sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Bileisiin menossa & lukijakysymys

Mietin pukeutumista illan puolivaniljaisiin synttäribileisiin. Nämä crossing-tilanteet on aina vähän hankalia. Ei ehkä niinkään minun kohdallani tämä pukeutuminen, vaikka reagoin kyllä voimakkaasti päälläni oleviin juttuihin: ne joko laittavat minua ON tai OFF. En pukeudu muutenkaan kinkybileisiin kauhean erikoisesti, sillä se mitä minulla on päälläni on itselleni riittävän kinkyä ja inspiroivaa.

Tässä pähkäilyssä taitaakin olla enemmän kyse siitä, miten asennoidun ennalta bileisiin. Paikalle tulee ihmisiä, joiden kanssa on ollut hauskaa pientä vipinää, saako se näkyä? Mikä nykyään saa näkyä? En käy juurikaan normaaleissa bileissä, rajat ovat hämärtyneet. Mitä pointtia on bilettää, jos illan jännittävin anti on istua ringissä ja puhua? Voihan sekin olla viihdyttävää, mutta minulla todellisia nautintokierroksia nostaa vasta tilanne, jossa pääsen kosketuksiin toisten kanssa. Tässä on minun mielestäni kinkyn ja vaniljan oleellisin ero, bilemielessä.
Ja huom: tämä määritelmä on ihan vain omani, seuraavalla kinkyllä se on varmasti jokin muu.

Tämän koskettelutouhun ei tarvitse olla edes kovin kummallista. Ihan vierekkäin istuminen ja silittely riittää. Toisaalta, tilanteen kaapattua mukaansa, olen valmis menemään pitkälle. Huomasin sen taas itsekin viime bileissä, kun havaitsin olevani ihan tyytyväisenä ketarat ilmassa sohvalla, kun uusi villi tuttavuuteni käytteli ihanaa kieltään. Minulle oli samantekevää ketkä katsoivat: jos olet paikalle hankkiutunut, otat riskin, että saatat nähdä jotain pervoa.

---

Aiheeseen väljästi liittyen, sain viime kirjoitukseni kommenteissa ensinnäkin toivomani kuvauksen vahvan naisellisesta cis-naisen identiteetistä (kiitos, siinä oli paljon sellaista mihin en voi samastua yhtään, kuten kirjoittaja ei voi samastua minuun) ja kiinnostavan lukijakysymyksen:

"Minua rupesi kiinnostamaan, että vaikuttaako androgyyniys siihen minkälaisista ihmisistä kiinnostut erootisessa mielessä? Kysyn tätä ihan sen vuoksi, että olen huomannut että minulle miehen (olen hetero) maskuliinisuus on hyvin tärkeää. Androgyyniys tai suora feminiinisyys (niin kuin minä sen näen) ovat minulle asioita, jotka siirtävät miehen kategoriaan "seksuaalisesti epäkiinnostava". Kohtelen heitä itseni kanssa tasavertaisina, kun taas maskuliininen mies saa minusta aktivoitumaan jotain muuta. Sitä en tiedä liittyykö tuo reaktioni sukupuoli-identiteettiin vai kinkyyteen - luultavasti se on niiden yhdistelmä."

Olen tässä jo monta päivää miettinyt, mitä tähänkin uskaltaa vastata! Pelkoni on, että jos lähden erittelemään liikaa, tekstin lukee joku ihanuus, joka voisi potentiaalisesti olla hyvin kiihottavaa seuraa, mutta jota en itse vielä ymmärrä, ja vetäytyy iäksi kuoreensa minun suhteeni. Mikä menetys ja väärinkäsitys!

Tietyissä rajoissa kiinnostun eroottisesti lähes kaikista. Kaikissa ihmisissä on eroottisuuden siemen.

Kovia rajojani ovat ensinnäkin ikä: mitä nuorempaan mennään, sitä vähemmän näen erotiikkaa. Olen itse nyt 40+ ja tilanteessa, että esim. 20 täyttänyt alkaa olemaan auttamattomasti liian nuori. Sori vaan kaikki sen ikäiset! En voi kiinnostua, jos hoivavaisto iskee päälle. Pitäiskö nenä niistää? Siinä suhteessa eroan keskimääräisestä hetsku-miesväestä, että nuoriso ei vetoa. Mutta tässäkin voi taas olla poikkeuksia ja vaikkapa jos joku hyvin nuori haluaisi kokeilla alistumista, se voisi hyvinkin olla toimiva kuvio. Pikkusen talutella ja käskeä jne.

Kysymyksen esittänyt anonyymi kertoi kiinnostuvansa maskuliinisista miehistä. Itsestäni voin kertoa, että minulla nousee vastustus tyypillisiä alfa-uroita kohtaan samantien. En ole koskaan kiinnostunut tästä tyypistä, en missään oloissa. Jätän maskuliinit cis-miehet suosiolla muille! Vain homopornossa superäijät menevät. Aika kätevästi tämä miestyyppi tuntuukin löytävän rinnalleen anonyymin kaltaisen naisen, joten kaikki hyvin, kaikki tyytyväisiä.

Mitä feminiinisyys sitten on miehessä? Joku runoilijahippikö on feminiininen? En usko, että haen tätäkään piirrettä, sellainen ei herätä minussa juuri vastakaikua.

On kauhean vaikea (joskin mielenkiintoista) koittaa sanoin rajata, mikä minua miehissä kiinnostaa. Ehkä se kaikki menee jonkinlaiseen rosoisuuteen, epätäydelliseen karismaan. Ei liian hyökkäävään miehisyyteen, paremminkin ajoittaiseen nallekarhuuteen. Mutta karhulla on oltava myös kynnet! Sitten on täydellistä minulle.

Naisissa ja muunsukupuolisissa minua kiinnostaa vähän tuo sama. Jos toinen on liian täydellinen, johan siinä sormet lipsuu, ei ole oikein mitään kosketuspintaa. Lähellä omaa ikäryhmääni on minulle sopivimmat ihmiset, samaten on hyvä olla pyöreyttä, kokoa. Muuten en mene mihinkään pikku yksityiskohtiin, en ole valikoiva. Kivaa voi olla melkein kenen kanssa tahansa, luonteet ja halut joko menevät yhteen tai eivät mene. Minullahan on jo puoliso ja lisäksi yksi tärkeä ihminen, en ole liikkeellä vakavalla mielellä, minun ei tarvitse seuloa ja tarkastella muita suurennuslasilla. Hetki hauskaa, ehkä toistekin, siinä tavoitteet.

---


Asuvalintani bileisiin
 Jälkikirjoitus:
Bilejännitystäni lisäsi kun kuulin, että vieläpä yksi vieraista olisi ammatiltaan kirkon työntekijä. Oh great...
Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin ja riehakkaasti. Kinkyväki oli pitkälti omassa porukassaan, muut omassaan. Vipellystä riitti. Ei huono.

---

Edit: Haluaisin jättää vielä avoimen kysymyksen ilmaan, että kuinka laajasti muut (lukijat tai bloggarit) kiinnostuvat eroottisesti ihmisistä ja millä tavoin heidän oma persoonansa ja käsityksensä itsestään ehkä tähän vaikuttaa.

2 kommenttia:

  1. Olen se sama cis-anonyymi (pitäisi ehkä hankkia google-tili niin voisi alkaa käyttää jotain nimimerkkiä, pahoittelut). Kiitos paljon vastauksesta, se oli todella mielenkiintoista luettavaa! Tuo "alfamiesten" herättämä vastenmielisyys oli erityisesti mielenkiintoista, koska itsehän koen vetoa etupäässä vain sellaisia miehiä kohtaan. En siis tarkoita mitään PUV-ihmisiä tai misogynisiä öykkäreitä. Sen sijaan "käsissä pysyvä" sovinismi on ihan OK enkä voi kieltää, etteikö mieheni vihaisi feministejä. Sekin oli muuten mielenkiintoista, että kiinnostut ihmisistä laajasti. Minulle ihmisistä laajasti kiinnostuminen ulottuu vain siihen asti kunnes pitäisi ryhtyä pariutumaan tai/ja harrastamaan seksiä.

    Jäin miettimään sitä onko runojen kirjoittaminen minulle feminiinisyyttä. Se riippuu runoista. Jos pidän runoja feminiinisinä niin se siirtyy myös niiden kirjoittajaan. Miehekkäitä rakkausrunojakin on, ja joidenkin runoilijoiden kohdalla jopa vahvistaa heidän maskuliinisuuttaan. Hippikin voi olla maskuliininen jos hänessä on sellaista maskuliinista aavistuksen verran aggressiivista aatteenpaloa.

    VastaaPoista
  2. Todella ajatuksia herättävä teksti. Aloin heti itsekin miettiä, pidänkö maskuliinisista vai feminiinisistä ihmisistä. Vai ehkä molemmista tai jostain niiden väliltä? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Sanoisin ehkä, näin kovin alistuvana ihmisenä, että kun ihmisellä, naisella, miehellä tai jollain muulla, on tarpeeksi auktoriteettia ja eräänlaista käskyvaltaa, olen automaattisesti kiinnostunut. Samaten kiinnostukseni herää, kun ihminen on jollain tapaa erikoinen, ulkonäöltään tai luonteeltaan. Asiat, joihin en ole vielä törmännyt, kiinnostaa. Voisi sitä kai uteliaisuudeksikin sanoa. :D

    VastaaPoista