lauantai 10. helmikuuta 2018

Köysisidontaa ja tuskaa

Tetris:



Minulla on hirttoköysi kaulassani. Kiristät sitä hitaasti ja harkiten, katseesi on tarkkaavainen, vakava, utelias. Sulan hymyyn, en voi sille mitään. Näytät niin ... en osaa kuvailla. Sadistin katse, kun hän on löytänyt uuden tavan koetella rakkaansa rajoja. Näytät suloiselta kun keskityt tekemään pahaa.

---

Ympärillämme salissa on ihmisiä; pareja ja ryhmiä. Musiikki on soljuvaa taustaa, meditatiivista. Valot on himmennetty. Olemme tutustumassa salaisen ryhmän sidontailtaan. Secter Society of Shibari. Emme osaa shibari-sidontaa kumpikaan. Koetan näyttää sinulle ainoan perussolmun jonka muistan. Päädyn pudottamaan köyden kädestäni. En pysty enkä halua sitoa sinua. Se on väärin, ajatus on vastenmielinen. Halaamme. Ymmärrät, kehoitat minua ottamaan aikani.

Selaamme kirjasta erilaisia sidontoja. Eräässä lukee Torture Tie, päädymme koittamaan sitä. Asetat minut mahalleni ja sidot käteni suorina taakse, ranteista yhteen. Vedät köyden yhteen sidottujen nilkkojeni kautta ylös ja kiristät hitaasti. Taivun takaperoiselle kaarelle. Se ottaa selkään enemmän kuin sattuu, ei kovin hyvä, toteamme. Pitää varoa liikaa, selkä on herkkä. "Varmuus parasta", sanot ja irrotat solmut.

Keksin jotain parempaa ja kuvailen asennon sinulle. Tahdot koittaa ja sidot ranteeni uudelleen yhteen selkäni taakse. Seison riiputtimen alla ja alat hitaasti vetää käsiäni takaa ylös. Kyselet tuntemuksiani ja yllytät minua kertomalla, paljonko matkaa on vielä riiputtimen lukkoon. Enää 20cm. Ylävartaloni taipuu alas. Henkäilen epämukavuutta, mutta annan luvan jatkaa. Hartiani kestävät kyllä, ellei mitään yllättäävä tapahdu. Kerrot, miten tästä asennosta on joskus rytkäisty tarkoituksella olkanivelet sijoiltaan. Lukitset köyden paikoilleen ja sidot nopeasti toisen narun nilkkani ympäri ja kaulapantani kautta toiseen nilkkaan. Sidonta vetää päätäni alas ja käsiäni ylös. Kaksi varsin yksinkertaista köysisidontaa vangitsee minut epämukavuuteen, josta en pääse irti. Juuri näin toivoin. Voin kestää vain tovin ja kähisen sinua irrottamaan. Teet sen nopeasti.

Makoilemme alustalla vetämässä henkeä. Monenlaista on jo koitettu ja ympärillämme touhutaan yhtä keskittyneesti. Hieno ilmapiiri, salliva, turvallinen. Silittelemme toisiamme ja hymyilemme. En yleensä välitä köysistä, mutta oikeassa seurassa niillekin löytyy käyttöä. Pohdin ääneen kuinka olen utelias tietämään, miten köysillä voisi aiheuttaa turvallisesti kipua. Ajattelet tovin hiljaa ja pyöräytät sitten nopeasti ohuen hamppuköyden pari kierrosta hihan peittämän hauikseni ympäri. Vetäiset köyden päistä. Voihkaisen, mutta pyydän sinua toistamaan kokeen paljaalle iholle. Voihkaisen lujempaa ja saan useita päiviä pysyvän "tribaalitatskan" käsivarteeni.

---

Hirttoköysi kaulassani kiristyy vain vähän, mutta intensiivinen katseesi tekee tilanteesta jännittyneen. Tiedän olevani täysin turvassa, vaikka kerroit juuri hetki sitten ranteeseesi juuttuneesta puristavasta hirttosolmusta joskus kauan sitten. Noh, tilassa on sentään sakset.. Kokeilet erilaisia asentoja hirttää ja katselet niiden visuaalista ilmettä ja vaikutusta minuun, sinuun.

Myöhemmin peiton alla kysyn kuiskaten, saitko jotain siitä mitä teimme. Myönnät sen vaikuttavan sinuun ja naurat: millainen sairas sekopää oletkaan.

Rakastan sinua juuri tuollaisena, RedCatherine: Punainen Paronitar, Kersantti Katariina, viettelevä Vampyyri, Noita, Syötti ja Ansa, viaton Maalaistyttö .... - kaikissa muodoissa mitä minulle olet!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti