torstai 22. helmikuuta 2018

Luovuta verta. Minulle.


RedCatherine:



Vuodat jälleen verta alttarilla. Minä katson ja nautin. Muutama yksityiskohta on kuitenkin eri tavalla kuin viimeksi.

Neula ei ole minun, olen ottanut katsojan ja tukijan roolin sen jälkeen kun kiinnitin pannan kaulaasi. Alttari ei ole minun, mutta kaaoksen papitar ei ole turhan tarkka moisesta. Pyhäinhäväistys? Sopii minulle. Toki, veri on keskeisessä osassa kristinuskon ehtoollisessa, ja verenluovutus on hyvin konkreettista lähimmäisen auttamista. Mutta tilanteesta nauttiminen näin paljon kuin nyt nautin?

Sopii minulle.

Olet ammattilaisten hoteissa, et minun käsissäni. Mietin mitä yhteistä ja mitä eroa koet siinä olevan. Et katso neulaa. Kaipaatko silmäsidettä? Vähentäisikö kiinni kahlehtiminen levottomuuttasi, vai lisäisikö? Sattuuko pistos? Alkulämmittely on tällä kertaa ollut hiukan erilainen.

Oletko kiihottunut?

Näköyhteyteni katkeaa välillä, toinen luovuttaja ja hänen hoitajansa ovat välissä. He ovat näköjään huomanneet että tuijotan. Istun eturivissä, tuolipinon päällä. Selvästi tässä ei saisi olla. Kukaan ei tule sanomaan mitään. Ei, siitä huolimatta että tein jo itsestäni silmätikun aikaisemmin. Ohikulkeva hoitaja taitaa katsoa paheksuen. En irrota katsettani sinusta. Hän kiiruhtaa ohi, vaiti.

Näin kaukaa on helppo kuvitella että läpinäkyvä letku ei ole häiritsemässä, että veri juoksee käsivarttasi pitkin vapaasti, punaisena nauhana.

Ensi kerralla?

Näen kuinka vedät syvään henkeä. Tuttu hartioiden liike. Puristat sideharsorullaa nyrkissäsi. Puristit sormiani samaan tapaan ennen kuin tuli vuorosi mennä hoitajan puheille. Puristit sormiani samaan tapaan kun tarkistin ovatko köydet tai kahleet painaneet liikaa, onko asentosi kestettävissä, onko sinussa piiskan tai sormien jälkeen vielä jäljellä voimia, tahtoa, halua, kipua.

Katseemme kohtaavat taas. Kymmenen metrin päässäkin olen lähellä sinua. Olen iloinen kun kutsuit minut seuraksi, olen tyytyväinen että tulin. Olen ylpeä sinusta. Ylpeä koska haluat kammostasi huolimatta auttaa tuntematonta potilasta. Ylpeä koska kannat kaulassa pantaasi kuten halusin. Ylpeä koska vuodat verta minun edessäni, minulle.

Puoli litraa on tuntuva määrä. Kestät hyvin. Tarkkailen sinua vaikka käskenkin hakemaan toisen kupin kahvia. En kosketa käsivartesi sidettä. Haluaisin suudella sitä. Haluaisin kantaa sinut lepäämään hämärään, sytyttää kynttilät ympärillesi, koskettaa sinua, hellästi, tuntikausia.

Jäähdyttelyä, kaikin puolin. Ulkona pakkanen alkaa kiristyä. Riisun kaulapantasi ja hyvästelemme. Kaukaa heität vielä lentosuukon. Vastaan siihen.


Ikävä tulee nopeasti.


----

Tetris:



Makaan punaisella kenttätuolilla, seinällä ylläni on valtava risti jonka takaa talvinen valo kajastaa tilaan. Seurakuntakeskuksen seremoniatila, sen alttari. Olet valinnut paikkasi tuoliriveistä niin että meillä on suora katseyhteys.

Katson sinua silmiin kun minua pistetään. Toivon, että se olisit sinä. En pidä steriileistä toimenpiteistä, jännitän, enkä kestä katsoa pistokohtaa. Vedän rajusti henkeä. Hoitaja kysyy, olenko ok. Naurahdan ja myöntelen. Hän ei tiedä toisesta todellisuudesta, joka on meidän. Panta kaulassani, piilossa huivin alla, sitoo meidät sanattomasti sovittuun. Kun lähtiessämme otit bandanahuivini käteesi, tiesin heti mitä aiot. Epäröin tällä kertaa tosissani, mutta hulluhan minä olen, joten polvistuin eteismatolle ja pyysin pantaa kaulaani.

Irrotan katseeni silmistäsi, etten mene liian tiloihin. Koitan keskittyä vain puristelemaan sideharsorullaani kuten käskettiin, että veri virtaisi hyvin, eikä tukkeutuisi putkeen. Silloin erä pitäisi kuulemma hylätä ja se olisi sääli. Haluan ehdottomasti myös auttaa potilaita, vaikkei se nyt ihan päälimmäisenä mielessäni olekaan. Olen kiinnostunut verestä ja eri tavoista joilla se ilmenee. Tämä luovutusmahdollisuus sattui sopivasti ja mikä parasta, lähdit kanssani ja olit heti juonessa mukana tuoden oman perverssin twistisi mukanasi.

---

Rastittelin kanssasi terveystietopaperiani, kunnes se kiellettiin. Kuulemma rikkoo yksityisyyden suojaa, jos itse tahtoo jakaa asiansa rakkaansa kanssa. Noh, never mind, mennään heidän säännöillään, ei kylään tulla kinaamaan. Käännyit kohteliaasti pois ja minä jatkoin ruksien piirtoa. Verialtistusta kysyttäessä oli pistettävä valkoinen valhe paperille, mutta hyvässä aikomuksessa. Tiesin sinut puhtaaksi, olin nähnyt dokumentin siitä. Muuten saatoin mm. rehellisesti todeta, etten ollut haalinut uusia seksipartnereita viimeiseen neljään kuukauteen. En herranjumala ole kerinnyt kaivatakaan sellaista! "Monopaskaa" on elämäni ollut, kuten ystäväni luonnehti. Paitsi jätetään se paska pois ja korvataan mono polylla.

Esileikki täällä on huono. Ensin on näytettävä henkkarit ja keskityttävä virallisiin papereihin viranhoitajan silmän alla. Sen jälkeen on odotettava vuoronumero kourassa, alttarin tapahtumia silmäillen, jännittäen. Käteni ovat kylmät, puristelen hermostuneena sormiasi, haen turvaa. Mietin miksi jännitän, vaikkei mitään sen kummempaa ole luvassa? Tiedän mitä on tulossa. Siksi kai, kun koko tämä hemmetin tapahtuma ladataan vääränlaisella energialla! Kaikki muutkin istuvat niska jäykkänä penkeissään. Valtava esinäytös, joka huipentuu pieneen epämukavuuteen sopuisassa ilmapiirissä. Fokusoituu yhteen neulaan, joka saa itseään suuremman arvon.

Minun on helpompi kestää kovaakin kipua tilanteessa, jossa sen tuottaminen on tarkoitus, jossa minua kohdellaan kylmäkiskoisesti ja uhkaavasti. Kovakouraisesti ja näennäisen piittaamattomasti, vaikka kaiken takana onkin suuri välittäminen ja rakkaudellinen huolehtiminen. Luvattiin, että verenluovutuksen voi keskeyttää koska vain, turvasana siis on sielläkin. Sessionkin voi keskeyttää, jos todella haluaa. En muista, koska olisin halunnut. Olen utelias kurkkaamaan aina seuraavan kulman taa. Katsomaan, mitä sadistisen osapuolen mielessä vielä liikkuu. Katsomaan, minne oma mieleni yltää.

---

Heti saapuessamme kiinnitän huomiota tilan hämmästyttävään ilmeeseen, miten kaikki tapahtuu alttarimaisessa tilassa, suuren ristin alla. Kuin olisimme elokuvan lavasteissa. Arvostamme molemmat eteemme avautuvaa yllättävää näkymää. Harmittelen, miten valokuvaus ei tule kyseeseen. Käsket minua sen sijaan piirtämään mitä näen. Saatuani kynän ja paperia keskityn luonnostelemaan ja unohdan jännittää. Piirtäessäni en tiennyt, että hahmottelin henkilön juuri siltä tuolilta viidestä jolle itsekin päätyisin.

---






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti