maanantai 31. joulukuuta 2012

Musta muovipussi

Isännällä oli musta muovipussi mukanaan, kun se tuli kaupungista asioilta tänään. Musta, kokoon rutistettu muovipussi, jonka se vaivihkaa siirsi omiin piiloihinsa.

Minulle se näyttäytyi punaisena huutomerkkinä, joka jäi päähäni vilkkumaan. Ja vähän ... alemmaskin.

Siellä pussissa on varmana jotain minulle, Isännän omalle Tetrikselle! Mitä Isäntä on minulle valinnut? Milloin saan sen ja ... mihin? Jännittää. En voi edes katsoa Isäntää, kun se tuntuu luovan minuun semmoisia katseita, Lapsen yli. Arvasin kyllä jo hänen epätavallisen pitkästä poissaolostaan tänään, mitä tuleman pitää. Minulla on hitonmoiset pervovaistot.

Ollaan silloin tällöin ohimennen sivuttu aihetta, että mitäs jos hommaisi jotain leluja. On ollut aikomusta jo aiemminkin, mutta ei tilaisuutta (lähimmät alan kaupat kaukana). Minäkin, hyväkäs, lisäsin vettä myllyyn kuiskimalla Isännälle, että tahtoisko se kenties joskus käyttää jotain lelua.. Vaikutti innostuneelta. Joku voi ihmetellä, että miksei jo aiemmin ole jotain hankittu. Hmm... En oikein osaa sanoa. Pitkissä suhteissa vain on tapana jumiutua tiettyihin käytäntöihin ja olen ainakin itse ollut vähän varautunut ehdottelemaan mitään niinkin radikaalia uutta. Olisin ollut halukas kokeilemaan kyllä, mutta olen ajatellut, että en tahdo sotkea meidän välistä balanssia alkamalla puhua jostain uusista jutuista, jotka hän miehenä _voisi_ kokea uhkana. Että eikö hän riitä, ilman mitään muovikamaa? Toisaalta voihan olla, että hän on ajatellut minun voivan pahastua suunnilleen samoista syistä. - Nyt kaikki hiljaa, älkää sanoko mielessänne mitään! Kuulen sen tänne asti.

---

Edelliseen postaukseeni liittyen, käytiin miehen kanssa pitkä, paikoin takkuinen, paikoin uuvuttava keskustelu liian myöhään eilen illalla. Se liittyi aiheeseen, voisinko saada ajoittaiseen äksyilyyni hänen taholtaan muunlaista kohtelua kuin sovinnon elkeitä, joista todistetusti pimahdan vain lisää. Sanalla sanoen rauhallisen komennon kerätä itseni ja rauhoittua. Keskustelua siis käytiin, ja mentiin yllättävänkin syvälle, lapsuuteen jne, mutta aika näyttää, miten asiat kehittyvät. Aihe ei ehkä ensi kuulemalta vaikuta vuoren korkuiselta, mutta siihen liittyy yllättävän paljon sävyjä ihan toisen kunnioituksesta ja riitatilanteisiin reagoinnista lähtien. Ainakin tein kantani selväksi kertomalla, mikä tehoaisin minuun parhaiten!

Aamulla mietin, millä mielellä toinen mahtaa olla, sillä iltainen juttelu jäi vähän kesken (ei päättynyt esim. sovintoseksiin, juu ei). No, aamu alkoi osaltani tukistavalla otteella ja käskyllä vaihtaa Isännän tyyny uuteen. Hyrrrr... tykkään!

---

Edit: ilta 21:28
Isäntä kävi jättämässä pöydälleni semmoisen pussin ja sanoi, että tuossa vähän esimakua. Olin hiukan hämmentynyt, että mitä se nyt aikoo ja katsoin aika kysyvästi. Sen miehen näkee harvoin punastuvan! Hän sitten näytti, että pussissa oli ihan snyget nilkkakahleet, mustat ja nahkaiset. Olin vähän että höh, tässäkö kaikki.
Hitsi olen säälittävä: menin Isännän perään kysymään, että ostitko mitään muuta! Sanoi ostaneensa ja sain senkin tiedon lypsettyä, että saisin tietää ehkä vielä tänään. Jes.

Harmittaa, etten ole ihan täydessä iskussa, kun kurkku on vähän kipeänä. Mutta minulla saisi kyllä olla vähintään pää kainalossa, että kieltäytyisin pervotouhuista Isännän kanssa.

Nyt panta kaulaan!

II Edit: 23:03

En meinannut muistaa, miten bloggeriin kirjaudutaan. Pannasta en vielä henno luopua, on niin subimaisen kiitollinen olo.

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille.
Keep on doing what makes you complete.
Even if it hurts.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Äksy muija

Olen tänään alkanut luonnostella jo kahta uutta blogitekstiä, eri aiheiden ympärille. En ole päässyt puusta pitkään, toinen teksti meinaa kääntyä oman erinomaisuuteni pohdinnaksi ja toisen pitäisi laajeta yksittäisestä esimerkistä yleiseen. No, ehkä viimeistelen ne vielä. Puuh.

Juuri nyt olen vähän väsy. Oltiin koko perhe pitkästä aikaa saunassa. Minun ei olisi pitänyt ottaa alkoholipitoista saunajuomaa: inhoan oloa, kun olen totaalisen rentoutunut ja lievässä huppelissa ja samaan aikaan pitää saatella väsynyttä ja kapinoivaa Lasta yöpuulle. Kirjoitin mielestäni kauppalistaan "saunalimsaa", mutta mies osti pari lonkeroa, enkä näköjään tajua sanoa ei.

Kävin lueskelemassa Peikon ja Blondin blogia, jotain vanhempia postauksia vaihteeksi:

http://molinay.blogspot.fi/2012_12_01_archive.html

Löysin kohdan, jossa Blondi kertoo, miten ... no hitto, liitän koko otteen tähän:

"Nautin itse alistuvana osapuolena siitä, että minulta ei koskaan pyydetä seksiä eikä minulta koskaan kysytä, että tekeekö minun mieli. Että minulle ei vihjata, että nyt saattaisi kyllä tehdä mieli kun viime kerrasta on jo vähän aikaa. Minua ei koskaan lähestytä kysyen, varoen tai epäröivästi – ei silloinkaan, kun harrastamme ihan tavallista, hellää seksiä. Saan lähinnä inhon väristyksiä pelkästä ajatuksesta, että minua lähestyttäisiin varovasti ja anteeksipyydellen, lupaa kysyen."


Hah, kuinka totta! Miten monta kertaa olenkaan tuntenut nuo samat väristykset. Oma syy, olen saanut miehen uskomaan, että juuri niin minua tulee kohdella. Hyi kamala, mikään ei ole vähemmän kiihottavaa, kuin anteeksipyytelevä mies seksipuuhissa.


_Osaan_ olla kärkevä muija, ehdoton mielipiteissäni, jyräävä. Sehän se ongelma onkin. Kun oma mies perääntyy, muutun entistä äkäisemmäksi. Inhoan itseäni, kun äksyilen ja murjotan. Sellainen lapsellisen kapinallinen mieliala iskee toisinaan. Kyse ei ole tuolloin mistään isosta, vaan lähinnä siitä, että maito kaatuu lattialle ja kolautan itseni etsiessäni rättiä. Siitä alkaa sitten V-käyrä nousta ja alan käyttäytyä typerästi. Usein olen toivonut, että juuri tuolla hetkellä toinen ei suinkaan säälittelisi ja hyvittelisi minua, vaan esim. ottaisi reilusti kiinni niskavilloista ja sanoisi rauhallisesti, että kuules, nyt loppui äksyily ja käyttäydyt kauniisti.


Kuinka usein tuossa tilanteessa mies käykään myötäilemään minua, ja metsään menee. Jos saisin jotenkin ilmaistua miehelle tämän toisen, Isäntämäisen toimintatavan... Miten se onnistuisi? Mietin tätä tosissani, kun viimeksi olin typerästi vittuuntunut. Janosin pientä kurinpalautusta, mutta mies toimi aikaisemman käytösmallin mukaan ja alkoi varoa minua. Miten raivostunkaan, kun huomaan, että minua pelätään! Vastenmielistä. Varmaankin hän lähinnä välttää riitaa, sillä me ei juuri riidellä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta minulle se välittyy jonkunlaisena luimimisena.

Pohdin, pitäiskö meidän kehittää jokin pieni merkki, jolla kertoisin olevani huonoissa viboissa ja tasapainon löytääkseni tarttisin vähän apua. Se voisi olla selkeintä, sillä eihän toinen ajatustenlukija ole. Muutenkin ollaan käytetty kommunikoinnissa rautalankaa, että on saatu tätä D/s- touhua oikeille urilleen. Toinen kun on niin selkeästi Marsista ja toinen joltain vinolta planeetalta.



P.s. Postasin tuon lainauksen Isännän meiliin.




torstai 27. joulukuuta 2012

Rangaistus

22:28 Ennen kuin kirjoitan tarkemmin, käyn hoitamassa rangaistustehtävän loppuun ja *huoh* raportoimassa Isännälle. Jos hänellä ei ole muuta käyttöä minulle, tulen heti jatkamaan tekstiä.

22:36 Isäntä käski lukea jonkun laittamansa meilin ja odottaa häntä täällä huoneessani raportointia varten.

22:38 Aha, se meili oli vain käsky pitää tietynlainen herkkukielto tietyn aikaa. Huh, hyvä ja kaivattu juttu. Nyt jännittää sen raportin teko...

22:45 Hitto oli noloa raportoida Isännälle! En ollut saada sanaa suustani. Hän huomasi vaikeudet ja haki raipan ja kyllä se sitten siitä tuli kakistettua ulos. Huh, helpottunut olo. Isäntä sanoi, että saisin nyt kirjoittaa tänne ja sitten alkaa piirtää lupaamaani kuvaa rangaistukseen liittyen. Sitten myöhemmin hän tulisi ja katsoisi, mitä käyttöä minulle keksii. Jätti tuon raipan tuohon näppiksen taakse, niin kuin en olisi riittävän kuumissani jo muutenkin!

Okei...

Aiemmin tänään Mrs Whiterope luki edellisen blogimerkintäni otsikolla "Drop", jossa valittelin vaniljaiseksi livennyttä pervosuhdetta yhteisesti tuntemaamme Frauhun. Hän suivaantui tekstini sävystä ja kirjoitti:

"Rangaistukseksi tuosta nurkumisesta saat palauttaa mieleesi muutaman niistä piiskaushetkistä blogimerkinnässä mainitun henkilön kanssa ja miettiä niitä taas käsi housuissa kuten ennen vanhaan. Pitää tulla kolmesti peräkkäin ja raportoida Isännälle suullisesti (ellei Hän ole katsomassa) ja minulle kirjallisesti. >:P Jos yrität lintsata tai jatkaa valitusta, menet istumaan lumihankeen keinokuituisissa pikkuhousuissa, jonka jälkeen aloitat masturboinnin alusta."

 Luin tämän käskyn aamupäivällä ja aloin käydä ihan järjettömän kuumana ajatuksesta. Arvelin, että jos todella täytyisi saada _kolme_ kertaa peräkkäin, tarvitsisin aikaa ja rauhaa, joten rangaistus tulisi suoritettua aikaisintaan illalla. Sitten kuitenkin kävi niin, että löysin kesken päivän vähän yksityistä aikaa perheeltä ja koska todella olin kuumana, ei ollut hankalaa koettaa onneaan ja suorittaa tehtävä. Olin mielentilassa jossa kuvainnollisesti nylkytetään huonekaluja. (Tai Isännän/ Dommen reittä!)

Selvennän tähän väliin vielä sen verran, että rangaistuksen antaja on käskenyt ja toisaalta hemmotellut minua ennenkin, joten kierin mielihyvästä kun taas saan hänen huomiotaan osakseni, vaikkakin tällä kertaa ojentavaa. Vaikka Isäntä onkin ykkönen, saa Mrs Whiterope Isännän hyväksynnällä pallotella Tetristä mielensä mukaan.

 No, krhm, ehkä jätän tässä yksilöimättä muutamia käyttämiäni stimulaatioita, ettette pidä minua jonain saakelin pervona. Sanotaan nyt vaikka, että olen kekseliäs käyttämään saatavilla olevia resursseja, eikä ne ole seksivälinekaupasta ostettuja.

Se mitä kerron on, että olisin ehdottomasti tahtonut kuunnella Rammsteinia, ja mieluiten kappaletta Sonne, mutta en ehtinyt pläräämään sitä koneeltani. Se olisi täydellistänyt Frau-haaveiluni!

(Intiimivaroitus seuraavan tekstin suhteen.)

 Ekan kerran sain nylkyttämällä pöydän kulmaa vasten. Kuvitelmani olivat vähän sekavia, mutta muistan fantasioineeni Frausta univormussa naimassa minua takaa strapilla pelkän reiden sijaan.

Kuvittelin eka jättäväni tällä erää tähän, sillä orkku oli ollut aika hyvä ja tuli tarpeeseen. Päätin kuitenkin jatkaa, jota en yleensä ikinä tee. Tällä kertaa tuoli sai huomioni osakseen. Asento oli joltisenkin työläs käsille sekä jaloille, mutta onnistuin saamaan kuvittelemalla, että koko Fetish Club oli näkemässä nöyryytystäni.

Olin melkoisen puhki, eikä erityisesti tehnyt mieli jatkaa. Asetuin lattialle selälleni ja koetin vielä kerran. Päädyin vatsalleni ja sain lopulta, kun nuolin lattiaa ja elävästi kuvittelin päässeeni nuolemaan Fraun... no ymmärrätte.

Lopetettuani olin ihan poikki, käsiä särki ja tutisin. Painelin suihkuun ja jatkoin päivän toimia kuin ei mitään. Heti kun kykenin, tekstasin Mrs Whiteropelle, kuten oli käsketty tehdä.

Nyt rangaistus on loppuun suoritettu, Fraun kunnia palautettu ja subi nolona ja jalkoväli arkana... (Ja nauttien joka hetkestä ihan kympillä, mutta ei kerrota kelleen).


0:38 Edit:
Tottahan Isäntä sitten tuli kun muisti, laittoi minut kertaamaan kaiken vielä tarkemmilla yksityiskohdilla uudelleen, möyhensi minut aika hyvin, vaikka varoitin olevani vähän arka sieltä; otti nautintonsa ja heitti vielä poistuessaan, että suoritus oli hyvinkin yhden suklaapalan arvoinen (vrt. herkkukielto). Kilttiä..., mutisin.

Note: Tetristä ei ehkä kiinnosta itsensä hipelöinti lähiaikoina ja hyvä olisi, jos Isännälläkin olisi kovasti muuta tekemistä, mikä voi olla turha toivomus, kun sillähän on nyt loma. *hieroskelee käsiraudanpainumia ranteissaan*

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Drop

Tapaan ihmisen Kinky Clubilla, hän lyö minua ja nipistelee nännejäni mieheni silmien edessä,
vaihdamme vihjailevia ja ei-niin-vihjailevia meilejä,
unelmoin hänestä käsi housuissa;
tapaan hänet uudelleen vastoin oletuksiani, otan piiskaa;
tapaan hänet jälleen, otan taas piiskaa...
Ja nyt .... Ja nyt:

Lähetämme toisillemme sieviä joulukortteja.

Voi kissus...

tiistai 25. joulukuuta 2012

Jäljistä

Kehoon jäävillä jäljillä on merkitystä.

Tutustuin tähän asiaan lähemmin tämän vuoden lokakuussa, joka oli ensimmäinen kerta kun sain piiskaa pitkän kaavan mukaan. Minulle oli joltisenmoinen yllätys, miten kovasti jäi jälkiä käsittelystä, joka mielestäni ei sattunut mitenkään erityisen paljon. Peilailin niitä usein kauhunsekaisin mielin ja tunsin rivoa nolostusta kun Isäntä heitti mustelmista jotain herjaa. Se oli saksalainen Frau joka vastasi suurimmasta osasta ja hän kehoitti kantamaan jäljet ylpeydellä. Mitäpä muutakaan siinä saattoi.

Nämä asiat tulivat mieleen, kun nyt illalla sivelen ja tutkin vähän aristavaa kohtaa olkapäässäni, johon Isäntä hetki sitten iski hampaansa. Kaksi punaista puolikaarta... Hän tietää kyllä, että pureminen on yksi niistä asioista joista pidän. Jos en muista fantasioistani niin kehdannutkaan kertoilla tavattuamme, niin tein kyllä selväksi, että minua saa purra, ei, vaan _pitää_. Muutamia kertoja sain piilotella ihan kunnon fritsujakin. Aikuisella ihmisellä fritsut ovat ehkä vähän korneja, mutta minkäs teet, on ylivertaisen ihanaa tuntea puuduttavan terävä purema ja tiukka imu kaulan herkällä iholla. Etenkin jos seilaa samalla vampyyrifantasioissaan. Mutta ne jäljet..!

Viimeisetkin Fraun jättämät jäljet alkavat haipua takamuksistani, nyt kun siitä on reilut kaksi viikkoa. Viimeisenä näkyvät katoavan kammottavan bambukepin tuplaviivat. Jotenkin haikeaa, pervolla tavalla. Hän itse lähti maasta jo viikko sitten ja vei murusen sydämestäni Berliiniin.

Mitään valokuvia en ole (itse!) jäljistäni koskaan ottanut. Se ei oikeastaan kiinnosta minua. Enkä varsinaisesti pidä käsiteltyjen kehonosien katselusta. On kuin katsoisi jotain onnettomuuskuvia... Valaistuskin on useimmiten kuin poliisin arkistoista. Kuvista ei vain välity se tunne, joka subilla on päässään kun jälkiä on hankittu.

Jos jäljistä otetaan kuvia, pitäisi siinä mielestäni olla jotain visuaalista ideaa mukana. Jos en olisi ollut niin pihalla kun Apupoika otti pari kuvaa köydenpainumista käsivarsissani, olisin voinut vaikka esittää nuolevani niitä. Hmm... Monimerkityksellistä, tykkään. Kuin haavoittunut eläin tai kuin pervo subikoira, joka osaa nauttia jäljistään. Ehkä ideaa voisi vielä käyttää joskus.

Jäljet ovat siinä mielessä noloja, että subi on merkitty, pitkäksi aikaa. Mitä, jos joutuisi yllättäen vaikkapa lääkäriin!? Meillä oli mustaa huumoria, kun kynttiläleikin jälkeen ilmaisin pelkoni, että pöksyni olisivat saattaneet syttyä palamaan. Siitä syntyi ajatuspolku, että olisin joutunut raidoille piiskattuna ja palaneena terveyskeskukseen... Gosh... Tai olisi jossain vaikka sovittamassa housuja ja unohtaisi miltä näyttää!

Juuri nyt minulla ei ole muita jälkiä kuin hyvin haaleita merkkejä persuksissa ja reisissä, sekä tuo uusin, pikku purema hartiassa. Olen suunnitellut, että veisin Lapsen nyt lomalla eka kertaa uimahalliin! Nyt se onnistuisi.

---

Rehellisyysfriikki editoi:
Itse asiassa minulla ON hitonmoinen mustelma kehon osassa, jota käsiteltiin ihan vain lääkärin näytteenotossa. Se on näkyvä ja ikävä, enkä sen tähden tahdo riisuutua julkisesti ihan vielä.


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Siivouspäivä

Ahh...

Kirjoitan tätä tuoreeltaan, saatuani siivottua BDSM-kamat taas pois silmistä. Just nyt tuntuu kevyeltä, jotenkin juhlavalta, hillityllä tavalla hilpeältä ja ruumis hyrisee tyytyväisenä. Tuntuu, kuin jokin taakka olisi juuri nostettu harteilta ja loma olisi lopulta alkanut.

Kello on 23:02 aatonaattona ja suunnilleen 12 tuntia sitten pyysin Isäntää vähän motivoimaan minua valtaisaa siivousurakkaa varten. Leikkisästi voisi kai sanoa, että subin mielessä raippa = motivaatio. (Voisi melkeinpä hommata jonkin tietyn välineen ja kirjoittaa siihen kauniisti tuon nimen). Tiedossa oli, että koko talo olisi siivottava huomista aattoa varten ja homma nappasi kertoimella 10. Lapsihan meillä tietysti koko ajan puuhaili siinä ympärillä, joten mitään sen draamallisempaa ei voitu, mutta sain isännältä toivomani PIIIITKÄN listan tehtävistä töistä.

Äkkiä hiukan ikävät tehtävät alkoivat maistua oikein hyvältä. Voi miten kiva oli suorittaa pyykkäystä, imurointia, lakanoiden vaihtoa, kun sai samalla ruksata tehtyjä juttuja pois Isännän listalta. Voi sanoa, että raadoin ympäri taloa kuin yleiskone. Oikein hyviä viboja sain kun pesin koko alakerran lattiat polvillani. Suorite, jota en ole tehnyt sitten sisäänmuuton pari vuotta sitten. Tarkoituksella junailin viimeiseksi Isännän huoneen pesun, jotta saatoin tehdä sen Lapsen jo nukahdettua, nautinnolla hinkaten kaikki tahrat pois masterini jaloista ja tuolistakin. Siinä vaiheessa olin sitten jo pistänyt Tetriksen merkkini kaulapannankin, joten sain Isännältä vähän verbaalista hivelyä siinä samalla.

Aloin jo ajatella, että fiuh, tämä oli nyt tässä. Vaan siinäpä Isäntä meni vielä viimeistelemään paistamansa kinkun ja ilmoitti minulle, että vähän lisää tiskattavaa olisi keittiössä. Oli aika paskamainen tunne, kun tajusin hänen tarkoittavan totaalisen mustaksi palaneessa kinkkurasvassa kuorrutettua uunipeltiä... Voi h***tti! Otsa rypyssä raaputin kuurasin senkin puhtaaksi ja itse asiassa ajattelin, että nyt tämä tuntuu asiaan kuuluvalta ja nautittavalta vitutukselta, mutta vuosi sitten samoissa merkeissä olin ollut huomattavasti nalkuttavampi apulainen.

Lopulta menin taas Isännän luo, tehtävälistani kanssa, josta olin saanut ruksattua melkein kaikki kohdat. Polvistuin hänen tuolinsa vierelle ja hän otti minua pannasta kiinni, jolloin jouduin vähän hankalaan asentoon. Pienessä sananvaihdossa selvisi, että Tetris oli ollut vähän kyrsiintynyt, kun uunikin näytti olevan kinkkurasvan roiskeissa, mutta että melkein kaikki oli tullut päivän mittaan suoritettua. Toivottavasti isäntä olisi tyytyväinen. Isäntä alkoi tuota pikaa osoitella kohtia, joissa olin löysäillyt. Okei, kaikki matot nyt eivät olleet vielä paikoillaan ja huonekalutkin levällään, jne. Isäntä käski minut yläkertaan odottamaan ja sanoi miettivänsä lopputulosta.

No, ei Isäntä loppujen lopuksi kovin pahasti piiskannut, vaikka katsoi tulleensa kusetetuksi listamerkinnöissä ja vieläpä joutuneensa arvostelun kohteeksi. Enempi sillai symbolisesti vähän siveli, ettei subikoiralle jäisi vääriä kuvitelmia, ja saattoipa se olla itsekin väsähtänyt tehtyään täyden päivän omissa hommissaan. Isäntä tuntui olevan kiinnostuneempi kiinnikahlitun nartun sormeilusta kuin satuttamisesta. No ei siinä mitään, kun luulin jo saaneeni riittävän näyttävästi jonkunlaisen orkun, vaihtoi hän vain vähän otteita ja kohta päädyin toviksi tilaan, jossa kaikenlainen looginen ajattelu katoaa ja saattaa vain tuntea kehonsa reaktiot samalla, kun peitettyjen silmien takana ikäänkuin pimenee ja kipunoi. Sitten pyysin jo armoa, mutta uskoiko se?

Kuten yleensä tällaisen pöllytyksen jälkeen, en millään malttaisi luopua silmäsiteestä ja kaulapannasta ja tulla takaisin arkimaailmaan. Se on kuitenkin vähin erin tehtävä, sai halailla ja vaihtaa pari hellää sanaa, ja sitten alkoi tehdä hirveästi mieli ensinnäkin vettä ja toiseksi suolaista kalavoileipää. Niin ja päästä vähän kirjoittamaan pitkän päivän ratoksi.

torstai 20. joulukuuta 2012

Kivusta ja äänistä

Luin just Apupojan edellissunnuntain sessiota kommentoivan meilin. Hänhän osallistui siihen valokuvaamalla kun minua rääkättiin eri tavoin.

Apupoika kirjoitti, että minulla on kyky olla hiljaa kovassa piiskauksessa.

"Tetris has wonderful ability of being extremely quiet during heavy spanking.."

Voisin vastata, että jos Master tai Domme toivoo, että subi parkuu ja voihkii, niin kyllä sekin käy, mutta luonnostaan olen hiljaa, näköjään. Voisikin tulla ihan seksikkäitä ääniä kurkusta, jos vähän harjaannuttaisi itseään. Jostain syystä äänet eivät vain tule luonnostaan. Kun kipu on kovaa, ikäänkuin käperryn itseeni ja pidätän hengitystä, lihakset jäykkänä. Vetelen kiivaita henkäyksiä, mutta en juuri ääntele.

Minulle on iso kynnys sanoa mitään käsittelyn aikana, siis ellei erikseen kysytä. Silloinkin vastailen vähän tukahtuneesti ja minun on hyvin hankala vastata kysymyksiin kuten pystyykö siinä nyt olemaan jonkin aikaa vai ei. Tavallaan on kiva kun asento on epämukava, mutta entä pidemmän päälle, puutuuko joku jäsen - mistä minä tiedän! Dominoijalle on kuitenkin vastattava jotain, nopeasti ja selkeästi.. Sitten taas jos huomaa että äkkiä veri ei kierräkään, niin on noloa alkaa siitä mussuttamaan. Mieluummin pieni puutuminen... kunnes subi tipahtaa tiedottomana alas. Hiton masokistit, yritä niitten kanssa sitten leikkiä!

Isännän kanssa meillä ei oikeastaa ole mitään sovittua turvasanaa käytössä. Ollaan sen verran läheiset, ettei liene epäselvää, jos vaihdan äänensävyn ja pyydän lopettamaan. Koskaan ei ole tarvinnut. Kun alkaa tosiaan tuntua, pyydän armoa. Se on jo sanana niin tragikoominen, että menee turvasana "keltaisesta" (jos liikennevalot ovat käytössä). Se ei tarkoita, että Massun olisi _pakko_ lopettaa, mutta kertoo että nyt tuntuu, voit harkita hellittämistä jo. Ollut ahkerasti käytössä silloin, kun hän niin näppärästi löytää kehoni herkimmän kohdan, ja haluaa vain jatkaa, paskiainen, jatkaa, jatkaa.

Turvamerkkiä tarvitaan joskus. Kerran sain raipan käteeni kesken session ja käskyn napauttaa sillä lattiaa, jos menee yli. Silloin katsokaas puhuminen oli ikäänkuin estynyt. Se oli se ikimuistoinen ilta, kun olin tajunnut väärin Isännän tekstarin, että hän tahtoo kotona jotain suuhunpantavaa. Olin tehnyt ruokaa ja sain kyytiä siitä hyvästä. Uh..

Löin hetki sitten polvihermoni laatikon kulmaan niin komeasti, että koko jalka meni jotenkin turraksi hetkeksi aikaa. Puhisin ja ähkin ja koitin selvitä kunnes kipu hellitti. En tainnut edes kirota.


Vielä Apupojan meilistä:
"I could say that most of the guys spend their lives just dreaming that kind of days."


Köydenhimo

Työpäivän alkajaisiksi katselin Köydettären ottamia bondage-kuvia. Alkoi tehdä mieli jotain tiukkaa ja kireää, ympärilleni. Kohta olen taas self-bondage-pulassa käsiraudoissa...

Ei, Tetris. Ei!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ou, nyt Tetriksellä seisoo... O.o;

/http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/seksi/1851857/joulupukki-opetti/


Edit:
Hihi, lateksinen hapsupiiska keskellä päivää piristää kummasti työntekoa. Onneksi (?) Isäntä sattuu olemaan saikulla.



maanantai 17. joulukuuta 2012

Onko se väärin?

Tulen pohtineeksi paljon moraalisia, eettisiä, filosofisia ja uskonnollisia kysymyksiä ja yksi niistä on:
Onko BDSM väärin?

Katselin Wikipediasta, miten sitä siellä ylipäätään määritellään. No, lyhennehän tulee suunnilleen sanoista sitoa, kurittaa, sadismi ja masokismi. Toisaalta termiin sisältyy myös yhdistelmä DS: domination & submission eli hallitseminen ja alistuminen. Näistä sanoista saa jo melkoisen valikoiman ihmissuhteita ja toimintatapoja aikaiseksi...

(Off topic:
Ylipäätään Wikipedian otos BDSM:stä on mielestäni kovin suppea, kun 1/3 asian kuvailusta menee turvasanan määrittelemiseen. Sanotaanpa siellä sekin viisaus, että BDSM:ää voidaa harjoittaa JOKO sessioissa TAI 24/7 -suhteissa. Jaa? Onko se sessio, jos saan Isännältä käskyn tekstiviestitse, kun ei meillä ainakaan tuo 24/7 toteudu? Nojaa, anteeksi hiusten halkominen.)

Vaikka olen itse ollut aikani alusta saakka taipuvainen masokismin suuntaan, olen pitänyt varsinaista julkista BDSM-harrastusta hämäränä, outona ja arveluttavana. Ainahan se on niin leffoissakin, että jos joku poliitikko narahtaa jostain _tosi_ kieroutuneesta, on hän suunnilleen korkkarit jalassa kontallaan jonkun ruoskadaamin edessä hotellihuoneessa. Se on jotain tosi pornoa, likaista ja turmeltunutta.

Nyt olen -krhm- itse jotenkin ajautunut tämän harrastajakunnan äärelle. Olen päässyt mukaan jänninä pitämiini juttuihin ja tavannut sekä aikas syvällisestikin tutustunut muutamiin ihmisiin. En todellakaan voi sanoa olevani mikään scenen tuntija, en yhtään, mutta pientä kurkistusta sentään on tullut. Tällä hetkellä asia on minulle ikäänkuin tosi kiinnostava uusi harrastus. Sitä en voi arvella, mitä se jatkossa tulee olemaan, mutta nyt on näin.

BDSM antaa minulle mahdollisuuden kaivella ja pyöritellä niitä puolia itsestäni, joita normaalisti salaan huolella. Normaaliin kanssakäymiseenhän ei kuulu minkäänlaiset puheet, viittaukset, teot, jotka paljastaisivat minun olevan yksi niitä semmoisia. Sillä tavalla vinoja. Jotenkin hämärämpiä vielä kuin nuo tavan homot ja lesbot, jotka nyt on diskuteerattu kaikilla kanavilla läpi ja suht normaaleiksi tallaajiksi havaittu. Paitsi että kirkko ei ihan hyväksy. Mutta kuin moni nykyään edes kuuluu kirkkoon?

En ole _ryhtynyt_ masokistiksi. Olen pienen ikäni ollut, eri aikoina eri asteisesti. Olen ollut sinut itseni ja sen puoleni kanssa, enkä ole oikeastaan tuonut sitä esiin millään lailla. Itsekseni vain leikkinyt sen minkä nyt kykenee. Piirre on siis sisäsyntyinen, siitä olen täysin varma. Lapsena en saanut juuri mitään ulkoisia vaikutteita niihin leikkeihin, jotka ovat ihan klassista masokismia ja piiskafiliaa. Olen aina tajunnut, että nämä leikit, puuhat ja piirrokset ovat ehdottoman salaisia, eikä niitä pidä näyttää edes kumppanilleen. En voi kyllä sanoa erityisemmin kärsineeni salailusta, sillä seksi on muutenkin ihmisellä sellainen piirre, että sen harjoittamistavat eivät vaikuta arkisiin ihmissuhteisiin oikeastaan mitenkään. Ainoastaan jonkin verran turhautumista on syntynyt siitä, etten ole kumppaneiltani meinannut saada toivomaani kohtelua. Jotain olen kyllä saanut houkuteltua aina esiin, ja loput on paikannut hyvä mielikuvitus. Lisään vielä, että masokismi on kyllä paljon muutakin kuin seksiaktissa tapahtuvaa kivun tuottamista, se on paljon laajempi viehtymys ja asenne.

Vaikka BDSM-taipumus ainakin joissain tapauksissa on selkeästi sisäsyntyistä ja vaikka sitä on koitettu joskus niputtaa seksuaalisen suuntauksen kanssa samalle asteelle, ei se mielestäni sitä ole. Seksuaalinen suuntaus (hetero, homo, bi ja oliko vielä muita?) on ikäänkuin yläotsikko, joka meillä kaikilla on. BDSM on alaotsikkona kohdassa, jossa enemmistöllä on kai se, mitä me kutsumme vaniljaksi. Näin minä sen näkisin, pääpiirteissään. Tästä juontuu taas päässäni se ajatus, että kun suuntaukset ovat tasa-arvoisia (ihannetilassa), myös mieltymysten tulisi olla. Jos jossain vielä oikeasti on pariskunta, jossa SE tehdään vain sillä perinteisimmällä tavalla ja tiettynä päivänä viikosta, tulisi heidän kokea tasa-arvoa suhteessa mihin tahansa kinkyviritykseen.

Tästä tasa-arvoasiasta tulen takaisin hyvän ja pahan probleemaan. Olen sallivainen, suorastaan sateenkaaret silmissä kulkeva. Silti en hyväksy mitään sellaista seksuaalisuuden tai seksin muotoa, jossa jotakuta vahingoitetaan. Kellään ei ole oikeutta seksinsä vuoksi vahingoittaa toista.

BDSM:n tarkoitus ei ole vahingoittaa ketään. Minä en osaa vastata, ehkä joku viisaampi osaisi, että miksi jotkut tahtovat kokea epämiellyttäviksi luettuja asioita ja kokevat ne seksuaalisina. Toiset taas ovat kykeneviä tuottamaan näitä kokemuksia, reilun pelin hengessä, ja saavat siitä jotain itsekin. Tuntemani dominoivat ihmiset ovat kaikki mitä ihanimpia ja sydämellisimpiä tyyppejä. (Tiedän hullumpiakin tapauksia kyllä, mutta siinä vaiheessa on oikeasti kyse mielen häiriöstä, eikä se suoranaisesti liity itse ilmiöön). Näennäisen pahan tekeminen on siis hyvin kontrolloitua ja rajoittuu sovittuihin raameihin. Tästä asiasta en ole itse niinkään huolissani.

Enemmän minua mietityttää, ollaanko tällaisissa leikeissä lähellä jotain sellaisia alitajunnan virtoja, joiden olisi parempi pysyä siellä missä ovat? Toisin sanoen, tekeekö BDSM:n harrastus ihmisestä jotenkin hullumman tai huonomman kuin mitä hän oli. Minulla ei ole vastausta näihin. Itse olen kyllä ilmiselvästi laajentanut olemisen piiriäni eli olen tehnyt paljon uusia asioita ja saanut uusia ajatuksia päähäni sen jälkeen kun tulin ulos kinkynä. Olenko huonompi puoliso? Sitä olen eri tavoin kysellyt mieheltäni, mutta hän ei ole vaikuttanut negatiiviselta, vaan kokeilunhaluiselta. Olenko huonompi äiti? Ainakin minulla on nykyään jotenkin pidempi pinna kuin ennen, olen rennompi. Mikä voisi olla huonoa... En ole perinteisessä mielessä kirkasotsainen madonna, mutta eihän aikuisten touhut lapselle näyttäydy ja hän saa aina riittävää hoitoa ja rakkautta meiltä + näkee välillämme olevaa halailupussailu-rakkautta. Olenko huonompi tytät? No se on kyllä totta, että vanhemmiltaan on pakko salata kinkytapaamistensa luonne. Ei semmoisia voi kertoa oikein mitenkään. Toisaalta: eihän seksistäkään kerrota vanhemmille. Tämä nyt on tämmöistä... laajennettua seksielämää. Olenko huonompi ystävä? Huomasin että vanhat ystävät eivät tunnu enää niin kiinnostavilta. Kun omassa päässä pyörivät nämä kinkyjutut, eikä niistä voi puhua heille mitään, tuntuu että yhteistä asiaa pitää hakemalla hakea. Sama tilanne oli kun vauva tuli. Arvelen, että asiat rauhoittuvat taas uomiinsa aikanaan.

Millä salaisella tavalla olen huono ja turmeleva?
Varmasti moni, jota ei kinky kiinnosta tai on peräti alaikäinen, sattuu tällekin blogisivulle ja näkee tätä materiaalia. Voiko se turmella jotakuta, aiheuttaa vahinkoa? Se riski on olemassa. Sitten vastapainona ajattelen, että tällainen rehellinen bloggaus voi auttaa jotakuta, jolla on tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä tai oloja mielessään.

Aihe, onko jokin ilmiö oikein vai väärin, on äärettömän laaja. Tähän voisi vetää ensinnäkin uskonnot, helposti, ja lisäksi vaikkapa otteita naisen historiasta, joka on täynnä alistusta ja vähättelyä sekä kauppatavarana olemista. Tämä kokonaisuus menee ikäänkuin yli käsitys- ja koulutustasoni, mutta aihe kiinnostaa silti.

Entä onko väärin aiheuttaa omalle keholleen tieten tahtoen vahinkoa? Jos uskonnot jälleen sivuutetaan ja keskitytään ihmiseen biologisena olentona, nähdään, että tärkeää on lähinnä se mitä kyseinen henkilö itse kokee ja mitä kokevat muut jotka joko tekevät tai näkevät toimintaa. Tekemisen kohteena voin todeta, että lähes aina olo on tekohetkellä ja sen jälkeen miellyttävä. Jonkin verran kehon vammoja ja rasituksia tulee, mutta hyvä, virittynyt mieli on vastapoolina. Särkylääkkeitä en ota itse aiheutettuihin kipuihin, se on selvä. Rankasta urheilusta voi tulla samantapaisia mustelmia ja lihasjumituksia + endorfiinein höystetty hyvä mieli. Tekijät taasen, no he ovat aikuisia ihmisiä, eikä kenenkään pitäisi olla pakotettu tekemään  sadomasokistisia tekoja. He voivat myös lopettaa, jos homma ei kuitenkaan kiinnosta. Moni on antanut ymmärtää, että masokistin nautinto tuottaa nautintoa myös heille.
Ehkä suurin mahdollisuus loukkaantua ja järkyttyä on henkilöllä, joka valmistautumatta ja tahtomattaan näkee BDSM-kuvitusta tai jopa tilanteen. En itsekään pidä suurinta osaa scenen kuvamateriaalista esteettisenä, saati henkilö, joka ei tunne kuvien taustaa lainkaan.

Tekstistä tuli pitkä, mutta oma summaukseni on, että BDSM on väärin, jos sille altistetaan ulkopuolisia henkilöitä.



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Köysistä

Syön Köydettären viikko sitten tuomia kotitekoisia naksuja ja mietin, osaisinko kirjoittaa köysistä. Tai uskaltaisinko. Tässä asiassa olen noviisi, jolla ei ole juurikaan fetissitaustaa sidontaan liittyen.

Ehkä jonkinlainen loukkuun jääminen ja siinä tilassa käytetyksi tuleminen on enemmän omaani. Toisaalta, hyvin sidottuna on melkoisessa loukussa. Varhaisissa muistoissani ryömin salaa yläruumis matalan sohvapöydän alle ja kuvittelin siinä kaikenlaista.

En juuri selaile nettiä, mutta joskus satuin sivuille, jossa joku kuvaili self bondage -kokemuksiaan. Se vaikutti kaikenkaikkiaan TODELLA monimutkaiselta viritykseltä, mutta oli kiihottavaa luettavaa. Silloin otin hetken mielijohteesta käsiraudat ja loksautin käteni taakse kiinni. Fiilistelin siinä jonkin aikaa, nauttien rautojen painosta ihollani, ja halusin sitten ottaa ne irti. Sepä vain ei onnistunutkaan. Avain oli lenksulla kiinni rautojen välissä, eikä meinannut hankalassa asennossa millään sujahtaa lukkoon. Aito kauhu alkoi hiipiä mieleen, minun piti jo kohta lähteä menemäänkin. Käsirautojen terävät reunat porautuivat jo toden teolla ihoon, kun vääntelin itseäni. Hitto että olin ollut tyhmä! Kun pääsin kiipelistä, ei self bondage enää vaikuttanut niin kovin kiehtovalta idealta.

Mieheni kanssa meillä on ollut vuosien varrella muutamia haparoivia kahlitsemiskokeiluja. Ei olla kuitenkaan jääty niihin sen kummemmin, ehkä siitä syystä että jokin kokonaisidea hommasta on jäänyt puuttumaan. Näihin kokeiluihin ei ole siis liittynyt mitään sen kummempaa D/s-kuviota, vaan ihan normaalit minämme.

Shibariin, eli japanilaistyyppiseen eroottiseen sidontaan (ei virallinen määritelmä) tutustuin oikeastaan ensi kertaa tavattuani Köydettären, oltuani hänen kurssillaan ja nähtyään valokuviaan aiheesta. Koska kyse on japanilaisesta taiteenlajista, on se tottakai esteettistä, monimutkaista ja huolellisuutta vaativaa. Kaukana länsimaisesta tavasta, jossa kädet niputetaan jonkunlaisella solmuhässäkällä miten sattuu. Shibarissa sidotaan koko ruumis tai osia siitä ja se tapahtuu yhtenäistä pitkää köyttä kuljettaen. Ihmiskeho voidaan sitoa erilaisiin asentoihin, joissa sidottu sitten pysyy kuin tatti ja saa hyviä tuntemuksia + on käytettävissä.

Minua on sitonut tähän tyyliin kaksi henkilöä.
Olin Fraun sidontamallina kurssilla ja se oli kieltämättä hauska kokemus. Pohdimme erilaisia näkökohtia, joita tositilanteessa tulisi ottaa huomioon, kuten vaikkapa hyvä verenkierto raajoissa ja se, ettei sidottu menetä tajuntaansa, jos on herkkä pyörtymään. Köydetär korosti erityisesti, että köysien katkaisusakset on aina oltava käsillä. Fraun kanssa totesimme, että jos subi sidotaan istumaan tuoliin, on ensinnäkin tällä oltava kädet sidottuna heti alusta (sain vähän noottia, kun lueskelin kirjaa samalla kun minua sidottiin) ja silmät peitettynä, sillä minusta oli hupaisaa katsoa kun dominoiva Frau hikoili jaloissani, koettaen saada niitä kunnolla kiinno tuolinjalkoihin. Tilanne OLI vähän nurinkurinen jotenkin.

Köydetär on sitonut minut kahdesti, molempina kertoina piiskattavaksi.

Mitä tunnen sidottuna? Ensi kerralla tosi tilanteessa minulla oli vain ns. harness, eli ympäriinsä taidokkaasti köytetty keho, jolloin raajat olivat vapaat. Se aiheutti tuntemuksia lähinnä lievänä puristuksena rintojen alta, hiukan hartioista ja erityisesti kumartuessani jalkovälissä. Tämä ei ollut kovin tiukka, eikä jälkiäkään muistaakseni jäänyt. Erityismainintana on pakko sanoa, että kun ajoin autoa harness päällä, oli häntäluu lujilla, kun köysi painoi juuri sitä. Mutta se epämukavuus toi vain lisämaustetta, olinhan kuitenkin menossa näyttämään köysivarustustani Isännälle.

Toisella kerralla oli ensin ohjelmassa samantyyppinen harness. Silloin, täytyy sanoa, koin hiukan todellista epämukavuutta ja ahdistusta, sillä en tahtonut saada vedettyä henkeä syvään. Rintakehää kiertävä köysi siis painoi sen verran keuhkojen ja pallean liikkumatilaa vastaan. Tahtoisin kovasti koittaa vastaavaa sidontaa uudestaan selvittääkseni, johtuiko ahdistus osin flunssasta. Miksi minun teki mieli haukkoa henkeä, vaikkei tilanne ollut mitenkään hengästyttävä? Oli pakko pyytää Köydetärtä vaihtamaan sidontaa, no ehkä hän olisi tehnyt sen muutenkin, sillä tässä välissä luovuin vaatteistani.

Katselin eilen eräässä esittelyssä korsettien valmistuksesta kertovia kuvia ja malleja. Mieleen tuli tuo sidontakokemus ja hämmästelin itsekseni, miten naiset ovat voineet hengittää ja ovatko he kokeneet samaa, tukehduttavaa tunnetta.

Kun minut sitten samassa sessiossa sidottiin uudelleen, huomasin pelkääväni rinnan ympäri meneviä köysiä. Se oli jotain ihan uutta minulle, joka en koe olevani klaustrofobinen. Silmät peitettynä ja kädet selän taa sidottuna tajusin, että tässä tilanteessa voisin kokea paniikkia. Ja jos panikoisin, en pääsisi mihinkään. Ajatus oli aika kauhea ja painoin sen pian pois koettaen rentoutua ja vain antaa asioiden tapahtua. Hyvin kaikki sitten lopulta meni ja kun piiska alkoi viuhua, koko köysiasia jotenkin unohtui. Ihmisen kapasitetti aistia on kuitenkin rajallinen ja voimakkain ärsyke taitaa rulettaa.

Köydet... Kunnioitan niitä entistä enemmän ja toisaalta haluan niitä.

torstai 13. joulukuuta 2012

Vanha vyö

Tätä voisi vaikka kirjoittaa seisaallaan, kuumottelee sen verran kivasti. Viihteenäni on Mozartia ja valkoviiniä (se sama pullo yhä).

Isäntä tuli kotiin taas melko myöhään ja kertoi ostaneensa uuden vyön. Vanha on sellainen kulunut, musta nahkavyö, jonka solki temppuilee eli aukeilee kesken työnteon. Siitä hän nyt halusi luopua ja totesi, että ellei se vyökäyttöön enää kelpaakaan, niin sillä voisi olla muuta käyttöä. Sen sanoessaan hän katsoi minuun yllättävän vakavana, vaikka minua pakkasi virnuiluttamaan. Lapsi oli siinä pyörimässä myös, joten se jäi siihen.

Hetken perästä Isäntä vielä kuiskaili minulle, että oli tyytyväinen kun olin tehnyt niin ahkerasti lumitöitä, että vyötä ei ainakaan tänä iltana tarvittaisi. Pohdin siinä, että voisin mennä vielä tekemään hommat loppuun, kuten sitten meninkin. Meillä on turkasen iso kolattava alue ja lunta oli ehtinty kertyä, joten vaikka uurastin kovasti, en saanut kaikkea vieläkään valmiiksi. Pihalamppu sammui itsekseen ja tulin sisään.

Kun Lapsi sitten saatiin nukkumaan, alkoi minun tehdä mieli jotain hyvää syötävää. Minä saan syödä herkkuani tummaa suklaata vain, jos pyydän luvan joka palaan Isännältä. Otin rohkeasti kolme palaa (ajattelin saavani sen verran niin ahkerasta lumityöstä) ja toiseen käteen vielä sen vyön, sen verran se minua kumminkin kiehtoi fetissi-mielessä.

Isäntä oli tietokoneellaan, mutta huomasi kaiketi heti kainosta käytöksestäni missä mennään ja tuli eteeni seisomaan. Sanoin että Isäntä, tein ahkerasti töitä, joten kumman olen ansainnut, ja näytin vyötä ja suklaata. Hän otti vyön käteensä ja näytti pohdiskelevan asiaa. Kerroin totuudenmukaisesti, että osa lumesta jäi kyllä luomatta... Se oli sillä selvä, jouduin harmikseni viemään suklaat pois ja seuraamaan isäntää yläkertaan, jossa hän komensi minua riisumaan housuni ja asettumaan nojalle pöytää vasten, jalat vähän harallaan.

Jo sunnuntain sessiossa kuvioitu takapuoleni sai nyt maistaa vanhaa nahkavyötä Isännän kipakoiden sanojen saattelemana. Hitsi, hänen lyöntivoimansa on kehittynyt; jouduin pyytämään armoakin - jolle tosin naureskeltiin. Kun olin monesti vakuuttanut tekeväni rästihommat heti huomenna, pääsin pinteestä. Tai no, jouduin pitämään asentoni, kun Isäntä työntyi minuun takaapäin ja tyydytti itsensä. Saatuaan voimansa takaisin, hän veti minut poninhännästä luokseen ja kysyi: Kuinkas sitten sanotaan? Kiitos, Isäntä, kähisin. Sain luvan mennä vetämään housut jalkaani.

(Jonka jälkeen tietty halittiin ja pussailtiin ja naureskeltiin ja rakastettiin toisiamme).

Ne lumityöt on kyllä syytä tehdä huomenna, jos Isännän swingi on tuota luokkaa nykyään.





keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ärsyttää

Tänä iltana minua ärsyttää kaikki. Voisin jättää kirjoittamattakin, mutta kirjoitan siksi, ettei tule vaikutelmaa että olen väkinäisen positiivinen. Yleensä olen kyllä peruspositiivinen, mutta en tänä iltana.

Olen likainen, hiukset ihan järkyttävät. En viitsi mennä suihkuun, sillä tiedän että huomenaamuna saan kuitenkin rehkiä lumitöissä ja hikoaminen on taattu. Likaisuus ärsyttää.

Olen kevyesti viinihuppelissa, mikä on ärsyttävää, sillä se johtuu vain siitä etten raski antaa viikonlopulta jääneen viinin vanhentua. Tällä kertaa viini vain väsyttää ja saa nenän kutiamaan.

Sain Köydettäreltä päivällä sinällään kivan meilin, mutta joka järkytti minua siksi, että se ajoi minut vasten seinää asioissa, joista en voi olla kanssaan samaa mieltä. Harmittaa hitosti, etten voi suostua kanssaan juttuun, mikä sinällään olisi tosi kivaa (ja kuulemma tuottaisi vähän kipuakin), mutta on rankasti ristiriidassa sen kanssa, mitä nykyään katson edustavani. Köydetär on sinällään siis oikealla asialla, minä vain olen kapeakatseinen friikki nykyään, suojellakseni itseäni vaikutteilta, joita en pysty käsittelemään kiihkottomasti. Ärsyttävä tilanne!

Viikonlopun S/M-sessiota puiva meilikeskustelu ei etene, kun 3/5 ihmisistä ei ehdi tai muusta syystä kommentoi mitään. Kaikilla oli kivaa, joo, mutta yksityiskohdat hälvenevät mielestä niin nopeasti, jos niitä ei yhdessä kertaa. Jälkipuinti on tärkeä osa kokemusta, mielestäni.

Mies kävi kyselemässä meidän joulusuunnitelmista ja sukulaisissa käynneistä. Minua ei kiinnosta nyt kun kaikki ärsyttää, mutta koitin ottaa kantaa edes jotakuinkin fiksusti. Siinä vaiheessa kun minulta nousi jo savu korvista, hän otti ylitunteellisen sävynsä ja pohti, miten meidän perhe on tärkein. Kuvastaa, miten ärsyyntynyt olen, että tuokin voi ärsyttää.

Kissa oli ystävällisellä tuulella ja pukkasi päällään viinipikariani ja taas viinit pitkin pöytää ja muistiinpanoja! ***tti!

Illan valopilkku oli Apupojan laittama lyhyt meili, jossa oli liitteenä yksi kuva sunnuntain sessiosta. Tosi omituista nähdä kuva itsestään alusvaatteisillaan köysissä, silmät sidottuina ja muita hääräilemässä siinä ympärillä. Kun on silmät sidottu, käsitys tilanteesta on tosi kapea ja valokuva avaa sitä ihan merkillisellä tavalla. Ennen minusta ei ole tällaisia kuvia otettukaan, sekin riittää hämmentämään. Tavallisesti olen kehostani melko ujo ja vaatimaton, mutta näissä sessiotilanteissa ei paljoa jää arvailuille.

Tässä on pieni ote siitä kuvasta. Olen siinä siis kädet selän taa köytettynä ja osin riipuksissa kattokoukusta. Joku laittoi minulle ratsuraipan suuhun, että saan sen pudottamalla ilmaista, jos asento on liian paha. Mitä vielä, kyllähän tuossa viihtyi!




tiistai 11. joulukuuta 2012

Parisuhdekriisin siemen

Olen ylpeä ja tyytyväinen Isännästä ja hänen tilannetajustaan. Sävyjen ymmärtäminen ei aina ole hänen vahvuutensa ja siksi olen välillä varuillani.

Tänään minulla on ollut jo ties miten mones hankala päivä, kiireinen ja flunssainen ja muutakin kuormittavaa. Ei siis mikään aurinkoinen mieliala koko aikaa. Sitten illalla sain mieheltäni töistä tekstarin, jossa luki suunnilleen että Isännällä on kamala nälkä. Olin ärtynyt: tuo ei ollut mikään käsky. Saan kiksejä nimenomaan käskyistä, tuo taas oli laimea toteamus. Vastasin siihen vähän nenäkkäällä viestillä, että ruokaa ei käsketty laittaa, mutta taidan laittaa kumminkin.

Sitten jäin odottavalle kannalle, hiukan hermostuneena, sillä pienimuotoinen parisuhdekriisi oli mahdollinen, mikäli Isäntä olisi joko sivuuttanut koko jutun tai koettanut jotenkin sovitella ja hyvitellä minua. Erityisesti minua risoi, että miksi hän käytti Isäntä-nimeä, jos ei aikonutkaan olla auktoriteetti ja pomo.

Isäntä sitten saapui kotiin, tarttui minua niskatukasta heti tilaisuuden tullen ja kähisi korvaani: Onko Isännän tehtävä selvittää asiat rautalangasta vai Tetriksen aika oppia Isännän tavat ja haluamiset? Olin heti ihan subifiiliksissä ja pyysin nöyrästi anteeksi käytöstäni ja sitä, että olin ollut pahalla tuulella. Suhteen tasapaino saatiin näin takaisin ja arkisesti jo naureskeltiin, että taisin tulla jo heti paremmalle tuulelle. Ja kyllähän minulla aika vino hymy olikin naamalla!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Odotusta

Huomenna on eräänlainen pitkään odotettu huipentuma. Sadomasokististen haaveitteni toteutuminen. Koskaan ennen ei niin monta toivekuvaa ole saanut mahdollisuutta tulla eletyksi totena, ei vain mielikuvissa. Mitä sen jälkeen? Ihan sama, mutta saan elää huomisen. _Vaikka_ kaikki ei menisikään niin kuin olen ajatellut, _tai_ tuntuisi lattealta, olen kuitenkin saattanut elämääni, turvallisissa olosuhteissa, osan sitä mitä olen koko ikäni pyöritellyt pääni sisällä.

Kinkynä ulostulo on ja on ollut uskomaton matka oman elämän sisällä. Jotain niin voimakasta ja erilaista, että ei heti voisi kuvitella elämässään seestyneen, 36-vuotiaan naisen voivan kokea. Se on muutosvoimaltaan lähellä uskoontuloa, paitsi että vastauksia ei sanella ulkopuolelta, vaan ne etsitään omasta itsestä. Kauan aikaa sitten itäneistä pikku iduista. (En pidä tästä uskontovertauksesta, mutta on vaikea keksiä parempaa; no ehkä homoseksuaalin ulostulo).

Samoin kuin usko aikoinaan myös kinkyys on paras salata. Samanmielisten seurassa on helppo ja ihana olla, mutta muilta ei kannata odottaa ymmärrystä. Kristinusko sinällään oli hyväksyttyä, paitsi jos ilmaisi olevansa _uskovainen_. Seksi sinällään on hyväksyttyä, paitsi jos tekee sen eri tavalla, kinkysti. Kumpikin asia on yksityinen, eikä sitä oikein voi tuoda julki, vaikka oma elämä mullistuisi ympäri miten.

Jos oma puolisoni, ensimmäisten yhteisten kinkykokemustemme jälkeen, olisikin päättänyt saaneensa tarpeekseen, olisin varmaan vetäytynyt itseeni, hyvin onnettomana ja ahdistuneena. Tässä oli lyhyt vaihe, jolloin en ollut varma, miten hän ottaisi Isännyyden; olisiko se vain pakkopullaa minun mielikseni. Silloin olin todella turhautunut ja syytin mielessäni vuoroin itseäni, vuoroin häntä. Koin voimakasta tarvetta saada alistua jollekulle, melkein kenelle vain. Köydettären meilitse antamat nuhteet ja käskyt auttoivat minua hurjasti ja estivät tempomasta hämäriin suuntiin. Onneksi Isäntä on alun jälkeen alkanut löytää omaa tapaansa olla se mikä on, lievästi sadistinen pomo. Hän on vakuuttanut, ettei kärsi uudesta asemastaan, tai koe sitä hankalaksi. Sitä paitsi, kinkyily on meille kuitenkin yhteinen salainen harrastus, esileikki, eikä terveellä heteromiehellä nyt niin suuresti estoja sellaiseen näy olevan, kun asian oikein esittää, pakottomasti. Käsi ylös, kuinka moni sanoisi ei, jos nainen rukoilisi polvillaan, että pliis ota minut rajusti, lupaa kysymättä ja mahdollisimman usein!? Leikki leikkinä, olen seksikirjani lukenut ja elämääkin nähnyt ja tiedän, että kaikki miehet eivät tosiaan ole valmiita leikkiin.

Yhteisesti on siis päätetty järjestää huominen illanvietto. Se on tavallista ystävien yhdessäoloa, mutta ehkä myös nöyryytystä, sidontaa ja piiskausta. Ja tämä kohdistuu pääasiassa minuun. Miltä minusta tuntuu nyt iltana ennen H-hetkeä? Tiedän, että saatan huomenna tuntea ajoittain kovaakin kipua, mutta ajatus siitä on lähinnä houkutteleva (syistä voin puhua toisella kertaa). Olen vain lievästi jännittynyt, lähinnä rauhallisen toiveikas. Tapahtuuhan kaikki omasta toiveestani, vaikken tarkkaa käsikirjoitusta tiedäkään. Voin myös keskeyttää toimet koska haluan, vaikka kynnys tehdä se onkin korkea. Lähinnä siksi, että tahdon saada irti kaiken minkä voin. Ainoa asia, mikä tuo harmia juuri nyt on flunssa. Viimeksi kun Köydetär sitoi ja Frau piiskasi, olin täysin terve ja vieläpä kiertoni parhaassa eli kiimaisimmassa vaiheessa. Silloin olisin ottanut enemmänkin kuin annettiin, vaikka aika ajoin olinkin tosi tuskissani: temmoin köysiäni ja iskin kynteni pöytälevyyn. Silti olin leikin loputtua vähän harmissani, mutta täysin kostunut.












perjantai 7. joulukuuta 2012

Tyyppien esittelyjä

Päivä meni ihan sujuvasti pantakaulaisena. Flunssan tähden kaulahuivi ei herättänyt minkäänlaisia katseita.

Virallisen osuuden jälkeen ehdin käydä hakemassa muutaman pullon viiniä sunnuntaita varten. Silloin saamme odotettuja vieraita: Köydetär, Apupoika ja Frau tulevat meille ensi kertaa. Huom: ostin siis vain kaksi pulloa, punaista ja valkoista, ruuan kanssa nautittavaksi, sillä kenenkään ei ole tarkoitus olla päissään, jos vaikka päästään oikein puuhailuihin asti illan mittaan.

Köydetär on ikäiseni, mutta paljon kokeneempi nainen. Hän saa esiintyä tällä nimellä, sillä hän pitää köysistä ja on taitava sitomaan muita. Apupoika on hänen melkoisesti nuorempi leikkikaverinsa, joskin heillä on nykyään vakavampikin suhde keskenään, mistä olen molempien puolesta onnellinen. Tiedän, että se on nostanut kumpaisenkin elämää jaloilleen. Frau taasen on saksalainen, dominoiva piiskurimme, ihana ja empaattinen ihminen, joka rakastaa tuottaa muille nautintoa. Hän on Suomessa vain lyhyellä oleskelulla, ikävä kyllä.

Isäntä sitten taas on minun vakava suhteeni, ollut jo vajaat 10 vuotta. Meillä on yhteinen leikki-ikäinen Lapsi (jolle tietenkään aikuisten leikit eivät näyttäydy millään tavalla, sanomattakin selvää). Suhteemme on vaihdellut sävyltään, kuten mikä tahansa pitkä parisuhde vaihtelee. Jossain vaiheessa voin analysoida tarkemminkin, miksi päädyimme koittamaan sadomasokismia suhteemme eräänä ulottuvuutena. Lyhyesti sanottuna, minulla on aina ollut masokistisia taipumuksia ja Isännän auktoriteetin vahvistaminen lisää rakkauttani ja kunnioitustani häneen + tietenkin antaa villin mausteen seksielämäämme. Minulla on siis myös taipumusta feministiseen dominointiin, jolloin latistan helposti Isännän niin, etten itsekään enää pidä hänestä.

Tällä hetkellä minua kyrsii, että odotettu tapaaminen saattaa mennä osin pipariksi minun sairauteni tähden. Flunssa ei ota kääntyäkseen parempaan. Tarkoitus olisi, että saisin vähän kyytiä naisilta + Isännältä, mutta eihän se onnistu, jos köhin ja niistän... Jos tapaamisen ykkösmasokisti on poissa pelistä, mitä siitä tulee? Olin jo toivonut kunnon sidontaa, ehkä vähän riiputusta ja piiskaa niin että tietäisin saaneeni. Ja moitteita & käskyjä, niitä olin toivonut erityisesti. Rangaistuksen tuntua pitää olla, vähän teatteria, että sopivasti unohtuu, kelle siinä nautintoa tuotetaan.

Se olisi kolmas ihanan Fraun suorittama piiskaus minulle. Paljon on kerittykin, kun ajattelee, että tutustuttiin koko ihmiseen vasta vajaat 2kk sitten! Sen vain aika hyvin aistii, kuka on luotettava ja haluaa suunnilleen samoja asioita. Apupoika on saanut häneltä myös kaksi kertaa, ainakin. En tiedä vielä, olisiko hän kiinnostunut tällä kertaa antaa vähän raidoittaa persuksiaan. Ehkä vielä innostuu, jos tunnelma on sopiva. Ja siinähän me Isännän kanssa teemme parhaamme! Hän tuolla jo kokosi soittolistaa ja minä pohdin sopivaa himmeää valaistusta ja kestitsemistä.

Selibaattikäsky taitaa kohta kolahtaa myös Isäntään, ellei subikoira tästä pian parane.

Panta kaulaan

Olen kohta lähdössä erään oppilaitoksen oppilastöiden arviointitilaisuuteen ulkopuoliseksi arvioitsijaksi. Tekstasin just Isännelle, että voin pitää siellä kaulapantaa hyvitykseksi eilisestä. Hän vastasi, että se olisi ainakin hyvä alku. Tiedämme molemmat, että sunnuntaina laitetaan sitten viimeistään puntit tasan.

Eilen jouduin jäämään pois sukulaisvierailulta flunssaan ja työkiireisiin vedoten. Sinne Isäntä oli kaavaillut pannanpitokäskyä. Pääsin siis livahtamaan siitä. Toisekseen rikoin hänen käskyään olla tyydyttämättä itseäni ennen sunnuntaita. Se vain jotenkin... tapahtui. Olin yksin, tein tuntikausia töitä, alkoi panettaa... Tiesin, että se on kiellettyä, mutta keksin mielestäni ovelan keinon saada orgasmi keskeyttämättä töitäni. Minulla on semmoinen kone joka käydessään värisee kivasti... Että minua nolotti tunnustaa se Isännälle!

Olen yhä flunssassa, mutta kun sängystä pääsee ylös, olo yleensä kohenee. Laitoin pannan jo kaulaan ja kaulahuivin siihen päälle. Tämä on liiankin helppoa.


torstai 6. joulukuuta 2012

Kokeilen

On vuosia ja vuosia siitä kun minulla oli viimeksi blogi. Tahdoin aloittaa nyt uuden, mutta tätä pitää ensin vähän testata.