torstai 5. huhtikuuta 2018

Sadistin ja masokistin ero

Tetris:



Sadistin ja masokistin ero. (Viihteellinen teksti)


Otsikko on hiukan huvittava, kaikkihan tietävät mikä näiden kahden ero on. Sadisti tykkää satuttaa ja masokisti tykkää kivusta.

Tämän lisäksi olen havainnut tietynlaisia yhteneväisiä piirteitä ihmisissä, jotka määrittävät itsensä pääasiassa sadisteiksi tai masokisteiksi. Pohjaan ajatelmani vain omiin kokemuksiini ihmisistä.
Ja kuten kaikille kinkylukijoille on selvää, sadistillahan tarkoitetaan tässä yhteydessä sovitusti tapahtuvaan satuttamiseen tai muuhun toisen ihmisen koettelemiseen mieltymystä tuntevaa henkilöä.

Itse masokistina olen päässyt lähemmäs sadisteja kuin toisia masokisteja. Ja koska olen mahdollisimman todenmukaiseen kokemukseen pyrkivä, olen nimenomaan ollut kiinnostunut toisen elämysten aitoudesta. Arvostan, jos joku on selvästi ns. aito sadisti minun silmissäni. Esim. itse en ole oikein minkäänlainen sadisti. Voin piiskata toisia, voin tukistaa, kynsiä ja raapia, mutta elämykseni ei mene sen syvällisemmäksi, eikä minulla ole erityistä tarvetta näihin toimiin. Oikeastaan, toimintani tähtää usein lähinnä sadistin härnäämiseen itseni kimppuun.

Vältän muuten käyttämästä termiä "seksuaalinen sadisti", sillä aina tilanne ei ole edes seksuaalinen. Samoin kuin masokismi, uskon sadisminkin voivan esiintyä ilman suoraa yhteyttä seksiin, kiihottumiseen.

Henkilökohtaisesti pidän aitona sadistina henkilöä, joka ulkoisista olosuhteista riippumatta fantasioi toisen satuttamisella. Tällainen sadisti tekee mitä tekee omista lähtökohdistaan, ei siksi että toinen pyytää. Sadistilla on oltava omat halut ja ehkä jopa tarve. Kuka tahansa pystyy tekemään asioita, mutta aito sadisti haluaa tehdä asioita.

En tarkoita, että olisin luokittelemassa ihmisiä, vaikka sitä juuri teenkin. Tarkoitan, että itse saan parhaat tunnelmat, kun minulla on aavistus toisen omista motiiveista. Sellainen vain olen. Olen hyvin herkkä tässä. Pienet vihjeet kertovat eniten. Aito sadisti ei esimerkiksi tarvitse mitään sen monimutkaisempaa toteuttaakseen tilannetta, ei sidontapaikkoja tai riiputtimia. Ei edes välineitä, mitään kättä pidempää. Jos on halu, löytyy tapa! Aito sadisti ei myöskään jätä tilannetta kesken, ellei ole pakko. Päin vastoin, hän vie sitä pidemmälle, kurillinen uteliaisuus silmissään. Hän haluaa tehdä juuri näin, juuri nyt. Hän ei ole erityisen herkkä kuuntelemaan pieniä vastaväitteitä ja vikinöitä, vaan innostuu lisää. Ja hän pitää kohdettaan silmällä kuin vaaniva haukka tai kissa.

Aito sadisti on uskomattoman empaattinen ja tarkkaavainen toista ihmistä kohtaan. Sadistilla on kiintein katse, suurin mielenkiinto toiseen ihmiseen. Hän tarkkailee, kyselee, keskustelee. Hän porautuu sisään sieluusi ja tarkastelee, mitä käyttökelpoista sieltä löytyy. Jos hänen alaansa kuuluu myös nöyryyttäminen, hän on erityisen näppärä nappaamaan tiedot heikoista kohdistasi ja hän muistaa ne erehtymättä. Eikä epäröi käyttää, hekumoiden.
Tämän kaiken hän tekee kuitenkin hyvällä maulla ja yhteisymmärrystänne vaalien. Hän ei tahdo satuttaa sinua liian syvältä, se ei enää kuulu leikkiinne. Hän ehkä osaisi ja voisikin, hänellä on työkalut siihen, mutta se ei kuulu onneksi asiaan. Hän tahtoo lähinnä horjuttaa sinua, saada sinut hämmentymään, sekoittamaan konseptisi ja nolaantumaan sopivasti. Se on hänestä hauskaa ja mielenkiintoista ja palvelee hänen toiveitaan.

Minä nautin, kun minulle tehdään juuri noin, sopivasti.

Hyvät sadistit ovat usein älykkäitä, seurassa kohteliaita ja hyvätapaisia ihmisiä. He ovat usein hyvin lämpimiä ja huomioivia ihmissuhteissaan. Näin ainakin minun tuntemani henkilöt. Heidän sadistinen puolensa tekee heistä kiehtovia, väläykset heidän silmissään, kun aihetta lähestytään.

Aito, hyvä sadisti on masokistille kullanarvoinen löytö. Heitä on harvassa.


Entä millaisia ovat masokistit?

Tämä on hankalampaa, koska kuten sanoin, olen vähemmän kohdannut itse henkilökohtaisesti masokisteja sessiotilanteissa. Katsellut toki, mutta sekin on eri asia kuin olla itse vuorovaikuttamassa mukana. Voin antaa vain jotain linjanvetoja ihmisistä, joita pidän alistuvina masokisteina, mukaanlukien itseni.

Masokismi ja alistuvuus ovat luonteeltaan omaan napaan kääntyviä piirteitä. Mun tunteet, mun tunnelmat, mitä mä koen, millai mä tunnen, mä, mä, mä... Masokisti ei paljoa piittaa sadistin tunteista, kunhan hän itse saa, oikealla tavalla ja riittävästi. Hän ei edes katso toista, eikä aina kykene kuuntelemaankaan. Hän kietoutuu itseensä sessiossa, sitä ennen ja sen jälkeen. Masokisti rakastaa omaa transsiaan ja eskapismiaan, toinen on hänelle väline joka sen tuottaa ja tarjoilee.

Ihanaa, kun saa itse vain heittäytyä ja ottaa vastaan, tarvitsematta edes tehdä päätöksiä, paeten jopa vuorovaikutuksen taakkaa. Nähköön toinen kaiken vaivan, suunnitelkoon session ja toteuttakoon sen, sekä ottakoon vastuun jälkihoidosta. Passiivisella on onnellista. Jos jotain menee vikaan, katse kääntyy sadistiin.

Jos kaikki menee hyvin, masokisti hehkuttaa kyllä kiintymystään, jopa ihailuaan. Oli teillä sitten jonkin sortin suhde tai ei. Saatat saada todella uskollisen tyypin seuraasi. Masokistin katse kääntyy sinuun, kun hänen alkaa taas tehdä mieli. Jos hän on aktiivista sorttia, hän laittaa viestiä ja koittaa kovasti saada seuraavaa sessiota sopimaan kalenteriinsa. Hän haluaa lisää samaa lajia, hänen täytyy saada sitä lisää, tahdoit tai et.

No, oikeasti, masokistit ovat monesti hyvin sympaattisia ja humoristisia tyyppejä. Pakkohan se on olla, kun on julkisesti näyttänyt takamustaan ja kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, mistä pidät. He saattavat olla vähän lapsekkaita, söpöileviä, jollain tavoin myös arkoja ja alttiita nopeasti reagoimaan toisen toiveisiin. Tai he ovat sitä sorttia, joka tykkää kiusoitella ja haastaa. Tämä kaikki tulee esiin erityisesti silloin, kun omia piirteitään ei tarvitse kätkeä, eli kinkyporukassa. Alistuva masokisti on omimmillaan, kun hänellä on rinnallaan joku/joitain jotka pitävät häntä käskyn alla, edes jollain tasolla. Kaulapannassa, hihnassa, vierellä polvillaan, siliteltävänä, puhuteltavana, piiskattavanakin joskus. Tosin, tällöin hän keskittyy tilanteeseen ja itseensä. Masokisti voi olla aika tylsää seuraa, hän ei kykene aina antamaan paljoa itsestään. Toisaalta, hän on onnellinen kun hänen ei tarvitse.


Varmasti on paljon sadisteja ja masokisteja, jotka eivät tunnista tästä itseään. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin! Ihmisillä on valikoimaa löytää omia vastaparejaan. Tämä teksti onkin enemmän viihdettä kuin faktaa, mutta ei vitsiä, jossa ei olisi puolet totta.

2 kommenttia:

  1. Hyvää dissausta, mutta tekstejäsi jonkin aikaa lukeneena sain käsityksen, että sinä yrität parhaasi olla kullanarvoinen masokisti jollekulle. Mistä ihmeestä tällainen vihanpurkaus, siis? Dissasit käytännössä kaikki alistuvat & masot, eikä lopun puolivitsi nyt hirveästi kevennä. Pettynyt itseesi, kumppaniisi, ympäristöön vai kaikkea väliltä? Tutustuminen toki alkaa aina järjestyksessä jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Nyt on tulkittu aika erikoisesti karikatyyreillä leikkivää tekstiäni. Kirjoitin sen kurillinen hymy suupielessä, en vihapäissäni.

      Olen yllättynyt, jos huumorini meni noin rankasti ohi. Pahoillani en ole, sillä en mitään pahaa ajanut takaa, enkä kaikkia voi kuitenkaan miellyttää.

      Onko muita, joiden mielestä tämä on jonkinlainen vihateksti?

      Poista