maanantai 18. joulukuuta 2017

Kaulapanta, feat. RedCatherine

Seuraavassa RedCatherinen kertomus tutustumisestamme omasta näkökulmastaan. -Tetris
 

-------

Itsenäisyyspäivä. Kuinka sopivaa…

Kuva: RedCatherine

Minulla on sylissäni kaulapanta. Se ei ole omani. Ja kuitenkin, ehkä, tavallaan on. Kosketan sitä ja muistelen.

When I look back upon my life...


En ole varma koska ensimmäisen kerran huomasin nimimerkin, tai yhdistin sen henkilöön. Kun palasin skeneen pitkän tauon jälkeen, hän oli siellä, yhdistysaktiivi, osa kalustoa, jokseenkin huomaamatta taustalla. En ollut haku päällä, enkä vielä osallistumassa toimintaan sen kummemmin, sosiaalisesti elin vielä matalapainetta. Ei ollut syytä hakeutua juttusille, eivätkä olosuhteetkaan pakottaneet.

Tämän vuoden keväällä hänen foorumikirjoittelunsa kiinnitti huomioni. Luin seuranhakuilmoituksen, vilkaisin blogia. Ehdin jo hetken harkita, mutta polyamoriseen kuvioon ryhtyminen ei sillä hetkellä houkuttanut, ja sitten pari muuta ihmistä jo veikin huomioni.

Kesän mittaan näistä kahdesta toinen vain vilahti elämässäni, toisesta (fen84) tuli hyvä ystävä. Mutta se on toinen tarina. Samoihin aikoihin näin eräässä tapaamisessa ensi kertaa nimimerkin pinnan alle, ihmiseen yhdistysaktiivin takana. Lyhyt väläys kiihkeyttä, herkkyyttä, erehtyväisyyttä sekä intohimoa ja velvollisuudentuntoa tätä elämäntapaamme kohtaan. Ei ehkä merkittävä tapahtuma itsessään, mutta palautti nimen mieleeni, ja ehkä pohjusti jotain. Nimittäin seuraavan kerran kun hänen nimensä mainittiin Pride-päivänä, sillä kertaa poissaolijoiden listalla, muistin, ja ehkä jo olin hiukan pettynyt kun hän ei päässyt paikalle. En kylläkään sen takia että “jouduin” paikkaamaan hänen vuoronsa piiskurina Pride Afterpartyssa. Sosumi ja fen joutuivat lopulta keskeyttämään menon kun jalkani eivät kuulemma kantaneet vaikka piiska heiluikin. Oli oikein piristävää päästä pitkästä aikaa opastamaan aloittelijoita, ja pari alan ihmistäkin vaikutti kiitollisilta.

TAFF-bilereissulla näin hänet vain vilaukselta, kuten melkeinpä kaikkia muitakin. Budjettiratkaisun tuomat staffivelvollisuudet taaskin… Yksityiskohtana kuitenkin mainittakoon että - kuten myöhemmin kävi ilmi - naismakumme ovat joiltain osin yhtenevät.


Baletin mökkireissulle lähdin vain rentoutumaan. Fyysisesti ja henkisesti. Halusin saunoa. Halusin uida meressä lokakuussa. Halusin höpinää ja rentoa menoa tutuhkossa seurassa, muistella vanhoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ensimmäisenä iltana olin jo melko varhain paikalla, maleksin, grillasin, höpötin, saunoin yksin pimeässä keskiyöllä, ja palatessani tupaan liityin pieneen diskoporukkaamme, tanssien aamuun asti. Muutaman tunnin unien jälkeen vankka aamupala, ja lauantai pääsi alkamaan.

Ahaa, hän on tulossa mökkikokoukseen. Otanpa siis viimeinkin selvää mikä tyyppi tämä oikein on…

...sen jälkeen kun olen ensin eräälle tutulle kuskina kaupunkiin ja takaisin. No, ei siinä mitään, hyvästä syystä, hyvän asian puolesta. Ja ehdimme kokoukseenkin ennen kuin lopettivat. Sitten olikin aika siirtyä illanviettoon. Hakeuduin hänen kanssaan samaan seuraan, diplomaattisesti ja tunnustellen. Ulkonäön puolesta ensiajatukseni taisi olla että profiilissa on oltava typo, tämä tapaus ei millään voi olla omaa ikäluokkaani. Myös luonteessa ja asenteessa oli sellaista seikkailunhalua joka liitetään yleensä nuorempiin.

Saunassa katselin häntä. Lauloin mukana Leinon Nocturnea. Ja kun hän pesi tukkaansa ikkunan edessä, heitti päätään taakse veden piirtäessä kaaren ilmaan, takaa tulevan valon maalatessa hänen kostean vartalonsa ääriviivat hopealla, ihastuin fyysisesti. Halusin vietellä hänet.

En vielä tiennyt hänen preferenssejään sen tarkemmin. Olisinko toiminut nopeammin? Ehkä en, viivytetyssä nautinnossa on puolensa. Siltikin, olin harmissani kun hän lähti mökiltä aikaisin. Siinä vaiheessa olimme jo hiukan jutustelleet seurapelin äärellä (minä voitin), ja tanssineet pienessä ryhmässä.

Everything I long to do
No matter when or where or who...


 “When or where” ei ollut vielä silloin mökillä. Mutta “who” oli minulle jo selvä: Tetris.

Kirjoitin hänelle palattuani kotiin. Yhden rivin, mutta lisää seurasi.

I've seen you dance with danger,
Still wanting more



No, en niinkään nähnyt, vaan lukenut blogista. Muutamaa viestiä myöhemmin, seuraavana viikonloppuna, onnenpotku. Vanhan tutun antama vihje Fingerdiskosta, ja toisen tutun antama vihje että Tetris on osallistumassa. Sinne siis. Saalis on liikkeellä, aika lähteä pyyntiin. Hän näytti hyvältä, kuten oli näyttänyt mökilläkin: pitkät hiukset ja neutraalin butchahtavat vaatteet. Hakeuduin välillä lähemmäs, välillä jätin rauhaan. Kosketin silloin tällöin, puolihuolimattomasti, tulkinnanvaraisesti, lukien hänen reaktioitaan ja tietenkin ryhmädynamiikkaa, seurassa kun oltiin.

Kunnes, ravintola Gongiin siirryttyämme, kutsuin hänet tanssiin jonka olin luvannut. Menin edeltä tyhjälle lattialle, pienen yleisön eteen, keinuttaen lanteitani kaikille, en kenellekään, itselleni. Käännyin, ja näin Tetriksen tulevan perässä. Ja seuraavat hetket keskityin vain häneen, vietellen parhaani mukaan, visuaalisesti ja fyysisesti, päästäen ja pitäen, kyselemättä enempiä, harkitulla riskillä, sen pohjalta mitä olimme ehtineet kirjoitella, ja hänen kehonkieltään lukien, hänen rajojaan etsien. Löysimme yhden niistä, ja sille pysähdyimme. Tanssi oli ohi, mutta ei helposti unohtuisi. Lopun iltaa meni taas porukassa jutustellen. Erotessamme suutelin häntä suulle.

Add another number, To the score

Sitäkö tämä olisi? Hetken hauskanpitoa? Sen pidemmälle en ollut mökillä miettinyt. Seksiä, sessio, tai molempia, kavereiden kesken. Kummallakin sen tapaista historiaa riittämiin. Päätin olla ottamatta paineita ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen suunnitelmissani: Halloween-bileiden etkot.

Tetris pääsi kuitenkin yllättämään.

Etkot suunniteltu, aikataulut sovittu, sisustus viimeistelty, tarjoomukset hankittu, asunnon siivous vain vielä… Hän lähetti viestin. Burleski-ilta. Olin huomannut tapahtuman mainoksen, ja sikäli kiinnostunut tutustumaan taidemuotoon tarkemmin. Aikaa ja rahaa vain puuttui.

Tetris lupasi tarjota. Tämä alkoi kovasti kuulostaa treffeiltä! Näköjään tanssi Gongissa oli kelvannut. Sanoin kyllä. Ja pukeuduin pahimpiini. Uusi korsettini pääsi ensi kertaa julkisuuteen, toppi oli niin avokaulainen kuin löytyi ja hameen siveystaso perustui siihen että ainakin yleisö tiesi että olin vaivautunut käyttämään pikkareita. Pikainen burleskivampyyrimeikki, ja saalistamaan.

Hän odotti aulassa. En juuri vaivautunut hillitsemään itseäni kosketusten määrän suhteen, pidin vain intensiteetin kurissa. Ohjelma osoittautui loistavaksi, seura vielä paremmaksi. Hän oli fyysinen kuten minäkin, hiljaisuudet eivät häntä vaivaannuttaneet, eikä myöskään jutustelu. Puhuimme jo aika paljon, aika tärkeitä juttuja sivuten. Ja jo seuraavana päivänä näkisimme taas.


Etkojen emännöinti oli kiireistä puuhaa (suurkiitokset fenille ja Sosumille valtavasta avusta). Viihdytin parhaani mukaan kaikkia vieraita tasaisesti samalla kun leivoin puolitoista pizzaa (Sosumi teki toisen valmiiksi). Mutta vaikka en viettänyt aikaa Tetriksen kanssa keskivertoa enempää, ei ollut sattumaa että valitsin hänet kuvaamaan piiskattua peppuani. Pari suudelmaa hänen huulilleen toimi lisävihjeenä, jos moisia edes tarvittiin. Ja itse bileissä meno kehittyikin ensin S/M-mausteiseksi kuherteluksi ja sitten takahuoneseksiksi. Mutta illan finaali oli Sosumin ruoskinta. Pyysin Tetriksen avustamaan. Olimme hyvä tiimi, jo ensi yrittämällä. Käskin hänen aloittaa, ja lämmittelyn jälkeen liityin mukaan. Hetken sivaltelimme vuorolyönnein, kunnes tempo ja intensiteetti pääsivät tasolle, jolla otin shown kokonaan haltuuni. Ja olin hyvin tietoinen että Tetriksellä oli aitiopaikka.

Esiinnyn aina piiskatessa, jos en kenellekään muulle niin itselleni. Ja tämä oli erityistapaus. Floggerin jälkeen otin omatekoisen yksisiimaiseni käyttöön, ensi kertaa julkisella paikalla. Sen pehmeä valkoinen materiaali on pettävää, aiemmilla kerroilla Sosumi oli kestänyt parhaimmillaan vain muutaman iskun. Nyt hän otti tusinoittain. Se oli kaunista, tähän mennessä paras suorittamani ruoskinta. Kiitos, Sosumi. Kiitos, Tetris. Kiitos, yleisö. Ja olkaa hyvät.

Ja se siitä, niinkö? Hieno ilta, hyvää seksiä, uusi ystävä joka oli jakamassa ja todistamassa yhtä julkisen kinkyelämäni kohokohtia. Mutta jano voi kasvaa juodessa. Oli asioita joita oli mainittu, joihin oli vihjattu, ja oli jokin tunne...

I wanna hold you, but my senses tell me to stop
I wanna kiss you but I want it too much


Mihin tästä? Mielessä pyöri vaarallisia ajatuksia. Vaarallisia kysymyksiä. Onneksi tiellä ei ollut kuitenkaan sellaisia ärsyttäviä esteitä kuin itsesuojeluvaisto…

Come along with me, and let’s seize this day


Tuli kaksi tapahtumaa, peräkkäisinä päivinä, joista Tetris oli kiinnostunut, ja niin olin minäkin. Hän oli viestitellyt stressaavasta viikosta, ja tarjosin mahdollisuutta viettää väliin jäävän yön luonani, ilman taka-ajatuksia. Jos oltaisiin vain ystäviä, jos vain juteltaisiin, se olisi okei.

No, kyllä me juttelimmeKIN. Ja ystävystyimme. Mutta olin seksuaalineuvontatapaamisessa törkeän ylpeä kaulassani paistavasta fritsusta, ja vähintään yhtä ylpeä siitä mitä Tetriksen vaatteet peittivät.



Ystävä, jonka kanssa voi jutella, pervoilla, harrastaa seksiä ja käydä tapahtumissa. Ehkä. Vai jotain muuta?

Tetris kutsui minut kotiinsa.

Jos se olisi ollut kohtaaminen seksin tai session merkeissä, se tuskin olisi tehnyt niin syvää vaikutusta. Sen sijaan se oli rauhallinen arki-ilta, perheenjäsenten tapaamisia, seurapelejä, ruokaa, ja pipareiden koristelua. Luontevaa, mukavaa, rauhoittavaa. Ja se oli sydämenmuotoinen pipari jonka Tetris koristeli nimikirjaimellani. Vähän kieroon paistunut, mutta se nyt kuuluu asiaan.

Vaikka piparkakku on vain piparkakku eikä rakkaudentunnustus, se osui minussa johonkin solmukohtaan. Kysymykset olivat nostamassa päätään salaisuuksien mustasta vedestä.


Näimme pian uudestaan, mutta kiireisissä merkeissä. Jo saapumiseni oli kiireinen, Sosumin kanssa hakemaan fen asemalta ja Shoukkarin eteen… odottamaan ovien avautumista. Näin Tetriksen muiden kylmässä seisoskelevien kinkyjen takana ja marssin suoraan joukon läpi antamaan hänelle suudelman.

Illan päätapahtumana oli biljardihaaste (RC-Tetris: 1-0, RC-Sosumi: 0-1), ja siinä ohessa yhdistyksen syyskokous. Totta, kokouksen jälkeen olisi ollut aikaa jutellakin, mutta siinä vaiheessa kun pääsimme livahtamaan kahden kesken, kumpikin oli, sanotaanko, oraalisesti varattu. Eikä ihme, henkinen ja sosiaalinen lähentyminen oli lietsonut sensuaalista ja seksuaalista puolta. Tämä juna meni jo lujaa. Hypätäkö kyydistä vai jäädä katsomaan mikä on seuraava asema…



...vai törmätäänkö johonkin?
I could leave you, say goodbye

Tetris oli huomannut saman. Kun kysyin voinko käydä, hän oli ollut jo kutsua kirjoittamassa. Ajoin hänen luokseen, toisen kerran, enemmän hermona kuin vuosiin mistään. Potentiaalisia deal-breakereita suuntaan ja toiseen. Syteen tai saveen, kaikki tai ei mitään.I wanna love you but I better not touch

Istuin keittiön pöydän ääreen, seinän viereen Tetristä vastapäätä. Annoin ja otin fyysistä etäisyyttä, koska henkisellä puolella oli vielä kuiluja ylitettävänä. Ja koska minä olin täällä vieras, tunkeilija jos hän sen niin näkisi. En halunnut ahdistaa.

Or I could love you, if I try

Seikkailijaksi häntä sanoin, ja juuri niin rohkea ja ennakkoluuloton hän on. Suhteemme alkoi virallisesti sinä päivänä. Läheisyys palasi heti, lämpimämpänä ja turvallisempana kuin ennen. Ja, kuten seuraavana viikonloppuna saimme huomata, myös fyysisempänä, intensiivisempänä, ja kyllä, perverssimpänä. Olkoonkin että kynttilät ja raipat ovat klisee, se mikä ratkaisee on seura, tunnelma ja dynamiikka.
Ja kun aamulla hyvästelee toisen parkkipaikalla, palaa asuntoonsa, ja näkee mitä hän unohti tai jätti jälkeensä, sen helposti ottaa merkkinä. Sen ottaa käteensä, ja miettii kaikenlaista. Ei yhdentekevä hiuslakka kuten viimeksi. Tärkeä, rakas, täynnä muistoja ja symboliikkaa. Jäikö tahallaan vai vahingossa? Tiedostamatta? Kun lähetin siitä viestillä kuvan, se ei todellakaan tapahtunut kylppärissä. Ja vastausta odotellessa katselin sitä ja mietin, sallinko itseni toivoa, ettei sitä tarvitse palauttaa ennen kuin saisin tilaisuuden kiinnittää sen hänen kaulaansa omin käsin.

“Mun panta jäi :o”

I wanna hurt you just to hear you screaming my name

Ja jano kasvaa juodessa. Kolmas käyntini hänen luonaan oli taas erilainen. Vain koira todistamassa tapahtumia (hän on diskreetti otus). Ei enää vaarallisia kysymyksiä. Vain läheisyyttä, fyysistä ja henkistä, ja sen lajin seksiä että jalkoväli on kipeä pari päivää.

Lähdin seuraavana päivänä Helsinkiin. Pakkasin erään esineen huolella mukaan.

"...sulla taitaa olla se mun kaulapanta siellä? Se on oikeastaan tosi seksikäs ajatus... Ikäänkuin kontrolli olisi sun mukanasi."


Kuva: RedCatherine



Olin poissa kaksi viikkoa ja päivän. Jos sitä pikkujuttua ei lasketa:

Suunnitelma muodostui nopeasti, toteutettiin sitä nopeammin. Vain harvat ja valitut tiesivät. Pistin todenmukaisen mutta hämäävän viestin Helsingistä, ja vartin kuluttua olin kiiruhtamassa kohti bussiasemaa, matkalla yllättämään pahaa-aavistamattoman saaliini. Aurinko teki laskua. Kun se nousi seuraavan kerran, se herätti minut toisessa bussissa, juuri kun saavuin takaisin kehä kakkosen sisäpuolelle. Sinä yönä, pimeän suojissa, kohtasimme. Pikaisesti, niin ensin ajattelin, mutta kokous ja toimikunta eivät antaneet kovin paljon yhteistä aikaa. Mutta niiden jälkeen seuraavan bussin lähtöön oli noin tunti, ja molemmilla nälkä, joten menimme syömään. Ja siinä tilausta odottaessa päätin että en halua hätäillä näitä hetkiä. Joutuisin heräämään piinallisen aikaisin ehtiäkseni aamubussiin, mutta se olisi sen arvoista. Söimme rauhassa, juttelimme. Tetris tarjosi minulle kyydin kotiini. Minä tarjosin hänelle teetä. Kaksi tuntia myöhemmin, keskiyöllä, saattelin hänet takaisin autolle ja hyvästelimme lumisateessa.

Or I could love you, if I try
And I could
And left to my own devices, I probably would


Palasin Helsingistä lähes suoraan hänen luokseen. Ajomatka alkoi valoisalla, tie oli kuiva. Auringon laskiessa Salon kohdalla alkoi sataa, yhä kovempaa. Tieto siitä että hän odotti, hillitsi kiirettä. Pääsin kotiin turvallisesti. Pikaisen suihkun jälkeen pääsinkin yllättäen korvaamaan viimekertaisen kyydin ja lähdin hakemaan hänet kotoaan. Sade paheni. Menomatkalla tie jo teknisesti ottaen tulvi (paluumatkalla se TODELLA tulvi). Tuntui hyvältä saada pelastaa Tetris sateessa tarpomiselta ja bussin odottelulta. Tuntui hyvältä aloittaa arkisesti, halata, suudella, käydä viime hetken tuliaisia ostamassa, suunnistaa kotibileisiin, naureskella tuttuja reittejä ja päivitellä säätä (kiitos, autoseni, kun et hyytynyt siihen tulvaan).

Ja erityisen hyvältä tuntui kun cosplay-teeman varjolla pääsin kiinnittämään pannan jälleen Tetriksen kaulaan.

Olen kirjoittanut tätä kymmenen päivän aikana. Olen kotona, yksikseni, ja panta on jälleen sylissäni. Sovitusti, luovutettuna.

Kosketan sitä, ja suunnittelen.


Everything I've ever done
Everything I ever do
Every place I've ever been
Everywhere I'm going to
It's a sin






----
Kaikki nimeltä mainitut kinkyt ovat antaneet suostumuksensa julkaisuun.

Kappaleiden sanat:
Pet Shop Boys : It's a Sin, Domino dancing, Left to my own devices
Alice Cooper: Poison,
Titiyo: Come along

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti