maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kinkyä arkipäivää

Tetris:


Tulee kirjoitettua eniten siitä, mitä tapahtuu harvoin, ehkä vain kerran. Isoista jutuista. Kuitenkin jokainen päivä voi sisältää pienempiä kinkyjä merkityksiä, sellaisia jotka pitävät elämän kiinnostavana. Osa tapahtuu muiden kanssa, livenä tai somessa, osa on yksityistä, jota kuitenkin voi halutessaan jakaa. Pienet asiat ovat usein jopa todempia kuin spektaakkelimaiset äärihetket.

Kun jokin asia todella kiinnostaa ja resonoi oman minän kanssa, siitä tuntuu avautuvan loputon spektri alaotsikoita, joista löytää lisää omaa maailmaansa. Kiinnitämme huomiomme asioihin, jotka koemme omaksemme. Tämä jatkuu niin, että meille alkaa tulla eteen yhä enemmän sitä, mihin suuntaamme. Jos ei ole mitään estettä tarttua näihin juttuihin, alkaa elämänpolku muovautua kyseiseen suuntaan ihan konkreettisesti. Toiset sanovat, että saamme sen mitä toivomme. Toiset käyttävät magiaa, toiset uskontoa, toiset meditaatiota tai jotain muuta suunnatakseen toiveitaan. Kaikki nämä toimivat. Kinky elämäntapa on vain yksi mahdollinen suunta. Mitä enemmän sitä vastaanottaa, sitä enemmän siihen kietoutuu. Erikoisesta tulee jokapäiväistä.



RedCatherinen tavaroita. Kuva: Tetris

----

Samalla kun kirjoitan tätä, saan somessa viestinä alastonkuvan RedCatherinelta. Se on notkea, avoin kyykkyposeeraus saunan eteisestä. Hiukset valuvat melkein lattiaan. Hänen kasvonsa ovat ilmeettömät, katse kiinteä. Hän on kaunis ja vaarallinen. Oletettavasti hän nauttii tilanteesta, ei hän näin muuten tekisikään, lähettäisi tällaista minulle. Tekee taas jotain, mihin minusta ei olisi. Voin vain ihailla.

Näemme toisiamme lähes joka päivä. Kun emme ole yhdessä, vaihdamme viestejä. Välillä minulle tulee erossa ollessamme haikea olo, etenkin kun perheemme ruokapöydässä on yksi tyhjä paikka, tai kun käyn nukkumaan yksin kylmään sänkyyn. Meillä on hyvä olla yhdessä. Olemme hyvin sopuisia, ajatuksemme kulkevat paljolti samoja ratoja. Rakkaus ja molemminpuolinen kärsivällisyys sekä hyvä tahto paikkaavat hankalammat hetket. Ja kunnioitus!

Oltuamme kohta 5kk yhdessä tyttöystävinä sekä yhä enemmän D/s-suhteessa, ovat riidat laskettavissa yhden käden sormin. Siitä syystä, luettuani näitä blogitekstejä taaksepäin, minua alkoi häiritä välittyvä mielikuva, että suhteemme olisi kovinkin myrskyisä. Ei pidä paikkaansa. Ei myrskyä, mutta kiihkoa kyllä, ja se on eri asia. Halusin tuoda tekstiksi sitä jokapäiväisyyttä, mikä ei huippukohdista välity. Se ei tosin ole helppoa, sillä itse rakastan kiinnostavia yksityiskohtia, ja kaihdan latteita ympäripyöreyksiä. Miten leikata sopivia yksityiskohtia siitä, mikä pyörii ympärillä joka päivä?

----

Ystäväni ja työtoverini luonnehti kahvipöydässämme jotenkin niin, että häneltä on ottanut aikaa tottua arkiolemisemme epä-konventionaaliseen luonteeseen. Hän on itsekin hyvin kinky- ja queer-myönteinen (en muita lähelleni ottaisikaan enää), mutta tapamme elää ja työskennellä näissä samoissa tiloissa puoliksi julkisina ja puoliksi kaapissa entisin ja nyt uudistunein kokoonpanoin.. että siinä on tottumista. Samoin, kuin tavassamme keskustella, kun aihe vaihtuu lennossa vaikkapa huonekasvien hoidosta edellisten kinkybileiden muisteluun ja takaisin.

Otimme kommentit tyttöystäväni kanssa kehuna. Juuri tällainen on elämä, jonka olemme valinneet: kinky jokapäiväisyys, jokapäiväinen kinkyys.

----

Tänään pelasimme erän lautapeliä "Ticket to Ride" kolmistaan, Herra Huu, RedCatherine ja minä. Meidän piti oikeastaan viettää aikaa lapsemme kanssa porukalla, mutta lapselle tuli kaverimenoa ja jäimme kolmisin pelin ääreen. En ollut ajatellut sitä ihan näin, "junailla" meitä aikuisia saman junapelin pariin. Pelailu meni loppujen lopuksi hauskasti ja luontevasti, kuten niin moni muukin yhteinen tilanteemme sitä ennen. Syömme toisinaan kaikki yhdessä, RedCatherine on autellut Herra Huuta pienessä remonttihommassa kun olin itse estynyt, olemme käyneet nelisin elokuvissa; kerran jopa nukuimme samassa huoneessa. Lapsemme on kiintynyt omalla tavallaan tyttöystävääni, jolla on intoa ja voimia peuhata kunnolla alakouluikäisen hurjissa leikeissä.  Asiat ovat menneet ihmeenkin sujuvasti.

Olen näiden kuukausien aikana toiminut niin, että tähtäimessäni on ollut juuri tällainen hyvä rinnakkaiselo. Olen koettanut olla painostamatta tilanteita suuntaan tai toiseen, ainakaan liikaa. Olen koettanut kuunnella ja ottaa huomioon kaikkia osapuolia. Tämä on ollut ihanne, päämäärä, mutta myös pakko. Jos minun pitäisi valita, en voisi valita. Minulla on molemmat, Herra Huu ja RedCatherine, molemmat omalla korvaamattomalla tavallaan. Tavoitteeni on puolestani riittää heille molemmille, heidän toivomillaan tavoilla. Toistaiseksi tämä on toiminut.

Kun menen RedCatherinen seurassa hänen luokseen tai jonnekin rientoihin, olen täysin hänen. Se mitä välillämme tapahtuu, on meidän asiamme. Jälkiä jää, mutta Herra Huu ei tapaa kysellä, saattaapa vähän naurahdella. Hän on kiinnostuneempi siitä, että arkinen perhe-elämä ei liikoja häiriinny.

Kun olen kotosalla Herra Huun kanssa tai jossain ulkona, olen kuten ennenkin. Meillä on aika tavanomaista sopuisaa puolisoiden elämää nykyään, kinkytouhut ovat pitkällä tauolla. Voisin toisinaan kirjoittaa meistäkin, mutta olen kunnioituksesta RedCatherinea kohtaan jättänyt sitä väliin, koska tämä blogi on muodostunut meidän kahden projektiksi. Toisaalta materiaalia tulee helpommin meidän touhuistamme. Herra Huu ei uskoakseni näitä lue.

Kun olemme kaikki yhdessä, kunnioitamme toisiamme, emmekä käy erityisen intiimeiksi. Polyamoria-termein suhdemalli on nyt V-mallia, minä V:n liitoskohdassa. Samaten olen huomannut, että olemme toimineet tässä kohta puolisen vuotta suljetulla mallilla, herratietää se ei ole ollut aikomukseni, mutta en ole kaivannut muuta, eikä käsittääkseni kumpikaan puolisoistanikaan. Periaatteessa kaikilla on vapautensa touhuta, mutta kukaan ei ole ollut kiinnostunut sitä käyttämään.

Pyrin keskustelemaan kummankin kanssa erikseen ja sopimaan asioita ja aikatauluja fiksusti. Ihan joka kerta se ei onnistu. Olen loukannut jo sekä Herra Huuta että RedCatherinea huolimattomuudellani. Kumpaakin siitä kohtaa, jonka tiedän olevan paha heille. No olen vain erehtyväinen ihminen minäkin, juteltu on, riidelty, sovittu. Ei mitään yli-dramaattista onneksi. Eteenpäin päästään, ollaan aikuisia, kyetään katsomaan pikku kompastelujen yli. Hyvää tahtoa on puolin ja toisin, sillä pääsee pitkälle, eikä tällainenkaan suhdesekamelska ole mahdoton.

Arkemme jatkuu. Huomenna taas kaikki yhdessä saman katon alla.
Hyvää kevättä kaikille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti