sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tunnustus, osa I

RedCatherine: 

Tunnustus, kidutuksella saatu ja annettu




Month ago, you undid my virgin Mary. Tonight, you must face my angel.

Rakastan sinua.

On aamu. Nukut vuoteessani, vieressäni, näköjään rauhallisesti, toivon että levollisesti. Olet kaunis nyt.

Olit vielä kauniimpi eilen.

Eilen...


Punaisessa puolihämärässä Rammstein jyrää yli Carpenter Brutin ja minä tartun hevosraippaan.

Eins.  Heti ensimmäinen isku leikkaa mustaa valkealle ihollesi.
Zwei.  Kipusi on ilmiselvä.
Drei.  Kipusi on kaunis.
Vier.  Haluan sitä. Voihkaisusi, pyristelysi, kyyneleesi.
Fünf.  Haluan sinua, lihassa ja hengessä.
Sechs.  Erotiikka ja romantiikka väistyvät jonkin muun tieltä. Tämä on uhri. Uhri auringolle ja uudelle kuulle, uhri meille, toiselta toiselle, molemmilta molemmille.
Sieben.  Yrität pakoon, vaistomaisesti. Eläin ansassa. Sydänjuuria riipaiseva näky.
Acht.  En päästä sinua.
Neun.  Satutan sinua.
Aus.


Syleilen, suutelen, huolehdin. Tämä on ollut rankka sessio. Kivussa mitattuna kaikkein rajuin tähän mennessä.


Se.
Ei.
Ole.
Ohi.


Carl Orff: O Fortuna. Minun kappaleeni, ei meidän kuten niin moni muu. Minun.

Kolme tuntia aikaisemmin otit minut seinää vasten. Seikkailija vietteli femme fatalen. Peto sai enkelin lankeamaan. Nyt, oletko valmis kohtaamaan mitä kutsuit? Oletko valmis lentämään?

Piiskasin sinua siten kuin halusit, Tetris Whiphunter. Koska minäkin halusin. Koska nautintosi on minunkin nautintoni. Mutta nyt saat maistella pahuuttani.

Nyt piirrän siipeni selkääsi.

Kestät niin kauniisti, silloinkin kun et enää kestä. Etenkin kun et enää kestä. Tuskasi lumoaa minut. Leijun suvannossa, raakuuden ja hellyyden seesteisessä välitilassa. Alttarilla - tottakai se on alttari - on kolmetoista kynttilää. Oli marraskuun kolmastoista kun pyysit minua tyttöystäväksesi. Sanoin kyllä.


Nyt olet jaloissani, kahlittuna, juoville ruoskittuna. Ansassa, hirviön pesässä. Sytytän uuden kynttilän alttarilta, ja maalatessani mustat siivet punaisten päälle, teen päätöksen. Ja siivet saavat neljä sulkaansa, kaksi kumpaankin olkapäähän. Ensimmäisemme.

Ja silloin, muutos, tunteissa ja tunnelmassa. En ole koskaan alkanut itkeä kesken session. Tunne hyökyy ylitseni, annan sen nousta rintani läpi ja tuoda kyyneleet tullessaan. Eikä siinä ole mitään pahaa, ja ehkä juuri se minua pelottaakin. Syleilen sinua ja itken. Olen ruoskinut sinut, lävistänyt sinut, kahlinnut sinut samaan poikkipuuhun jolle minut aikanaan lävistettiin. Olet kaunis ja minä rakastan sinua.

Voisin maistaa vertasi heti. Mutta hetki on enemmän, vaatii enemmän. Haluan muutakin kuin vertasi, haluan sinut, haluan antautumisesi. Haluan tämän hetken. Haluan polvistua eteesi ja kosia.


“Saanko juoda sinua?”


Olet lämmin ja makea. Juovun sinusta. Maalaan sinulla huuleni ja annan verisuudelman toisensa jälkeen. Rakastan sinua.


“Rakastan sinua.”



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti