keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ihanaa ekstaasia

Tetris:


Jos juo vajaan pullon punaviiniä kahteen pekkaan illan aikana, voiko mennä täysin sekaisin? Ei voi.

---

Makaan selälläni olohuoneen matolla, silmät puoliummessa. Nostan velton käteni pyyhkimään hiuksia suustani, en tiedä edes kumman hiuksia. Kaikki tuntuu epämääräiseltä ja liukuvalta, minua huimaa lievästi. En jaksa enkä välitä avata silmiäni. Ei ole mitään katsottavaa, paitsi silloin tällöin nopea väläys hänen ihostaan, kuin valokuva tajuntaani. Se on tarpeeksi, se on liikaakin. Ihmettelen laiskasti, miten voin olla niin sekaisin, ja vajoan takaisin ihanaan ekstaasiini.

---



---

Kuuntelemme RedCatherinen kanssa juuri tätä kappaletta lojuen vieretysten ja päällekkäin hänen sohvallaan, punaviinilasit käsissämme. Olemme juuri tulleet saunasta, minulla on musta saunatakki, hänellä punainen. On hämärää, kynttilät palavat ja suitsukkeen savu kiemurtelee ilmaan. Hän on minun kyljessäni, pää vasten rintaani, käteni hänen ympärillään. Hän on niin herkkä ja tarvitsee huolenpitoani, minä tunnen niin, ja tahdon suojella. Tahdon nähdä hänenkin juopuvan vähän, edes vähän. Vaikka "alkoholi vain hidastaa mua". Silti, juo nyt, kun toin pullon ja tahdon jakaa Fortunani kanssasi. Tänään saatkin olla hidas. Sinun ei tarvitse suorittaa yhtään mitään, minäkään en tänä yönä jaksa.
Tai niin ajattelen.

---

Sekavaa mielentilaa. Hän on allani matolla selällään, painan käsilläni hänen ranteitaan alas pään molemmin puolin. En ole leikkisällä tuulella.

Olen tuntenut itseni nöyryytetyksi hetki sitten, vahvalla, yli vyöryvällä tunteella. Olen nauttinutkin, mutta kokenut kunniantuntoani potkitun samalla, kun takapuoleeni on työnnytty. Hän on saanut tehdä sen, olen antanut sen tapahtua, pää käsien väliin piilotettuna. Tehköön minulle mitä tahtoo, mutta kaikenlainen työntyminen sisään vaatii alistumista käsittelyyn, luottamusta. Ja tällä tavoin! Löisi mieluummin, se ei nöyryyttäisi. Vain yksi läimäys paljaalle pepulle ja sitten tämä, varovainen kokeilu, kenties vain yksi sormi. Ihan sama miten. Kysymättä, kuten kuuluukin ja hyvin sopii, mutta silti niin julmetusti tunteilleni käyden. Hän saa minut nauttimaan nöyryytyksen läpikin.

Hän on nyt saaliini. Hetki sitten tunsin, etten voi ikinä enää katsoa häntä häpeämättä silmiin, ja nyt tahdon satuttaa. Vähän vain, en kovin kovaa. Vähän painaa alleni, vähän purra kaulaa, vähän raapia kylkiä. En ole itsekään varma mitä teen, pelkään itseäni, pelkään mihin tämä johtaa. Mitä olen tekemässä? Tämä on väärin ja minä teen kuitenkin. Miksei hän jo lopeta tätä hulluutta? Satutan vielä kovempaa, jos se saisi hänet reagoimaan. Ristiriita sisälläni on ahdistava. Kun subi käy Dommen päälle, kun pantasusi uhmaa Punaista Katariinaa, on leikki kaukana. Tämän on päätyttävä jotenkin, tämä ei voi jäädä tähän. Altani hän ohjaa minua, toivoo minun työntyvän, ja teen niin, kovempaa kuin viimeksi, pelkään olevani liian raju. En tahdo olla nyt hellä, saakoon mitä annetaan.

Jälkeenpäin valahdan väsyneenä hänen viereensä matolle, käperryn hänen kylkeensä ja inisen, etten tahdo satuttaa. En tahdo satuttaa sinua! Ristiriita kalvaa minua, ei jätä rauhaan. Tätä ei todella voi jättää tähän. Pyydän, ota minulta valta pois! Olen tosissani, epätoivoinen. En kestä tätä tilannetta, että olen voittanut sinut. Älä anna minun voittaa, pyydän!

"Katso, Tetris, ilman käsiä!" Hän suistaa minut jo toistamiseen alleen, tällä kertaa käyttämättä käsiään. En osaa sanoa miten se tapahtuu. Olen tyytyväinen, ja ihailen häntä suurella rakkaudella. Olen yhä sumuinen päästäni ja nautin valtavasti hänen jokaisesta liikkeestään kehollani. Voihkaisen ääneen, kun hän työntelee lantiotaan vasten omaani, voimallisen hitaasti, hekumallisesti. Hän omistaa taas tilanteen ja minut. Aiemmin sain taistella ja vääntää häntä vastaan tosissani, häviten voimassa ja taidossa. Tulin painetuksi alas, vailla keinoa voittaa. Annan läähättäen periksi. Hän leikittelee minulla ja kumartuu nuolemaan minua nautintoon kuin mitään ei olisi ollutkaan.

---

Myöhemmin katsomme kelloa ihmeissämme. Olemmeko tosiaan "panneet" yli viisi tuntia sinä yönä? Mikä meille oikein riittäisi, loputon sessiointiko? Lukuisat orgasmit, kunnes paikat menevät rikki? Valtakamppailupainit, kunnes luita katkeaa? Piiskat ja neulat, kunnes veremme vuotaisi kuiviin?

- Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annokseni, kuten Ismo Alanko laulaa.

------------------

RedCatherine:




Lohkare on seissyt siinä ehkä kymmenentuhatta vuotta. Emme voi millään olla ensimmäiset. Ketkä olivat? Ja ketkä viimeksi, meitä ennen? Entä seuraavaksi?

Kiven karkea pinta kallistuu yllemme suojaavana seinänä. Ympärillä on hiljainen metsä, mustavalkea lumesta. Nyt tässä olemme me. Vain sinä ja minä. Painan sinua kovemmin graniittia vasten, painan käteni suullesi kun tulet reittäni vasten.

En suunnitellut tätä. Paikka on uusi minullekin. Se vain kutsui. Kutsui meidät luokseen, kutsui sinut syliini, kutsui minut ihollesi. Ja me vastasimme.

Yritämme tasata huohotustamme, vilkuilemme kuuliko tai näkikö vastauksemme joku muukin kuin vaitelias siirtolohkare. Puiden läpi kantautuu suksien kalahtelu ylämäessä, hyvän matkan päästä. Ketään ei näy.

Katson sinua. Silmäsi loistavat sillä tietyllä tavalla. Olet ihana kun inspiroit minua tekemään tälläistä. Olet ihana kun uskallat, kun luotat.

---


Sinä lietsot minua. Se on tapahtunut aiemmin, se tapahtui taas: olin väsynyt, henkisesti, fyysisesti, molempia. Se ei estänyt minua nauttimasta seurastasi, kosketuksestasi. Rentouduin, lepäsin, olin kanssasi.

Ja aloin herätä.

Vampyyri, imemässä energiaa seikkailijasta, janon vain kasvaessa. Ja silitys muuttuu raapaisuksi, suudelma puraisuksi, hyväily otteeksi. Ja olet polvillasi edessäni ja niin kaunis. Olet allani pakotettuna ja niin kaunis. Olet minun ja niin kaunis.

Ja minä tahdon, päätän, teen, otan. Seuraten reaktioitasi, reagoiden vuorostani, leikkien vaarallista leikkiämme tuntemuksilla ja tunteilla. Koska minä haluan. Haluan kehosi, haluan mielesi, haluan sielusi. Haluan sinua ja sinut. Haluan tehdä sinulle hyvää. Haluan tehdä sinulle pahaa. Haluan että kärsit ja nautit, välillä yhtä aikaa. Haluan käydä kanssasi rajoja ja tiloja, matkata mieltemme maisemissa. Haluan tulla mukaasi, haluan että tulet mukaani. Me. Yhdessä.

Se on usein rankka matka, joskus pelottava. Ihailen rohkeuttasi kun lähdet sille.

Koska...

Asiat joita olen tehnyt sinulle. Asiat joita olen tehnyt toisille. Asiat joista olen puhunut...

Et voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja silti, kun näit kaulapantasi käsissäni, silmäsi syttyivät ja hetkessä olit siinä, edessäni, polvillasi.

Ja minä tein sinulle pahaa. Liikaa? Onko vähän liikaa sopivasti? Halu. Päätös. Teko. Reaktio. Ja olemme matkalla tuntemattomaan, taas kerran.

Tällä kertaa polultani löytyy peto, vimmainen pantasusi. Ilma on paksu jännityksestä. Ja sitten olet kimpussani. Haluan hurjuutesi. Haluan sinut sisälleni. Saan mitä haluan.


Olet vahva, petoseni. Olet nopea ja hurja, kovakourainen ja aggressiivinen. Olet upea kun tartut, raavit, puret, painat, vedät, työnnyt.

Minä voin murtaa sinut kuin risun.

---

Seuraavana päivänä, metsäkävelyn jälkeen, lepään taas sylissäsi. Nautin lämmöstäsi, ihostasi, hengityksestäsi. Olet upea, Tetris. Olet ihana. Seikkailijani, pantasuteni, pikkupetoni. Rakkaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti