tiistai 8. joulukuuta 2015

Mutta mitä v*ttua elämä olis ilman?

On ihanaa tykätä toisesta ja ihanaa kun se toinen tykkää takaisin. Ei liian usein elämässä tällaista satu kohdalle.
En olisi mitenkään uskonut, että kesällä vallan muuntyyppisissä merkeissä ensi kerran tapaamani ihminen tulisikin minulle niin tärkeäksi. Joulun tienoilla tästä tulee jo puoli vuotta. Ensin työn merkeissä sattumalta tavattu ihminen, sitten treffikaveri, sitten vähän lisää treffejä, sopimus tyttökavereiksi ryhtymisestä, tapaamisia ja pitkiä taukoja, jolloin vain Face viestinviejänä;  pientä draamaa matkalla, mutta siitä selviten; läheisyyttä, pieniä lahjoja, paljon kosketuksia.. havaintoni, että suhtaudun myönteisesti ajatukseen mieheni jakamisesta tämän naisen kanssa.. pieniä viestejä, joissa sana rakkaus livahtaa ihan sattumalta, samalla kun sydän miettii, mitä se rakkaus edes loppuviimeksi onkaan.
Varovaisuutta. Antautumista. Perääntymistä. Paluuta uudelleen, suuremmalla innolla.

En minä tiedä. Olen aikuinen, nähnyt jo kaikenlaista ja tunnen itseni melko läpikotaisin, ja silti en tiedä. Onko liikaa, jos sanoo että rakastaa? Mutta kun tuntuu niin hyvältä, siinä hänen vierellään, etenkin silloin kun saamme oikein keskittyä toisiimme.. Välillä tuntuu, kuin olisi sydämenkuvat silmissä.

Kuva: Tetris
Olen ihminen, joka kerran kiinnyttyään on hyvin uskollinen ja lojaali. Se on minulle helppoa. Toisaalta, välillä irtautuminenkin on yllättävän helppoa minulle. Onko se tunnekylmyyttä sitten? Niinä harvoina kertoina, kun olen joutunut ystävyydessä päättämään, että minulle riittää nyt, ovet kiinni, niin olen kokenut melkeinpä helpotusta. Vaan ehkäpä se asia onkin erilainen? Ehkä se ihminen ei ihan oikeasti ollut minua lähellä koskaan. 

 Kun toinen tulee lähelle, alkavat kaikenlaiset tunteet liikkua. Olen saanut itseni kiinni jo mm. mustasukkaisuudesta, jonka ei ollenkaan pitäisi kuulua tällaiseen puolivallattomaan, kepeään heilasteluun. Saati polyamoriaan, tai yhtään mihinkään mitä arvostan. Universaali rakkaus ja niin poispäin! Hyi, hyi.
Olen huomannut kokevani samantapaista tunneskaalaa, kuin niinä harvoina elämäni kertoina, kun olen alkanut vakavan seurustelun. Käyttäydyn ihan samoin! Mitä-mitä?

Olen kuunnellut viime päivinä paljon erästä kappaletta, jonka tunnelmat sopivat yksiin omani kanssa. Tässäkin hämmästellään kiintymisen ihmettä. Jos joku on spesiaali, minkäs teet?



"Sä laitat mut välillä
 aika vuoristorataan, 
mutta mitäs vittua elämä olis 
ilman tämmöistä pyöritystä??"
-Tetris

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti