sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Rintani

En välitä vähääkään rinnoistani. Aina ei ole ollut ihan näin, eikä tulevasta voi tietää, mutta nyt... ei.

Hain juuri kaupasta erästä tiettyä, toppaamatonta rintaliivimallia, jonka tiesin itselleni sopivaksi. Ostin niitä muutamat kerralla, sovittamatta. Rintaliivien ostaminen on sen tason tuskaa, ettei sitä kestä turhan usein. Tällä tavoin sitä pystyy keventämään. Malli, yksinkertainen musta. Koko, 80C. Pienentynyt hoikistuttuani yhden koon, josta olen iloinen. Ajattelin heittää menemään kaikki vanhat, topatut liivini, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. En tahdo korostaa rintojani, ne eivät ole minulle sellainen asia.

Välillä mietin, olenko muka ainoa rinnat omaava henkilö, joka ei tahdo tekeytyä alusvaatteissaan naiselliseksi. Pitsit, rusetit  ja hempeät värit saavat minut vaivaantumaan. Kun näen sitä kamaa rivikaupalla ympärilläni, minusta alkaa tuntua, että tirkistelen. En näe itseäni siinä valikoimassa, näen jonkun jota voisin haluta. Missä ovat minun alusvaatteeni?

Viime syksynä, vähän ennen kuin tapasin RedCatherinen, minulla oli erityisen haastava jakso. Toisesta rinnastani alkoi vuotaa verta. Jokainen vähääkään aiheesta googlaillut tietää, että se on eräs rintasyövän oireista. Onneksi pääsin suhteellisen nopeasti tutkimuksiin, ensin ultraäänikuvaukseen, sitten tarkempaan galaktografiaan. Ehdin jännittää ja kelata läpi kaikki skenaariot parin viikon aikana. Rinta tuntui oikein ärsyttävän minua olemassaolollaan; se voisi lopulta rikkoa minut kokonaan. Lopputulema oli, että mitään ei löytynyt, verta oli nyt vain sattunut vuotamaan useamman viikon. Helpotus, toki. Tahdoin taas unohtaa koko rinnat, poistaa ne mielestäni.

Kun on jonkun äiti, on käyttänyt rintojaan muuhunkin kuin seksileluina. Ne saavat toisen merkityksen. Imettäminen on melkoinen sirkus ja tasapainottelua maidonnousun, tyhjennyksen ja mahdollisten tulehdusten välillä. Ketkä ovat sen kokeneet, tietävät sen kuumottavan, kivikovan tunteen, kun rinnat ovat täynnä.
Minua ei haluta kirjoittaa tästä enempää, vaikka se olikin omalla tavallaan hyvä (ja pitkä) jakso elämässäni. Pervotouhuissa sitten myöhemmin huomasin, että maidonteko ei rinnoilta heti unohdukaan. Puristeluleikit päätyivät valkeisiin pisaroihin. Ei kiva. Mielikuvat ihan väärään suuntaan taas. Turn off.

Olen koittanut nauttia rinnoistani. Ne ovat ihan mukavat ja nätit, ei siinä mitään. Vuosia olen ottanut vastaan rintoihin kohdistuvaa hyväilyä. Se ei ole kamalasti koskaan sytyttänyt, mutta niin on kuulunut tehdä. Myöhemmin olen vastaanottanut kipua rintojeni kautta. Kipu on kipua, mutta se että kohteena ovat olleet rinnat, ei ole tuonut kauheasti lisäbuustia. Takapuoli on minulle se eroottinen kipujuttu.

Enää en tahdo että rintoihini kosketaan. (Vain Herra Huu saa koskea ja häntäkin tulee tönittyä pois). RedCatherinelle kerroin heti alussa, etten nauti rintojen koskettelusta. Ne voisi mieluummin jättää kokonaan huomiotta. Hän onkin tehnyt niin ja minä nautin kiitollisena. Saan paremmat kiksit kaikesta, kun tämä hankala kehonalue jätetään sivuun. En toki saa mitään hepulia, jos joku asiaa tietämätön koskee, mutta en anna leikkien mennä sen pidemmälle.

Olen leikitellyt ajatuksella, että rinnat häipyisivät kokonaan kehostani. Ne ovat eräs terveysriski (kasvaimet) ja niiden merkitys minulle on vähäinen. Realiteetti kuitenkin on, että kehoni mittasuhteet asettuvat paljon kivammin kohdilleen, kun rinnat ovat mukana ylävartalossa. Tuovathan ne myös oman apunsa kaikenlaiseen asiointiin muiden ihmisten, etenkin miesten kanssa, se on vain fakta. Tasapainottava koristearvo niillä on edelleen.
Mutta koko on pienentynyt ja minä iloitsen!


1 kommentti:

  1. Tämä oli hyvä postaus <3. Mä en ole ennen Peikon tapaamista keksinyt, mitä rinnoillani tekisin. Ne ovat aina olleet kauniit koristeet, mutta rintoihin koskemisesta en ole pitänyt. Nykyään tykkään kyllä hulluna - mulla se ominaisuus oli piilossa :).

    Tykkään itse pervokontekstissa korostaa rintojani, mutta silti toivoisin, että ne olisivat pienemmät. 75D vaatii jo liiveiltä todella paljon, ja mäkin vihaan liivien ostelua. Onneksi on hyvät myyjät, jotka löytävät mulle sopivat liivit. Itse en urakkaan lähtisi! Olisi ihana urheilla pienillä B-kupin rinnoilla...

    Mä en siedä missään alusvaatteissa pitsiä tai mitään hörhelöitä. Kaiken täytyy olla sileää ja mustaa mielellään niin vähillä saumoilla kuin mahdollista.

    Aurinkoista kevättä sulle ja RC:lle!

    //blondi

    VastaaPoista