistä, mutta biletila on nyt uusi, eräs ahtaahko kellarijuhlatila, enkä osaa ajatella etukäteen, pystyykö siellä mitään ja minkä verran. Jotain sidontalaitteita olis vissiin kuitenkin tulossa paikalle. Muutenkin nämä bileet ovat nyt aika intiimit hengeltään verrattuna clubeihin; jotain 30 henkeä, nimilistan perusteella kivoja vakionaamoja.

 Nämä ovat minulle ekat Turun Baletin pikkujoulut. Katsoin just aikataulua ja huomasin, että bileaikaa on varattu peräti seitsemän tuntia. Huuh, mahdammeko keksiä jotain kivaa puuhaa vai meneekö rannekellon vilkuiluksi? Epäilen, ettei.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Muutamia kuulumisia

Pieniä pervoja kuulumisia.
Sain saksalaisen Dannin katuosoitteen erästä postitusta varten ja mielijohteesta hain tuon nimenomaisen berliiniläisen kadun ja jopa kerrostalon oven googgelin street viewistä. Kesti hetki siirtyillä kadulla että huomasin oikean oven.. Tajutessani mitä tein, minuun iski valtava liikutus ja tuijotin hänen oveaan silmät kyynelissä - oikeasti! Siinä se oli, mutta täysin saavuttamattomissa.

Minua turhauttaa ja liikuttaa tämä tilanne. Meillä molemmilla olisi halu viedä tätä vuosi sitten orastanutta leikkitouhuamme pidemmälle, mutta ei mitään mahdollisuuksia toteuttaa sitä. Mihinkään nettitouhuun taas kumpikaan ei ole motivoitunut. Kirjeenvaihtokaan ei sen laajemmin kiinnosta; hän ei ole minulle ihminen, johon tahtoisin sen kummemmin _tutustua_. Minua ei kiinnostanut tietää edes hänen oikeaa nimeään ja olen unohtanut millä alalla hän työskentelee, jos olen koskaan sitä tiennytkään. Toivon häneltä vain dominointia, piiskaa ja sen sellaista. Se olisi ihanaa ja siinä sivussa kaikki muukin kommunikaatio on ihanaa.

--

Tänään on ollut kankeaa kävellä. Jalka- ja pakaralihaksia on jumittanut, samoin hartioita ja päätä on särkenyt hiukkasen. Mikä termi kuuluisi sadomasokistiseen krapulaan? Tämä on sentään tyytyväinen krapula, sillä sain Isännältä miellyttävää käsittelyä eilisiltana.
Päivä oli ollut pitkä, olimme appivanhemmilla syömässä ja illalla vielä sukulaisissa syntymäpäivillä. Olin hiukan mokaillut molemmissa, sillä olen tässä nyt pari viikkoa herkuttomalla ja alkoholittomalla kuurilla - omasta pyynnöstäni, liittyen aiemmin postaamani masennuksen hoitoon. Masennusta siis korjattiin Isännän antamilla henkistä ryhtiä parantavilla rutiineilla, joista juhlahumussa lipsuin. En muistanut, että viinit ja suklaakakut olisivat olleet kiellettyjä! Siitä sitten keskusteltiinkin vähän illemmalla.

Olin saanut hartiat jumiin osin jo varmaan siitäkin, että Isäntä laittoi minut ajamaan tunnin taipaleen pimeällä säällä pitkin isoja väyliä. Pelotti ja hermostutti, mutta pakko oli ja kyllä se siitä sujuikin. On niin paljon kivampi kun hän ajaa, mutta totta on sekin että vain ajamalla pysyy tuntuma hankaliinkin liikennetilanteisiin.

Olin ollut koko päivän jollain tavalla kuumissani ja ajatellut alistamiseen ja seksiin liittyviä juttuja. Kun hetki sitten tuli luopua vaatteista ja laittaa panta, nahkakahleet ja suukapula, aloin viimeisen kohdalla empiä, enkä totellut käskyä. Uhmasin tahallani. En niinkään siksi, ettenkö olisi toivonut pääseväni käsittelyyn, vaan siksi että tahdoin tulla alistetuksi kunnolla. Tahdoin, että Isäntä laittaisi minut tottelemaan.. Hän koetti komentaa kovemmin, astui ihan lähelle ja otti tiukasti tukasta ja kasvoista kiinni. Sitten hän käski minut polvilleni maahan, jota tottelinkin jo kernaammin. Hän avasi nahkavyönsä edessäni ja mutisi, että jollain se suu nyt tukittaisiin. Hän kertoi jättävänsä suukapulan käteni ulottuville ja työntyi suuhuni. En edes yrittänyt imeä, koetin vain selvitä ja nautin joka hetkestä. Vasta muutama kunnon oksennusrefleksi pakotti minut nappaamaan suukapularemmin käteeni antautumisen merkiksi. Virtsan hienoinen aromi kitalaessani sommittelin vähän vapisevin käsin puupallon hampaitteni väliin ja remmin tiukalle, jolloin hihnat pureutuivat suupieliini jättääkseen myöhemmin havaittavat juomut.

Lopulta päädyin käsistäni roikkumaan, selkä seinää vasten ja jalat levityspuuhun kytkettyinä. Isäntä työnsi vielä tapin peppuuni ja kiinnitti sen paikoilleen ketjuvyöllä, jonka kiristi ihanasti niin, että se upposi jalkoväliini. Olin tyytyväinen tästä ylimääräisestä huomiosta pelkän piiskan sijaan, sillä se sai minut todella kuumaksi ja olisin voinut viettää pidempäänkin aikaa riipuksissa hänen hivellessään minua joka puolelta hapsupiiskalla. Juuri tämä taisikin käydä kovasti lihasten päälle, kun koetin keventää käsien riipuntaa varpistelemalla ja kun jalat väsyivät, joutui ylävartalo venymään, ja tietenkin tämän päälle runsaasti kiemurtelua ja riuhtomista piiskan osuessa. Olisin lauennut iloisesti edes jonkinlaisesta käsittelystä klitalle, mutta Isäntä kielsi minulta sen.

Sen sijaan hän irrotti minut ja kankeasti ja sokkona hoipertelin pöydän luo. Minut ohjailtiin istumaan sen reunalle, taakse käsilläni nojaten ja nostamaan vielä jalkanikin pöydälle koukkuun. Tämä asento olikin Isännälle sitten hyvä, mutta jouduin vissiin huomaamattani ponnistelemaan aika paljon pitääkseni itseni sopivalla kohtaa. Nautin ihan käsittämättömän paljon asennosta ja Isännän otteista, kun hän tarttui minua pään takaa niin, että silmäsiteen ja suukapulan hihnat kiristyivät ja saatoin todella tuntea olevani kontrollissa samalla, kun pääni painui hänen olkaansa vasten ja tunsin hänen lämpönsä.
Kun sain lopulta luvan siivota sotkut ja leikkiä niin tahtoessani, vajosin lattialle selälleni uupuneena. En riisunut mitään yltäni, vaan suukapulaa vasten koristen saavutin oman kliimaksini.

Käsittelyn jälkeen oloni oli todella raukea, jaksoin tuskin sanoa hyvät yöt ja siirtää itseni sänkyyn. Aamulla tulikin nukuttua vähän pommiin ja lihakset ovat muistutelleet koko päivän illan iloista.

---

Minun täytyy ihan mainita tässä, miten pari tuntemaani pervoa kävi tänään yliopiston pyynnöstä pitämässä luennon psykologian opiskelijoille kinkyydestä. Vaikken itse nyt pienistä yrityksistäni huolimatta saanutkaan tulla mukaan, kuulin että luento oli mennyt hyvin ja herättänyt kiinnostavia kysymyksiä opiskelijoissa. Jopa niinkin kinkkisiä, ettei parivaljakko ollut oikein osannut vastailla: Onko kinkyys verrattavissa homoseksuaalisuuteen, kun se usein juontuu jo lapsuudesta? Jaa-a, kenpä tietäis totuuden. Uskon kuitenkin heidän löytäneet oikeat vastaukset, sen verran sanavalmiita ja esiintymiskykyisiä kun ovat.
He olivat kuulemma olleet tarkoituksella pukeutuneina ihan tavanomaisiin vaateparsiin ja tiedän heidän osaavan esiintyä selkeästi, asiallisesti ja sopivan humoristisesti.

Pidän tätä käyntiä hyvänä ja merkittävänä juttuna. Kuten joku kuulija oli luennon jälkeen todennutkin, on hienoa kuulla näistä asioista kerrankin oikeiden ihmisten suusta. Minusta tässä on juuri asian ydin.

Kun luentoa vasta suunniteltiin, koitin vakavissani tarjota näille kahdelle D-mäiselle henkilölle itseäni avustajaksi. Ajatuksissani väikkyi, että olisin voinut toimia suht huomaamattomana apuna ja rekvisiittana ja sitten myöhempänä vastailla mahdollisiin kysymyksiin alistumisesta ja masokismista. Tätä apua ei kuitenkaan nyt tahdottu ja tavallaan ymmärränkin, että kun kerta oli ensimmäinen, ei toivottu mitään ylimääräistä säätöä kuvioon. Epäilen heidän myös ajatelleen, että tällainen kuvio saisi meidät näyttämään friikeiltä, kun olisi tarkoitus olla kuitenkin tavanomaisia ja vakuuttavia. Tiedä sitten.. tämä on taas näitä asioita. Kun tällainen ajatuskuvio on minulle kuitenkin arkipäivää, että voi palvella, niin se olisi kyllä samalla ollut myös todellista, ei mitään tehtyä friikkisirkusta.
No, ehkä joskus aika on kypsä. Onnellinen kumminkin, että hoitivat homman kotiin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tetris selailee pervoja nettijuttuja ja pohtii

Inspiroiduin taas pohtimaan alistumista ja subina sekä masokistina oloa ylipäätään. Sitä, millaista se on luonteeltaan ja mihin suuntaan se ihmistä vie tai mitä se ihmiseltä edellyttää.

Ajauduin eilen selaamaan pitkät pätkät blogia, jonka olen tiennyt "aina", mutta joka on minulle ollut vaikea ja on edelleen tietyiltä osin. Cunt on displayta tarkoitan. Tämä kaiketi jenkkiläinen masokistinen nainen seikkailee vakituisen partnerinsa kanssa yleensä samassa (?) asunnossa sessioiden ja varmaan vähän muutakin elämää viettäen. Päätellen siitä, että täti nukkuu aika usein häkissään... En suosittele tätä blogia erityisesti kellekään, sen suurinta antia on mielestäni hämmästys ja muutama hyvä runkkaus, jos materiaali sattuu kiehtomaan.

Olen vieroksunut tätä hyvin äärimmäistä blogia, sillä siinä esitellään rajua materiaalia mielestäni aivan liian vähin kommentein. Nyt löysin muutamia pidempiä tekstejä ja oli leikkipariskunnalla ollut välirikkokin kesän mittaan, kävi blogista ilmi. Mitä enemmän opin tuntemaan näitä tyyppejä (kuulin mm. täysin varjossa pysyttelevän Masterin hiljaista, rauhallista ääntä muutamilla tallenteista), sitä mielenkiintoisemmaksi blogi muuttui. Pystyin ikäänkuin tarttumaan haastavaan sisältöön heidän henkilöidensä kautta ja ymmärtämään sitä mitä he tekevät. Havaitsin itseltäni myötätuntoisia virnistyksiä päältä päin hurjan näköisissä kohdissa, sillä saatoin nähdä naisen todella nauttivan. Se on minulle tärkeää, pidän itseäni kuitenkin sen verran eettisenä, etten kykene nauttimaan ellen ole varma esityksen kohteenkin sitä tekevän. Tuo sikamaisen tyytyväinen masokisti taatusti tykkäsi...

Mitä minä tästä blogista sitten sain irti tällä kertaa?
- Ihmetyksen siitä, miten joku voi ruiskia eli squirtata _joka_ orgasmissa, täysin vailla kontrollia ja paljon.
- Pientä kateutta intensiivisestä alistussuhteesta, josta osia olisin valmis koettamaan itsekin joskus.

Näiden lisäksi jäin ikäänkuin tämän ääriesimerkin kautta inspiroituneeseen tilaan ja ajattelemaan sitä, miten tämä ensinäkemältä vieras ja liian raju materiaali tuleekin yllättävän lähelle itseäni ja miten sopivissa oloissa voisin hyvinkin päätyä samantapaisiin juttuihin. Se ei ole minulla mikään päämäärä, mutta osa BDSM:n mahdollisuuksia.

Tänään lueskelin supisuomalaista versiota kotikurista. Satuin päätymään suomi24:n seksikeskusteluihin ja toki hakeuduin heti fetissipuolelle. Löysin pitkän keskustelun, joka lähti siitä miten joku fantasioi nahkavyöstä takamuksille ja päätyi erään nimimerkin pätkittäiseen kertomukseen, miten hän ja miehensä harjoittavat kotikuria. Nainen kertoi, että nimenomaan ei ole masokisti vaan pelkää piiskausta (joka on ilmeisen kovaakin välillä - sainpa vinkin bambun oikeaan esikäsittelyynkin), mutta ylistää oloa sen jälkeen: naisellinen, seksikäs ja rauhallisen alistunut. Hän sanoi, että heillä nämä miehen päättämät käsittelyt auttavat pitämään rauhan talossa, sillä hänellä sattui olemaan taipumusta nalkuttaa ja kiukutella yms. ikävää. Jopa viitisen vuotta oli heillä ollut tämä käytäntö voimissaan, että jos mies katsoi aiheelliseksi, hän sai piiskata vaimonsa haluamallaan tavalla - ei turvasanaa, ei mahdollisuutta keskeyttää käsittely. Heillä oli tästä jopa jokin sopimuskortti lompakoissaan.. Ilmeisesti sitten toimivaa!?
Kirjoittaja kertoi, että halutessaan piiskata, mies käskee naista odottamaan kotona peppu paljaana. Piiskauksen jälkeen seurasi yleensä seksiä, joka oli myös omistavaa ja ottavaa, totta kai. Ei hullumpaa, kyllä tämä minua puhuttelee!
Tällaistakin ihmiset harrastavat kotonaan, ilman että liittävät tätä edes BDSM:ään. Hmm.

Minun piti kirjoittaa vielä joitain ajatuksia hartaasta alistumisen kokemuksesta, mutta aloinkin ajatella pelkkää piiskausta.. Peppu paljaana odottelua.. hmm!

Ylipäätään, niin, alistuminen. Entisessä normaalin feministisessä maailmassani vastustin sitä voimakkaasti. Parisuhde-elämä olikin sitten jatkuvaa hinkuttavaa valtataistelua, ei nyt avointa, mutta kun kaikesta piti pikkuisen vääntää. Että nyt varmasti oli _tasapuolista_ kaikki. Joka homma keskeltä halki tai tunsin oloni surkeaksi. (Nääh, se ei taaskaan ole imuroinut. Eikö se tajua että pitäisi!?) En olisi kuuna kullanvalkeana voinut uskoa, että elän joskus suhteessa, jossa olen nimenomaan hakeutunut mieheni kengän alle.

Tässä eräs ongelma onkin.. Joskus kun tekee mieli ottaa osaa tavallisiin keskusteluihin parisuhteen työn- ja päätöksenjaosta, netissä tai livenä, joudun meittimään vastaukseni jotenkin vanhan roolini kautta, sillä en mitenkään voi kirkkain silmin mennä sanomaan, että eikun jätä ukkosi rauhaan kotitöiltä ja tee itse kaikki - niin minäkin teen ja voin paremmin. Koska en voisi perustella tätä julkilausumaa mitenkään! Kaikki jotka ovat tässä D/s-jutussa sisällä tajuavat, mutta muut elävät ikäänkuin lasin takana. Onko normaalia tämmöinen kaksoisrooli? Jos kerran vakaasti uskon ja haluan toteuttaa D/s:ää, niin miksi se on tehtävä piilossa?

Syy on varmaan se, että jos kertoisin alistuvani yleensä mieheni käskyille ja mielipiteille, ottaisin muiden silmissä jonkunlaisen menneen ajan roolin, jolloin nainen oli tässä asemassa mutta ilman omaa tahtoaan. Sellainen heikko nainen en missään nimessä ole. Olen vahva ja omapäinen subi, joka _haluaa_ alistua, koska niin on parempi ja saa siitä nautintoa. Sitä puolta asiasta ei oikein kahvipöydässä voi selittää ja se on kyllä kurjaa. Joten salailuksi menee.











sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kun masentaa

Minulla on ollut hiukan haasteellisempi jakso. Olen alkanut kirjoittaa postausta tännekin ja henk. koht. Face-profiiliini, mutta pyykinyt ne saman tien pois. Henkinen tasapainoni on ollut niin hatara, etten ole voinut laittaa eteenpäin senhetkisiä tuntemuksiani. En ole kyennyt arvioimaan niiden tekstien paikkansapitävyyttä muutoin kuin juuri sillä hetkellä, sillä masentuneitahan ne ovat tietenkin olleet.

Sitten taas heiluri on saattanut seuraavassa hetkessä heittää minut toisenlaiseen ääripäähän: iloiseen, nauravaiseen, aktiiviseen. Suunnittelu ja uuden omaksuminen ovat onnistuneet vallan hyvin. Vaikka tämänkin tunteen takana on häälynyt tieto siitä, ettei se tällä hetkellä ole kovin ehjää, vaan heilurin saattaa jo tuntea kallistuvan.

Ei minulla ole oikeutta puhua masennuksesta, sillä se lienee diagnosoitu tila. Parempaa sanaa on kuitenkin arkikielessä hankala löytää yleisen pienen ahdistuksen ja itkuisuuden kertomiseen. Eikä masennukseni ole kaikenkattavaa, vaan ajoittainen tila, joka vaihtelee vuorokauden sisään. Siihen liittyy myös ärsykeyliherkkyyttä, hakeudun mieluummin rauhalliseen, ennustettavaan tilaan kuin uusien haasteiden ääreen. Käytännössä luen mieluummin hiljaisuudessa vanhaa romaania kuin seuraan mitään medioita.

Pärjään. Tämä menee taas ohi aikanaan.
En ole pitänyt näistä oloistani melua, en ole oikeastaan kertonut taas kellekään. Ja siksi toiseksi, tätä ilmenee lähinnä silloin kun olen yksin. Toisen ihmisen seura saa minut taas jaloilleni. Pieni ahdistus ja melankolia kai kuuluukin elämään, käytän paljon ajatusenergiaani syiden ruotimiseen ja niiden asettamiseen mittasuhteisiinsa, itseni kokoamiseen. Tällä hetkellä ilmeisiä syitä ovat ainakin pimeä syksy, hormonit, epävarmaksi muuttunut elämäntilanne, edelliseen liittyen isot laskut ja muut menoerät ja kaiken koristeena lukuisat asiat joihin en mitenkään voi vaikuttaa mutta joista toki kannan huolta. Toinen puoli minusta väläyttelee uhkakuvia, toinen junttaa sen toisen päähän realismia ja leppoisaa elämänasennetta. Olen näitä kahta yhtä aikaa.

Miten tämä hankala olo sitten vaikuttaa elämäni kinkyyn puoleen? Tottahan se siihenkin vaikuttaa. Kun itselläni on tukalaa ja motivaationi ylipäätään mihinkään on välillä kiven takana, huomaan luistavani säännöistä ja Isännän kunnioittamisesta. Herkkusäännöstä olen livennyt pahiten. Osittain siksi tahdoinkin istua alas ja kirjoittaa tästä pulmasta, sillä minua kenkuttaa asia tosi paljon. Melkein vuoden olen pysynyt uskollisena sääntöjen raameissa, nyt lipeää. Kerroin tästä ja sain vähän toisenlaiset herkkuohjeet pari viikkoa sitten, mutta en ole kyennyt noudattamaan niitäkään. Olen ajatuksen tasolla keplotellut itselleni huomattavia määriä lisää makeaa ja rasvaista ajattelemalla, että tämä on vain tänään, kun on ollut näin raskasta ja stressaavaa. Kyllä minä tänään voin.. Toivon tähän tulevan muutosta. Minun on pakko keskustella tästä Isännän kanssa ja ajattelin ehdottaa täyttä herkkukieltoa määräajaksi. Se on riittävän selkeä juttu Tetriksen aivojen tajuta ja katkaisee sopivasti sokeritottumuksenkin.

Nyt kun olen heikoilla, huomaan kaipaavani selkeää ohjeistusta. Isännältä voisin sitä pyytää, mutta en ole sitä nyt oikein tehnyt, sillä olemme arjen tähden nähneet vain vähän toisiamme, ja olen ollut itsekin sen verran sekaisin, etten ole edes hahmottanut, mikä auttaisi oloani. Minä pystyn todella jossittelemaan siitäkin, tekisinkö töitäni vai en - huvittaako nyt jaksaa vaiko ei. Tilanne on epäedullinen, sillä huonona hetkenä en työtä tee ja sen seurauksena olo on entistä paskempi. Päin vastaisessa taas reipastun. Oikein selkeä ohje Isännältä ("Teet töitä klo 12-15, avaamatta tietokonetta. Saat pitää yhden 15min tauon") voisi repäistä minut melankoliasta jaloilleni sillä kertaa.

Sain eilen kovaa kohtelua, kunnolla rangaistuspiiskaa, ja sen jälkeen leijuskelinkin rennossa hyvänolonpilvessä sen iltayön. Aiheena oli lähinnä Isännän kunnioitus ja osana rangaistusta oli käsky kertoa tässä blogissa siitä, miten olen hajottanut Isännän minulle ostaman lelun, semmoisen ns. perhosen, ennen kuin hän edes itse näki sitä kertaakaan. Juu, käytin sitä ja se hajosi. Semmoiset hemmetin kiinalaiset säädettävät kuminauharemmit menivät sijoiltaan ja saksin ne pois. Korjaan sen vempeleen nahkahihnoilla. Siitä tuleekin aika ainutlaatuisen kinkyn näköinen perhonen.

Pelkästään itseterapointi tämän tekstin muodossa jo helpottaa. Lisäksi ajattelin mennä Isännän luo ja koittaa virittää keskustelua. Teemme sitä liiankin harvoin, mutta sillä on yleensä minuun hyvä vaikutus. Perseelleen mennyt viikottainen D/s-tehtävälista on hyvä alku juttuhetkelle. Nollia on enemmän kuin laki talossa sallii. Piiska ja rangaistukset ovat hyviä, mutta juuri nyt minusta tuntuu, että keskustelulla olisi puhdistava ja uudistava vaikutus tähän sekopäiseen subiin.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Saksalaiseni

Sain pitkästä aikaa meilin saksalaiselta Dannilta. Meillä oli yhteisiä kinkykokemuksia miltei vuosi sitten. Hän oli ensimmäinen, joka piiskasi ja käsitteli minua bileissä, ensimmäinen parisuhteen ulkopuolinen kokemukseni. Ensimmäinen naispuolinen BDSM-leikkikaverini.

Ihastuin vähäsen. Ennen kaikkea ihastuin kokemuksiini, mutta ihmisenäkin hän oli monella tavalla ihana ja ennen kaikkea sydämellinen. Dominoiva ja sydämellinen, dominoidessaankin hellä, mutta sivaltaessaan terävä. Saksalaiseni.. Die Frau! Naisellisessa sotilaspuvussaan, suikka ja kaikki. Ach!

Voi kunpa, kunpa hänen ei täytyisi asua Berliinissä! Ja nyt hän vieläpä kirjoitti, että erinäisten vaiheiden jälkeen on saanut töitä vieläkin kauempaa, Lähi-Idästä. Nyyh...! Aivan kuin Lähi-Itä olisi minun näkökulmastani yhtään sen kummempi kuin Berliini. Minähän en matkustele, en osaa enkä halua. Toivoin kuitenkin, että hän olisi kirjoittanut päättäneensä tulla vielä lomalle Suomeen, kuten oli joskus ollut puhetta. Mitään sellaista siinä ei kuitenkaan ollut, vain muutama kysymys, toivotus ja muuta sellaista.

Oli hän sentään ajatellut meitä täkäläisiä ystäviään, "freguently".

Tiedän mitä tekisin, jos hän vielä tulisi tänne. Hankkiutuisin hänen lähelleen. Vuosi sitten asiat olivat kokonaan toisin: minä olin ihan kokematon wannabe-subikoira, joka ei olisi millään kehdannut riisua päällishousujaan bileissä. Vieraat kosketukset olivat uutta ja pääosin rajojeni ulkopuolella; oma parisuhdekaan ei vielä joustanut ihan niin paljoa. Vaan nyt, jos vielä pääsisin hänen lähelleen! Kysyisin vain hänen rajojaan.. Loppu menisi omalla painollaan.

En ole kyennyt vielä vastaamaan hänelle, sillä liikaa ajatuksia ja muistoja nousee esiin, meilistä tulisi omituinen vuodatus. Olin jo miltei unohtanut Dannin! Mutta sydämeni ei, se alkoi heti sykähdellä kun muisti kaiken. Tunteellinen liikutus nousee esiin, sillä vaikka netti lähentää meitä, on todellisuudessa välissämme liikaa matkaa.
Ja mitäpä on BDSM-leikkikaveruus, ellei se voi koskaan toteutua lämpimien kehojen kohtaamisena, edes pienenä kosketuksena?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pervoleikkien säännöistä

Meillä on ollut Isännän kanssa ihan mahdoton päivä. Aamuisen pepputappikäskytyksen ja seksituokion jälkeen lähdettiin hoitamaan virallisia asioita, joilta poikettiin erotiikkaliikkeeseen, josta hankittiin muutamia uusia leluja ja nyt illalla - keskusteltuani Isännän kanssa perin pohjin seuraavasta tekstiaiheesta - hän käski minun pitää pörisevää perhosta jalkovälissä kirjoittaessani! 
Rakas Isäntä: siitä ei tullut yhtään mitään, feilasin. Kaksi orkkua eikä yhtään tekstiä. Koetan nyt ilman perhosia.

---

Nimimerkki Jack W laittoi viime bloggaukseeni tällaisen kysymyksen:

"Piti vielä kysyä tuosta muiden kanssa leikkimisestä. Minkälaiset säännöt teillä on? Ja leikkiikö Herra Huu muiden kanssa?"

Otetaan ensin ne säännöt. Säännöt ovat tässä leikissä todella tärkeitä. Tai sanoisinko, fiilisten haistelu tarkalla nenällä. Että kaikki on kaikille ok jne. Ja luottamus! Tämä ei ole mitään paskahousu-pettämistouhua, vaan kaikki (meidän) kinkyleikkimme tapahtuvat yhteisymmärryksessä.  

Jos ihan puhtaasti säännöistä puhutaan, niin ne ovat tapauskohtaisia. On merkittävä ero sillä, onko Isäntä mukana leikittäessä vai ei. Jos hän on mukana, kuten kaikissa bilepostauksissa olen kertonut, kysytään häneltä lupaa. Käytännössä siis hän saattaa itse ehdottaa ja sopia selkäni takana leikkihetkestä ulkopuolisen kanssa ja kun leikki toteutuu, kysyy ulkopuolinen Isännältä tarvittaessa tarkempia lupaohjeita. Minä ja Isäntä olemme tietysti sopineet rajamme keskenämme jo etukäteen. Nämä tilanteet hoituvat tavallisesti ihan kitkatta ja häiriöttä. Lupaa on kysytty esim. siirryttäessä pelkästä piiskaamisesta erogeenisten alueitten kosketteluun, käsin tai välineen avustuksella. Aika normaaleja ja maalaisjärkeen käyviä juttuja siis.

Jos Isäntä taas ei ole paikalla, kuten on ollut muutamia kertoja tilanne minun ja tämän erään ihanan D-rouvan välillä, on juttu sovittu etukäteen. Nykyisin riittää pelkkä ilmoitus, että olen menossa hänen luokseen, mutta alkuun oli tarkempaa. En ole selvillä kaikesta meilailusta, mutta käsittääkseni rouva kysyi Isännältä joitain käsittelyyni liittyviä seikkoja ja minulta taas, onko minulla jotain rajoituksia tai pyyntöjä sessioiden suhteen. Kaiken kaikkiaan nämäkin tilanteet ovat menneet suht vähällä päänvaivalla ja täydessä luottamuksessa.

Koska kaikki näissä meidän leikeissämme olleet henkilöt ovat olleet toisilleen varsin tuttuja yksityisen yhteydenpidon ja/tai blogien kautta, on välillämme vallinnut aika hyvä mielikuva toisistamme sessiomielessä jo etukäteen, eikä mitään esim. sopimuslomakkeita ole tarvinnut rastitella.

Minä ja Isäntä olemme keskustelleet etukäteen erinäisistä mahdollisista vastaantulevista tilanteista ja kuvioista ja siitä, miten suhtautuisimme niihin puolin ja toisin. Olemme määritelleet toisillemme omia rajojamme ja miten se vaikuttaa kanssakäymiseen muiden kanssa. Nämä ovat olleet hyviä keskusteluja ja niiden raameissa osaan itsekin olla ja käyttäytyä. Keskustelunaiheet ovat olleet esim. mihin rajoihin asti kumpainenkin voisi ja saisi mennä miehen tai naisen kanssa taikka miten reagoida, jos joku ehdottaisi bileissä sitä tai tätä.

Lisään vielä, että jos Isäntä ei ole ollut jossain tilanteessa paikalla, olen valmis antamaan siitä seikkaperäisen selonteon hänelle jälkikäteen, jos häntä kiinnostaa kuulla.

Entä leikkiikö Herra Huu itse muiden kanssa? 
Juttelin tästä Isännän kanssa hetki sitten aika laveastikin. Asiahan on niin, että hän on leikkinyt/sessioinut vain tilanteissa, joissa minä olen ollut mukana, eli käytännössä minä olen ollut ainoana subi-kohteena. Olen ennenkin koettanut vähän kysellä häneltä, että kiinnostaisiko häntä vaikka juuri bileissä leikkiä jonkun toisen subin kanssa. Vastaus on, että oikeastaan ei niinkään. Hän jatkoi tästä, että ehkä sellaisessa tilanteessa, että siinä olisi samalla osallisena minä tai muitakin siten, että hän ei olisi kahden tuon toisen kanssa. 

Selitykseksi hän antoi tälle sen, että hän ei suhtaudu BDSM:ään niinkään fetisistisesti vaan seksuaalisesti. Hän ei siis tee näitä juttuja niinkään fetisistisen mielenkiinnon kuin eroottisen esileikin tähden. Siinä on ero! Ymmärrän sen, tai luulen ymmärtäväni. Siinä missä joku toinen vaikkapa juuri piiskaa subeja piiskaamisen ja vallankäytön ilosta, Herra Huu piiskaa esileikin kaltaisessa mielentilassa. Hän jatkoi tähän, että koska näin on, hänellä astuu tässä henkilökohtainen seksuaalimoraali mukaan kuvaan, eikä hän oikein katso, että voisi suorittaa juttuja toisten naisten kanssa ilman että ikäänkuin pettäisi minua. Ja että kollektiivinen tilanne olisi siis eri, kun sen ei voisi katsoa olevan varsinaista seksitoimintaa. Lisäsipä hän senkin, että on sen verran suoraviivainen, että katsoo yhdynnän olevan seksiä, eikä tältä pohjalta pidä minun kinkyleikkejäni minään uhkana. Myöskään hänellä ei ole luonteessaan mustasukkaisuutta, etenkään jos hän ei näe sille todellista aihetta, ja naisia kohtaan hän ei koe mustasukkaisuutta lainkaan.

Tässä siis kappale Herra Huun mielenmaisemaa, Tetriksen tulkitsemana.
Tajuavatko muut miehet tätä logiikkaa? Minä tavallaan tajuan, mutta näkökulmani on erilainen, fetisistisempi (piiskaa, jee) ja hippimäisempi (vapaa rakkaus etc).

Olen sanonut, että minä olen meistä kahdesta se hullumpi ja että minun rajani ovat Herra Huun rajat, sillä minä saattaisin mennä pidemmälle, mutta Isännän hyväksyntä on kaiken perusta.
Tämä on tasapainottava tilanne, sillä jos täällä asuisi kaksi Tetristä, täällä pidettäisiin kai jo orgioita sunnuntaisin, eikä se nyt kävisi laatuun keski-ikäistyvällä perheellisellä pariskunnalla.

Jos joku kommentoija tai bloggaaja innostuu, niin olisi kiintoisaa kuulla, miten muut ovat ratkaisseet sikin sokin pervoilun tai vaikka polyamorian mutkia omalta kohdaltaan.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Halloween-bileet

Halloween-kinkybileet olivat minulle ihan mahtavat. Olin loistavassa bilevireessä ja ohjelma sopi mielentilaani.

Osallistuimme bileisiin yhdessä Isännän kanssa, mutta vietimme tällä kertaa aika paljon aikaa erillämme. Täytyy myöntää, että ennen bileitä minulla oli hiukan väsähtänyt ja haluton olo. Tuntui, että kotiin jääminenkin voisi olla ihan kiva ajatus. Totta kai kuitenkin lähdimme, kun kaikki oli jo järjestetty ja onnekseni löysin paikan päällä juuri oikeanlaisen mielentilan, vieläpä vähän korotettunakin. Asiaa auttoi se, että vietin heti alkuun muutaman tunnin esitellen valmistamiani ja muidenkin tekemiä kinkyvälineitä ja -koruja. Jos itseä vähän ujostuttaisikin, on myyjän rooli helppo ottaa ja tuotteiden katselemisen varjolla saa helposti kontaktia itselle ihan vieraantyyppisiinkin ihmisiin.

Erilaisten ihmisten kohtaaminen oli näitten bileitten teema minulle. Isännän ja omien tuttujen kanssa saa viettää aikaa paljon muutenkin, mikä onkin ihanaa, mutta bileissä kaipaan vähän avarampaa raamia. Satuin tällä kertaa olemaan oikea social butterfly, ihan häpeämättä. Sainkin muutamia kommentteja, kuten "ethän SÄ ole vapaa" ja "eiks siinä ole riittämiin, jos on kotona kinkysuhde", sekä "mitäs Herra Huu ajattelee". Vastailin näihin vilpittömästi, että en minä vapaa olekaan ja että ei, ei se riitä: leikkiä sopii muidenkin kanssa - tiettyyn rajaan asti. Ja että ei Herra Huu välitä, kuten hän ei todella välitäkään jostain tällaisesta. Mitä merkitystä on muutamalla keskustelulla tai ohimenevällä kosketuksella sen rinnalla, että minulla on koko elämäni hänen rinnallaan?

Eikä Tetris mitään rietastellut! Eräs tyylikäs trans-leidi puristi rintojani ja joku D-setä otti kaulapannasta kiinni, siinä kaikki. Kinkyt ovat hyvin korrekteja ja seinilläkin on julisteita, että ei saa koskea ilman lupaa. Joskus se tuntuu tekevän heistä jopa vähän säikkyjä..
Jokin häiriköivä perseen puristelu on asia sinällään, mutta jos keskustellaan alistamisesta ja toinen vähän nykäisee kaulapannasta, niin kai me kaikki ollaan niin isoja poikia ja tyttöjä, että osataan se kieltää, jos menee oman sietorajan yli. Ainakin minä olen näissä stimuloivissa biletilanteissa hyvin altin kosketukselle ja koen turhautumista, ellen sitä keltään saa. Ymmärrän tietty, että rajanveto on vaikeaa ja kun osa on humalassakin.. Itse en kyllä pahastu pienestä spontaanista kosketuksesta, jaanpa niitä välillä itsekin. Taitaa olla kansanluonteessa tämä fyysinen jäykistely.

Rietastelin kunnolla vasta, kun eräs ihana pariskunta + oma Isäntä ripustivat minut käsistä roikkumaan, vetivät housut alas ja rinnat paljaiksi ja piiskasivat, käsittelivät vibralla, hyväilivät rintojani, työnsivät sormiaan suuhuni ja jalkoväliini, komensivat minua ja kaikkea mahtavaa. Olin melkein tippa linssissä, sillä juuri jotain tällaista olin salaa toivoskellutkin..! Ja juuri näiltä ihmisiltä.
(Porukan naispuoleinen jäsen: sinulla on aivan ihanan pehmeät huulet ja valloittava tapa suudella).

Osallistuin illan aikana ekaa kertaa myös pikadeittiin, eli leikkimieliseen ohjelmanumeroon, jossa sai pareittain keskustella pari minuuttia ja sitten vastapuoli taas vaihtui. Siinä hälinässä ei kukaan kuullut mitä toiset puhuivat ja osallistujia kehoitettiin menemään suoraan asiaan, koska aika oli lyhyt. Kysyin kaikilta puhekumppaneiltani suoraan, mikä heitä kinkybileissä kiinnostaa ja mitä he niiltä odottavat. Tai mitä ylipäätään toivovat ja haaveilevat. Itse kerroin omasta kinkyydestäni ydinkohdat, että tykkään alistua ja saada piiskaa, olen parisuhteessa mutta että tiettyyn rajaan kiinnostunut myös muista leikkikavereista. Joku oli paikalla peräti ekaa kertaa, toinen kertoi tykkäävänsä tunnelmasta, yksi sanoi etsivänsä kolmatta pyörää Masterinsa käskystä, eräs myönsi pitävänsä julkisesta sessioimisesta ja kysyi, leikkisinkö minä muiden kanssa, jne. Tykitys oli niin nopeaa, että näin jälkikäteen harmittelen että minulla menee varmasti osittain sekaisin eri ihmiset ja keskustelut. Upeaa oli se, että pääsin nokatusten monien kanssa, jotka tuskin tulisivat juttuihin muuten.

Sitten sain ainakin yhden ihailijan. Ihan ok näköinen mieshenkilö tuli klassisesti baaritiskillä juttelemaan. Aika nopeasti selvisi, että arkisesta pukeutumisestaan huolimatta hän koki olevansa ehdottomasti D ja tykkäävänsä antaa avokämmentä, eli spankingia. Myönsin olevani subi ja tykkäväni piiskasta. Olin kuulemma erittäin mielenkiintoinen tuttavuus.. Jos se intensiivinen katse olis voinut vetää minut polven päälle housut kintuissa, niin se olisi jo tapahtunut monta kertaa ja juuri siinä. Olinkin tyytyväinen, kun myöhemmin bongasin hänet kaulailemassa jotain näyttävän näköistä daamia ja taivuttavan tämän jopa vähän avokämmenen allekin.. Näytin hälle peukkua!

Enpä tiedä, nämä olivat minulle ja Isännällekin oikeastaan vuosipäiväbileet, sillä tasan vuosi sitten tulimme eka kertaa varovaisesti ihmisten ilmoille katsomaan, olisiko tässä mitään meille sopivaa. Hurahdimme sen verran, että olemme kolunneet siitä saakka joka ikiset alueen bileet, ylläpidämme D/s-suhdetta ja vietämme aikaa kinky-ystäviemme kanssa. Voisi sanoa, että meille on tapahtunut elämänmuutos kuluneen vuoden aikana. Näitten bileiden jälkeen minulla on vahvistunut olo, että olen kasvanut kinkyihmisenä. Jos alku oli haparoivaa, ja jatkuvasti sain hämmästellä mihin oikein olenkaan valmis ja jälkeenpäin, että miltä se kaikki mahtaa tuntua pienessä päässä, olen nyt paljon varmempi. Tiedän mihin olen ilomielin valmis, osaan hakea niitä juttuja ja saankin kaikkea kivaa, tietäen, että hyvä olo on vielä seuraavanakin päivänä ja vieläpä senkin, millä tavoin nämä seikkailut heijastuvat parisuhteessamme.

Viime bileet heijastuivat siten, että kotona Isäntä ilmoitti että on hänen vuoronsa nauttia. Hän heitti minut selälleen sänkyyn ja nai kurkkuun niin syvään kuin kykenin ottamaan ja sen perästä peppuun.



perjantai 25. lokakuuta 2013

Kirjoitan rinnoista

Olen aina pitänyt rinnoistani. Ne ovat riittävän pyöreät, jotta pusero kohoaa kunnolla ja paidat näyttävät kivoilta. Ne eivät ole kuitenkaan liian kookkaat - urheilu onnistuu hyvin sopivien rintsikoiden avulla. Rintani ovat symmetriset. Ne täyttivät imetystehtävänsä esimerkillisesti ja ovat tämän urakan jälkeen nyt vähän laskeneet, mutta ei mitään mitä eivät sopivat liivit kohentaisi ryhtiin. Nännini ovat pienehköt ja vetäytyvät herkästi terhakoiksi. Niiden ympärys on vaaleanpunainen eikä kovin laaja. Minulla ei ole koskaan ollut nännilävistyksiä.

Rintani eivät ole minulle erityisen eroottinen alue.
 
Luin Kinkynautin bloggauksen, jossa hän pohti D:n näkökulmasta rintojen sidontaa, varsin teknisesti painottuen. Lukeminen sai minut muistamaan, etten ole itse kirjoittanut paljoakaan rintoja koskevaa asiaa, vain muutaman maininnan nipistimistä. Teksi ja kuvitus olivat myös -hmmm- jotenkin turn-off minulle. Eli suomeksi: Jaiks! Kaikki BDSM-jutut eivät ole Tetriksen alaa ja tässä taisi tulla taas yksi sellainen: rintojen kovempi käsittely.

Tavallaan olen pahoillani, sillä tiedän ettei tässäkään ole tarkoitus pysyvästi vahingoittaa ketään ja että rintojen käsittely voi olla hyvin kinkyeroottista monelle. Minua harmittaa, että huomaan itsessäni ilmiselvän eston tässä kohtaa. Minun tekee pikkuisen pahaa, jos näen kuvia rinnoista, joita on sidottu sinertäviksi palloiksi, piiskattu mustelmille tai joihin on työnnetty nastoja tai muuta terävää. Pahoittelen...

Koitin miettiä, mistä estoisuus kumpuaa ja keskustelin vähän Isännänkin kanssa. Keskinäisissä leikeissämme ovat rinnat melkoisessa sivuroolissa, olen pannut merkille. Joskus tietty hyväilyjä, vähän ehkä puristuksia nänneistä, nipistinten käyttöä ja kevyttä hapsupiiskailua. Mutta ei mitenkään itsetarkoituksellisesti, vaan ikäänkuin siinä ohessa. Isäntä ei ole tissimiehiä, minä en ole tissinaisia. Rinnat nyt ... on. Ne on ihan kivat, mutten esimerkiksi tunne kovin suuria väristyksiä, vaikka niille tehtäisiin mitä. Se on ihan ok jos niitä vaikka vähän nuollaan, kunhan siihen asiaan ei jumiteta, sillä silloin tämän mieli alkaa ikävystyä ja vaellella.

Jos rintoihini otetaan kovemmin kiinni, iskee minuun huoli paljon ennen kipua. Minulla on ollut jotain rintajuttuja matkan varrella, olen juossut lähetteellä kuvauksissa yms. epämiellyttävää. Ei mitään vakavaa, mutta semmoista mistä jää tympeitä muistijälkiä rintojen suhteen. Ja sitten on se, imettäminen. Nainen ei vain suhtaudu rintoihinsa koskaan enää ihan samoin, kun on vuoden pari käpertynyt suloisen lapsen kanssa imetystuokioihin, elänyt sitä todellisuutta jossa rinnat täyttävät tehtäväänsä. Voin kertoa, että imetys pyörittää tuona aikana naisen fysiikkaa aika dominoivasti. Seksihalut voivat taantua, rinnat ovat aina joko kevyet tai liian täydet, pikku tulehduksia tulee ja menee, rinnat pakottaa ja imetysrytmi on otettava huomioon kaikessa. Suklaata voi syödä kaksin käsin, sillä imetys vetää kaloreita naisen kehosta niin että humina käy.. Tämän jälkeen rinnoista vain ei enää koskaan tule niitä nuoren naisen hupaisia seksipallukoita joista poikakaverit tykkäävät.

Kunnioitan koko kehoani suuresti, mutta siinä missä takamukseni ja jalkovälini ovat leikkisän himokkaita, ovat rintani kunnianarvoisat, vähän pelottavatkin. Niitä saa vaikkapa sitoa köysillä viehkosti törrölleen, käsitellä - kunhan ei liian kovaa - tai riisua alasti silmien katseltaviksi. Pistää välillä jonkun nipistimenkin. Melkein koko muu kehoni kannattaa BDSM:ää, mutta rintani ovat huomattavasti konservatiivisemmat. Epäilen niitä varsin vaniljaisiksi jopa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Tappi pepussa

Meille sattuu Isännän kanssa silloin tällöin päiviä, että ollaan kotosalla lapsen ollessa hoitopaikassaan. Jalo aikomuksemme on tietenkin työskennellä, mutta käytännössä aika usein pervoilemme, ainakin vähän.

Pari päivää sitten oli taas tiedossa tällainen aikuisten kotipäivä. Edellisenä iltana Isäntä sanoi minulle ohimennen, että minun on laitettava panta kaulaani HETI kun olen vienyt lapsen hoitoon. Yllätyin positiivisesti, sillä Isännällä ei ole ollut tapana antaa pantakäskyjä pitkiin aikoihin. Samalla jäin epätietoisuuteen, mitä seuraavana päivänä sitten ehkä olisi tiedossa.

-----
Emme ole sopineet kaulapannan käytöstä mitään sen tarkempia sääntöjä. Joskus BDSM-harrastusten alussa oli puhetta, että laittaisin pannan aina jos tahtoisin alistamista sekä että kun minulla on panta, otamme käyttöön Isännän ja Tetriksen roolit. Kaulapannan piti siis selkiyttää eroa tavallisten rooliemme ja D/s-rooliemme välillä. Panta jäi kyllä pikku hiljaa paitsioon, sillä D/s-tilanteita alkoi tulla yhä enemmän, eikä roolien erottamisella tuntunut enää olevan vastaavaa merkitystä. Nykyään pienet arkiset dominointitilanteet ovat jokapäiväisiä ja olemme molemmat harjaantuneet tunnistamaan, mikä tilanne on selvää D/s:ää, mikä taas neutraalia aluetta. Kaulapantaa käytän - omasta tulkinnastani - alleviivaamaan alistujan osaani sessioidessamme tai sitten julkisissa pervotilanteissa (bileet, tapaamiset). Mielestäni kaulapanta on aivan ihana asia ja laitan sen mielelläni kaulaani. Jos se olisi mahdollista, saattaisin käyttää sitä jatkuvasti. Toisaalta siinä on tiettyä hohtoa, kun sen laittaa vain toisinaan.


-----

Aamulla siis kävin koiran kanssa hyvän lenkin, sen jälkeen suihkussa ja siitä ripeästi hakemaan kaulapantaani kaapista. Puin sen, hiukset kosteina ja saunatakki ylläni, ja menin vähän kysyvänä sänkyyn, jossa Isäntä vielä loikoi. Emme puhuneet mitään, painauduin vain hiljaa hänen viereensä ja koitin katseestaan arvailla, mitä olisi edessä. Tulisiko käsky hakea lelulaatikko? Hymyilimme toisillemme ja äkkiä Isäntä nousi sängystä. Hän läpsäisi minua pepulle ja tokaisi jotain hommista tai töistä. Arvelin hänen tarkoittaneen, että kohta minulle olisi hommia, tai jotain. Mutta ei, hänpä alkoi vetää ulkotyöhousujaan jalkaan ja toisti, että niin menepäs ahkerana töihin. Olin yllättynyt tapahtumien käänteestä, mutta aloin itsekin pukeutua ja ryhtyä töihini. Kelailin mielessäni, että no mikäs siinä, ehkä Isäntä olikin tänään vähän väsynyt tai muuten haluton. Ehkä eilinen oli ollut eri mielentilassa, mutta että hän ei viitsinyt purkaa pantakäskyään noin vain saman tien.

Kauaa en ehtinyt työskennellä, kun Isäntä jo tuli luokseni. Jotenkin touhukkaana ja energisenä. Hän alkoi kaivella leluvälineitämme esiin ja ojensi minulle pepputapin ja liukuvoiteen käteen. "Laita se".
Käskyä seurasi tovi hiljaista empimistä, kun koitin tajuta, miten voisin noin vain tunkea tapin itseeni, yhtäkkiä. Isäntä toisti käskyn ja meni viereiseen huoneeseen rapsuttelemaan kissoja. Hämmennystäni virnistellen suoritin itseni tapittamisen ja vedin housut jalkaan, sillä tappi on sen verran ohut ettei oikein pysy muuten. Väkisinkin katseeni hakeutui alaviistoon, oli kieltämättä aika käyttövalmiiksi asennettu olo, ei lainkaan itsevarma. Isäntä kertoi lyhyesti menevänsä vähän ulkohommiin rakentamaan ja oletti että tappi olisi paikoillaan kun hän palaisi.

Ryhdyin siis töihini. Työskentelyni sisältää aika paljon liikkumista parin huoneen sisällä ja istuskelua eri tuoleilla eri työvaiheissa. Tällaiseen ei normaalisti kiinnitä niinkään huomiota, mutta kun tuoreeltaan laitettu tappi tuntuu pepussa, tulee ottaneeksi kaikki liikkeet lukuun. Minulla ei ole ollut ennen tällaista kokemusta, joten kirjoitin pientä muistiota samalla tuntemuksistani.

12:40 Tappi
12:50 Isäntä hakee moskan (= vasara), menee takaisin ulos.
13:00 Valun, ajattelen panemista. Kuuntelen vasaraniskuja ulkoa. Voisin runkata, mutta käsky oli "jatka hommia". Tappi nai minua peppuun joka liikkeellä.
13:10 Kun istuu aloillaan, tuntemuksen voi kutakuinkin unohtaa, mutta ajatukset pyörii aiheessa. Norin & Ianin blogi (= luin tätä nuorten seksiblogia vähän ennen ja se herätti ajatuksia).
Veskiin - > onnistui

13:17 Isäntä hakee porakoneen.
13:25 Runkkasin, en voinut muuta. Koitan taas tehdä töitä.
13:40 Tunnin verran väline jo sisässä. Ulkoa kuuluu sahaamista.

Tässä kohtaa aloin rauhoittua ja keskittyä hommiini, enkä enää kirjoittanut. Aluksi älyttömästi kiihottanut tappi alkoi hitaasti muuttua osaksi minua ja melkein unohtua. Keho tottuu.. Mieli kuitenkaan ei, koko ajan odotin Isäntää sisälle.

Vähän ajan päästä Isäntä sitten tuli, reippaana, riuskaliikkeisenä ja ulkoilmalta tuoksuen. Hän kahlitsi ja suukapuloi minut pöydän yli ja meillä oli rangaistusluonteinen piiskahetki. Tappi pysyi yhä paikoillaan vyöhön kiinnitetyn ketjun ansiosta, vaikka vaatteista olinkin luopunut. Olin kerinnyt jo kaipailla piiskaa, mutta sitä tulikin täydeltä laidalta, tai sitten olin vähän herkkänä orastavan flunssan tähden. Joka tapauksessa kipua oli ihan riittävästi, kiemurtelin pöydällä Isännän laskiessa tunnollisesti 4 x 40 iskua, valutin kuolaa ja miltei itkin. En kuitenkaan puristanut vinkulelua, vaikka mielessä kävi. Tiesin, että kipu loppuisi siihen paikkaan, mutta loppuviimeksi en halunnut tehdä sitä. Paljonko piiskaa voin sietää, on kuitenkin liukuva skaala, ehdotonta stoppia en ole tavannut, sillä Isäntä on aina voinut lukea reaktioitani. Ja erityisen epämiellyttävän setin jälkeen tulee aina jotain toisentyyppistä, jolloin saa vetää henkeä. Vaikka koin suurinta kipua takamuksilla, session jälkeen löysin jälkiä vain sisäreisistä, jota en ollut edes pitänyt ihan niin pahana. Toisinaan bileissä minut on kirjaimellisesti piiskattu isoille mustelmille, mutta silloin jyllääkin niin vahvat (omat) aineet kehossa, että on lähes tunnoton.. Kotioloissa en pääse koskaan samaan.

Heti saatuaan piiskamäärän täyteen Isäntä siirsi ketjua sen verran sivuun, että pääsi takaa sisään. En tuossa vaiheessa tuntenut tappia enää erillisenä tuntemuksena, mutta olin herkkänä ja kiimoissani tunnin odottelusta ja jollain tavalla Isäntäkin vaikutti nautiskelevalta ja innokkaalta, liekö ylimääräinen täyte tuntunut hänellekin jollain tavalla.

Hänellä on tapana irrottaa minua vain juuri sen verran että varmasti saan loput remelit itse irti ja lähteä sitten paikalta. Meillä ei tässä tavallisimmassa sessiotilassamme olekaan mitään sänkyä tai pehmeää huonekalua, jossa voisimme loikoa ja silitellä toisiamme, joten järjestely on ihan hyvä. Saan halutessani runkata itsellenikin orkun ja siivota sitten sotkut kaikessa rauhassa ja päätäni kasaillen.

---
Johdatan taas aihetta vähän eteenpäin, mutta mietin tämän session jälkitunnelmissa, että mitä tämä oikeastaan on. Onko tämä seksiä? Ainakaan piiskaosuus ei mielestäni ole. Se ei ole edes varsinaisesti nautittavaa, vaan todella kivuliasta. Silti jollain tavalla tarvitsen sitä ja mielestäni D/s-suhteemme tarvitsee. Piiskaus on ikäänkuin vahvistusrituaali, joka luo selkärankaa Dom/sub -asetelmalle. Isäntä ei sitä tarvitse, en ainakaan usko, sillä hän ei ole varsinaisesti kiinnostunut piiskauksesta. Hän on kyllä hyvin mielestäni oppinut ymmärtämään sitä ja toteuttamaan käytännössä. Minä taas, jos en ole vähään aikaan saanut piiskaa, saatan alkaa haaveilla siitä. Minulle piiskaus on ehdottomasti se JUTTU, joka toi minut BDSM:n pariin selkeimmin. Jälkeenpäin olen oppinut arvostamaan mm. kaulapantoja ja sidontaa, kyettyäni liittämään niihin sopivia mielikuvia. Sitten taas on juttuja, joita en ymmärrä, eikä kukaan ole minulle tarjonnutkaan, kuten nyt vaikka neulaleikit.

Alistamisesta ja -tumisesta vielä. Luin tuossa läpi Norin ja Ianin blogin. Siinä ei ole kovin paljoa luettavaa, mutta kun sen lukee alusta saakka, on se mieltä kiehtova pikku tarina kahden nuoren rakastavaisen suhteesta, jossa käydään kokeilemassa BDSM:n maailmaa. Tarina heittelehtii voimakkaasti: milloin tyttö haluaa alistua, milloin taas poika; milloin tuskaillaan huonoa sessiota, josta katoaa punainen lanka ja joka hajoaa riitaan ja vittuiluun. Milloin ollaan onnellista subia, mutta kun luen jutun rakastelusta, ei siinä mielestäni ole paljoakaan näkyvää BDSM:ää, paitsi ehkä tunnetasolla... Vaikka olen itsekin monella tapaa aloittelija, tulee tuota lukiessa olo, että JOKO voisi neuvoa näitä paljonkin, TAI pitää suunsa kokonaan kiinni ja antaa heidän elää, kokeilla ja löytää ihan itse.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sessio remontin keskellä

Tässä ensin kuva, joka saa johdatella tämänpäiväiseen seikkailuuni:

Puukkosaha ilman dildoa.
Saavuin Mrs Whiteropen (WR) luo varhain, panta kaulassa kuten oli käsketty. Olin valmiina auttamaan häntä siivousurakassa kuten parhaiten taitaisin. Minulla ei ollut tietoa, millaista apua hän tarvitsisi, sillä koko talo oli yhtä työmaata. WR halasi minua nopeasti ja tarkisti kaulapannan. Martskin tuli paikalle ja vaihdoimme moikkaukset. Olin hiukan tavallista jännittyneempi, mutta en sentään ihan kipsissä, sillä tiesin että luvassa olisi lähinnä sitä ihteään, eli luuttuamista. Pannan puettuani olin oikeastaan valmis mihin tahansa, mutta arvelin ennalta, että koko päivä tuskin kuluisi sessiohengessä, ainakaan sillä tavalla intensiivisesti, että konttaisin lattioilla mykkänä ja tyhmästi hymyillen..

Kohta kuulin tehtäväni mutkan kautta, kun WR kysyi Martsilta, olisiko sauna jo siinä kunnossa että Tetris voisi sen pestä. Saatuani sangon ja pesutarpeet WR ilmoitti, että saisin tulla yläkertaan, mikäli minulle tulisi nälkä. Selvä sitten, ryhdyin reippaasti hommiin.

Eka vaiheen putsaukseen meni kaksi tuntia. Pesin saunan kirjaimellisesti katosta lattiaan sienellä ja luontoystävällisellä hankausaineella. WR oli ajattelevaisesti laittanut puusaunaan tulen, etten vilustuisi kylmässä kellarissa ja osan aikaa hikosin katon rajassa, kuuraten ilman paitaa.Välillä taas konttailin kylmillä kaakeleilla lauteiden alla, sillä katsoin kunnia-asiakseni, että joka nurkka ihan oikeasti tulisi pestyä. Tätä tehdessäni mielessäni pyöri monenlaisia ajatuksia nöyryydestä jopa ihan sen kirkollisiin merkityksiin ja siihen, millä tavoin luostarilaitos hellii samoja kultaisia periaatteita kuin mitä olen henkilökohtaisen alistumiseni tiellä löytänyt.

Kun sauna oli pesty ja pesuhuone vielä jäljellä, alkoi minulla olla jo kova nälkä - silloinhan sain poistua, eikö vain? WR lämmitti meille tekemäänsä ravitsevaa keittoa ja sekoittelimme pikakahvia, joita nautimme seisoen tai lattialla istuen - no jos tarkkoja ollaan, WR sai ainoan tuolin, kuten mielestäni hyvä onkin. Puhelimme hyvässä hengessä niitä näitä. Näin jälkikäteen ajatellen minua nolostuttaa hirveästi ajatus, että he jo kaiketi tässä vaiheessa tiesivät, mitä olivat varalleni ajatelleet. Minulla vain ei ollut mitään käsitystä!

Pyysin pyyhkeen lainaksi ja siirryin työni märempään vaiheeseen, suihkuhuoneen pesuun. Se sujui nopeammin, vauhdittajanaan hirmu kylmä lattia paljaiden jalkojen alla. Jynssäsin ja suihkutin tilan ja lopuksi itseni. Kello oli jo sen verran, että arvasin ylös palattuani, että nyt olisi luvassa jotain palkkiota tai rankaisua, jos mitään ylipäätään tulisi. Kieltämättä aloin taas jännittää. Kerroin työn tulleen tehdyksi ja jäin seisoskelemaan ikkunasta katsellen, jättäen aloitteen kokonaan muille. WR lopetti omat työnsä, kysyi Martsilta missä vaiheessa tämä oli, ja kävi pikaisesti tarkistamassa kuuraukseni tuloksen. Olin vähän yllättynyt, miksi hän Martsilta kyseli, sillä en uskonut tällä olevan mitään osaa asiassa.

Palattuaan WR riuhtaisi minut luokseen poninhännästäni ja nappasi silmälasini pois. Hän vetäisi silmilleni jonkin pipon ja käski nojata ruokasalin työtasoon. En muista tarkoin kaikkea mitä tapahtui ja missä järjestyksessä, eikä se tässä olekaan mielestäni oleellista. Minua jännitti kovin, sillä en tiennyt mitä tuleman piti. Jännitys ilmeni vapinana. Nautin kyllä kovin, kun WR hyväili minua takaapäin, avasi farkkuni ja veti housuni alas ja painoi lantionsa omaani vasten. Hän läimäytteli minua pepulle muutamaan otteeseen ainakin lyhyellä raipallaan ja kumisella siimapiiskalla. Ei kovaa, vain sen verran että mukava puna nousi pintaan. Hänen puheensa olivat luku sinällään, rivoja pikku huomautuksia joita rakastan. Hän laittoi luullakseni ratsuraipan jalkoväliini ja veti hyvällä voimalla ylöspäin pidellen sen molemmista päistä kiinni. Vingahtelin kivusta ja hän vastasi kolkolla naurulla. Nauru vaikutti minuun kiinnostavalla tavalla, sillä siitä tuli olo, että olen todella kusessa, eikä pienellä vikinällä ole mitään väliä..

Kuulin Martsinkin liikkuvan tilassa ja he keskustelivat välillä koko aiheen ohi. Minua hävetti olla peppu paljaana Martsin edessä, keskellä kirkasta päivää. Onneksi pipo peitti naamani melkein kokonaan. He puhuivat keskenään jonkin koneen toiminnasta ja kuulin jonkin porakoneentapaisen käynnistyvän. Olin hiukan ymmällä, mutta kun kuulin jotain sen tapaista mustaa huumoria, että ei Tetriksen pillulla niin väliä, säikähdin. Liittyikö tuo römeä moottoriääni ja penetraatio jollain tavalla toisiinsa?! Olin sanalla sanoen peloissani, kun tunsin WR:n takanani ja hänen tunnustelevan kätensä jalkovälissäni. En siksi, ettenkö luottaisi heihin, vaan, no... kuka ei olisi!?

WR tuntui epäröivän ja Marts joutui kannustamaan häntä. "Reippaasti vaan se sinne.." Tämä jahkailu ei todellakaan vähentänyt jännitystäni ja säpsähdin, kun minua taas koskettiin takaa. Nyt WR levitti jalkani tomerammin ja työnsi jotain takaa sisääni. Tunsin, että sisälläni oli jotain. Pillu ei ole kovin tarkka tunnustelija, joten en saanut muuta selvää kuin että ei se hirmu suuri esine ollut. Sitten moottori surahti varovasti käyntiin, hitailla kierroksilla. Minua naitiin jollain koneella! Onneksi WR oli kärsivällinen koneenkäyttäjä, sillä kesti aikaa ennen kuin aloin rentoutua ja luottaa siihen, ettei minua lävistetä tuolla välineellä ja peräti nautiskella koneellisen panemisen vaihtelevasta rytmistä. Ai vitsi, jos joku olisi koskenut klitoristani edes pikkuisen!
 
Kuulin WR:n pyytävän Martsia piiskaamaan minua vähän, sillä hänellä olivat molemmat kädet varattuina koneen pitelyyn. Hävettää ihan pikkuisen myöntää, mutta piiskan saaminen Martsilta on ollut minulla yksi pieni fantasia. Olin ihan liekeissä kun hän napautteli minua pepulle raipalla. Minun teki mieli sanoa "kovempaa", mutta pelkäsin että konetta käyttävä WR luulisi... nojoo, jätin puheet pois ja keskityin nauttimaan siitä mitä sain.

Jossain vaiheessa kone sitten siirrettiin pois ja WR meni kiehauttamaan vettä. Minä vedin henkeä yhä pöytää vasten. Kohta hän palasi kuumalla vedellä täytettyä kuppia kantaen, josta hän välillä siemaili. Hän hiveli juuri ja juuri polttavalla kupilla punoittavia pakaroitani. Aloin rentoutua ja nautin siitä, kun hän painoi kupin kyljen hetkeksi pakaroitteni väliin. Se tuntui eroottiselta ja toi mieleen kovan, kuuman peniksen painautumassa samalla tapaa..

Jälleen liian pian hän kiskaisi minulta pipon päästä ja käski koota itseni. Räpyttelin ja hieroin silmiäni, tukka miten kuten sekaisin, ilman housuja keskellä heidän ruokasaliaan. Kävin siistimässä itseni WC:ssä ja sieltä tullessani jumiuduin eteiseen yksin seisomaan. Kuulin toisten juttelevan keittiössä niitä näitä, Marts pesi astioita. Minua alkoi nolottaa ihan kamalasti ja olin muutenkin vähän sekaisin päästäni. Ajatukset kulkivat nykien, enkä kehdannut mennä keittiöön juomaan, vaikka janotti. Onneksi WR tuli kohta luokseni ja halasi minua. Kyyhötin häntä vasten ja valitin, miten hävettää, melkein sentimentaaliset kyynelet silmissä. WR nappasi minua poninhännästä ja selvensi minulle, miten kaikki kyllä jo tietävät millainen pervo olen, olenhan sen kirjoituksillani varmistanut - turha häpeillä! Kehui hän minua kyllä reippaaksikin ja lopulta sain haettua keittiöstä vettä, vaikken saattanut katsoa Martsiin päinkään.

Kello oli paljon ja arki kutsui. Tein lähtöä, mutta viisas WR käski minun ottaa ensin vähän kahvia ja jotain syötävää. Hän ei tahtonut päästää minua liikenteeseen sekoilemaan. Kun sain kahvikupin käteeni, vajosin istumaan ruokasalin lattialle ja jatkoin itseni kokoilemista ja itsetuntoni takaisin raapimista, jutellen mukavia. Nämä kaksi ihanaa pyörittelijääni esittelivät hihitellen minulle julmetun kokoista laitetta, puukkosahaa. Se on kone, jonka terä liikkuu edestakaisin noin 3cm työnnöin. Tähän terään Marts oli jollain ilveellä ruuvannut ympärille violetin dildon. Minua vähän karmaisi tajuta, että leikkaava terä oli yhä paikoillaan, vaikka mitään todellista vaaraa ei ollutkaan ollut - Marts oli suojannut terän ennen kiinnitystä. Ajatuskin, jos se olisi sisään työnnettynä sahannut dildon halki ja ... AUTS! Ilmankos takanani oli puhetta jostain HC-hommista..

Mentaalinen kuva vielä, vaikken sallinutkaan otettavan valokuvaa:
Tetris nojallaan vasten työtasoa, pipo silmillä, jalat levällään, ilman housuja. WR toisen polvensa varassa hänen takanaan, pitelee kaksin käsin puukkosahaa, jonka pää työntyy Tetriksen sisään. Marts heidän takanaan, sanomassa jotain siitä, miten rivo näky tämä on. Kuukautisverta roiskuneena dildon varteen ja Tetriksen iholle.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Siivous-fetissi

"Hei Tetris! Laita huomenna panta kaulaan kun tulet. Saat varautua tylsiin ja ikäviin siivoustöihin. ;-> Jos ne sujuvat hyvin, saatat jopa saada pienen palkinnon. Jos eivät, olet varma että saat kuulla asiasta, luultavasti tuntea hyvin kipeästi nahoissasi. Hanki lupa Isännältäsi pannan pitämiseen sekä pieneen käsittelyyn. Tärkeintä on kuitenkin siivoaminen, joten älä innostu liikaa. :-P"
-Whiterope

Innostuin tietysti ihan valtavasti tällaisen viestin saatuani. En ollut osannut odottaa tällaista boonusta pienestä auttelureissusta ja veri todella lähti kiertämään. Pienen palkinnon sisältöä en voi täysin arvata, eikä sillä niin väliä olekaan, sillä motivaationi on huipussaan jo tästäkin. Laitoin pannan hetkeksi kaulaani jo illalla ja nautin sen pienestä painosta ihollani.

Luin joskus vuosia sitten Ralf Köningin sarjakuvaa (niitä pottunokkaisia, humoristisia mutta jotenkin niin tosia saksalaisia homomiehiä, löytyy ihan kirjastoista). Siitä jäi erityisen elävänä mieleeni pikku tarina, jossa kahdesta homomiehestä se karskimpi pikkukaveri oli hankkinut heidän kotiinsa jonkun ihme hiipparin nahkavaljaissa kuuraamaan lattiaa. Akateemisemman oloinen siippa tätä hämmästeli ja hänelle kerrottiin, että kyseessä oli joku masokisti. Että se siivosi ihan mielellään, kun sitä vähän sätti silloin tällöin. Kätevää!? Karskin tyypin slipoveria käyttävä puoliso paheksui asetelmaa ja sanoi, että tässä on kyllä nyt jotain ihmisarvoa loukkaavaa, ei tämä näin voi mennä. Toinen vain kohautti olkiaan ja totesi että mitäs, kaikki hyötyvät.

Muistan tämän jutun hyvin, joten jollain tavalla se kolhati jo silloin, tiedostamatta sen kummemmin. Kai siinä toteutuu jokin perustavanlaatuinen fantasia..

Mietin tänään, lievästi ylikierroksilla saatuani tuon tekstarin, että voiko toisen luona siivoaminen olla todellinen fetissi. Täyttääkö se fetissin vaatimukset? Tuntuu sillä tietyllä tavalla kivalta ja merkitsee itseisarvoaan enemmän. Siivoaminen on siis enemmän kuin siivoamista?

Mennään varhaiseen nuoruuteeni. En tykännyt siivota kotona. Minulle ei vielä ollut, kotona asuessani, kerinnyt viritä siisteyden tajua ja tahtoa, sellaista itse-ehtoista. Siivosin kun äiti käski, vastuullani oli oma huoneeni. Mutta!
Kävimme tuolloin äitini kanssa toisinaan siivoamassa isovanhempieni asuntoa, sillä he tarvitsivat sellaista kotiapua. Siivosimme kunnolla kaikki huoneet, imurilla, pölyrätillä, joskus lattioitakin pesten. Tamppasimme ulkona paksuja sohvatyynyjä ja muuta. Joskus kävin siellä imuroimassa yksin, kai se oli jonkinlainen kesätyö.
Tuosta siivoamisesta pidin. Sanoin, että täällä on kiva siivota, kun näkee tekevänsä puhdasta jälkeä. Toisin kuin kotona, jossa kai siivottiin ahkerammin. Ja sitten oli se toinen, yksityinen taso: muistan leikitelleeni pienillä viattomilla fantasioilla siivotessani. Olin ikäänkuin palvelijana jossain ihan eri asiayhteydessä. Nöyränä palvelijana, joka toteutti herransa tahtoa. Isovanhemmat katosivat horisontista ja maailma jossa työskentelin oli omani, kiinnostava, ehkä jopa ihan pikkuisen kiihottavakin.

Vasta nyt, viimeisen vuoden aikana, olen kerinyt kasaan tuonkin kaltaisia sieluni säikeitä. Saan ne ihmeesti sopimaan otsikon BDSM alle. En vain koskaan tajunnut, että näille jutuille oli joku nimi, saati että nimi olisi näin yllättävä.

Käsitykseni BDSM:n laajuudesta on avautunut kuin hevosella, jolta on napsittu silmälaput. Voiko se olla tätäkin? Ja tuota? Eikö se olekaan vain ruoskintaa keinotekoisessa vankityrmässä? Voiko aito BDSM-kokemus olla jotain niin yksinkertaista ja eleetöntä kuin toisen ihmisen auttaminen ja siitä epätavallisen nautinnon saaminen?

Viime bloggauksessani kerroin lyhyesti, millainen pieni (kenties kuviteltu) kokemus minulla oli viimeksi, kun olin auttamassa Whiteropea. Olin kyllä vähän herkillä kuten usein hänen lähellään, mutta en odottanut mitään vinkkejä tai tekoja. Ei tosiaan, autoin koska hän on ystäväni ja tykkään ylipäätään auttaa jos voin. Tämä tarjous saada yhdistää fetisistisyyteni ja hänen auttamisensa, niin, en oikein tiedä mistä se nyt kumpusi. Mutta viis siitä, huomenna olen onnellinen, toisten nurkkia luuttuava masokisti ja saan eka kertaa elämässäni tehdä sen avoimesti.