torstai 28. joulukuuta 2017

RedC: Päästä minut kärsimyksiisi

Olet selälläsi maassa koska minä päätin niin.
Olet hiljaa paikallasi koska minä tahdon niin.
Luen kasvoiltasi pelkoa ja kiihottumista. 
Jälkimmäistä on tarpeeksi, edellistä ei liikaa. 
Toivon, todellakin, että olen lukenut oikein. 

 'When they hear you screaming 
they’ll be breaking down the door' 

Painan nahkahansikoidun käteni suullesi, vaimentaen äänesi, salvaten hengityksesi. 
Jossain tietoisen mieleni reunamilla järkevä minäni huomauttaa 
millainen sairas narttu oikein olen.

Hymyilen. Puristan kovempaa. Tunkeudun syvemmälle.
Hengitykseni on nautiskelevaa sihinää. Sain sinut, seikkailijani. Olet minun nyt. 
Tulit kun kutsuin, rohkeasti, uteliaana, luottaen. Astuit ansaan avoimin silmin, avoimin mielin. Tavoittelemisen arvoinen saalis. Sellainen jonka haluaa sekä pitää että päästää, ottaa kiinni uudestaan eri tavoin. Se kohtaloa uhmaava, tai etsivä, protagonisti jonka kohdalla tarinan hirviö pysähtyy, katsoo pitkään, miettien, ja - ei edes kovin vastahakoisesti - myöntää: “Kiehtovaa." Se tarinan sankari, jonka uhma ja uskallus viihdyttää, huvittaa, kiinnostaa ja kiihottaa. 

Rakastan tätä uhmaasi, haastetta jonka heität. 
Rakastan painaa sinut vasten seinää, heittää maahan, nujertaa vastarintasi, 
tuntea rimpuilusi käsissäni, allani. 
Kun taistelet. 

Ja rakastan sitä kun polvistut, pelkästä sanasta, jopa omasta valinnastasi. 
Kun tottelet, odotat, luotat. Kun pelko ja kipu eivät saa sinua luopumaan tiestäsi. 
Kun alistut. 

Ja rakastan sitä kun saan käydä rajojasi, verrata niitä omiini. 
Kun annat itsesi käsiini, fyysisesti ja henkisesti, luottaen että jos ylitys tapahtuu, se ei mene liian kauas liian pian, ja että matka on aina yhteinen, sinne ja takaisin. 
Aina takaisin. 

Ja rakastan rohkeuttasi kun lähdet matkaani. Sillä minä olen tarinan hirviö. 
Sympaattinen, toivoakseni. Seksikäs, toki. Ehkä jopa yleisön suosikki. 

Mutta hirviö.

Lasken jalkani rintakehällesi. Kylkiluut joustavat niin helposti. Ilma pakenee keuhkoistasi pakotettuna henkäyksenä. Muistan opetustilanteen. Kouluttaja otti työnsä vakavasti, lähes patologisella kiihkolla. Ei hienouksia, ei tarkkoja pisteitä kohteena. Kun vastustaja on maassa, hänet tallotaan hengiltä.

Kevennän painetta, annan sinun hengittää. Luen kasvojasi, ääntäsi, kehosi värähdyksiä. Olet kaunis. Haluan ottaa sinut syliini, halata, hyväillä, suudella pehmeästi. 

Painan uudestaan.


Teksti: RedCatherine
Laulun sanat: Alice Cooper, Bed of Nails




sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Onko se sovittua? Voiko niin tehdä?

Tässä on tehty jo taas muutakin, mitä vielä vähän epäröin kirjoittaa, tekojen luonteen vuoksi.
Ja kun siitä kirjoitan, on mukana nostattava hype: kaikki sujuu hienosti ja tuntemukset ovat upeita. Nautin siitä itse sillä tavalla, kirjoittamisesta. Se on kuin puhdistava jälkisessio minulle. Purkaudun vielä kerran, virtuaaliselle paperille.

Ei ole oikeastaan minun tehtäväni kouluttaa ketään, opastaa BDSM-tiellä uusia. Tämä blogi on tarkoitettu viihteeksi, itselleni, rakkailleni, ystäville, tutuille, puolitutuille - ja teille ihan muille, jotka etsitte runkkumateriaalia hakusanoilla tai olette uteliaita lukemaan seksikkäitä tositarinoita. Silti... tulee tunne, että olisi hyvä vähän maadottaa näitä juttujani välillä, esittää sitä pohjaa jolta lähdetään. Etenkin, kun tällä hetkellä lennokasta materiaalia kertyy jo varastoonkin.

Safe, sane and consensual: turvallinen, täysipäinen ja sopimuksenvarainen. Nämä termit ovat vakiintuneet kertomaan siitä pohjasta, jolta erilaisia BDSM-touhuja on järkevää lähteä harrastamaan. Avaan niitä tässä vähän, omien kokemuksieni pohjalta. En ole erityisesti tutkinut materiaalia näistä, puhun omista lähtökohdistani.

Safe. 
Turvallinen tarkoittaa sitä asiantuntemusta, jota täytyy olla jos mennään vähänkään pidemmälle. Ja oikeastaan jo ennen sitä. On opeteltava perusteita mm. siitä, mitkä ruumiinosat kestävät kuinka kovaa piiskausta, sitomista, tai muuta käsittelyä. On eri asia lyödä pakaroille tai munuaisten alueelle selkään. On eri asia sitoa hauisten ympäriltä kuin ranteista, saati kaulasta. On oltava näppituntuma siitä, miten voi kuristaa toista niin, että se tuntuu joltakin, muttei rusenna henkitorvea. Tiedettävä, miten jäsenet taipuvat hallintaotteisiin ja miten ne eivät taivu. Otettava huomioon, kuinka kauan toista voi pitää polvillaan tai hengitystä salvattuna. On ymmärrettävä, miten huolehditaan turvaseksistä missäkin tilanteessa ja vältytään infektioilta pissa- tai verileikeissä. On vieläpä tunnettava erilaista välineistöä: voiko käsiraudoista oikeasti riiputtaa tai miten pitkä piiska saadaan osumaan vain siihen mihin oli tarkoituskin. Rikkoutuvatko bambupiiskat käytössä ja mihin sähköleikkejä voi kohdentaa ja mihin ei.

Etenkin dominoivalle/ topille turvallisuustieto on valuuttaa, joka nostaa hänen arvoaan skenessä. Potentiaalisesti vaarallista säheltäjää eivät subit ja masokistit tahdo kohdata. Toisaalta subin/ masokistin/ bottomin on hyvä tietää samoja asioita, että ymmärtää keskeyttää tolkuttomat touhut oman turvallisuuden nimissä.

Sane.
Täysipäinen, järkevä. Näen tässä suurimpana pointtina alkoholin ja mahdolliset muut päihteet. Itse olen kokenut hyväksi jättää alkoholia pois suhteessa siihen, miten huolella on tarkoitus sessioida. Joskus juodaan, pidetään hauskaa ja käpälöidään, mutta siitä ei sen enempää. Silloin ei sessioida mitään sen ihmeempää, ei ainakaan ole tarkoitus. Joskus lipsuu, mutta jälkeenpäin huomaa, että eipä ollut kovin fiksua. Olen ottanut mustelmia tilanteessa, jota toinen ei jälkeenpäin edes niin kovin hyvin muista. Helevetti... Parhaat, pisimmät, monipuolisimmat ja syvimmälle menevät sessiot ovat tapahtuneet täysin selvin päin. Muita aineita kuin alkoholia en itse edes käytä, eikä ainakaan minun tieteni kukaan sessioseuralaisenikaan ole käyttänyt. Jos olen väärässä, olen sitä tietämättömänä.

Täysipäisyys voisi tarkoittaa myös sellaista, ettei sessioon tuotaisi ulkopuolelta asiaankuulumatonta tunnelastia, tai ainakin oltaisiin siitä tietoisia. Ettei esimerkiksi lähdettäisi sessioon oikeita vihan, mustasukkaisuuden tai alemmuuden tms hankalia tunteita mukana, toista roimimaan. Tai, tosiaan, ainakin oltaisiin hyvin tietoisia, jos sessiota käytetään tällaiseen. Toisaalta, ja tämä on arkipäivää joka bileissä, ei anneta ulkopuolisen yleisön tunkea huomiollaan ja mielipiteillään keskinäisen dynamiikan väliin. Katsovat silmäparit vaikuttavat meistä jokaiseen, on ymmärrettävä se ja pidettävä puolensa painetta vastaan.

Tähän osioon voisi lisätä vielä ehdon osallisten täysi-ikäisyydestä ja kaikkinaisesta täydestä itsemääräämisestä, ettei lipsahdeta kenenkään hyväksikäyttöön.

Consensual.
Yhteisesti sovittu. Tämä on kaikki se kommunikaatio, joka tapahtuu kohteen ja tekijän välillä. Tai kahden tekijän, tai ryhmän tai minkä vain BDSM:ää harjoittavan yksikön välillä. Karkeasti periaate on, että kaikki on ok, jos se on yhteisesti sovittua. Rankkojakin juttuja sovitaan ja toteutetaan. Tulee pysyviä jälkiä, luunmurtumia, post-traumaattisia tiloja. Tämä on minulle tuntematonta maastoa, ja lähestytään jopa rikoslain aluetta, mikäli joku osapuoli ei olisikaan tyytyväinen käsittelyyn. Kaikkea voi tapahtua! Välillä näistä kuulee, mutta ne ovat aina tapahtuneet jollekin muulle jossain muualla.

Normaalisti aihetta lähestytään ihan vain juttelemalla, kertomalla omista mieltymyksistä ja toiveista ja kyselemällä toisen vastaavia. On nähnyt myös jotain rastituslistoja, mutta minusta ne ovat tolkuttoman keinoteikoisia. En ole kertaakaan ikinä itse sellaista tosissani täyttänyt. Minun mittarissani sellainen menee ns. insinööri-BDSM:ään, jolla tarkoitan suuntausta, jossa väline ja tekotapa on vallitsevaa tunnelmaa tärkeämpää. Jaksetaan jauhaa esineiden ominaisuuksista, kun ihmiskehosta itsestään löytyy kaikki tarvikkeet loistavaan sessioon, ja tavallisia tarvekaluja voi käyttää kekseliäästi.
Tämä toimii joillakin, ja hyvä heille, itselläni ei. Sama linkittyy asioista ennalta sopimiseen: olen siinä huono. Tahdon mennä tunnelman mukana, en todella osaa etukäteen määritellä, mitä minulle saa tarkalleen tehdä, ennen kuin tilanne on kohdalla. Jos dominoiva on innokas, taitava ja tosissaan, saa minulle tehdä todella monenlaista. Ei siksi, että olisin rastittanut sen itselleni sopivaksi toiminnaksi, vaan siksi että tilanne suorastaan vaatii.

Kuitenkin konsensuaalista voi olla sekin, kun sovitaan että mennään fiiliksen mukaan, toisen reaktioita tarkkaillen. Opetellen yhdessä. Mielestäni kaikkea ei saa puhua puhki, on säilytettävä edes illuusio spontaanista toiminnasta, siitä että dominoiva nimenomaan haluaa tehdä asioita joita tekee. Toimii miellyttäen itseään, vaikka pinnan alla miellyttääkin minua/ myös minua.

---

Muistuttelin näitä pointteja nyt mieleen, sillä en tahdo uusien tai satunnaisten lukijoiden ajattelevan, että tässä sitä mennään viistopäänä, ilman mitään sääntöjä, mahdollisesti vieläpä tuhannen päissään. Näissä jutuissa on omat koodinsa, joiden piirissä pysytään, että homma toimii.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Maastohousu-sessio: uhri auringolle

Tiedän olevani liian heikko, en pysty vastaamaan hänen voimaansa. Jos panen vastaan, voi sattua. Voi kolahtaa vahingossa pahasti.
Hän on heittänyt minut hetki sitten maahan hallintaotteella, kevyesti ja näppärästi. Makaan alasti selälläni kun hän tulee lantioni päälle maastohousut jalassaan, ylävartalo paljaana. Käteni viedään pään yli huonekalun putkijalan juureen, johon ranteeni sidotaan pehmeällä kylpytakinvyöllä. Vielä menisi 50 Shadesista, juuri ja juuri, käy mielessäni.

---
Join iltateetä ja ihailin hänen vihreitä camo-kuvioisia reisitaskuhousujaan, joilla on menty metsissä. RedCatherine puki ne alastoman vartalonsa verhoksi huvikseen, näyttääkseen minulle itseään eri kulmista, antaakseen army-fetisistin ihailla tulevaa bilevaatetusta. Oma iloinen narsistini...
---

Vaivun sotaisiin fantasioihini, kun päälleni kumartunut raju hahmo raiskaa minua sormillaan, nahkahansikkainen käsi kurkullani. Tajuan, että vain orgasmi tai turvasana on tie pois tilanteesta. Voimalla en tästä pääse! Tunnen ahdingon voimistavan nousevaa nautintoa.

Huohotan voipuneena lattialla, rakkaani halaa ja suutelee minua hyvillään, mutta vain nopeasti. Pehmeä vyö irtoaa ranteistani ja päätyy silmilleni. Hmm, pidän silmäsiteestä, tuntuu hyvältä saada hallitsevin aisti pois käytöstä ja antaa valtaa toisille, sekä omalle mielikuvitukselle. En tiedä mitä hän nyt aikoo, voin vain odottaa. Kylmä alkaa vähitellen koetella minua, ilman vaatteita lattialla. En kuitenkaan sano mitään, sillä epämukavuus sopii niin hyvin tilanteeseen; olenhan jäänyt jonkinlaisen arvaamattoman, armeijavaatteisen, noituutta harjoittavan sadistin vangiksi.

Kuulen vain etäistä kahinaa ja narinaa, kun hän vetää lisää vaatetusta ylleen ja hakee varustekassin vierelleni. Kylkeni viereen laskeutuu jotain, mitä varovasti koitan kädelläni. Oh! Maihinnousukengän nahkavarsi soljuu sormieni välissä. Leveä virne paljastaa onneni. Tutkin saappaan nopasti kosketuksellani ja huokaan fetisististä autuutta, juuri sellainen kuin pitääkin: tukeva pohja, pitkä varsi. RedCatherine nostaa varovasti saappaan rintakehäni päälle ja painaa, vedän henkeä ihanan ahdistuneesti. Onneksi alla on pehmeä matto, sopii vähän painaakin. Hän puhuu hiljaa ja kertoo, että häntä on opetettu tappamaan ihminen tarpeen tullen näin. Saappaalla tallomalla. Värisen kylmästä ja innosta painon alla, mutta vähän myös pelosta - todellisesta ja kuvitellusta.

Hän kumartuu kiinnittämään kahleita käsiini ja jalkoihini. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tulee tapahtumaan. Kuvittelen itseni jonkin epävakaan, vaarallisen olennon vangitsemaksi ja kuuntelen valppaana kaikkia ääniä. Tunnen RedCatherinea jo riittävän hyvin, että ymmärrän milloin on kyseessä kevyt leikittely ja milloin mennään nupit kaakossa. Minun käsitykseni on, että silloin joko saavutetaan päämäärä, tai itketään ja saavutetaan. Voin olla väärässäkin, mutta tämä käsitys on omiaan ruokkimaan masokistista pelkoani häntä kohtaan. Minun lihani on vain välikappale siinä, mitä tässä on nyt ajateltu tehtävän, paras alistua, voimallani en tee yhtään mitään joka tapauksessa, ja toisen manipulointi olisi halpamaista.

Horjun sokkona paikoillani, hänen nyrkkinsä kaulapantani ympärillä opastuksena. Kiljahdan, kun hän painaa minut selälleni vasten jääkylmältä tuntuvaa lasipöytää. "Se kestää kyllä". Entä jollei kestäkään!?  Putoanko ja tulen suurien lasinsirujen lävistämäksi? En kyseenalaista hänen arviotaan tässäkään, vaan asetun kahlittavaksi pöydälle, epämukavaan eksään. Nyt kykenen vain tuntemaan poltetta, joka saa minut ajoittain kiemurtamaan, mutta myöhemmin kuulen, että vatsalleni muotoiltiin punaisin steariinipisaroin viisikanta. Se on vanha auringon symboli. Aurinko, tuo vanha ystävällinen sadisti, ilmeisesti tarvitsee uhrilahjaa talvipäivänseisausta seuraavana päivänä, kun se kutsuttuamme lähti jälleen nousemaan meille, kohti kesää. Mutta uhri ei jää tähän.

Yhä sokkona tulen sidotuksi suurta X:n mallista puuta vasten, kädet ja jalat, sekä vyötärö X:n keskelle köydellä. Silmäsiteenkin läpi havaitsen, että muutama kirkas lamppu syttyy maassa. Minkä takia? Kuulen valmistelujen hiljaisia ääniä, saappaat narisevat askelista, jokin piiska viuhuu, epäilemättä minulle tarkoitettu ääni. Hienoa. Mitenköhän kovaa nyt mennään? No, samantekevää, tässä olen enkä muuta voi. Sitä paitsi oikein hyvissä tunnelmissa, pää lähes tyhjänä, muutama laiska ajatus lennähtää päin seiniä kuin viimeinen hätistämätön lintu päässäni. Keho valmiina, koeteltuna, valppaana mutta samalla ihanan turtana, lievästi kiihottuneena.
Äkkiä jokin nopeatempoinen, tuntematon kappale tärähtää soimaan. En tiennyt, että tässä huoneessa edes oli stereoita..

RedCatherine tuntuu vain tunnelmoivan kanssani, hän ottaa ideoita rytmeihin kappaleista, ei vedä kovin lujasti. Pysyttelee enimmäkseen peppuni alueella, sillä protestoin kirahtamalla jos minua lyödään hartioihin, siitä en pidä. Kolmas kappale on Rammsteinin Sonne, lempikappaleitani. Olen pyörällä päästäni innosta tulla piiskatuksi, lyödyksi, rangaistuksi. Varon yllyttämästä häntä, sillä en tiedä mihin se johtaisi. Lopulta en voi hillitä itseäni, vaan komennan: LYÖ. Saan pari napakampaa iskua nahkapiiska Sofiasta pakaroilleni, mutta se ei riitä minulle. Jokainen isku nostaa vain lisää halua, kihelmöi hetken, jättää kaipuun. Kipua, tuskaa, nyt! LYÖ!

Rakkaani laskee heti piiskansa ja irrottaa minut. Olen hämmentynyt ja kirkkaassa valossa hetken sokea. Mitä hittoa? Edessäni näen suuren peilin, enpä ollut tuotakaan ennen huomannut. Hän on siis nähnyt minut tuostakin kulmasta koko ajan, ja itsensä myös. Uh, nolottaa!
Hän käskee minua istumaan vuodesohvalle ja tulee hellänä ja kysyvänä itse viereeni. Halaamme pitkään ja hartaasti. Mutisen, että itse asiassa en pyytänyt lopettamaan, vaan pyysin lisää. Arvelen, että hän kuuli ehkä väärin. En muista mitä hän vastasi, ja mitäpä väliä sillä onkaan, teki niin kuin tahtoi.

Rakastan häntä, ihailen häntä; hän on kaunis, voimakas, raju, hellä, herkkä. Kaadan hänet alleni pehmeälle sohvalle, maastohousuineen, saappaineen kaikkineen, enkä ole saada tarpeekseni. Hankaan iteäni häntä vasten ja hän minua. Tyttöystäväni, rakkaani...
Hän kehoittaa minua hakemaan lasin vettä ja hakeudumme vähitellen nukkumaan. Hän irrottaa varovasti kaulapantani, etten saa puristuksesta päänsärkyä yöllä. Paneudumme silkkiseen, mustaan pesäämme lähekkäin, hän sylissäni lusikassa. Suloinen, pehmeä iho omaani vasten.


perjantai 22. joulukuuta 2017

Seksisekoilua

Seksisekoilua, tai kauniimmin: varastettuja hetkiä.

Olen pyytänyt tyttöystäväni RedCatherinen luokseni tavallisena perheiltana. Ajatus tuli siitä, että ensinnäkin haluan tutustuttaa häntä vähitellen ja kaikkia osapuolia huomioiden kotoväkeeni, ja toiseksi meillä oli iso piparitalo, joka piti saada koristeltua valmiiksi joulupöytään. Olin jo havainnut tyttöystäväni taitavaksi piparien parissa - no heh-heh - ihan sananmukaisestikin.

RC ilmoittaa, että tulee mieluiten hyvissä ajoin, että ehtii tavata minut yksinäni, "tervehtiä kunnolla", ennen kuin muita tulee kotiin. Ok, sopii hyvin. Odottelen melko hermoissani, sillä samalla kun jännitän miten perheen kanssa taas menee, pidän yhä myymäläpuolen ovea auki: kuulen jos joku tulee sisään. En osaa rentoutua, kun vastuut painavat mieltäni.
RedCatherine tulee ajallaan ja minä olen keittänyt kahvin valmiiksi. Olemme sopineet, että tänään sitten pidetään kilttiä käytöskoodia. (Joudumme usein sopimaan näitä, että kaikki tulevat huomioiduiksi fiksusti). No, vähän pussailua tietysti, painetaan hiukan vasten tiskipöytää. Kerron, että aion jouluna pitää läpinäkyvähköä puseroa, joten mustelmia ei nyt saisi tulla. Pieni hihitys, kun huomaan hänen tyytyvän suutelemaan olkapäätäni. Nätisti tämä menee.

Juomme kahvia ja lapsi soittaa: hän ei tulekaan vielä kotiin kuten piti, vaan menee mieluummin pariksi tunniksi kerhoon. Selvä, sopiihan se.

Katson tyttöystävääni ja tunnen heräilyä pöksyissäni. Päätän laittaa liikkeen oven kiinni niine hyvineni, joululoma sai luvan alkaa nyt ja heti. Kun palaan, käymme toisiimme kiinni ihan eri meiningillä. Kädet kulkevat siellä ja täällä, kynnet raapivat nautinnollisesti kylkiä. Ajaudumme sohvalle ja vedän hänet viereeni samalla kun hän työntää kieltään syvälle suuhuni. Hups, hänen kätensä on housuissani ja löytää kuuman, innokkaan kohdan. Olen ollut jo pari päivää erinomaisen herkillä.

Olen tullut jo kerran ja kerään uusia kierroksia. RC runkkaa minua rajusti kuin poikaa puolittain päälläni maaten, huohotan ja pyöritän ihanaa, rumaa fantasiaa päässäni. Hilkulla, kohta, kohta...!

Puhelin soi. Asiakas soittaa.

Tiedän, että minun on pakko vastata, tämä on sovittu juttu. Pitikö sen juuri nyt soittaa!? Tiedän, että hän seisoo jo lukitun oven takana ihmeissään. Änkeän sohvalta pystyyn punakkana, tukka sekaisin ja housut auki. RedCatherine naureskelee ihastuneena ahdingolleni. Tasaan hektisen tovin henkeäni, suin tukan poninhännälle ja pyydän tyttöystävääni sitomaan housunnarut kiinni samalla kun vastaan puhelimeen. Kiire!

Saan joulun viimeisen asiakastilanteen hoidettua miten kuten, toivoen etteivät poskeni punota liikaa tai housuissa näy mitään märkiä tahroja.

Palaan helpottuneena sisään ja RC kertoilee haaveilleensa jostain tällaisesta: että joutuisin vaikkapa puhumaan asiakkaan kanssa hänen kätensä housuissani tai vastaavaa. Kiellän jyrkästi minkään sellaisen toteuttamisen. Hän sanoo, että tässähän sitä jo olikin, ensi kerralla korkeammin panoksin!

Päädymme taas sohvalle, sillä hyvää aikaa on vielä puolisen tuntia. Samantapainen touhu jatkuu, olen yhä innokas ja niin tuntuu hänkin olevan. Hän saa minut helposti uuteen nousuun, vaan nytpä alkaa hänen kännykkänsä soitella muistutustaan. Se kuulemma soi pitkään ja kovenee vain, ellei sitä sulje. Emme kiirehdi sulkemaan, sillä kerron miten minua kiihottaa, jos joskus harvoin sattuu tilanne, että sattuu runkkailemaan itsekseen, kun kuulee jonkun tulevan. Silloin on lopetettava tai hoidettava itsensä nopeasti, ja sellainen nostaa kierroksia oikein kivasti. Että jos nyt kuvitellaan, että kännykän hälytys on jokin tärkeä, mihin pitäisi joutua, vähän kuten äsken.
Samalla kun luuri soi kiihottavasti, innostan itseäni lisää kyselemällä, saisinko huomenna piiskaa, kun tulen RC:n luo. Kyllä se kuulemma tulee tapahtumaan, ja lujaa, ja rajalle asti, ja ylikin, ja kovaa ja vieläkin ja ... ahh ... ahhh... AAAAHHH!


Nyt on se, krhm, huominen ja minua pikkasen pelottaa, mitä kiimapäissäni tulin kyselleeksi.


maanantai 18. joulukuuta 2017

Kaulapanta, feat. RedCatherine

Seuraavassa RedCatherinen kertomus tutustumisestamme omasta näkökulmastaan. -Tetris
 

-------

Itsenäisyyspäivä. Kuinka sopivaa…

Kuva: RedCatherine

Minulla on sylissäni kaulapanta. Se ei ole omani. Ja kuitenkin, ehkä, tavallaan on. Kosketan sitä ja muistelen.

When I look back upon my life...


En ole varma koska ensimmäisen kerran huomasin nimimerkin, tai yhdistin sen henkilöön. Kun palasin skeneen pitkän tauon jälkeen, hän oli siellä, yhdistysaktiivi, osa kalustoa, jokseenkin huomaamatta taustalla. En ollut haku päällä, enkä vielä osallistumassa toimintaan sen kummemmin, sosiaalisesti elin vielä matalapainetta. Ei ollut syytä hakeutua juttusille, eivätkä olosuhteetkaan pakottaneet.

Tämän vuoden keväällä hänen foorumikirjoittelunsa kiinnitti huomioni. Luin seuranhakuilmoituksen, vilkaisin blogia. Ehdin jo hetken harkita, mutta polyamoriseen kuvioon ryhtyminen ei sillä hetkellä houkuttanut, ja sitten pari muuta ihmistä jo veikin huomioni.

Kesän mittaan näistä kahdesta toinen vain vilahti elämässäni, toisesta (fen84) tuli hyvä ystävä. Mutta se on toinen tarina. Samoihin aikoihin näin eräässä tapaamisessa ensi kertaa nimimerkin pinnan alle, ihmiseen yhdistysaktiivin takana. Lyhyt väläys kiihkeyttä, herkkyyttä, erehtyväisyyttä sekä intohimoa ja velvollisuudentuntoa tätä elämäntapaamme kohtaan. Ei ehkä merkittävä tapahtuma itsessään, mutta palautti nimen mieleeni, ja ehkä pohjusti jotain. Nimittäin seuraavan kerran kun hänen nimensä mainittiin Pride-päivänä, sillä kertaa poissaolijoiden listalla, muistin, ja ehkä jo olin hiukan pettynyt kun hän ei päässyt paikalle. En kylläkään sen takia että “jouduin” paikkaamaan hänen vuoronsa piiskurina Pride Afterpartyssa. Sosumi ja fen joutuivat lopulta keskeyttämään menon kun jalkani eivät kuulemma kantaneet vaikka piiska heiluikin. Oli oikein piristävää päästä pitkästä aikaa opastamaan aloittelijoita, ja pari alan ihmistäkin vaikutti kiitollisilta.

TAFF-bilereissulla näin hänet vain vilaukselta, kuten melkeinpä kaikkia muitakin. Budjettiratkaisun tuomat staffivelvollisuudet taaskin… Yksityiskohtana kuitenkin mainittakoon että - kuten myöhemmin kävi ilmi - naismakumme ovat joiltain osin yhtenevät.


Baletin mökkireissulle lähdin vain rentoutumaan. Fyysisesti ja henkisesti. Halusin saunoa. Halusin uida meressä lokakuussa. Halusin höpinää ja rentoa menoa tutuhkossa seurassa, muistella vanhoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ensimmäisenä iltana olin jo melko varhain paikalla, maleksin, grillasin, höpötin, saunoin yksin pimeässä keskiyöllä, ja palatessani tupaan liityin pieneen diskoporukkaamme, tanssien aamuun asti. Muutaman tunnin unien jälkeen vankka aamupala, ja lauantai pääsi alkamaan.

Ahaa, hän on tulossa mökkikokoukseen. Otanpa siis viimeinkin selvää mikä tyyppi tämä oikein on…

...sen jälkeen kun olen ensin eräälle tutulle kuskina kaupunkiin ja takaisin. No, ei siinä mitään, hyvästä syystä, hyvän asian puolesta. Ja ehdimme kokoukseenkin ennen kuin lopettivat. Sitten olikin aika siirtyä illanviettoon. Hakeuduin hänen kanssaan samaan seuraan, diplomaattisesti ja tunnustellen. Ulkonäön puolesta ensiajatukseni taisi olla että profiilissa on oltava typo, tämä tapaus ei millään voi olla omaa ikäluokkaani. Myös luonteessa ja asenteessa oli sellaista seikkailunhalua joka liitetään yleensä nuorempiin.

Saunassa katselin häntä. Lauloin mukana Leinon Nocturnea. Ja kun hän pesi tukkaansa ikkunan edessä, heitti päätään taakse veden piirtäessä kaaren ilmaan, takaa tulevan valon maalatessa hänen kostean vartalonsa ääriviivat hopealla, ihastuin fyysisesti. Halusin vietellä hänet.

En vielä tiennyt hänen preferenssejään sen tarkemmin. Olisinko toiminut nopeammin? Ehkä en, viivytetyssä nautinnossa on puolensa. Siltikin, olin harmissani kun hän lähti mökiltä aikaisin. Siinä vaiheessa olimme jo hiukan jutustelleet seurapelin äärellä (minä voitin), ja tanssineet pienessä ryhmässä.

Everything I long to do
No matter when or where or who...


 “When or where” ei ollut vielä silloin mökillä. Mutta “who” oli minulle jo selvä: Tetris.

Kirjoitin hänelle palattuani kotiin. Yhden rivin, mutta lisää seurasi.

I've seen you dance with danger,
Still wanting more



No, en niinkään nähnyt, vaan lukenut blogista. Muutamaa viestiä myöhemmin, seuraavana viikonloppuna, onnenpotku. Vanhan tutun antama vihje Fingerdiskosta, ja toisen tutun antama vihje että Tetris on osallistumassa. Sinne siis. Saalis on liikkeellä, aika lähteä pyyntiin. Hän näytti hyvältä, kuten oli näyttänyt mökilläkin: pitkät hiukset ja neutraalin butchahtavat vaatteet. Hakeuduin välillä lähemmäs, välillä jätin rauhaan. Kosketin silloin tällöin, puolihuolimattomasti, tulkinnanvaraisesti, lukien hänen reaktioitaan ja tietenkin ryhmädynamiikkaa, seurassa kun oltiin.

Kunnes, ravintola Gongiin siirryttyämme, kutsuin hänet tanssiin jonka olin luvannut. Menin edeltä tyhjälle lattialle, pienen yleisön eteen, keinuttaen lanteitani kaikille, en kenellekään, itselleni. Käännyin, ja näin Tetriksen tulevan perässä. Ja seuraavat hetket keskityin vain häneen, vietellen parhaani mukaan, visuaalisesti ja fyysisesti, päästäen ja pitäen, kyselemättä enempiä, harkitulla riskillä, sen pohjalta mitä olimme ehtineet kirjoitella, ja hänen kehonkieltään lukien, hänen rajojaan etsien. Löysimme yhden niistä, ja sille pysähdyimme. Tanssi oli ohi, mutta ei helposti unohtuisi. Lopun iltaa meni taas porukassa jutustellen. Erotessamme suutelin häntä suulle.

Add another number, To the score

Sitäkö tämä olisi? Hetken hauskanpitoa? Sen pidemmälle en ollut mökillä miettinyt. Seksiä, sessio, tai molempia, kavereiden kesken. Kummallakin sen tapaista historiaa riittämiin. Päätin olla ottamatta paineita ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen suunnitelmissani: Halloween-bileiden etkot.

Tetris pääsi kuitenkin yllättämään.

Etkot suunniteltu, aikataulut sovittu, sisustus viimeistelty, tarjoomukset hankittu, asunnon siivous vain vielä… Hän lähetti viestin. Burleski-ilta. Olin huomannut tapahtuman mainoksen, ja sikäli kiinnostunut tutustumaan taidemuotoon tarkemmin. Aikaa ja rahaa vain puuttui.

Tetris lupasi tarjota. Tämä alkoi kovasti kuulostaa treffeiltä! Näköjään tanssi Gongissa oli kelvannut. Sanoin kyllä. Ja pukeuduin pahimpiini. Uusi korsettini pääsi ensi kertaa julkisuuteen, toppi oli niin avokaulainen kuin löytyi ja hameen siveystaso perustui siihen että ainakin yleisö tiesi että olin vaivautunut käyttämään pikkareita. Pikainen burleskivampyyrimeikki, ja saalistamaan.

Hän odotti aulassa. En juuri vaivautunut hillitsemään itseäni kosketusten määrän suhteen, pidin vain intensiteetin kurissa. Ohjelma osoittautui loistavaksi, seura vielä paremmaksi. Hän oli fyysinen kuten minäkin, hiljaisuudet eivät häntä vaivaannuttaneet, eikä myöskään jutustelu. Puhuimme jo aika paljon, aika tärkeitä juttuja sivuten. Ja jo seuraavana päivänä näkisimme taas.


Etkojen emännöinti oli kiireistä puuhaa (suurkiitokset fenille ja Sosumille valtavasta avusta). Viihdytin parhaani mukaan kaikkia vieraita tasaisesti samalla kun leivoin puolitoista pizzaa (Sosumi teki toisen valmiiksi). Mutta vaikka en viettänyt aikaa Tetriksen kanssa keskivertoa enempää, ei ollut sattumaa että valitsin hänet kuvaamaan piiskattua peppuani. Pari suudelmaa hänen huulilleen toimi lisävihjeenä, jos moisia edes tarvittiin. Ja itse bileissä meno kehittyikin ensin S/M-mausteiseksi kuherteluksi ja sitten takahuoneseksiksi. Mutta illan finaali oli Sosumin ruoskinta. Pyysin Tetriksen avustamaan. Olimme hyvä tiimi, jo ensi yrittämällä. Käskin hänen aloittaa, ja lämmittelyn jälkeen liityin mukaan. Hetken sivaltelimme vuorolyönnein, kunnes tempo ja intensiteetti pääsivät tasolle, jolla otin shown kokonaan haltuuni. Ja olin hyvin tietoinen että Tetriksellä oli aitiopaikka.

Esiinnyn aina piiskatessa, jos en kenellekään muulle niin itselleni. Ja tämä oli erityistapaus. Floggerin jälkeen otin omatekoisen yksisiimaiseni käyttöön, ensi kertaa julkisella paikalla. Sen pehmeä valkoinen materiaali on pettävää, aiemmilla kerroilla Sosumi oli kestänyt parhaimmillaan vain muutaman iskun. Nyt hän otti tusinoittain. Se oli kaunista, tähän mennessä paras suorittamani ruoskinta. Kiitos, Sosumi. Kiitos, Tetris. Kiitos, yleisö. Ja olkaa hyvät.

Ja se siitä, niinkö? Hieno ilta, hyvää seksiä, uusi ystävä joka oli jakamassa ja todistamassa yhtä julkisen kinkyelämäni kohokohtia. Mutta jano voi kasvaa juodessa. Oli asioita joita oli mainittu, joihin oli vihjattu, ja oli jokin tunne...

I wanna hold you, but my senses tell me to stop
I wanna kiss you but I want it too much


Mihin tästä? Mielessä pyöri vaarallisia ajatuksia. Vaarallisia kysymyksiä. Onneksi tiellä ei ollut kuitenkaan sellaisia ärsyttäviä esteitä kuin itsesuojeluvaisto…

Come along with me, and let’s seize this day


Tuli kaksi tapahtumaa, peräkkäisinä päivinä, joista Tetris oli kiinnostunut, ja niin olin minäkin. Hän oli viestitellyt stressaavasta viikosta, ja tarjosin mahdollisuutta viettää väliin jäävän yön luonani, ilman taka-ajatuksia. Jos oltaisiin vain ystäviä, jos vain juteltaisiin, se olisi okei.

No, kyllä me juttelimmeKIN. Ja ystävystyimme. Mutta olin seksuaalineuvontatapaamisessa törkeän ylpeä kaulassani paistavasta fritsusta, ja vähintään yhtä ylpeä siitä mitä Tetriksen vaatteet peittivät.



Ystävä, jonka kanssa voi jutella, pervoilla, harrastaa seksiä ja käydä tapahtumissa. Ehkä. Vai jotain muuta?

Tetris kutsui minut kotiinsa.

Jos se olisi ollut kohtaaminen seksin tai session merkeissä, se tuskin olisi tehnyt niin syvää vaikutusta. Sen sijaan se oli rauhallinen arki-ilta, perheenjäsenten tapaamisia, seurapelejä, ruokaa, ja pipareiden koristelua. Luontevaa, mukavaa, rauhoittavaa. Ja se oli sydämenmuotoinen pipari jonka Tetris koristeli nimikirjaimellani. Vähän kieroon paistunut, mutta se nyt kuuluu asiaan.

Vaikka piparkakku on vain piparkakku eikä rakkaudentunnustus, se osui minussa johonkin solmukohtaan. Kysymykset olivat nostamassa päätään salaisuuksien mustasta vedestä.


Näimme pian uudestaan, mutta kiireisissä merkeissä. Jo saapumiseni oli kiireinen, Sosumin kanssa hakemaan fen asemalta ja Shoukkarin eteen… odottamaan ovien avautumista. Näin Tetriksen muiden kylmässä seisoskelevien kinkyjen takana ja marssin suoraan joukon läpi antamaan hänelle suudelman.

Illan päätapahtumana oli biljardihaaste (RC-Tetris: 1-0, RC-Sosumi: 0-1), ja siinä ohessa yhdistyksen syyskokous. Totta, kokouksen jälkeen olisi ollut aikaa jutellakin, mutta siinä vaiheessa kun pääsimme livahtamaan kahden kesken, kumpikin oli, sanotaanko, oraalisesti varattu. Eikä ihme, henkinen ja sosiaalinen lähentyminen oli lietsonut sensuaalista ja seksuaalista puolta. Tämä juna meni jo lujaa. Hypätäkö kyydistä vai jäädä katsomaan mikä on seuraava asema…



...vai törmätäänkö johonkin?
I could leave you, say goodbye

Tetris oli huomannut saman. Kun kysyin voinko käydä, hän oli ollut jo kutsua kirjoittamassa. Ajoin hänen luokseen, toisen kerran, enemmän hermona kuin vuosiin mistään. Potentiaalisia deal-breakereita suuntaan ja toiseen. Syteen tai saveen, kaikki tai ei mitään.I wanna love you but I better not touch

Istuin keittiön pöydän ääreen, seinän viereen Tetristä vastapäätä. Annoin ja otin fyysistä etäisyyttä, koska henkisellä puolella oli vielä kuiluja ylitettävänä. Ja koska minä olin täällä vieras, tunkeilija jos hän sen niin näkisi. En halunnut ahdistaa.

Or I could love you, if I try

Seikkailijaksi häntä sanoin, ja juuri niin rohkea ja ennakkoluuloton hän on. Suhteemme alkoi virallisesti sinä päivänä. Läheisyys palasi heti, lämpimämpänä ja turvallisempana kuin ennen. Ja, kuten seuraavana viikonloppuna saimme huomata, myös fyysisempänä, intensiivisempänä, ja kyllä, perverssimpänä. Olkoonkin että kynttilät ja raipat ovat klisee, se mikä ratkaisee on seura, tunnelma ja dynamiikka.
Ja kun aamulla hyvästelee toisen parkkipaikalla, palaa asuntoonsa, ja näkee mitä hän unohti tai jätti jälkeensä, sen helposti ottaa merkkinä. Sen ottaa käteensä, ja miettii kaikenlaista. Ei yhdentekevä hiuslakka kuten viimeksi. Tärkeä, rakas, täynnä muistoja ja symboliikkaa. Jäikö tahallaan vai vahingossa? Tiedostamatta? Kun lähetin siitä viestillä kuvan, se ei todellakaan tapahtunut kylppärissä. Ja vastausta odotellessa katselin sitä ja mietin, sallinko itseni toivoa, ettei sitä tarvitse palauttaa ennen kuin saisin tilaisuuden kiinnittää sen hänen kaulaansa omin käsin.

“Mun panta jäi :o”

I wanna hurt you just to hear you screaming my name

Ja jano kasvaa juodessa. Kolmas käyntini hänen luonaan oli taas erilainen. Vain koira todistamassa tapahtumia (hän on diskreetti otus). Ei enää vaarallisia kysymyksiä. Vain läheisyyttä, fyysistä ja henkistä, ja sen lajin seksiä että jalkoväli on kipeä pari päivää.

Lähdin seuraavana päivänä Helsinkiin. Pakkasin erään esineen huolella mukaan.

"...sulla taitaa olla se mun kaulapanta siellä? Se on oikeastaan tosi seksikäs ajatus... Ikäänkuin kontrolli olisi sun mukanasi."


Kuva: RedCatherine



Olin poissa kaksi viikkoa ja päivän. Jos sitä pikkujuttua ei lasketa:

Suunnitelma muodostui nopeasti, toteutettiin sitä nopeammin. Vain harvat ja valitut tiesivät. Pistin todenmukaisen mutta hämäävän viestin Helsingistä, ja vartin kuluttua olin kiiruhtamassa kohti bussiasemaa, matkalla yllättämään pahaa-aavistamattoman saaliini. Aurinko teki laskua. Kun se nousi seuraavan kerran, se herätti minut toisessa bussissa, juuri kun saavuin takaisin kehä kakkosen sisäpuolelle. Sinä yönä, pimeän suojissa, kohtasimme. Pikaisesti, niin ensin ajattelin, mutta kokous ja toimikunta eivät antaneet kovin paljon yhteistä aikaa. Mutta niiden jälkeen seuraavan bussin lähtöön oli noin tunti, ja molemmilla nälkä, joten menimme syömään. Ja siinä tilausta odottaessa päätin että en halua hätäillä näitä hetkiä. Joutuisin heräämään piinallisen aikaisin ehtiäkseni aamubussiin, mutta se olisi sen arvoista. Söimme rauhassa, juttelimme. Tetris tarjosi minulle kyydin kotiini. Minä tarjosin hänelle teetä. Kaksi tuntia myöhemmin, keskiyöllä, saattelin hänet takaisin autolle ja hyvästelimme lumisateessa.

Or I could love you, if I try
And I could
And left to my own devices, I probably would


Palasin Helsingistä lähes suoraan hänen luokseen. Ajomatka alkoi valoisalla, tie oli kuiva. Auringon laskiessa Salon kohdalla alkoi sataa, yhä kovempaa. Tieto siitä että hän odotti, hillitsi kiirettä. Pääsin kotiin turvallisesti. Pikaisen suihkun jälkeen pääsinkin yllättäen korvaamaan viimekertaisen kyydin ja lähdin hakemaan hänet kotoaan. Sade paheni. Menomatkalla tie jo teknisesti ottaen tulvi (paluumatkalla se TODELLA tulvi). Tuntui hyvältä saada pelastaa Tetris sateessa tarpomiselta ja bussin odottelulta. Tuntui hyvältä aloittaa arkisesti, halata, suudella, käydä viime hetken tuliaisia ostamassa, suunnistaa kotibileisiin, naureskella tuttuja reittejä ja päivitellä säätä (kiitos, autoseni, kun et hyytynyt siihen tulvaan).

Ja erityisen hyvältä tuntui kun cosplay-teeman varjolla pääsin kiinnittämään pannan jälleen Tetriksen kaulaan.

Olen kirjoittanut tätä kymmenen päivän aikana. Olen kotona, yksikseni, ja panta on jälleen sylissäni. Sovitusti, luovutettuna.

Kosketan sitä, ja suunnittelen.


Everything I've ever done
Everything I ever do
Every place I've ever been
Everywhere I'm going to
It's a sin






----
Kaikki nimeltä mainitut kinkyt ovat antaneet suostumuksensa julkaisuun.

Kappaleiden sanat:
Pet Shop Boys : It's a Sin, Domino dancing, Left to my own devices
Alice Cooper: Poison,
Titiyo: Come along

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kinky vuoteni 2017

Tammikuu

Juhlittuani uutta vuotta kosteassa kinkyseurassa, aloitin tipattoman tammikuun. Samoin kuin vuosi sitten. Uudenvuoden juhlissa tein myös pienen rituaalin, johon kuului kinkyn toiveen kirjoittaminen lapulle ja lapun polttaminen triskelion-kynttilöissä. Nyt kun vuosi on melkein finaalissa, voin kertoa, että toiveeni koski BDSM:n lisäämistä BDSM-elämääni. Olin tyytymätön tilanteeseen, kävin tyhjillä kierroksilla, mitään ei oikein tuntunut tapahtuvan, siitä toive.
* Polyamoriamiitti * Luistelua Näsijärvellä paikallisessa kinkyseurassa * Baletin inventaario *  Baletin kokous

Helmikuu

 Sairastelin flunssaa ja kävin katsomassa kerran Tom of Finland -musikaalia ja kahdesti Tom of Finland -elokuvaa, ensin Baletin porukalla ja sitten Herra Huu ja minä kahdestaan. Homobaarissa oli luonnollisesti jatkot.

Maaliskuu

Vaakaan tärähti sietämätön pyöreä lukema, joka määritti minut merkittävästi ylipainoiseksi. Säikähdin. Aloitin seuraavana maanantaina "dietin", jolla olen edelleen. Nyt 20kg kevyempänä ja normaalipainoisena tätä kirjoitan.
Lähisuvussani tapahtui rankkoja henkilöristiriitoja, jotka kiristivät myös minun hermojani kovasti. Siitä huolimatta kerkesin kaikenlaista.
Tuli ala-asteen luokkakokous. Kelasin ennen tätä pitkään ja hartaasti, kertoisinko uudesta elämäntyylistäni ja mitä tarkalleen. Lopulta se meni siihen, että pikkupäissäni kerroin _yhdelle_ vapaamielisemmälle ex-luokkakaverille, että minulle on tyttökaveri hänen paikkakunnallaan. Olen tyytyväinen, että tein (edes) sen.
* Baletin kokous * Fetish Friday * Yo-teatterin katsastus bilepaikkamielessä * Baletin Fetish Club

Huhtikuu

Juhlin syntymäpäiviäni Baletin Tossumiitin yhteydessä, olin kutsunut Dakinin seurakseni Turkuun, yövyimme Omppu-hotellissa. Ilta taisi jatkua Show Timeen ja sieltä kolmissa naisin hotellihuoneeseen säätämään.
* Baletin kokous * Pride-palaveri 

Toukokuu

Risteilyllä isolla kinkyporukalla. Jotenkin hauskaa, vaikka välillä linjanveto turvallisen tilan ja julkisen tilan välillä hankalaa (=käpläämistä näkyvillä). Ruokien kanssa tasapainottelua, dietti-tyyppinä seisovassa pöydässä! Onneksi eräs muu oli samassa tilanteessa ja saatoimme istua nokitusten ja keskustella siitä, miten emme nyt vedä övereitä. Discotanssia yksin tai kinkyseurassa, vaniljoita väistellen. Herra Huun kanssa liikkeellä, joskin hyttiin päädyttiin eräs suloinen kisumisu mukanani.
* Gong-ravintolaa katsomassa Pride-mielessä * kinky-ystävän synttäribileet karaokemeiningillä * Baletin kokous

Kesäkuu

Kesäkuu meni enimmäkseen normissa kesänvietossa.

Heinäkuu

Lomakuukauteni. Liikuin paljon ulkona ja normaalia kesäohjelmaa oli runsaasti. Kävin mm. moottoripyörän kyydissä ajelulla kinkytuttuni kanssa. Ensimmäinen kerta minulla!

Baletin mökkiviikkoa en halunnut missata tälläkään kertaa. Perhepäivänä käytiin siellä lapsen kanssa laulattamassa karaokelaitteistoa yläkertaan lymynneiden krapulaisten kinkyjen iloksi. Volga, Volga, rakkaus tai kuolema! Toisena päivänä tulin sitten valokuvamalliksi sadevaate-kumi-fetissi -hengessä tihkusateiselle rannalle. Minun on pitänyt blogata siitäkin kuvien kera! Muuten mökillä ei sillai kauheasti tapahtunut, saunoin ja rentouduin oikein kunnolla.

Kävimme äkkipäätä Herra Huun kanssa Tampereella yhtenä kesäyönä Mixein FC-bileissä. Siellä nuolin ensi kertaa verta toisen iholta.

Elokuu

Keskityimme talon pikku remontteihin, ei tapahtunut paljoakaan kinkyä. Olin flunssakuumeessa Pride-päivänä, mikä ottaa edelleen päähän. Missasin kulkueen ja bileet.
Tossumiitissä sentään olin pienen porukan seurassa ja jatkoille menimme Show Timeen kolmisin erään kaksikon kanssa, joista myöhemmin tuli pari. Lasken siitä ainakin pikkiriikkisen tähden itselleni, sillä autoin heitä pääsemään keskusteluun toistensa kanssa ja kuvailemaan halujaan ja rajojaan. Vedettiin pieni kiihkeä sessiokin kolmestaan.

* Tossumiitti * Pride bileiden aikana flunssassa kotona

Syyskuu

Kuun alussa lähdin äkkipäätöksellä kinky-ystäväni autossa Tampereelle Taff-bileisiin. Vähänpä tiesin, että se jäisi viimeiseksi kerraksi, kun tapasin Dakinin ns. vanhoin asetuksin. Kuvittelin, että kaikki tulisi jatkumaan. Näitä bileitä kuvailinkin Ihania naisia kinkybileissä -bloggauksessani.

Kuukauden viimeisenä päivänä menin Baletin syysmökille rentoutumaan. Minulla ei ollut oikein pilkettä silmässä sinä iltana, halusin vain saunoa ja oleilla. Päädyin pummimaan oluita toisilta ja nauraa räkättämään pikkupäissäni seurapelissä, jossa vastapelaajana oli myös eräs RedCatherine, joka suoriutui oikein tehokkaalla asenteella tehtävistä ja voitti pelin. Katselin häntä saunassa ja myöhemmin kun tanssimme discoa. Pidin häntä mielenkiintoisena.

* Fetish Friday

Lokakuu - marraskuu

Yllätyin, kun RedCatherine laittoi minulle viestiä mökki-illan jälkeen. Ajattelin silloin, että vastailen tälleen varovaisesti vähän ympäripyöreästi ja sopivalla viiveellä, etten lähde liidaamaan juttua pidemmälle kuin se onkaan. Haistoin, että tässä on nyt jotain erityistä, pitää vähän varoa. Kysyin jopa RedC:n taustasta hyvältä kinky-ystävältäni, että onko hän luotettava tyyppi (kuulemma luotto on).  Kuvittelin silloin, että kyse olisi lähinnä sessioimisesta.

Olin HerraHuun ja parin läheisen kinky-ystävän kanssa keikalla kotikaupungissani ja tuli otettua vähän liian tiheään tahtiin. Meillä oli kahden illan lapsivapaa ja otin siitä kaiken irti. Tosin, kyseisenä yönä tuli vain nukuttua ilman vaatteita kylppärin lattialla, eikä kyseessä ollut edes sessio, vaan hitonmoinen humala. Seuraavana päivänä oksensin pitkälle iltapäivään. Illalla, vähän tärisevänä, mutta innokkaana lähdin Herra Huun kanssa Cosmic Comic Cafe´hen, jossa oli Fingerdisco. Olen suuri Fingerporin ihailija ja halusin tavata Jarlan livenä + tanssia ehkä discoa. Sinne kasaantui aika monta kinkytuttuakin, istuin RedCatherinen viereen. Kerroin kaikille hauskasti eilisillasta ("karkotimme jopa omat miehemme konsertissa ja meitä luultiin lesboiksi") ja posliininhalailustani päivällä. Annoin varmaan oikein hemmetin fiksun kuvan itsestäni. Jälkeenpäin olen ajatellut, että on hyvä toisen saada havainnoida minusta tällaistakin puolta.
Yöllä jatkoimme yökerhon avajaisiin kutsuvieraina Baletin puolesta. RedCatherine pyysi minua tanssiin, kuten oli viesteissä jo lupaillut. Tanssimme kahdestaan melkein tyhjässä salissa, vain DJ ja pari asiakasta katselijoina, oma porukkamme oli seinän takana. Tanssimme pitkään, kappaleet vaihtuivat. Ajauduimme toistemme iholle, varovasti, tunnustellen. Hän alkoi vähitellen käyttää minuun dominoivia otteita, ja minä aloin varovasti myötäillä ja mennä mukana. Välillä ravistauduin irti ja nauroin, jatkoin tanssia yksin. Kunnes hän jälleen nappasi minut lähelleen, pidellen käsivarresta, hiuksista. Hänen reitensä oli jalkojeni välissä ja huomasin alkavani kiihottua. Hän otti minusta kovemmin kiinni ja kiihotuin lisää. Pelästyin ja kävin noloksi, sillä paikalla oli muitakin, vanilja-oletettuja. Kerroin hänelle, että en voi jatkaa näin, en tässä. Otimme oikein isot vesituopit tiskiltä ja olimme molemmat otettuja omalla tavallamme.

Tässä välissä kävin harrastamassa oikein pitkän kaavan mukaan ja monipuolisesti kotisessiota erään rakkaan kinky-pariskunnan luona. Pyysin parin naisosapuolen kanssani erääseen keskustelumiittiin, jossa puhuttiin mustasukkaisuudesta. Jäimme keskustelun jälkeen istumaan kaksin, hänen pyynnöstään. Pohdiskelin vähän tätäkin naista siinä mielessä, mutta tiesin hänet omassa elämässään hyvin kiireiseksi ja sattumoisin sellainen tympi minua juuri näinä aikoina..

Seuraavalla viikolla kutsuin viestissä RedCatherinen avecikseni erääseen burlesgi-iltaan. Minulla oli tullut olo, että tahdoin katsoa tämän kortin huolella. Tarjosin hänelle illan ja hän piti minulle seuraa. Ilta oli onnistunut, aloimme puhella jo tärkeitäkin asioita sivuten, vaikkei vielä asiaan mentykään. Kosketuksia oli paljon, tutkimme toistemme tuntua, lämpöä. Hän painoi varovasti kynsiään ihooni kun katselimme esityksiä.

Seuraavana iltana olivat Halloween-bileiden noita-akkaetkot hänen luonaan. Minut oli kutsuttu ja ymmärsin olevani odotettu vieras. Minua jännitti mennä! Siellä oli hämärää ja kynttilät paloivat. Paikalla oli muitakin "noita-akkoja" ja aikani meni paljolti muita meikkaillessa bilekuntoon. Se oli hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, voisin tehdä toistekin. RedCatherine oli laittanut esille taannoisen Noitavasara-esityksensä rekvisiittaa. Näin naulat, joilla hänet oli lävistetty ja puun, jossa yhä näkyi veritahroja. Hän oli lisäksi rakentanut kotinsa erääseen huoneeseen jotain isoa ja kinkyä, jota ihailimme, mutta palaan siihen ehkä toiste.
Itse Baletin Halloween-bileissä otimme sitten enemmän fyysistä kontaktia toisiimme. Yhä tutustumismielessä, kaikkea kokeillen.

Seuraavaan keskustelumiittiin kysyin seurakseni RedCatherinen. Samalla viikolla kirjoittelimme aika paljon keskenämme ja innostuin kysymään häntä mukaan myös shamanistiseen rumpupiiriin, jonka mainoksen olin huomannut eräässä Face-ryhmässä. En ollut sellaisessa koskaan käynyt, mutta kuvaus vaikutti mielenkiintoiselta ja oli kiva juhlistaa kekriä näin, ja vielä yhdessä. Rumpupiirin tunnelma ja shamanistinen matka oli meille kummallekin vaikuttava kokemus. Laitoin rituaalin keskustaan "latautumaan" kaulapantani, joka minulla on ollut vakituisena kinkyasusteena jo vuosia.
Sinä iltana menin RedCatherinen luo yöksi. Nähtyämme toisiamme jo hyvin erilaisissa tilanteissa, saimme rauhassa keskittyä vain toistemme seuraan ja vartaloihin. Sinä yönä ei ehkä tullut nukuttua niin kovin hyvin, mutta seuraavana aamuna lähdimme sopimallemme lenkille pururadoille hänen kotinsa lähelle. Olin tehnyt selväksi, että aamurutiinini on tämä, take it or leave it: minun on saatava kahvia, jugurttia ja päästävä ulos, sitten olen tyytyväinen. Tulimme menneeksi 10 km reippaan kävelylenkin, josta osan RC vielä sprinttaili. Yhdessä oli kiva mennä jaksamisensa äärille, josta suihkun kautta rinnakkain sänkyyn makoilemaan, mahtavassa euforiassa. Harrastimme seksiä vielä hetkeä ennen kuin meidän jo piti lähteä seksuaalineuvoja-opiskelijan Baletille järjestämään ryhmätilaisuuteen, johon olimme ilmoittautuneet.
Voin kertoa, että tämän kaiken jälkeen tuijottelin emotionaalisesti tyhjiä seiniä pari päivää. Mikään ei liikahtanut päässäni ja olin fyysisesti tosi väsynyt.

Heti kun toivuin, tahdoin pyytää RedCatherinen luokseni kotiin. Minulla oli töissä hiljaista, joten istuskelimme vierekkäin sohvalla ja pidimme toisiamme kädestä. Lapsi tuli kotiin ja päädyimme pelaamaan seurapelejä yhdessä. Tein meille ruokaa, jonka jälkeen koristeltiin yhdessä vähän piparkakkuja. Niin normaali ilta kuin vain olla voi, oikein hyvä.

Sitten alkoi nopea turbulenssi mielessäni. Dakini otti viestillä yhteyttä ja tunsin, että en pysty vastaamaan. Olin jo muualla, eri paikassa. Pitäisikö minun kertoa hänelle ja tehdä tämä nyt selväksi? Mutta mitä kertoisin, emmehän olleet sopineet RC:n kanssa mitään? Tutustuneet vain toisiimme. Myös RC oli tahollaan ajatellut ja päättänyt, että meidän täytyi puhua. Tästä paineesta seurasi hyvin kauhistuttava kohtaaminen eräänä maanantaina: kaikki tai ei mitään. Kirjoitin tästä jo aiemmin ja se päättyi siihen, että sovimme olevamme tyttöystäviä, kimpassa polyamorisessa mielessä. Heitimme pöytään omia kipupisteitämme ja toiveitamme, rehellisesti. Tein mm. heti tiettäväksi, että koen kovan naisoletuksen kohdallani ahdistavana, "jos mietit, että koskakohan minut näkee hameessa, niin voipa käydä niin, ettei koskaan". Että olen onnellisempi, jos rintani jätetään huomiotta. En ehkä ole oikea muunsukupuolinen, mutta samastun vahvasti. Tämmöistä kaikkea.

Tämän jälkeen meillä oli yksi uskomaton yö yhdessä Baletin pikkujoulujen jälkeen, ja yhdet aamutreffit minun luonani, kunnes RedCatherinen piti lähteä toiselle paikkakunnalle pariksi viikoksi. Yhdeksän päivää ollaan nyt oltu näkemättä, koskematta. Olen myllännyt päätäni eri kuvakulmista ja pohtinut, onko uskomaton energisyyteni ihastumista vai mitä. Olen tilanteessa, jossa en ole koskaan ennen ollut. Ihminen, jolla todella on halua minua kohtaan, aikaa minulle ja odotuksia suhteeni, on minua lähellä - ja suhde on luonteeltaan polyamorinen. Miten jaan aikani? Riitänkö? Onko minusta tarpeeksi? (Joo, haluan että on). Kun hän lähti, koin kovan putoamisen noin viikon ajaksi. Jotenkin herpaannuin ja annoin marraskuun melankolian valua ylitseni. Oli pimeää ja satoi joka päivä ja minustakin tuntui juuri siltä. Kirjoitin hänellekin tässä alakuloisuudessani, väkisin, rehellisesti. Toivoen, että hän antaa minun olla välillä näin, alamaissa, ja ymmärtää että tästä vielä noustaan ja pidetään hauskaa. Yhdessä.



Tätä olemme tanssineet monesti:







keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Uusi tyttöystävä

Minulla on uusi tyttöystävä.

Polyamoriset ihmissuhteeni ovat muttuneet tänä syksynä. Juuri äsken, noh, edellispäivänä.
Tilannehan on sellainen, että asun yhdessä ja olen pitkässä avoliitossa mieheni Herra Huun kanssa, edelleen, tyytyväisenä. Meillä menee mielestäni oikein hyvin. Tämän lisäksi minulla on ollut noin 2,5 vuoden ajan tyttöystävä-suhde toisella paikkakunnalla asuvaan kinkyyn, Dakiniin. Tänä syksynä tilanne minun osaltani meni siihen, että aloin kaivata yhä enemmän kiinteämpää, läheisempää, arkipäivässäkin mukana olevaa tyttöystävää. Kirjoitin siitä tännekin jotain. Minusta tuntui, että minulla oli paljon annettavaa, ideoita yhteisistä puuhista yms, jolle kaikelle ei ollut kohdetta. Aloin tosissani toivoa löytäväni seuraa lähempää.

Ennen kuin tapasin RedCatherinen, olin kuullut hänen maineestaan kinkypiireissä yli vuosikymmenen takaa. Ajalta, jolloin en itse vielä ollut kuvioissa mukana. Oli tehty lavashow, jossa juomuille ruoskittu "noita" oli lyöty rautanauloin poikkipuuhun kiinni ja vinssattu ylös. Vähänpä tiesin koskaan tapaavani tätä lävistettyä henkilöä ja siveleväni sormenpäilläni hänen arpiaan.

En yhdistänyt legendaa ja henkilöä kun ensi kertoja näin hänet. Kiinnitin huomiota lähinnä tämän uuden tulokkaan olemukseen, hänen paljon urheilleen ihmisen kauniiseen kehonhallintaansa, joka näkyy liikkeissä; hänen uskomattoman pitkiin hiuksiinsa; hänen hieman pelottavaan itsevarmuuteensa ja kiihkeään haluunsa voittaa seurapelissä. Ja, noh, kimppasaunassa kun käytiin, tsekkasin myös hänen hoikan vyötärönsä ja pyöreän peppunsa. Tuumasin: a woman out of my league... saavuttamaton nainen. Vanhana kettuna tiedän jo, ketkä uudet suorastaan hinkuvat jotain kivaa pientä kinkyä hetkeä, johon heidät onkin helppo puhua mukaan, mutta tämä nainen näyttäytyi kaiken sellaisen yksinkertaisen pelin yläpuolella. Unohda, sanoin itselleni, a cookie too tough.

Tämän viimeisimmän, samassa porukassa vietetyn mökki-illan jälkeen, BDSM Baarin viesteihini ponnahti jotain RedCatherinelta: Harmi kun lähdit niin aikaisin pois. 
Uh - ah - oh -Wau!?

Tästä eteenpäin kaikki onkin edennyt kuin juna kohti päämäärää. Parin viikon päästä pyysin häntä treffeille burleskitapahtumaan, jossa olimme ensi kertaa liikkeellä kahden kesken. Emme voineet pitää illan aikana näppejämme erossa toisistamme. (Selvästikin meille molemmille nonverbaali kanssakäyminen on tärkeää... anteeksi vain kaikki katsomaan joutuvat! Olen meistä se ujompi, mutta toisaalta täysin vietävissä..) Sama jatkuin ravintola Gongin yökerhon avajaisissa, jossa RedCatherine pyysi minua tanssimaan kanssaan. Pieni yleisömme sai seurata erityistä tanssinumeroa, jossa normaalit muuvit vaihtuivat hallintaotteiksi hiuksista ja käsivarsista, kun hän esitteli dominoivaa puoltaan minuun. Vain minun kainouteni esti tilanteen menemisen pidemmälle, sillä aloin jo lämmetä kivasti.

Pian tämän jälkeen olivat Baletin Halloween-bileet, jossa tutustuminen jatkui. Olin Herra Huun seurassa ja yhdessä katselimme, kun RedCatherine ruoski valkealla härkäruoskalla riiputtimessa käsistä roikkuvaa ystäväänsä Sosumia selkään. Katsoin varsin vaikuttuneena molempien suoritusta, tuohon minusta ei olisi, ei tulisi mitään. Sessio tuntui jatkuvan loputtomiin ja jäljet ruoskittavan selässä kävivät hyvin selviksi ja hänen tuskansa ilmeiseksi. Ikuisuuden jälkeen turvaesine putosi, tai pudotettiin, kolahtaen lattiaan ja uupunut Sosumi vinssattiin alas.

Päässäni pyöri monenlaista, tiesin että halusin tutustua tarkemmin RedCatherineen, mutta samalla mietin mm. sitä, että minunlaisestani pehmo-masokistista ei ehkä olisi paljoa iloa tai haastetta hänelle. Seuraavalla viikolla kävimme kahdestaan sitten peräti kolmessa henkisen puolen tapahtumassa. Yhdessä keskusteltiin johdetussa tilaisuudessa mustasukkaisuudesta, toisessa tutustuttiin seksuaalineuvojan palveluihin ryhmäistunnossa, kolmannessa koettiin henkimatka shamanistisessa rumpuillassa. Saimme molemmat tilaisuuden kuunnella ja havainnoida toisiamme muutenkin kuin bileissä tai yksityisesti kasvotusten. Tässä välissä olin myös yötä RedCatherinen luona, joimme punaviiniä, tanssimme ja kierimme olohuoneen matolla; lenkkeilimme aamulla 10km pururadalla. Harrastimme vähän sadomasokismia ja seksiä. Seuraavalla viikolla kutsuin hänet meille, koristelimme piparkakkuja ja pelasimme seurapelejä lapsen kanssa. Kävimme Baletin kokouksessa valituttamassa itsemme seuraavan vuoden hallitukseen ja syömässä pizzaa, sekä miitissä harrastamassa kiimaista seksiä livahtamalla takaloosiin ja pelaamassa pari erää biljardia sen jälkeen.

Tässä kohtaa vakavoiduimme molemmat. Kirjoittelimme mesessä. Alkoi näyttää selvältä, että meidän pitäisi keskustella rauhassa kasvokkain: mitä olimme tekemässä, mitä toivoimme, mitä tahdoimme. Olivatko ajatukset kenties samansuuntaisia? Minä kävin Herra Huun kanssa keskustelun siitä, mitä mieltä hän olisi, jos RedCatherine tulisi minulle tärkeäksi. Hän hyväksyi asian täysin.

Tänä maanantaina tapasimme meillä, keskellä päivää. Saimme olla muutaman tunnin ihan keskenämme. Molempia jännitti hirveästi, ihan mahaa vihloi. Tiesin kohtalonomaisesti, että jos tästä nyt tulisi totta, olisi minun lopetettava tieni Dakinin kanssa. RedCatherine puolestaan halusi kertoa menneisyydestä seikkoja, jotka olisivat saattaneet hämmentää minua, mutta hän halusi olla rehellinen. Istuimme pöydän vastakkaisilla puolin kuin toisilleen vieraat ja hermoilimme. Kävimme pitkän keskustelun, päädyimme vierekkäin sohvalle käsi kädessä. Sovimme, että tästä eteenpäin tyttöystävinä. Se oli päätetty, yhteinen toive. Halusimme molemmat katsoa loppuun saakka, mihin tämä polku veisi.

Heti seuraavana päivänä koin tärkeäksi ilmoittaa Dakinille asiasta. En voisi ajatella pitäväni kahta polyamorista tyttöystävää yhtä aikaa ja nyt oli minun aikani keskittyä uuteen. Hän otti asian tyylikkäästi, sain vaikutelman, että hän oli tullut samansuuntaisiin ajatuksiin. Jatkamme ystävinä.
Tämän jälkeen ilmoitin asiasta lähimmille kinky-ystävilleni.

Kaikki kävi lopulta nopeasti ja ihmeen kitkattomasti. Aika taisi olla sopiva, suorastaan vaati jotain tapahtuvaksi. Olen vieläkin vähän puulla päähän lyöty, yhtä aikaa iloinen uudesta ja haikea menneestä. En voi sanoa muuta kuin että vähän kerrallaan katsellaan nyt elämää eteenpäin, näistä lähtökohdista.

Hyvää syksyä kaikille!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Vampyyrirakastaja



"Seikkailija. 
Se minulle tulee sinusta mieleen. 
Pulp-kirjallisuus, goottiromantiikka, film noir tai urban fantasy; 
se päähenkilö jolla riittää uteliaisuutta ja rohkeutta pistää itsensä tilanteisiin. 
Sellainen joka alkaa flirttailla punatukkaiselle femme fatalelle
 ja päätyy huomaamaan että on tekemisissä vampyyrin kanssa..."

-RedCatherine 



Olen joutunut vampyyrin kanssa tekemisiin 
ja tunnun vajoavan yhä syvemmälle tähän. 
En kauheasti pistä vastaankaan. 

Hän on punatukkainen, vaarallinen, upea nainen, sadistinen ja masokistinen; 
kova itselleen, kova muille. 
Hänen nimensä on Red Catherine 
ja hän on roikkunut nauloin lyötynä ristillä, verta valuen. 
Hän on ollut poissa vuosikymmenen ja nyt hän on palannut. 

Alan olla koukussa häneen.







keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kiinnostava dokumentti vampyyreista

Halloween-ajan kunniaksi linkitän tähän kiinnostavan dokkarin amerikkalaisesta ns. vampyyrien alakulttuurista. Vaikka paikka paikoin tämä saa ainakin minut irvistämään ja kokemaan puistatuksia, on tässä scenessä paljon samaa kuin sadomasokismissa. Tutun kuuloista, etenkin bilekuvaukset! Plus että veren nauttiminen ajatuksena on aina mielenkiintoinen asia..




perjantai 6. lokakuuta 2017

Ajatuksia polyamoriasta


Perhis pohti blogitekstissään polyamoriaa ja sain siitä idean palata itsekin tähän aiheeseen, kiitos vain hänelle.

Nappaan tässä nyt alkuun saman määritelmän, jonka hänkin oli löytänyt Wikipediasta:

Polyamoria eli monisuhteisuus on ajattelu- ja elämäntapa, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. -Wikipedia





Jos määritelmää lukee kirjaimellisesti, ovat melkein kaikki tuntemani kinkyt polyamoristeja! Ainakin kaikki, jotka tapaavat välillä pervoilla muittenkin kuin oman puolison kanssa. Ja pervoiluksi lasken nyt sanan leikillisessä muodossa kaiken, mikä ei kuulu normaaliyhteisössämme ihmistenväliseen kanssakäymiseen, kuten pussailut, tukistelut, pienen läpsimisen, halaukset takaapäin.. ja siitä sitten kohti rankempaa.

Tai ehkä olen liian tiukka määrityksessäni? Silti, ainakaan minun vanhoissa ympyröissäni ei koskaan, KOSKAAN suudella suulle kavereita, ketään. Ei edes kosketella, muuten kuin nopea halaus tavattaessa. Fyysiset rajat ovat tiukat siellä mistä minä tulen. Voi olla, että nykyisin monilla on jo toisin. Omalla kohdallani positiivista pervoilua on kaikki käytös, mikä rikkoo tätä tabua, ja on laskettavissa myös seksuaaliseksi, joskus jopa romanttiseksi.


Minun mielestäni ihmissuhde sisältää seksuaalisia piirteitä, jos ystävyyden lisäksi toisinaan harjoitetaan seksuualista kinkyyttä sisältävää toimintaa, vaikkei sen ystävän kanssa koskaan mentäisikään perinteisesti sänkyyn.


Tämä on minulle tärkeää, sillä olen määritelmien ihminen. Sanat ovat ajattelun työkaluja, ja jos mitään ei saa nimetä, ei ole pään sisällä mitään kunnon purtavaa. Minulle polyamoria on sen verran järisevä termi, joka ravistaa monia aikaisempia olettamuksiani, että sitä on pakko vähän pyöritellä, ja määrittää oma paikkani joko sen sisällä tai ulkopuolella. En ole vieläkään ihan varma missä olen, prosessi on kesken.


Omasta historiastani sen verran, että ensimmäinen pitkä parisuhteeni oli täysin monogaminen, mitään muuta ei tullut edes mieleen. Minusta tuntuu, että siihen aikaan muusta ei vielä edes oikein puhuttu, joten vertailukohtaa ei ollut. Minulla oli omat seksifantasiani, mutta askel minkään sellaisen toteuttamiseen oli aivan jättimäinen. Olin itse siinä ajatuksessa, että suhteemme kestäisi mieluiten koko elämän, ja olin pääosin ihan tyytyväinenkin kuvioon. No se ei sitten kestänyt, kun miehelle iski jokin etsikkoaika, ja hän huomasi flirttaavansa netissä muille naisille. Monogamia ei sellaista kestänyt.


Tämä nykyinen pitkä suhteeni Herra Huun kanssa alkoi samoissa merkeissä. En ollut sinkkuna muutenkaan kuin niukat puoli vuotta, siinä ajassa ei oikeastaan seikkailtu. Löysin muutamien yhdentekevien treffien jälkeen Herra Huusta omanlaiseni ihmisen ja siitä monosuhdeuskollinen elämäni sitten taas jatkui. Olin onnellinen, että sain olla parisuhteessa, sinkkuus ei sopinut minulle lainkaan.


Vasta pari vuotta olen nyt ajatellut tarkemmin polyamoriaa. Kaikki on tapahtunut pikku hiljaa, vaiheittain. En ole rynnistänyt isoihin muutoksiin, vaan kokeillut pikku hiljaa, mikä tuntuu hyvältä, mikä ei. Koen polyamorian enemmän omaksi jutukseni, sillä mitä olen Herra Huun kanssa keskustellut, se ei oikeastaan luontevasti ole yhteinen asiamme, mutta hän hyväksyy ratkaisuni, kun rajat on sovittu ja rehellisyydestä pidetään kiinni. Tällä hetkellä olemme kai mono-poly-liitossa. Niitäkin on, emme ole uniikkeja. Näen asian niin, että tämä on kypsien, toisiinsa luottavien ihmisten tapa tuoda väriä ja mielenkiintoa elämäänsä. Kukin saa sitä mistä on kiinnostunut.


Ensimmäinen polysuhteen tyyppinen tuli minulla eteen Dakinin kanssa. Se ei ollut suunniteltua ("tahdon polyyn!"), vaan tuntui luontevalta hakeutua yksiin, kun molemminpuolista kiinnostusta oli. Tämän jälkeen minun piti oikein paneutua siihen, mitä tämä on ja mitä on polyamoria. Toisin kuin minä, Dakini ei elä määritelmien kautta. Hän ei tee mitään viisivuotissuunnitelmia, vaan tykkää pitää suhdeasiat avoimina mahdollisuuksille. Olen kamppaillut muun muassa tämän asian kanssa itsekseni ja todennut, että tämä on juuri sitä polysuhteiden todellisuutta: joka on kiinnostunut polyamoriasta, saa kaupanpäälle paljon uusia ihmissuhdekiemuroita. Tosin siitäkin minä pidän, se jos mikä tuo elämään suolaa.


Välimatkan ja ajankäyttöasioiden tähden emme pysty näkemään niin usein kuin suhteen kannalta olisi ideaalia, ja minulle jää toisinaan tyhjäkäyntiä, jota en pysty suuntaamaan oikein minnekään. Herra Huun kanssa meillä on oma arkinen kuviomme, johon mm. tietyntyyppiset flirttailevat viestikeskustelut keskellä päivää eivät luontevasti kuulu. Sellainen on enemmän minun omia juttujani, ei yleensä edes Dakinin. Samoin olisi joskus kiva käydä spontaanisti pienillä romanttisilla treffeillä, vaikka kävelemässä tai nätissä kahvilassa. Herra Huun kanssa tulee harvoin lähdettyä, Dakinin kanssa ei välimatkan tähden pysty.


Tämäkin on näitä polymyönteisen elämän kiemuroita: olisiko hullua ajatella, että tutustuisi lähemmin vielä johonkuhun kolmanteen? Johonkin tyttöön, joka olisi taas aivan muuta, kuin nämä toiset rakkaani? Olisiko se hyvä juttu vai heilauttaisiko korttipakkaa pahasti?


Näiden ajatusten jälkeen palaan yhä siihen, että koen ehkä silti olevani vain jonkinlainen poly-feikkaaja tai poly-turisti, koska en suoranaisesti jaa kotiani kolmannen tai neljännen aikuisen kanssa. Enkä ole tullut polykaapista suvulleni. En asu jonkinlaisessa polykommuunissa maalla, kanoja (ja muutakin) kasvatellen. Olenpahan vain tällainen sisäsiististi poly, ilman riskejä, ulkokuori kunnossa.


Seuraavaksi voisinkin pohtia biseksuaalisuuttani, josta päätyisin ihan samanlaisiin ajatuskuvioihin!



Mitenköhän tätä lukevat mieltävät polyamorian? Liittyykö se edes kinkyyn? Oletteko omassa elämässänne kokeilleet, vai kiinnostaako edes? Pitääkö yhden ihmisen kyetä antamaan sinulle kaikki mitä toivot saavasi?

torstai 7. syyskuuta 2017

Ihania naisia pervobileissä

Sitä tuntee itsensä aika pieneksi ja araksi, kun pervo-inboksiin kilahtaa 1 viesti juuri siltä, jonka kanssa viime yönä tuli puuhailtua. Ihan noin yllättäen, ilman suunnitelmia. Ja hyvästeltyäkin, yhtä yllättäen. Uskaltaako klikata auki?

---

TAFF-bileet tulivat takavasemmalta eteen. Olin jo varma, etten pääse paikalle, kun viime hetkellä siihen tarjoutui tilaisuus. Minulla oli kolme varttia aikaa kehittää illan vaatetus. Ensin ajattelin lyhyttä mekkoa, mutta havaitsin olevani ehdottomasti mukavuudenhaluisella ja vähän himokkaalla tuulella. Reisitaskuhousut, musta wife beater ja nahkalippis, jaloissa ketjukoristeiset nilkkurit. Niin, ja kaularusetti ja kynsikkäät pride-lipun väreissä! Just sopivaa.

Heitin otsatukkani poikamaisesti sivulle nahkalipan alle ja maskeerasin itselleni androgyynimmät kasvot, vähän edellisten valokuvien tyyliin, mutta jättäen pois sänkivarjostukset. Vaati vähän rohkeutta, mutta nyt minulla oli juuri sellainen olo.

Näin Pepin sattumalta jo matkalla bileisiin, vaikka menimmekin eri kyydillä. Miksi sydämeni aina pikkuisen hypähtää kun näen hänet? Joidenkin ihmisten kohdalla vain on näin. Heidät tuntee läheisiksi heti ensi kohtaamisella, ilman mitään järjellistä syytä. Kun näin Pepin vuosi sitten Baletin mökkibileissä, en lainkaan tuntenut häntä, mutta silti oli heti selvää, että hän oli minulle ensimmäiseksi kiinnostava ihminen koko paikassa. Katselin häntä kaukaa, vähän arastellen, lopulta uskalsin pyytää viereeni sohvalle istumaan. (Jos asioita ei tee, asioita ei tapahdu). En ehkä osannut oikein edes keskustella järkevästi, nautin vain siitä että tunsin hänet lähelläni. Taisin ottaa häntä kädestä tai kietoa käsivarteni ympärilleen. Otin riskin, kokeilin. Tuskin hän olisi jäänyt siihen, jos tilanne olisi tuntunut epämiellyttävältä.

Pidin häntä kauniina, kiehtovana, ihanan aikuisena ja mielettömän rohkeana, olihan hän lähtenyt ilman seuraa vieraaseen (pervo)porukkaan - ja vielä keskelle metsää. Tuona iltana mökillä homma huipentui pieneen sessioon, joskin junailin meille Juha Koon kolmanneksi, sillä olin halukas vaikkakin epävarma kyvyistäni kohdella häntä oikealla tavalla. Saimme luvan mm. sitoa häntä yhdessä Juha Koon kanssa. Kun Peppi oli sidottu eteeni sängyntolppaan pyöreä peppu tarjolla, otin häntä kurvikkaalta uumalta kiinni, painelin lantiotani pari kertaa häntä vasten ja laukesin. Huh!

Bilepaikalla koitin haeskella Dakinia, mutta näinkin ensin Pepin. Hän tuli hymillen katsomaan, kun Tiikki sitoi minua rakentamillaan puu- ja metallikahleilla. Pidimme vain hauskaa, nappailin välillä olutta sidotuin käsin ja moitiskelin vitsilläni, miten pystyisin halutessani aukaisemaan koko systeemin. Tiesin, että Peppi oli se, joka todella haluaisi päästä sidotuksi. Ehdotinkin sitä heti seuraavaksi ja todella, hän näytti tuntevan olonsa sensuelliksi ja kotoisaksi, kun sai vähän metalliketjua ihoaan vasten.

Huomasin lopulta Dakinin ja pääsimme tervehtimään toisiamme kunnolla. Emme olleet nähneet ihan liian pitkään aikaan, piti taas haeskella vähän tuntumaa toisen lähelle. Ei se tule sormia napsauttamalla, kun harvoin nähdään. Hän näytti hyvältä ja itsevarmalta, silmät tuikkivat arvoituksellisesti, kuten aina. Suutelimme ja hän vetäisi minut lähelleen ja puri kaulaani niin, että säikähdin. Se sattui ja seuraavina päivinä pidinkin hiuksiani auki, jotta kaulan jäljet eivät näkyisi - tiesinpä taas kuka oli minut halunnut merkitä, wau! Kun tästä toinnuin, keskustelimme ja bondasimme nopeasti, sillä minulla ei ollut paljon aikaa sinä iltana. Häntä ei sillä kertaa kiinnostanut muu kuin ystävien seura, minä taas ilmoitin, että minua panettaa.

Olin siirtymässä jonnekin Dakinin kanssa, kun Peppi tuli luokseni ja sanoi, että haluaa suudella minua. Tietysti minulla pyörähti samantien sukat jalassa ja olin valmis. "Käyn vähän tuolla Pepin kanssa, ok?" En kuitenkaan halunnut suudella siinä käytävällä, vaan johdatin hänet hämärään pääsaliin, jossa soi äänekäs musiikki. Joka paikka oli täynnä bileväkeä, mutta bongasin sopivan yksityisen kolon suuren katariinanpyörän takaa. Painoin Pepin vasten seinää ja suutelimme. Eihän se sitten siihen jäänyt, kun huomasin hänen kehonsa vastaavan kannustavasti, mitä tahansa teinkin.  Molempien kädet vaeltelivat päättäväisesti toisen iholla, livahtaen vaatteiden alle. Hoidimme oikein tyylikkäästi pikaiset vasten seinää. Minua alkoi jo kuuma toiminta heikottaa ja vajosin istumaan lattialle. Peppi laskeutui hajareisin syliini ja keinutti ihanasti lantiotaan vasten omaani. Hitto! Olin taas mukana.

Alkoi kuulua naurua ja huomasin matkaseurueeni kurkkivan meitä ja kehoittavan harkitsemaan kotiinlähtöä. Peppi hymyili minulle jotenkin ovelasti ja totesi: Hyvää yötä. Vastasin siihen ja poistuin niine hyvineni.

Pyörittelin näitä tapahtumia mielessäni pitkin kotimatkaa. Miten erilaista, mutta silti täydellistä käsittelyä näiltä mahtavilta naisilta sain. Olin onnellinen ja mielettömän kiitollinen molemmille.

---

Viesti:

"A quickie against a wall? Yes please"
Hih ♡ Olipa hyvä, että päätin lähteä Tampereelle ;)
-Peppi


---


Jokainen tekstissä mainittu henkilö on hyväksynyt kirjoituksen.
Peppi auttoi minua lopullisen version muotoilussa. -Tetris

maanantai 28. elokuuta 2017

Tyttö.. eikun poikailua

Välillä on kiva vähän maskeerata itseään ja tyttöillä poikailla. Tiedättehän nämä keski-ikäiset setämiehet, jotka vetää sukkahousut jalkaan kun vaimo on pois, ja valokuvaa sääriään? Ehkä tässä on vähän samaa: kokeilua, rooleilla leikkimistä ja kiksien hakua.

Lähdin kokeilemaan hyvissä tunnelmissa ensi viikonlopun bilemeikkiä, mutta päädyin muille poluille. Tuli otettua muutama poika-selfie! Otin tarkoituksella tuon WC-pöntönkin tuonne taustalle, kuten karrikoidusti miesten deitti-ilmoituksissa usein on. Sitten, ei mitään duck-face- ilmeitä, vaan tuommoinen miehekäs vakava möllötys... LOL

Kuva: Tetris


No, se oli hauskaa. Pistin heti Dakinille menemään muutaman kuvan. Hän totesi sen olennaisen, että olen kuin sarjakuvahahmoni. Joo, kieltämättä. Taiteilijathan usein piirtää omia kasvojaan eri tyypeilleen ja tuo vampyyrihahmo on eräänlainen alter egoni:


Sarjakuva: Tetris


Herra Huulle ei ole järkeä tällaisia lähettää, sillä heteromiehenä hän nimenomaan haluaa nähdä minut naisena. Niin kuin tietenkin normaalisti näkeekin. Mutta ehkä joskus jossain sopivissa bileissä tai tapahtumassa voisi koittaa tällaistakin lookia!

Tässä on tietysti nyt taas tämä naamajuttu: voiko omalla naamalla olla blogimaailmassa, kun aiheena ovat aikuistenväliset, yhteisen sopimuksen mukaiset, lailliset touhut?

- No siinähän se jo tulikin.


Kuva: Tetris

tiistai 8. elokuuta 2017

Suihinotosta

Nautin suihinottamisesta nykyään paljon. Siis siitä että minä otan. Itseänihän ei kukaan yleensä hoitele suuseksillä, mutta ei nyt mennä siihen.

Herra Huulla ja minulla oli juuri oikein rentouttava sessio. Olen kaikeksi onneksi päässyt sen ajatusmöykyn yli, etten halunnut sessioida hänen kanssaan D/s-suhteen loppumisen jälkeen. Minulla oli vaikeuksia asennoitua. Tuntui, että sub/Dom -asetelma oli falski, kun se ei ollut ehdoton. Ainakin omassa päässäni näin. Fantasiat ovat minulle tärkeitä ja jos en löydä tilanteesta mitään elämää suurempaa kuvitelmaa, saatan pudota arkipäiväisyyteen, ja se ei sytytä minua yhtään. Tätä on vähän vaikea selittää ja tiedän olevani pirun monimutkainen ajatuksineni ja tuntemuksineni. Kuitenkin, jos löydän sessiotilanteeseen jotain fantasiaa, kuten palvelija-Herra/Rouva, vaikka toinen ei tästä olisi edes tietoinen, pääsen tunnelmaan. Näitä nopeita fantasioitani hyödyntämällä olen oppinut joustavampaa tapaa suhtautua sessioihin Herra Huun kanssa.

Noniin. Olemme nyt muutamia päiviä kahdestaan koko talossa ja toki se tarkoittaa seksiä, nyt kun on taas tilaisuus irrotella vapaasti. Olemme tehneet paljon talon kunnostushommia, aikamme kuluu puuhastellessa. Vapaus alkoi jo eilen, mutta vasta tänään löysimme yhteisen vireen muuhunkin.. Säädin keittiössä kuumennettavan vernissan kanssa, kun Herra Huu tuli varovasti taakseni ja otti kiinni rinnasta sekä jalkovälistä, samalla kuiskien korvaan "pitäiskö suakin vähän lämmittää ja vatkata?" Lupasin, että vähän myöhemmin sitten.

Sivelin öljyn puulle ja katsoin ohjeista, että sen tuli antaa kuivua puolisen tuntia. Katseeni kääntyi Herra Huuhun, jolle ilmoitin asian. Hän ymmärsi tarkoitukseni ja siirryttiin makuuhuoneeseen. Pyysin, voisiko hän antaa vähän keppiä. Minun oli jo pari päivää tehnyt mieli ihan vain kepillä piiskausta. Töiden lomassa huomasin kiihottuvani kovasti ajatuksesta, että olisi joku auktoriteetti, joka päättäisi minun tehneen työni huolimattomasti ja ansaitsevani piiskaa. Uh... Otin tämän fantasian mieleni komerosta kuin työkalun ja asetuin peppu koholle osoitettuun paikkaan.

D/s-aikoina en puhunut ylimääräistä sessioissa, mutta nyt olen tavannut lyhyesti kommentoida tuntemuksiani, jotta toinenkin tietäisi tarkemmin miltä mikäkin tuntuu. Siihen tyyliin, että "toi tuntuu hyvältä", "toi nipistelee" jne. Tietysti ei tarvitse sanallistaa erikseen sitä, kun kiljaisee ja polvet notkahtavat kovemman iskun jälkeen! Joka tapauksessa, Herra Huu on piiskurina tasaisen hyvälaatuinen, tämä puheluni liittyy enemmän uudenlaiseen asenteeseeni yhteisiä tilanteitamme kohtaan.

Mutta suuhommiin! Piiskahetken jälkeen minut ohjattiin suihkuhuoneeseen. Vaatteet olivat molemmilta jo pois, kun asetuimme vastakkain, minä polvilleni Herra Huun eteen. Nautin edelleen tosi paljon, kun minulta otetaan tilanteen vastuu pois ja vaivun ohjailtavaksi objektiksi. Niitä hetkiä on aina välillä, etenkin suihinoton yhteydessä, sillä se tuntuu kiinnostavan Herra Huuta varauksetta ja siinä hän ottaa helposti ohjat. Tämä subiutuminen on tärkeä seikka, miksi olen huomannut pitäväni tilanteesta. Liian rajuja otteita en kestä, sillä en ole kovin hyvä syväkurkku, mutta nautin siitä, kun joudun kakomaan holtittomasti ja nesteet valuvat silmistä, nenästä ja kurkusta. Lattialle kertyy lätäkkö, mutta haluan jatkaa, haluan yrittää lisää. "Ota niin syvälle kuin pystyt", sanoo Herra Huu hiljaisella äänellä. Koitan rentouttaa kurkkuni vaikka väkisin ja liu'utan hänen kalunsa jonnekin nielua syvemmälle. Se on hetken juurta myöten suussani, en saa happeakaan. On samaan aikaan surkean kiihottavan alisteinen sekä voittajan olo. Kiihotun lisää, kun hän painaa päätäni kohti kaluaan ja nai minua suuhun, vaikka samalla uusi yökkäämisen aalto nousee ja puskee kuolaa suuni täyteen. Sitä valuu molemmista suupielistä rintoja pitkin haaroihini.

En ole ottanut keneltäkään muulta mieheltä suuhuni, rajani kulkevat tällä hetkellä mm. siinä. Pieniä yhteisiä fantasioita ja suunnitelmia on ollut, josko tietyssä tilanteessa joku muukin naisi minua suuhun. Tämä on kuitenkin meillä iso askel, jossa voi tulla esiin yllättäviä tunteita, sitä pitää rakennella huolella, hätiköimättä. Eräs kandidaatti meillä jo onkin, oikealla asenteella liikkeellä oleva herrasmies, ystävä. Paikankin olisi oltava sopiva, sellainen missä kuola lattialla ei haittaa!

Naisista minulla onkin enemmän kokemusta.
Muistan ikuisesti miten Mrs Whiterope tuli sängyllä päälleni. Minun, kokemattoman ja mielettömän innokkaan kinky-wanna-ben, joka väitin itseäni "valitettavan heteroksi". En vain ollut tajunnut, mitä minusta löytyy, kun avaimet lyödään lukkoihin. Hän istui kesken sessiomme naamalleni, oikein klassisesti, erittäin dominoivasti. Rakastin joka hetkeä ja olen muistellut tätä kiihkolla ja lämmöllä. Nuolin kuten käskettiin, ja välillä haukoin henkeäni, kun hän puristi itsensä reisillään tiukasti kasvojeni ympärille ja päästi taas irti.
Tämä klassinen tilanne ei ole kohdallani koskaan toistunutkaan ihan samanlaisena, harmi.


"Nuole pois vain! Ei ole paikkaa, jossa likainen kielesi ei olisi jo ollut." -sarjakuvastani

perjantai 4. elokuuta 2017

Haaveeni verestä

Lähdimme Herra Huun kanssa Tampereen kinkybileisiin mielijohteesta. Oli vapaata kerrankin ja mahdollisuus.

Olin kokeillut kauan kaapissa maanneita bilevaatteitani ja todennut niitten jälleen sopivan päälle. Puin koko setin: pitkät korkosaappaat, mustat sukkahousut ja lyhythihaisen minimekon, sen mustan jossa on vetoketjuja ja remmejä. Hiukset vielä korkealle ponnarille ja tummat rajat silmiin. Herra Huu koitteli päälleen uutta steam-punk-goth-gentleman -asuaan ja näytti mielettömän hyvältä liiveineen, silintereineen ja poninhäntineen sekä remmihousuineen.

Oli pakko päästä dress code -bileisiin! 

Tampereella oli hieno meininki, juuri sellainen jota olin lähtenyt hakemaankin. Paikka sopi bileille erinomaisesti ja joka puolella oli ihmisiä, melkein kaikilla upeat asut. Alakerrassa soi musiikki, jonka tahdissa pääsin tanssimaan. Yläkerrassa oli takahuone sessioille, ohjattu leikkitila "pikkuisille" ja neuloitusta omassa häkkimäisessä kuutiossaan, johon oli vapaa näkyvyys, mutta kukaan ei päässyt häiritsemään neuloittajan tarkkaa työtä. Viihdyin ja olin mainiolla tuulella. Kaikki oli mahdollista tänä iltana! Voi kun jotain tapahtuisi.

Tapasin Dakinin, kun hän vapautui pikkuisten parista. Hänkin oli hankkinut päälleen uutta ja näytti järjettömän upealta ja himottavalta skottiruutuhameessaan ja kuviosukkiksissaan. Hän tahtoi mennä ottamaan neuloja käsivarteensa ja asetuimme häkin jonoon. Minua ei ole ikinä neuloitettu, mutta hän on kertonut pitävänsä siitä. Neulat eivät varsinaisesti kuulemma satu kovin paljon, mutta niistä tulee eräänlainen "high" olotila. Olin utelias näkemään nyt jo toistamiseen, miten hänen ihoaan puhkottiin. Neuloittaja oli tuttu ja tunnettu työssään; turvallinen ja asiantunteva. Dakini istui rauhallisesti paikoillaan, kun kymmenkunta injektioneulaa sukelsi ihoon, löysi tiensä parin sentin päästä ulos ja jäi paikoilleen. Sievä rivi olkavarressa. Hän painoi silmänsä kiinni ja hiki kihosi hänen otsalleen.

Katsellessani minulle tuli mieleen viime kerrasta asti hellimäni haave: tahtoisin maistaa hänen vertaan! Kun neulat poistetaan, lähtevät pienet verivanat valumaan, kunnes ne pyyhitään pois ja tyrehdytetään. Siitä voisin nuolaista, ihan vain pikkuisen, kokeeksi. Miltä se tuntuisi? Entä maistuisi?

Olen aina tykännyt vampyyreista, heti siitä asti kun esiteininä tajusin kaulaan puremisen eroottisuuden. Ajalta ennen Twilightia, ennen Anne Ricea, ennen Veren vankeja. Minulla oli vain paksu, pölyinen, vanha painos Draculaa, ja epämääräinen tunne että tämä on kuumaa tavaraa. Se aavistus ei ole mihinkään haihtunut, mutta aidon veren olen jättänyt pääasiassa rauhaan.

Sydämeni kiihdytti, kun päätin kysyä. Saisinko..? 
Keskustelimme Dakinin kanssa nopeasti teon turvallisuudesta -  se oli ainoa asia mitä hänkään epäröi (rakkaani!) ja kun oli aika vetää neulat pois, hän kääntyi puoleeni. Veri lähti heti muodostamaan pieniä polkuja iholle. Minulle tuli vähän kiire, en halunnut että hän sotkee paitansa. Nuolaisin ja maistoin vain lievästi veren ominaisen rautaisen maun. Ei ollut mikään ongelma jatkaa. Tilanne oli samalla jännittävä ja luonnollinen. Suutelin häntä aina välillä veritahraisin huulin ja jatkoin.


Kuva: Tetris
(Lavastettu tilanne)

Heti jälkeenpäin olo oli mahtava, ilahtunut ja ylpeä. Olin tehnyt sen mistä haaveilin! Ei se ollut hankalaa tai epämiellyttävää; milloin tahansa uudestaan. Hellin makua suussani samalla kun rakkaani kättä puhdistettiin. Hain hänelle ison lasin vettä.
Bileet jatkuivat ja muutakin jännää tapahtui, mutta en varsinaisesti palannut tähän pikku tapahtumaan Dakinin kanssa, muuta kuin nopein lausahduksin. Hänkin oli pitänyt tilanteesta. Herra Huu taisi lähinnä naurahtaa. Minulle tämän oli kuitenkin taas yhden oudon asian kiertyminen jonkinlaiseen kliimaksiin. En tiedä, tuleeko tämä edes toistumaan koskaan, mutta olen tyytyväinen.



Pet Shop Boys: I wouldn't normally do this kind of thing

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Terveesti pervo

Syystalvella kirjoitin siitä, miten olin huonossa kunnossa, niin henki kuin ruumiskin. Nyt, etenkin kun aurinkoiset lämpimät kelit alkoivat, olen energiani toisessa ääressä. Ja se on mahtavaa! Korvien välissä soi luuppina Rednex toisin kuin talvipimeillä teemalauluna taisi olla Loirin tulkinta Leinon Elegiasta..

Oikeastaan ajattelin kirjoittaa tällä kertaa terveydestä. Minulle hyvä terveys ja kohtuullinen kunto linkittyvät hyvään kinkyelämään. Siis omalla kohdallani, liittyen omiin mielikuviini ja fantasioihini. En kykene näkemään, että sisäinen kinkyminäni voisi kunnolla toimia, jos laiminlyön omaa terveyttäni. Tahdon olla toimintakykyinen, virkeä, kestävä, notkea, ryhdikäs, mitä näitä on. Saan nautintoa kun palvelen toisia, olen avuksi, mieluiten tietysti niin että selvästi käsketään (ja ah rangaistaan). Onko ihme, että minulle armeijahenkiset vaatteet ja asusteet ovat fetissi? Nekin istuvat parhaiten kun korostavat normaalia, hyväryhtistä kehoa.

Noniin, aloin pyörittää päässäni täydellistä army-meets-goth-meets-LaraCroft -teemaa, kun piti kirjoittaa terveydestä.

Eli. Nyt olen itse huomattavasti paremmissa kantimissa kuin talvella. Maaliskuun alussa minulla naksahti, että nyt riittää. Jätin kerrasta tapani iltaisin herkutella ja ottaa vähän olutta. Jätin muutenkin vääränlaisen ravinnon ja pienensin annoksiani. Iltaisin minulla on nyt kivennäisvesipullo vierelläni ja nautin pienestä nälästä, sillä se kertoo kehon käyttävän varantojaan. Liikuntaa en lisännyt moneen kuukauteen, vaan pelkästään ruokavalion avulla sain pois elopainoa niin, että kun ennen hiihtelin merkittävän ylipainon alueella, olen enää lievästi ylipainoinen. Toivottavasti oikeista kohdista! Tietysti olen tyytyväinen. Olen voinut ottaa uudelleen käyttöön hyvän näköisiä housuja kaapistani. Olen joka aamu tyytyväinen punnitukseen, kun ennen joka aamu vitutti, enkä käynyt vaakalla viikkoihin, kuukausiin.

Runsaan ravinteikas ruokavalio on ainakin minulla poistanut halut herkutteluun sokerilla, rasvalla ja suolalla. (Joku tuttu saattaa tässä nyt ajatella, että kyllähän se Tetris on nähty vetävän sipsiä ja kakkua ja kolaa ihan kuin muutkin. Aha, ne olikin niitä harvinaisia hetkiä, poikkeuksia tilanteen kunniaksi). Tiedän oikeasta ruokavaliosta mielestäni paljon ja uskon, että himotukset syntyvät vääränlaisista syömätavoista. Normaalipäivinä pystyn pitämään hyvin hanskassa kellonajat ja kulloinkin nautitun sopivan ruokamäärän ja sen mistä se koostuu. Loma- ja juhla-ajat tuottavat enemmän päänvaivaa. Oikeasti, ajattelen jo etukäteen näitä ongelmakohtia ja sitä, miten niissä tulisi toimia. Se toimii jotenkuten. Sitten ärsyttää sekin, kun krapulapäivinä tuntuu olevan pakko syödä yli tarpeen, ettei heikottaisi ja yrjöttäisi. Jotenkin olen näistäkin ajoista luovinut läpi ilman muuta kuin hetkellistä turpoamista, eikä näitä sentään usein olekaan.

Jatkosta en osaa sanoa tässä vaiheessa. Tietysti vähän pelkään, että kun syksy taas kunnolla iskee päälle, hyvät aikeet muuttuvat mössöksi, hällä väliä, menköön tosta nyt pikkusen suklaata, oho menikin koko rasia. Vaan ehkä ei! Minulla on yksi ässä jo varattuna syksylle. Pervoista on moneksi ja olen löytänyt ihmisen, joka voisi ehkä coutsata minua ainakin seuraavan pahan pimeän yli. Nähtäväksi jää!


Mitäs muuta.. Vähän jänniä pikku suunnitelmia on versonut. Liittyy näihin isoihin, tuhmiin nallekarhuihin, joulupukkeihin, kollikissoihin, joista niin tykkään. Myös välit suloisiin, höpsöihin pikku pervoihin ovat parantuneet, nyt kun oma mielikin on parempi. Tahtoisin taas pöyriä-möyriä kanssanne jossain tehden jotain kummaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää sydäntä. Rakastan teitä kaikkia!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vastuussa kinky-bileistä

Yhtäkkiä minulla oli päävastuu eräistä kinky-scenen arvostetuimmista bileistä.

Turun Baletin Fetish Clubeja pidetään tasaisen hyvälaatuisina tapahtumina, joissa on myönteinen tunnelma. Menestys perustuu pääasiassa organisoidulle talkootoiminnalle, jota kehitetään jatkuvasti. Näkisittepä sen tiedosto- ja paperimäärän, jolla taataan, että vaikka kaikki vakituiset nakkilaiset päätyisivät putoavaan lentokoneeseen, bileet jatkavat, show jatkuu. Jokainen 20-02 tapahtuma vaatii parikymmentä sitoutunutta henkilöä, jotka laittavat pari tuntia omaa vapaa-aikaansa johonkin osa-alueeseen, saaden vastineeksi kympin arvoisen sisäänpääsyn ja juoman. Näistä tehtävistä vaativin on tapahtuman vetäjän nakki.

Vetäjänä minun, tosin vankasti puheenjuohtajamme avustuksella, oli useita viikkoja etukäteen huolehdittava mm. vapaaehtoisten keräämisestä nakkilistan avulla, juhlapaikan varmistamisesta kyseisestä ravintolasta, mainonnasta eri kinky-foorumeilla, kassan tuomisesta paikalle ja siitä vastuun kantamisesta, useiden ohjeiden tulostaminen lipunmyyntiin ja infotiskille... Pari tuntia ennen bileitä oli minun oltava tikkana paikalla katsomassa, että ovet tullaan avaamaan ja että kasaus saadaan hoidettua ennen juhlakansan tuloa. Tämän jälkeen oli tarkkailtava bileiden tilannetta ja sovittava juontajan kanssa illan juonnot ja vahdittava, että ne tulevat ajallaan. Onneksi tällä kertaa ei ollut esiintyjiä eikä valokuvaajaa, sillä heistäkin olisi pitänyt huolehtia. Illan lopussa piti vielä katsoa, että purku sujui, purkajien väistellessä raskaine taakkoineen ulos valuvaa yleisöämme, hyvästellä ja kiitellä paikan isäntä ja poistua viimeisten joukossa ulos. Bileitä seuraavana aamuna oli terästäydyttävä laskemaan lipunmyynnin ja tuotemyynnin kassat ja tsekattava uudet jäsenet yms. esiin tulleet asiat ja laadittava hallitukselle bileraportti. Onneksi kassa täsmäsi! Tämän jälkeen on vielä tulevassa kokouksessa annettava sanallinen palaute tapahtumasta ja pohdittava sitä yhdessä muiden kanssa: olisiko jotain parannettavaa. Vasta tämän jälkeen on vetäjän hommat hoidettu.

Ei ihme, että minua pikkuisen huolestutti etukäteen! Ohjelmatuottajan hommiin ilman koulutusta - ja ilman palkkaa. En mitenkään erityisesti halunnut tätä hommaa, mutta se on pakko jonkun hoitaa, ja olisi kohtuutonta että näin iso vastuu olisi aina yksillä ja samoilla harteilla. Täytyy sanoa, että en ehtinyt enkä osannut juurikaan nauttia itse bileistä. Muutaman hetken otin kiinnostavien ihmisten kanssa juttelemiselle, samalla toisella silmällä vahtien, pitäisikö sipsikulhot taas täyttää, tai kirppispöytä tyhjentää. Bileiden loputtua olin todella naatti.

Välillä mietin, onko järkeä, että samat ihmiset jotka ry:n hallituksessa huolehtivat koko ry:n sääntömääräisen toiminnan ja jäsentoiminnot sekä foorumit kuntoon, kuten myös yhteydet ulkomaailmaan, luennot jne,  on tosiaan toimittava myös bileorganisaationa. Kaikenlainen ideologia siitä, että kinkyys olisi luonteva osa sateenkaarta Seta-jaostojen kautta, että voisimme järjestää riittävää valistusta sekä ulkopuolisille meistä, että seuran sisällä mm. turvallisuudesta ja sensitiivisyydestä, meinaa hukkua siihen häslinkiin, että on kiskottava samalla porukalla vuosittain pystyyn noin viidet sadan ihmisen bileet, kahdettoista miitit, parit mökkeilyt, ja muutamat pienemmän porukan bileet!

Meitä muutamaa kourallista aktiivisia ihmisiä tosiaan tarvitaan pyörittämään kunnialla järjestöä nimeltä Turun Baletti. Kaipa me tästä nautitaan, kun jaksetaan mukana keikkua, mutta ei täällä ytimessä juuri vapaamatkustajia ehdi katsella: kaikilla on vastuunsa ja ne hoidetaan, tai ne kaatuvat kaverin niskaan. Ja uudet tekijät otetaan kyllä ilolla vastaan, vaikka ei mitään sen suurempaa tekemään kuin täyttämään yksien bileiden nakkilistalta jokin tehtävä, vaikkapa välineiden kasaus tai dj:nä levyjen soittaminen tai tuottamalla jokin teemaan sopiva ohjelma lavalle. Mukaan vain, ei anneta elävän scenen kuivahtaa tekijöiden puutteeseen!