torstai 26. huhtikuuta 2018

Onnellinen kevät

Hmm, edellinen bloggaukseni sadistin ja masokistin eroista sai vastakaikua, josta kyllä hätkähdin. Eivät kai muutkin tekstin lukeneet kuvitelleet, että kirjoitin sen  jotenkin pahoissa aikeissa, kuten kommentoinut henkilö?

Toki teksti oli rankkaa satiiria etenkin masokisteista/alistuvista, mutta se oli myös itseironiaa, luenhan itseni täysin tähän ryhmään kuuluvaksi. Kuvailin itsestäni löytyviä piirteitä. Itsekkyys, riippuvaisuus, nautinnonhaku... tunnistan ne kaikki. Mutta ne eivät määritä minua eivätkä muitakaan ihmisenä noin muuten. Meissä on niin paljon muutakin. Eikä toisaalta kaikille masokismi edes ole tätä, vaan jotain ihan muuta. Kaiken pyrin sisällyttämään disclaimereihini, mutta se ei kai sitten riitä?

Jos käy sensuroimaan liikaa spontaania ajatusvirtaansa, teksti käy tylsäksi, ja siihen en taida silti lähteä.

Se siitä.

----

Meneillään on hyvin onnellinen, rakastunut kevät. Kun näin kirjoittaa, tuntuu että pitäisi jotenkin laittaa päätä pensaaseen, ettei saisi sanoa. Aina ei kuitenkaan ole ollut tunnelmat näin hyviä, joten nyt kun vaihteeksi on, tahdon sen reilusti sanoa. Ja kun itsellä on hyvä olla, jakaisi mielellään samaa muillekin. Kuitenkin tietynlainen hajamielisyys ja uuteen kumppaniin keskittyminen ehkä tekee paremminkin vetäytyneen vaikutelman. Ja sitä kai tässä ollaankin, tällä hetkellä. Loputtomiin venyvät hetket RedCatherinen kanssa, emmekä huomaa ajan kuluvan..

Tänään tapasin ensi kertaa hänen vanhempansa, kävimme nelistään rauhallisessa ravintolassa syömässä. Tilanne jännitti toki etukäteen, mutta meni mielestäni hyvin. Tavallaan tapasin toiset appivanhempani.
Meidän juttumme on totta, vaikka tiettyjen tahojen suuntaan yhä kaapittunutta onkin. Kaikkea ei voi kertoa kaikille läheisille. Onneksi on ystävät, jotka tietävätkin sitten suunnilleen kaiken. Heidän seurassaan pystyy hengittämään vapaammin. Olemme onnellisia teistä, olette arvokkaita.

Meillä oli molemmilla syntymäpäivät nyt keväällä. Olemme melkein ikätovereita, ja sama oinas-merkkikin meillä on, vaikkei luonne-eroista uskoisi, jos joku nyt horoskooppeja uskoo. Hauskaa viihdettä ainakin vertailla kuvauksia. Joka tapauksessa, salainen syntymäpäivälahjatoiveeni oli, että voisimme kerätä makuuhuoneesta pois hankalan kenttäsängyn ja yksinkertaisesti kömpiä kaikki kolme samaan parivuoteeseen. Se oli haaveeni, jonka toteutumista epäilin. Tunnen molemmat puolisoni ja näin tiettyjä ongelmia asetelmassa. Sanottakoon nyt vielä, että Herra Huu ja RedCatherine ovat vain kavereita, melkein-perheenjäseniä, tai jotain sellaista keskenään. Molemmilla on myös omistajantunteita minua kohtaan, kuten kuuluukin. Miten kimpassa nukkumisesta tulisi mitään?

Mutta se toteutui! Juttelin varovasti ensin toiselle, sitten toiselle, ja kumma kyllä vastustusta ei ilmennyt. Olen niin tyytyväinen..! Nukun onnellisena keskellä kun jaamme vuoteen. Emäntä toisella puolen, isäntä toisella. Mikä vain taitaa olla mahdollista.

Olin tänään ihan sikamaisen onnellinen, kun tein omia töitäni ja samaan aikaan RedCatherine emännöi keittiössämme ja leipoi kaikkea hyvää. Kun poikkesin kahvilla, hän nappasi minua kauluksesta ja runttasi vasten seinää. Suutelimme ja hyväilimme toisiamme, kunnes hänen oli huolehdittava taas kokkauksistaan. Hän ihan vapaaehtoisesti hakeutuu osaan, jossa hallitsee keittiötä ja komentelee minua siellä(kin). Harteiltani nostetaan roolitaakka, että minun pitäisi muka larpata emäntää talossa, koska asiat. En ole koskaan pitänyt tästä roolista, annan sen mielihyvin pois, se sopiikin RedCatherinelle niin paljon paremmin. Hän on oikein vakuuttava ja suloinen esiliinassa, jota en koskaan suostunut pitämään. Vaarallisella tavalla suloinen.
Olen jopa fetisoinut kaulimen hänen kädessään, se näky menee suoraan jalkoväliin.

----





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti