maanantai 27. tammikuuta 2020

Uniformal - ja vielä kerran mennyt vuosi

Turun Baletin Uniformal-bileet takana. Oli hieno ilta, tietyllä tapaa palasin kinkyilyn juurilleni, ja tykkäsin siitä täysillä.

----

Kuten tässä on jo tullut kirjoiteltua, oli viime vuosi melkoisen haastava ja eriskummallinen käänteiltään:

Vuodenvaihteessa kauan harkittu ero pitkäaikaisesta miespuolisosta, silloisen polyamorisen kuvion kolmannesta osapuolesta. Ns oikean parisuhteen julkistaminen RedCatherinen kanssa, ja täten oman biseksuaalisuuden läväyttäminen päivänvaloon kaikille. Perus heteroperheestä yhtäkkiä sateenkaariperheeksi.. Kaikki se sosiaalinen paine, vaikkei realisoitunut, mutta oletettu. Yllättävän neutraalisti täällä saa naisparilta näyttävät tallustaa, missään ei kohtaa kummeksuntaa, ei ainakaan avointa. Hyvä tuuri?

Oman identiteetin kanssa painiskelu; miten vahvasti koen olevani muunsukupuolinen, miten vähän samastun naiseen. Ja kelle se pitäisi kertoa, vai pitäisikö? Olisiko parempi antaa muiden elää rauhassa kuplassaan, jossa vallitsee turvallinen binäärisyys mies-nainen, kuten Jumala loi, jne. Vaiko juuri siksi on tultava ulos muunsukupuolisena, että nämäkin kuulisivat sellaisia oikeasti olevan ja ne, jotka eivät ole yhtä turvatussa asemassa kuin minä, tai yhtä rohkeita/välinpitämättömiä saisivat edeltäkulkijan raivaamaan tietä?

Muutto exän kanssa jaetusti omistetusta talosta vuokralle RedCatherinen kanssa. Rahahuolet, ajoittain turhankin kova työnteko, eräänlainen itseruoskinta. Ja loppuvuodesta yllätyskäänteenä vanhan talon osto yhdessä RedCatherinen kanssa, talon jossa ei edes voi asua. Ja vaikkei meillä ole yhtään ylimääräistä rahaa.

Joskus on elämää pakko heitellä isolla kädellä, jotta siitä kehittyisi jotain uutta.

----

Vuoden 2020 vaihduttua ikäänkuin päätin, että tämä tuhkassa kieriminen saa ruveta riittämään. Minulla ei vuoden mittaan todellakaan ole ollut koko aikaa itsevarma olo, että muka tietäisin, mihin tämä kaikki on menossa. Lähes täysi elämänmuutos! Sen suuntainen, mikä ei ole yleisesti hyväksytty, enkä olisi omalle kohdalleni uskonut. Sisäinen puheeni on välillä ollut aika ankaraa ja realistista, vaikka itse olenkin idealisti ja optimisti. Vaikka muutos oli välttämätön aikaisempaan vitutuksen tasoon nähden, se ei ole ollut helppo itsekään sisäistää, ja on tuonut paljon paineita.

Mutta haluan palata jo takaisin omaksi itsekseni. Haluan alkaa taas nauttimaan asioista joista pidän, paremmalla tuulella ja hermot vähemmän tiukoilla olen kivempaa seuraakin kaikille.
Konkreettisen muutoksen tein, kun järjestelin ajankäyttöäni ja kevensin työkalenteriani. Joululomakin oli tervetullut, kun pääsin rauhassa ulkoilemaan ja harrastamaan perheen kanssa, ilman alituista aikataulua. Jotain siitä fiiliksestä tahtoisin tuoda uuteen vuoteen.

----

Vuoden ensimmäiset fetish bileet!
Otin nakin puhua uusien infossa ihmisille, joista monet tulivat ensi kertaa BDSM-bileisiin. Saan edelleen kiksejä, kun haastan itseäni kinkysti. Päätin jo varhain, että siellä ainakin esittelen itseni muunsukupuolisena. Tämä on tällä hetkellä itselleni iso asia. Saavat sitten pällistellä, jos mielivät. Se on sanottava julki, kun se on minulle niin totta ja näkyyhän se jo vähän tyylistä jolla itseni bileissä esitän. Etten koita laittautua nätiksi, ei ole sattumaa.
Samalla kun kerroin itsestäni, korostin sitä asiaa, että näihin bileisiin ovat kaikki tervetulleita ikään, kokoon, suuntaukseen jne katsomatta, että kyseessä on turvallisempi tila, eikä siellä tule arvostella toisia tai tehdä oletuksia toisista. Tämän sanoman levittäminen on alkanut tuntua yhä tärkeämmältä. Meirän pileissä ei jumalauta suvaita suvaitsemattomia. :D

Bileissä tapahtui paljon, sain heti infonakin jälkeen RedCatherinelta oikein katarttisen ja nautittavan piiskauksen riiputtimessa. Kaikki oli kohdallaan ja kaikki tuntui vain hyvältä ja sen olisi suonut jatkuvan, mitä nyt kädet puutuivat lopulta.

Sen jälkeen olin intoa täynnä ja valmis tekemään jotain oikein kinkyä. Pienten neuvottelujen jälkeen päädyinkin lavalle yhden vanhan tutun kanssa, joka pitää sitomisesta. Hän riisuuntui ja päälle jäi vain nahkaharness, jonka alin rengas oli siellä jossain munien ympärillä. Hän vähän empi, pitäisikö jättää housut jalkaan, mutta kannustin häntä alastomuuteen. Näyttävämpäähän se, lavalla.
Neuvottelimme koko session ajan, sillä vaikka hän on tuttu ja jotain on ennenkin tehty yhdessä, en tarkemmin tunne hänen rajojaan ja kaikkia mieltymyksiään.
Retuutin häntä vähän harnessin hihnoista, koska tykkään sellaisesta. Sessio olisi voinut käydä enemmänkin painimiseksi, mutta pääpaino oli nyt nahkaisella pakkopaidalla ja koko pään peittävällä nahkahupulla, jossa on vain pieni ilmareikä. Puin ne hänelle huolellisesti ja ohjasin hänet nojalleen pukin päälle.
Aloin piiskaamaan häntä erilaisin piiskoin, joita hän oli tuonut paikalle. Olimme sopineet jalalla tehtävän turvaeleen, sillä muuten hän olikin aika avuton ja äänetön. Sain piiskata häntä turvamerkkiin asti, mutta sitä ei tarvittu, kun piiskaus tuli sopivaan päätökseen jo ennen. Raskas musiikki soi taustalla ja olin kyllä varsin fiiliksissä. Tutun kaverin kanssa on mukava sessioida, ja vielä tämmöisen jonka kanssa ei ole koskaan ollut mitään sutinaa. Voi keskittyä puhtaasti sadomasokismiin ja valtapeliin. Koen olevani ennen kaikkea alistuva masokisti, mutta sellainen joka toisinaan toppailee. Kun on itse alistuva, tietää aika hyvin, mistä toinen unelmoi, ja niitä on sitten kiva toteuttaa, päästen itsekin tunnelmaan.

Otin häneltä hupun pois ja pääsin taas kasvotuksin. Huputetun kanssa kommunikointi on hankalampaa, eikä ilmeitä näe. Olin jo aikeissa avata pakkopaidan remmit, mutta päätinkin jatkaa. Kehoitin häntä menemään selälleen lavalle ja kysyin, saako talloa. Painelin häntä sitten maiharilla ensin rinnan päältä, lopulta kaulalta. Se oli hidas ja huolellinen hetki. Meillä oli koko ajan katseyhteys, kun lisäsin painetta hänen kurkullaan. On hienoa, että toinen luottaa, vaikka toisaalta, masokistit ovat välillä vähän hullua sakkia.
Sen jälkeen, kun hän sanoi tykkäävänsä breath playsta, kysyin luvan ja peitin kädellä hänen suunsa ja nenänsä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, kun se paskiainen sai koko ajan ilmaa viiksiensä ja parran tähden. En pystynyt tiivistämään otetta tarpeeksi. Hän näytti minulle kieltä ja meitä nauratti molempia. Sessio oli hyvä lopetella siihen.

----

2 kommenttia:

  1. Näin teidän sessiointia lavalla ja oli kyllä hauskan näköistä :) t. pikkupeikko

    VastaaPoista