perjantai 29. heinäkuuta 2016

Yksinäisenä iltana pohdittua + katseluvinkkejä

Vaikka olisi muutamakin hyvä suhde, ei se tarkoita, ettei tarvitsisi käydä koskaan nukkumaan yksin.

Isäntä lähti useaksi päiväksi pois ja jäin yksin kotia hoitamaan. Olen pikkuisen hermoillut tätä jo etukäteen, sillä olen huono nukkumaan yksin. Pimeä ja hiljainen talo ja se, ettei voi turvautua kehenkään vierellään, haittaa rauhoittumista. Ihmistä ei ole tarkoitettu yksinäisiin öihin!

Viestimme Dakinin kanssa hänen ollessaan yksin matkalla samassa kaupungissa kuin mihin Isäntäkin meni. Hän kertoi olevansa kuin kuumilla hiilillä ja kaipaavansa kunnollista rehellistä panoa. Katseli kuulemma kadunvarren paidattomia raksamiehiä kaipaillen ja nämä vilkuttelivat takaisin. Mitään tällaista ei hänelle kuitenkaan olisi tiedossa.
Nämä puheet saivat minut kelailemaan kaikenlaista. Mahdollisuus, että Dakini olisi mennyt Isännän luo ja jakanut hotellihuoneen yhdeksi yöksi, tai edes hetken siinä huoneessa, olisi voinut olla todellinen. Siinä kohtaa tosin kun se alkoi todella hahmottua mieleeni, tilaisuus meni jo ohi ja matka oli jatkunut toiseen suuntaan.

Jos kaikki olisi tapahtunut juuri näin, en oikeastaan näe syytä, miksei se olisi mennyt vain hyvin. Tiedän mitä heidän välillään on ja ei ole, olen nähnyt jo kaiken mitä luultavasti tulisi tapahtumaan. Se, että en itse olisi päässyt paikalle, ei mielestäni - juuri nyt, juuri tässä mielentilassa - olisi tuntunut hankalalta. Pikemminkin houkuttelevalta.

Jos tällainen tilanne tapahtuisi täysin avoimin kortein ja luottamuksen vallitessa, mitä vikaa?

---

Kävimme mökillä  Dakinin kanssa keskustelumme siitä, miten minä suhtautuisin, jos Dakini haluaisi viettää hetkisen valitsemansa miehen kanssa. Kerroin, että se olisi minulle todellakin ok, ei ongelmaa. Ainoa vain, että en viitsisi olla vieressä seuraamassa mitään teerenpeliä, vaan sitten täytyisi sopia, että vetäydyin muihin toimiin siksi aikaa ja näkisimme sitten myöhemmin. Kuulin, että olisin tervetullut mukaankin, mutta tunsin omista syistäni vähän epäröintiä, sillä en ehkä löytäisi mitään fiksua roolia tilanteessa.

Kaikesta on tärkeä keskustella ja mieluiten etukäteen. Meistä kolmesta kukaan ei halua loukata toistensa tunteita ja se vaatii jatkuvaa valppaana oloa.

---

Tässä yksinäistä iltaa viettäessäni katselen ihan kiinnostavaa dokumenttia briteistä. Siinä on pari polyamorista perhettä ja he kertovat elämästään. Tuntuvat mutkattomilta, draamaa välttäviltä tyypeiltä. Näppituntumalla sanoisin, että sellaiset juuri sopivatkin polyamoriseen elämäntapaan.

Minulla on ollut omassa tuttavapiirissäni molempien esiteltyjen poly-yhtälöiden mukaiset perheryhmät: nainen + aviomies + naisen nuorempi poikaystävä + lapsi(a) sekä nainen + aviomies + yhteinen tyttöystävä.Näitä löytyy ihan kotosuomestakin, vaikka ymmärrettävästi ei kovin avoimia monet uskalla tästä ollakaan.

Toinen dokumentti jota voin suositella, on nimeltään Married to the Eiffel Tower, joka kertoo naisista joiden eroottinen kiinnostus ja tosirakkaus suuntautuu pelkästään esineisiin. Suuriin esineisiin.

---

Itse toivoisin paria vinkkiä hyvistä, päivittyvistä kotimaisista pervoblogeista. Useat joita olen seurannut ovat loppuneet. Kaikkein mieluiten lukisin sellaisten kinkyjen elämästä, jotka ovat tulleet ulos ja kinky-yhteisöön mukaan. Olisiko kellään vinkata, kiitos?


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Köysisidonnasta ja nahkakahleista

Luin juuri Pikkusiskon tekstin suhteestaan sidontaan. Taidanpa itsekin tarttua tähän aiheeseen.

Pidettyäni bloggaustaukoa, voi olla että tahdon käsitellä uudelleen aiheita, joista joskus on tullut kirjoitettua. Kuitenkin, kun tekstejä on jo yli 300, uskoisin että etenkään uudet lukijat eivät puudu, vaikka toistoa tulisikin. Ja toisaalta, olenhan itsekin ehtinyt muuttua aktiivikinkyvuosinani, näkökulma on eri.

Toivottavasti en plokkaa itseltäni hauskoja hetkiä tulevaisuudesta, jos puhun totta ja sanon, että sidonta ei ole minulle erityisen tärkeää. Se on vähän kuin päälle pissaaminen: ei se itse akti vaan se tilanne, ne valtasuhteet. Minua ei kauheasti kiihota tai innosta joutua köysiin tai kahleisiin, ei yksin se. Minua innostaa se, mitä siitä seuraa. Ja toisinaan olisinkin mieluummin ilman mitään kahlehdintaa, pelkän käskyn alla paikoillani.

Köysillä sidotuksi joutuminen saattaa jopa hermostuttaa, kuten edellinen blokkaukseni kertoi. Kylmä hiki ja hengen haukkominen alkoivat, kun JR kietoi köyttä rintojeni alta. Minulla on ensimmäisistä sidonnoista muistona epämiellyttävä kokemus, jolloin minut sidottiin flunssaisena. En ollut tajunnut, kuinka paljon se vaikuttaa hapensaantiin ja jouduin haukkomaan henkeä samalla kun paino rintakehän ympärillä esti kunnollisen keuhkojen täyttymisen. Haha, ja miksiköhän en ole ikinä hinkunut korsettiin? Köysissä on vieläpä se pointti, että vapaaksi pääsy on useiden solmujen ja pujotusten takana, ellei ahdistunut sidottu sitten vaadi sitojaa saksimaan rakkaita, huolella pestyjä, poltettuja ja öljyttyjä juuttiköysiään silpuksi.. Hirveää..

Toinen näkökulma edelliseen on se, että dominoiva nyt HALUAA laittaa minut kokemaan juuri yllä kuvattuja tunteita. Se on täysin ok. Minua ei miellytetä köysillä, minua koetellaan.

Ainoa sidonta, johon toisinaan tunnen halua, on oikein kunnon hogtie. Siinä kädet ja jalat on vedetty takaa nippuun. En kaipaa siihen mitään kosketuksia, ainoastaan sen tunteen, että olen nipussa, rähmälläni ja ilman mahdollisuutta liikkua. Tämä asento liittyy mielikuvissani vallan ottamiseen ja aggressionhallintaan. Uhitteleva subiraivo voi hyvinkin talttua, kun joutuu jäähylle kunnolla sidottuna. Köydet saavat vähän purra ja hangata, olkavarsiin ja hartioihin tulee helposti painaumia tässä sidonnassa. Niitä on sitten kiva katsella ja silitellä kaikessa rauhassa, helpottuneena vapauden taas koitettua.

Alistuvana olen aika toimintasuuntautunut. Tykkään siitä, että minut käsketään tekemään asioita, oli se sitten siivoamista tai suihinottoa. Session paras anti ei minulle henkilökohtaisesti liity liikunnan rajoittamiseen. Näin ajateltuna, sidonta toimii rangaistuksena paremmin. Oikeana rangaistuksena, joka ei kiihdytä, toisin kuin piiska. Minusta on myös mukava koettaa olla käskettynä paikoillani. Sidottuna tilanne on eri, kahleita vastaan voi taistella niin paljon kuin haluaa, se ei ole psykologista hallintaa.

Sitten on riiputus, jossa roikun ranteista täyteen pituuteeni vinssattuna, jalkapohjat toki maassa. Nämä sessiot tapahtuvat yleensä bileissä, sillä siellä on sopiva laite. Muistaisin, että Isännän lisäksi ainakin Peikko, Blondi ja JR sekä pari muuta ovat pitäneet tällä tavoin kanssani pitkiä piiskaushetkiä. Tämä riiputus on mielestäni hyvä ja perusteltu, sillä siinä on suhteellisen vapaa reagoimaan, koko keho on esillä, ja pehmustetut kahleet pitävät pystyssä vielä kauan sen jälkeen kun omat polvet jo ehkä pettäisivät. Voi nautiskella huumaavista oloista täysillä, ilman että itse tarvitsisi kontrolloida mitään. Tässä olen kokenut muutamia elämäni intensiivisimpiä käsittelyjä.

Entä haluanko itse sitoa muita? Enpä oikeastaan. Olen liuennut takavasemmalle aina kun olisi ollut mahdollisuus opetella sidontasolmuja. En sano, ettenkö joskus voisi sitäkin tehdä, mutta tällä hetkellä köysien kanssa pelaaminen tuntuu työläältä. Nahkakahleisiin olen auttanut kiinnittelemään ihmisiä, mutten kai koskaan omasta ideastani.

Täytyy kertoa vielä yksi ekstriimi sidontajuttu, johon minua ei saisi. On eräs mukava kaveri, jolla on vinssi autotallissa ja vaimo, joka vinssaa. Hän laitattaa itselleen nahkaisen pakkopaidan, nahkahupun, jossa on silmät ja korvat peitetty ja ilmareikä sieraimille ja hänet hilataan ilmaan roikkumaan, pää alaspäin.

Miettikääpä omalle kohdallenne!
(Kaikenlaisia pervoja).

maanantai 25. heinäkuuta 2016

#Dakini

Olkapäähäni jäi Dakinin kynsistä selvä #-merkki.


Kerron tästä lisää sen jälkeen kun olen suorittanut loppuun Isäntäni Herra Huun käskyn jakaa tämä chili-tarina täällä. Tässä on JR:lle laittamani viesti ja hänen vastauksensa siihen:

"Isäntäni käski kertomaan sinulle tapahtuman tältä illalta: Hän pyysi minua tuomaan keittiöstä itselleen lasin mehua ja pullapalan samalla kun laitoin itselleni nuudeliannosta. Laitoin nuudelit ja söin ne. Sitten Isäntä pyysi minut luokseen alakertaan ja kysyi, missä mehu ja pulla. Olin unohtanut ne kokonaan, joten nopeasti hain ne hänelle. Tämän jälkeen hän käski minut polvilleen tuolinsa viereen ja vei minut hetken päästä keittiöön. Siellä hän leikkasi 2cm pätkän tuoretta, vahvaa chiliä, ja käski minun syödä sen. Sitä ennen sain kaataa lasin maitoa valmiiksi. Nyt chili on syöty ja voimakas jälkipoltto lähes kärsitty loppuun. En aio vasteden unohtaa käskyjä! Kiitos huomiostasi." -Tetris

"Mukavaa että jaoit tämän. Toivottavasti on hyvä chili ja kirvelee myös ulos tullessaan. Valitettavasti et ole erehtymätön ja tulee taas uusi syy ratkaista sinua. Mutta pitäähän isännälle tarjota rangaistavaa. Kaikkiaan kuulostaa juuri oikealta."-JR

---

Vietimme muutaman upean lomapäivän Turun Baletin vuokraamalla mökillä saaristossa. Todellinen kinkyparatiisi! Viikon aikana viitisenkymmentä alan ihmistä tuli ja meni, kaikki hyvässä hengessä liikkeellä, rentoina, valmiina viihtymään. Tarjolla oli kaikkea perusjuttua: iso mökki, sauna, merenrantaa, grillipaikka, palju, ulko- ja seurapelejä.. Mahdollisuus olla yhdessä mutta myös tilaa olla erikseen. Kinkyillä ja pervoilla.

Lähdimme Isännän kanssa liikkeelle perhepäivänä, jolloin kinkyt käyttäytyvät nätisti ja lelut on piilotettu. Paikalla oli muutamia lapsia ja koiria, myös meidän. Hain linja-autoasemalta mukaan tyttöystäväni Dakinin ja siinä olimmekin sitten kaikki neljä koolla, paikkaan tutustuen ja grillaillen. Muun perheen lähdettyä jäimme Dakinin kanssa telttailemaan kahdeksi yöksi. Se oli luksusta, saada viettää kokonainen huoleton päivä ja kaksi iltaa yhdessä, ilman aikatauluja. Yleensähän näemme vain kerran kuussa tai harvemmin, päivän tai pari kerrallaan.

Mökkeilyyn oli minun puoleltani ladattu paljon iloisia odotuksia ja Dakinikin oli tuonut mukanaan muutamia asioita, kuten hammock-riippumaton, jossa meillä oli keskinäinen piiska- ja sormetussessio. Minä toin värinälelun ja upean, hyvinmuotoillun kaksipäisen dildon, joka sekin sai tulikasteen teltassamme. (Naapuritelttailija luuli meillä käyneen yöllisiä miesvieraita. Eikö muka tytöt nyt keskenään mitään pysty, höh!?). Meillä oli upeita hetkiä keskenämme, kuten se ilta kun istuimme kuunvalossa laiturilla valkoviinihumalassa ja itkien sekä toisiamme syvästi ymmärtäen kävimme läpi tiettyjä asioita menneisyydestämme. Kuulin myös yksityiskohtaisen selonteon siitä miten, miksi ja missä olosuhteissa Dakini oli ihan eka kertaa naisen kanssa... Juuri tällaisia diippejä leirijuttuja, eikö!

Emme olleet koko aikaa toistemme vieressä, mutta silloin kun olimme, tuli yleensä jonkinlaista kivaa sähinää aikaiseksi. Lupasin kertoa jäljistä ja se tapahtui sekin pienessä teltassamme. Vetäydyimme ruuan päälle vähän makoilemaan, ilman mitään suunnitelmia. (Minulla ei ole ikinä ollut tuollaisissa oloissa yhtä laadukasta grilliruokaa kaikkine lisukkeineen: jälleen yksi syy suositella tyttöystävää). Siinä makaillessamme aloimme pikkuisen halailla, sitten vähän kovemmin ja äkkiä Dakini alkoi kokeilla varovasti kynsiään minuun. Pidän raapimisesta ja puremisesta, mutta nopeasti ystäväni kävi kovaotteiseksi ja minä vetäydyin hänen allaan ihan teltan seinää vasten. Dakinin silmissä oli raju katse kun hän raateli minua kaulaan, hartioihin, käsivarsiin. Kun hän jälkeenpäin kysyi, kerroin että sekä pelkäsin että en pelännyt. Niin se usein hänen kanssaan on. Dakini rakastaa kun saa heittäytyä eläimeksi ja arvostan sitä suuresti. Antaa vain viettien viedä! Muristaan, sähistään, väläytetään silmiä ja hampaita, isketään yhteen. Tällä kertaa minä olin uhri, halukas ja pelokas uhri.

Jälkeenpäin istuimme kahdestaan kuistilla juomassa kahvia. Minua tärisytti hiukan ja pää oli sekava. Kaipasin hellempää kosketusta ja keskustelua. Puhuimme siitä, miten ihanaa on tuoda eläin pintaan ja siitä, että minä en todella ole hakemassa rakkaastani itselleni mitään dominaa. Halusin tuoda tämän ajatuksen sanoiksi, ihan itsenikin tähden, sillä minä masokistina ja alistumaan taipuvana saatan seota näkemään toisen vain subilinssien läpi. Ei mitään sellaista nyt tähän! Dakinilla on jo henkilö, jota hän halutessaan kurmottaa ja käskyttää, minulla omat alistajani ja tuskantuojani. Se mitä meillä kahdella on, saa pysyä vapaana ja kokeilunhaluisena, ilman säädettyä asetelmaa.

---

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Piiskaa ja perheneuvontaa

JR pyysi minua ja Minkkiä kirjoittamaan meidän kolmen yhteisestä kokemuksesta. Olen jahkannut aloittamisen kanssa jo useita päiviä, sillä minulla on tätä blogia kohtaan vuorenkorkuinen kirjoittajan blokki. Nyt koitan, sana sanalta, sillä JR seisoo henkisesti takanani, sähkötupakkaansa kärsivällisesti poltellen. Hän ei ole paha setä, vain äärettömän vaativa.

JR haki minut ja Minkin juhlista. Hän seisoi autonsa vieressä pihalla, kun me iloisessa hiprakassa kipsuttelimme paikalle kassejamme kantaen. Hän käski meidät polvilleen eteensä, siinä iltaöisellä parkkipaikalla kerrostalojen välissä. Minkki polvistui nopeammin kuin minä, jota kukaan ei ollut käskenyt aikoihin.

D/s-suhteemme oman ex-Isännän Herra Huun kanssa oli ollut katkolla jo puolisen vuotta tai yli, ja meidän suhteemme hankala. Ei mitään dramaattista, mutta minun oli ollut todella vaikea suhtautua ajoittain. Kun peruskunnioittava asenne vaihtuu tavalliseen, muuttuvat D/s-arjen hankaluudet ei-oikein-minkäänlainen-selkeä-rakenne -arjen hankaluuksiksi. Vaikea selittää, mutta huonoon suuntaan oltiin menty. Minä määräsin ja ohjasin, Herra Huu vetäytyi tai tuli perässä. Ei riitoja, muttei paljon muutakaan. Tästä syystä kun tämä kaikki alkoi olla loman koitettua aika kärjistynyttä, minulla oli ikävä möykky rinnassa kun lähdin sinä päivänä kotoa.

Saavuttuamme JR:n ja Minkin kotiin, päädyimme molemmat varsin nopeasti pois vaatteistamme ja köysiharnessiin. JR sitoi ensin Minkin ja olin pikkuisen yllättynyt, kun hän alkoi sitoa minua. Käsivarret taitettiin taakse ja ranteet sidottiin yhteen, samalla kun köysiä kulki rintojen välistä, hartioiden yli ja rintojen alta. Ihoni tuli märäksi hiestä ja aloin haukkoa henkeä. Sidonta ei ole minulle helppo juttu, ei etenkään tilanteessa, jossa vain selkeä PUNAINEN voi sen lopettaa. Mitä jos en saa vedettyä henkeä, mitä jos panikoin? Tämä oli vasta alku, sillä olimme köysissä yli tunnin sinä iltana. Ajoittain taistelin tasaisen hengityksen puolesta, mutta pärjäsin loppujen lopuksi. Kun JR kävi poissa, antoi Minkki minulle neuvon koittaa hengittää kevyemmin ja ajatella vaikkapa jotain mukavaa biisiä.

JR ohjasi meidät WC-tilaan, jossa on myös suihku. Hän istutti Minkin jakkaralle selin lavuaariin ja sitoi tämän kevyesti kaulasta taakse kiinni. Minut hän seisotti suihkuseinän viereen ja sitoi samalla tavoin kaulasta johonkin putkeen takanani. Köysi ei painanut minua, kun pysyin paikoillani. JR toimi jatkuvasti rauhallisin, varmoin ottein ja rauhoitteli meitä sopivasti. Minua kieltämättä hermostutti, sillä en tiennyt yhtään mitä tulisi ja köydet ahdistivat minua jatkuvasti.

Oli vuorossa suihinottoharjoituksia. JR veti toimenpidehanskat käsiin ja työnsi sormiaan vuorotellen kummankin kurkkuun, kunnes yökkäsimme. Hän käski rentoutumaan lisää ja tuuppasi hitaasti kolme sormea syvälle suuhuni ja jätti ne kurkkuuni ihan oksetusrajan tuntumaan tai ehkä sen ylikin. Rentoutin kurkkuani minkä kykenin, takaraivo vasten kaakelia. Lopulta vedet tulvahtivat silmiin ja oli pakko yökätä. JR kehui minua hyväksi syväkurkuksi ja siinä kohtaa koitoksesta selviäminen todella tuntuikin hyvältä.
Tämän jälkeen hän nai minua isohkolla dildolla kurkkuun sillä aikaa kun Minkki laski viiteentoista. 

Näiden perusjuttujen jälkeen JR kertoi siirtyvänsä kokeelliselle alueelle ja veti meidän molempien päihin tyynyliinat. Sellaista ohuehkoa kangasta onneksi, ettei tullut olo hapen loppumisesta. Hän käynnisti käsisuihkun ja suihkutteli meitä vuorotellen aika kylmällä vedellä. Kuulin miten Minkki kiljahteli hädissään, enkä kaiken aikaa tiennyt, mitä huoneessa tapahtui. Vesi ei aiheuttanut minussa panikointia, vaikka pussi päässä oli jo ihan märkä. Välillä se liimaantui vasten kasvoja kun vedin henkeä, mutta päätä kääntämällä sain sen pois tukkimasta ilmateitä.

Hyvä BDSM-sessio koettelee tunteita ja kestokykyä, mutta on kaiken aikaa turvallinen (tai riittävän turvallinen, sanotaan nyt näin vuosien kokemusten jälkeen). Siinä ei tule väärällä tavalla paha olo eikä sen jälkeen pitäisi olla katumusta kellään. Tämä sessio sai minussa aikaan tietynlaista pelkoa, mutta myös ääretöntä alistumista, tuli mitä tuli. Olosuhteet toivat mieleen kidutuksen, eikä minua kiihottanut seksuaalisesti, siihen olin liian reunalla. Olin kaiken aikaa jännittynyt ja utelias, en halunnut session päättyvän, halusin kärsiä vähän lisää ja uusin tavoin.

Vesileikin äärihetki tuli minulle, kun JR painoi märän kankaan kasvoilleni ja suihkutti vettä suuni kohdalle. Täysin odottamatta tietysti, enhän nähnyt mitään. Pyristelin ja pärskin ja hän hellitti ja antoi minun vetää henkeä. En pelkää vettä ja nautin sukeltamisesta, mutta nämä reaktiot vain tulevat. Olisin voinut tutkia lisääkin tähän suuntaan, mutta oli ehkä viisasta jo lopetella.

JR purki köytemme ja käski meidän hakeutua takaisin olohuoneeseen, jumppa-alustalle. Käskystä käsittelimme Minkin kanssa vuorotellen toisemme orgasmiin, JR:n toimiessa vähän sivummalla ja kontrolloidessa tilannetta.
Minulle tuli hetki, että haastoin JR:ää. Kaiken kokemani jälkeen, minulle iski villieläin-vaihde päälle, kun olin kontallani makaavan Minkin päällä, alkaen itse jo kiihottua, ja JR tuli mielestäni häiritsemään meitä hapsupiiskallaan. Käännyin häneen päin mulkoillen ja muristen. JR:n haastaminen ei ole mikään helppo leikki ja käytin itsehillintääni kyetäkseni jatkamaan, mitä oli käsketty tehdä (hyväillä Minkkiä). Vaikka minua primaalilla tasolla ärsytti sillä hetkellä, sivistynyt minä ei halunnut päättää mukavaa iltaa valtataisteluun. JR oli sanonut, että toivoi meidän käyttäytyvän hyvin, niin kaikilla olisi miellyttävää.
Kun rauhoituin tästä, loppu sujuikin oikein hyvin, puolin ja toisin ja menimme kaikki nukkumaan.

Tähän on vielä kerrottava, että läpsäisin myös JR:ää takapuoleen vähän myöhemmin. Minua muka ärsytti joku mitä hän meille sanoi. Myöhemmin JR ja Minkki kertoivat minulle, että JR ei ole helposti provosoitavissa piiskaamaan tai muutakaan ja sen tähden hän valitsi hetkensä vasta seuraavalle päivälle.


Seuraavana päivänä yhteisen aamiaisen ja aamutoimien jälkeen JR sitoi meidät taas samalla tavalla, tällä kertaa ranteista ylös kattokoukkuun roikkumaan. Hän kertoi, että aikoo tehdä meille ylläpitopiiskauksen, sillä se on meille hyväksi ja olemme sen ansainneet rohkeudellamme. Tämä tarkoittaa piiskausta, jonka D päättää suorittaa ilman mitään kummempaa syytä, mutta jolle on sopiva hetki ja joka vahvistaa D/s-asetelmaa.

JR kävi läpi kaikki kuvassa näkyvät välineet ja käytteli niitä eri puolille kehojamme. Hän otti rauhassa aikaa ja laittoi muutamia "tehtäviä", kuten laskemista ja tietyn osan esille tarjoamista. Onneksi meitä oli kaksi, sillä toinen sai aina vetää henkeä ja toipua kun toista käsiteltiin. Jossain vaiheessa tahti yltyi merkittävästi. JR seisoi takanamme ja löi meitä jollain kipua tuottavalla niin tiheään, ettei toipumisaikaa ollut. Aloin nyyhkyttää ja kyyneleet lähtivät valumaan. Minulle käy niin tuskin koskaan piiskattaessa. Tämä johtui paljolti siitä tuskasta, jota tunsin parisuhteeni hankalan tilan takia. Minulla oli itkemätöntä itkua sisälläni. JR ei tästä välittänyt, mutta Minkille kuiskasin, että älä nyt pelästy. Päin vastoin, hän sanoi itkun sessiossa olevan juuri parasta. Itku vie pahaa pois.

Lopuksi JR kävi hakemassa pihalta nokkosia - uusi kokemus meille kaikille - ja rääkkäsi meitä niillä. Minusta tuntuu, että Minkki otti tämän voimakkaammin ja kiljui hädissään. Nokkoset toki polttivat, mutta kaiken jälkeen se kipu ei tuntunut mitenkään ylivoimaiselta. Olin niin endorfiinimyrskyissä, että minua enemmänkin huvitti ja aloin rentoutua. JR myös kyseli vaikutuksia ja testaili sieltä ja täältä.

Tämän jälkeen, käytyämme suihkussa, purimme tilanteita ja vaikutelmia sohvalla istuen, JR keskellä, käsi molempien ympärillä. Myöhemmin kotimatkalla halusin kertoa heille tilanteesta kotona ja paitsi että sain avautua ymmärtäville ihmisille, sain myös neuvoja jatkaa. Erosimme hyvässä hengessä.

---

Kotona sain olla vielä pari päivää kahden mieheni kanssa, lapsen ollessa muualla kesänvietossa. Otin melkein heti saavuttuani suhteemme puheeksi ja kerroin, mitä olin kylässä jutellut ja millaisia näkökohtia olin saanut vastineeksi. Herra Huu oli samaa mieltä kanssani monessa, hän tunsi samoin. Päädyimme siihen, että nyt tästä hetkestä eteenpäin, alamme taas ylläpitää D/s-suhdetta. Ainakin koetamme, katsomme miten se muodostuu. Se ei voi olla sama kuin vuosi, pari sitten, mutta se voi olla nykyisten meidän näköinen, nykytilanteeseen sovitettu.

Minuun laskeutui heti rauha ja onnellisuus. Suhteellamme oli taas joku sisältö, suunta ja selkeys.