keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Palveleminen fetissinä

Vähän aikaa sitten oli kinkyjen ystävieni isot syntymäpäiväjuhlat, joihin meidät kutsuttiin mukaan: minut, Herra Huu ja myös Dakini. Me kaksi ensinmainittua pääsimme osallistumaan.

Ennen juhlia hermoilin jonkun verran vaatetustani, sillä dress code suosi miehillä pukua ja naisilla jotain naisellista iltapukua tai iltavaatetusta. Paikalla olisi myös vaniljaväkeä, joten kinkysti ei voinut pukeutua. Minulla ei ole hameita saati mekkoja, en vedä sellaisia tyttövaatteita muutoin kuin toisinaan kinkybileisiin tai mieheni mieliksi eri pyynnöstä/käskystä. Olinkin helpottunut, kun ystäväni ehdotti, jos voisin tulla juhliin avuksi. Huh, taakka putosi harteiltani! Voisin hyvillä mielin pukeutua samoin kuin viime kesänä Minkin ja JR:n häissä ja sen lisäksi vielä saisin palvella, aivan kuten sielläkin.

Tykkään tehdä asioita käskystä. Ihan tavallisia, hyödyllisiä asioita, joissa saa pikkuisen ponnistella. Mieluiten fyysisiä juttuja, kuten siivoaminen ja juhlissa avustaminen. Enkä odota tästä mitään palkkiota, sillä itse suoritus on palkitsevaa. Katson, että tämä viehtymys on fetissi, tai lähes fetissi, sillä en kiihotu seksuaalisesti näistä hommista, enkä odota sitä, vaan innostun jostain syvältä, motivoidun jotenkin muuten kuin vain halusta auttaa kavereita. En ole laupias auttelija, vaan oman mielihyvän tavoittelija. En kerjää kiitosta, mutta jos joku haluaa kiittää, niin okei. Fantasioissani otan mieluummin moitteita, kovistelua ja rangaistuksia.

Palvelus-fetissi maistuu paremmalta jos vastapelurina on kinky henkilö, vaikka saan samoja tunteita ilman mitään kinky-twistiäkin. Silloin tietty mukana pieni syyllisyys, että käytän tilannetta mielikuvissani vähän toisin, kuin mitä päältä näyttäisi, heh heh. Täydellinen, omistautuneen palvelijan rooliin heittäytyminen useaksi tunniksi on suunnilleen tämän fetissin huipentuma. Käskijän ehdoton totteleminen ja rangaistuksen pelko liittyvät fantasiaan. Eikä todella mitään summittaista kengänkiillottelua johdantona S/M-sessioon, vaan oikeaa työtä ja todellisia vaatimuksia.

Pokkaan edelleen Minkille ja etenkin JR:lle suuresta rohkeudesta viime kesänä. He nakittivat minut keskeiseen palvelijan osaan omissa häissään, piilotetulla D/s-asetelmalla. Sain ensinnäkin ohjeita vaatetuksesta ja käytöksestä. Tavallinen siisti vaatetus, valkoinen paita, mustat housut. Käytös kohtelias ja kaikesta kinkyilystä karsittu. Tämä ei olisi sessio, tämä olisi palvelustehtävä, jossa JR toimi komennusmiehenä. Saisin ohjeet paikan päällä, minun piti vain ilmestyä oikeaan kellonaikaan juhlapaikalle.
Olen vieläkin ihan ällistynyt siitä, miten JR luotti minuun. Otti perverssin fetisistin hoitamaan runkkufantasiatehtäväänsä keskelle omia lähimpiä ihmisiään, sukulaisiaan.

Se päivä oli minulle täyttä työtä. Sain Minkin laatiman tehtävälistan käteeni ja käytännössä pyöritin ison osan juhlaväen tarjoiluista shamppanjoista ruokien kautta kakkukahveihin. Oli siinä tietty pari muutakin hommissa, mutta minä juoksin eniten, väittäisin. Ja minä en päässyt edes itse vihkiäisiin, JR sanoi niin ja siihen oli tyytyminen. En ollut ennalta tajunnut, miten suuri vastuu minulle oli laitettu. Mitä, jos olisin tullut jotenkin liian kevyin motivaatioin paikalle vähän puuhastelemaan ja mokannut koko jutun? Jos olisin jotenkin hermostunut havaittuani työmäärän ja yksinkertaisesti häipynyt? No enhän minä niin tekisi, mutta mistä he sen tiesivät?

Kun ilta oli jo pitkällä ja kaikki tehty, JR otti minut puhutteluun ja ilmaisi olevansa pääosin tyytyväinen - jotain mokia olin tehnyt ja niihin palattaisiin - sekä että hän ja Minkki toivoivat lämpimästi että jäisin juhlimaan toisten kanssa. Sillä hetkellä en vain siihen pystynyt, ja varmaan JR:kin ymmärsi. Olin todella syvästi palvelijan roolissani, enkä olisi kyennyt enää väsyneenä ja kaikkensa antaneena kääntämään switchiä tavallisen juhlijan suuntaan. Olin osaani oikein tyytyväinen, joskin vähän päästäni pyörällä, ja poistuin rauhallisessa kesäillassa suoraan omaan sänkyyni.

Näin kokonaisvaltaista tapahtumaa saa kokea harvoin, mutta pienikin palvelustehtävä on usein mieluinen. Olenkin vihjaillut kinkyille ystävilleni, että olen sydämeltäni subi ja tykkään kun minua käsketään tai käytetään, tilanteeseen ja rajoihin sopivasti tietenkin. Minulle oli vaikkapa ihan helmi tilanne, kun sain yksinkertaisesti sitoa JR:n kengännauhat (maiharit, mustat) bileissä, ihan tosta noin vaan, spontaanisti käskystä. Kun olin valmis, nostin katseeni hänen silmiinsä. Hän silmäili kenkiään ja nyökkäsi pienesti. Siinä kaikki. Täydellistä.
Herra Huukin käskee minua yhä toisinaan, mutta kaikkiin ystävyyssuhteisiin komentelu ei toki sovi. Kukin taipumuksensa mukaan. Olen onnellinen, jos joku aina välillä käskee, yhteistä hyvää tarkoittaen, mutta sopivan jämerällä asenteella. Silloin palvelijansydämeni hypähtää iloisena toimintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti