keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kuka olisi arvannut: sessio meillä kotona

Olipa mukava, kun oli hirmu pitkästä aikaa sessiotouhua kotona, minulla ja Herra Huulla!

En tiedä, enkä kysynyt, oliko hän ehkä lukenut viime tekstini, jossa kerroin ettei meillä ole kotona ikinä enää sessioita.
Herra Huu vain, tavoistaan poiketen, tuli heti töistä kotiuduttuaan viereeni hetkeksi istumaan, kietoi kädet ympärilleni ja sanoi: Jos siivoat talvikenkäsi eteisestä vintille, saatat saada vähän piiskaa.

En voi sanoa, että näin pitkän tauon jälkeen tällainen lause olisi ihan huumannut minut, mutta kyllä se kivasti jäi mieleen kipunoimaan, ja aika kiireesti siivosin kolme paria popoja pois kuleksimasta. Ärsyttävä pikku homma, josta hän oli jo aiemminkin huomauttanut. Vaikkei yleensä ole tarkka siivousasioista; vaikkei meillä enää ole ollut D/s:ääkään aikoihin.

Kun koti oli illalla hiljentynyt, hän tuli kysymään, ottaisinko nyt palkkioni. Tilanne ei ollut alistava, vaan enemmänkin sellaista aikuisten keskinäistä hiiviskelyä, kun siirryimme vaivihkaa kellarikerroksen saunaosastolle pari pitkää piiskaa mukana. Se on ainoa paikka, jossa saamme olla suht varmasti rauhassa ja melko äänieristetysti. Herra Huu näytti vieläpä tavan saada vanha ovi varmasti lukkoon takanamme: avain pois ja mukaan. Mainiota, ajattelin heti. En ollut tuota itse hoksannutkaan.

Meillä oli suihkuhuoneessa oikein mukava, aika varovainen mutta lopuksi sopivan raju sessio-seksi-tilanne. Ensin varovaista piiskailua, minun toiveestani, sillä en tuntenut kykeneväni kestämään kovin kummia. Alasti, etukumarassa kämmenet vasten puupenkkiä. On hyvä herätellä kehoa hiljakseen mutta pitkään piiskaamalla, jolloin hyvää tekevät aineet ehtivät nousta päähän. Jos vetelee heti liian lujaa, ottava osapuoli vetäytyy kärsiväksi piikkipalloksi, jolla ei ole kivaa, ellei satu saamaan kiksejä juuri siitä.

Kohta olin kumarassa päin Herra Huuta, hänen kalunsa kurkussani, ja yhä hän piiskasi pakaroitani pitkällä raipallaan. Aloin todella kiihottua ja jouduin välillä ilmaisemaan, että toivoin kovempaa lyömistä. Se alkoi todella tehdä jo hyvää! Kun samalla kevyesti naitiin suuhun, hänen kätensä pääni takana, oli kunnon meininkiä. Tuntui ihanalta pitkästä aikaa tuntea kyynelten kastelevan silmät, joskin se johtui ajoittaisesta kakomisestani, ja paksun kuolan valuvan suupielistäni kaakelilattialle.

Tässä vaiheessa, totta kai, kuulimme jotain ääniä kellarin käytävältä. Jähmetyimme ja hiivin kuulostelemaan. Aha, naapurit olivat vain käyneet sammuttamassa valot käytävästä. Toisin sanoen kukaan ei huomannut hetkeämme saunatiloissa, hyvä.
Tästä voi varmaan saada käsityksen, miten äärettömän hankalissa olosuhteissa koitamme saada välillä nipistettyä aikamme leikkiin!

Jatkoimme sujuvasti siirtymällä vanhaan kunnon seisten takaapäin panemiseen. Olikin aika hyvä jyystö. Väittäisin, että Herra Huun aloittama treenaus alkaisi kantaa hedelmää tässäkin muodossa.

Olen nyt tyytyväisellä ja iloisella mielellä, oli heti pakko päästä kirjoittamaan, ihan jo siitäkin syystä kun tosiaan asiat nyt näin äkkiä muuttuivat meillä.
Toivotan kaikille hirmu hyvää kesää, ottakaa siitä irti kaikki se buusti mitä se tarjoaa. Minä ainakin pyrin ottamaan! Ja kirjoittelemaan sitten taas tännekin kuulumisia.

1 kommentti:

  1. Ihana teksti. <3 Olen lukenut blogistasi sinun ja Herra Huun suhteen eri vaiheita ja tämä pieni kohtaus pisti hymyilemään :) Osoitus myös siitä, kuinka pienetkin (seksuaaliset) asiat piristävät sihdetta.

    VastaaPoista