tiistai 26. heinäkuuta 2016

Köysisidonnasta ja nahkakahleista

Luin juuri Pikkusiskon tekstin suhteestaan sidontaan. Taidanpa itsekin tarttua tähän aiheeseen.

Pidettyäni bloggaustaukoa, voi olla että tahdon käsitellä uudelleen aiheita, joista joskus on tullut kirjoitettua. Kuitenkin, kun tekstejä on jo yli 300, uskoisin että etenkään uudet lukijat eivät puudu, vaikka toistoa tulisikin. Ja toisaalta, olenhan itsekin ehtinyt muuttua aktiivikinkyvuosinani, näkökulma on eri.

Toivottavasti en plokkaa itseltäni hauskoja hetkiä tulevaisuudesta, jos puhun totta ja sanon, että sidonta ei ole minulle erityisen tärkeää. Se on vähän kuin päälle pissaaminen: ei se itse akti vaan se tilanne, ne valtasuhteet. Minua ei kauheasti kiihota tai innosta joutua köysiin tai kahleisiin, ei yksin se. Minua innostaa se, mitä siitä seuraa. Ja toisinaan olisinkin mieluummin ilman mitään kahlehdintaa, pelkän käskyn alla paikoillani.

Köysillä sidotuksi joutuminen saattaa jopa hermostuttaa, kuten edellinen blokkaukseni kertoi. Kylmä hiki ja hengen haukkominen alkoivat, kun JR kietoi köyttä rintojeni alta. Minulla on ensimmäisistä sidonnoista muistona epämiellyttävä kokemus, jolloin minut sidottiin flunssaisena. En ollut tajunnut, kuinka paljon se vaikuttaa hapensaantiin ja jouduin haukkomaan henkeä samalla kun paino rintakehän ympärillä esti kunnollisen keuhkojen täyttymisen. Haha, ja miksiköhän en ole ikinä hinkunut korsettiin? Köysissä on vieläpä se pointti, että vapaaksi pääsy on useiden solmujen ja pujotusten takana, ellei ahdistunut sidottu sitten vaadi sitojaa saksimaan rakkaita, huolella pestyjä, poltettuja ja öljyttyjä juuttiköysiään silpuksi.. Hirveää..

Toinen näkökulma edelliseen on se, että dominoiva nyt HALUAA laittaa minut kokemaan juuri yllä kuvattuja tunteita. Se on täysin ok. Minua ei miellytetä köysillä, minua koetellaan.

Ainoa sidonta, johon toisinaan tunnen halua, on oikein kunnon hogtie. Siinä kädet ja jalat on vedetty takaa nippuun. En kaipaa siihen mitään kosketuksia, ainoastaan sen tunteen, että olen nipussa, rähmälläni ja ilman mahdollisuutta liikkua. Tämä asento liittyy mielikuvissani vallan ottamiseen ja aggressionhallintaan. Uhitteleva subiraivo voi hyvinkin talttua, kun joutuu jäähylle kunnolla sidottuna. Köydet saavat vähän purra ja hangata, olkavarsiin ja hartioihin tulee helposti painaumia tässä sidonnassa. Niitä on sitten kiva katsella ja silitellä kaikessa rauhassa, helpottuneena vapauden taas koitettua.

Alistuvana olen aika toimintasuuntautunut. Tykkään siitä, että minut käsketään tekemään asioita, oli se sitten siivoamista tai suihinottoa. Session paras anti ei minulle henkilökohtaisesti liity liikunnan rajoittamiseen. Näin ajateltuna, sidonta toimii rangaistuksena paremmin. Oikeana rangaistuksena, joka ei kiihdytä, toisin kuin piiska. Minusta on myös mukava koettaa olla käskettynä paikoillani. Sidottuna tilanne on eri, kahleita vastaan voi taistella niin paljon kuin haluaa, se ei ole psykologista hallintaa.

Sitten on riiputus, jossa roikun ranteista täyteen pituuteeni vinssattuna, jalkapohjat toki maassa. Nämä sessiot tapahtuvat yleensä bileissä, sillä siellä on sopiva laite. Muistaisin, että Isännän lisäksi ainakin Peikko, Blondi ja JR sekä pari muuta ovat pitäneet tällä tavoin kanssani pitkiä piiskaushetkiä. Tämä riiputus on mielestäni hyvä ja perusteltu, sillä siinä on suhteellisen vapaa reagoimaan, koko keho on esillä, ja pehmustetut kahleet pitävät pystyssä vielä kauan sen jälkeen kun omat polvet jo ehkä pettäisivät. Voi nautiskella huumaavista oloista täysillä, ilman että itse tarvitsisi kontrolloida mitään. Tässä olen kokenut muutamia elämäni intensiivisimpiä käsittelyjä.

Entä haluanko itse sitoa muita? Enpä oikeastaan. Olen liuennut takavasemmalle aina kun olisi ollut mahdollisuus opetella sidontasolmuja. En sano, ettenkö joskus voisi sitäkin tehdä, mutta tällä hetkellä köysien kanssa pelaaminen tuntuu työläältä. Nahkakahleisiin olen auttanut kiinnittelemään ihmisiä, mutten kai koskaan omasta ideastani.

Täytyy kertoa vielä yksi ekstriimi sidontajuttu, johon minua ei saisi. On eräs mukava kaveri, jolla on vinssi autotallissa ja vaimo, joka vinssaa. Hän laitattaa itselleen nahkaisen pakkopaidan, nahkahupun, jossa on silmät ja korvat peitetty ja ilmareikä sieraimille ja hänet hilataan ilmaan roikkumaan, pää alaspäin.

Miettikääpä omalle kohdallenne!
(Kaikenlaisia pervoja).

2 kommenttia:

  1. Jaa-a. Minua on sidottu vähänlaisesti. Mutta pystyn allekirjoittamaan ajatuksesi. Ei minua itse sitominen kiihota tai innosta vaan se, että joku tekee niin, koska haluaa. Suurimmaksi osaksi laajempi mittaiset sitomiset hiertää ja hengitys ei kulje. Reumaa sairastavana myös joissakin asennoissa on vaikea olla. Turhamaisena naisena myös osan fiiliksestä vie mielikuva läskit, jotka näen suljetuista silmistä huolimatta roikkuvan rumasti köysien päällä. Ja olen kyllä paikallani ilman sitomistakin, jos käsketään. Mutta kun sitomisella on jokin kiihottava elementti sitojalle, niin nautin siitä itsekin. Paljon.

    -Maaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja näköjään mietit, Maaria. :)
      Tiedän, että jotkut kiihottuvat jo köysien tuoksusta ja silloin sidonta on tosiaan heille SE juttu. Sitten on meitä muita.

      Poista