maanantai 19. maaliskuuta 2018

Näkökulmia pakottamiseen

RedCatherine:



Vuosia sitten, eräissä naamiaisissa, teemana unelmat ja painajaiset:

“Mitä sinun asusi esittää?”
“Yhden unelma, toisen painajainen…”

Eräs toinen tyttö oli pukeutunut dominaksi, hänellä oli pieni kevyt hapsupiiska, jopa enemmän lelu kuin seksikauppojen pehmoversiot. Useimmille sekin riitti, kikatus ja feikattu kiljunta säestivät kevyttä leikittelyä. Vaan yksi pojista tykkäsi touhusta enemmän kuin muut. Tykkäsi tosissaan. Hän halusi enemmän. Paljon enemmän.

Hän sai minut.

Koska kun minä tarjoudun pieksämään tuntemattoman takamuksen lihasruhjeille paksulla ketjunpätkällä, minä tarkoitan sitä. Ja minä pieksin. Ja hän ontui kotiin. Onnellisena. En tietääkseni ole tavannut häntä sen koommin.

---

Eilen, minun luonani:

“Siinä on eroa tuletko sinä piikomaan tänne, vai minä emännöimään teille. Ero on se että minä olen emäntä, en piika.”

Alku oli kevyt, suunnitelmana mennä vielä illaksi kaupungille. Laitoin Tetriksen polvilleen heti aluksi ja kiinnitin hänen kaulapantansa. Käskyjä, tehtäviä, ei mitään dramaattista, kokeilunhaluinen domina leikittelemässä vallallaan. Seksiä, selkeällä D/s-asetelmalla mutta ei sen rajummin. Mutta tunnelma alkoi elää omaa elämäänsä, ja me uimme virran mukana.

Rakastan hänen sormiaan, sitä nautintoa jota ne tuovat minulle. Se ei ole pelkkää näppäryyttä (ja sitäkin lajia on kuulkaa riittämiin). Se on tunnetta, taidetta, asennetta ja herkkyyttä. Halua tutkia, oppia, kokeilla, seikkailla. Halua palvella. Kiintymystä. Rakkautta.

No one else can make you feel like I do
No one gets as deep inside you as I do


Tetris, rakkaani, rakastajani. Alicen sanat sopisivat sanomiksesi. Sinä herätät minussa asioita. Voimakkaammin ja syvemmältä kuin kukaan on ennen onnistunut.

Mitä asioita?

En tiedä, en ennalta. Ne tulevat pimeästä. Joskus olen käsittelysi jäljiltä pehmeä ja raukea, joskus riehakas ja leikkisä, joskus intohimoinen ja fyysinen.

Eilen olin paha.

Jossain kohdassa päätimme että jätämme kaupunkikeikan väliin, siirrymme suoraan etkoilta jatkoille. Jokin toinen kerta se ei olisi merkinnyt sen kummempaa, olisimme jatkaneet samaan tapaan. Mutta pimeästä tulee asioita, eikä niistä tiedä ennalta. Ja eilen tuo päätös heitti minulla saman tien isomman vaihteen päälle.

“Käänny kontillesi ja odota.”

Näin että et ollut yhtä kovassa vauhdissa. Olisi väärin sanoa että en piitannut. Olisi väärin jopa sanoa että osa minusta ei piitannut. Kannan sinusta huolta. Rakastan sinua. En halua tehdä vastoin tahtoasi - liikaa. En tahdo rikkoa rajojasi - liikaa.

Ja osa minusta näki rajasi ja tahtoi rikkoa ne. Tiesi tahtosi ja halusi murtaa sen.

Etäännytetty sanamuoto ei ehkä tee oikeutta tilanteelle ja tunnelmalle. Sanon siis vielä: Minä halusin rikkoa rajasi. Minä halusin murtaa tahtosi.

Ja rikoin. Ja mursin. Tieten tahtoen. Ja tulen haluamaan sitä taas. Ja tulen tekemään sen taas jos sinä valitset sen polun joka johtaa pimeääni. Sen polun jolla väijyvät kaulaa kuristava vyö, kylkiluita ruhjova polvi, kaikkialle tunkeutuvat sormet. Ja ennen kaikkea pahuus. Pahuus jota haluan tehdä sinulle.

Ja jota tein uudelleen tänä aamuna.

---

“Minä olen pahinta mitä olet kohdannut. Haluan olla myös parasta.”

Koska toinen hetki, toinen tunnelma, toinen fiilis, ja haluan levätä sylissäsi. Tai haluan tyydyttää sinut perusteellisesti. Tai haluan sinut rituaaliini.

Ja mikä tahansa hetki, mikä tahansa tunnelma tai fiilis… olet minulle rakas.


 -----------


 Tetris:



Tahdon leikkiä tämän leikin kovilla säännöillä.

Hän on Emäntä, hän on Alfanarttu.
Alistun, mutta aina se ei ole yhtä helppoa.
Siitä huolimatta, olen valinnut mielentilan, jossa ei ole sanaa EI. Se mielentila on syvä ja pysyvä, EI:n kaivaminen kurkustani olisi työlästä. Se on halukkaan, uteliaan, uhkarohkean alistujan mielentila. Alistujan, joka tietää, että kaikki ei aina tule olemaan kivaa.

Nämä eivät ehkä ole fiksuimmat säännöt tai helpoin tie toteuttaa itseään ja me tiedämme sen.
Se mikä meitä auttaa, on suora yhteys välillämme ja se että keskustelemme jälkeenpäin asiat selviksi. Saa sanoa, jos jokin oli erityisen haastavaa, ja millaisia tunteita se herätti. Myös se auttaa, että kesken session on lupa osoittaa mieltään, kiukutella, käydä vastahankaan, tämä ilman että dominoiva säikähtää, perääntyy, pyytelee anteeksi.

---

Olit jo illalla onnistunut pelottelemaan minua vimmallasi:

Olin hitaammassa vireessä, hiukan väsynytkin. Minusta oli ihanaa tuottaa sinulle nautintoa kiireettä, nuolla sinua huolellisesti ja rauhassa, tarkastellen kehosi reaktioita. Olin itsekin märkä ja annoit minun toteuttaa itseäni päälläsi kuten halusin. Tiedän, että se on kunnia ja että voit ravistaa minut mattoon koska tahdot, mutta nyt halusit antaa itseäsi minulle, jopa yllytit. Koitan olla sinulle hyvä ja olen onnellinen kehuista joita saan. (Olet itsekin loistava, mutta ehkä siitä joskus myöhemmin).

Joka tapauksessa, en ollut masokistisella tuulella, päin vastoin vähän huolissani, sillä olin viikolla mokannut sopimissamme aikatauluissa ja olit kommentoinut "perästä kuuluu". Laitan tällaiset heitot tarkasti merkille, eikä sinullakaan ole tapana unohtaa. Tarkastelin raukeaa nautinnollisuuttasi etsien merkkejä mahdollisesti heräävästä sadismistasi. Oikeastaan toivoin, että tyytyisit nyt tähän, että sinuakaan ei ehkä kiinnostaisi tänä iltana. Toivon, mutten sano mitään. Jätän päätöksen sinulle. Ehjä dynamiikkamme on minulle tärkeämpää kuin oma hetkittäinen mukavuuteni.

Tunnistin mielentilan muutoksesi kehostasi, vaikka makasimme sylikkäin, emmekä kumpikaan liikkunut. Tietyt merkit olivat minulle selviä. Viimeistään katseesi näkeminen vahvisti intuitioni: paha nosti päätään. En kyennyt seuraamaan tunnelmaasi kohti pimeääsi; jäin sen reunoille, pelkäävänä, epävarmana. En ehkä kestäisi..

Silti, veit kehoni, veit lopulta minutkin. Putosimme yhdessä paikkaan, jossa oli pakottamista, kipua, kiihotusta ja mielettömiä fetissejämme. Pakotettua nautintoa, sellaista mitä en olisi sillä hetkellä itse valinnut. Ennakkopelkoni olivat tällä kertaa pahempia kuin todellisuus. Selvisin, kestin.

Jälkeenpäin olin helpottunut ja sinunkin kehonkielesi oli jälleen rentoutunutta, hyväntuulista. Nukahdimme pian lähekkäin.
Ja heräsimme aamulla kokeaksemme saman uudelleen. Pakotuksen nautintoon. Valtakamppailun.

---

Tällainen vaikuttaa minuun. Huomasin että mieltäni kiristivät nämä tilanteet, vaikken sitä oikein myöntänytkään. Niistä oli pakko puhua jälkikäteen, puhua ja kirjoittaa. Vasta seuraavana päivänä tuli katarsis, huojennus ajatuksista, kun puhuin kanssasi vielä uudelleen. Onneksi kanssasi voi puhua! Kaivelimme jälleen aihetta Concensual Non-Concent meidän välillämme. Mitä alistuvan kannattaa viestiä ja mitä dominoiva pystyy toisesta lukemaan. Uskomattoman konstikasta... Mutta samalla kiehtovaa!

Olimme lähekkäin, hengitimme toistemme ihoa, puhuimme.
Jatkamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti