perjantai 30. joulukuuta 2016

Hiton väsyttävä syksy

Minulla on takana väsyttävä syksy, enkä ole ollut oikein oma itseni. En ole ollut vireessä, en ole jaksanut: olen peruuttanut tapahtumia ja tapaamisia väsymyksen takia. Ihmissuhteissa on mennyt vähän niin ja näin - mikä ei liene yllättävää. Olen käynyt virransäästötilassa, minulla ei ole ollut paljoa annettavaa.

Nyt joululoman vihdoin koitettua, olen kyennyt pysähtymään ja miettimään, missä mennään. Tiedän kyllä, että eksistenssini on perseestä, mutta miksi ja mitä voin asialle tehdä?

En ole sairas, en masentunut, elämässäni ei ole tapahtunut mitään poikkeuksellisen uuvuttavaa. Minä olen .. hibernoinut. Talvehtinut. Kulkenut lökäpöksyissä villasukat jalassa Juutuubin ja jääkaapin väliä, muusta välittämättä. Hiusvärini on kasvanut yli. Olen lihonut. En ole jaksanut liikkua. Iltaisin on nukuttanut tavattomasti. En ole harrastanut seksiä missään muodossa.

---

Olen tavoittanut joitain niistä asioista, joita parantamalla olokin paranisi. Minun täytyy nimittäin tehdä jotain muutoksia, sillä tämä nykyinen ei ole mitään elämää!

Nyt lomalla minun on ollut helppo lisätä liikuntaa. Olen tarttunut vanhaan suosikkiini sauvakävelyyn. (En ole ainoa pervo joka sauvakävelee!) Toinen lempiliikuntamuotoni on uiminen. Päivän aloittaminen reippaalla hikisessiolla ulkoilmassa on ehkä parasta mitä voi itselleen siihen kellonaikaan tehdä. Mielihyvähormonit ja kunnonihminen-fiilis kantavat pitkälle. Päivän lyhyydelle en voi mitään, mutta kävelin tänäänkin kasvot kohti aurinkoa, rivakkaa vauhtia. Tämä jos mikä karistaa pölyjä päästä ja kehosta.
Hyvä olo kehossa on edellytys innostumiseen ja haluun kohdata toiset pystypäin, varmana itsestään.

Jos minulla ei ole fantasioita päässäni, minulla ei ole seksihaluja. Fantasiat ovat vaimenneet, kun minulla ei ole ollut aikaa viettää niiden seurassa. Ellei minulla ole kunnon buustia korvien välissä, on melko hankalaa saada ryhdyttyä harrastamaan seksiä. Näin minulla on ollut about aina. Uutuudenviehätys on asia erikseen, ja kun se väistämättä haihtuu, jää kaikki se, mitä pystyn mielikuvituksellani tuottamaan. Tässä ei ole ongelmaa, niin kauan kuin minulla tapahtuu jotain päässä, eikä siellä kumise tyhjä näyttämö.

Fantasioitten ja minun yhteistä aikaa on, kun piirrän sarjakuviani ja muita likaisia kuviani. Olenhan aina ollut tämmöinen artsy-fartsy, jolla oma elämä ja tuottamani kuvat kulkevat rinnan. Se vain on minulle tärkeää, ehkä ne ymmärtävät, joilla on samansuuntaista taipumusta. Jos se puoli jää kokonaan pois, alan typistyä ihmisenä. Tuolta yltä voi lukea, millaista se sitten on.
Nyt lomalla olen ottanut vähän aikaa piirtämiselle ja kuvittelulle. Perheelliselle se ei ole helppoa, mutta järjestelyjä voi aina tehdä. Enhän voi tehdä yhtään piirrosta, jos olan yli kurkitaan. Piirsin tänään loppuun sarjakuvani sivun, jonka liitin tämän blogin lisäsivulle. Olikin todella hankalaa päästä sisään tarinaan, jota olin viimeksi tehnyt yli vuosi sitten.

Muut parannettavat asiat taitavat liittyä ihmissuhteisiin. Ne asiat eivät sitten olekaan näin suoraviivaisia, kun niissä on osallisena muitakin, omine haluineen ja toiveineen. Tämä pakka asettuu eteeni joka päivä pikkuisen erilaisena. Varmaan olen itse ihan yhtä hankala ja käsittämätön omine vaihtuvine muudeineni, en yhtään epäile. Ihme, että ylipäätään jonkunlaista ystävyyttä on mahdollista ylläpitää! Olemme kaikki niin ihanan kimurantteja omine erikoisuuksinemme.

Minulla on yhä paljon työstämistä, miten hoitaisin ihmissuhteet parhaalla tyylillä. Välillä onnistun, en aina. Paljon vaikuttaa oma asenne. Nyt kun asenne on ollut vähemmän aurinkoinen, on ongelmiakin ollut enemmän. Eikä se ole kenenkään syy. Parempaa kohti!

---

Vuodenvaihde on kohta täällä, ja se on minulle aina sivun kääntymisen hetki. Viimeksi vietin vuodenvaihteen Dakinin seurassa juhlien hulluina kaupungin yössä. Vodkaa kurkkupurkista puistossa.. Käsi kädessä ihmisten edessä.
Minulla on ikävä häntä ja noita hetkiä!
Tällä kertaa olisi tarkoitus viettää uudenvuoden yö muutamien kinky-ystävieni seurassa.

Ei voi muuta sanoa, kuin että Tetriksellä on nyt palikat pikkuisen levällään. Toivon, että ensi vuosi toisi selkeyttä ja intoa takaisin, että löytäisin jälleen itseni.
Tavataan mestoilla!